Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: mursuhilleri - 06.10.2022 14:04:20
-
Nimi: Soita minulle
Ikäraja: S
Paritus: Dudley/Draco
Tiedoksi: Tämä on kirjoitettu joka toinen osa vuorotellen Dudleyn ja Dracon näkökulmasta, alkaen Dudleysta. Saattaa olla aika hämmentävää, mutta oon laittanut jokaisen osan otsikoksi aina sen nimen, kummasta osa kertoo, jotta vältyttäisiin mahdollisesti sekaannuksilta!
A/N: Ihan ensimmäisenä haluan kiittää valokkia, joka antoi mulle tän uskomattoman hienon parituksen jokunen viikko sitten Discordin puolella. Eli kiitos <3 Ja toiseksi haluan pyytää anteeksi kun olen räntännyt tästä siellä Discordin kirjoituskanavalla monta viikkoa. Eli anteeksi ;D No niin, tää ei oo musta lopulta kovin hyvä teksti, mutta haluan silti julkaista koska miksei. Ehkä joku tykkää lukea tätä! Osat on lyhyitä ficlettejä, siis pisin taitaa olla noin 160 sanaa. Yhteensä tässä on sanoja vajaa 2500 :)
Soita minulle
1. Dudley
Sinä päivänä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Dudley Dursley siristi silmiään, mutta ei siitä huolimatta nähnyt eteensä lähikauppansa parkkipaikalla. Siksi hän ei yllättynytkään kun tunsi ostoskärryjensä räsähtävän toisten kärryjen kylkeen.
”Anteeksi”, Dudley sopersi ja nosti käden silmiensä ylle, jotta näkisi minkälaiseen heppuun oli törmännyt. Tämä oli vaaleatukkainen mies, varsin komea, ja pitkäkin hän oli.
”Ei se mitään”, mies sanoi ja väläytti hymyntapaisen.
”Kyllä se mitään”, Dudley sanoi ja väistyi miehen kanssa sivuun kun auto ajoi hiljaa heitä kohti. Silloin Dudley teki jotain, mitä ei ollut koskaan tehnyt. Jokin tässä miehessä veti häntä puoleensa.
”Soita minulle”, Dudley sanoi ja kaivoi taskustaan paperilapun, johon raapusti puhelinnumeronsa. Hän ojensi lappua miehelle, joka katsoi sitä kuin ei olisi tiennyt mikä se oli.
”Joo”, mies vastasi lopulta ja otti lapun käteensä. ”Soitan.”
-
Voi että, olipa tämä suloinen alku tarinalle! Discordissa ränttäys ei ole ollenkaan haitannut, jotenkin se on herättänyt omankin kiinnostuksen tätä paria kohtaan, kun en ollut koskaan aiemmin tullut edes näitä kahta ajatelleeksi. Mikä on sinällään jännä, kun näissä kahdessahan on tosiaan jonkin verran samaa, vaikka he ovatkin vähän toisista ääripäistä ja lapsina olisivat varmaan olleet toinen toistensa painajaisia kun toinen pelkää ja halveksuu taikuutta ja toinen taas jästejä. ;D
Tosi mielenkiintoista, kuinka paljon näin pienestäkin pätkästä saa jonkin verran tiedonmurusia kummankin elämästä! Molemmat vaikuttavat ensinnäkin hyvin kypsiltä ja aikuisilta käytöksen perusteella, kun teini-Dudleyn ei olisi kuvitellut pyytävän törmäystä anteeksi vaan käskevän toista sen sijaan siirtymään pois alta, eikä teini-Dracokaan olisi varmasti näin kypsästi osannut suhtautua, jos joku häneen törmäilee. Dudley oli myös ihailtavan itsevarma, kun hän uskalsi heti antaa Dracolle numeronsa!
Huomio tässä kiinnittyi myös siihen, että Draco oli ilmeisesti päätynyt jästien ruokakauppaan ostoksille, mikä viittaisi siihen, ettei hän ole enää niin jyrkkä ajatustensa ja asenteidensa suhteen jästejä kohtaan. Toisaalta Draco vaikutti kuitenkin edelleen olevan hieman pihalla puhelimen kanssa, joten saapa nähdä, miten hän onnistuu ottamaan Dudleyyn yhteyttä:
Hän ojensi lappua miehelle, joka katsoi sitä kuin ei olisi tiennyt mikä se oli.
Onpa jännä nähdä, mihin suuntaan aiot tätä tarinaa tästä viedä eteenpäin! Kiitos kovasti ensimmäisestä osasta, ihan huippua, että aloit julkaista tätä! :)
-
Tässä on kyllä nyt niin mielenkiintoinen paritus ja aloitus, että pakko jäädä seuraamaan! Oli hauskaa, että nämä hahmot kohtaavat näin arkisella (ja jästimäisellä) paikalla ja oli ostoskärryt ja kaikki. Oli myös hauskaa, että Dudley repäisi ja teki jotain, mitä ei koskaan ennen ollut tehnyt! Puhelinnumeron antaminen on aika klassikko, mutta velhomaailmaan sijoittuvissa tarinoissa ei ehkä kovin käytetty juttu :D Mitenköhän tuon soittamisen kanssa käy, jos Draco ei ole käyttänyt puhelinta ennen :D selvinnee seuraavissa osissa, toivottavasti tulee pian jatkoa! Oot hyvä kirjoittaja, en usko hetkeäkään etteikö tästä tykättäisi<3
-
No tätä paria näkeekin harvemmin, ja siinä on kyllä potentiaalia. Kaksi hemmoteltua pikkuprinssiä, mielenkiintoista nähdä, kumpi joustaa ensin, jos tulee kiistaa. ;)
Dudley kyllä vaikuttaa aikuistuneen lupaavasti, ja Valokki edellä nosti sellaisen huomion esiin, jota en itse edes oivaltanut - Dracohan tosiaan oli siis jästien kauppaan menossa! Eli ehkä kumpikin on jo vähän oppinut elämästä jotakin. :D
-
valokki, kiva kuulla että olet myös innostunut tästä parista! Tää on kyllä oikeasti sellainen paritus, että tästä voisi saada vaikka mitä herkullista aikaan! Tuosta jästien ruokakaupasta täytyy sanoa, että kun kirjoitin tuon ekan osan, niin mun oli vielä silloin tarkoitus kirjoittaa ihan puhdas huumoriteksti ja jästien ruokakauppa tuntui siihen sopivalta tapaamispaikalta :P Mutta jätin sen silti tähän, vaikka tarina lähtikin ihan eri raiteille kun suunnittelin. Kiitos kommentistasi <3
Thelina, voi, kiitos paljon <3 Ajattelin tosiaan tätä(kin) julkaista näin joka toinen päivä, se tuntuu musta silleen sopivalta tahdilta tällaiselle tekstille missä on näin lyhyet osat! Jää nähtäväksi miten Dudley ja Draco pitävät yhteyttä kun Draco on kuitenkin velho ;)
Fiorella, oon samaa mieltä, että tässä parissa on kyllä potentiaalia! Tätä kirjoittaessa ajattelin, että kumpikin näistä on vähän aikuistunut, eivätkä ole niin jyrkkiä kuin Potter-kirjoissa :) Kiitos kommentistasi, kiva kun tulit lukemaan!
2. Draco
Kotiin päästyään ja kauppakassit purettuaan Draco tutki saamaansa lappua ja sen numeroyhdistelmää tarkasti. Olihan hän kuullut puhelimista ja puhelinnumeroista, mutta ei hän sellaisia itse omistanut, saati osannut käyttää. Hänen täytyisi käydä Hermionen luona. Hermione kyllä tietäisi mitä hänen tulisi tehdä.
Draco ilmiintyi vähän matkan päähän Hermionen kodista, hän kävelisi lopun matkaa. Hän ihmetteli itsekin, miksi ihmeessä näki tämän vaivan vain soittaakseen tuntemattomalle jästille, jonka oli kerran tavannut ruokakaupan pihassa. Hän pyöräytti silmiään ja koputti Hermionen oveen. Ehkä kaikella oli jokin tarkoitus.
Hermione keitti teetä samalla kun Draco selitti kummallista tilannetta.
”Tietysti saat lainata puhelintani”, Hermione sanoi hymyillen ja kaatoi teetä kahteen kuppiin.
Teen jälkeen Hermione näytti Dracolle kuinka matkapuhelin toimii. Draco näppäili numeron huolellisesti laitteeseen ja kuuli muutaman tuuttauksen. Sitten joku vastasi.
-
Nyt on tosiaan harvinaista paritusta tarjolla :D En varmaan ole koskaan lukenut mitään Dudley/Draco parituksella, joten mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää!
