Finfanfun.fi

Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Waulish - 01.12.2023 23:58:46

Otsikko: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 25/25)
Kirjoitti: Waulish - 01.12.2023 23:58:46
(https://i.imgur.com/roVflU4.png)

(https://i.imgur.com/FFeN6rs.png)

S ✴ originaali

Olen muutamana viime vuonna kirjoittanut joulukalenterin Varauksia ja purkauksia -sarjaani, mutta tällä kertaa tuntui sopivalta täydentää toista originaalisarjaani, Murtovesiä (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=49769.0#post_Murtovesia). Tämä joulukalenteri kertoo joulusta, jona Jonin elämä muuttui täysin. Joni on tässä 10-vuotias ja nelosluokalla – hui miten pieni! Tämä kalenteri luultavasti tarjoaakin minulle jonkin verran haastetta tähän loppuvuoteen, sillä en ole pahemmin lapsihahmoista kirjoittanut. :D Kaikki osat ovat tasan satasanaisia raapaleita. Tarinan lukeminen ei vaadi aiempaa hahmotuntemusta!

Tämä ei ole onnellinen joulukalenteri, ihan niin kuin minunkaan joulukuuni ei ole tänä vuonna erityisen onnellinen, mutta kaiken mustuudenkin keskellä pilkahtelee varmasti kuitenkin toivo. Toivottavasti itse kunkin loppuvuosi on mahdollisimman valoisa! ♥

✴

1.

Opettaja oli järjestänyt 4E:lle jokavuotisen joulukalenterin. Jokaiselle oppilaalle oli arvottu oma päivä, jona saisi avata luukun – tai oikeastaan pussukan, joka roikkui taululle kiinnitetystä pahvikuusesta.

Joni oli vuorossa heti joulukuun ensimmäisenä. Hän arvuutteli, mitä pussukasta paljastuisi. Toivottavasti ei kiiltokuvaa. Opettaja oli mielettömän mieltynyt niihin, mutta Joni ei tajunnut niitä ollenkaan. Eihän niissä ollut liimapintaakaan. Osa oli sitä paitsi melkoisen rumia.

Kun Joni sujautti kätensä pussukkaan, jokin jähmetti hänet. Oli kuin ilma ympärillä olisi yhtäkkiä kovettunut betoniksi. Jotain hyytävää holahti sisuskaluihin.

Se oli tapahtunut. Hän ei voinut tietää sitä, mutta silti hän tiesi.

Puolentoista kilometrin päässä ankeassa sairaalahuoneessa sydän oli lakannut lyömästä.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin synkkä joulu • raapalejoulukalenteri, 1/24)
Kirjoitti: Pahatar - 02.12.2023 10:58:01
Hienoa, että sinäkin kirjoitat joulukalenteria. :) En ole lukenut aikaisemmin Murtovesiä, joten Joni oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta se ei haitannut lukemista millään tavalla.

Tämä oli surullinen ja myös pahaenteinen ja todella pysäyttävä. Silti pidin tästä todella paljon, vaikka pelkäänkin, mahtaako pienelle Jonille tulla yhtään iloa tänä jouluna. :( Ilmeisesti hän menetti tässä jonkun itselleen todella tärkeän ja läheisen ihmisen, ja jo ajatus siitä tuntuu ihan hirveältä. Tämä oli kuitenkin näitä "kärsin, mutta olen onnellinen" -tekstejä, ja odotan jo nyt kovasti, miten tämä tulee jatkumaan. Ja olihan tässä huumoriakin näissä Jonin ajatuksissa kiiltokuvista, ne eivät tosiaan ole varmaan ikinä olleet pienten poikien ykkösjuttu. ;D

Kiitos paljon, kun kirjoitat tätä meille kaikille. Toivon sinullekin kaikista ikävyyksistä huolimatta niin hyvää joulunodotusta kuin vain mahdollista. :)
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin synkkä joulu • raapalejoulukalenteri, 1/24)
Kirjoitti: Vendela - 02.12.2023 12:37:27
Onpa kivaa, että kirjoitat, vaikka sitten tämmöistä synkkää tarinaa. Mielenkiintoista päästä kurkistamaan Jonin lapsuuteen, ja tämä alku jo näyttikin että musta joulu on tulossa :( Voimia kirjoittamiseen, toivottavasti tämä omalta osaltaan helpottaa omaa joulunodotustasi tänä vuonna ♥

Jään seurailemaan tätä :)

Vendela
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin synkkä joulu • raapalejoulukalenteri, 1/24)
Kirjoitti: Thelina - 02.12.2023 23:32:19
Wallen joulukalenterit <3 nyt yritän pysyä mukana ja ehtiä kommentoidakin! Minäkään en ole tainnut lukea aiemmin tätä sarjaa, mutta heti heräsi muistoja omasta ala-asteesta, kun luokassa oli vastaava joulukalenteri. Joni selvästi aavistaa jotain, josta ehkä selviää pian lisää. Uskon, että osaat hyvin kirjoittaa lapsihahmosta, ainakin siltä vaikuttaa<3 kiva päästä seuraamaan tätä!
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin synkkä joulu • raapalejoulukalenteri, 1/24)
Kirjoitti: Waulish - 03.12.2023 03:36:37
Tämäpä alkoi lupaavasti, kun heti toinen luukku myöhästyy. ;D Minulla on tosi kiireinen tämä alkukuu, mutta pian pitäisi helpottaa. Onpa hauskaa, että tänne on löytänyt lukijoita! ♥

Pahatar, hienoa kuulla, ettei hahmon tuntemattomuus haitannut lukemista! Ei sen pitäisikään haitata, sillä sarjan muissa tähänastisissa teksteissä Joni on jo aikuinen mies ja tämä joulukalenteri on vain pieni kurkistus hänen lapsuuteensa. Jonin joulukuu sai kyllä synkän käänteen heti alkuunsa, ja lohduttomia hetkiä on vielä luvassa, mutta onneksi ripaus toivoakin on murusteltu mukaan. Hauskaa, että hippunen huumoriakin löytyi pikku-Jonin ajatuksista! :) Hän ei tosiaan taida olla ihan kiiltokuvien kohderyhmää, heh. Kiitos paljon sinulle! :-*

Vendela, kivaa että olet löytänyt tänne ja jäät seurailemaan! Mietin jo, etten kirjoittaisi tänä vuonna joulukalenteria, mutta jotenkin ajatus tästä tarinasta veti minua puoleensa. Kirjoittaminen on hyvä tapa käsitellä ikäviäkin asioita, ja uskon kyllä, että tähän kalenteriin uppoutuminen keventää joulumieltäni tänä vuonna. Lämpimät kiitokset! :-*

Thelina, onpa hauskaa että joulukalentereistani on jäänyt lämpimiä muistoja! Ja hauskaa on sekin, että heti ensimmäinen luukku onnistui herättämään muistoja omasta lapsuudesta. Meilläkin oli luokassa joulukalenteri, ja siitä ammensinkin tähän inspiraatiota - vaikkakaan en muista kuollaksenikaan, mitä sen luukuista oikein paljastui! Lapsihahmosta kirjoittaminen on jännittävää, mutta ainakin tulee kokeiltua jotain uutta, jos ei muuta. Kiitoksia kovasti! :-*

✴

2.

”Rohkeasti vaan, ei siellä mittään purevaa oo”, opettaja tokaisi hymyä äänessään.

Joni säpsähti takaisin luokkahuoneeseen. Hän tunsi luokkatovereidensa katseet selässään, kuuli huvittuneet hymähdykset. Hän vetäisi kätensä pussukasta ja tuijotti kämmenellään lepäävää esinettä, mutta hänen mielensä oli yhä toisaalla. Silmät näkivät, mutta aivot eivät ymmärtäneet.

Vasta pulpetissa Joni osasi yhdistää esineen käyttötarkoitukseensa: se oli iso, värikäs pyyhekumi, joka esitti joulupukkia lahjasäkki olallaan. Pukki hymyili leveästi, mutta Jonista hymyssä oli jotain pielessä.

Ympäristössäkin oli jotain pielessä. Opettaja ohjeisti ottamaan äidinkielen tarinavihkot esiin. Pulpetinkannet kolahtelivat. Seinäkello raksahti uuden minuutin merkiksi. Ulkona leijaili lunta.

Kaikki oli tuttua ja tavallista, mutta mikään ei ollut ennallaan.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin synkkä joulu • raapalejoulukalenteri, 2/24)
Kirjoitti: Vendela - 03.12.2023 10:57:09
Tässä on mielenkiintoinen asetelma. Siis tuo, että Joni näkee/vaistoaa jotain, mutta lukijallekaan ei ole vielä aivan selvää että mistä on oikeastaan kyse. Tulee semmoinen fiilis, että tässä on jotain maagista, mutta ihan varma ei voi olla :) Tosi kiva, vaikka toki tuntuu samaan aikaan myös surulliselta että jotain todella ikävää on juuri tapahtunut.

Tykkään myös siitä, että tämä jatkuu (ainakin nyt tässä osassa) siitä mihin edellinen luukku jäi :)

Huomiseen!

Vendela
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin synkkä joulu • raapalejoulukalenteri, 2/24)
Kirjoitti: Pahatar - 03.12.2023 11:22:36
Tässä toisessa luukussa tuli niin hyvin esiin Jonin sisäisen maailman ja ulkomaailman välinen ero. Juuri tuoltahan se tuntuu, kun on itse kokenut jotain merkittävää, ja tässä tapauksessa niin lohdutonta. Silloin se, että ulkonaisesti elämä jatkuu ennallaan, mahtaa tuntua aivan oudolta ja epätodelliselta. Joulupukin iloinen hymy kumissa on tietenkin kuin toisesta maailmasta. :(

Sydäntä särkee, ja samalla odotan kovasti, miten tämä jatkuu.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin synkkä joulu • raapalejoulukalenteri, 3/24)
Kirjoitti: Waulish - 03.12.2023 23:16:02
Vendela, olen mielissäni siitä, että pidät asetelmaa mielenkiintoisena! Olen nimittäin yrittänyt tuoda näihin ensimmäisiin luukkuihin sellaista pahaenteistä tunnelmaa, että jotain on tapahtunut, mutta vielä ei ole varmuutta siitä, mitä. Pian se kuitenkin varmasti selviää. Tulevissa luukuissa otetaan luultavasti välillä vähän pidempiäkin aikahyppyjä, mutta tuntui sopivalta aloittaa tällä tavalla, että tapahtumat ovat suht suoraa jatkumoa, joten kiva jos se on toiminut. :) Kiitos paljon! :-*

Pahatar, hienoa kuulla, että Jonin sisäisen maailman ja ulkomaailman ero välittyi ja sai samaistumaan! Yritinkin tuoda esiin juuri sellaista epätodellista oloa, kun on kokenut jotain kammottavaa, mutta muut eivät tiedä siitä mitään ja ympärillä kaikki on aivan arkista ja tavanomaista. Kivaa, että odottelet tarinalle jatkoa! Kiitos paljon! :-*

✴

3.

Epätodellinen olo sinnitteli vielä sittenkin, kun Joni iltapäivällä käveli kohti kotia. Pakkanenkaan ei muistuttanut todellisuudesta kipristelemällä varpaissa.

