Finfanfun.fi
Originaalit => Pergamentinpala => Aiheen aloitti: maisamiisa - 27.08.2008 22:07:43
-
// Alaotsikko: slash
Author: maisamiisa
Title: Miten helvetin paljon tykkään
Pairing: Juho/Mikael (mystinen sinäkin löysi nimensä toka osan myötä.)
Rating: PG-11 (K-11) (nousi kakkososan myötä.)
Beta: none, virheistä ilmoittakaa.
Genre: tää nyt on vähän vaikee, slash, en oikeen muuta osaa sanoa. Fluffy kakkososassa. Epilogissa angst.
Disclaimer: Hahmot on omat.
A/N: Tästä oli alun perin tulossa Frerardia muttei sitten tullutkaan, koska halusin kerrankin kirjoittaa suomalaisista. En nyt tiedä, onko hyvä tai edes julkaisemisen arvoinen, muttamutta ihan sama. Pistin joka tapauksessa. Tän originalin viimeinen lause oli muuten ihan helvetin vaikee, mietin sitä neljän eri kaverin kanssa ja lopulta keksin sen ihan yhtäkkiä kun istuin kotona pikkuveljen juttuja kuunnellen. Ja tuo nimi, se tuskin kuvaa tuota, mutta en nyt parempaakaan keksinyt. Jos et jaksa lukea paria ekariviä enempää, kerro mikset. Kiltti?!
Miten helvetin paljon tykkään
Mä katson sun silmiin. Sä nojaudut lähemmäs mua, sun hiukset valahtaa kasvoille ja sä siirrät ne kädelläs pois. Sun nenäs hipaisee mun nenääni, mä suljen silmäni ja tunnen sitten sen, mistä mä olen niin usein haaveillut. Sun huulet painuvat mun huulilleni, just niin pehmeinä kun mä ne olen kuvitellut niiden olevan. Sitten, liian pian mun mielestäni, sä nojaudut taaksepäin, katsot mua silmiin ja sanot:
”Mr Hakanen!” Hätkähdän hereille unelmistani ja kohotan katseen vihon takakannesta, johon olen luonnostellut kuvaa yhdestä meidän koulun seiskasta. Sinusta. Katson opettajaa, joka seisoo pulpettini edessä ja pitelee käsissään englanninkirjaa. Opettajan ilme kertoo, mihin hänen tekisi mieli työntää kirja.
”Anteeks”, murahdan ja peitän kädelläni vihon kuvan ennen kuin opettaja huomaa sen.
”Detention, Mr Hakanen”, opettaja sanoo. Aion väittää vastaan, mutta opettaja sanoo suomeksi: ”Et keskity tunnilla, piirtelet koulun omaisuuteen” - opettaja viittaa pulpetin kanteen luonnostelemaani hahmoon, joka on puoliksi vihon alla - ”etkä tee läksyjä. Juho, jos haluat päästä luokalta, sinun todellakin pitää niin sanotusti tsempata.”
Nyökkään ja annan ajatusteni lipua kauemmaksi opettajan mukana. Itse asiassa ajatukseni lipuvat seinän toiselle puolelle, ruotsinluokkaan, jossa tiedän sinun olevan. Odotan tunnin loppua, sen jälkeen saatan nähdä sinut edes vilaukselta, mutta kuitenkin kammoan välituntia. Näen sinut kavereidesi kanssa, ja ehkä sinäkin näet minut. Jos näet, seuraava välitunti on aivan samanlainen kun moni aikaisempikin. Sinä ja kaverisi tulette luokseni, istun penkillä valmiina ottamaan iskut vastaan. Yleensä sinä puhut, käytät sanoja, joita kammoan, vihaan. Sanoja, jotka viiltävät syvältä, sanoja, joita toivoisin ettet ikinä minulle sanoisi. Ja silti lähes jokaisella välitunnilla teet sen. Oma vikani kun tulen näköpiiriisi enkä vieläkään ole oppinut ettei aina saa antaa
periksi mielihalulleen katsoa.
Lopulta kello soi. Kerään tavarani nopeasti ja kiirehdin ulos luokasta toivoen näkeväni sinut edes vilaukselta. Toiveeni toteutuu, näen sinut käytävällä valopilkkuna ihmisten joukossa, valkoinen kauluspaita loistaa mustasta massasta, joka ympärilläsi pyörii. Seisot selkä päin minuun. Kaverisi osoittaa minua avoimesti, käännyt ja nauru paistaa kasvoiltasi. Etsit katseellasi minua ihmisten joukosta, nautin ajatuksesta, mutta repäisen katseeni irti sinusta. Lähes juoksen ulko-oville, kuulen naurusi takaani ja yritän olla välittämättä siitä.
Ulkoilman viileys tervehtii kasvojani ja paljaita käsivarsiani. Työnnän kädet taskuuni ja reppu yhdellä olalla heilahdellen kävelen penkilleni, omalle penkilleni, jossa ei koskaan istu ketään. Sehän on Juho Hakasen penkki. Ei sillä kukaan voi istua.
Istun penkille ja lasken repun maahan. Kumarrun kaivamaan walkmaniani tummanharmaalla, halkeilleella asvaltilla lepäävästä mustasta selkärepusta, enkä ylläty kun se repäistään pois minulta. En kohota katsettani, tiedän katsomattakin kuka sen vei.
”Juhoo”, sanot pitkittäen o-kirjainta. Nostan katseeni ja kohdistan sen silmiisi. Katsot minua kylmästi.
”Miks sä istut täällä yksin?” kysyt. Kohautan olkiani ja yritän saada ääneni pysymään tasaisena kun puhun.
”Saisinko mä mun repun takas?”
”Ehkä joskus”, sanot ja istut viereeni. ”Sä et vastannu mulle”, sanot ja yritän pitää katseeni taivaalla. Se kuitenkin estyy, koska siirryt aivan lähelleni. Kylkesi on kiinni omassani. Huomaan sinun keksineen uuden kidutuskeinoon ja harmikseni tajuan pitäväni siitä liikaa.
Nostat kätesi niskaani, leikit tummanruskeilla hiussuortuvillani. Tukistat niitä, sävähdän. Innostut enemmän, kuljetat kätesi poskelleni, käsivartesi on niskani takana. Tajuan äkkiä ettei sinulla ole kavereitasi mukanasi. Istumme kaksin pihan laidalla, ja minua pelottaa.
Miten tää voi olla näin väärin päin, mietin. Pieni seiska kiusaa isoa pahaa ysiä.
”Tykkäätkö sä tästä, Juho?” kysyt. Vilkaisen sinua ja säikähdän mustalla rajattujen silmiesi ilmettä. En pysty tulkitsemaan sitä mitenkään.
Kuulen kellon soivan. Sinä et liiku mihinkään, joten en minäkään. Olet edelleen kiinni minussa, valkoinen kauluspaita vasten mustaa t-paitaa. Pian olemme viimeiset koko pihalla.
”Tykkäätkö sä tästä”, kuiskaat korvaani. Huulesi hipaisevat korvaani ja aiheuttavat uuden sävähdyksen. En vastaa sinulle mitään, kosketuksestasi humaltuneena.
”Sano että tykkäät”, kuiskaat. Pidän huuleni tiukasti yhdessä, yksikään pihaus ei pääse niiltä. ”Sano se”, kuiskaat ja huokaat. Uskallan taas vilkaista sinuun. Kasvosi ovat ilmeettömät, vetäydyt taas kauemmas mutta pysyt kuitenkin lähelläni.
Leikit huulessasi olevalla renkaalla, niin kuin aina teet. Jollet ole koko ajan selittämässä jotain, pureskelet pientä hopeista rengasta huulesi sivussa.
