Author- Sekaisin♥ (minähän se)
- Pairing- Oc/Lestat
- Rating- S
- Genre- fluff, romance jne.
- Disclaimer- en omista kumpaakaan hahmoista, enkä hyödy tästä siis mitenkään paitsi saan kai jonkilaista masokistista tyydytystä kun laitan tämä kaiken kansan näkyville.
- Vampyyrikronikat -jjb lisäsi fandomin
- A/N - Niin siis jos kukaan ei ole nähnyt leffaa tai lukenut kirjaa, Lestat on
vampyyri ja se "mies" tai joku, tässä ficissä:) Idea lähti
siitä kun en itse oikeasti saanut unta ja rupesin miettimään, mitä
jos Lestat... tarinan kertoja = nainen tai mies, päätä itse kuka;) (kommenttia olisi kiva saada, ei haittaa jos on pelkkää ihkutusta tai vaan"inhoon tät" mut pliis ihmiset, jos luette, kommatkaa!)
Kuukausia sitten suuren konsertin jälkeen olin mennyt hänen luokseen.
Muistan edelleen katseen hänen kylmissä silmissään ja näin niissä
janon jollaista en ollut ikinä niissä nähnyt ja hän ei osannut
kätkeä sitä, ei niin kuten yleensä osasi.
”Älä”, hänen ihana äänensä käski ja hän astui kauemmas.
Hän katsoi minua kiukku silmissään, janon vierellä. ”Yritätkö
tarkoituksella tapattaa itsesi?”
”Yritithän sinäkin”, totesin tyynesti. Hän oli kerran
paljastanut vampyyrit kaikelle maailmalle ja käytännössä kutsunut
heidät yhteen konserteistaan, repimään hänet kappaleiksi. Eivät he
olleet kyllä onnistuneet siinä.
Sain vastauksekseni vain hiljaisuuden ja suupielet jotka kääntyivät
ilkeään hymyyn hänen ajatellessaan sitä.
En tiedä miksi tein niin, mutta teinpähän. Tartuin toisella
kädelläni hänen niskastaan ja suutelin hänen hymyään.
Tunsin hänen huuliensa vastaavan suudelmaan janoisesti ja hänen
kätensä kiertyvän hiuksiini, kunnes tunsin koko hänen ruumiinsa
jännittyvän ja hän tyrkkäsi minut kauemmas.
Olin edelleenkin aivan huumaantunut hänen huulistaan, kun hän
katosi.
Huuman jälkeen tuli sisälläni vellova syyllisyys.
Loukkasinko häntä?
Purin huultani oudon tunteen myllertäessä vatsassani.
Makasin hereillä sängyssäni.
Kuunpuolikas taivaalla sai huoneen hohtamaan outoa sinistä valoaan.
Olin kieriskellyt ympäriinsä jo niin paljon etten jaksanut
liikahtaakaan, mutta uni ei tullut.
Väsymys kirvelsi silmäluomieni alla. Lakanat tuntuivat inhottavan
nihkeiltä ja olisin potkinut peiton päältäni, mutta jalkani eivät
suostuneet liikkumaan.
En ollut nähnyt häntä suudelman jälkeen.
Yritin olla ajattelematta mitään, jos siten saisin unen helpommin
kiinni. Mutta unohdin, että kun oikein kovasti yrittää olla
ajattelematta, ajattelee.
Ja mieleeni nousi kipeän kirkas kuva hänestä; tummat kihartuvat
hiukset, virheetön marmorinvalkea iho, kylmät ruskeat silmät.
Nyt silmiäni alkoi kirveltää muukin kuin väsymys.
Vilkaisin yöpöydällä olevaa kelloa. Erotin viisarit juuri ja juuri
ja näin että kello ei ollut vielä edes yhtä.
Pakotin itseni liikkeelle ja nousin peiton alta. Säpsähdin hiukan
paljaiden jalkojeni osuessa kylmään lattiaan.
Hypähdin kolmeen portaan yli alas keittiöön, kuten aina. Oioin
satiinisia pyjaman housujani.
Sytytin keittiön seinälampun ja otin hyllystä kupin juotavaa varten.
Avasin hanan ja aloin laskea vettä kuppiin, sen kummia ajattelematta
sitä.
Oloni oli jotenkin tyhjä, tuntui kuin sisälläni olisi ollut
suunnaton ontto luola, jossa kaikui kuiskaus, jota en kuitenkaan
pystynyt kuiskaamaan, enkä kuulemaan, vaikka se kutittelikin
sisälläni kylmänä ja silti niin tarttuvana.
Nostin kupin ja katsoin veden pyörteilevään syvyyteen ja näin
hänen kasvonsa sen pinnassa, väreilystä huolimatta.
Käteni värähti niin kovasti että kuppi oli livetä kädestäni.