Joni hoki itselleen kuvitelleensa kaiken. Aamuinen hetki oli ollut jokin kohtaus. Ukki tapasi sanoa, että joku käveli haudan yli, jos sydämestä otti. Joni ei ymmärtänyt sanontaa, mutta kävellessään hän takertui siihen kuin pelastusrenkaaseen. Kukaan ei ollut koskaan kuollut ukin tuntemusten seurauksena, joten ehkä Joninkin kohtaus oli ollut harmiton. Sitä paitsi eikö Joni olisi haettu koulusta kesken päivän niin kuin elokuvissa, mikäli jotain todella olisi tapahtunut?

Kun Joni näki isänsä keittiönpöydän ääressä papereita edessään, puhelin korvallaan ja kasvot harmaina, hän tiesi kaiken olevan totta.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin synkkä joulu • raapalejoulukalenteri, 3/24)
Kirjoitti: Waulish - 04.12.2023 21:49:45
4.

Joni meni suoraan huoneeseensa. Hän ei halunnut kuulla isän puhelinkeskustelua. Niin kauan kuin kukaan ei sanoisi mitään, Joni voisi pidellä pelastusrengastaan. Vaikka hän tiesi, että hyökyaalto ahmaisisi hänet pian, hän voisi vielä ummistaa silmänsä. Niinpä hän levitti läksyt pöydälleen.

Isä ei koputtanut astuessaan sisään. Oli epätavallista, että isä kävi Jonin huoneessa, mutta vielä epätavallisempaa oli, että isä istuutui Jonin sängylle. Äiti puolestaan tapasi istua siinä. Siinä äiti oli istunut keväällä kertoessaan, ettei parantumisesta ollut enää toivoa.

Kun isä puhui, Joni ei irrottanut katsettaan maantiedon monisteesta. Kun silmissä alkoi kirvellä, hän nipisti rannettaan.

”Kyllähän me miehet pärjätään, eikö.”

Sitten isä lähti.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin synkkä joulu • raapalejoulukalenteri, 4/24)
Kirjoitti: Waulish - 06.12.2023 00:13:34
5.

Joni teeskenteli nukkuvaa, kun mummi ja ukki kyläilivät vielä saman illan aikana. Joni piti äitinsä vanhemmista – isän vanhemmat asuivat kauempana ja olivat etäisempiä –, mutta hän ei halunnut jutella. Isäkään ei ilmeisesti halunnut, sillä hänen vastauksensa olivat lyhyitä. Mummi niiskutti välillä. Ukin ääni oli tavallistakin karheampi.

Joni ei halunnut kuulla keskustelua, mutta jotain tunkeutui tyynynkin läpi – jotain sairaalasta, jotain hautajaisista, jotain Jonista. Joni tuijotti seinää nakertaen Herra Puputin korvaa, sitä toista joka vielä oli jäljellä. Herra Puputti oli Jonin vanhin pehmolelu, joka sitä nykyä asutti kirjahyllyä.

Yksi äidin lempikertomuksista oli se, miten Joni oli vauvana imeskellyt Puputin korvaa mieluummin kuin tuttia.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin synkkä joulu • raapalejoulukalenteri, 5/24)
Kirjoitti: Vendela - 06.12.2023 11:56:56
Tämä on kyllä sydäntäsärkevä joulukalenteri 💔😢

Ihan hirveästi ei ole sanoja tähän. Jotenkin tästä tekee surullisen se, ettei asioita sanota suoraan.

Tämä on nyt ihan tynkäkommentti, mutta halusin vain sanoa että olen edelleen tätä lukemassa.

Vendela
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin synkkä joulu • raapalejoulukalenteri, 5/24)
Kirjoitti: Waulish - 06.12.2023 22:24:53
Vendela, ymmärrän tuntemuksesi hyvin, ja jaan ne itsekin. Jonin elämänpiirissä on nyt surullisen paljon tällaista kiertelyä, kaartelua ja välttelyä. :( Tässä luukussa pikkuisen jo jotain muutakin, mutta sekään ei vielä oikein taida helpottaa Jonin oloa. Tämä alkukalenteri on tosi synkkä, mutta luvassa on myöhemmin onneksi vähän valoakin. Kiitos paljon sinulle, kun kuljet matkassa mukana! :-*

✴

6.

Joni olisi saanut jäädä kotiin loppuviikoksi. Isä oli soittanut opettajalle, ja opettaja oli kuulemma suositellutkin sitä. Joni ei kuitenkaan halunnut jäädä. Mitä hän olisi kotona tehnyt? Koulunkäynti oli hänen tehtävänsä ja tarkoituksensa.

Joni alkoi katua päätöstään, kun opettaja heti aamunavauksen jälkeen veti hänet syrjemmäs juttelemaan. Myöhemmin opettaja paimensi kaikki luokan takaosassa sijaitsevaan satusyvennykseen ja alkoi puhua kuolemasta ja Jonia kohdanneesta suuresta surusta. Joku alkoi itkeä, ja Joni tuijotti visusti ikkunaan. Kai kaikkien sitten piti tietää, mutta siinä menivät viimeisetkin tavallisuuden rippeet.

Hänestä tuntui, että loppupäivä häntä vilkuiltiin kuin kummajaista. Välitunnilla kukaan ei kysynyt häneltä, halusiko hänkin kisata korkeimman kiipeilytelineen huiputtamisesta.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 6/24)
Kirjoitti: Waulish - 07.12.2023 23:44:07
7.

Jonin oli vaikea keskittyä pianotunnilla. Hän ei ollut pysyä Vanhan holvikirkon temmossa, eikä kappaleen iloisuus resonoinut hänessä. Silti hän oli mieluummin naapurissa kuin kotona.

”Mitä jos piettäs paussi?” Alli ehdotti. ”Sinähän viimeksi tykkäsit niistä minttusuklaakekseistä?”

Alli oli vanha ja ryppyinen ja kova leipomaan. Pieni talo tuoksui aina hyvältä. Jonia kiehtoi se, miten niin kyhmyiset ja kömpelönnäköiset sormet saattoivat olla niin ketterät, olipa kyse sitten pianonsoitosta tai leipomisesta.

”No, mikä painaa?” Alli kysäisi asetettuaan keksilautasen Jonin eteen.

Joni vilkaisi pimenevään iltaan ja ajatteli kotia. Hän ajatteli sen hiljaisia, hämäriä huoneita.

Kun hän tunsi olkapäällään kyhmyisten sormien lempeän kosketuksen, hän alkoi itkeä.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 7/24)
Kirjoitti: Skorpioni - 08.12.2023 11:19:59
Olen seuraillut tätä alusta asti ja ehdin nyt jättää nyt pienen kommentin! Vaikka jouluun helposti mieltää kaikkea onnellista ja valoista, tapahtuu silloinkin kaikkea ikävää ja kurjaa. Tällaista synkkää tarinaa on ollut kivakin lukea kaiken muun pehmeän joulun keskellä. Tulee kyllä niin surku Jonin puolesta monestakin syystä. Tuntuu pahalta, että hän on ollut koulussa kun äiti on ollut huonossa kunnossa sairaalassa eikä ole saanut olla äidin vierellä. Ja tuo, että opettaja vain lupaa kysymättä kertoo kaikille, kun varmastikin Joni olisi halunnut vain olla rauhassa koulussa. Tässä on ylipäänsä paljon hienoja puolia ja herkkyyttä. Toivon kuitenkin, että jotain vähän valoisempaakin on vielä luvassa ☺️
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 7/24)
Kirjoitti: Waulish - 08.12.2023 20:26:14
Skorpioni, kivaa että olet seuraillut tätä pientä kalenteria! Joulu on tosiaan helppo mieltää sellaiseksi valon ja ilon juhlaksi, mutta siinä on monelle myös kääntöpuolensa. Olen tykännyt tuoda kalentereihini hieman joulumelankoliaa, joskin tämä taitaa olla kaikista synkin. Paljon on nyt koettelemuksia pienen ihmisen joulussa, mutta kyllä siihen vielä vähän valoakin valetaan tämän kalenterin aikana. Kiitoksia paljon sinulle! :-*

✴

8.

Jonia hävetti vielä kotonakin. Isä sanoi aina, ettei pienistä kannattanut vetistellä, ja Allin esittämä kysymys jos mikä oli ollut pieni. Eihän yksi kysymys tehnyt yhtään todellisemmaksi sitä, mikä oli jo valmiiksi totta.

Joni sanoi isälle, ettei ollut nälkäinen – hän oli saanut minttusuklaakeksejä mukaansakin – ja meni tekemään läksyjä. Eurooppalaisten pääkaupunkien nimistä olisi tiedossa koe.

Kun Joni avasi penaalinsa, sieltä kurkisti joulupukkipyyhekumi. Ilme oli yhtä iloinen kuin ennenkin – yhtä teennäinen.

Kiukku valtasi Jonin. Ennen kuin hän tajusi, mitä teki, hän oli ottanut lyijykynän ja survonut pukin molemmat silmät ilmeettömiksi kuopiksi.

Hän repi kumin riekaleiksi niin kuin hän olisi halunnut repiä äidin syövän.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 8/24)
Kirjoitti: Thelina - 09.12.2023 19:24:24
Voih, sydäntä särkee Jonin puolesta! Isä on vaitonainen, mutta onneksi opettaja ja piano-ope välittävät, vaikka Jonista tuntuikin kurjalta että koulussa ope halusi kertoa kaikille. Tykkäsin muuten opettajan murteesta, pieni mauste mutta toimii hyvin! Kumpa joku sanoisi Jonille, että hän saa surra ja itkeä, nyt pukkikumi sai tuta nuo tunteet itsessään. Osaat hyvin ja todentuntuisesti kirjoittaa tästä aiheesta, kiitos!
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 8/24)
Kirjoitti: Waulish - 09.12.2023 22:35:57
Thelina, huojentavaa kuulla, että olet kokenut tähänastisen tarinan todentuntuisena! On tuntunut välillä vaikealta astua kymmenvuotiaan saappaisiin, vaikka onhan sitä itsekin joskus ollut lapsi. :D Samalla se on ollut kuitenkin mielenkiintoista ja virkistävää, jotain uutta ja erilaista. Minäkin toivon, että Joni saa vielä oppia sen, että itkeminen ja sureminen on ihan okei ja joskus tarpeenkin, jopa välttämätöntä. Kiitoksia kovasti sinulle! :-*

✴

9.

Koulukuraattorin huoneessa oli jouluista: ikkunassa tanssahteli paperitonttuja, ja hyllyköstä roikkui iloisenvärisiä joulupalloja. Nainen ei näyttänyt iloiselta, vaan myötätuntoiselta. Hän yritti jatkuvasti tavoittaa Jonin katseen, ja jotenkin se ärsytti Jonia. Joni ei olisi halunnut edes olla siellä, mutta opettajan mielestä se oli ollut hyvä idea. Joni joutuisi viettämään siellä yhden välitunnin joka perjantai aina joululomaan asti.

”Entäs sun isä?” koulukuraattori kysyi. ”Onko se kovin surullinen?”

Naisen äänikin oli myötätunnosta lämmin. Sekin ärsytti Jonia. Joni ei ymmärtänyt, miksi kaikki halusivat tietää kaikkea. Hän kohautti olkiaan ja piti katseensa puupöydän oksansilmässä.