Päädyn lähtemään sisälle. Pelkään edelleen sinua, vähän aikaa sitten silmissäsi näkemääni ilmettä. Pelkään.
Kun olen nousemassa harmaalta puupenkiltä, tartut ranteeseeni. Kämmenesi kiertyy ranteeni ympärille ja puristaa kovaa. Vedät minut takaisin istumaan, hämmästykseni tekee sen vielä helpommaksi. Pelästyn voimiasi, olet kuitenkin hyvin pienikokoinen.
Kaivat taskustasi tupakka-askin, punnitset sitä käsissäsi ja laitat sitten takaisin taskuun. Otat laukustasi mustan sytkärin ja alat leikkiä sillä. Sytytät pienen liekin, heilautat sormesi sen läpi. Katson sinua ihmeissäni, odotan koko ajan että alat puhua, sanot jotain, mutta pysyt ihan hiljaa.
Mietin, mikä tunti minulla on. Biologiaa, ei kovin innostavaa, joten istun edelleen vieressäsi. Tiedän, että pitäisi lähteä, enkä tiedä, miksi silti jään. Kuitenkin istun paikoillani ja tuijotan kengänkärkiäni.
Otat tupakan taskustasi muttet sytytä sitä. Tarjoat minullekin, ihmettelen miksi.
Sinulla on kylmä. Hampaasi kalisevat.
Ja sitten tajuan, miksi näytät pidemmältä. Istut reppuni päällä, siihen tungetut kirjat nostavat sinua korkeammalle.
”Anna mun reppu takas”, sanon. Pudistat päätäsi, polttamaton tupakka roikkuu suupielessäsi.
”Vittu anna se”, sanon uudestaan. Pudistat taas päätäsi. Nousen ylös ja lähden kohti koulua.
”Aiotko valittaa opettajalle, Juppe?” Äänensävysi pilkkaa minua ja äännät nimestäni vääntämäsi nimityksen niin vittumaisesti kun osaat. Palaan takaisin ja mietin, miksi pojoilen tällä tavalla. Ojennat uudestaan askia ja pudistan jälleen päätäni. Kohautat olkiasi ja työnnät askin reppuni sivutaskuun.
Miks vitussa?
Seison odottaen reppuani. Sinulla ei kuitenkaan ole aikomustakaan siirtää takamustasi alustaltaan. Lopulta alistun istumaan takaisin viereesi ja sinä painaudut jälleen kiinni minuun. Yritän työntää sinut pois, muttet mene.
”Miks sä teet tota?” kysyn ja haluaisin puraista kieleni poikki.
”Teen mitä?” kysyt viattomasti. ”En mä tee mitään.”
”Mee sit kauemmas.”
”Enpäs mee. Juho, mulla on kylmä.”
”Mee vittu sisälle. En mä sua täällä pidättele.” Alan ärsyyntyä sinuun.
”Enkä mee. Sä oot kivempi.” Sanasi aiheuttavat silmienpyöräytyksen. Totta kai, onhan minua kivempi kiusata kun sisällä muut ovat tunneilla.
”Mee omanikästes joukkoon”, tiuskaisen ja tönäisen sinua kauemmas. ”Vitun seiska.” Heti kun olen sanonut sen, tajuan miten tyhmältä kuulostan. En välitä. Sinä et lähde minnekään, nojaudut minua päin ja kuiskaat:
”Mä tiedän, että sä tykkäät tästä.” Huulesi hipaisevat suupieltäni. Silmissäni mustenee hetkeksi. Huulesi ovat karheat, eivät sellaiset kuin kuvittelin. Karheus tuntuu oikeastaan vielä paremmalta.
”Juho, sä tykkäät tästä. Sano se.” En sano. Pidän suuni kiinni.
”Sä tykkäät tästä”, tuhiset poskeani vasten. Painat huulesi huulilleni, nyt kunnolla. Silmissäni lentelee pienen pieniä ilotulitusraketteja. Tunne ei ole sellainen, joksi sen kuvittelin. Tieto, että vain kiusaat minua tällä, varjostaa ajatuksiani.
”Myönnä että sä tykkäät tästä.”
”Okei. Mä tykkään.”
”Se on kiva. Mäkin tykkään.”
”Jos nyt sitten jättäisit mut rauhaan?”
”Juppe, en jätä. Miks lopettaisin kun me molemmat tykätään tästä?”
Perustelusi ärsyttävät minua. Tai oikeastaan minua ärsyttää, että tiedät, miltä minusta tuntuu ja käytät sitä minua vastaan.
”Helvetti lopeta”, kivahdan sinulle kun kätesi hiippailee rinnalleni. Et välitä sanoistani vaan seuraat etusormen päällä rintani kaaria, piirtelet lihaksien rajat uudestaan. Värähtelen kosketuksiesi voimasta.
”Iso, paha ysi. Juho”, sanot et erityisesti kenellekään. ”Pienen pieni seiska. Mä.” En tiedä mitä ajat takaa sanoillasi enkä edes kysy.
Kellon soitto herättää sinut ajatuksistasi. Otat reppuni käteesi ja kaivelet taskuja kunnes löydät paperilapun englanninvihon välistä. Otat kynän ja raapustat jotain paperille. Taitat sen kahtia ja työnnät sen paitani sisään niskaan. Lasket repun maahan jalkoihini ja lähdet.
”Aika hyvä piirros”, käännyt vielä sanomaan ennen kuin katoat massaan ja jätät minut kaivamaan lappua paitani sisältä.
Miks tän pitää olla niin helvetin vaikeeta? Jollet tajua niin et tajua. Nähdään taas joskus ja ehkä silloin sä tajuat miten helvetin paljon susta tykkään.
A/N2: Voi miten paljon tykkäisinkään jos tästä saisin kommenttia. Jooko?? Ja rakentavaa tai rakentamatonta, ihan sama kunhan kerrot mielipiteesi.
-
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA TYKKÄSIN ! OIKEIN KOVASTI !! Tahdon jatkoaaaaa aa a aaa ! Ah tää oli niin hyvin kirjotettu eikä sellane ällö siirappi, tykkäsin oikeesti ihan hireen paljon !
JATKOA piann !
-
PenceyPrep:
Sehän kiva että tykkäsit ^^ Jatkoa tulee kunhan saan yhden femmen kirjoitettua, eli viimeistään ensi viikolla, tosin tuskin tähän tulee enempää kun just ne kaks osaa. Alun perin oli tarkoitus tulla vaan one-shotti mut sit sain idean ni jatkuu ^^
-
Ihana, suloinen, elävästi kuvailtu, upea. Ylistäviä adjektiiveja riittäisi kyllä loputtomiin.
Tämä oli kiva piristys kamalalle päivälleni ja sai hymyilemään.
Jatkoa ehdottomasti.
-
Appledark:
Voi ei. *punastuu* Kiitos paljon, sinä yhteistyössä PenceyPrepin kanssa paransit taas päivääni rutkasti <3 Kiitos <3
-
Jatkoa! Rakastan <3 :-*
-
Jinmaru-Chan:
Ohhoh. Ohhohhohhoh. Sähän puhut suoraan :D Tosi kiva jos tykkääsit :) sit viel toivon et oot tosissas, muru ^^
Hahaa! Paljastuitte! Jos luet, kommaa ihmeessä niin tykkään.