Dudley vaikuttaa onneksi järkiintyneen sopivasti nuoruusvuosistaan ja Draco taas on ihastuttavan ulapalla jästimaailmasta. Ehkä näillä kahdella on paljonkin annettavaa toisilleen, hehän tulevat täysin erilaisista maailmoista. Kiitos mielenkiintoisesta tarinanalusta :)
-
Oi että, onpa kivaa, että Draco ja Hermione ovat ystäviä<3 Ja jos jätät näin kiinnostaviin kohtiin aina, onkin kiva saada nopeasti jatkoa :D mitäköhän ihmettä Dudley sanoo! Vai oliko hän edes toisessa päässä, jos ”joku” vastasi!
-
Ygritte, hahaa, mäkään en oo koskaan lukenut enkä kirjoittanut ennen tätä mitään tällä parituksella :P Kiitos kommentistasi, kiva kun tulit lukemaan!
Thelina, mustakin on kiva kun Draco ja Hermione on ystäviä <3 Kiitos sullekin!
3. Dudley
”Haloo?” Dudley sanoi puhelimeensa toivoen, että soittaja olisi tällä kertaa mies kaupan pihalta. Hän oli viimeksi erehtynyt vastaamaan höperö rouva Figgille, joka oli sitten papattanut puoli tuntia kissoistaan.
”Haloo”, kuului ääni kuulokkeesta. ”Öh.”
”Kuka siellä?” Dudley kysyi kulmat kurtussa.
”Draco Malfoy”, kuului miesäänen vastaus. Niin, ei hän tietenkään ollut tullut kysyneeksi vaaleatukkaisen miehen nimeä.
”Oletko sinä se kaveri kaupan pihalta?” Dudley kysyi.
”Joo”, Draco Malfoy sanoi.
”Kiva kun soitit”, Dudley vastasi ja hymy nousi hänen huulilleen. ”Minä olen Dudley.”
”Miksi sinä pyysit minua soittamaan?” kuului Dracon ääni.
”Öh”, Dudley vuorostaan äännähti hämmentyneenä kun ei itsekään tiennyt kysymykseen vastausta. ”Haluaisitko joskus tavata uudelleen?”
Hiljaisuus.
”Vaikka”, Draco vastasi viimein tunneilta tuntuneen ajan jälkeen. Dudley hakkasi itseään hiljaa nyrkillä otsaan. Tämä oli typerintä mitä hän oli koskaan tehnyt.
-
Onpas tässä ihanan kutkuttavaa jännityksen tunnetta ilmassa! Jännityksen ja pienen kiusaantuneisuuden pystyy oikein aistimaan molempien osapuolten taholta erityisesti tuon puhelun aikana, ja lukijana voikin hyvin samaistua kumpaankin osapuoleen. Erityisesti tuo Dudleyn reaktio lyödä itseään nyrkillä otsaan oli samaan aikaan hauska mutta myös niin samaistuttava, koska kukapa nyt ei olisi soittanut/viestitellyt jotain, mitä heti sanomisen tai viestin lähettämisen jälkeen katuisi. :D
Vaikka molempia selvästi jännittääkin, huomaa, että he ovat selkeästi tehneet toisiinsa lähtemättömän vaikutuksen lyhyellä kohtaamisellaan. Draco selvittelee, mikä puhelin oikein on ja miten se tarkalleen ottaen toimii, ja hän on selvästikin valmis menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle Dudleyn takia. Dudley taas on edelleen todella rohkea, kun hän uskaltaa tehdä kaikki Dracoon liittyvät aloitteet, ensin antamalla tälle numeronsa ja sen jälkeen pyytämällä tätä rohkeasti ulos!
Kiitos kovasti uusista osista! :)
-
valokki, kiitos kommentista, kiva kun luet <3
4. Draco
Kolme päivää myöhemmin Draco seisoskeli kahvilan edessä ja tarkasteli rannekelloaan. Hän oli tullut kaksikymmentä minuuttia etuajassa paikalle, jotta ehtisi varmasti ennen Dudleyta. Onneksi, sillä Dudley saapui viisitoista minuuttia ennen sovittua tapaamisaikaa. He tervehtivät toisiaan kiusaantuneina ja Draco oli huomaavinaan, että Dudley oli hieman punastunut.
Draco otti suklaisen kahvin. Dudley taas perinteisen suodatinkahvin mustana.
”Missä sinä olet käynyt koulua”, Dudley kysyi kiinnostuneena kun he olivat istuneet pöytään ja jutelleet hetken säästä. Draco punnitsi nopeasti päässään vastausvaihtoehtoja.
”Sellaisessa sisäoppilaitoksessa Skotlannissa”, Draco vastasi nopeasti. ”Et sinä siitä ole kuullut.”
”Vai niin”, Dudley vastasi. ”Mikä sen nimi on?”
Draco ei keksinyt yhtäkään jästikoulun nimeä, joten hän päätti vastata todenmukaisesti, eihän Dudley kuitenkaan tietäisi mitään taikakoulusta.
”Tylypahka”, Draco sanoi. Dudley meinasi tukehtua kahviinsa.
”Sanoitko Tylypahka?” Dudley kysyi silmät suurina kuin lautaset.
”Tiedätkö sinä Tylypahkasta?” Draco kysyi hämmentyneenä.
”Joo”, vastasi Dudley. ”Serkkuni opiskeli siellä.”
”Mikä hänen nimensä on?” Draco uteli varovaisesti. Hänen kurkkuaan kuivasi eikä ällömakea kahvi lainkaan helpottanut asiaa.
”Harry”, Dudley sanoi. ”Harry Potter.”
-
Ei vitsi mikä upea paritus ja asetelma! Oli tarkoitus tulla kommentoimaan jo heti alkuun, mutta nyt tajusin, että se on jäänyt tekemättä. Mutta luin kaikki osat innolla heti ne nähtyäni, ja tykkään jotenkin ihan tosi paljon tästä ideasta! Ihanan randomia, että Draco ja Dudley päätyvät jonkun ihmeen kautta soittelemaan ja treffeille, tietämättä mikä heitä yhdistää. 😁
Dracon pihalla oleminen puhelimista oli söpöä, ja Dudleyn kiinnostuksen Dracoon ymmärtää kyllä, ja kieltämättä onhan näillä yhteisiä nimittäjiä, vaikka sitten periaatteessa kumpikin kammoaa sitä, mitä toinen edustaa. 😅 Mitkähän onnistumisen mahikset romanssilla on... Toisaalta kyllä toivoisin, että suhde etenisi, koska se olisi söpöä. ❤️ Mitenhän kumpikin ottaa vastaan uutisen Harrysta?
-
Altais, mustakin tää on ihan ehdottomasti tosi upea paritus! Kiva kun tulit lukemaan ja jätit kommentinkin, kiitos <3
5. Dudley
”Et voi olla tosissasi”, Draco puuskahti. Dudley oli järkyttynyt. Miten hän oli onnistunutkin päätymään kahville kaikista maailman ihmisistä juuri jonkun Harryn koulukaverin kanssa. Dudley hengitti syvään.
”Oletteko te kavereita?” hän kysyi Dracolta. Tämä naputti pöytää sormillaan hermostuneesti.
”Tilanne on hiukan monimutkainen”, Draco sanoi ja piti katseensa suklaakahvissaan, joka näytti herkulliselta Dudleynkin mielestä. Kiusallinen hiljaisuus laskeutui pöytään. Sen aikana kumpikin miehistä katseli ikkunasta vilkkaalle kadulle. Dudley olisi maksanut koko omaisuutensa, jotta olisi saanut tietää mitä tarkoitti monimutkainen tilanne.
”Minun täytyykin tästä varmaan mennä”, Draco sanoi hetken kuluttua. Hän nousi tuoliltaan ja pukeutui takkiinsa. ”Kiitos seurasta, Dudley.”
”Kiitos itsellesi”, sanoi Dudley hieman hämillään. Draco poistui ja jätti Dudleyn yksin. Dudley huomasi, että Dracon kahvikupissa oli vielä puolet juomasta jäljellä.
-
6. Draco
Kuinka voi edes olla mahdollista, että Draco oli törmännyt juuri Harryn serkkuun. Etenkin nyt kun tilanne Harryn kanssa oli – no – monimutkainen. He olivat eronneet alle kaksi kuukautta sitten ja ystävinä pysyminen oli tuskallista, mutta heidän täytyi yrittää, sillä he eivät halunneet rikkoa tiivistä kaveriporukkaa.
Hermione soitti Dracon asunnon ovikelloa tismalleen sovitulla minuutilla. Draco päästi ystävänsä sisään ja selitti Harry-Dudley-tilanteen yksityiskohtaisesti.