”Teillä on onneksi toisenne. Sun isällä ja sulla.”

Sitten kello onneksi soi.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 9/24)
Kirjoitti: Waulish - 10.12.2023 23:11:21
10.

Perjantai-ilta merkitsi vielä yhtä koettelemusta: jääkiekkoharjoituksia. Yleensä Joni meni niihin hyvillä mielin, mutta sillä kertaa hän olisi tehnyt mieluummin mitä tahansa muuta. Hän ei halunnut, että kokonainen joukkue saisi tietää. Isä vakuutteli, että Joni saisi itse kertoa, jos haluaisi; valmentajakaan ei vielä tiennyt. Joni kuitenkin epäröi. Hänellä oli sitä paitsi outo olo. Vatsassakin nipisteli.

Isä helisti autonavaimia ja naputti rannettaan kuin kelloa osoittaakseen. Joni riiputti päätään, mutta kurkotti takkinsa naulakosta.

”Mutta mulla on huo–”

”Nyt loppu se vikinä! Jos sinä jaksat pianoa pimputella, niin jaksat kyllä lätkääkin lätkiä.”

Sanoja säesti luunappi, joka napsahti Jonin otsaan.

Ainakin se sai vatsakivun väistymään.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 10/24)
Kirjoitti: Altais - 11.12.2023 11:47:42
Onpa ihanaa, että kirjoitat joulukalenteria pienen Jonin elämästä. Hän on jäänyt mieleeni aiemmista tarinoistasi, joissa hän on jo aikuinen, ja kipuilee monien asioiden kanssa, mutta toisaalta hänellä on aikuisessa elämässään aika paljon aiheita onneenkin. ❤️ Jotenkin hän on tehnyt minuun ihan erityisen suuren vaikutuksen, ja toivon hänelle kaikkea hyvää, ja että asiat järjestyisivät ja hänkin saisi kokea onnellisia hetkiä ja rakkautta, joka auttaa luottamaan siihen, että aina ei tarvitse muistaa olla varuillaan ja pitää kaikkia tunteita sisällään.

Tämä lapsuuden surullinen joulu auttaa ymmärtämään häntä vielä paremmin, vaikka muistankin, että hän aikuisenakin ajatteli edelleen äidin poismenoa ja sitä, millaiseksi elämä muuttui hänen jäätyään kahdestaan isän kanssa. Minusta tässä tarinassa pieni Joni on oikein hyvin tunnistettavissa omaksi itsekseen. Voihan olla, että jotkut lapset kaipaisivat tuollaisen tilanteen keskellä hirveästi keskusteluapua ja sitä, että hänen kokemastaan puhutaan avoimesti, mutta yhtä lailla moni varmaan kokisi, että olisi kiva saada edes jossain olla ihan tavallisesti ilman, että kukaan tietää. Jonin kohdalla on tosi uskottavaa, että hän reagoisi tällä jälkimmäisellä tavalla, ainakin jos ei häntä osaa lähestyä riittävän hienotunteisesti. Tuli paha mieli hänen puolestaan, kun pakotettiin käymään kuraattorilla säännöllisesti, vaikka sillä varmaan ihan hyvää tarkoitettiinkin. Kokemuksena varmasti tosi kiusallinen, niin kuin sekin, kun opettaja kertoi hänen suru-uutisensa koko luokalle. Ja ihan erityisen surullista on, miten hän ei saa isästään ollenkaan sellaista tukea, jota tarvitsisi, ehkä jopa ihan päinvastoin.

Kiitos, kun kirjoitat tätä! ❤️ Niinhän se on, ettei joulu ole kaikille onnellista aikaa, ja että varsinkin läheisensä menettäneelle voi tällainen ilon ja yhdessäolon juhla olla erityisen raskas.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 10/24)
Kirjoitti: Vendela - 11.12.2023 20:49:12
Voi että :( Todella surullisia luukkuja. Jotenkin harmittaa tosi paljon Jonin puolesta, kun hänellä ei itsellään ole oikein mitään työkaluja pitää elämänsä rippeitä kasassa vaan muut päättävät kaikesta. Opettaja, isä, kuraattori... :(

Edelleen tätä lueskelen, vaikka nyt jäikin useampi luukku välistä flunssan takia. Mutta kiva kun nämä ovat näin lyhyitä niin pääsee helposti kyytiin mukaan :) Ja hyvä kuulla, jos siellä on jossain vaiheessa joku valonpilkahduskin tulossa!

Ymmärrän hyvin, että aikuiset haluavat vain auttaa mutta eivät oikein osaa tehdä sitä oikein. Toki, aika harva varmasti osaa auttaa toista surun keskellä ellei siitä ole omaa kokemusta. Ja sittenkin vielä jokainen käsittelee asiat eri tavalla. Toivon vain, että Joni löytää jonkun tavan purkaa surua. Samoin kun toivon, että Jonin isä löytää oman keinonsa. Uskon, että hän on välittömästi katunut tuota luunappia, tai näin ainakin haluan uskoa.

Kiitos taas, seuraavaa luukkua odotellen!

Vendela

Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 10/24)
Kirjoitti: Pahatar - 11.12.2023 22:41:18
Olen seurannut tätä joulukalenteria tiiviisti ja harmitellut samalla sitä, kun aika tuntuu olevan niin kortilla, ettei kommentoimaan ehdi. Nyt kuitenkin haluan korjata tämän puutteen. Tämä on todella hienosti ja oivaltavasti kirjoitettu, vaikka sydäntä särkee koko ajan pahemmin. :(

Mietin koko ajan, kenet Joni menettää tässä, ja pähkäilin, voisiko se olla isovanhempi, sisarus vai vanhempi. Sitten kun hän palasi kotiin ja näki isänsä kalpeana, jotenkin arvasin, kuka se on. Aivan kauheaa menettää äitinsä noin nuorena, ei ole edes oikein sanoja tälle surulle, joka tuntuu tässä niin todelliselta, vaikka onkin fiktiota. Mutta kun tuollaista tapahtuu koko ajan jossain. :(

Neljännessä luvussa jäin miettimään, mitenköhän kauan äidin sairaus oli varjostanut Jonin elämää? Mutta vaikka se on ollut raskasta aikaa, äiti oli kuitenkin elossa, ja tilanne sen myötä ihan toinen. Nyt kun äitiä ei enää ollut, sen täytyy tuntua ihan käsittämättömältä varsinkin lapselle. :( Jotenkin hirveän liikuttavaa, että Joni yritti läksyjen avulla paeta tilannetta. Hänen isänsä varmaan yritti myös, mutta ei osannut oikein lohduttaa niin kuin olisi pitänyt, ja mietin, saikohan se kaiken tuntumaan vielä vaikeammalta Jonille? Niin ymmärrettävää, ettei hän jaksanut kohdata isovanhempiaankaan, vaan pysyi mieluummin huoneessaan. Silti haluan ajatella, että isovanhemmista on Jonille vielä myöhemmin apua ja lohtua. :)

Joni on kyllä ihan mielettömän sitkeä, kun halusi nimenomaan käydä koulua tässäkin tilanteessa. Tai ehkä se oli hänelle myös keino selviytyä, ja yrittää ajatella edes hetkellisesti jotain muuta. :( Hirveän kurjaa, että kaikille piti vielä kertoa ääneen, mitä oli tapahtunut, olisi ollut parempi kysyä Jonin mielipidettä ensin. Tuntui vielä ikävämmältä, kun Jonia alettiin sen vuoksi kohdella eri tavalla, vaikka kukaan ei ilkeä ollutkaan.

Minulle jäi hyvä tunne tuosta Jonin ihanan lämminhenkisestä pianonsoitonopettajasta, vaikka Jonille tulikin siellä paha mieli. Mutta ajattelin, että ehkä Jonille oli silti parempi olla avoimesti surullinen edes välillä kuin yrittää olla väkisin jotain muuta. Sitä ei olisi tosiaan tarvinnut hävetä, ja viittaus isään toi jälleen sen tunteen, ettei isästä ollut Jonille kyllä mitään apua ja tukea ainakaan tunnepuolella. :( Vaikka olihan tilanne raskas isällekin, mutta silti. Tuokin liikutti minua niin paljon, että Joni tuhosi joululahjakumin paremman puutteessa. Se oli hyvin ymmärrettävää siksikin, kun samaan aikaan tuon lahjan saamisesta Jonin painajainen alkoi. :(

Koulukuraattorin luona oleminen tuntui minusta tätä lukiessa yhtä piinalliselta kuin Jonistakin, vaikka hyväähän hänkin tarkoitti. Tässä tarinassa on muutenkin tullut esiin se, että syvää surua on niin vaikea kohdata, varsinkin lapsen kohdalla. Ihmiset yrittävät kyllä, mutta liian usein menee silti pieleen. Ja 10. luvussa Jonin isä epäonnistuu siinä kaikkein pahimmin. Kai hänkin tässä yrittää pitää perheen normirutiineista kiinni, mutta Jonkin kohtelu suututti minua todella. Olihan siinä sekin nähtävissä, kumpi oli isän mielestä se oikea harrastus. >:( 

Olet kuvannut tässä ihan mielettömän hienosti lapsen suunnatonta menetystä ja yksinäisyyttä. Minusta tässä on päästy aivan upeasti juuri tuon ikäisen pojan mielenmaisemaan, kun ei olla enää ihan pieniä, mutta ei vielä teinejäkään. Tätä tarinaa ei voi lukea itkemättä, ja silti pidän tästä niin paljon. Jään odottamaan jatkoa. :)
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 10/24)
Kirjoitti: Waulish - 11.12.2023 23:56:02
Altais, ihanaa että Joni on jäänyt mieleesi aiemmista tarinoista! ♥ Ajatus siitä lämmittää sydäntäni kovin. Jonista tuli jo Kovanonnenpotkun aikaan minulle tosi tärkeä hahmo, jonka taustalta keriytyi kirjoittaessani yllättävänkin kurjia kokemuksia, ja tuntuu hyvältä availla niitä nyt hieman tämän joulukalenterin myötä. Nämä kokemukset ovat olleet muovaamassa myös Jonin aikuisuutta ja niitä kamppailuja, joita hän tunneilmaisunsa ja seksuaalisuutensa kanssa joutuu elämänsä varrella käymään, joten niiden käsittely tuntuu merkitykselliseltä. Iloitsen siitä, että tämän tarinan pikku-Joni on mielestäsi tunnistettavissa samaksi hahmoksi! Siinä missä aikuisen Jonin kirjoittaminen on tuntunut monin paikoin luontevalta, tämän yli puolta nuoremman version saappaisiin asettuminen on tuonut minulle kirjoittajana aivan uudenlaista haastetta. Onkin huojentavaa ja palkitsevaa kuulla, että Jonin persoona on välittynyt tästäkin tarinasta, vaikka varmasti persoonallisuus jossain määrin myös muovautuu ja kehittyy elämän aikana. Hienoa, että tämä tarina on auttanut ymmärtämään myös aikuista Jonia paremmin! Kiitos kovasti sinulle lukemisesta ja ihanasta kommentista! :-*

