Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Larjus - 09.04.2023 22:06:30
-
Title: Anikin uusi tyyli
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Pokémon Sun & Moon
Characters: Guzma, Plumeri
Genre: Arkinen pöljäily
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäissarja hahmoineen ei kuulu minulle. Kirjoittelen ihan ilman korvauksia omaksi ilokseni.
Summary: Plumeri testaa uusia meikkejään – Guzman naamaan.
A/N: Jo Sun & Moonin ilmestyessä jokunen vuosi sitten totesin, että Guzma ja Plumeri olis kyllä aika pähee pariskuntana. En tiedä, onko heidät sellaiseksi tarkoitettu, mutta itse en voi nähdä mitään muutakaan heitä katsoessani :D Oikee kunnon power couple. Tässä ficissä ei tosin varsinaista paritusaspektia ole, mutta kyllä mä heidät tähän ihan pariskunnaksi ajattelin.
Aloin kirjoittaa tätä ficiä reilut pari vuotta sitten, mutta enpä pitkälle aikanaan päässyt. Mulla oli mielessä tehdä tästä sellainen 3 kertaa kun -tyylinen kolmiosainen fici ja itse asiassa lykätä siihenkin haasteeseen mukaan joskus aikoinaan, mutta se juna meni ohi jo aikoja sitten. Enkä sitten edes keksinyt mitään hyvää kolmatta kohtausta, joten päätinpä sitten tehdä niin, että kirjoitan tämän yhden nyt ja toisen sitten myöhemmin erikseen.
Mukana haasteessa Kerää10 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50969.0) (koska siihen tämä sentään ehtii mukaan vielä ;D), hahmolla Guzma.
Anikin uusi tyyli
”Ole paikoillasi! Sinusta ei ole mitään apua, jos heilut tuohon tapaan!”
Plumeri joutui laskemaan silmänrajauskynän käsistään ja vaihtamaan sen meikinpoistoaineeseen kasteltuun pumpulipuikkoon. Guzma, joka istui hänen edessään, tuijotti häntä vihaisesti takaisin.
”En minä mitään heilu! Ei ole minun syyni, jos kätesi ei ole tarpeeksi vakaa.”
”Minun käsieni vakaudessa ei ole mitään vikaa”, Plumeri tokaisi ja tarttui käsillään Guzmaa päästä. ”Nyt et hievahdakaan niin saan tämän korjattua ilman että täytyy tehdä kaikki uusiksi.”
Plumeri piteli toisella kädellään Guzman päätä paikoillaan samalla kun pyyhki pieleen menneen rajauksen pois tämän silmäluomelta. Tämä oli suostunut toimimaan hänen elävänä meikkipäänään ja mallinaan uusien meikkien testausta varten, vaikkakin hieman vastahakoisesti. Plumeri tosin oli niitä naisia, joille ei kukaan uskaltanut sanoa vastaan, ei edes Guzma itse, vaikka olikin koko Kalloryhmän päällikkö.
”Kauanko sinä vielä jatkat tätä?” Guzma kysyi tyytymättömästi, kun Plumeri rajauksen korjattuaan tarttui uudestaan luomiväripalettiin ja siveltimeen. Hänestä tuntui, että hän oli istunut tämän meikattavana jo ikuisuuden.
”Niin kauan kuin tarvitsee.”
”Eli?”
”Loppupäivän, jos jatkat rutinaasi. Ei ole miehekästä tuollainen valitus.”
Guzma murahti hiljaa itsekseen muttei sanonut enää mitään. Plumerin sanat olivat hieman kolhaisseet hänen egoaan. Hän ei halunnut olla tämän silmissä mikään ärsyttävä, epämiehekäs rutisija vaan aikoi kestää sen, mihin oli lupautunutkin. Sitä paitsi hän oli istunut Plumerin meikattavana jo niin pitkään, että tämän olisi pakko olla valmis hetkenä minä hyvänsä. Odotusta ei voinut olla enää kauaa.
Plumeri ei kuitenkaan pitänyt mitään kiirettä Guzmaa meikatessaan, olihan se varsinkin hänen mielestään äärettömän tarkkaa työtä. Hän vertaili värisävyjä keskenään, kokeili niitä Guzman kasvoille tai omaan käsivarteensa, pyyhki pois ja kokeili uudestaan. Guzmasta jo ihan tuntui, että Plumeri vetkutteli tahallaan, muttei uskaltanut sanoa ajatustaan ääneen. Ties vaikka tämä aloittaisikin kaiken alusta ihan vain häntä kiusatakseen.
Mutta kun Plumeri meikkipussiaan kaivellessaan tarttui huulikiiltoon, Guzma ei kyennyt enää olemaan hiljaa.
”Tuota et sitten laita minulle”, hän tokaisi.
”Ei ollut tarkoituskaan”, Plumeri vastasi. Hänen keltaisten silmiensä katse oli viileän pistävä. ”Enhän minäkään tätä yleensä edes käytä. Mutta nyt kun sanoit, niin…”
Guzma oli tarrata naisen käteen pysäyttääkseen sen, mutta tämä oli häntä nopeampi ja nappasikin itse häntä ranteesta. Guzma mutristi huuliaan tyytymättömästi, mikä ei tosin estänyt Plumeria levittämästä niille väritöntä huulikiiltoa.
”No niin, eiköhän nyt ole hyvä”, Plumeri totesi hymyillen katsellessaan aikaansaannostaan. ”Mutta älä kuitenkaan vielä liukene minnekään, odotahan hetki.”