”Mitä sitten jos Dudley on Harryn serkku?” Hermione ihmetteli. ”Kyllähän sinä voit häneen tutustua siitä huolimatta.”
”Mutta mitä Harry ajattelisi siitä?” Draco puuskahti.
”Ei sillä ole väliä, te ette ole enää yhdessä”, Hermione sanoi. ”Sitä paitsi Harry varmasti haluaa, että sinä olet onnellinen.”
Draco ei ollut niin vakuuttunut siitä, mutta vastasi: ”Niin kai. Dudley vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta minusta.”
”Mikä sinua sitten estää tutustumasta häneen?” Hermione kysyi.
”Ei kai mikään, jos vain Dudley haluaa vielä tutustua minuun”, Draco sanoi kulmat kurtussa. ”Kiitos, Hermione”
-
Tämähän on edennyt ihan huikealla tavalla, ja on ollut aika ihana! :D
”Oletko sinä se kaveri kaupan pihalta?” Dudley kysyi.
”Joo”, Draco Malfoy sanoi.
”Kiva kun soitit”, Dudley vastasi ja hymy nousi hänen huulilleen. ”Minä olen Dudley.”
Oi ei, miten kiusallinen puhelu, mutta kuitenkin se tuotti tulosta ja pojat pääsivät treffeille. Mutta aika rohkeaa aloitteellisuutta Dudleylta!
”Missä sinä olet käynyt koulua”, Dudley kysyi kiinnostuneena kun he olivat istuneet pöytään ja jutelleet hetken säästä. Draco punnitsi nopeasti päässään vastausvaihtoehtoja.
”Sellaisessa sisäoppilaitoksessa Skotlannissa”, Draco vastasi nopeasti. ”Et sinä siitä ole kuullut.”
”Vai niin”, Dudley vastasi. ”Mikä sen nimi on?”
Draco ei keksinyt yhtäkään jästikoulun nimeä, joten hän päätti vastata todenmukaisesti, eihän Dudley kuitenkaan tietäisi mitään taikakoulusta.
”Tylypahka”, Draco sanoi. Dudley meinasi tukehtua kahviinsa.
”Sanoitko Tylypahka?” Dudley kysyi silmät suurina kuin lautaset.
”Tiedätkö sinä Tylypahkasta?” Draco kysyi hämmentyneenä.
”Joo”, vastasi Dudley. ”Serkkuni opiskeli siellä.”
Tämä oli kyllä niin parasta. ;D Voin nähdä tuon tilanteen niin elävästi mielessäni. Millä ihmeen todennäköisyydellä saattaisi käydä juuri näin? ::) Sait minut nauramaan ääneen. Elämä on täynnä yhteensattumia.
Onneksi Dracolla on Hermione ystävänään. Kaikki ongelmat ratkeavat Hermionen terveen järjen myötä. :D
-
Miten mä yllätyin tästä Harryn ilmestymisestä tarinaan näin paljon, vaikka olinkin kuullut vihiä tästä kolmiodraamasta! Jotenkin olin omassa mielessäni ajatellut, että Harry vain vilahtaisi tarinassa, mutta näillä kahdella olikin sitten selkeästi yhteinen menneisyys keskenään. Ei ihmekään, että Dracosta tuntuu aluksi epätoivoiselta, kun hän kaikista maailman ihmisistä sattuu seuraavaksi kiinnostumaan juuri Harryn serkusta. Mutta Hermione on kyllä oikeassa, ei Harryn ajatuksilla sinällään ole tässä kohtaa väliä, kun he ovat eronneet. Lisäksi oletan, etteivät Harry ja Dudley ole kuitenkaan ihan niiiiiin läheisiä, että tulevaisuudessa olisi tiedossa yhteisiä kiusallisia suvun jouluaterioita tai vastaavia. :D
Tässä fikissä on myös todella kiva, kun saa tietää ripotellen Dracon elämästä muutenkin kuin vain tämän Dudley-kiinnostuksen suhteen. Esimerkiksi juuri tuo hänen ja Harryn suhde, joka ainakin puheista päätellen on päättynyt ihan suhteellisen ystävällismielisissä tunnelmissa, kun Hermionekin olettaa Harryn toivovan Dracolle vain kaikkea hyvää ja onnea. Dracon ja Hermionen ystävyydestä pidän aivan erityisesti, on ihanaa lukea, kuinka kaksikko on vuosien mittaan lähentynyt toisiaan ja pystyy tukeutumaan toisiinsa.
Kiitos taas uusista osista! :)
-
Fiorella, kiva kuulla, että olet pitänyt tästä! Hermionen järkevyys kyllä ratkaisee kaiken! Kiitos kommentistasi <3
valokki, haha, tuskimpa on vielä vähään aikaan tulossa kiusallisia jouluaterioita! Enpä tullut itse edes ajatelleeksi tuota ;D Kiitos kommentista, kiva kun luet ja tykkäät <3
7. Dudley
Dudley pyöritteli puhelinta kädessään. Hän halusi kovasti soittaa Dracolle, mutta pelkäsi, ettei tämä haluaisi enää olla tekemisissä hänen kanssaan. Dudley avasi puhelimen näppäinlukon ja valitsi viimeksi soitetuista numeroista sen, josta Draco oli soittanut muutamaa päivää aiemmin. Hän hengitti muutaman kerran sisään ja ulos, ja sitten painoi vihreää luuria..
”Haloo”, kuului naisen ääni.
”Haloo”, Dudley sai vastattua hämmennykseltään. ”Tai siis hei.”
”Kuka soittaa?” nainen kysyi.
”Ei kukaan”, Dudley sanoi äkkiä. ”Väärä numero.”
Hän sulki puhelimen ja painoi sen otsaansa vasten. Tietenkin Dracolla oli tyttöystävä, kenties vaimo. Oliko heillä lapsiakin? Oliko Draco lähtenyt Dudleyn kanssa kahville vain ystävyys mielessään, vai oliko tämä tajunnut, että niiden oli tarkoitus olla jonkin sortin treffit, ja oli ollut aikeissa pettää vaimoaan?
Dudley pudisti päätään hiljaa. Hän oli joka tapauksessa mokannut.
-
Voi ei, Dudley, mikä väärinkäsitys! Toivottavasti Hermione osaa yhdistää pisteet ja hoksaa, mistä on kyse. No, luotan siihen, että Hermione pelastaa jälleen tilanteen. ;)
-
Ääh, tää on aivan ihana. En olisi ikinä uskonut lukevani tästä parista, mutta nämähän toimivat söpösti yhteen. Kirjaimellisesti kaksi pikku prinssiä puhelimen päissä, kuinka herttaista.
-
Awww, tämä on niin suloinen!!! Siinä, että kaksi parannuksen tehnyttä ilkiötä kohtaavat toisensa ja kilpailevat siitä, kumpi on suuremman mittaluokan höpsö, on jotain uskomattoman herttaista ja hellyyttävää! Molemminpuolinen kiinnostus, joka ylittää kiusaantuneisuuden ja toivottavasti ajan myötä myös väärinkäsitykset, on ihanaa luettavaa. Lempikohtina on mainittava heti alusta tuo, kun Draco esittää ymmärtävänsä puhelinnumeroiden päälle (miten ihanaa, että Hermione on hänen ystävänsä ja jästikääntäjänsä!) ja tuo, kun molemmat ilmestyivät treffeille innostuksissaan niin aikaisin. <3
Kiitos piristävästä lukukokemuksesta, jään innolla seuraamaan, miten tässä käy!
-
Fiorella, niin, nyt tapahtui kyllä hirvittävä väärinkäsitys! Ehkäpä Hermione tietää mitä tehdä! Kiitos kommentistasi <3
carrowfan, kiva kun tulit lukemaan, vaikka paritus onkin aika rare! Mustakin tämä toimii yllättävän hyvin, kiitos paljon!
sugared, aww, ihana kun kerroit lempikohtiasi <3 Kiva kun luet ja kiitos ihanasta kommentista!
8. Draco
Draco istui Hermionen luona sangen epämukavassa nojatuolissa puhelin kädessään.
”Oletko varma että se oli hän?” Draco kysyi sadatta kertaa. ”Ihan varma?”
”Olen”, Hermione sanoi hymyillen. ”Soita takaisin.”
”Mutta”, Draco intti. ”Jos hän oli sanonut, että väärä numero.”
”Hän varmaankin hämmentyi kun minä vastasin”, Hermione selitti. ”Hän odotti sinun vastaavan. Ei hän voisi millään tietää, että tämä ei olekaan sinun puhelinnumerosi.”