Vendela, hyvä huomio tuo, että Jonin omat työkalut ovat tässä tilanteessa todella vähissä. Niinhän se on, kun aikuiset pyörittävät maailmaa ja arkea ja päättävät asioista. Minäkin luulen, että tarkoitus on pohjimmiltaan hyvä, ja että moni taho yrittää tosissaan auttaa Jonia, mutta lapsen asemaan asettuminen on vaikeaa, etenkin kun jokaisella on tosiaan omanlaisensa keinot käsitellä surua ja menetystä. Minäkin toivon, että Joni löytää vielä jonkin toimivan tavan purkaa pahaa oloaan. Suuret kiitokset sinulle, ja toivottavasti olo on jo parempi flunssan jäljiltä! :-*

Pahatar, ei se mitään vaikkei ehtisikään kommentoida! Minulle merkitsee valtavasti jo tieto siitä, että tätä kalenteria luetaan ja seurataan, joten ei mitään paineita kommentoimisesta. :) Vaikka aina on toki ihanaa myös kuulla ajatuksia, ja vau miten kattavasti oletkin kirjoittanut! Hienoa, että tarina on herättänyt tunteita ja ajatuksia. Jonin äidin sairaudesta selviää vielä joitakin yksityiskohtia tässä kalenterin mittaan, mutta kovin tarkasti siihen ei mennä, kun pääpainon on tarkoitus olla nykyhetkessä ja siinä, miten Joni surunsa kanssa selviää. Kaikkiin kysymyksiin ei siis välttämättä ole luvassa suoria vastauksia, mutta ehkä jonkinlaisia vihjeitä kuitenkin! Tuo on kyllä niin totta, miten vaikeaa syvän surun kohtaaminen on, etenkin lapsen tapauksessa. Hyväkin yritys voi keikahtaa päälaelleen. Minustakin Jonin isä on nyt vetänyt pohjat siinä suhteessa. >:( Iloitsen muuten, kun tartuit tuohon vihjaukseen siitä, kumpi harrastus on isän mielestä parempi, koska siihen aiheeseen olisi tarkoitus pureutua vielä syvemminkin tässä tarinan aikana! Isän toiminta oli pientä pohjustusta sitä varten. Voi että, kauniit sanasi lämmittävät minua todella! On palkitsevaa kuulla, että kymmenvuotiaan pojan ajatusmaailmaan asettuminen on mielestäsi sujunut hyvin ja uskottavasti. Olen iloinen myös siitä, että tarina on koskettanut positiivisessa mielessä, vaikka se onkin herättänyt surullisia tunteita. Kiitos paljon sinulle! :-*

✴

11.

Jääkiekkoharjoitukset eivät onneksi vaatineet joka hetki niin intensiivistä keskittymistä kuin pianonsoitto. Esimerkiksi varusteiden pukeminen, alkulämmittelyihin osallistuminen ja valmentajan puolikorvalla kuunteleminen sujuivat robottinakin, automaatiolla. Toisaalta se kuitenkin merkitsi sitä, että ajatukset harhailivat herkemmin. Joni ajatteli koko ajan edessä siintävää viikonloppua ja mietti, mitä hän tekisi; millä hän harhauttaisi itsensä. Sitä seuraavana viikonloppuna pidettäisiin hautajaiset. Joni ei ollut koskaan ollut sellaisissa.

Joni säpsähti, kun valmentaja jarrutti pysähdyksiin hänen viereensä ja taputti häntä olkapäälle.

”Huhuu, kaukalo kutsuu Pajusta. Se olis kohta sun vuoro, ja voisithan sää toki vähän seurata sitäkin, mitä muut tekkee…”

”Sori”, Joni mutisi, väisti valmentajan katseen ja valmistautui treenaamaan rangaistuslaukausta.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 11/24)
Kirjoitti: Thelina - 12.12.2023 13:35:15
Voi isää, joka purkaa omaa oloaan Joniin :'( ei se ole ihme, jos on outo olo ja vatsa kipeä, kun oma äiti on juuri kuollut. Ja on paljon uutta muutenkin, kuten lähestyvät hautajaiset. Vaikka aihe on tekstissä surullinen, samalla on kiehtovaakin seurata, miten lapsi selviää kaikesta tästä ja miten aikuiset suhtautuvat. Ajatuksia herättävä kalenteri kaiken kaikkiaan! Ainakaan jääkiekkovalmentaja ei toistaiseksi räyhännyt Jonille, hänelläkin pilkahti murre kivasti<3 Kiitos taas uusista osista!
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 11/24)
Kirjoitti: Altais - 12.12.2023 13:38:43
Olipa mukavaa, että jääkiekkotreenit eivät kuitenkaan tuntuneet Jonista niin ikäviltä, kuin hän ehkä oli etukäteen ajatellut, ja mietinkin tätä lukiessani sitä, miten tärkeä harrastus jääkiekko oli myöhemmin aikuiselle Jonille. Muistan niin hyvin, miten hänen seksuaalisuuteensa liittyvät kipuilut pyörivät paljon sen ympärillä, miten häneen suhtauduttaisiin jatkossa harrastusporukassa ja myös töissä. Se oli surullista, kun asiat voivat joskus tuntua menevän niin solmuun, ettei mitään hyvää ratkaisua edes ole olemassakaan. Mutta toisaalta se kertoi siitäkin, että harrastus oli Jonille tosi tärkeä, kun hän pelkäsi sen menettämistä.

Tämä meni nyt taas vähän aiheen ohi, mutta on niin kiva, kun tämä kalenteri saa miettimään Jonin aikuista elämää, ja tämä tuo paljon uutta näkökulmaa siihen. Joni on tosiaankin aivan ihana ❤️, eikä surullisistakaan jutuista tule liian paha mieli, kun kuitenkin tietää, että tulevaisuudessa on Jonille myös paljon valoa. Hautajaiset ovat pienelle Jonille varmasti raskas kokemus, ja ymmärrän hänen hämmennystään ja huoltaan tosi hyvin. En itsekään erityisemmin viihdy hautajaisissa, kun en vielä aikuisenakaan oikein kunnolla tiedä, miten niissä pitäisi olla.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 11/24)
Kirjoitti: Waulish - 12.12.2023 22:39:21
Thelina, ei ole minustakaan mikään ihme, jos on tällaisessa tilanteessa outoa oloa ja vatsakipua, mutta Jonin isä ei vain oikein tahdo ymmärtää. :-\ Onneksi Joni sentään tosiaan säästyi jääkiekkovalmentajan äksyilyltä! Murre on rakkaus, heh - itse asiassa Jonikin puhuu murteella, mutta tässä tarinassa hän on toistaiseksi ollut aika vaitonainen, niin se ei ole oikein päässyt esiin. Ihana kuulla, että tämä kalenteri on ollut surullisuudestaan huolimatta kiehtovaa seurattavaa ja herättänyt ajatuksia! Kiitos paljon. :-*

Altais, jääkiekko pysyy tosiaan olennaisena osana Jonin elämää aikuisuuteen asti, ja se on hänelle rakas harrastus, vaikka siihen liittyy myöhemmin joitakin kipukohtia ja tässä vaiheessa jonkin verran isän painostusta. Vähän kaksijakoinen harrastus siis, mutta ehdottoman tärkeä Jonille. Kivaa siis, että se on herättänyt ajatuksia! Ja ihanaa, jos tieto Jonin myöhemmässä elämässä siintävistä onnellisemmista hetkistä helpottaa tästä murheellisesta ajanjaksosta lukemista. Kunpa Joni tietäisi itsekin, että hän selviää kyllä ja kaikki järjestyy vielä! Isot kiitokset sinulle. :-*

✴

12.

Joni ei halunnut saunaan. Hän kyyhötti keittiössä iltapalaleipineen ja kuunteli, kuinka isä sihautti oluen auki ja löylyä kiukaalle.

Kaikkialla oli hämärää, jotenkin ankeaa. Heillä ei ollut sinä vuonna jouluvaloja, sillä isä ei perustanut sellaisista ja äiti oli viettänyt ison osan loppuvuodesta sairaalassa. Jonilla oli suklaakalenteri, mutta hän ei muistanut avata luukkuja. Ehkä hän ei halunnut muistaa.

Vanhempien makuuhuoneen ovi oli raollaan. Kun isä oli suihkussa, Joni uskalsi pujahtaa sisään. Hän hapuili pimeässä äidin vaatekaapille.

Äidin lempeys tuoksui siellä yhä. Joni puristi villapaitaa ja mietti, miten nopeasti tuoksu haihtuisi.

Hän mietti, muistaisiko hän sen vielä sittenkin, kun sitä ei enää olisi.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 12/24)
Kirjoitti: Waulish - 13.12.2023 21:57:15
13.

Lauantaiaamuna Joni heräsi eriskummalliseen märkyyteen. Häneltä kesti jonkin aikaa huomata, että se oli paitsi patjassa, myös hänen housuissaan. Hirvittävä häpeä hyökyi häneen, kun hän ymmärsi kastelleensa sänkynsä.

Joni oli oppinut kuiville jo ennen kouluikää. Hän heräsi aina vessahätään, jos hänelle sellainen ilmaantui. Hetken hän ihmetteli, mitä ihmettä hänelle oli tapahtunut, kunnes hän tajusi kummastella kiireellisempää kysymystä: pystyisikö hän piilottamaan vahingon isältä? Isä oli ollut kireä koko edellisillan. He olivat sopineet, että Joni viettäisi lauantain ja sunnuntain mummolassa, jotta isä saisi hoitaa asioita. Jos isä saisi tietää, Joni ei ehkä pääsisikään lähtemään.

Häthätää Joni petasi sänkynsä ja piilotti yöhousunsa kaapin perukoille.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 13/24)
Kirjoitti: Altais - 14.12.2023 17:28:20
Voi miten sydäntä särkee Jonin puolesta. En osaa nyt sanoa oikein mitään järkevää, mutta olipa kerrassaan koskettavat kaksi luukkua. Jonin ajatukset äidistä ja hänen muistonsa säilymisestä ovat niin aidon tuntuisia, jotain tuollaistahan sitä varmaan kokisi suuren menetyksen keskellä. Jonin puolesta tuntuu pahalta, kun isä ei osaa häntä tukea, ja hänen pitää salailla isältä surua, ikävää ja vielä sitäkin, että sänky kastui. Kunpa hän pääsisi kuitenkin isovanhempien luo, ja isovanhemmat osoittaisivat hänelle enemmän lämpöä ja rakkautta. ❤️ Ymmärrettävää toisaalta, että isän ei tule puuhattua joulua kaiken tuon keskellä, mutta silti oli Jonin kannalta ikävää, kun tuokin asia oikein korosti hänen menetyksensä suuruutta.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 13/24)
Kirjoitti: Waulish - 14.12.2023 23:18:00
Altais, olen otettu siitä, että luukut ovat koskettaneet sinua. ♥ Minustakin tuntuu pahalta Jonin puolesta. Hän joutuu pitämään sisällään niin paljon kaikenlaista. Tämänpäiväisessä luukussa on kuitenkin onneksi hieman lämpöä ja turvaa, jolla lohduttautua. Kiitos paljon sinulle! :-*

✴

14.

