Kirjoittaja Aihe: Saan saman päivän iltaan.. (S, fluff, slash, 6/6)  (Luettu 3213 kertaa)

Ciffie

  • ***
  • Viestejä: 62
    • Antold Story
Title: Saan saman päivän iltaan..
Author: Ciffie
Rating: S
Pairing: Miro/Reko
Summary: Erinäisiä kohtauksia kahden rakastuneen päivästä.

A/N: Tämä on siis nyt tällainen melkein juoneton pätkähdys, jossa kerrotaan vain pieniä pätkiä poikien päivästä. Pääasiassa koko ajatus syntyi siitä, että tunnen itse, mutta en voi niitä toiseen tarinaani kirjoittaa. Eli siis kirjoitettu melkein vain halusta saada jotain kirjoitettua. ^^' Toivottavasti ei nyt ihan kamala sitten ole.

Olen kirjotellut tästä puolet valmiiksi, joten laitanpas nämä kolme ensimmäistä tähän nyt sitten heti ja loput sitten joskus, kun valmistuvat. ^^

--

11.27

Tungen kirjoitusvälineet hymyillen penaaliin ja napautan paperinipun alareunan pöytään. Penaali ja ylimääräiset konseptit lentävät reppuun ja tuolinjalat raapivat lattiaa tehdessäni kovaäänistä lähtöä.
- Valmis, tokaisen virnistäen ja tunnen pistävät katseet selässäni. Koepapereiden levähdettyä opettajan kiiltävälle pöydälle olen jo harpponut ulos luokasta ja paikallistanut Miron nojailemasta yläkerran kaiteeseen. Rappuset ja ruutukuvioitu lattia vilistävät kenkieni alla kun kipitän yläkertaan ja kierrän kerroksen toiselle puolelle. Miro ei selvästikään huomannut tuloani, sillä hän repäisee kuulokkeet korviltaan ja katsoo minua vihaisen näköisenä, kun tökkään häntä lujaa kylkeen.
- Mikä ihme teit ihmisii oikeen vaivaa nykyään? Aina tarttee säikytellä, poika valittaa ja räpeltää pienen soittimensa laukkuun. Hän luo suuntaani melko tuskastuneen katseen ja kääntyy sitten taas nojaamaan kaiteeseen. Kierrän kädet hänen vyötäisilleen ja leukani löytää lepopaikan hänen olkapäältään.
- Lupaan tökätä hellemmin ens kerralla, kuiskaan Miron korvaan. Suloinen puna nousee pojan poskille. Tummat ripset pyyhkivät hitaasti ylösalas Miron räpytellessä rauhalliseen tapaansa. Rutistan hieman lujemmin ja irrotan sitten käteni hänen ympäriltään. Lähistöllä nuokkuva tuoli saa toimia väliaikaisena levähdyspaikkana takalistolleni ja jalkani juoksivat aamulla kilpaa kellon kanssa niin uljaasti, että ne ansaitsevat paikkansa toiselta tuolilta. Miro vilkaisee nyreästi suuntaani, kun yritän löytää kunnollista asentoa.
- Etkö sä voi koskaan käyttäytyä ihmisiksi, poika tuhahtaa ja työntää jalkani alas tuolilta.