-
Whaa, minä todellakin tykkäsin, mutta tämä ei suostunut eilen avaamaan tätä kommentointi ikkunaa, jotta olisin voinut jättää viestiä.: ) Tämmönen 'hymyilyttävä' pätkä, kivvaa ja söpöä tekstiä nyt muutenkin. ^.^ En hirveesti osaa tästä antaa kommenttia, tulevaisuudessa sitten parempaa palautetta:D
Eli jatko kelpais khyllä.<3
-
Totta kai oon tosissani, MURU ;)
-
Aikas söpö alku:D Innolla odotan lisää... aah, ainoa miinus oli se että olisi halunnut lukea tää yhdeltä istumalta loppuun8D Ei pitäisi koskaan alottaa ja koukuttua keskeneräisiin:D:D En mä vielä osaa sanoa muutakuin sen että niin_haluan_lisää:)
-
Hip hip hurraa, oli vähän ihanaa tulla kotiin ja sit lukee nää kommentit teiltä kaikilta <3
Amnesiac: wihiii! Jatkoa tulossa pian ;) Kiitoksia tästä <3
Jinmaru-Chan: Ihanaa <3
ShinigamiEatsApples: oijoijoi, hiihiihii ^^ Kuten sanoin, jatkoa tulossa tosin vasta ensi viikolla luultavasti, koska huomenna lähden Ruotsiin serkun tyttären ristiäisiin ^^
-
Ou mään, jatkoa hyvä ihminen! Tää oli ihanaaki ihanempi!! <3<3
-
MrNewsman:
*hihittelee hieman ja punastuu* Jösses, ihanaa saada kommenttia ^^ Kiitos <3
Ja koska olen niin ihana ihminen (kuka, minäkö?), ja eräät ovat täällä toivoneetkin (kiitos teille kaikille <3) lupaan jatkoa viimeistään keskiviikkoiltana. Aiemminkin voi olla odotettavissa, mutta keskiviikoksi saan viimeistään valmiiksi jolleivät opettajat yhtäkkiä päätä mitään tyyliin 'nyt se seiska een tyttö joka koko ajan kirjoittaa eikä keskity tunneilla saa luvan oppia keskittymään ja annetaan sille vähän lisää läksyjäkin!'.
-
HIiihh:D:D:D ihana aamupäivän pelastus :-* söps pöps tämä<3 laita pian toinenkin osa (:
aisp
Whii ^^ kiitus ^^
Ja kommentteja toivon sinä aikana kun olen poissa, olen erittäin happy-happy jos sitten maanantai-iltapäivänä, jolloin seuraavan kerran tulen tänne sen jälkeen kun tänään häippäsen, on tullut uusia kommentteja. Joo, risuilla ja ruusuilla saa heitellä :)
-
Aw.
Tämähän on mielettömän ihana!
Kiinnostavaa, ysi haaveilee seiskasta. Tämän perusteella tykkään Juhosta kovasti, tuo toinen on jotenkin vähän... kummallinen? :--D En ihan ymmärrä, miksi se tulee tuolla tavalla kiehnäämään Juhon kylkeen, tai siis, se tuntuu etenevän vähän nopeasti.
Tässä on kauhean aito tunnelma, kuvailet jotenkin sopivasti - tai vaikka tässä ei edes ole kauheasti kuvailua, pysyy silti kärryillä, miltä näyttää ja missä ollaan. Dialogi on nam, ja muutenkin - ihana tämä.
Jatkathan (:
-
Siperia:
Jösses, kiitos <3 Nolottaa täällä näppiksen takana, oijoijoi kiitos :D <3
Tiedotusluontoisesti kerron, että en lupauksistani huolimatta saa jatkoa pistettyä, enkä uskalla sanoa mitään aikaa, milloin sen saan tehtyä. Tietysti yritän parhaani koko ajan, muttamuttamutta kun on tosi vaikeeta tätä kirjoittaa kun epilogi on jo ajatuksissa valmiina ja silleen. Pahoittelen.
-
Osa 2
A/N: Oli muuten sitten ihan kiittettävästi vaikeuksia tämän osan kirjoituksessa, jotenka en lupaa mitään osan laadusta. Älkää avadattako. Olin aika kipeä kun tätä kirjoitin, mutta yhdistetystä pahoinvoinnista, maantiedon kokeeseen lukemisesta ja luokkalaisistani fruittareista tää syntyi, oli muuten ihan eri inspiroivaa. Ja kuuntelin sitten tätä kirjoitellessa Mindless self indulgencea, Mayday paradea ja Fall out boyta, joten siitä voi sitten jotain päätellä. Yök, tuli aika fluffystä muttamuttamutta, ei ole mun vikani :) Oli pakko tunkea Juholle sisko, kun alkoi ärsyttää kun Frerardia kirjoitellessa ei oikein voi tunkea siskoa mukaan ja sillai. Ja sitten kehotan, että jos et kestä kuvausta suudelmasta tai homoja, et lukisi tätä. Homoja täällä näkyilee, se kyllä taisi tulla ihan ykkösosan myötä selväksi, ja spoilspoil, homosuukko tulossa. Joten varo jos luet, olet alle 13-vuotias tai muuten vain homokauhuinen.
”Mitä helvettiä sä täällä teet?”
”Moi sullekin.” Seisot portailla ja katsot minua. ”Voinko mä tulla sisään?”
Miks sä tulit? Siirryn sivuun ja päästän sinut sisään. Tuijottelet kengänkärkiäsi, huomaan että ne ovat vanhat, harmaat ja kärsineet lenkkarisi eivätkä Converse All Starit, joita yleensä käytät.
”Mitä sä täällä teet?” toistan kysymyksen. Seisot edessäni, avaat suusi kuin sanoaksesi jotain ja suljet sen sitten. Mietit hetken ja sanot:
”Mulla on sulle asiaa.” Tunnen itseni ihan seiskaluokkalaiseksi ja minusta tuntuu siltä kuin olisit minua paljon vanhempi. Oloni on lähinnä idiootti.
”No?” kysyn ja esitän etten oikeastaan edes ole kiinnostunut asiastasi, vaikka todellisuudessa janoan jokaista sanaasi, odotan, mitä aiot tehdä. Seisot edessäni, olemme edelleen eteisessä. Viittaan kohti huoneeni ovea ja ehdotan sinne siirtymistä. Nyökkäät ja otat kengät jalastasi, asettelet ne varpaillasi siististi vierekkäin. Astun edellesi ja avaan oven, jonka takaa paljastuu tuttu kaaos. Toivon ettei se sinua häiritse kovin paljoa.
Istun työtuolilleni, sinä jäät seisoskelemaan oven lähelle kuin pieni, arka opettajienhuoneen ovella odotteleva ekaluokkalainen, joka odottaa että oma opettaja tulee.
”Mitä sulla oli asiaa?”
”No helvetti etkö sä vieläkään tajua?!” Hätkähdän sanojesi kiivautta.
”En tajua.” En uskalla edes toivoa.
”Ei mitään”, sanot ja käännyt ympäri. Astut ulos huoneestani, käytävään. Tajuan että tarkoituksenasi on ilmeisesti lähteä, mutta joudut pysähtymään eteisessä laittaaksesi kengät jalkaasi. Siellä saan sinut kiinni, lasken käteni olkapäällesi kun yrität kädelläsi auttaa kenkää taipumaan jalkaasi. Pysähdyt kesken liikkeen, jähmetyt kumaraan asentoon.
”Nouse ylös, Mikael”, sanon. Nouset hitaasti ylös, pyyhkäiset kädellä poskeasi. Kun seisot suorana edessäni, näen silmiesi kiiltävän märkinä. Hätkähdän, ensimmäisen kerran ikinä minulla on oikeasti tunne, että olen sinua vanhempi, olet vielä pieni poika.
”Mikael... mitä sä teet?” Pyyhit silmiäsi ja pudistat päätäsi kysymykselleni.
