Kirjoittaja Aihe: Kiirii pitkin peilipintaa (Padma/OFC, Sallittu)  (Luettu 1322 kertaa)

Dolls

  • ***
  • Viestejä: 2 081
Nimi: Kiirii pitkin peilipintaa
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Shayl/Padma
Summary: - räpytellen kuin sepelhanhet talvisin järven jäällä -

Kirjoittajan huomautukset: Ystävänpäivän kunniaksi kirjoitin shaylille ystävänpäivälahjan (nyt kaikki jotka tuntevat sydämessään että miksen minä heille, niin tämä vain tuli, jotenkin oli pakko). Pahoittelen että kirjoitan nickisi isolla alkukirjaimella, vaikka sen kuuluu olla pienellä. Jee, sinulle ♥ (femmeä sen takia koska oot ikuinen femmeilijä!)
Haasteet: Femme10 (OFC/Padma), FF100 (Ja), Random10 (OFC/Padma), Ficlet300 (Hämmennys), Ystävänpäivähaaste III

Kiirii pitkin peilipintaa

Teepisaroita värjötellen suupielissä, yksi tipahtaa leukaa pitkin kermaiselle solisluulle. Ujo katse pöydän toiselta puolelta pitkittyy kun välimatka kasvaa haparoivaa ikävää; kuinka voi kaivata kun ei olla edes oltu poissa? Posliinimuki lämmittää kylmiä väreitä kiirineet ohuet sormet, silmät hohkaavaa lämpöä ja minttukaakao polttaa kielen – mutta huulet sanovat vain kylmiä sanoja, joita toinen ei kuule eivätkä silmät kohtaa vastakkaisia. Shayl sekoittaa kirsikkateetä, tuoksu kiertelee ympärillä ja painuu mattojen alle piiloon kerubeja.

Padma hymyilee välillä itsekseen, ei sano sanaakaan ja muistaa välillä kuinka toisen syke nousee jännittyessä tähtisikermiksi, miettii miksi pöydän yli on niin pitkä matka koskettamaan toisen rannetta, pum pum – pum pum. Tummat viuhkat ripsiä räpsyttävät, naapuripöydässä joku katsoo paheksuvasti, muttei sano mitään, miksi ketään edes kiinnostaa tavallinenhan pari he vain ovat (ehkä parit pitkät kynnet enemmän kuin muilla ja lettinauhoja sateenkaarenväreissä, mutta muuten kyllä). Matkaa pitkin pitsipöytäliinaa monta linnun siipeä, räpytellen kuin sepelhanhet talvisin järven jäällä, ”pitäisikö mennä yhdessä katselemaan kun ne ovat kuin me?

Sepelsuonia on sydämessä, ihan tässä rinnan alla, Shayl muistaa ja laskee käden Padman rinnalle. Hiipii silittämään korvan alta ja hymy on ihan siinä vierellä. Sanoako vaiko ei, hanhien kiljunta kiirii peilipintaa ja Padma unohtaa jo mitä ajattelikaan. Ei kai sillä väliäkään ollut, kun suudelma oli noin keveä.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 02:17:34 kirjoittanut Guadaloupe »
darling i'm a nightmare dressed like a daydream

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Kiirii pitkin peilipintaa
« Vastaus #1 : 15.02.2011 22:08:33 »
Aihihih.

Tykkäsin tästä ihan hirveästi! Tavallaan aluksi oli outoa ja vähän häiritsevääkin lukea itsestään, mutta loppua kohden ja varsinkin toisella lukukerralla se oli jo ihan okei ja tätä pystyi katsomaan tavallaan ulkopuolisen silmin, eikä vaan miettimään itseään hahmona ja kaikkea jännästi tyhmää. Ja mun pitää vielä tähän todeta, että oon sitä mieltä että sulla on harvinaisen hyvä huomiokyky (tai sitten mä puhun liikaa), koska tän tekstin Shaylissa oli aika monta juttua jotka oli tosi mua ja osaksi ehkä senkin takia itsestään lukeminen ei häirinnyt, kun se tekstin Shayl ei ollut mikään ihan hirveän kauas viety siitä alkuperäisestä.

Nauroin tolle tekstin "koska oot ikuinen femmeilijä":lle, mutta en valita, koska Padma on nam ja aihih tykkään tästä tekstistä hirveästi ja niin. Oon aina kuvitellutkin Padman jokseenkin tuollaiseksi, hänet on hahmona helppo kuvitella tällaiseen tilanteeseen ja tarinaan. Rakastan sun teksteissä ja sun tavassa kirjoittaa ehdottomasti eniten noita pieniä yksityiskohtia; sä tunnut aina läytävän ne juuri oikeat, jotka on tarpeeksi huomaamattomia, huolettomia sujahtaakseen tekstiin vaivatta ja samalla mielettömän olennaisia juuri sille hahmolle, josta kulloinkin kerrot. Nytkin kaikki nuo kerubit, sydämenlyönnit, linnut ja kirsikkatee esimerkiksi - ne vaan. En osaa edes sanoa. Oon sanaton.

Tuo tietty sekavuus, mikä tässä oli koko ajan, oli ehdottomasti hyvä; joidenkin käsissä se sekavuus menee helposti yli ja tekstistä tulee vaan puuduttava kun ei siitä ymmärrä mitään, mutta tässä niin ei tosiaankaan käynyt, vaan tämä on enemmänkin sellainen, jonka voi palata lukemaan monta kertaa ja silti miettiä, tulkitsiko kaiken sillä tavalla kuin kirjoittaja, toinen lukija, edes itse edellisellä kerralla. Ja koska tykkään teksteistä, jotka jäävät avoimiksi ainakin osaksi eivätkä anna kaikkia vastauksia missään vaiheessa, niin tää oli ihana. (Ja mä mietin vieläkin, että oletko sä joku meedio.)

Lainaus
Ujo katse pöydän toiselta puolelta pitkittyy kun välimatka kasvaa haparoivaa ikävää; kuinka voi kaivata kun ei olla edes oltu poissa?
Tämä lause ja kaikki ne puheet sepelhanhenista olivat ehdottomasti mun lempikohtia tässä! En vaan pääse yli siitä, mistä sä revit juuri sepelhanhenet, (ja ei sen puoleen, suurimman osan noista muistakin jutuista) olenko mä joskus sanonut sulle että pidän niistä erityisesti vai oliko tähän joku muu juttu? Ja muutenkin, sun kirjoitustyyli on vaan tosi hiljentävä, sanattomaksi jättävä, ja kun tosiaan en ehkä itseänikään tai Padmaa halua analysoida tässä, niin mulle ei jää muuta kuin tällanen tyhmä selitys, mitä tää koko kommenttikin nyt on. Oot sillä tavalla tyhmä, hei. ):

Aihihih vielä tähän loppuun ja kiitos kauheasti ja hyvää myöhäistä ystävänpäivää vielä! ♥
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.