Skorpioni: Kiva, kun olet tykännyt ja kommentoinut! :-*
Altais: Kuten Joonaskin vastahakoisesti totesi, Millan väliintulo kyllä auttoi asiaa ;D Kiitos, kun kommentoit ja toivottavasti tykkäät jatkostakin! :-*
Meldis: Kumpikaan ei tainnut loppujen lopuksi haluta Miian yllättävän Amoriksi ilmaantumisen antaa haitata. Tanssijoiden jäntevyys on minulle itselleni heikko kohta, joten Joonas on tässä saanut minun ihkutukseni kohteen omakseen myös. Kiva, kun seuraat ja kommentoit! :-*
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Heidän toisista treffeistään tuli kuin tulikin lenkki, koska Joonas oli saanut hoidettavakseen vanhempiensa saksanseisojan Pojun. He ajoivat läheiseen metsään ja antoivat Pojun juosta pitkässä hihnassa ja heittelivät hakkuuaukealle sille leluakin.
Joonaksen suurin ongelma oli, että hän oli erehtynyt katsahtamaan Kallen takalistoon tämän könytessä jotain autosta ja nyt silmät vetivät sinne aina, kun poika oli selin häneen. Pitikö niiden retkeilyhousujen olla niin helvetin hyvin istuvat?
Kallella oli jälleen päässään myös lenkottavat lasinsa. Joonaksen oli tietysti pitänyt vitsailla niistä, mutta toinen oli vastannut vain, että silmät eivät kärsineet pitää piilareita joka päivä, joten joskus oli pidettävä rillejä. Eikä kukaan siellä metsässä näe, jos ne on sinusta nolot, se oli lisännyt ujosti. Näytät ainakin mua fiksummalta, hän oli kuitannut, vaikka olisi ehkä ennemmin halunnut sanoa, että suudeltavan söpöltähän tämä näytti.
He olivat pakanneet mukaan vähän evästäkin, vastikään rakennetulla laavulla voisi paistaa makkarat. Kalle nautti selvästi syksyisestä metsästä.
”Harmi, kun tullee käytyä niin harvoin. Toisaalta, jos olis tollanen oma Poju, niin täällä sitä varmaan rämpis harva se viikonloppu”, se sanoi ja hymyili Joonakselle koko naamallaan.
Joonaksen vatsanpohjassa poreili. ”Kyllähän faija yritti tehä musta metsämiestä, mutta mä oon enemmän sellanen sunnuntaisamoilija, jolle pitää olla hyvä ilma”, hän heitti vastaan.
Kalle nauroi ja vingutti possua vieressään innokkaasti hyppivälle Pojulle. Se käyttäytyy täällä ihan eri tavalla kuin yliopistolla, Joonas ajatteli. Mikä on tietty vittumaista, kun se on tolleen rentona ainakin kymmenen kertaa seksikkäämpi.
”Luonto soppii sulle. Oot hyvännäkönen punaposkisena”, Kalle sanoi herättäen hänet jälleen käsillä olevaan hetkeen.
Se oli tullut lähemmäs ja oli itsekin kasvoiltaan rusottava. Joonas raapi niskaansa lapasellaan.
”Äh, jos jatkat tohon malliin, niin mun on pakko kohta pussata sua.”
Kalle oli luonut katseensa maahan ja Poju hääri siitä innostuneena sen ympärillä. ”Kyllä sää saat minua suukottaa”, se ynähti arasti ja tuskin kuuluvasti.
Joonaksen polvet notkahtivat, mutta hän onnistui astumaan heidän välimatkansa umpeen, tarttumaan toista leuasta ja hapuilemaan huulet omilleen. Kosketus kesti vain hetken, mutta se taisi olla kummallekin ihan tarpeeksi. He jatkoivat matkaa kohti laavua tyytyväisissä merkeissä, hieman päihtyneinä uudesta kokemuksesta.
-------------------------
Kalle tunsi olonsa varsin onnelliseksi. He olivat tapailleet Joonaksen kanssa vähän yli kuukauden, tarkalleen neljä kertaa ja tietysti he viestittelivät harva se päivä. Tai nyttemmin oikeastaan joka päivä. Kukaan vuosikurssilaisista ei tiennyt heidän suhteestaan ja Kalle arveli, ettei Joonas ollut sitä vielä valmiskaan paljastamaan. Mutta ei se häntä haitannut.
