Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: akinnah - 10.04.2009 21:09:07

Otsikko: Mutta sinä jaksat [S, J/S, angst]
Kirjoitti: akinnah - 10.04.2009 21:09:07
En omista hahmoja, ficin vain.

Rating: S
Pairing: James/Sirius
Genre: Angst
Summary: Sinä kuulut niihin jotka nousevat omille siivilleen, tuuli sitten miten kovasti tahansa.

A/N: Huomasin tuossa Elokuvarepliikki (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=6396.0) -haasteen, johon päätin sitten hetken mielijohteesta osallistua. Sitaatti on tuo summaryn lause, ja se löytyy myös ficistä. Se on peräisin liian mahtavasta elokuvasta, Tummien perhosten koti, jonka soundtrackia kuuntelin myös kirjoittaessani. Panu Aaltio on kyllä jumala : D Ehkä turhankin hutaisten kirjoitettu ficci, mutta sen pienenkin hetken aikana opin tätä rakastamaan.

Mutta sinä jaksat

Sirius, rakas.

Sinä jos kuka tiedät, että maailma on liikaa joillekin ihmisille. Sinä tiedät, että joku ei vain jaksa jokapäiväistä tuskaa, kun yrittää liikkua ihmismassan mukana päivästä toiseen, yksinäisyydessä tunnista seuraavaan. Minuutti minuutilta maatuen yksin tai kahdestaan.

Sinä tiedät, että en ole valinnut omaa elämääni, en ole ohjannut sitä itse, vaikka rakastankin sitä. Rakastan kaikkea mitä olen saanut aikaan, kaikkea mitä olen koskaan tavannut, nähnyt tai kuullut. Joka ikistä sekuntia kanssasi, joka ikistä hetkeä huulillasi ja vierelläsi. Jokaista sekuntia, jona olen tiennyt olevani elossa.

Rakastan sinua, Sirius. Niin paljon, että se sattuu. Mutta elämä on ottanut minusta liikaa, se on vienyt minulta liikaa. Olen ollut liian hellä maailmalle, liian hellä itselleni. Elämä antoi minulle, mutta se otti minulta myös rakkaimpani. Se antoi minulle Harryn, mutta vei minulta sinut. Mutta en kadu mitään, en yhtään sekuntia. Niin pahalta kuin se kuulostaakin.

Jos, ja kun kuolen, Sirius, sinä pysyt pystyssä. Sinä jaksat eteenpäin ihmismassan mukana, jaksat olla yksin päivästä toiseen, vuodesta vuoteen. Sinä jaksat lentää ajatuksinesi vuosien päähän, ajatella sitä, mikä tulee, etkä sitä, mikä on mennyt ja mitä et saa takaisin.

Sinä kuulut niihin jotka nousevat omille siivilleen, tuuli sitten miten kovasti tahansa.

Sinä olet parhainta mitä minulle koskaan tapahtui. Sinä olit se, joka piti minut pystyssä. Yritä ymmärtää maailmaa, vaikka se ei uskoisikaan sinua. Sirius, sinä selviät siitä. Sinä jos kuka tiedät, että se ei voi ottaa enempää.

Rakkaudella,
James.
Otsikko: Vs: Mutta sinä jaksat
Kirjoitti: Jennie - 11.04.2009 22:35:12
Tykkään lukea ficcejä, jotka ovat kirjeiden muodossa. Niitä vain on harmittavan vähän.

Vaikka kirje ei kuulostanutkaan yhtään Jamesin kirjoittamalta, siinä oli uskomattoman paljon aivan ihania lauseita, joita lainailen ehkä myöhemmin tässä kommentissani. En tiedä miksi en miellä tätä niinkään Jamesin kirjoittamaksi. Jotenkin ajattelen, että tämä oli liian vakava, mutta onhan Jamesillakin vakava ja herkempi puoli. Mutta silti. Kuvittelisin, että jotain kepeämpää sananvaihtoa tuon kahden välillä olisi.