Hän poimi kameran käteensä ja otti sillä runsaasti kuvia Guzmalle tekemistään silmämeikeistä. Tämä ei olisi halunnut olla meikkipäänä toimimisen lisäksi vielä valokuvamallinakin, mutta olihan se selvää, että Plumeri halusi työnsä talteen kuvamuodossa. Vastaan sanominen olisi tässäkin tapauksessa täysin turhaa.
”No näytä nyt minullekin”, Guzma puuskahti sitten, kun Plumeri selasi ottamiaan kuviaan kamerasta. ”Olen istunut tässä hievahtamatta ainakin tunnin ja pitäähän minunkin nähdä, minkä takia.”
Saatuaan kameran itselleen ja nähtyään ensimmäiset kuvat, Guzma ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt irvistää inhosta vai nauraa. Plumeri oli taitava meikkaaja, ei siinä mitään, mutta hänen kasvoilleen moinen räväkkä mustavalkoinen meikki ei sopinut sitten niin mitenkään. Hänen tyyliinsä ei sellainen kuulunut. Kaiken lisäksi Plumeri oli tehnyt hänelle molempiin silmiin aivan erilaiset meikit testatakseen erilaisia vaihtoehtoja, joten kokonaisuus oli kauniisti todettuna erikoinen.
”Paremmalta nämä sinun kasvoillasi näyttäisivät”, hän tyytyi toteamaan antaessaan kameran takaisin Plumerille. ”Vaikka sinä kyllä näytät minua paremmalta ilman mitään meikkiä.”
”Imartelija”, Plumeri hymähti mutta näytti ilahtuneen pienestä kehusta. ”Saat nyt minun puolestani mennä pesemään meikit pois, ellet sitten suunnitellut esitteleväsi niitä muillekin.”
”Joo en todellakaan.” Guzma ei missään nimessä halunnut, että kukaan muu kuin Plumeri näkisi hänet sillä lailla meikattuna. Mainehan moisesta menisi.
Guzma suuntasi suoraan kylpyhuoneeseen pesulle, mutta pahaksi onnekseen törmäsi matkalla Tupperiin, Wrapiin ja Zipiin, jotka olivatkin palanneet päämajalle sen sijaan, että notkuisivat kaupungilla tyhjää toimittamassa tai haastamassa pokémonkouluttajia taisteluihin niin kuin yleensä. Tietysti juuri sinä päivänä, sinä hetkenä nämä olivatkin rikkoneet rutiinejaan.
”Väistäkää”, Guzma murahti kätyreilleen, jotka olivat pysähtyneet hänen eteensä ja tuijottivat silmät suurina hänen räväkästi meikattuja kasvojaan. Alkuun kolmikko ei saanut sanaa suustaan, tollotti vain mykkänä pomoaan, kunnes lopulta repesi nauramaan kovaan ääneen.
”Ei voi olla! En tiennytkään, että jengiin on liittynyt pelle!” Tupper suorastaan ulvoi vatsaansa pidellen.
”Uusi tyyli vai, aniki?” Wrap naureskeli. ”Näyttääpä – näyttääpä – ”
”Aivan kamalalta!” Zip avusti ja räkätti äänekkäästi perään. ”Mitkä nuo sotamaalaukset oikein ovat olevinaan?”
Guzma oli niin pöyristynyt kätyriensä käytöksestä, ettei alkujärkytykseltään kyennyt tekemään yhtään mitään. Miten nämä kehtasivatkin puhua hänelle – pomolleen – sillä tavalla ja kaiken lisäksi vielä nauraa päin hänen naamaansa? Sellainenhan oli ennenkuulumatonta ja yksinkertaisesti täysin sopimatonta! Hänen olisi pantava kolmikko ruotuun hetkessä ja pidettävä huoli siitä, etteivät nämä enää koskaan uskaltaisi edes ajatella puhuvansa hänelle sillä tavalla.
Mutta ennen kuin Guzma ehti mitään muuta kuin puristaa kätensä nyrkkiin ja avata suunsa, hänen takaansa kuului sellainen karjaisu, että hän ja kätyrikolmikko hänen edessään melkein hypähtivät ilmaan.
”Minä kuulin kaiken!” oviaukkoon ilmaantunut Plumeri huusi. ”Vai että kamalalta!? Odottakaas vain niin kohta nähdään, kuka näyttääkään kamalalta! Haluatteko enää sitten haukkua meikkauksiani!”
”A-aneki...” Wrap supisi muille pelon kylmien väreiden kulkiessa pitkin hänen selkäpiitään. ”Hänkö on tehnyt ne meikit?”
”O-ou...”
”Juostaan!” Tupper parahti.
Kaikki kolme kätyriä pinkaisivat peräkanaa juoksuun, ainoana päämääränään päästä pois päämajasta jonnekin turvaan, mahdollisimman kauas Plumerin näköpiiristä. Tälle moinen suunnitelma ei kuitenkaan sopinut.
”Seis!” tämä karjaisi. ”Minua ette karkuun pääse!”
Plumeri syöksähti Guzman ohi kätyrikolmikon perään kuin nuoli. Guzma jäi hetkeksi paikoilleen seisomaan, katseli naisen loittonevaa selkää ja kuunteli Tupperin, Wrapin ja Zipin aina vain kauempaa kantautuvaa huutoa ja surkeita anteeksipyyntöyrityksiä. Vahingoniloinen ja hieman häijykin hymy levisi hänen kasvoilleen, kun äänistä päätelleen Plumeri sai jonkun kolmikosta kiinni. Häntä ei lainkaan haitannut, että tämä höyhentäisi kätyrit hänen puolestaan – päinvastoin. Eipähän tarvitsisi hänen itse liata käsiään.
Kylpyhuoneen sijaan Guzma suuntasikin askeleensa muiden perään. Pesulla käynti saisi odottaa. Tämä hänen olisi nähtävä.