Draco nyökkäsi vakavana. Hän painoi soittamispainiketta ja nosti puhelimen korvalleen. Tuuttaus kuului pari kertaa, ja sitten joku vastasi.
”Haloo”, kuului Dudleyn ääni.
”Öh – hei”, sanoi Draco. ”Draco tässä. Olitko yrittänyt tavoitella minua?”
”Kyllä”, Dudley vastasi epäröiden lyhyen hiljaisuuden jälkeen. ”Vaimosi vastasi puhelimeen ja tuota-”
”Vaimo?” Draco henkäisi kauhistuneena. ”Ei, ei, ei vaimo. Hermione on ystäväni.”
”Miksi ystäväsi vastasi sinun puhelimeesi?” Dudley kysyi hämmentyneenä.
”Tämä onkin hänen puhelimensa. Minulla ei ole omaa”, Draco selitti. ”Tiedäthän, kun olen velho.”
”Ai”, Dudley sanoi ja Draco kuuli kuinka tämä huokaisi syvään.
-
9. Dudley
Kun Draco saapui Dudleyn pieneen kerrostalokaksioon, Dudley oli kovin jännittynyt. Oli aina hermostuttavaa, kun uusi ihminen tuli ensimmäistä kertaa kylään. Draco katseli ympärilleen asunnossa, mutta Dudley katsoi vain Dracoa.
”Se on kodikas”, Draco sanoi hymyillen ystävällisesti, ja Dudley nyökkäsi ja osoitti sohvaa.
”Käy istumaan”, hän sanoi Dracolle, joka näytti Dudleysta ihailtavan itsevarmalta. Dudley istui Dracon viereen sohvalle, mutta säädyllisen matkan päähän.
He soittivat Dudleyn suosikkipitseriaan ja tilasivat kotiinkuljetuksella pitsan kummallekin.
”Sanoivat, että tunnin sisään kuljetuksen pitäisi olla perillä”, Dudley sanoi ja laittoi puhelimensa syrjään. ”Aloitetaanko jo elokuva?”
”Aloitetaan vaan”, Draco sanoi ja näytti olevan kuin kotonaan.
Elokuvaa oli kulunut puolisen tuntia, kun Dudley huomasi, että hänen kätensä lepäsi sohvalla aivan Dracon oman vieressä. Hän keräsi rohkeutensa ja oli tarttumassa Dracon käteen, mutta juuri silloin pitsakuski soitti ovikelloa.
-
10. Draco
Draco tunsi Dudleyn käden liikahtavan omansa vierellä juuri ennen kuin ovikello soi. Draco pohti, oliko Dudley ollut aikeissa ottaa häntä kädestä. Sitä hän oli vähän toivonut hivuttaessaan kättään lähemmäs Dudleyta.
Pitsa oli herkullista, Draco ei ollut koskaan ennen syönyt sellaista. Dudley ihmetteli tätä kovasti.
”Miten voi olla mahdollista, ettet ole ennen syönyt pitsaa?” Dudley naurahti. Draco hymyili.
”Tulen puhdasverisestä velhoperheestä, muista se”, Draco sanoi. ”Pitsa on jästikeksintö.”
”Aivan”, Dudley sanoi ja näytti vähän hämmentyneeltä.
”Häiritseekö sinua se, että minä olen velho?” Draco kysyi äkkiä. Dudley pyöritteli sormusta etusormessaan.
”Minut kasvatettiin inhoamaan velhoja, kuten Harrya”, Dudley sanoi, eikä tainnut huomata, että Draco veti terävästi henkeä kuullessaan tuon nimen. ”Ei minulla oikeastaan ole mitään velhoja vastaan nykyään, mutta tuntuu – öh - oudolta olla sinunlaisesi seurassa, ymmärrätkö?”
Draco tunsi olonsa hieman kiusaantuneeksi, mutta vastasi kuitenkin: ”Ymmärrän.”
-
Voi toisia, siellä olisi niin herkkää kiinnostusta ilmassa, mutta kumpikin vielä vähän jännittää. Ja tuokin velho/jästi -asetelma siihen päälle!
-
Ehkä tämä saa vielä onnellisen loppunsa, tässä on tietyllä tapaa hyvin paljon kipinöitä ilmassa.
-
Oi miten ihanan jännittävää tästä on tullut! Ja onpas mukavaa, kun Draco ja Hermione ovat ystäviä:)
Hassua, miten olin ihan surullinen siitä, että Dracolle ja Harrylle on tullut ero :D He kuitenkin yleensä sopivat niin hyvin yhteen ;D Mutta toki voivat sopia Draco ja Dudleykin, sitähän tässä jäämme mielenkiinnolla odottamaan!
-
♪♫ Hey, I just met you, and this is crazy, but here's my number, so call me, maybe... ♪♫
Toi alko soida mun päässä melkein heti ku aloin tätä lukemaan :D Tämä erikoinen paritus veti minuakin puoleensa, ja olipa jänskä huomata, ettei tämä olekaan ihan puhdas huumoriteksti. Toki tässä on mukana silti vähän huumoriakin mukana ja muutenkin sellainen mursikselle uskollinen tyyli ;D Tietty nää kaks tapaa jossain lähikaupan parkkipaikalla ja se on syy antaa puhelinnumero toiselle, ja tietty mukana on hölmöä (mutta silti ymmärrettävää) väärinkäsitystä siitä että Hermione oliskin Dracon vaimo, ja tietty juuri Harry on Dracon exä 😂 Varmasti hankalampi tilanne niin kuin että Draco ja Harry olisivat aina olleet vain vihamiehiä. No, toivottavasti hän ja Dudley pääsevät tilanteesta yli, heillä kun tuntuu synkkaavan yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon miten erilaisista taustoista he tulevat. Toisaalta heillä on myös yhteisiä piirteitä, kuten jotkutkin totesivat, että semmosia hemmoteltuja prinssejä molemmat :D Ehkä heidän jutustaan siis voisi tullakin jotain. Onhan heillä kuin oma biisikin, kun toi Call Me Maybe on ihan selkeesti heille luotu 😂
-
Kiitos teille kommenteista Fiorella, carrowfan, Ygritte, Larjus <3 Mulla jäi valitettavasti yksi julkaisupäivä välistä koska unohdin ;D Hups. No tästä nyt seuraava osa!
11. Dudley
Kiusallisesta keskustelusta pitsan syömisen yhteydessä huolimatta tunnelma säilyi kuitenkin mukavana. Dudley vilkuili Dracoa jatkuvasti, tämä näytti uskomattoman hyvältä. Dudley nielaisi ja päätti tehdä siirron. Hän siirtyi vähän lähemmäs Dracoa ja kosketti polvellaan toisen polvea. Draco ei siirtänyt jalkaansa pois ja Dudleyn teki mieli tuulettaa.
Dudley tunsi kuinka Dracon varpaat osuivat hänen varpaisiinsa. Hänen oli vaikea keskittyä elokuvaan, ja oikeastaan, juuri sillä hetkellä hän ei edes muistanut mitä elokuvaa he olivat katsomassa. Dudley mietti, oliko varpaiden kosketus vahinko, vai tekikö Draco sen tahallaan. Sydän pamppaili Dudleyn rinnassa lopun elokuvan ajan.
Kun elokuva loppui, Dudleyn mielestä aivan liian aikaisin, miehet nousivat sohvalta lähes yhtä aikaa.
”Minä varmaan nyt lähden”, Draco sanoi ja asteli hitaasti kohti eteistä. Dudley hengitti pinnallisesti ja keräsi rohkeutta.
”Ei”, hän sanoi lopulta. ”Jää vielä.”
-
Miten voikin olla niin söpöä ja herttaista lukea näistä kahdesta hermoilemassa kuin vastaihastuneet teinit ;D Ihanaa kyllä että tunnelma ei lässähtänyt ja siirrotkin olivat onnistuneita! Voi että, mitähän se Dracokin miettii. Onneksi seuraavan osan pitäisi olla hänen näkökulmastaan. Mitähän hän vastaa Dudleyn ehdotukseen? Kiva kyllä ett Dudley uskalsi pyytää häntä jäämään :3
Draco ei siirtänyt jalkaansa pois ja Dudleyn teki mieli tuulettaa.
Nään mielessäni Dudleyn heittäytyvän lattialle polvilleen ja tuulettavan kuin joku jalkapalloilija ratkaisevan maalin tehtyään ja mua hajottaa se mielikuva XD
-
Kiitos kommentista, Larjus <3 Kiva jos tykkäät tästä!
12. Draco
Kun Dudley sanoi jää vielä, niin Dracon sisuskalut tuntuivat heittävän kuperkeikkoja. Draco katseli Dudleyta silmiin ja vastasi: ”Okei.”