Lainaus
Jos, ja kun kuolen, Sirius, sinä pysyt pystyssä.
Tämä oli mielestäni hassu kohta. Ja mieltäni jäi vaivaamaan, että milloin James tämän kirjeen kirjoitti. Miksi hän oletti, että itse kuolee ennen Siriusta? Kirjoittiko hän tämän ennen kuin sai tietää, että Voldemort jahtaa heitä, jolloin lause ei niinkään kävisi järkeen vai sodan loppumetreillä, jolloin James itse aavisti, että kuolee pian? Hassu kohta kuitenkin, jota jäin miettimään. Mielestäni et kuitenkaan maininnut ollenkaan erikseen, että milloin tämä on kirjoitettu. Sen ajankohdan olisi jotenkin selkeämmin voinut ficissä mainita. Tai sitten se luki jotenkin rivien välissä, etten nyt itse sitä huomannut. Voi olla niinkin. :D

Lainaus
Sinä kuulut niihin jotka nousevat omille siivilleen, tuuli sitten miten kovasti tahansa.
Tämä lause oli kyllä hieno kohta, ja erittäin hyvin sopi tähän ficciin ajatellen kuitenkin, että se on täysin erilaisesta teoksesta. Hyvin sopi tunnelmaa ja kirjeen synkkyyteen ja tunteiden kerrontaan.

Lainaus
Elämä antoi minulle, mutta se otti minulta myös rakkaimpani. Se antoi minulle Harryn, mutta vei minulta sinut.
Aww. Ihanasti sanottu, vaikka äh, omaa korvaani särähtää se, että James nimitti Sirusta rakkaimmaksi. Että hän ei olisi välittänyt niin paljon Harrysta, kuin Siriuksesta. No joo. Aikalailla saivartelua ja yhteen sanaan takertumista. :D Mutta minä niin rakastan isä-Jamesia ja tykkään lukea hänestä ja Harryn suhteesta. Siis nimenomaan isä-poika -suhteesta! :D Ja itseäni kyrsii, jos James nimittää jotain toista henkilö tärkemmäksi kuin Harrya. Harry on sentään sen poikaaaaa!!111 ... Okei joo. Olen tosiaan muodostanut tästä itselleni jonkin pakkomielteen. :P

Lainaus
Joka ikistä sekuntia kanssasi, joka ikistä hetkeä huulillasi ja vierelläsi. Jokaista sekuntia, jona olen tiennyt olevani elossa.
Voi vitsit, minuun vetoaa juuri tällaiset lauseet. Joka ikistä hetkeä huulillasi... Kyllä minäkin Siriuksen huulilla voisin olla, vaikka vain sitten sen yhden hetken!

Lainaus
Sinä jos kuka tiedät, että maailma on liikaa joillekin ihmisille.
Tämän lainailen vielä tuosta alusta, sillä mielestäni tämä oli todella oiva ja pysähdyttävä lause. Ikään kuin mentäisiin suoraan asiaan, muttei kuitenkaan. Hieno lause.

Kokonaisuudessaan siis hieno ficceröinen, jossen siis sitä vielä ole sanonut. :D Jamesin ja Siriuksen suhde vaikutti tosiaan tämän kirjeen pohjalta aidolta ja rakkaalta ja tunteita täynnä olevalta, ja tämän jälkeen tuli kyllä surullinen ja haikea olo. Harmi, että he molemmat menivät kuolemaan kirjoissa. Lempihahmoni. Siksi onkin todella mukavaa lukea ficcejä, joissa heidät on paritettu yhteen.