Isä ei huomannut mitään, vaan vei Juuson suunnitelmien mukaisesti isovanhemmille ja kaasutti sitten omiin menoihinsa.

Mummolassa oli heti jotenkin helpompi hengittää. Sielläkin suru riippui verhoissa ja räystään jääpuikoissa, mutta sentään Joni ei kokenut olevansa vaivaksi. Mummi teki ruoaksi nakkikeittoa ja välipalaksi köyhiä ritareita – Jonin suosikkeja. He pelailivat korttia ja vain olivat. Kukaan ei puhunut äidistä, mutta jotenkin Joni tiesi, että jos hän haluaisi puhua, kukaan ei vaientaisi häntä.

Kun ukki pyysi Jonin viereensä sohvalle tunnistamaan pihan lintulaudalla pyrähteleviä lintuja, Joni painautui huomaamattaan lähemmäs ja lähemmäs. Lopulta hän löysi itsensä ukin kainalosta. Siinä oli lämmintä ja turvallista, eikä siihen mahtunut murheita.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 14/24)
Kirjoitti: Waulish - 16.12.2023 04:46:15
Pahoittelut myöhästyneestä luukusta! Oli niin paljon hommaa illalla, etten ehtinytkään kirjoittaa. Yritän tänään kuitenkin julkaista normaalisti myös kuudennentoista luukun. :)

✴

15.

Illalla ulkoillessaan Joni tapasi sattumalta naapurin Tinon, jonka kanssa hän oli joskus viettänyt aikaa mummolassa kyläillessään. Joni oli melkein liikuttuneen kiitollinen siitä, että Tino ehdotti yhteistä tekemistä, sillä hän ei ollut varma siitä, olisiko kehdannut ehdottaa itse. Ei hän niin hyvin Tinoa tuntenut, ja lisäksi hänen oli jotenkin vaikea sallia itselleen huvituksia. Tuntui, ettei ollut oikeutta pitää hauskaa.

Samalla tuntui toisaalta, ettei ollut oikeutta surrakaan.

Lumen kimallus, poskille käyvä viima ja Tinon iloinen pulina täyttivät Jonin aistit, kun he temusivat pulkkamäessä. Sisälle palattuaan hän saisi iltapuuroa ja pääsisi vuodesohvan lämpimään pesään. Sen pidemmälle ei tarvinnut ajatella.

Hetken kaikki oli hyvin.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 15/24)
Kirjoitti: Vendela - 16.12.2023 09:50:38
Täällä taas lukemassa :) Kiva kun tässä on tämmöiset lyhyet osat, niin ei haittaa vaikka kerääntyy useampi päivä luettavaa. Toki kun tarina myös jatkuu hyvin kronologisesti niin kiva on myös lukea useampi luukku kerralla :)

Joni tasapainoilee tässä kyllä jotenkin lapsuuden ja jos ei nyt ihan vielä aikuisuuden, niin jonkun sen suuntaisen välillä. Toisaalta hän haluaisi olla vielä se pieni lapsi joka saisi lohtua aikuisilta, myös isältä. Mutta toisaalta hän selvästi kokee, että hänen pitäisi olla jo iso poika ja päästä yli äidin kuolemasta. Onneksi hänellä on nuo isovanhemmat, jotka varmasti ymmärtävät ja joille hän tuo myös varmasti paljon lohtua heidän surunsa keskellä. Suhde isän kanssa on puolestaaan hankalampi, mutta toivottavasti sekin vielä tasottuisi.

Kiitos taas näistä osista :)

Vendela
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 15/24)
Kirjoitti: Skorpioni - 16.12.2023 11:23:30
Voi kun sieluun sattuu tämä pienen Jonin kohtalo. On tarpeeksi kauheaa, että on menettänyt äitinsä ja lisäksi tuntuu, ettei kukaan oikein osaa häntä lohduttaa. Isällä on varmasti kauheasti töitä siinä, että pitää itsensä kasassa mutta on sääli, ettei hän osaa olla poikansa tukena. Tuntui niin sydäntäsärkevältä tuo luukku, jossa Joni haisteli äidin villapaitoja - toivottavasti niistä kuitenkin oli jotain lohtua. Tuntuu myös kurjalta, ettei hän uskalla kertoa isälle yöllisestä vahingosta. Onneksi isovanhempien luona tuntuu kuitenkin, että hänestä pidetään vähän enemmän huolta ja pidetään sylissä. Pieni toivonpilkahdus tuli kuitenkin pulkkamäestä ja pienestä ilon hetkestä, kyllähän niitä löytyy surunkin keskellä. Tämä on kovin ajatuksia herättävä joulukalenteri, kiitos!
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 15/24)
Kirjoitti: Altais - 17.12.2023 22:23:33
Olipa mukavaa luettavaa nämä kaksi viimeisintä luukkua, kun Joni pääsi kuin pääsikin viikonlopun viettoon isovanhempien luo, ja siellä oli juuri sellaista lämpöisen turvallista kuin toivoinkin. Juuri jotain tuollaista Joni varmasti tarvitsikin. Ei niinkään ehkä puhumista, jos sen aika ei tunnu olevan juuri nyt, mutta kuitenkin tunnetta siitä, että saa puhua tai olla puhumatta äidistä, ja olla surullinen tai sitten olla olematta (juuri sillä hetkellä). On enemmän kuin ymmärrettävää, että joskus sitä kaipaa tuollaisia ihan tavallisia hetkiä, kun voi syödä nakkikeittoa ja köyhiä ritareita, tai mennä kaverin kanssa pulkkamäkeen, vaikka onkin juuri kokenut ison menetyksen.

Itsekin olen kokenut joskus niin, että tuollaiset arkiset, pienet asiat ovat juuri niitä, joista tulee tunne, että elämä jatkuu, ja että ainakin jokin on vielä normaalia ja ihan tavallista. Eikä siinä ole mitään pahaa haluta sellaista, eikä se tarkoita, että surisi jotenkin vähemmän. Voi kun Jonin isäkin ymmärtäisi hiukan paremmin, mitä Joni tarvitsee, ja miten hän itse voisi olla pojalleen tukena. Kiitos jälleen uusista luukuista! <3
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 17/24)
Kirjoitti: Waulish - 18.12.2023 03:59:23
Huhhuh, minä myöhästelen nyt oikein olan takaa! Pahoittelut siitä. :-[ Oli paljon kiireisempi viikonloppu kuin osasin aavistaa. Nyt siis kaksi luukkua kerralla, ja toivottavasti loppukalenteri etenisi aikataulussa!

Vendela, nämä ovat kyllä tosi lyhyitä osia yksittäin luettaviksi, joten varmasti on luontevaakin lukea useampi kerralla! Halusin tehdä näitä satasanaisia siksi, että se tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta, kun näkökulma on lapsen eikä oikein ole aiempaa kokemusta näin nuoresta päähenkilöstä, mutta nämä ovat kyllä myös mukavan nopeita kirjoittaa. :) Nytkin kiriminen kävi onneksi helposti! Minustakin tuntuu, että Joni tasapainoilee ikään kuin kahden maailman välissä. Hän on vielä pieni ja kokee lapsen osan luontevaksi, mutta toisaalta hänellä on myös tarvetta (ja painettakin) kasvaa. Ihana huomio muuten tuo, että Joni ei pelkästään saa lohtua isovanhemmiltaan, vaan myös tuo sitä heille - se on varmasti ihan totta. Kiitos paljon! :-*

Skorpioni, Jonin isällä on varmasti kyllä vaikeaa, mutta minuakin harmittaa se, miten heikosti hän on Jonin tukena. Hän ei oikein aina edes yritä, ja minusta tuntuu, että hänen etäisyytensä vaikuttaa merkittävästi siihen, ettei Joni uskalla puhua hänelle asioista. Onneksi isovanhemmat ja pulkkamäki tuovat tosiaan kuitenkin pientä lohtua ja iloa Jonin elämään. Isot kiitokset sinulle! :-*

Altais, ihana kuulla, että viimeisimmät luukut olivat mukavaa luettavaa! Minustakin tuntuu, että isovanhempien luona vietetty aika teki Jonille hyvää. Joni sai olla siellä siten kuin halusi, omana itsenään, ja isovanhemmat osasivat tukea häntä hienovaraisesti. Valitettavasti nyt koittaa taas paluu omaan kotiin ja synkempiin tunnelmiin, mutta onneksi isovanhemmat kuitenkin pysyvät jatkossakin osana Jonin elämää. Minäkin olen muuten monesti kokenut niin, että juuri pienet, arkiset asiat kannattelevat ja saavat jaksamaan. Joskus tekee hyvää tuudittautua tavallisuuteen ja sen tarjoamaan turvallisuuteen. Paljon kiitoksia! :-*

✴

16.

Paluu kotiin koitti vääjäämättä. Sunnuntai-ilta tuntui synkältä. Oli hiljaista ja hämärää, ja uusi kouluviikko häämötti. Niin häämötti hautajaisviikonloppukin.

Jonin mieliala laski entisestään, kun isä istahti iltapalalla vastapäätä ja ilmoitti: ”Meillä on jatkossa raha vähän tiukemmassa – tiiäthän sää. Se olis semmonen juttu, että… sun pianotunnit pittää jättää nyt toistaseks pois.”

Joni tuijotti karjalanpiirakkaansa ja yritti ymmärtää. Eikö jääkiekko ollut moninkertaisesti kalliimpi harrastus? Jos oli kyse rahasta, isän järjenjuoksussa oli vikaa.

Isä vaikutti lukevan ajatuksia ja jatkoi: ”Miehellä pittää olla miehen harrastus. Sää ymmärrät sen vielä.”

Joni ei ollut varma, ymmärtäisikö, mutta siitä hän oli yhtäkkiä varma, ettei saisi joululahjaksi toivomaansa kosketinsoitinta.

✴

17.

Koulussa Joni joutui jälleen huomion keskipisteeksi, kun opettaja ojensi hänelle sellofaaniin käärityn lasienkelin. Sillä oli koristeelliset siivet. Paketista roikkuvaan korttiin oli kerätty kaikkien luokkalaisten nimet.

Välitunnilla joku kysyi Jonilta arastellen, joko tämän äiti oli haudattu. Se oli kai parempi kuin se, ettei Jonille uskallettu puhua ollenkaan, mutta silti hän mietti, palaisiko mikään koskaan ennalleen. Olisiko hän ikuisesti se onneton, joka oli menettänyt äitinsä?

Kotimatkalla Joni liukastui ja kaatui. Hän oli varma siitä, että enkeli oli entinen, mutta kun hän kotona kaivoi sen repustaan, se olikin ehjä. Yhtäkkiä häntä itketti. Hän ei uskonut todellisiin enkeleihin, mutta siinä lasienkelissä oli jotain erityistä.