Dudley istuutui sohvalle uudelleen ja Draco istui tämän viereen. Hän istui tarkoituksella vähän lähemmäksi kuin oli aiemmin istunut.
”Katsotaanko toinen elokuva?” Dudley kysyi ja vaikutti hermostuneelta.
”Katsotaan vain”, Draco vastasi katse peukalonkynsissään. Tällä kertaa Draco sai päättää elokuvan ja hän tutkikin elokuvien koteloita kauan, sillä hän ei tiennyt yhtäkään niistä ennalta. Dudley asetti kasetin kummallisen näköiseen koneeseen ja elokuva alkoi.
Ennen pitkää miehet istuivat molemmat keskellä sohvaa, aivan vierekkäin, reisi reittä vasten.
Silloin Dudley nosti käsivartensa Dracon hartioille, ja Draco painoi päänsä tämän olkapäälle.
-
Kiva jos tykkäät tästä!
Tykkään tykkään! 🥰
Olipas kiva kun tämä seuraava osa tulikin jo näin vikkelään, niin sai tietää, mitä Draco vastaa :3 Selvästi oli mieleinen pyyntö! Sööttiä miten nyt sitten istuivat toisiaan lähemmäs niin että lopulta reidetkin olivat kiinni toisissan ja Dudleyn käsi oli Dracon hartioilla ja Dracon pää Dudleyn olalla aaaaaa ♥ Eipä siinä vaiheessa ainakaan taida olla suurtakaan väliä sillä, mitä leffaa he katsovat :D Tai ehkä tilanne lopulta ainakin menee siihen pisteeseen 🤭
-
Larjus, eipä sillä taida oikeastaan olla väliä mitä elokuvaa tuossa katsotaan <3 Pääasia että on mukavaa!
13. Dudley
Täytyisikö Dudleyn kertoa Harrylle Dracosta? Ei kai. Kyllä Dudley sai tapailla ihan ketä lystäsi, vaikka sitten velhoserkkunsa entisiä velhokoulukavereita.
Niin, Draco oli velho. Ja tämä velho oli viipynyt Dudleyn kotona pitkälle yöhön asti. Dudley hörppäsi aamukahviaan tuijottaen eteensä. Aikuisiahan me ollaan kaikki, hän ajatteli.
Dudley huuhteli kahvikuppinsa ja laski sen tiskipöydälle. Hän hieraisi ohimoitaan ja perhoset lepattivat hänen vatsassaan, kun hän ajatteli Dracoa kainalossaan edellisenä iltana. Dudley katsoi kelloa, hänellä oli jo kiire toimistolle. Hän asteli eteiseen ja alkoi vetää takkia päälleen, kunnes huomasi lattialla hansikkaan, joka ei ollut hänen. Se oli varmastikin jäänyt Dracolta. Dudley hymyili ja nosti hansikkaan lipaston päälle odottamaan, että joku tulisi hakemaan sen.
-
Awww, tässähän ihan hymyilyttää Dudleyn puolesta :3 Ja tulee semmonen höttönen fiilis. Sentään ei perhoset lepattale omassakin vatsassa ;D On se niin söpöä kun on noin ihastunut ♥ Dudleyn kanssa oon samaa mieltä tosta, että pakko ei ole Harrylle kertoa. Voihan toki olla, että jos/kun Harry saa tietää, tämä ei asiasta tykkää, mutta eipä se loppujen lopuksi hänelle kuulu. Dudley saa tosiaan tapailla ketä haluaa.
Hän asteli eteiseen ja alkoi vetää takkia päälleen, kunnes huomasi lattialla hansikkaan, joka ei ollut hänen. Se oli varmastikin jäänyt Dracolta. Dudley hymyili ja nosti hansikkaan lipaston päälle odottamaan, että joku tulisi hakemaan sen.
Oih, klassikko! Kai ny Draco sitten hiki hatussa juoksee Dudleyn luo hanskaansa hakemaan ;D Toisaalta samaan aikaan nokkani haistaa tässä mahdollisuuden draamalle o.o Toki vain mahdollisuuden, tiedä sitä, mitä oikein keksitkään...
-
No söpöily sen kuin jatkuu... Ja nyt on Dracolla hyvä syy tulla uudelleen käymään. Ettei olisi vain tiputtanut hansikastaan tahallaan? ;)
-
Olipa aivan ihanaa päästä lukemaan monta osaa kerralla putkeen! Tässä olikin päästy jo selvästi eteenpäin, kun puhelindraama selvisi, ja Dudley sai tietää, ettei Dracolla olekaan vaimoa. :D Huvitti muutenkin tuo noiden kahden puhelindraama, enpä ollut tullut meinaan ajatelleeksikaan, ettei Draco voi ihan noin vain soitella kiinnostaville jästeille, eikä tuo kaverinkaan puhelimen lainaaminen ole lopulta mikään kovin toimiva ratkaisu, kun sen kanssa voi sattua väärinymmärryksiä. Onneksi Hermione patisti kuitenkin Dracoa soittamaan hämmentyneelle Dudleylle takaisin!
Näiden kahden söpöilystä on kyllä niin kivaa lukea! Molemmat ovat toisaalta itsevarmoja ja uskaltavat tehdä aloitteita toistensa suhteen, mutta silti molemmilla on tuollaista varovaista ujostelua. Mikä sinällään on hauska ja kivan virkistäväkin piirre näissä kahdessa, kun muutoin nämä aina yrittävät esittää kauhean äänekästä, itsevarmaa ja vähän pelottavaakin ulkopuolisille. Huomaa kuitenkin, että molemmat ovat muuttuneet ja tuntuvat olevan hyvin tosissaan kiinnostuneita toisistaan. Toisaalta siitä tuntuu kertovan myös se, että molemmat haluavat edelleen viettää toistensa kanssa aikaa, vaikka molemmat ovat aiemmin halveksuneet ja jossain määrin jopa pelänneet toisiaan (tai no lähinnä yleisesti Dudley velhoja ja Draco jästejä). On varmaan ihan avartava kokemus heille kummallekin tutustua aikaisempaan "äärijästiin" ja "ääripuhdasveriseen". :D
Kiitos taas kovasti uusista luvuista, nämä piristivät kovasti! :)
-
Oiii tämähän on edennyt suloisen lupaavasti! :D Sama kävi mielessä, kuin Fiorellalla, että olisiko Draco voinut tiputtaa hansikkaan tahallaan saadakseen tekosyyn (tai oikean syyn) tulla takaisin Dudleyn luokse ;D
-
Kiitos ihanista kommenteista, Larjus, Fiorella, valokki, Ygritte <3 Tulee ihan tosi hyvä mieli kun jaksatte kommentoida :-*
14. Draco
Draco oli unettoman yön aikana tullut siihen tulokseen, että hänen täytyisi kertoa Harrylle Dudleysta. Niinpä hän olikin jo varhaisin aamulla koputtelemassaa Harryn kotiovea. Harry tuli päästämään Dracon sisään yhä yöpaidassaan ja tukka pörrössä.
”Mitä sinä täällä teet?” Harry kysyi hämmentyneenä.
”Meidän täytyy jutella”, Draco sanoi riisuessaan kenkiään.
”Kello seitsemältä aamullako?” Harry ihmetteli ja haukotteli makeasti. Draco yritti pitää ajatuksensa kurissa. Hänelle tuli näystä mieleen entisaikojen hitaat aamut sohvanmutkassa Harryn kanssa.
”Niin”, Draco mutisi ja huomasi sirot ballerinakengät kenkätelineessä. Ne eivät varmastikaan olleet Harryn jalkaan sopivat. ”Istutaanko alas?”
Draco istui pyöreän keittiönpöydän ääreen Harryn keittäessä kahvia.
”Menen suoraan asiaan”, hän sanoi ja karisti kurkkuaan. ”Minä olen tapaillut serkkuasi.”
Harryn silmät rävähtivät auki ja hän käänsi katseensa Dracoon.
”Dudleyta?” Harry kysyi ja purskahti nauruun. ”Missä sinä hänet olet tavannut?”
”Ei sillä väliä”, Draco sanoi. ”Ajattelin vain kertoa.”
”Pitäisikö sen liikuttaa minua jotenkin? Minullakin on Ginny.”
Harry olisi ehkä muiden silmin vaikuttanut välinpitämättömältä, mutta Draco pisti merkille, että sitä tämä ei ollut.
-
Ah, vanha kunnon "juostaan hahmon luo yöllä/kukonlaulun aikaan vain kertomaan joku tietty yksi asia"! ;D Vaikkakin yleensä se tuppaa menemään niin, että rynnätään kertomaan toiselle omista romanttisista tunteistaan tms. eikä että hei exäni, mä tapailen nyt sun serkkua XD Kaipa ihan hyvä että Draco sai senkin kerrottua, kun ei sitä pystynyt vain pitämään itsellään.
