Finfanfun.fi

Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Siber - 05.09.2008 23:11:59

Otsikko: Isoveli, S, tuplaraapale
Kirjoitti: Siber - 05.09.2008 23:11:59
Title: Isoveli
Author: Siperia
Rating: S elikkä sopii kenelle vaan
Genre: ...drama? Original.
Disclaimer: Veli nyt ehkä itse omistaa itsensä. Teksti on minun.

A/N: Toni on kyllä ihana. Ja ei, ei minulla ole yhtään mitään muita tunteita sitä kohtaan kuin vaan paljon ja kovasti sisarusrakkautta, ettei kukaan nyt sitä ala epäillä :'''D Ei muuten, mutta sitäkin on kysytty, kun olen sanonut veljiäni hyvännäköisiksi etc. Tämä on siis totta joka sana ja suuressa tunnekuohussa kirjoitettu. En ollut nähnyt veljeä piiitkään aikaan kunnolla, ja... huomasin, että oli ollut ikävä.
Aikamuoto voi tuntua kummalliselta, kun välillä on mennyttä ja välillä nykyistä, mutta... Osalla tarkoitettiin mennyttä aikaa ja osalla nykyistä. Joo. Aina osaan selittää.

***

Vasta sitten, kun näin sen tökkivän kalapuikkoja haarukkaan ja pysäyttävän perunamuusikauhan liikkeen kesken kaiken kysyäkseen, oliko äiti jo syönyt, tajusin, miten tajuttoman ikävä mulla on sitä ollut. Ja kun katsoin sen naamaa, joka oli yhtä finninen kuin ennenkin, näytti, kuin se olisi laihtunut, ja kauhistuin miten kauan siitä on, kun viimeksi olen nähnyt sen. Sillä on punavalkoruudullinen huivi kaulassa ja uusi t-paita, ja se on edelleen yksi hyvännäköisimmistä pojista joita olen nähnyt ikinä.

Ja kun lähdin ruokapöydästä takaisin omaan huoneeseen datailemaan, mua harmitti, ettei meidän perheessä halailla. Olisi tehnyt ihan kauheasti mieli halata sitä, mutta tiesin, että se olisi vain vaivautunut siitä. Vähän aikaa talossa oli hiljaista, ja sitten sen lauluääni, jota en ole kuullut ties miten pitkään aikaan, kantautui mun huoneeseen. Sillä on ihana ääni, ja kun se alkoi laulaa yhtä meidän lempilauluista, jota joskus yhdessä laulettiin kun vanhukset eivät olleet kotona ja istuttiin kaikki iltaa poikien huoneessa kitaran ja syntikan kanssa, mua alkoi itkettää.

Mä istuin ihan hiljaa huoneessani ja kuuntelin sen ääntä, kun se välillä hyräili ja välillä puhui jotain äidin kanssa. Yhdessä vaiheessa kävin vessassa ja katsoin matkalla olohuoneeseen, ja siellä se istui sohvalla kitara sylissään ihan samanlaisena kuin aina ennen. Mun täydellinen, paras, rakas isoveli.
Otsikko: Vs: Isoveli
Kirjoitti: Jassmi - 07.09.2008 19:48:12
Kirjoitin tähän äsken kommentin ja luulin lähettäneeni sen, mutta sitten se katos jonnekin ??? No, toivottavasti ei tule tuplana :D

El iminä pidin paljonkin tästä pienestä tarinasta, pidän yleensäkin sellaisista originaaleista missä ei juurikaan tapahdu mitään, ovatpahan vain pieniä kauniita tarinanpätkiä, tunnelmakuvauksia, ja tämä oli juuri sitä. Erittäin aww, varsinkin ajatus että joku oikeasti on noinkin läheinen isoveljensä kanssa. Kaunis pieni tarina, jotkin lauseet olivat häiritsevän pitkiä, mutta muuten oli ihan helppolukuista ja sellaista "soljuvaa" tekstiä, mikä menee eteenpäin omalla painollaan.

Loppulause oli vielä erikseenaminitsemisenarvoisesti ihana. Kaunis ja ihana tuplaraapale, kiitos tästä, piristi päivää. :D
Otsikko: Vs: Isoveli
Kirjoitti: Eeyore - 07.09.2008 20:27:05
Tämä oli mukava tälleen kun tässä ei oikeestaan tapahtunut mitään vaan kuvattiin pieni hetki erään perheen päivää. tiedän itse asiassa tuon tunteen tuossa, miksei koskaan halata tai vastaavaa ja sitten mietin, että miks sitä menee niin vaivaantuneeks kun joku tulee halaamaan...
itelläni on pikkusisko ja vaikka se joskus ottaa päähän niin suunnattomalla tavalla, niin kuitenkin tulee joskus pistettyä merkille että miten mukavaa se oikeestaan on kun se tulee tuohon miun huoneen sohvalle istumaan ja tärisemään. maailman parantaminen siltä kyllä onnistuu.
hyvä, että olit saanu nää tunteet tälleen paperille. suht vaikeeta kaikkee noita on saaha kirjotettua ylös, saatikka sanoa.
kiiiiitän
Otsikko: Vs: Isoveli
Kirjoitti: Siber - 07.09.2008 20:35:18
Jassmi: Mitä, jaksaako joku ihan totta kommentoida tällaistakin? :---D Kiitos jättimäisesti. <3

En oikeastaan tiedä, olenko niin läheinen sen kanssa - välitän siitä vain tosi kovasti, se on minulle rakas, kuten muutkin veljet ja sisko. Vaikka kuulemma meillä on läheisemmät välit kuin joillakin kavereillani sisarustensa kanssa, tiedä sitten.

Tosi hienoa, että oikeasti pidit. Pitkiin lauseisiin tosiaan on taipumusta, kun ajatukset vaan lentelevät eteenpäin eikä muista aina pätkiä niitä : D
Ihanaa, että kommentoit, kiitos vielä. <3

Eeyore: Joo. Meidän perhe on tosiaan sellainen, ettei juuri halailla tai muutenkaan sillain ilmaista tunteita. Meilläkin on isosiskon kanssa noin, se on tekemässä jotain tärkeitä juttuja ja minä menen löpisemään sille joutavia. Sitten se juttelee kanssani eikä tee niitä juttujaan : D Tärkeitä hetkiä.

On muuten totta - vaikea noista on kirjoittaa. Tämäkin tuli vain, kun oli yksinkertaisen pakko jotenkin purkaa sydäntään.
Kiitos kauheasti sinullekin lukemisesta ja kommentoinnista! <3