Puristin sitä tiukasti. Silloin kuulin sen hätkähtäen, kuiskauksen,
kaikuen sisälläni olevan tyhjän luolan seinistä, joka oli yltynyt
lähes huudoksi, mutta huuleni eivät vieläkään pystyneet
muodostamaan nimeä ääneksi.
Käteni tiukentui kupin ympärillä. En ollut varma, tärisikö koko
asunto vai olinko se vain minä. Ääni voimistui huudoksi, joka kutsui
sieluani.
Rakastinko häntä? En tiennyt.
Kaipasinko häntä? En…
Mutta tarvitsinko häntä? Enemmän kuin mitään muuta.
Sieluton oli sieluni ja sydämeni.
Sitten huuleni, jotka eivät olleet suostuneet muodostamaan nimeä,
kuiskasivat:” Lestat.”
En edes aluksi tajunnut että olin sanonut sen ääneen, vaikka ääni
jäi roikkumaan ilmaan, kuin vastausta odottaen.
Suljin silmäni ja tunsin hänen kuuman hengityksensä taas ihollani.
Kävelin hitaasti portaat ylös ja seurasin toisen käden
sormenpäilläni seinää.
Silmäni olivat edelleen kiinni.
Pääsin helposti tutun reitin huoneelleni ja tunsin sormissani
ovenkarmit ja liu’utin toisen jalkani kynnyksen yli ja toinen jalkani
seurasi hiljaa perässä.
Lähes tunsin pimeyden ympärilläni tyhjässä makuuhuoneessa.
Kuin olisin tuntenut sen hyväilevän ihoani hellästi kuin silkkiä.
Tunsin oloni äkkiä suunnattoman surulliseksi ja tunne hulmahti
ylitseni kuin harmaa tuuli. Puristin käsivarsillani rintaani ja
painuin kaksinkerroin lattialle.
” Don't know what to say
I never meant to feel this way
Don't want to be
Alone tonight…”
Kuulin pehmeän äänen laulavan.
Kohotin katseeni ihmeissäni, sydämeni huutaen rinnassani.
” What can I do, to make you mine
Falling so hard so fast this time
What did I say, what did you do?
How did I fall in love with you?”
Hänen äänensä oli uskomaton. En ollut kuullut sen laulavan ikinä
mitään sellaista.
Melodia kietoi minut sisäänsä niin ihmeellisenä, että henkäisin
haluamattani.
Hänen kylmät sormensa hipaisivat kasvojani viipyen.
Olisin halunnut estää hänen kosketuksensa lähtemistä kasvoiltani,
mutten pystynyt kohottamaan kättäni. Olin kuin koomassa. En tiennyt
oliko kaikki kuvitelmaani kuin keittiössäkin, vai oliko hän todella
luonani.
Hänen tummat silmänsä kiiluivat kuunvalossa.
”Miksi palasit?” ääneni kysyi värähtäen.
”Miksi itse tulit silloin luokseni…?” hänen kulmansa kohosivat
asteen.
Hengitykseni takkuili hänen hyväillessään hiuksiani.
Tunsin hänen kuuman hengityksensä ihollani kun hänen huulensa
hipaisivat poskeani
ja kuiskasivat; ”Tarvitsen sinua… ”
Hän nousi ylös ja veti minut mukanaan.
”Sinä olet sieluni; se joka minulta puuttuu… Pidät minut
järjissäni, ja samalla ajat minut hulluksi”, hän naurahti
käheästi.
Toppini toinen olkain oli valahtanut alas olkapäältäni.
Hän nosti sen hitaasti ylös, piirtäen sormenpäällään
kihelmöivän viivan käsivarteeni. Hengitykseni pysähtyi muutamaksi
sekunniksi.
Tunsin polvieni notkahtavan ja melkein pettävän altani, hänen
pyyhkäistessä sormellaan huultani.
”Olet todella siinä…” kuiskasin kyynelistä paksulla äänellä.
Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja painoin pääni varovasti hänen
rintaansa vasten, peläten että hän haihtuisi pois, kun kosketan
häntä.
Tunsin kuinka hänen vahvat käsivartensa puristivat minut tiukasti
häntä vasten ja henkäisin hiljaa onnesta ja tiukensin otettani. Hän
painoi leukansa hiuksiini ja mutisi; ”Tuoksut niin
hyvälle…”
Hymyilin ja kohotin katseeni hänen silmiinsä taas. Hän tarttui
kevyesti leuastani ja suuteli huuliani pehmeästi ja silti niin
janoisesti.
Irrottuamme suudelmasta, hymyilin ja sivelin hänen täydellisiä
kasvojaan.
”Oma vampyyrini… ” kuiskasin lempeästi ja hän veti minut
uuteen suudelmaan, tällä kertaa syvempään. Tunsin hänen
suupieliensä kääntyvän hymyyn huuliani vasten.
Sen jälkeen nukuin koko yöni rauhassa hänen kylmässä sylissään.