Harryn reaktio on ehkä jopa ylikorostetun välinpitämätön ja vähättelevä, joten en yhtään ihmettele, ettei se sitä ainakaan Dracon silmissä oikeasti ole. Oliskin kiva tietää, mitä Harry kenties oikeasti tilanteesta ajattelee. (Draamanenäni väpättää taas XD) Ehkä sekin asia ehtii paljastua vielä tulevien osien aikana.
”Niin”, Draco mutisi ja huomasi sirot ballerinakengät kenkätelineessä. Ne eivät varmastikaan olleet Harryn jalkaan sopivat.
Mielikuvat 10/10 :D
-
Vaikka tässä fikissä shippaankin Dudley/Dracoa, pakko myöntää, että se hieman vaikeutui, kun Harry astui ihan konkreettisesti kuvioihin. ;D Varsinkin, kun tämän ulkonäköä kuvailtiin vielä Dracon näkökulmasta ja Dracolle tuli nostalginen fiilis yhteisistä hitaista aamuista. Mutta Draco toi kyllä hyvin selkeästi esille, että hän nyt tapaili Dudleya, ja jo ylipäätään se, että hän on sen takia valmis pöllähtämään kertomaan asiasta Harrylle aikaisin aamulla kertoo mielestäni jo melko paljon siitä, kuinka tosissaan Draco tykkää Dudleysta. :D
”Pitäisikö sen liikuttaa minua jotenkin? Minullakin on Ginny.”
Harry olisi ehkä muiden silmin vaikuttanut välinpitämättömältä, mutta Draco pisti merkille, että sitä tämä ei ollut.
Veikkaan, että Draco saattaa olla oikeassa Harryn "välinpitämättömyyden" suhteen... Saapa nähdä, tuleeko tästä vielä loppua kohden jotain pientä jännitettä.
Pakko vielä mainita, että Larjuksen tavoin naureskelin tuolle mielikuvalle ballerinatossuista kenkätelineessä. ;D
-
En ole muistanut enkä ehtinyt lukea tätä moneen päivään, mutta nyt tulinkin lukemaan monta osaa. Tykkään kovasti näistä pienistä luvuista, jotenkin kuitenkin rivien välistä voi aistia kaikenlaista! Olipa ylläri, että Harry ja Draco ovat olleet pari ja myös Dracolle selvisi heti, että Dudley on Harryn serkku. Tykkään aina myös siitä, kun Hermione ja Draco ovat kavereita ja tietenkin Hermione rohkaisee Dracoa tutustumaan paremmin Dudleyn kanssa. Elokuvailta ja se, että piti katsoa toinenkin leffa, oli kutkuttavaa! Viimeisimmässä osassa sai taas yllättyä, kun Harry tokaisee "minullakin on Ginny". Eipä usein törmää siihen, että Harry eroaa Dracon kanssa ja menee sitten Ginnyn kanssa yksiin. Mutta olen samaa mieltä kuin muut, että Harryn sanomiset voi tulkita monella tapaa. Kiinnostaa myös Dudleyn luo jääneen hansikkaan kohtalo!
-
Kiitän teitä kaikkia kovasti kommenteista <3 Mulla on ollut moti tämän ficin suhteen ihan kateissa ja sellainen fiilis, että en edes halua julkaista tätä loppuun, vaikka tämä onkin jo kauan sitten kirjoitettu kokonaan, mutta täällä ollaan taas pienen tauon jälkeen!
15. Dudley
Puhelin soi. Dudley nappasi kapistuksen käteensä ja näki soittajan olevan Harry. He pitivät yhteyttä aika harvoin, lähinnä jouluisin ja merkkipäivisin, ja siksi Dudley ihmettelikin kun Harry soitti sattumalta juuri kun hän oli tavannut Dracon.
”Moi”, Dudley vastasi puhelimeen.
”Moi, Dud”, kuului Harryn vastaus. Sen jälkeen oli hetken hiljaista.
”Kuule”, Harry sanoi kuulostaen vaivaantuneelta. ”Öh – ystäväni, Draco, kävi kylässä ja tuota-”
”Ai kävi?” Dudley ihmetteli ääneen. Sitten hän rutisti silmänsä kiinni, eihän Draco välttämättä ollut hänestä puhunut Harrylle. Asia voisi koskea jotakin ihan muuta.
”Niin”, Harry vastasi. ”Hän kertoi, että olette tapailleet ja ajattelin vain kysyä, että onko se totta.”
”On se”, Dudley vastasi. Hänen sykkeensä oli vähän turhan korkea.
”Selvä”, Harry sanoi. ”Tuli vain mieleen, että onko Draco kertonut sinulle tuota noin, meistä?”
”Teistä?” Dudley ihmetteli. ”Ei, emme ole juuri puhuneet sinusta.”
Harry oli taas hetken hiljaa, kunnes sanoi: ”Me seurustelimme ennen.”
”Ai”, Dudley hämmästyi ja hänen vatsastaan tuntui putoavan pohja.
”Niin ja tuota, ajattelin varoittaa”, Harry sanoi. ”Minusta tuntuu, että hän on edelleen rakastunut minuun.”
-
”Minusta tuntuu, että hän on edelleen rakastunut minuun.”
Tähän loppuun päästessäni sanoin itelleni oikee ääneen et "no niin, sieltähän se draama tulee" XD
Voi voi Harry, kun pitää mennä tommosia höpöttelemään. Ekat ajatukseni olivat, että joko Harrylla itsellään on vielä tunteita Dracoa kohtaan, ja hän haluaa tämän takaisin, tai sitten hän tulkitsi Dracon "minä tapailen serkkuasi" -puheet yrityksenä tehdä hänet mustasukkaiseksi. Kun eikös hänellä kuitenkin pitänyt olla Ginny ;D Toisaalta noi pohdintani Harryn motiiveista eivät sulje pois toisiaan... 🤔 Voi että, mitähän tästä vielä syntyy. Toivoisin kyllä, että Dudleyn ja Dracon orastava suhde ei ainakaan särkyisi. Siinä on jotain niin hellyttävää.
-
Voi apua mihin kohtaan tämä jäikään! En kyllä yhtään osannut odottaa Harrylta tuollaista heittoa, ja Larjuksen tavoin jäin ihmettelemään, mistähän tuo kommentti oikein kumpusi. Edellisessä ficletissä oli kyllä viitteitä, että Harryn näkeminen sai Dracon nostalgisoimaan, mutten ehkä ihan noin pitkälle menisi, että päättelisin Dracon olevan edelleen rakastunut Harryyn. Harry kuulosti ihan siltä, että joko hänellä itsellään on edelleen tunteita Dracoa kohtaan tai sitten hänessä nousi mustasukkaisuus, kun nyt serkku deittaileekin hänen exäänsä. Tai ehkä hänellä on sekä tunteita että hän on mustasukkainen. Tai sitten Harry vain ihan yksinkertaisesti tulkitsi tilanteen noin. :D Oli syy mikä tahansa, toivottavasti tämä ei sekoita liikaa Dracon ja Dudleyn suhdetta, molemmat vaikuttavat kuitenkin olevan tässä ihan aidosti kiinnostuneita toisistaan!
-
Ei, Harry, ei!!! ;D ::) Jollekin on selvästi isompi ongelma, että Draco on löytänyt uuden onnen (ja vielä Dudleyn kanssa!), olipa Ginny kuvioissa tai ei... ;)
”Niin ja tuota, ajattelin varoittaa”, Harry sanoi. ”Minusta tuntuu, että hän on edelleen rakastunut minuun.”
Harry, mikä itserakas idiootti! Toivottavasti Draco valitsee Dudleyn.
Mutta siis, tästä tunteenpurkauksesta huolimatta, Harryn mukaantulo toi oikein mainion draamalisän tähän tarinan loppuun päin. Odotan uteliaana, mitä käy seuraavaksi.