--

14.04

Musiikki valuu pois kuuluvista ja huoneeseen laskeutuu syvä hiljaisuus. Tunnen Miron hengityksen liikuttavan kissankarvaa poskellani ja irrotan kömpelösti, mahdollisimman varovasti käteni hänen nukkuvien sormiensa tiukasta otteesta. Ovelta kuuluva koputus tunkeutuu tajuntaan ja saa Miron pomppaavan paikaltaan istumaan sängynlaidalle.
- Son lukossa, muru, mutisen avaamatta silmiä ja kohta sängyn nytkähdys paljastaa pojan löytäneen itsensä taas makuuasentoon.
- Jääkö Reko päivälliselle? Miron äiti huutaa käytävästä oven takaa ja hyssyttelee pojan pienintä sisarta, joka ilmeisesti ei taaskaan saanut mitä olisi halunnut. Ääntelen jotain yrittäen saada sitä kuulostamaan myöntävältä vastaukselta, ja ravistelen Miron taas hereille. Pojan väsyneet silmät harittavat suloisesti, kun hän yrittää tarkentaa katsettaan minun kasvoihini mustien, ylikasvaneiden etuhiustensa läpi. Valkoinen kaulus on ryttääntynyt toiselta puolen nukkumisen aikana ja painunut puoliksi mustan paidan kaula-aukon sisälle. Katselen poikaa hymyillen lempeästi toisen uniselle hämmennykselle.
- Tiedätsä, että sä oot ehkä maailman ihanin ihminen? kuiskaan silitellen Miron hiuksia ja osaa hänen kasvoistaan. Leveä hymy kohoaa pojan huulille ja hänen tuikkivat silmänsä kaventuvat suloiseen tihruun.
- Tiesin mä sen. Ja mä tiedän senki, että sä oot se kaikkein ihanin, Miro kuiskii takaisin ja löydän itseni kohta syvältä suudelmasta. Ovelta kuuluu uusi koputus, mikä saa meidän huulemme vihdoin erkanemaan toisistaan, joskin hieman vastentahtoisesti.
- Se ois nyt sitten pöydässä, kunhan ehditte sieltä pesästänne kömpiä tälle puolelle, tuttu ääni ilmoittaa. Miro nousee sängyltä ja seisoo hetken keskellä huonetta suoristamassa vaatteitaan ja hiuksiaan, ja vetää minut sitten mukanaan oven läpi käytävän kautta keittiöön ruokailemaan.

--

17.38

- Jos mä vaan saisin ni mä käpertyisin nyt sun syliin enkä koskaa päästäs irti enää, Miro hymisee leveä virne kauniilla kasvoillaan ja silittelee peukalollaan kämmenselkääni. Pulleat lumihiutaleet leijuvat pimentyvältä taivaalta kohti hiljentynyttä puistoa ja tennareiden ohutkankaisia kärkiä saaden maiseman näyttämään romanttiselta erityisesti tyttöjen - ja Miron - silmiin.
- Mä haluan suudella sua lumisateessa. Ja mä haluan sulta joulusuukon. Ja uutena vuotena! Mä haluan juhlia sun kanssa uutta vuotta, poika jatkaa silmät virneestä sirrillään.
- Mä juhlisin sun kanssa vaikka kello kaheksaa, nauran ja pomppaan penkiltä seisomaan lumen valtaamalle polulle repäisten Miron perässäni. Pakkashiekka ratisee kenkien alla ja takaani kuuluu hiljaista pärskintää lumen eksyessä pojan nenään tämän yrittäessä kalastaa sitä suuhunsa, mutta muuten on ihan hiljaista. Pysähdyn katulampun alle, ja kun poika vihdoin pääsee luokseni asti nappaan hänet syliini ja painan suukon hänen kosteisiin hiuksiinsa.
- Lunta sataa pimeessä illassa. Mites ois se suudelma nyt? kuiskaan ja saan innostuksen tuikahduksen syttymään Miron silmiin. Nyhdän pojan valolaikun ulkopuolelle pimeään katveeseen ja käärin käteni hänen ympärilleen.
- Rakastatko sä mua? mumisen pojan kylmää poskea vasten ja vastaukseksi saan pehmeät huulet painumaan vasten omiani ja suudelman lämpö leviää hitaasti lämmittäen kehoa sisältäpäin. Suudelman jälkeen Miro hautaa kasvonsa kaulan ympärille kietomaani huiviin, ja seisomme pimeän suojassa kunnes varpaita alkaa jäätää ja on pakko liikkua, jos ei halua muuttua jääpatsaaksi puiston koristeeksi.

--

A/N: Noniin... ^^' Olisi kivaa tietää, jos joku tykkää. Tai vastaavasti ei tykkää, käyhän se niinkin. ^^
« Viimeksi muokattu: 11.11.2014 22:18:37 kirjoittanut Snoop. »
"It's the boogeyman's grandpa!"

Dionysos

  • ***
  • Viestejä: 431
Re: Saan saman päivän iltaan.. (PG, fluff, slash)
« Vastaus #1 : 10.11.2007 10:59:29 »
No pakko sanoa, että itse tykkäsin näistä todella paljon!
En yleensä lue PG tä joten olen tätä kartellut, ja sitten kun avasin, älysin että nämä ovatkin vain pätkiä, ja sitten innostuin lukemaankin :D Todella hienoja ovat!