”Saatanan ääliö, etkö sä vieläkään tajua että mä olen suhun ihan vitun kusessa! Mä luulin että sä tajuaisit viimeistään sillon kun me oltiin siellä penkillä, mut vittu älä sitten!” Katson sinua suu auki. Kiitän onneani siitä että olin yksin kotona siihen asti että sinä pölähdit oveni taakse. Kyyneleet näyttävät taas uhkaavan sinua, ravistat päätäsi kuin karkoittaaksesi ne. ”Voi vittu mä luulin että-”, sanot, mutta äänesi murtuu enkä saa tietää, mitä minusta luulit. Astun askeleen eteenpäin, astun toisenkin. Kohotat katseesi ylöspäin, tummanharmaiden silmiesi katse kohtaa omani.
Tuijotan silmiäsi. Miten sun silmät voi olla noin... kauniit? Astut eteenpäin, olet lähes kiinni minussa. Hengitykseni tihentyy kun näen sinun kallistavan päätäsi niin, että näet kasvoni. Kumarrun eteenpäin hieman, mietin, uskallanko. Ratkaiset ongelmani nousemalla varpaillesi. Silmäni painuvat kiinni ja keuhkoni tuntuvat valahtavan jonnekin polvien seudulle.
Karheat huulesi hyväilevät omiani, huokaan niitä vasten. Löydän alahuulesi renkaan ja hipaisen sitä kielelläni. On sinun vuorosi huokaista, raotat huuliasi aavistuksen.
Ovelta kuuluva rapina palauttaa meidät maan pinnalle siitä pienestä pilvestä, johon olemme vajonneet. Kavahdan kauemmas sinusta, katselet ympärillesi hämmentyneenä, kuin et tietäisi miksi olet siinä.
”Moi”, oven avannut isosiskoni sanoo. Tervehdin, siskoni tutkii 17-vuotiaan uteliaisuudella pikkuveljensä vielä nuorempaa kaveria.
”Kuka sä oot?” Nina kysyy ja katsoo sinua.
”Juhon kaveri”, sanot ja hymyilet. Hymy leviää minunkin kasvoilleni, vaikka yritänkin peitellä sitä. Nina hymyilee ja katsoo minuun. Hän huomaa punaisena loistavat poskeni ja typerän hymyni, sitten Nina siirtää katseensa sinuun ja näkee pienen hämmentyneen hymyn, joka pitää majaa huulillasi. Nina siristää silmiään ja näyttää tajuavan jotain. Rukoilen niin Buddhaa, Neitsyt Mariaa kuin Kurt Cobainiakin, rukoilen ettei Nina sano mitään ääneen. Jos hän ei sano sitä, hän ei tiedä sitä? Onneksi sisko kuitenkin vain hymyilee vielä kerran sinulle ja häipyy sitten keittiöön, äänistä päätellen laittamaan itselleen ruokaa. Lähes huokaan helpotuksesta.
”Mun pitää lähteä”, sanot. Nyökkään, kumarrut laittamaan kenkäsi kunnolla jalkaan. Nouset taas seisomaan suorassa, kuuntelen, onko siskoni tulossa eteiseen. Nina kuitenkin pysyttelee turvallisesti keittiössä, sinä näytät huomanneen saman. Kiedot kätesi nopeasti niskani taakse ja varpistat painamaan kevyen suukon huulilleni.
”Joko tajuat?”
A/N2: Huono, kökkö ja lyhyt. Kuitenkin kommenttia pyydän, korjausehdotuksia jos on ja silleen, ja oon iloinen jos niitä saan :)
-
Tätä kannatti todella odottaa.
Erittäin suloinen osa ja samalla lailla elämänmakuinen kuin edellinenkin.
Ei tälle voi kuin hymyillä.
-
Appledark:
Kiitos ^^ Toivon että toi hymyileminen on positiivista :)
Ja sille, joka ei kommentoi mutta lukee, lähtee postissa yksi pieni pikkuveli, kamala kosto, yliseurallinen viisivuotias velipoika ärsyttää kenet tahansa hengiltä. Ei mikään mukava, joten KOMMENTOI. Nih.
-
Pääsi ihan oikeasti sellainen "oi" -äännähdys, kun huomasin tähän tulleen jatkoa, koska tää on tosiaan ihana, kuten sanoin jo aikaisemmin tuossa :p Ja - whee - tämä kakkososa oli ihan niin hyvä kuin uskalsin toivoakin.
Rakastan jokaista Mikaelin repliikkiä. En tiedä mikä siinä on, ne on vaan kauhean... ihania. On myös kiva lukea preesensissä. Ja kirjoitustyylisi muutenkin on sekin ihan mahdottoman kiva, vaikken osaa tätä mitenkään perustella.
Muutama kirjoitus-/huolimattomuusvirhe tässä oli, jostain puuttui välilyönti ja jostain kirjain, muttei siis mitään oikeasti häiritsevää. Asia, jota ehkä mahdollisesti jäin kaipaamaan, on se, että jotenkin... Juhosta olisi voinut tavallaan kertoa enemmän, kuvailla sitä ja silleen. Edellisessä osassa siitä sai jotenkin selvemmän kuvan, sen osasi kuvitella paremmin. Tässä kerrottiin enemmän vaan Mikaelista.
Mutta niin, ihan ihana ja suloinen ja hieno, epilogia odotellessa (;
-
Siperia:
Oijoijoi, ihanan pitkä tää sun viestis, kiitoskiitos <3 Kiva kun tykkäsit :)
Kirjoitusvirheitä tuppaa mulla olemaan, en malta antaa betattavaksi ja olen ihan täydellisen sokea omille virheilleni.
Ja epilogi tuleepi sitten jossain vaiheessa, idea on muotoutunut jo aikaa sitten ja tässä sitten vaan yrittämään fiiliksen sanoiksi pukemista :)
-
Tää kannatti avata :D
Mukavaa tekstiä ja todella söpöjä ovat hahmot... ;)
Toivottavasti epilogi on pitkä ;)
-
Dionysos:
Hehehe, mä en osaa tehdä pitkiä epilogeja :) No voin kuitenkin yrittää tehdä siitä pitkän :) Kiva jos tykkäsit <3
JA KOMMENTTIA KIITOS.
Ihan oikeasti, ei se voi olla noin vaikeaa. Olenko kakkososan huonoudella ja fluffyisuudella karkottanut kaikki, KAIKKI, jotka tänne ovat jo kerran kommentoineet ja jatkoa pyytäneet? Ihan oikeasti, onko se liikaa pyydetty että kommenttia saisin? :) Kuten olen sanonutkin, kuulun siihen ihmislajiin joka kommenttia haluaa HETI eikä vasta huomenna. Ja epilogiahan on turha odottaa jos ei kommentoida. Nih.
-
ÄÄÄÄÄÄÄÄ!
;D Tää oli ihana... :D
Mukavaa hattaraa totisesti.
Hmmm... mitäköhän mun piti sanoa...
teksti oli sujuvaa, vaikken yleensä pidä "mä-sä"-tekstistä, fic eteni aika reippaasti,
mutta silti ymmärrettävästi ja tossa lopussa tuli semmonen fiilis, että näistä
pojista haluaisi lukea 500 sivua lisää... mutta pitkä epilogikin riittää *vinkvink* ;D
ps. yksi typo
Karheat huulesi hyväilevät omiani, hukaan niitä vasten.
Epilogia peliin!!! :D
-
Viuh!
Dracotin:
Kiitoksia :) epilogista tulee just sen pituinen kun tulee, aika lyhyt arvaan ma, korkeintaan ton tokaosan pituinen eikä sitäkään kyllä.
Kiitos, korjaan ton virheen hetiheti ^^
Ja epilogia odotellessa lisää kommenttia. Ne ikään kuin innostavat minua kirjoittamaan, vinks vinks ;)
-
Ulkona sataa vettä ja oon kipeenä.