Ja toivottavasti sinäkin nautit tekstistäsi ja sen julkaisusta! Olen tykännyt tästä tosi paljon ja selvästi moni muukin! :D
-
Voi apua! Siis Draco pisti merkille, ettei Harry pystynyt suhtautumaan hänen uutiseensa välinpitämättömästi, ja Harry tulkitsi jostain (tai ainakin halusi tulkita), että Dracolla olisi vielä tunteita häntä kohtaan?! Vai valehteliko Harry Dudleylle, koska kuitenkin haluaisi Dracon vielä itselleen? :D
Tämä on nyt sellainen soppa, etten tiedä mitä oikein ajattelisin :D Että Harry heivaa Ginnyn ja alkaa taistelemaan Dracosta? Että Dracon tunteet heräävät taas Harrya kohtaan? Vai että Draco tajuaa, että Harry yrittää pilata hänen orastavan suhteensa Dudleyn kanssa, ja valitsee Dudleyn? Siis tämä on ihan parasta, kun tämä tarina pysähtyy monesti tällaiseen cliffhangeriin ja sitten oma mielikuvitus alkaa laukkaamaan :D
-
Kiitos kommenteista taas <3 Kyllähän tässä taitaa olla kyse nyt siitä, että Harry on vähän mustasukkainen :P Pahoittelut että on kestänyt taas näin kauan julkaista uusi osa! Yritän saada tämän tässä marraskuun aikana julkaistua loppuun :)
16. Draco
”Minun täytyy hankkia puhelin, Hermione”, Draco sanoi vakavana ystävälleen. Hermione nyökkäili vieressä.
”Kyllä”, hän myönsi. ”Voisit pitää minuun ja Harryyn yhteyttä paremmin.”
”Ajattelin Dudleyta”, Draco korjasi ja virnisti. ”Mutta tietenkin myös sinua. Ja Harrya.”
”Mistä olet ajatellut ostaa puhelimen?” Hermione kysyi.
”En tiedä yhtäkään puhelinkauppaa”, Draco myönsi kiusaantuneena. ”Voisitko auttaa minua?”
”Totta kai”, vastasi Hermione hymyillen.
Puhelinostosten jälkeen kaksikko palasi Hermionen kotiin, missä Draco heti ensimmäisenä tallensi Dudleyn numeron upouuteen matkapuhelimeensa. Hän halusi heti soittaa tälle, mutta päätti kuitenkin odottaa, että pääsisi kotiin ensin. Olisi mukavampi puhua, kun Hermione ei ollut kuuntelemassa.
Hermione opetti Dracon soittamaan ja lähettämään tekstiviestejä. Draco oppi molemmat ominaisuudet Hermionen mielestä hämmästyttävän nopeasti.
”Kiitos, Hermione”, Draco sanoi puristaessaan puhelinta kädessään.
”Ole hyvä”, Hermione naurahti ja hoputti Dracoa lähtemään ja soittamaan pikaisesti Dudleylle.
-
Draco ei taida ainakaan vielä tietää, mitä Harry on Dudleylle mennyt väittämään. Vähän kyllä tuntuu, että sekin kohta selviää hänelle, nyt kun Dudleylle soittaa. Sitä odotellessa :D Mutta tosi sööttiä kyllä, että Draco halusi tämän vuoksi hankkia itselleenkin puhelimen! Kyllä varmasti helpottaa yhteydenottoja hurjasti, kun ei tartte enää Dracon olla Hermionen tai kenenkään muun puhelimen varassa. Hyvä että Hermione auttoi Dracoa puhelimen hankinnassa, niin ei tarvinnut olla myyjien tai pelkän oman vaiston varassa. Nyt pääseekin soittojen lisäksi myös viestittelemään Dudleyn kanssa! Kunhan ei draama iske ja pilaa kaikkea :P
-
Larjus, joo, ehkä kohta Dracollekin selviää, mitä Harry on mennyt puhumaan ;) Kiitos kommentista taas <3
17. Dudley
Dudley näki puhelun tulevan vieraasta numerosta. Hän empi hetken, mutta päätti kuitenkin vastata.
“Haloo”, Dudley sanoi.
“Haloo”, kuului miesääni puhelimesta. Dudley tunnisti soittajan heti Dracoksi.
“Draco?” hän kysyi. “Mistä numerosta sinä nyt soitat?”
“Omastani”, Draco sanoi kuulostaen ylpeältä. “Minä ostin oman puhelimen, jotta voisin pitää sinuun yhteyttä paremmin.”
Dudley olisi valehdellut, jos olisi sanonut, ettei tämä lämmittänyt hänen sydäntään. Hänellä oli kuitenkin keskustelu Harryn kanssa edelleen mielen päällä.
“Kuule, Dudley”, Draco jatkoi antamatta Dudleylle suunvuoroa. “Minä kävin juttelemassa Harryn kanssa ja kerroin hänelle meistä. Luulen, ettei hän ottanut sitä kovin hyvin.”
“Harry itse asiassa soitti minulle”, Dudley kertoi.
“Niinkö?” Draco ihmetteli. “Mitä hän sanoi?”
“Että sinä olet yhä rakastunut häneen.”
-
Hyvä kun Dudley empimisestä huolimatta vastasi puhelimeensa. Mä oon just sitä päinvastaista tyyppiä, joka ei kovin helpolla vastaile soittoihin, jos numero ei ole mullu tuttu (tai jos en odota puhelua jostain). Olisin kyllä niin huono henkilö tällaiseen ficiin XD
Oon kans iloinen siitä, että Dracolla ja Dudleylla on hyvä keskusteluyhteys tässä ja puhuvat Harrystakin varsin suoraan. Dudleykaan ei jää salailemaan sitä, mitä Harry hänelle väitti. Sillä toivon mukaan vältytään turhalta draamalta! Ja kyllä hän varmaan itsekin haluaa kuulla suoraan Dracolta, mitä tämä oikeasti tuntee ja ajattelee, eikä vain Harryn (mustasukkaisia) arvailuja asioista.
Dudley olisi valehdellut, jos olisi sanonut, ettei tämä lämmittänyt hänen sydäntään.
Awww :3 Mä en voi käsittää, miten oot saanut tästä kaksikosta niin sympaattisen ja herttaisenkin tähän ficiin! Mut ihan parasta ♥
-
Voi ei, miksi Harry tuollaista meni väittämään! Oli kyllä aika draamayllätys :D tykkään muuten siitä, miten tässä ficin otsikko tulee hyvin esiin, kun kaikki soittelevat toisilleen. Ihanaa, että Draco innostui jopa hankkimaan oman puhelimen, että voisi soitella Dudleylle! Nyt jään innolla odottamaan, miten tuo Harry-asia oikein vaikuttaa heisän väleihin.
-
Kiitos ihanista kommenteista,Larjus ja Thelina <3
18. Draco
Draco oli hetken hiljaa ja tuijotti seinää. Hän tunsi kiukun mylläävän sisuskaluissaan. Totta kai Harryn täytyi pilata kaikki sabotoimalla Dracon ihmissuhteita. Kuinkas muutenkaan.
“Ei”, Draco sai viimein sanottua. “En ole rakastunut Harryyn.”
“Oletko varma?” Dudley kysyi.
“Minusta tuntuu, että Harry on tässä se rakastunut ja mustasukkainen, jos hän levittelee tällaisia valheita pitääkseen sinut erossa minusta”, Draco tiukkasi.
“Niin kai”, Dudley sanoi. “Kuulostat kiihtyneeltä. Mitä Harryn kanssa oikein tapahtui?”
Draco empi hetken ja piirsi sormellaan ympyröitä keittiön pöytään.
“Harry petti minua yhteisen ystävämme kanssa”, Draco kertoi. “Useita kertoja.”
“Ai”, Dudley henkäisi. “Olen pahoillani.”
“Kuule, Dudley”, Draco sanoi tarmokkaasti. “Oletko kotona?”
“Olen, kuinka niin”, Dudley ihmetteli.
“Minä tulen nyt sinne”, Draco tokaisi. “Ja näytän sinulle, että olen täysin unohtanut Harryn.”
-
Noni, hyvä kun Draco sanoi heti suoraan, miten asiat ovat, ja esitti vielä omatkin epäilynsä. Just niitä samoja, mitä tässä on itsekin tuumaillut. Aikamoinen shokkipaljastus kyllä tuo, miksi heidän suhteensa aikanaan kaatui :o Ei olisi Harrysta uskonut! Ja siltikin niin mustasukkainen... (Toisaalta oon joskus lukenut, että tosi usein ne suhteen mustasukkaisimmat tyypit on niitä, jotka myös itse pettävät 🤔)
“Minä tulen nyt sinne”, Draco tokaisi. “Ja näytän sinulle, että olen täysin unohtanut Harryn.”
Mahtavaa, saa tämäkin draama päätepisteensä, ja Dudley ja Draco voivat jatkaa eloaan onnellisina ja yhdessä :3 Vaikka samalla se tulee meinaamaan tämän jatkiksen loppua 😭😭 Eih ja voih, olisin kernaasti lukenut vielä monta osaa lisää! Mutta niinhän se tuppaa menemään, että kaikki hyväkin päättyy aikanaan...