Sujuvaa ja mielestäni virheetöntä tekstiä, jota oli ilo lukea. Kiitoksiä tästä ja sorit vielä sekavasta kommentista! En uskalla kunnolla oikolukea tätä, melko ajatuksenvirtaa tämä kommenttia. Mutta mutta, eli siis kiitos!
Otsikko: Vs: Mutta sinä jaksat
Kirjoitti: akinnah - 11.04.2009 23:05:05
Mahtavaa, Jennie! Vähän pelästyin kun katsoin että voihan hitsi, noin pitkä kommentti XD Nooh, ei tässä mitään, oikein ilahduttavaa : D

Kaveri kysyi myös, että missä välissä tämä on kirjoitettu. Itse ajattelin tämän kirjoitetuksi siihen rakoon, kun Harry on jo syntynyt ja lähestytään koko ajan sitä Jamesin ja Lilyn loppua. Melko lähellä kurpitsajuhlaa siis ollaan. James tajuaa jossain vaiheessa, että he kuolevat, joten hän päättää kirjoittaa Siriukselle kirjeen. Ehkä joo turhan syvällistä kamaa James Potterilta, mutta toisaalta... rakastan syvällisiä ihmisiä, joten minun Jamesistani tuli sellainen (:

Tummien perhosten kodista en voi sanoa kuin sen, että ihanan mahtava elokuva, vielä paremmat musiikit.

Mä en taas oikeastaan yhtään tue ajatusta, että James olisi ollut jotenkin kovinkin läheinen Harrylle. Toisaalta kyllä, tuntuu että se rakasti sitä aivan mielettömästi, mutta sitten taas tulee fiilis, että ei, James ei oikein koskaan päässyt lähelle poikaansa, vaan tämä olisi ollut enemmän äitinsä kanssa. Toisaalta taas ajatys Harrysta ja Jamesista ihan isäsuhteen kanssa on melkoisen lämmittävä : D Mutta on se Sirius Jamesille ihan hitsin tärkeä ; ) Ainakin mun mielestä. Mun HP -maailmani on vaan niin täynnä niitä kahta yhdessä XD Ja todellakin, kuka nyt ei tahtoisi Siriuksen huulilla olla.

Kiitos ihan tosi tosi paljon kommentista : D Erittäin ilahduttavaa ^^ Tämä kun on oikeasti sellainen hetken tuotos, päähänpisto jonka sitten päätin vaan kirjoittaa. Thanks <3
akinnah
Otsikko: Vs: Mutta sinä jaksat
Kirjoitti: Jennie - 11.04.2009 23:19:49
Kommentoin vielä tuohon vastaukseesi, jossei haittaa.

Mietinkin, että juuri tuo ajankohta sopisi tuohon lauseeseen. Hyvä, että selvensit sen minulle! Ja minäkin luokittelen Jamesin syvälliseksi ihmiseksi, mutta jotenkin miellän, että kun James kirjoittaa juuri Siriukselle kirjeen, siellä olisi jotain vitsin poikastakin. Siis, että vaikka jokin "tunnelma keveyttäjä". Kuten esimerkiksi, "Tulen aina rakastamaan sinua, vaikka joskus niitä koirankarvojasi löytyikin joka paikasta." Okei, köyhä esimerkki :D Mutta ymmärsit kai mitä tarkoitin. He kuitenkin molemmat ovat sellaisia vitsin heittäjiä, että tuollaisen ymmärtäisin oikein hyvin heidän kahdenkeskiseltä kirjeeltä.

Minä todellakin tuen sitä, että Harry oli tärkeä ja läheinen Jamesille. :D Ymmärrän tuon sinun näkemyksesi ja toisaalta olen samoilla linjoilla, mutten kuitenkaan. :D Itse aina kuvittelen, että James oli ylpeä pojastaan. Harryhän näytti häneltä ja hän oli ylpeä, että saanut Lilyn omakseen ja että heillä oli viimeinkin perhe yhdessä. Ja jotenkin siitä kautta olen ajatellut, että James välitti pojastaan hyvin paljon. Ficeissä ajattelen samalla tavalla, vaikka James olisi paritettu Siriukselle tai jollekin muulle kuin Lilylle.
Ehkä saan vain jotkut uskomattomat vibat näistä rakastavista isä-poika -suhteista. Olin nimittäin ihan herkkänä ja lätkässä Siriukseen, kun kirjoissa hän kertoi, että rakasti Harrya kuin omaa poikaansa ja muutenkin kun Sirius kertoi tunteistaan Harryyn. Ne oli mahtavia kohtia!