Loistavaan saumaan siis tää tuli, hymyilen tälläsestä söpöstä pienestä harmittomasta teinipoikaslashista<3 joka sai taas päivään hieman valoa. Huonompi ykkösosaa, kliseinen, ultrasöpö ja kaikin puolin juuri siis täydellinen, enemmän vaan punastelua ja hämillään oloa ;) mutta siis taattuaperusmättöä, ihanaa:D ootan innolla vielä epilogia:D (tästä kyllä olis saanu todella pitkän ja lutusenkin tekstin<3 harmittaa kun loppuu)
-
ShinigamiEatsApples
Viuh taas. Täälläkin sataa vettä, mut mäpä en olekaan kipeenä
Kivaa jos oot tota mieltä. Muakin tavallaan harmittaa että tää loppuu (uhh, olen ristiriitainen persoona), mutta tiedän etten pysty pitämään kiinnostusta kasassa jos rupean kolmososaa vääntämään. Eli joo, epilogi tulee kunhan lisää kommenttia saan ja sitten kunhan se on valmis
Joo ja sitä kommenttia voisi edelleen heittää. Olen itsekäs ja sanon, että jos en saa lisää kommenttia, en kirjoita epilogia. :)
-
äy sun on pakko kirjottaa epilogi...tai..tai rupean itkemään.
tää(kin) on nyt ehkä turha kommentti, mutta jos pitää kommentoida, että se epilogi tulee, niin minähän sitten kommentoin :D !
-
PenceyPrep:
Viuh. Älä nyt kuitenkaan rupea itkemään, tai mäkin rupeen itkemään ja sitten siitä epilogista tulee niin pimeää angstia että kukaan ei lue. Mut joo, kiitos kun kommasit :-*
Alkaa ÄRRRSYTTÄÄ. Tiedän, että luette tätä (aktiivinen STALKKERI!) ettekä kuitenkaan kommentoi. Kieltäydyn pistämästä epilogia (joka on muuten jo melkein valmis) ennen kuin kommentoitte, haluan ihan oikeasti tietää mitä ajattelette tästä.
-
Tää on tämmönen ihan söpö tarina. Vaikka tällasia on aika monia, ja juoni menikin aika nopeeta, enkä mä alussa pysynytkään perässä, niin... Tää oli silti ihan kiva. :3 Mut tuosta alotuksesta. Siis mä en nyt oikein tajunnut, että kiusasko tuo Mikael tuota Juhoa, vai miks Juho sit ajatteli siitä tuollai siinä, kun ne istu siinä penkillä etc? Sen mä tajusin, et Juho oli ihastunut tuohon Mikaeliin ja Mikaelkin näemmä Juhoon, mutta muuta mä en sitten oikein tuosta alusta saanutkaan itseäni tajuamaan.
Kuvailua oli aika vähäisesti, tai siis noista hahmoista mulla ei ole minkäänlaista kuvaa. Hiusten väristä, vaatetyylistä eikä mistään muustakaan. Jotenkin mulle tuli sellanen olo, et nuo molemmat ois ollut jotakin emopojuja, mut en mä sit tiedä.
Quottaan muutaman kohdan, joissa oli virhe:
”Kuka sä oot?” Nin kysyy ja katsoo sinua.
Nin -> Nina
Tunnen itseni ihan seiskaluokkalaiseksi ja minusta tuntuu siltä kuin olisit minua paljon vanhempi.Oloni on lähinnä idiootti.
Pisteen jälkeen tulee välilyönti tuohon vanhempi ja oloni -sanojen jälkeen.
Ihan kivaa tekstiä siis tämä oli, kuvailua mä olisin kuitenkin kaivannut lisää, ja tuo hitaampi eteneminen ois ollut kans aika kiva. Mut epilogi ois kiva, jos sä sen tänne jossakin vaiheessa laittaisit. Haluaisin tietää, miten tää kaikki päättyy etc. :3 Toivottavasti saat sen tänne pian, minä ainakin olen lukemassa. 8----------)
-
Viuh ^^
Miiu:
Kiitosta, korjaan nuo virheet. Ja joo, Mikael niinkuin kiusasi Juhoa aikasemmin, wow osaan selittää, en osaa pukea sanoiksi mitä tarkoitan... mut joo. Juu, Juho ei oo emopoju ^^ epilogia sitten kun ehdin kirjoittaa sen koneelle ja kunhan nyt eka saan sen valmiiksi.
-
Mä en lue noin niin kun yleensäkään mitään PG-13 tasoista tekstiä, mutta tällä hetkellä muuta ei tunnu olevan saatavilla.
Mä tykkäsin, en mä muuten kommentois. Ensiks täytyy sanoo että tästä olis saanu tehtyä pidemmän kun vaan 2-osasen, mutta toisaalta taas ei. No joka tapauksessa se mahdollinen epilogi antaa tälle sen loppuhuipennuksen, jota mä kaipaan. (Itsevarmaa, tiedän)
Mua jäi häiritteen Juhon ulkonäkö ja se, etten mä saanu yhtään päähäni minkälainen poika oikein on kyseessä. Kaikin puolin huvittava persoona, kun pelkää pikkusia seiskaluokkalaisia, mutta jos yksin viettää päiviään koulussa niin ei siinä voi kun pelätä. Tai näin mä ainakin kuvittelen, että asia olis.
Mitä Mikaeliin tulee niin kauluspaita, huulikoru + tummat rajaukset on aika hyvin ristiriidassa keskenään ja taas mä jäin miettimään minkälainen persoona mahtaa kokonaisuudessaan herra olla.
Mä olisin ehkä kaivannu enemmän henkilöiden ulkonäön kuvailua ja kenties koulun kuvaamista sekä eteisen kuvaamista, ne kun pääpaikat oli. Ehkä tää ois jotenkin..hmm.. intohimoisempi? tarkemmin kuvailtuna, mutta hyvä tää näinkin on. Muhun henk.koht. iskee vaan enemmän enempi kuvailu.
En mä tiedä, kaipas mutta ei kaivannu tähän kaikkee lisää. Ei osaa päättää, joten mä tyydyn tähän n_n
Mä toivon että toi kysymysmerkki epilogin perästä tulee pois.
-
Hihi, täähän oli oikein suloinen. ^^
Miiun kanssa aika lailla samoilla linjoilla. Kuvailua saisi tosiaan lisätä.
En oikeen saanut minkäänlaista kuvaa hahmoista, vaikka yleensä onnistun kuvittelemaan pienimmätkin yksityiskohdat. Ja siitä taas tuli mieleeni se, jos meidän koulussa olisi tälläisiä tyyppejä, niin arvaa vaan kuka kyyläisi niitä kieli pitkällä. Ahem. 8'D
Toi alku oli tosiaan aika sekava. Tajusin sen jollain asteella, ja sitten taas en.
Toisaalta tykkäsin, toisaalta jotenkin en. Enimmäkseen kuitenkin tykkäsin.
Kiwaa, kevyttä iltalukemista tää kuitenkin oli. Epilogia kaipailisin.
~April kiittää
-
Hmmhmmhmm. Ensimmäinen teksti finissä pitkään aikaan, jota aloin lukemaan. Tai jonka edes avasin... Tuli sellainen finitarinafiilis, oho mikä määritelmä. No, kun finin orginaalipuolella kaikissa tarinoissa on aina joku tietty kaava, täällä kun avaa tarinan, tietää mitä odottaa. Joskus tietysti tämäkin odotus rikotaan, mutta silloin onkin jo kyse sellaisesta tekstistä ettei siitä tule lasta eikä paskaa. Tähän liittyen vähän hymyilyttikin tuo kirjoittamasi varoitus kakkosluvun alkuun. Sisältää poikarakkautta ja poikien välisen pusun! Ei ehkä ihan sellainen asia, mistä finissä on tarvetta varoittaa. Homokammoiset tuskin tulee finiin ainakaan kotiutuakseen.