-
Onpas Harry tosiaan tämän jatkiksen pahis:/ En olisi heti Harrystä uskonut, mutta onpa törkeää, että hän yrittää vielä sotkea Dudleyn ja Dracon välitkin. Harry, olet tehnyt jo tarpeeksi, nyt on aika antaa Dracon loistaa...
Dracon ja Dudleyn väleistä tulee jotenkin todella symppis kuva! Kumpikin on kiinnostunut toisesta ja he myös ilmaisevat sen hellyyttävän rehellisesti. Harryn kanssa koetun pettymyksen jälkeen Draco varmasti kaipaakin elämäänsä jotain tämän kaltaista.
Kun vaan Draco menisi nyt Dudleyn luokse oikeista syistä eikä pelkästä näyttämisen halusta!
-
Oi, ehdinpäs kommentoida vielä ennen loppuhuipennusta!
Edelleen ihmettelen, miten lopputulos voikin olla niin wholesome, kun ainesosina ovat Draco ja Dudley. Tämä on niin täydellistä hyvän mielen luettavaa, Dracon ja Dudderin kanssakäyminen on ihan supersympaattista. Tykkäsin siitä, että jopa Harryn yritys hämmentää tilannetta kumpuaa lopulta aika inhimillisestä epätäydellisyydestä, ja vaikka hänen toimintansa tuomittavaa onkin, en ainakaan haluaisi uskoa, että hänkään on läpeensä mätä tyyppi. Virkistävää myös, miten rehellisesti Draco ja Dudley myös selvittivät tuon väärinkäsityksen. Molemmille, mutta tietysti etenkin Dracolle, soisi suhteen, joka perustuu avoimelle ja vilpittömälle kommunikaatiolle!
Dracon ja Hermionen ystävyyssuhde on myös kultaa.
”Minun täytyy hankkia puhelin, Hermione”, Draco sanoi vakavana ystävälleen. Hermione nyökkäili vieressä.
”Kyllä”, hän myönsi. ”Voisit pitää minuun ja Harryyn yhteyttä paremmin.”
”Ajattelin Dudleyta”, Draco korjasi ja virnisti. ”Mutta tietenkin myös sinua. Ja Harrya.”
Tämä sai minut hymyilemään leveästi! Onneksi Dracolla on Hermionen kaltainen jästikuiskaaja; kävisi varmaan hänen egonsa päälle, jos pitäisi aina paljastaa tietämättömyytensä Dudleylle.
Kiitos kertakaikkisen sydäntä lämmittävästä lukukokemuksesta!
-
Tämä etenee kerrassaan ihanasti! Aina kaikki ongelmat johtuvat valheista ja huonoista selityksistä tai väärintulkinnoista. Niin virkistävää ja suloista, että kun Draco kertoo, Dudley uskoo! On kyllä haikea tunne ajatella, että kohta tämä päättyy. On kyllä ollut niin hyvänmielenficci että.
-
Kiitos yhteisesti kaikille ficciä kommentoineille, tämän osan jälkeen tämä on vihdoin VALMIS ja joulukuussa sitten uudet jutut! <3 Olisin varmaan jättänyt tämän ficin julkaisemisen ihan kesken jossain vaiheessa, jos ei olisi tullut niin ihania kommentteja teiltä <3 Kiitän!
19. Dudley
Puhelun loputtua Dudley hieraisi parransänkeään. Se oli ollut ajamatta muutaman päivän ja näytti Dudleyn mielestä kammottavalta. Hän ei tiennyt kuinka kaukaa Draco olisi tulossa ja kuinka kauan tällä kestäisi matkassa, joten hänen täytyisi olla nopea. Hän ei kuitenkaan ehtinyt edes kylpyhuoneeseen asti, kun ovikello jo soi. Eihän se vielä voinut olla Draco, hyvä jos oli puoli minuuttia kulunut puhelun loppumisesta. Dudley kurkkasi ovisilmästä ja näki Dracon rappukäytävässä.
Aivan, Dudley ajatteli, Draco oli velho, heillä täytyi olla jotkin omat supernopeat matkustustapansa.
Kun Dudley päästi Dracon sisään, tämä hymyili lempeästi.
“Söpö parta”, Draco sanoi.
“Öh”, Dudley ei ehtinyt vastata sen paremmin, sillä Draco oli äkkiä jo painanut kätensä hänen niskaansa ja veti hänet tiukasti suudelmaan.
-
Ihanaa kun jatkoit tämän julkaisua loppuun asti! Olisi ollut sääli, jos tämä olisi jäänytkin kesken.
Draco tosiaan näytti että ei haikaile Harryn perään :D Kohtaukset, joissa hahmo noin vain suutelee toista jäämättä odottamaan mitään hyväksyntää aloitteelle, ovat oikeastaan tosi kivoja. Melkein jopa söpöä, ettei Dudley kyennyt vastaamaan oikeastaan mitään Dracon kommenttiin kun tämä jo suuteli. Kiva juttu, ettei Draco muutenkaan aikaillut, kun pölähti paikallekin miltei heti. Eikä sekään ollut paha juttu, ettei Dudley ehtinyt parransänkeään ajaa, kun Dracon mielestä se vissiin oli ihan söpö :D
Loppu hyvin kaikki hyvin, ja eiköhän näillä jatkossakin suju vallan mainiosti. Kunhan ei Harry yritä enää tulla heidän väliinsä... (etsikööt vaikka jonkun toisen, jos Ginnyn kanssa ei olekaan hyvä.)
Kiitos tästä jatkiksesta, tätä on ollut tosi mukava seurata! 😊
-
Tämä ei voi olla tässä! Endcore, haluan nämä kaksi söpöä pikku palleroa nyt lavalle esittämään vielä yhden kohtauksen!
Kai kirjoitat tähän jatkoa, tai siis vaadin sellaista! Semmosta söpöä rakkaushömppää missä Draco ja Dudley on onnellisia.
-
Awwww, kiitos kun kirjotit tämän loppuun ja Draco ja Dudley saivat oman onnellisen loppunsa:) Kuten aiemminkin sanoin, Dudley kuulosti ihmiseltä, jollaisen Draco ansaitsee elämäänsä. Onneksi heidän tarinansa päättyi näin!<3
Ja uskomatonta, että sait parin Draco/Dudley toimimaan näin hyvin! :D Olen edelleen yllättynyt, sillä olin alussa aivan whaaaat, miten tämä ikinä voisi toimia :D
-
Jee, aivan ihana lopetus, että Draco lähti näyttämään, että todella tarkoitti, mitä sanoi! Ja tietenkin hän oli paikalla välittömästi, eikä Dudley ehtinyt valmistautua. Ihanaa, että Dracon mielestä parta oli söpö! Tämä oli jotenkin niin hyvän mielen sarja, vaikka draamaakin mahtui joukkoon. Oli kivaa lukea ja nämä pienet palaset olivat sopivaa luettavaa kiireenkin keskellä. Kiitos tästä ja onpa kivaa, että kommentit innostivat jatkamaan tämän loppuun<3
-
Nyt vihdoin ja viimein kommentoimassa viimeisiä lukuja! Ja voi että, olipa tässä aivan ihana loppu! Olin vähän yllättynyt, että Harry paljastui noin "pahikseksi", ja aikaisemmin taisinkin jo spekuloida, että saattoi oikeastaan olla Harry, joka tässä se mustasukkainen osapuoli oli. Ja Dudley tietenkin ajatteli, että Harry olisi oikeassa ja Dracolla olisi vielä Harrya kohtaan tunteita. Koko tarinan ajan molemmat ovat olleet melko pidättyväisiä ja varovaisia toistensa suhteen samalla kuitenkin ottaen pieniä askeleita toisiaan kohti. Lopussa varovaisuudesta ei kuitenkaan enää ollut tietoakaan, kun Draco päätti todistaa Dudleylle, että hän oli ihan tosissaan tämän kanssa. Vaikka yleensä olen kova H/D-fani, tuli tässä kohtaa oikein tyytyväinen fiilis, kun Draco uskalsi tehdä isomman liikkeen Dudleyn suhteen ja Harry sai nenilleen (koska tässä fikissä hän sen todella taisi ansaita).
Kiitos hirmuisen paljon tästä ficletsarjasta, tätä (ja tätä paritusta!!) on ollut todella ihanaa seurata mukana! ♥
-
Olipa hellyttävä lopetus! Ihanaa, että Draco ja Dudley saivat väärinkäsityksensä selviksi ja toivottavasti elivät onnellisina elämänsä loppuun asti sen myötä. :D
Tämä tuotti niin paljon hyvää mieltä niin monelle, että onneksi kirjoitit! Kukapa olisi ikinä uskonut, että yhdistämällä kaksi rasittavaa mamman lellikki -koulukiusaajaa saisi aikaan jotain näin söpöä!