He olivat jälleen menossa ulos, tällä kertaa leffaan. Joonas oli halunnut nähdä uusimman supersankaripätkän ja luvannut tarjota hänelle herkut, kun hän ei ollut suostunut lipun maksamiseen. Finnkinon sali oli puolillaan ihmisiä. Kalle oli ilmaissut huolensa, että joku saattaisi nähdä heidät yhdessä. Älä huoli, mä osaan kyl käyttäytyy ihan ihmisiksi, ettei sun tarvii nolostua, Joonas oli todennut nauraen. Se oli lämmittänyt Kallen sydäntä enemmän kuin tämä arvasikaan.
Kalle ei pysynyt mukana leffan kaikissa juonenkäänteissä, varmaan sitä varten olisi pitänyt nähdä universumin muutkin elokuvat. Mutta pimeässä jaetut hipaisut ja kosketukset saivat hänet nauttimaan lähes kolmituntisesta. Joonas selitti innoissaan kohokohtia ja pettymyksiä heidän tullessaan ulos.
”Kalle!”
Kalle jähmettyi kuullessaan omaa nimeään huudettavan aulassa. Käännyttyään katsomaan hän kuitenkin rentoutui, sillä huutaja oli Aleksi.
”Olitko säkin leffassa?” tämä kysyi hymyillen päästyään heidän luokseen.
”Joo, mää ja poi… siis kaveri oltiin.” Hän oli meinannut kutsua Joonasta poikaystäväkseen! ”Aleksi tässä on Joonas mun vuosikurssilta. Joonas tässä on Aleksi, mun ööö… balettikavereita.”
Miehet kättelivät toisiaan jo Kallen esittelyjen ollessa vaiheessa. ”Niin mä arvelinki. Samannäkösiä jänteviä tanssijoita ootte kumpiki”, Joonas sanoi vinkaten tietäväisesti silmää Aleksille. Aleksi vastasi yhtä tietävällä nyökkäyksellä.
”Yksinkö sää olit?” Kalle kiirehti tiedustelemaan saadakseen keskustelun itselleen miellyttävimmille vesille.
”Ei kun treffi-ilta Heinin kaa. Se vaan halusi vessaan siistiytymään, kun paita oli kuulemma ihan märkä. Maito valuu”, Aleksi sanoi heilauttaen kättään epämääräisesti johonkin vessojen suuntaan.
”Onks teillä vauva?” Joonas kysyi ennen kuin Kalle ehti kommentoida.
”Joo, onhan niitä kaksin kappalein. Suosittelen kyllä alottaan yhdellä, jos se vaan suinkin on mahdollista.”
Kalle punastui, mutta Joonas vain hykerteli, että varmaan osuva suositus.
”Kukas täällä suosittelee kenelle ja mitä”, sanoi Aleksin vierelle ilmaantunut Heini.
”Kulta, minä vaan kehotin Kallen deittiä, että ensin yksi lapsi ja sitten vasta enemmän”, Aleksi hörähti olkiaan kohauttaen.
Nyt Kallen posket hehkuivat. ”Ei Joonas ole mun deitti!”
Nimetty loi häneen tutkivan katseen. ”Ai, en vai? Mä kyl kuvittelin, että täs ollaan ihan treffeillä.” ”
Jos jätetään Allu pojat rauhassa sopimaan asiasta ja lähetään kattoo miten mummu ja ukki on pärjänneet kauhukakaroiden kanssa?” Heini virnuili vetäen Aleksia kohti liukurappuja ja uloskäyntiä.
Kalle nyrpisti huuliaan ja mietti miten saisi korjattua tilanteen parhain päin, kun Joonas tarttui hänen käteensä. ”Kai sä oisit voinu sun kaverille kertoo, että me ollaan yhessä?” tämä sanoi lempeästi, mutta hiukkasen loukkaantunen kuuloisesti.
”Mää aattelin, ettet sää ehkä halluu”, Kalle sopersi. ”Kun oot sanonu, että tää kaikki on sulle niin uutta vielä. En mää halluu painostaa.”
Joonas hieraisi yllättäen hänen poskeaan nenällään. ”Äh, tais ne tajuta itekin. Oot muuten helvetin söpö, kun luimuilet noin”, tämä kuiskasi hänen korvaansa.
Kallen jalat muuttuivat spagetiksi, mutta hän pysyi urheasti pystyssä. ”Lähetäänkö vielä vaikka lasillisille?” Hän oli kerrankin totisesti paukun tarpeessa.
Joonasta nauratti. ”Mä sulle lasinpohjat näytän. Mut mennään vaan.”
He lähtivät kohti läheistä anniskeluravintolaa.