Tykkäsin eniten tuosta toisesta, vaikka siinä jäikin ihmetyttämään, että kumman äiti, ja kumpi vastasi? O__o
Mutat ei se paljoakaan haitannut :D

Kiitos näistä.  8)
Inn gjennom min sjel den sorte angst river

På de mosegrodde steiner de seg viser
Når nattemørket har senket seg over
Ekkoene... fra deres grufulle jamring
Endeløst... du kan høre


//Palasiksi revitty Dionysos on lupaus elämästä....-Friedrich Nietzche

Ciffie

  • ***
  • Viestejä: 62
    • Antold Story
Re: Saan saman päivän iltaan.. (PG, fluff, slash)
« Vastaus #2 : 10.11.2007 16:22:52 »
Dionysos: Kiva, kun tykkäsit... ^^' Ja että ylipäänsä luit. : D Siinä toisessa pätkässä pojat siis ovat Miron huoneessa ja Reko vastasi siihen Miron äidin huutoon. ^^
"It's the boogeyman's grandpa!"

Dionysos

  • ***
  • Viestejä: 431
Re: Saan saman päivän iltaan.. (PG, fluff, slash)
« Vastaus #3 : 10.11.2007 23:02:00 »
Heh, okei :D se hieman olui sekava, tai sitten luin sitä sekavasti ^^'
Mutta upeita nämä olivat juu  8)
Ja kiitos selvennyksestä!  :D
(Oli ihan pakko tulla vastaamaan sulle vielä  :o )
Inn gjennom min sjel den sorte angst river

På de mosegrodde steiner de seg viser
Når nattemørket har senket seg over
Ekkoene... fra deres grufulle jamring
Endeløst... du kan høre


//Palasiksi revitty Dionysos on lupaus elämästä....-Friedrich Nietzche

Ciffie

  • ***
  • Viestejä: 62
    • Antold Story
Re: Saan saman päivän iltaan.. (PG, fluff, slash)
« Vastaus #4 : 30.11.2007 11:59:27 »
A/N: Noniin, tässä on nyt tästä neljäs osa. ^^' Meni pitkään, että saisin aloitettua, mutta ehkä puolisen tuntia yhteensä, kun sitten otin itseäni niskasta kiinni. Ja siis vielä kaksi tällaista pientä pätkää on tulossa. Mielipiteitä olisi kiva kuulla edelleen.. ^^'

--

19.45

Käsi kädessä kävelemme liukasta jalkakäytävää pitkin hiljaisina, leppoisasta lumisateesta nauttien. Viereisellä leikkikentällä ala-asteikäiset kakarat riehuvat ympäri lumen peittämää laajaa ruohokenttää ja heittelevät pehmeitä palloja toisiaan päin. Muurein erotellut tukikohdat ovat alkaneet jo sortua ja on siirrytty ankarampiin otteisiin - lumipesuihin. Pysähdyn nojailemaan puiston aitaan ja kierrän käteni Miron selän takaa ja sujautan kylmät sormeni hänen mustien farkkujensa etutaskuun. Pieni väristys kulkee pojan läpi, ja tyytyväisestä hyminästä päättelen sen johtuvan mielihyvästä, ei kylmyydestä.
- Miksei me koskaan olla lumisotaa? valittava huokaus purkautuu suustani kuin itsestään tuijoteltuani hetkisen aikaa lasten mielipuolista leikkiä. Miro katsoo minuun silmät tapittaen, ja lievä järkytys kiristää hänen pehmeitä piirteitään.
- Ainii, sä et tykkää, että sun vaatteet kastuu, ja loppujen lopuks sä vaan valittaisit koko ajan, nauran pojalle hyväntahtoisesti härnäten saaden hänet tuhahtamaan lapsellisesti. Jähmetymme uudestaan katselemaan toisten, ulkopuolisten silmiin ehkä päättömältä näyttävää, riekkumista. Pakkasilma tuntuu jo todella jäätävältä, ja oikean käteni sormet alkavat olla tunnottomia. Hitaasti, yrittäen olla mahdollisimman huomaamaton, liu’utan käden Miron takin helman alta kangaskerrosten väliin, ja astun pojan taakse sulkien näin hänet tiukaan halaukseen. Kaulaliinaton niska tuntuu kylmältä huulia vasten, ja iho nousee kosketuksesta kananlihalle. Hellien suukkojen seuraus on rietas ajatus, joka yhtäkkiä ilmestyy mieleeni, eikä suostu millään ilveellä poistumaan.
- Jos otettais vaatteet ensin pois… Kuiskaukseni on lähes äänetön, ja vain syvä puna, joka kohoaa Miron poskille todistaa, että sitä koskaan sanottiin.
"It's the boogeyman's grandpa!"