Eksyinkö taas aiheesta? Anteeksi, hukuin fiilistelyihin. Nyt siis itsessään tarinaan.
Kuten sanottua, tämä oli hyvin paljon sitä mitä täältä sopii odottaa. Poikarakkauksellinen ja söpö. On melko harvinaista, että luen edes mitään K15:sta alempaa tavaraa, mutta ehkäpä, jos hempeilyä lukee riittävän harvoin, siitä ei saa yliannostusta. Tässä toisen pojan nimi oli Mikael, ja kerta kerran jälkeen vaan todentuu yhä selvemmin miten jokaisen kirjoittajan jostakin tekstistä on löydyttävä joku poika jolla on vakiohomon nimi. Niko, Mikael, Joona... Eikä siis sinällään mitenkään pahalla, onhan minullakin rakkaimman tarinani päähenkilön nimi Niko. Se on vaan hassua, miten näillä nimillä on tapana päätyä juuri osaksi poikarakkautta.
Voi itku eksyin taas aiheesta.
Nyt, ihan oikeasti. Pelkästään tästä tarinasta.
Vaikkakin koulukiusausjutut tuntuvat olevan hyvin suosittu alkulähde poikarakkaudelle, tässä oli ainakin omasta mielestäni todella herkullinen käänteisasetelma. Se onkin pikku seiskaluokkalainen, joka kiusaa ysiä.. Tähän panostaen aiheesta olisi voinut saada irti paljon enemmänkin. Mitä kaikkia ristiriitoja asetelma aiheuttaa, keskittyä vielä syvemmin siihen missä astelema kääntyykin jälleen ylösalaisin. Milloin nuoremmasta näkee sen nuoruuden.
Tietysti pientä kiirehdintää alussa oli havaittavissa, joka sinällään on lähes väistämätöntä lyhyessä tarinassa, jossa lähtökohta on täysin loppuratkaisusta eriävä. Juhon fiilisten kautta alun epävarmuus oli kuvattu hyvin, ja lukijalle välittyi selvästi miten epäilevä tämä kiusaajaansa kohtaan on. Ja kuitenkin, miten samalla vatsassa lentää perhosia ja tahtoisi vaan antautua hetkelle, jossa ihastus on kerrankin niin lähellä. Tämä osuus, epävarmuus, tosiaan toimi. Sen sijaan siihen hetkeen, kun Mikaelin toinen puoli yllättäen paljastuikin, olisin itse toivonut syvempää panostusta. Tilanteen kulussa ei ollut mitään vikaa, se oli jopa melko uskottavaa, mutta jotenkin se tunnepuoli siitä kohtaa hiipui selvästi. Tietysti Mikaelin pintakuoren "riisumista" on vaikea kuvata Juhon kautta, mutta silti jäin toivomaan, että siihen oltaisiin takerruttu jotenkin enemmän. Olisi lisännyt samalla sekä uskottavuutta että tapahtumien nopean kulun hidastumista.
Kirjoitustyylistäsi tykkäsin paikoitellen kovastikin. Minämuodossa, kirjakielisesti, kirjoitettu teksti on aina haaste itsessään, ja siinä olit onnistunut hyvin. Teksti tuntui luontevalta, kaikki ne yksittäiset havainnot, joita Juho jatkuvasti ympäristöstään teki. Lyhyet, toisinaan vain yhden sanan mittaiset virkkeet, toivat täysin omaa tunnelmaansa, johon oli helppo päästä mukaan. Kokonaisuudessaan tyylillisesti hyvin eheä teksti, pidin.
Eipä tästä kai sen kummempaa, jätti hyvän ja hymyilevän, hieman jopa inspiroituneen, fiiliksen. Kiitos siitä.
Ps. Ja mitä tekstin tekniseen muotoon tulee, nuo jokaisen kappaleen alun sisennykset voisi poistaa. Kappaleen ensimmäinen rivi sisennetään, jos kappaleiden välissä ei ole lainkaan tyhjää riviä. Kuitenkaan foorumeilla julkaistavissa teksteissä tällainen tiiviys on usein vain epäselvää ja vaikeuttaa lukemista, niinpä väliin jätetyt rivit eivät ole ongema lainkaan. Mutta, kuten todettua, silloin sisennykset ovat paitsi turhia, myös hieman häiritseviä.
-
oi voi, muistin pitkästä aikaa tulla tänne kurkistelemaan näitä ja lukemaan kunnolla, ja yllätyin ihan kamalan paljon kun oli näin ihania, pitkiä ja kaikkea. Kiitos teille <33
h-di: ekaks tärkein eli Mikaelin ulkonäkö: poitsun ulkonäkö täysin lainattu yhdeltä kaveriltani :D (kiitos rakas siitä <33) joo, joskus se sitten tulee se kysymysmerkki pois, mutta toivon ettei haittaa että tän hetken fiiliksillä kun mennään niin tulee niin angstia ettei mitään rajaa. Joo yritän nyt parantaa tässä vähän fiilistäni ennen kuin kirjoitan mitään.
April: ehhee... se kuvailu... whii ^^ no, kiva jos tykkäsit enemmän kun et tykännyt ; D
Miyako: ohoo. *punastuu* tositosi kiva jos tykkäsit <3 joo, epilogia tulee jossain vaiheessa, mutta kuten aiemmin mainitsin, saattaa mennä jonkin aikaa ennen kuin uskallan sitä tehdä koska kuitenkin angsteissani tapan jomman kumman ja sitten kenelläkään ei ole kivaa, eikös niin. Mutta joo, koita parantua : )
Riel: toi varotus sen takia, että copypastesin suoraan wordista muillekin foorumeille, ja valitettavasti kaikki ei ole yhtä avomielisiä kuin me täällä finissä :'''(
Mikael ON ihan homonimi, tajusin sen vast nyt : D nimi tuli ruotsinopettajalta, joka sattuu olemaan Mikaela : D mutta joopa joo, tosi ihanaa jos tykkäilit. Tykkään sinusta. Niinkuin teistä kaikista. korjasin muuten noi kun huomautit noista kappaleiden alussa olevista välilyönneistä : )
Joo, ja sitä kommentointia saa edelleenkin jatkaa, vaikka meneekin vähän aikaa ennen kuin epilogin ehdin pistämään.
-
ah nam! pidin oikein paljon. erityisesti ekasta osasta :) ehkä pientä kiirehtimistä tekstissä oli, mutta sen ei tarvitse antaa haitata ;)
Ehkä hiukan liikaa kiroilua tässä toisessa osassa..
Kivasti tuli tuossa toisessa osassa yllätyksenä tuo pienen seiskan paljastuminen pojaksi. Hyvin sait peitettyä sen (tai sitten olen itse vain turhan jäässä) ja yllätyin tosissani, kun 'Mikael' -nimi mainittiin. 8D
Pahoittelen ,jos kommenttini oli liian lyhyt, mutta sanoin omasta mielestäni tärkeimmät
Kiittäen, tuleviakin tekstejäsi varmasti lukeva: kukkis xoxo
-
kukkapuska:
hihii ^^ silloin kun vielä ajattelin tästä tulevan one-shotti, ajattelin että pidän Mikaelin sukupuolen salassa : ) mikään kommentti ei ole liian lyhyt, mulle riittää miten lyhyt tahansa kunhan joku sanoo lukevansa : ) no, oli tosi ihanaa jos tykkäsit : )
-
A/N: joopa joo, angstailin kotona kaikessa rauhassa ja sain sitten yhtäkkiä tähän idean. Pahoittelen angstisuutta ja huonoutta. Ei avadata, kiitos. Ja Miiu, pistin sitten PoV:n vaihtumisesta : )
Epilogi
Mikaelin PoV
En osaa pukea sanoiksi tunteitani. En pysty muodostamaan huulillani lauseita, jotka kertoisivat muille, miltä minusta tuntuu. En kykene kertomaan kenellekään, miten pahalta minusta tuntuu.