✴

Jälkimmäiseen luukkuun liittyy sellainen tarina, että kun minun isäni kuoli, luokkani tytöt antoivat minulle tuollaisen lasisen enkelin. Mutta kirjaimellisesti melkein heti, kun olin saanut sen käsiini, onnistuin pudottamaan sen ja se särkyi ihan pirstaleiksi! Se oli jotenkin aika noloa. Sitten kuitenkin myöhemmin yksi luokkalaisistani ilmestyi meidän kotiovelle ja toi uuden lasienkelin - yksinkertaisemman ja halvemman kuin alkuperäinen, mutta sillä ei tietenkään ollut merkitystä, vaan kauniilla ajatuksella. :) Halusin ammentaa luukkuun inspiraatiota omasta kokemuksestani, mutta lopulta en kuitenkaan halunnutkaan panna Jonin enkeliä särkymään. Se ei olisi tuntunut oikealta.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 17/24)
Kirjoitti: Vendela - 18.12.2023 08:15:25
Onneksi ei haittaa vaikka ei pysyisikään aikataulussa kun ei kommentoijatkaan ole aina ihan heti paikalla :) Tosin nyt on harvinaista, että olen täällä ajoissa ;D

Ääh, onpas Jonin isällä tympeä asenne. Minua aina harmittaa kun asioita päätetään toisten (yleensä juuri lasten) puolesta ilman että heiltä kysytään omaa mielipidettä. Ehkäpä Jonin isä aavistelee jo jotain semmoista mitä ei haluaisi uskoa todeksi ja siksi yrittää väkisin vääntää Jonia muottiin :(

Kaunis tarina tuo oma tarinasi lasienkelistä ja hienoa että otit sen tähän mukaan :) Onneksi Jonin enkeli säilyi ehjänä, hänellä on ollut niin rankkaa kaiken kanssa että hyvä että on jotain lohdullista! Todella surullista että sinun enkeliksi meni rikki.

Kiitos taas!

Vendela
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 17/24)
Kirjoitti: Waulish - 18.12.2023 23:45:38
Vendela, se on kyllä tosi kurjaa, jos aikuiset tekevät lapsia koskevia päätöksiä kysymättä näiden mielipidettä. :-\ Toki joissain asioissa aikuisella voi olla enemmän näkemystä ja maalaisjärkeä, mutta kun on kyse harrastuksista, toivoisi lapsen saavan päättää ensisijaisesti. Minustakin ehjän enkelin tuoma lohtu tuntui paremmalta ratkaisulta. Pieniä valonlähteitä Joninkin elämään! Kiitoksia paljon. :-*

✴

18.

Joni oli alkanut käydä metsäkävelyillä. Metsässä hiljaisuus oli erilaista kuin kotona – ei painostavaa, vaan luonnollista ja rauhoittavaa.

Kotimatkalla Joni vilkaisi Allin taloa. Ikkunat loistivat lämpöä, ja piipusta pyörteili savua. Jonin oli pakko seisahtua miettimään, kävisikö hän siellä enää koskaan.

Jokin vilahti ikkunassa. Samassa ulko-ovi aukesi, ja Alli kurkisti ulos. Joni nolostui. Hän oli aikeissa jatkaa matkaa, mutta Alli viipotti hänen luokseen Kuomissa ja kylpytakissa.

”Isäs soitti, ettet sinä ennää tuu. Mutta kuule… Jos sinä joskus tahot tulla soittelemmaan, niin – sen ku tuut.” Alli hymyili ja taputti Jonia olkapäälle. ”En minä rahasta piittaa, ja enhän minä niistä tunneista paljoa ole pyytänykään.”
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 18/24)
Kirjoitti: Waulish - 19.12.2023 22:03:55
19.

Aika kului jotenkin tempoillen: toisaalta jotkin hetket tuntuivat piinaavan loputtomilta, mutta toisaalta päivät kiisivät eteenpäin. Keskiviikko, torstai, perjantai – lauantai. Jonin ajanlasku pysähtyi hautajaispäivään.

Illalla nukkumaan mennessään Joni oli toivonut, ettei hänen tarvitsisi herätä. Aamulla herätyskelloon havahtuessaan hän toivoi sitä vieläkin kovemmin, sillä hänen sänkynsä oli märkä – taas. Pahinta oli, että isä ilmestyi hoputtamaan häntä ennen kuin hän ehti peitellä jälkiään.

”Mitä helevettiä? Ethän sää ny mikkään viisvee ennää oo! Ny pesulle siitä niin ku olisit jo.” Isän silmät loimusivat, kun hän tyrkkäsi Jonin kohti kylpyhuonetta. ”Ei meillä oo aikaa tämmöseen… Mikä suhun on menny?”

Joni kysyi samaa itseltään vieläkin ponnekkaammin.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 19/24)
Kirjoitti: Skorpioni - 20.12.2023 10:06:22
Voi kun surettaa Jonin puolesta. Saat jotenkin niin hienosti tavoitettua näihin lyhyihin hetkiin lapsen tunnelmia. Tuntuu vaan niin pahalta kun isä ei osaa yhtään olla hänen puolellaan ja tukenaan. Onneksi piano-opettaja oli kuitenkin lempeä ja taisi ymmärtää ettei Joni olisi välttämättä halunnut lopettaa. Toki isälläkin on varmasti vaikeaa kun on menettänyt vaimonsa ja joutuu yhtäkkiä yksinhuoltajaksi, mutta toivoisi silti että lapsen tarpeet ja surut laitettaisiin etusijalle  :'( ehkä hautajaiset tuovat jonkinlaista yhteenvetoa tilanteeseen niin isälle kuin Jonille.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 19/24)
Kirjoitti: Waulish - 20.12.2023 23:52:46
Skorpioni, ihana kuulla, että tunnelmat ovat välittyneet näinkin lyhyistä pätkistä! Minäkin luulen pianonopettajan ymmärtäneen, ettei lopettaminen ollut Jonin itsensä päätös, sillä Jonista on luultavasti välittynyt se, että hän nauttii pianonsoitosta ja harrastaa sitä mielellään. Jonin isä on kyllä valitettavan kädetön ja kyvytön poikansa tukemisessa. :-\ Lämpimät kiitokset sinulle! :-*

✴

20.

Kun Jonilta ennen siunaustilaisuutta kysyttiin, halusiko hän nähdä äidin viimeisen kerran, hän meni lukkoon. Hän ei ollut aavistanut, että sellainen olisi edes mahdollista. Äitihän oli kuollut, ja eivätkö kuolleet mädäntyneet ja joutuneet matojen syömiksi?

Ennen kuin Joni ehti toeta päättääkseen, hän löysi itsensä kappelin kylmiöstä avoimen arkun ääreltä, missä ukki nosti häntä polvensa varassa hieman, jotta hän näkisi kunnolla.

Joni muisti jälkeenpäin siitä päivästä synkkiä vaatteita, nenäliinoja, papin lämpimänruskeat silmät – yksityiskohtia, mutta ei kokonaisuutta. Parhaiten hän muisti elottoman ruumiin, joka oli kai joskus ollut äiti. Niin kalpea, niin pieni, niin hauras. Näky jäi piinaamaan häntä, eikä hän unohtanut sitä koskaan.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 20/24)
Kirjoitti: Vendela - 21.12.2023 09:46:13
Tämä on kyllä niin surullinen että ihan sattuu! Mutta siis älyttömän hienosti olet onnistunut tavoittamaan oikeanlaisen tunnelman. Jonin hämmennys kaikesta välittyy tosi hyvin lukijalle. Onneksi tuolla on pieniä valonpilkahduksia kurjuuden keskellä, kuten tuo Alli :)

Kiitos taas ❤️

Vendela
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 20/24)
Kirjoitti: Altais - 21.12.2023 11:04:08
Tämä on niin riipaisevan surullista luettavaa, että on vaikea löytää sanoja, mutta niin kuin Vendelakin jo sanoi, tämä on kyllä todella hienosti toteutettu ja kaunis. Jonin puolesta on ihan sydän syrjällään, kun hän on niin yksin kaiken keskellä, eikä monikaan ihminen tunnu häntä ymmärtävän. Mutta onneksi on sentään nuo pienet valon pilkahdukset, kuten naapurin Alli, joka tuntuu aivan ihanalta hahmolta. Toivottavasti Joni pystyy säilyttämään musiikin kuitenkin jossain roolissa elämässään isän päätöksestä huolimatta, jos ja kun se tuo hänelle jonkinlaista iloa ja lohtua kaiken keskelle. ❤️
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 20/24)
Kirjoitti: Waulish - 21.12.2023 20:40:46
Vendela, hienoa jos tunnelma ja Jonin hämmentyneet fiilikset ovat välittyneet hyvin! Tämä tarina etenee kyllä tosi surullisissa merkeissä, ehkä vieläkin surullisemmissa kuin mitä osasin aluksi arvioida. Mutta onneksi tosiaan on pieniä valonpilkahduksia! Alli on ehdottomasti yksi niistä. :) Kiitoksia sinulle! :-*

Altais, ihana kuulla, että olet nähnyt tässä surullisessa tarinassa myös kauneutta. Olen todella otettu siitä, että toteutus on ollut mielestäsi onnistunut! Pikkuhiljaa alan itsekin olla tyytyväinen päätökseeni kirjoittaa tällainen kalenteri, vaikka silloin aluksi epäröin aika paljon. Minäkin todella toivon, että Joni pystyy pitämään musiikin elämässään jatkossakin! Lämpimät kiitokset. :-*

✴

21.

Osa Jonista oli uskonut tai ainakin toivonut, että hautajaisten jälkeen arki kevenisi. Todellisuudessa juuri mikään ei kuitenkaan muuttunut. Tavallaan hänen olonsa oli tukalampikin, kun hän ajatteli tulevaisuutta, elämää kuoleman jälkeen. Enää ei tarvinnut pelätä yksittäistä pimeää päivää, mutta sen sijaan Joni joutui kantamaan huolta tulevien päivien loputtoman harmaasta massasta.

Joni mietti miettimästä päästyäänkin, oliko uusi todellisuus tullut jäädäkseen – todellisuus, jossa hän soittaisi pianoa isältä salaa, ja jossa hän ei ikinä uskaltaisi pyytää kavereita kylään, koska isä oli niin vihainen. Todellisuus, jossa juominen iltakuuden jälkeen oli kielletty, jottei kävisi vahinkoa.

Todellisuus, jossa Joni ei ollut kummajainen pelkästään koulussa, vaan myös kotona.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 21/24)
Kirjoitti: Waulish - 22.12.2023 21:26:46
22.

Joulujuhlapäivänä Joni pukeutui kauluspaitaan ja pääsi isän kyydillä kouluun ja takaisin kotiin. Juhlan jälkeen he kävivät perinteiden mukaisesti pizzabuffetissa ja karkkikaupassa, jossa Joni sai käyttää todistuksesta saamansa taskurahan. Päivä eteni suunnilleen samoin kuin aiempinakin vuosina, mutta silti jotain tuntui puuttuvan.

Joni kaipasi sitä, miten äiti oli katsonut hänen todistuksensa läpi kaikessa rauhassa ja pörröttänyt hänen tukkaansa ylpeyttä hymyssään. Hän kaipasi sitä, miten he olivat sykertyneet sohvannurkkaan katsomaan elokuvaa ja herkuttelemaan karkeillaan. Äiti oli tykännyt vaaleanpunaisista vaahtosienistä, joita Joni inhosi.

Sen kaiken tilalla oli pelkkää tyhjää. Isä hädin tuskin vilkaisi Jonin todistusta, ja Joni tiesi kysymättäkin, ettei isä haluaisi katsoa elokuvaa.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 22/24)
Kirjoitti: Waulish - 23.12.2023 23:04:56
23.

