(https://i.imgur.com/1u9IvMe.png)
(https://i.imgur.com/akXLMEb.png)
S
FinFanFun1000 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=47974.0) sanalla 98. lammas
Originaalikiipeily (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=49762.0) sanalla 36. tuleva
Sana/kuva/lause10 #3 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=52374.0) sanalla solmu
Teelusikan tunneskaala III (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=52152.0) vapaavalintaisella tunteella päättäväisyys
Aloin kirjoittaa tätä raapaletta Raapalejuoksuun (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=52107.0) Verisen Paronittaren tarjoamasta sanasta rakentaa (kiitokset inspiksestä! ♡), mutta koska olen minä, en ehtinyt juuri alkua pidemmälle. ;D Jotenkin tämä pieni pätkä kuitenkin vei mukanaan ja valmistui, joten julkaisen sen nyt omillaan.
Hahmot seikkailevat Varauksia ja purkauksia (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=49769.0#post_Varauksiajapurkauksia) -sarjassa, mutta tämän tekstin pitäisi olla ymmärrettävissä myös ilman aiempaa hahmotuntemusta. Aikalinjassa teksti sijoittuu Reaktioyhtälöiden (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=46303.0) (K-11) jälkeiseen kevääseen, vuoteen 2018. Lämmin kiitos, jos luet! ♡ Kaikenlaiset kommentitkin ovat mitä lämpimimmin tervetulleita.
❖
”Mitä sä rakennat?” Juuso kysyi siskontytöltään, joka kaiveli legolaatikosta sopivia paloja kulmat kurtussa.
”Unelmia”, Iines sanoi ykskantaan. ”Päiväkodissa tehtiin niin.”
”Aivan”, Juuso sanoi ja hymyili, kun Iines kippasi koko laatikon sisällön lattialle etsintäoperaatiota helpottamaan. ”No mikäs sun unelma on?”
Iines iski muovilampaan keskelle vihreistä ja keltaisista palikoista rakentamaansa tasannetta. Sen kaveriksi pääsi krokotiili, ja nurkkaan Iines pystytti palmun. Viisivuotiaan otteet olivat sen verran riuskoja, että palikka palmun alla irtosi viereisistä palikoista, mutta Iines korjasi sen keskittynein ilmein. Vasta sitten hän vastasi: ”Se ettei ole ollenkaan aitoja. Eläimetkin on vapaita.”
Juuso katseli luomusta, joka täydentyi seuraavaksi aurinkovarjolla ja kottikärryillä. Siinä oli paitsi jotain hellyttävää, myös jotain puhuttelevaa. Kukapa ei olisi unelmoinut vapaudesta, rajattomuudesta ja mahdollisuuksista? Iineksellä olisi vielä kokonainen elämä aikaa toteuttaa unelmiaan, rikkoa rajoja ja lasikattoja. Iines oli niin täynnä tomeruutta ja määrätietoisuutta, että hän saavuttaisi vielä mitä tahansa.
Juuso vilkaisi ikkunasta ulos, missä kevätaurinko säkenöi valoa ja toivoa. Siinä hetkessä se ei aivan kuitenkaan yltänyt hänen sisimpäänsä. Kaikki tuntui niin epävarmalta. Diplomityö takkusi, suhde Samulin kanssa sakkasi, ja tulevaisuus oli kuin epävakaa sääennuste. Mihin hän oli kadottanut unelmansa; ne jotka olivat löytäneet hänet, eksyneen harhailijan, ja vetäneet hänet valoon?
”Auta säkin”, Iines komensi ja loi Juusoon tutun kurttukulmaisen katseensa, jonka merkitystä ei tarvinnut arvailla.
Juuso huokaisi, sysäsi solmunsa syrjään ja alkoi rakentaa krokotiilille jokea. Pala kerrallaan se eteni, ja Juuso hengitti.
Sinisistä palikoista rakentui lopulta oivallus: se oli ollut hän, joka oli löytänyt unelmansa, koonnut ne murusista ja säpäleistä, uskonut ja uskaltanut. Tulevaisuus oli vielä huonommin ennustettavissa kuin sää, eikä ollut kai mitään mieltä pystyttää sille aitoja murehtimalla, sillä se ei pysyisi niiden sisällä kuitenkaan. Se mitä tapahtuisi, tapahtuisi, ja Juuso mukautuisi. Hän oli omien unelmiensa rakennusmestari, vaikka hänen palikkansa olivatkin hukassa ja visionsa hämärtyneitä.
”Tee siihen silta”, Iines ohjeisti, ”niin pääsee yli jos ei osaa uida.”
Juuso teki.