Juho, miksi sä lähdit?, pyörii mielessäni. Miksi sä teit tän mulle?
Sivelen huuliani sormillani ja kuvittelen sinun sormesi omieni tilalle. Melkein hymyilen pidellen silmiäni kiinni, mutta kun avaan ne taas, todellisuus palaa mieleeni musertavana. Turhaan yritän uskotella itselleni että sinä olet täällä, kun sinä et kuitenkaan ole. Sinä olet jossain, lähellä minua, mutta et riittävän lähellä, että sinua voisi koskettaa.
Katseeni vaeltelee ympäri huonettani. Se pitäisi tuulettaa, pyykit pitäisi kipata pesukoneeseen ja roskat kerätä pois lattialta. Mutta miksi minä ne keräisin? Onko mitään, mikä minua pakottaa? Ei. Koska sinä et ole tulossa huoneeseeni, en jaksa välittää horjuvista kasoista astioita, jättimäisistä vaatevuorista enkä mielettömistä pinoista kirjoja, jotka olen ottanut hyllystä käteeni, lehteillyt vähän sivuja ja heittänyt sitten lattialle.
Katseeni harhailee suurikokoiseen valokuvaan, joka pöydälläni on. En tiedä miksi pidän kuvaa sinusta pöydälläni, kun tiedän sen palauttavan mieleeni sen hirvittävän ikävän, jonka saatan hetkeksi jopa unohtaa.
Nousen ylös sängystä, johon olen majoittunut. En edes vilkaise avonaisen vaatekaapin oveen kiinnitettyä peiliä, tiedän näyttäväni aivan kammottavalta. Harppaan suoraan pöytäni eteen ja otan valokuvan käteeni. Sivelen hellästi lasin peittämien kasvojesi piirteitä, huulillesi levinnyttä, ehkä aavistuksen ujoa, hymyä. Painan valokuvan lähemmäksi itseäni, kyynelet kihoavat taas kerran silmiini. Ei helvetti, ei taas.
Heitän valokuvan vastapäiseen seinään. Lasi räksähtää rikki kun kulma kolahtaa seinään, ja se räksähtää toisen kerran tipahtaessaan lattialle. Lyyhistyn lattialle ja painan pääni käsiini. Purskahdan lohduttomaan itkuun, kuin pieni poika.
Helvetti, Juho. Mulla on sua niin mieletön ikävä, ettei mitään rajaa.
A/N2: Kommenttia? Loppu jäi tarkoituksella auki, jos vaikka haluaisin palata aiheeseen ja jatkaa kirjoittamista näillä hahmoilla? :)
Ja kommenttia sitten ennne kuin mä tulen kotiin vuotiksen miitistä, tai liimaan kynäni seinään (kirjoitan aina kynällä paperille, ja voin käyttää tasan yhtä kynää kirjoittamiseen, ei, en oo outo) ja en kirjoita enää koskaan mitään (en kyllä usko tohon itsekään), ja kai te haluatte lukea vielä jtn mun kirjoittamaa? : DD hihii, mut kuiteskin.
Ja salaisuutena paljastan, että harkitsen kirjoittavani lisää Juhosta ja Mikaelista, mutten kerro mitä tai milloin. ; )
-
No näin sitten.
Onko pakko itkettää? Ei tällaista saa tehdä. Juho, miksi sä teit tän meille?
En tiedä irtoaako minusta mitään järkevää tähän väliin, koska olen niin järkyttynyt, koska... Vastahan ne löysivät toisensa, ja sitten käy näin. Ja minua ihan tosissaan vaivaa, ettet edes kertonut, miksi. Tai kunnolla edes mitä tapahtui. Kyllä, sinun kuuluu kirjoittaa lisää.
Pitää sanoa, että minusta osaat käyttää kirosanoja aika taitavasti tuollaisena vaikutuskeinona. Niitä ei ole tungettu joka väliin joka puheenvuoroon, vaan niitä on tällä tavalla sopivasti, niin että ne tuovat oman osansa hahmojen tunteisiin. Kaikkiin teksteihin kirosanat eivät sovi ollenkaan, joissain niitä on tuhottomasti ja hyvä teksti on melkein pilattu sillä.
Tuo valokuva ja sen rikkominen... no, se on kliseinen. Minulla ei kuitenkaan ole mitään kliseitä vastaan. Tietenkin ne aina voisi korvata jollain uudella, mielikuvituksellisella ja odottamattomalla. Mutta ei tämä juurikaan häirinnyt minua.
On kivalla tavalla yllättävää, että asetelma onkin näin. Että Juho on jättänyt Mikaelin. Olisi voinut odottaa, että olisi käynyt toisin päin. Mutta siis tämä oli minusta hyvä - ei ihmisten pidä aina saada sitä, mitä he odottavat. Ei edes liian usein. Näin säilyy mielenkiinto.
mielettömistä pinoista kirjoja, jotka olen ottanut hyllystä käteeni, lehteillyt vähän sivuja ja heittänyt sitten lattialle.
Minusta yksi parhaita kohtia tässä. Jollain tasolla olisin Mikaelista ajatellut, ettei se ole kovin innokas lukemaan, mutta ulkokuorihan pettää ja näin. Mutta siis niin, ehkä pidän tästä siksi, että ominakin huonoina hetkinä yritän aina lukea saadakseni muuta ajateltavaa, ja kirjoja lentelee tiiviiseen tahtiin lattialle. Vaikka siis yleensä luen ison osan päivästäni.
Hmm. Minulle tuli jotenkin tuosta alusta sellainen mielikuva, että Mikael seisoo jossain keskellä lattiaa, ja jotenkin yllätyin sitten kun se nousikin sängystä. Ethän sinä tietenkään missään sanonut, että se olisi seisonut, jotenkin... sitä vain luo jotain mielikuvia.
Anteeksi, onpas tämä nyt hajanainen ja kummallinen.
Odotan sitten niitä seuraavia tekstejäsi pojista.
-
Siperia:
jos sä itkit/melkein itkit, niin mieti miten paljon mä sitten itkin tätä kirjoittaessani. Se valokuva oli tosi kliseinen, mutta oli pakko tunkea se tähän, koska oma seinällä oleva valokuva tippui alas kun heitin oven kiinni, se meni rikki se lasi ja viilsi sen valokuvan rikki : ((( no joo, kiva ettei kauhean paljon haittaa :)
Ja joo, mä rakastan erikoisia asetelmia, se on varmaan huomattu jo tän ekasta osasta :)
toi kirjajuttu on mun henkilökohtainen lempparikohta tässä koko tekstissä. mistähän mä sen tähän repäisin? O.o
mutta joo, kiitos tositosi paljon, muru :) mieliala vielä korkeammalla, vaikka on jo muutenkin hyvä fiilis kun kuuntelen My Chemiä, oon yksin koton ja pian lähen miittiin : D mut joo. Kiitos. Lisää salaisuuksia: kirjoitin ihan vähäsen jo pojille jatkoa ; )
-
Mm. Loppu oli ihan jees, vaikka mä ehkä odotinkin, et se ois ollu sellasta kauheeta fluffia. Mut ehkä se oli sittenkin parempi noin.
Mä en itkenyt, mut kyl mä silti tuosta pidin. Toisaalta. Mut sit taas toisaalta en pitänyt, koska jotenkin se oli niin erillinen tuon muun tekstin kanssa. Siinä ei kerrottu mitään mistään muusta kun tuosta tuon angstista, ja kertojakin vaihtu ilman et siitä oli mitään merkintää tuolla alussa. Vaikka sen melkein heti huomasikin, niin silti.