Dionysos

  • ***
  • Viestejä: 431
Re: Saan saman päivän iltaan.. (PG, fluff, slash, 4/6)
« Vastaus #5 : 30.11.2007 19:44:20 »
Oih!! Aivan ihastuttavaa!!!  8)
Yritän olla Awwittelematta.... noniin siis köhmmm...

Todella ihana, vaikkakin osittain aika nopeasti asiasta toiseen hyppäsi, vaikkei hypännytkään.. (selkeää?) Mutta eipä se haitannut yhtään. (Miksi sitten sanoin sen?? -__-)
Mutta varsinkin loppu oli todella ihana!! :)
Inn gjennom min sjel den sorte angst river

På de mosegrodde steiner de seg viser
Når nattemørket har senket seg over
Ekkoene... fra deres grufulle jamring
Endeløst... du kan høre


//Palasiksi revitty Dionysos on lupaus elämästä....-Friedrich Nietzche

eniale

  • conquistador
  • ***
  • Viestejä: 182
Re: Saan saman päivän iltaan.. (PG, fluff, slash, 4/6)
« Vastaus #6 : 30.11.2007 20:13:24 »
Ihania tunnelmapaloja :) Varsinkin tuosta viimeisestä tuli jouluinen, lämmin olo, että jos vain ulkona olisi paremmin lunta niin johan mönkisin kinoksessa. Teknisestä puolesta sen verran että ainoa mikä tökkäsi korvaan oli kaksi lauseenvastiketta kun Miro pyydysti lumihiutaleita suuhunsa (jotain kun hiutaleet meni nenään samalla kun Miro niitä suu auki yritti saada kiinni). Muutoin en kiinnittänyt kieleen mitään huomiota, mikä tarkoittaa, että se toimii hyvin ja on luontevaa. Konstailematonta ja sujuvaa. Mukavia pätkiä. :)

P.S. Onhan otsikko oikein? Saman päivän iltana ei kuulostaisi niin kummalliselta, vaikka kyllähän nykyinenkin ihan suomea on. Utelen vaan.

//ok tajusin ajatuksesi otsikon takana, tack
« Viimeksi muokattu: 02.12.2007 03:55:26 kirjoittanut eniale »
On illanpaisto, ja silkavat saijat
luopoissa pirkeinä myörien ponkii:
surheisna kaikk' kirjuvat lorokaijat
ja vossut lonkaloisistansa ulos vonkii.
avatar: mezzoprism

Ciffie

  • ***
  • Viestejä: 62
    • Antold Story
Re: Saan saman päivän iltaan.. (PG, fluff, slash, 4/6)
« Vastaus #7 : 30.11.2007 23:29:49 »
Dionysos: Aa, kiitos ja kiva, kun taas tykkäsit.. ^^' Ei siinä kyllä pitänyt mitään suuria hyppäyksiä olla... (Selkeys on aivan liian yliarvostettua.) x)

eniale: Kiva, jos pidit.. ^^' Ja juu, myönnetään, että se kohta kuulostaa jokseenkin oudolta, mutta se oli kaikkein järkevin muoto, mitä sain aikaan... x)  Ja se otsikko.. Kyllä se on ihan oikein. :> Se meinaa siis ihan sitä, että saa päivän loppuun, ei sitä, että illalla saisi jotain. En nyt ihan ymmärtänyt tuota sinun ehdotustasi, mutta jos tämä nyt yhtään selvensi... ^^'
"It's the boogeyman's grandpa!"

Ciffie

  • ***
  • Viestejä: 62
    • Antold Story
Vs: Saan saman päivän iltaan.. (PG, fluff, slash, 4/6)
« Vastaus #8 : 09.07.2009 16:57:12 »
A/N: Nyt on taas mennyt jo vaikka kuinka kauan siitä, kun noi viimeiset osaset tänne laitoin, ja nämä kaksi ovat olleet valmiina odottamassa järisyttävän kauan. Olen jopa onnistunut kääntämään koko homman englanniksi.^^
Mietin tuossa parisen kuukautta että onko järkevää enää laittaa näitä tähän, mutta päättelin että menkööt nyt sitten.  ^^
Niin että jos kukaan lukee, niin ilmoitella saisi. ^^'