Okei, nämähän ovat ihan mielipideasioita, mutta halusin vain vielä kommentoida tuota asiaa. :D Joku ihme kommentoitipuuska iskenyt.

Pahoittelen ficcisi häiritsemistä vielä kerran! :D
Otsikko: Vs: Mutta sinä jaksat
Kirjoitti: akinnah - 12.04.2009 09:47:46
Eipä haittaa yhtään, että "häiriköit" ; )

Tosiaan, olisihan siellä voinutkin olla. Mutta sitten ehkä tämän kirjeen tunnelma olisi kärsinyt. Vaikka kaiken surullisen jälkeen pitäisi olla jotain hauskaa, kuulema (: Mutta en tiedä. Ehkä se olisikin toiminut tässä, ehkä ei. Sanotaanko, etten edes oikeasti kokeillut : D

Hitsit, tuo isä-poikasuhde on niin himskatin lämmittävä, että rupean itsekin taipumaan sen kannalle. Voihan se ollakin niin. Siriuksen nuo tunteenpurkaukset on kyllä jotain awitus -kamaa ^^ Todellakin.

Ihan hauskaa, että kommentoit ^^
Otsikko: Vs: Mutta sinä jaksat
Kirjoitti: Sädekehä - 12.04.2009 16:30:46
Uii, J/S on jotain niin ihanaa, että se kyllä pysäyttää kovankin kiireen keskellä. n___n

Tämä oli oikein ihanainen ficci, vaihteeksi hieman syvällisempi. Ehkä minäkin pientä vitsailua olisin kirjeeseen kaivannut, mutta voi olla, että se olisi herkästi rikkonut tuon tunnelmallisuuden, ollen sitten hieman liian ennalta arvattava.
Tuo leffasta lainattu lause sopi kauniisti mukaan kuvaan ja tuki tarinaa kivasti. Sinulla oli mukana paljon lauseita, jotka erityisesti pomppasi silmiin oikein kauniina ja suorataan riipivinä, mutta en oikein aina hallitse tuota lainaus-nappia, joten jätän tällä kertaa lainailematta niitä tähän. Mutta kiitos, oikein mukava lukukokemus oli.

Ja hieman näin btw. itse ainakin aina haluan kuvitella, että Sirius olisi ollut Jamesille se number one. Niinhän se ei kirjojen mukaan varsinaisesti mene, mutta oma ajatukseni on ainakin se, että huolimatta siitä vahvasta isä-poika-rakkaudesta, Sirius menisi silti Harryn edelle. (:
Otsikko: Vs: Mutta sinä jaksat
Kirjoitti: akinnah - 12.04.2009 17:12:07
Sädekehä kiitos ^^ Mä en oikein tiedä mikä James/Siriuksessa on ku se vaan jaksaa koko ajan olla niin ihanaa : D

Toi sun näkökulmasi tähän mietittyyn Sirius vai Harry -juttuun on ehkä vielä enemmän lähellä mun omaani. Että se Sirius tosiaan olisi tärkeämpi. Niin, en tiedä : D Näkökulmia on monia ja mielipiteitä vielä enemmän. Kiitos kommentista ^^

akinnah
Otsikko: Vs: Mutta sinä jaksat
Kirjoitti: Mortti - 12.04.2009 19:44:59
Tämä oli järkyttävän kaunis. Rakastan James/Sirius ficcejä, niissä on vain sitä jotain.

Kaikki lauseet olivat kauniita ja tämä sai minut todella ajattelemaan. Olen sanaton.
Olen nähnyt tuon kyseisen leffan ja tiedän sen olevan hyvin kaunis. Tuo lause on varsinkin erittäin koskettava.

Anteeksi en nyt osaa parempaa kommenttia antaa, mutta tykkäsiin tästä älyttömästi.

- Mortti

Otsikko: Vs: Mutta sinä jaksat
Kirjoitti: akinnah - 13.04.2009 08:56:12
Kiitos, Mortti, kommentista (: Kiva, että pidit ^^ Ja mahtavaa, että olet katsonut leffankin : D