Tuo epilogi olisi hyvin voinut olla vaikka oma oneshotti, koska se oli niin erillinen. Se ei loogisesti jatkunut tuosta kakkososasta, eikä siinä kerrottu, et missä se Juho oli ja minkä takia. Sä sanoit, et jätit lopetuksen tarkotuksella auki, mut mun mielestä sä jätit koko epilogin avonaiseks. Ja sit sä sanoit, et sä ehkä kirjotat vielä noilla hahmoilla joskus lisää. Jos sä kirjotat, niin sillon tuohon tulisi varmaan jotakin selvitystä tuohon loppuun. Mut ois ollut mun mielestä jotenkin selvempi, jos sä oisit kertonut tuolla alussa, et onks se Juho nyt kuollut vai vaan jättänyt tuon toisen, mikä hänen nimensä olikaan. Ilmeisesti jättänyt, mutta miksi? Miten? Milloin? Kuinka kauan aikaa siitä niiden ekasta suudelmasta on? Onko toi toinen enää seiskalla vai jo vanhempi? Onko ne jo aikuisia? Kamalasti kysymyksiä, joihin mä olisin halunut vastauksen, sillä jotenkin jäi sellanen olo, et tämän pitäs vielä jatkua.
Tuosta pituudesta mä en rupea mitään vinkumaan, koska yleensä epilogit eivät ole kauhean pitkiä. :--3
Joo. En mä sano, että tää ois ollut huono, mä vaan oisin halunnut vastauksia noihin mun kysymyksiini. Ja jos sä kirjotat tähän vielä joskus jatkoa, niin kyllä mä sen tulen lukemaan. Kivaa tekstiä tämä oli. :---)
Anteeksi jälleen kerran kommentin lyhykäisyys. .__.
-
hahhaa, Miiu, toi mitään lyhkänen oli, näkisit hei mun kommentit : ))
no. Lupaan, että saat vastaukset kysymyksiisi jos päädyn julkaisemaan alulla olevaa kuvausta poikien myöhemmästä elämästä. (nii ja lopulla tarkoitin sitten siis tätä epilogia, täysin hereillä olin... ::))
-
Jep, jeps.
Ihan kiwa epilogi. Oisin kyllä luullu että tästä ois tullu joku homofluffysulostuspallero, ja se ois kyllä ollu enemmän miun mieleen. n_n
Kyllähän tää angstikin oli ihan jees. Jäi kyllä kaipaamaan lisää jatkoa. Pakko saada tietää missä se Juho oikein piileksii!
Tyksin kaikesta huolimatta. ^^
Tuo epilogi olisi hyvin voinut olla vaikka oma oneshotti, koska se oli niin erillinen. Se ei loogisesti jatkunut tuosta kakkososasta, eikä siinä kerrottu, et missä se Juho oli ja minkä takia.
Enpä ois ite osannu paremmin sanoa, joten taasen kerran Miiun kanssa samaa mieltä.
~April kiittää
-
Tykkään tästä ficcistä oikein kovasti. Vähän kyllä jäi muakin hämäämään toi äskeinen epilogi. Jotenkin hyppäsit ihan erille tielle mitä viimeisimmissä kappaleissa oli tapahtunut ja siks jäi vähän avoimeksi toi loppu. Mutta kuten jo sanoit aijot ehkä jatkaa tuota edellistä, eli laitanpas sanasi korvan taakse odottelemaan. Muuten koko ficcissä on veikeä juoni, vaihtelua minulle lukea sellaista jossa nuorempi poika kiusaa/kiusoittelee vanhempaa poikaa ja lopulta ne kuitenkin tykästyy toisiinsa. Ainahan se on ollut juuri toisinpäin ;)
Jatkossakin luen mielelläni sinulta lisää uusia ficcejä, sen mitä koeviikoltani kerkeän :)
-
Tiedätkös, mä en osaa kommentoida (sä olet tainnut jo huomata sen : D)
Mä pidin tästä, tää oli ihana ficci <3
Noi kuvailut, ja kaikki, tosi ihanaa :)
Ja mun äitikin piti tästä. Nyt kerron jännittävän tarinan siitä, miksi helvetissä äitini luki tätä.
Hehkutin sille huomista miittiä, se kysy että ketä sinne siis tulee, mä selitän että "esimerkiksi suuresti ihailemani ficcari varmaan", se ihmettelee että mikä ihmeen ficcari, minä selitän "niinku kirjottaa tarinoita". No se sitten halusi lukea jotain, ja koska olin lukemassa tota toista osaa, se sai lukea sitä.
Astun edellesi ja avaan oven, jonka takaa paljastuu tuttu kaaos. Toivon ettei se sinua häiritse kovin paljoa.
Tohon asti se luki, sitten se alkoi nauramaan ja häipyi.
(Ei yhtään offia, ei, ja sinua varmasti kiinnosti -.- : DD)
Toi epilogi oli myös ihana, ei yhtään huono.
Mikael vaikutti jännältä tyypiltä, Juho taas jotenkin... tavalliselta : D...
-
ihanat hahmot ;D Harvinaista tosiaan, että seiskaluokkalainen kiusaa ysiluokkalaista... ja mitä hemmettiä se juho oikeen meni tekeen mikaelille.. vai muuttiko se kenties.. toivottavasti ei mitän kumminkaan tehny itelleen...
ja jos sitten juho joutui vaikka sairaalaan.. (hemmetti näitä mun ajatuksia) mikaelin pitäis mennä sinne..
Luihu kiittää ja toivoo että jatkaisit tätä.. tää oli ihana..
~L~
-
oi minä sitten rakastan todella tätä ficciä, niin paljon ettei siinäkään ole mitään rajaa ;D
tää on sanoinkuvaamattoman ihana :)
-
Pidin näistä vahvoista tunteista, joita kuvasit hienosti. Tarina ei ollut kliseinen ja tuo ysi-seiska -kuvio oli aika hassunkurinen - mutta uskottava. Pidin tunnelmasta. Epilogi jäi kyllä vähän hämäräksi, tai siis aika 2.luvun ja sen välillä. Yksinjäämisen motiivi jäi niin epäselväksi. Toisaala sekin on uskottavaa, mutta hämmentävää silti. Jos inspiroidut jatkamaan, luen mielelläni :)
-
oi luoja aww ihana oijoijoi mahtava hihi aww.
-
Oi, tää on ihana <3 Ei oo vähän aikaan tullut mitään näin ihanaa vastaan. Tää oli vain jotain ... purr. Gosh noi hahmotkin. Alusta saakka jotain ihan parasta. Minäkin odotin lopusta jotain ihan muuta, mutta olkoot noin. Olis kiinnostanut ehkä kuoliko se yks vai mitä, mut joo. Elämä on, kaikkea ei voi saada. Toi seiska kiusaa ysiä oli just paras, jotain hiukan erillaista välillä. Hih. Kuka on ihan sienessä tästä.
Rakentavaa en varmaan osaa sanoa, mutta tunteet kuvailet ihanasti. Oww olisko vähän mahtavaa itsekkin noin kirjoittaa. Ja muutenkin. Ei helv ... mansikka. Valokuvan ja sen rikkomisen olisi ehkä voinut jättää pois tai jotain, keksiä sen sijaan jotain vähän eksoottisempaa ja omaperäisempää. Kirosanoja olit käyttänyt mukavasti, ei liikaa muttei liian vähänkään. Nykyään sentään suurin osa yläastelaisista kiroilee. Kiltti, jatka jotenkin tätä, kiitos.