”Pittääkö näitä joulufilmejä nyt jo syytää?” isä puuskahti, iski oluensa sohvapöydälle ja hapuili kaukosäädintä.

Oli aatonaatto. Joni odotteli keittiössä, että hänen iltapalaleipänsä pomppaisivat paahtimesta. Hän vilkaisi televisiota, jossa levittäytyi talvinen katukuva. Kaksi mieshahmoa kohtasi toisensa jouluisen näyteikkunan edustalla.

”Ja helevetin hinttejä”, isä äyskähti ja vaihtoi kanavaa juuri, kun toinen mies tarttui toisen käteen hymyillen, ”niitä on nykyään joka paikka täynnä… Katokin, ettet rupea sellaiseksi.”

Yhtäkkiä Jonia kylmäsi.

Hän meni huoneeseensa syömään ja miettimään, miksi elokuvan kohtaus oli läikäyttänyt hänessä uteliasta lämpöä. Sitten hän mietti, miksi isän sanat olivat huuhdelleet sen pois jääveden lailla.

Hän vakuutti itselleen, ettei hän rupeaisi sellaiseksi.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 23/24)
Kirjoitti: Altais - 24.12.2023 01:13:53
Hetken aikaa olin Jonin puolesta onnellinen, kun hän oli saanut taskurahaa ja karkkeja, ja kaikki tuntui tosiaan pienen hetken melkein normaalilta ja aika mukavalta koululaisen elämältä joululoman alkaessa. Mutta sitten tuli hirveän surullinen olo, kun tajusin, miksi Jonilla oli niin tyhjä olo. Tuollaisten pienten hetkien merkitystä ei edes kunnolla ymmärrä ennen kuin ne menettää, ja ymmärrän hyvin, miksi Jonilla oli niin ikävä yhteisiä leffahetkiä äidin kanssa. 💔

Tuosta aatonaaton hetkestä isän kanssa jäi tosi kylmäävä olo Jonin puolesta, kun muistelin taas, miten vaikea hänen oli aikuisenakaan elää sen kanssa, että oli ihastunut mieheen. Voi kun hän olisikin saanut pitää äidin elämässään pidempään. Ehkä Joni silloin olisi voinut uskaltaa avautua äidille suuntautumisestaan jossain vaiheessa, ja varmaan hän olisi äidiltä saanut ymmärrystä ja kokemuksen hyväksytyksi tulemisesta sellaisena kuin on. Vaikka ehkäpä äitikään ei olisi voinut vaikuttaa miehensä asenteisiin kovin paljon, niin ihanalta ihmiseltä kuin hän vaikuttikin.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 23/24)
Kirjoitti: Vendela - 24.12.2023 10:15:33
Äh, Jonin isä on kyllä ihan tyhmä! Harmittaa tuollainen vaikka toisaalta ajattelinkin että osittain tuossa käytöksessä on varmasti takana myös puolison menettämisen tuska. Hän ei oikein osaa olla Jonin tukena vaan on uppoutunut omaan suruunsa :(

Toivottavasti Jonin aatto ei ole aivan sysimusta!

Vendela
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 23/24)
Kirjoitti: Waulish - 24.12.2023 18:44:18
Hyvää joulua kaikille! ♥ Tähän kalenteriin onkin muuten tulossa vielä yksi osa, jonka pyrin julkaisemaan huomenna. Tuntuu, että tämä vaatii vielä sen yhden palasen ollakseen kokonainen. :)

Altais, ihan totta tuo, ettei sitä oikein tahdo todella ymmärtää pienten hetkien ja yhteisten juttujen merkitystä ennen kuin ne ovat jo mennyttä. Rutiinit ja kivat perinteetkään eivät tunnu aivan entisenlaisilta, kun tärkeä osa niistä on poissa. :-\ Minäkin ajattelen usein, että kunpa Joni olisi saanut pitää äitinsä pidempään. Uskon, että äiti olisi voinut ja osannut tukea häntä myös myöhemmissä seksuaalisuuskamppailuissa, ja Joni olisi luultavasti saanut paremmat valmiudet aikuiselämään ja terveeseen itsetuntoon. Kiitos paljon kommentista! :-*

Vendela, jaan fiiliksesi Jonin isästä. Minäkin luulen, että hänen tylyytensä ja etäisyytensä takana on osaksi menetystä ja suruakin, mutta on turhauttavaa, miten hän ei oikein osaa käsitellä tai kanavoida sitä. Ihan sysimusta ei Jonin aatto onneksi kuitenkaan ole! Kiitos paljon sinulle. :-*

✴

24.

Jouluaatto kului kyläillessä. Joni ja isä kävivät molemmissa mummoloissa, ja Joni oli liki ähkyssä riisipuurosta, karjalanpaistista ja joulutortuista. Henkinen tyhjyys ei hellittänyt, sillä äidin puuttuminen oli ilmeistä – kukaan ei hyräillyt joululauluja tai halunnut ottaa perhepotretteja –, mutta seura tyynnytti Jonin oloa.

Äidin vanhempien luona mummi kutsui Jonin makuuhuoneeseen ja viittasi tämän viereensä sängynlaidalle. Mummilla oli kädessään kirjekuori – kuori, jossa luki tutulla viistolla käsialalla Jonille.

Mummi kiersi käsivartensa Jonin ympäri ja sanoi hiljaa: ”Myö sovittiin, että minä annan tämän sinulle jouluna, jos…” Hän rutisti Jonia, silitti olkavartta. ”Avvaa se vaikka sitte kotona omassa rauhassa.”

Joni otti kuoren ja katseli tekstiä sumennein silmin.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 24/25)
Kirjoitti: Vendela - 25.12.2023 09:00:45
Olipa kaunis lahja Jonille! Onneksi Jonin äiti pystyi varautumaan kuolemaansa vaikka ei siihen koskaan voi varautua aivan sataprosenttisesti. Toivottavasti tuo kirje antaa Jonille lohtua!

Viimeistä osaa odotellen :)

Vendela
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 24/25)
Kirjoitti: Waulish - 26.12.2023 01:08:29
Vendela, onneksi tosiaan Jonin äiti pystyi varautumaan ennalta ja halusi jättää jotain taakse jäävälle. Uskon kyllä, että kirje tuo Jonille lohtua ja turvaa vielä monet kerrat. Kiitoksia kovasti sinulle, kun olet kulkenut matkassa mukana! :-*

✴

25.

Rakas Joni,

kun sinä synnyit, yksi suurimmista unelmistani kävi toteen. Sitä seurasi koko joukko muitakin unelmia – unelma ensimmäisestä koulupäivästä, peruskoulun päättäjäisistä, siitä kun täyttäisit kahdeksantoista. Osaa niistä hetkistä en surukseni saa kokea, mutta haaveista suurimman – arjen sun kanssa – sain.

Olet mun valo, väsymätön ja ehtymätön. Olet upea tyyppi – viisas, tarkkanäköinen, oikeudenmukainen, lempeä. Ethän koskaan lakkaa olemasta sinä. Jos joku yrittää mahduttaa sua muunlaiseen muottiin, pysy ylpeästi omassasi. Mitä ikinä teetkin, olen susta ylpeä, kunhan seuraat sydäntäsi – se tietää.

Kukaan ei koskaan ole kokonaan poissa niin kauan kuin on joku, joka hänet muistaa. Minä olen täällä aina, kun tarvitset.

Rakkaudella,
äiti

✴

Ajatus siitä, ettei ihminen ole kokonaan kuollut, kunhan joku vain vielä muistaa hänet, on inspiroitunut Sue Blackin loistavasta muistelmateoksesta Kaikki mitä jäljelle jää: Oikeusantropologin elämä kuoleman parissa. En itse usko kuolemanjälkeiseen elämään tai muuhun sellaiseen, mutta minusta on kaunis ja lohdullinen ajatus, että kuollutkin voi jäädä elämään jopa sukupolvien ajaksi muiden ihmisten muistoissa tai tarinoissa. :)
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 25/25)
Kirjoitti: Vendela - 26.12.2023 10:25:50
Olipa hienoa että viimeinen luukku tähän kalenteriin oli tuo kirje :) Nyt jäi semmoinen hyvä olo vaikka tämän kalenterin aihe olikin todella raskas. Kiitos että kirjoitit tämän! Oli hienoa kulkea tämän mukana ja muistaa myös samalla ettei joulu ole aina iloinen juhla.

Sanoit alussa että oma joulusi ei tänä vuonna ole kovin hyvä, tai en nyt ihan tarkkoja sanoja muista mutta tällaisen kuvan sain. Toivottavasti joulusi on ollut siedettävä ja oikein paljon parempaa ensi vuotta sinulle Walle ❤️

Vendela
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 25/25)
Kirjoitti: Skorpioni - 26.12.2023 12:20:40
Tätä äidin kirjettä oli ihana lukea, tuli ihan kyyneleet silmiin. Se toi vähän toivoa ja lempeyttä. Muuten viimeisistä luvuista tuli kyllä niin surku. Harmittaa tuo Jonin isän käytös ja tuntuu pahalta Jonin puolesta. Tulee sellainen tunne, että isä on ehkä keskittynyt käymään töissä ja hoitamaan tällaisia asioita ja lapsen hoitaminen on ollut äidin tehtävä, ja nyt kun äiti on kuollut ei isällä olekaan mitään taitoja olla lapsensa kanssa. Tuntuu aika kylmäävältä. Erityisesti nuo isän homofobiset tokaisut tuntuvat pahalta, ei mikään ihme että Jonin on ollut isompana niin vaikea käsitellä omaa seksuaalisuuttaan. Onneksi hänellä on kuitenkin ollut rakastava ja lempeä äiti joka on jättänyt noin ihanan konkreettisen muiston jälkeensä. Pidän itsekin siitä ajatuksesta, että poismenneet elävät muistoissa ja ajatuksissa ja kulkevat sillä tavalla mukana.
Kiitos kovasti tästä joulukalenterista, se oli kokonaisuutena kaikessa surullisuudessaan kaunis ja ajatuksia herättävä ❤️
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 25/25)
Kirjoitti: Altais - 26.12.2023 13:56:45
Äidin kirje oli valtavan kaunis lopetus tälle kalenterille, ja sen myötä jäi kuitenkin toiveikas olo Jonin tulevaisuuden suhteen, vaikka tämä olikin hänelle valtavan raskas ja surullinen joulu, joka varmaan jätti jälkensä moniin tuleviin jouluihinkin. Toivoisin, että Joni löytäisi äidin kirjeen uudelleen joskus vuosia myöhemmin, silloin, kun hän on jo tavannut Eetun ja saanut tunteilleen vastakaikua, mutta kipuilee vielä sen kanssa, miten muu maailma ottaisi vastaan tiedon hänen suuntautumisestaan. Juuri sellaisella hetkellä nuo äidin kauniit sanat voisivat avautua hänelle ihan uudella tavalla, ja näyttää hänelle oikeaa suuntaa, johon kulkea. Tämä kalenteri herätti paljon ajatuksia, ja mietin sitäkin, miltähän Jonin isästä tuntui puolison menettäminen, ja olisiko hän ehkä osannut olla vähän lempeämpi isä Jonille, jos olisi ollut puoliso rinnalla ohjaamassa tarvittaessa häntäkin vähän oikeammille jäljille pojan kasvattamisen suhteen.