---

21.19

Television ruutu välkkyy ohjelman tahtiin ja valaisee olohuonetta kirkkailla jouluväreillä. Miro nuokkuu puoliksi nukahtaneena pää vasten olkaani ja hänen hengityksensä kutittelee niskaani.
- Me lähdetään nyt, niin saatte pojat olla täällä ihan rauhassa kahdestaan, äiti huikkaa eteisestä ennen kuin ulko-ovi rysähtää välioven perässä kiinni. Tönäisen torkkuvan pojan vierestäni hereille. Hän kohentaa asentoaan hieman ja kääntää katseensa kohti nurkassa hyrisevää televisiota. Keltainen fleece-viltti on valunut päältämme puoliksi lattialle ja avonaisesta ikkunasta sisään soljuva kylmä iltailma viilentää ihoa vaatteiden alla.
- Hei hörhö… Eikö sieltä oikeesti tuu mitään tän parempaa? Miron vaisu ääni valittaa kun ohjelma loppuu ja mainostauko venyy jo moniin minuutteihin. Pojan pehmeä ominaistuoksu leijailee ympäri huonetta ja upottaa minut syvälle vaaleanpunaisiin kuvitelmiin. Sanomatta jäänyt vastaus saa Miron kömpimään sylistäni istumaan sohvalle viereeni. Hänen aina niin väsyneet, mutta täydellisen kauniit silmänsä tuijottavat hellää hymyäni hämmentyneinä ja yrittävät saada jotain selkoa ajatuksistani.
- Emmä sitä edes kattonu. Sut mä vaan huomasin, hymyilen korvasta korvaan ja vedän pojan tiukasti vasten itseäni.
- Kulta rakas, sä voisit olla aina tässä, kuiskaan ja seuraan kuinka mustat silmäripset pyyhkivät ylös ja alas onnesta tuikkivien silmien edessä. Leveästi hymyillen Miro nyhtää viltin verhoamaan viilentyneitä kehojamme ja kaivautuu tukevasti viereeni tuhisemaan. Kaivan jostain selkäni alta kaukosäätimen ja napautan televisiosta esiin juuri sopivasti elokuvan alkutekstejä pyörittävän kanavan.

--

23.01

Jos jotain, niin rakastan katsella, kun Miro nukkuu. Kasvoja koristaa rauhallinen hymy ja lämmin hengitys kutittaa korvaani. Poika on kietonut kätensä ympärilleni ja vaikka puolet selästäni on peiton ulottumattomissa ja tarve lähteä vessaan käy jatkuvasti pahemmaksi, olen kietonut itseni hänen tuoksuunsa niin, etten osaa enää nousta.
Miron silmäluomet vilkkuvat niin nopeasti, että voin hyvin kuvitella hänen näkevän villejä actionunia vain hetkiä sitten loppuneen ohjelman räjähdyksien takia. Tosin kokemuksen nojalla voin luottaa siihen, että se, mitä hänen pieni mielensä hänen uniinsa tuottaa on jotain enemmänkin herkkää ja hellyttävää. Hiljaisten tuhahdusten hellä sävy kielii myös pehmoisista unelmista.
Katson kelloa ja jään tuijottamaan pimeässä hohtavia viisareita, joista yksi tikittää sekunti kerrallaan vääjäämättömästi aina vain eteenpäin kohti jossain kaukana tulevaisuudessa häämöttävää Ikuista Aikaa. Aamun hektinen tunnelma on jo kauan sitten jäänyt taa, ja nyt on päivän jälkeen jäljellä enää tyyneys. Sekunnit venyvät minuuteiksi. Käännän katseeni takaisin Miroon ja annan onnellisuuden valua ylitseni ja ympärilleni.
Siirrän hiukset pois pojan kasvoilta ja kuljetan sormenpäitäni kevyesti hänen herkillä piirteillään. Painan huuleni varovasti kiinni hänen korvalehteensä ja kuiskin kauniita sanoja hänen uniensa läpi.
- Kaikkein rakkain. Kaikkein tärkein. Kaikkein ihanin. Ikkunan takaa näkyy mustaa taustaa vasten kuinka keveät lumihiutaleet tanssivat pyörteistä tanssiaan matkallaan kohti maata. Läheisen puun oksa on peittynyt kauttaaltaan valkeaan massaan.
- Miro.. Mä rakastan sua. Aina.
Hitaasti, täysin huomaamattomasti, nukahdan lopulta minäkin.
"It's the boogeyman's grandpa!"