Isot kiitokset sinulle tästä kalenterista, joka antoi paljon lisää syvyyttä Jonin hahmolle, josta tykkäsin kovasti jo ennen tätäkin. Joni on ihana, inhimillinen ja aidon tuntuinen hahmo, ja uskon, että aika paljon on maailmassa hänen kaltaisiaan ihmisiä, jotka kantavat raskaita asioita yksin ja pitävät paljon sisällään. Tämän jälkeen taidan käydä lukemassa uudelleen Jonista ja Eetusta kertovat tarinat, koska haluaisin niin mielelläni nähdä ihanan Jonin saavan osakseen onnea ja lämpöä. :)
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 25/25)
Kirjoitti: Thelina - 27.12.2023 10:01:12
Luin nyt loput luukut, kun ei aikaisemmin tuntunut olevan sopivaa hetkeä. Oli lohdullista lukea Jonista ukin kainalossa ja Tinosta pyytämässä leikkimään, kun sitä ennen oli ollut niin kurjia hetkiä. Surullista, ettei Jonin isä ymmärtänyt, että pianonsoitto olisi ollut Jonille paljon tärkeämpää kuin jääkiekko, toivottavasti jossain vaiheessa he saavat sovittua, että Joni saa harrastaa mitä ite haluaa! Ja ihanaa, että piano-ope lupasi, että hänen luokse saa kuitenkin tulla soittelemaan. Myös tarina lasienkelin taustalla oli koskettava ja olet kyllä selvästi osannut muutenkin tuoda omia kokemuksiasi tähän tarinaan<3 äidin kirje toi kyllä kyyneleet silmiin! Kiitos tästä, todella koskettava ja hyvin kirjoitettu, erilainen joulukalenteri.
Otsikko: Vs: Originaali: Joulu jona maailma mustui (S • pikku-Jonin murheellinen joulu • raapalejoulukalenteri, 25/25)
Kirjoitti: Pahatar - 21.01.2024 20:14:15
Lämpimät onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! :) Todella kiva, että voitto tuli tällä kertaa sinulle, kun olet jaksanut näitä arpajaisia meidän iloksemme järjestää. Valitsin tuotannostasi joulukalenterin, jonka kommentoiminen jäi minulta harmillisesti kesken joulukiireiden ja flunssan takia. Nyt kuitenkin haluan korjata tämän asian, vaikka onkin jo tammikuu, sillä tykkäsin tästä kalenteristasi valtavasti. Ehdin kommentoida lukuun 10 asti, joten jatkan nyt luvusta 11 eteenpäin. :)

Minun suruani Jonin takia jotenkin lievitti hieman nuo lätkäharjoitukset. Vaikka suututtikin se, että hänen isänsä käytännössä pakotti hänet niihin ja vielä väkivaltaa käyttäen (todellinen pohjanoteeraus etenkin tuossa tilanteessa äitinsä menettäneelle pojalle >:(), tuntui silti, että ehkä Joni sai niistä hetkeksi vähän muuta ajateltavaa. Tosin taisi hän sittenkin ajatella äitiään ja valtavaa menetystä silloinkin ihan koko ajan. Kuitenkin valmentajan suhtautuminen oli jotenkin ilahduttavaa, vaikka Jonille tulikin sanomista, sillä se oli kuitenkin hyvin lempeää, ja tyyli oli paljon ymmärtäväisempi kuin Jonin isällä. :) Ja eihän valmentaja mitä ilmeisimmin tiennyt, miksi Joni oli niin poissaoleva.

Luku 12 itketti minua jälleen. Ihan hirveää, miten tyhjältä ja ikävältä Jonista tuntui omassa kodissaan. :( Samoin kuin tuo, että Joni joutui tekemään niin paljon isältään salaa, kuten äidin vaatekaapilla käymisen. Minusta oli niin koskettavaa, että äidin tuoksu oli ainoa, mitä hänestä oli jäänyt Jonille jäljelle, ja jonkin ajan kuluttua ei ollut enää sitäkään. Noin suuri suru ja vielä lapsella on jotain sellaista, jota on vaikea edes käsittää, ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta. :(

Sitten kun seuraavana aamuna Joni joutui vielä ahdistumaan siitäkin, kun sänky oli kastunut, minun sisintäni särki todella. :( Ei se mikään ihme ollut tuossa tilanteessa, eikä sitä olisi tarvinnut hävetä. Isovanhemmilla käyminen toi onneksi lohtua synkkyyteen, ja ajattelin tätä lukiessani, että toivottavasti Joni saa viettää siellä jatkossakin paljon aikaa. Nämähän olivat myös kokeneet saman menetyksen kuin Joni, ja jotenkin tuntui siltä, että ehkä siksi ja muistakin syistä mummi ja ukki ymmärsivät Jonia niin paljon paremmin kuin mitä tämän isä. He tuntuvat olevan paljon enemmän samaa maata Jonin kanssa kuin mitä tämän isä. :) Olen miettinyt tämän joulukalenterin aikana, mahtoiko Jonin isä surra vaimonsa poismenoa ollenkaan samalla tavalla kuin Joni ja isovanhemmat, ei ehkä ainakaan samalla tavalla. Silloin ei voi ymmärtää toistenkaan surua. :( Oli kuitenkin kiva, kun Joni sai viettää aikaa Tinonkin kanssa.

Luku 16 olikin sitten todellinen romahdus takaisin arkeen, kun Jonilta vietiin pianonsoittokin. Minun oli vaikea suhtautua tuohon Jonin isän kommenttiin miehekkäistä harrastuksista, kun teki niin kovasti mieli väittää vastaan. >:( Samalla tuo oli kuitenkin hyvin elävä ja hieno kohta, joka kertoi niin paljon Jonin isän luonteesta, joskaan ei mitään hyvää. En voinut muuta kuin olla samaa mieltä Jonin kanssa siitä, että jos kyse oli rahasta, isällä ei tosiaan ollut järjenjuoksu ihan kohdallaan. ;) Itse asiassa tuo Jonin ajatus ”jos kyse oli rahasta” oli minusta hyvin syvällinen viisaus. Minulle tuli mieleen, että ehkä Joni oli saanut siihen asti käydä soittotunneilla äitinsä ansiosta, ja nyt isä lopetti ne, kun siihen löytyi hyvä tekosyy, eikä ollut äiti enää estämässä. :(

Lasienkelin saaminen oli hyvin kaunista ja aivan ihana juttu luokalta muistaa Jonia. Pidin tästä kovasti, ja se toi tähän vielä lisämerkitystä, kun kerroit että sinulle oli myös lahjoitettu sellainen. :) Minustakin tuntui hyvältä, että Jonin enkeli tässä säilyi, tuollaiset lasiesineet menevät kyllä hirveän helposti rikki ihan aikuisillakin ja etenkin lapsilla. Minun mieltäni myös lämmitti se, miten kiltti Alli oli Jonille, kun kutsui kylään ja soittamaan ihan muuten vain. :) Tässä kuitenkin varmistui se, että soittotunnit eivät olleet tosiaankaan olleet rahakysymys Jonin isälle.

Luvussa 19 kuvattiin hienosti sitä, miten erikoisesti aika välillä kuluu ja varsinkin silloin, kun elää noin raskasta aikaa. Se toisaalta katoaa, ja sitten välillä matelee, ja voi vain kuvitella, miten tulevat hautajaiset ahdistivat Jonia. Ne ovat aina raskaita tilaisuuksia, ja varsinkin näin valtavan menetyksen kanssa, ja lapselle. :( Tässä luvussa tosin Jonin isä suututti minua vielä entistäkin enemmän. Olihan se nyt ihan selvää, mikä Jonia vaivasi, eihän sitä olisi tarvinnut edes kysyä. Eikä varmasti asiaa parantanut se, että Joni näki vielä äitinsä kuolleena, siihen hänen ei olisi pitänyt joutua. Ukki ei varmasti tarkoittanut pahaa, mutta tuntui ihan hirveältä, että äidin näkeminen jäi ahdistamaan Jonia jollain tavalla loppuiäkseen. :( Paljon parempi olisi muistaa äiti pelkästään elävänä ja mieluummin terveenä. Minusta tuntui myös kamalalta, että edes hautajaisten jälkeen ei helpottanut, mutta kyllä tässä niin hyvin tuli esiin se, miksi näin oli. Eihän se menetystä miksikään muuta. Ihan kauheaa oli myös tuo, että kotona joutui pelkäämään kaikenlaisia asioita, kuten sängyn kastelua ja isää, joka oli vihainen milloin mistäkin, tai ihan muuten vain. :(

Koulun joulujuhlapäivä tuntui vielä oikein alleviivaavan Jonin suunnatonta menetystä, ja taas minulla kävi mielessä, että eikö isä olisi voinut edes vähän enemmän yrittää. Olisiko elokuvan katsominen yhdessä tai todistukseen perehtyminen ollut liikaa? >:( Ahdistaa ihan hirveästi, kun tätä lukiessa tuli koko ajan mieleen, että äidin vielä eläessä ei isän asenteella ollut Jonille samalla tavalla väliä. Mutta nyt kun äitiä ei ollut, Joni joutui kärsimään lisäksi vielä isänsä takia, ja se on niin uskomattoman epäreilua ja julmaa. :( Luvussa 23 en tiennyt, olisinko itkenyt vai nauranut, kun Jonin isällä tuntui olevan suurempana huolena poikansa suuntautuminen kuin tämän äidin menettäminen. Hirveän kurjaa, kun tuosta tuli Jonille tulevina vuosina yksi ahdistuksen ja salailun aihe lisää. :(

Kirje äidiltä sai minut sitten itkemään ihan kunnolla. Onneksi äiti oli antanut sen omalle äidilleen Jonia varten, sillä hän olikin tainnut tietää, ettei Jonin isä olisi välttämättä antanut sitä pojalleen. Mikä on jo ajatuksena aivan kauhea, mutta onhan tässä tullut esiin moneen kertaan se, millainen Jonin isä oli. :( Kirje oli surullinen, mutta samalla lohdullinen, ja uskon että siitä oli Jonille tukea hänen koko loppuelämänsä. Ennen kaikkea siitä tuli esiin niin syvä rakkaus Jonin äidiltä poikaansa kohtaan, että pidin siitä ihan mielettömästi. :) Olin niin iloinen siitä, että Jonin äiti kannusti Jonia olemaan juurikin oma itsensä ja löytämään itse oma tiensä. Toivottavasti Joni pitää sen mielessään niin lapsuutensa ja nuoruutensa kuin myös aikuisenakin. Minustakin on hyvin kaunis ja lohdullinen ajatus, että poismenneet ihmiset elävät kuitenkin vaikka kuinka kauan ihmisten muistoissa. :)   

Suuri kiitos tästä todella kauniista ja koskettavasta joulukalenterista, jossa oltiin elämän suurimpien asioiden äärellä. Vaikka tämä oli surullinen, pidin tästä ihan mielettömästi. Toivottavasti ehdit ja inspiroidut kirjoittamaan lisää, tämä oli ihan uskomattoman hieno tarina. :)