Finfanfun.fi

Muiden fandomien ficit ja RPF-tekstit => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Kaarne - 04.08.2022 18:36:54

Otsikko: Casablanca: Havahtua raskaasta unesta, K-11, Ilsa/Victor, 4/12
Kirjoitti: Kaarne - 04.08.2022 18:36:54
Nimi: Havahtua raskaasta unesta
Fandom: Casablanca
Ikäraja: K-11
Paritukset: Ilsa/Victor, (Ilsa/Rick)
Vastuuvapautus: Elokuva kuuluu tekijöidensä perikunnille ja tuotantoyhtiölle, minä vain lainaan hyötymättä taloudellisesti.
Tyylilaji: surumielistä lempeyttä & toiveikkuutta
Haasteet: Sana/kuva/lause (sana: horisontti), Valloita fandom
Yhteenveto: Ficlet-sarja siitä, mitä tapahtui Casablancan loppukohtauksen jälkeen.

K/H: Hommahan on niin, että Casablancan loppuratkaisu ei ole mikään fiasko, vaan oikeastaan vallan oivallinen. En ole koskaan oikein tajunnut Rickin viehätystä, koska Victor Laszlo bestest, mutta usein olen kyllä pohtinut sitä, mitä Ilsalle ja Victorille tapahtui lopputekstien jälkeen. Nytpä otankin asiasta selvää.

*

Havahtua raskaasta unesta

1.

Ilsa oli kuvitellut sen kaiken toisin:

Aurinko olisi kirkas ja appelsiinit hehkuisivat vihreiden lehvästöjen joukossa kuin jalokivet. Meri kimmeltäisi, horisontissa odottaisi vapaus ja toinen maailma, ja siellä Victor ei olisi enää pelkästään sodan ja ideologian oma, vaan Ilsan myös.

(Vaikka on epäreilua ja väärin ajatella niin: Victor on aina ollut myös hänen. Victor on ollut valmis vaarantamaan kaiken hänen vuokseen, aivan kuten hän on valmis vaarantamaan kaiken sen vuoksi, mitä rakastaa.)

He istuisivat laivan saapumista odotellessaan kahvilassa, kupit olisivat kaunista ohutta posliinia. Victor kaataisi Ilsan kahviin juuri oikean määrän kermaa ja lukisi sitten sanomalehden pysähdellen kommentoimaan artikkeleita aina kun ajattelisi niiden kiinnostavan myös Ilsaa.

He nukkuisivat hotellihuoneessa, eikä jatkuvasta pelosta ja kiristyneistä ansalangoista tarvitsisi enää välittää. Lissabon, viimeinen pysäkki matkalla vapauteen.

Totuus on kuitenkin toinen.

Jäytävä ikävä rintakehässä ja yhä uudelleen alkuun kelautuva elokuvakohtaus, jota kaksi valvottua yötä jo haalistaa:

Rick väittämässä, että hän on ajatellut heidän molempien puolesta, ja että hän tietää, mikä on oikea ratkaisu, ja että Ilsa katuu loppuelämänsä, jos ei nouse koneeseen Victorin kanssa.

Ilsa katuu loppuelämänsä nytkin, siitä hän on varma.


2.

“Ilsa?” Victorin ääni saa Ilsan havahtumaan raskaasta unesta. Huoneessa on pimeää. Kadulta lankeaa yksi keltainen valoviiva paksujen uutimien välistä. Se piirtää esiin Victorin silmäkulman ja suupielen huolestuneen uurteen.

“Hmm?” Ilsa äännähtää.

“Sinä puhuit unissasi. Toistelit, ettet halua”, Victor ojentaa kätensä ja koskettaa Ilsan olkapäätä. Ilsa jähmettyy.

“Onko kaikki hyvin?” Victor kysyy. Ilsa pakottaa kasvoilleen hymyn.

“Tietenkin. Huomenna me pääsemme pois”, hän sanoo, vaikka sanat maistuvat Casablancan pölyltä ja saavat kurkun kuivumaan.

“Olisitko sinä halunnut jäädä?” Victor kysyy suoraan. Eikä hän tarkoita Lissabonia, ei tietenkään. Victor näkee aina kaiken ytimeen, hiljaisuuksien ja puolitotuuksien alle. Siksi hän on niin taitava siinä, mitä tekee — siinä, mitä varten hän elää.

Ilsa ei vastaa. Victor kurkottaa lähemmäs suudellakseen hänen otsaansa, mutta tulee sitten toisiin aatoksiin ja pudistaa päätään.

“Minä en syytä sinua mistään”, hän sanoo, ja pahinta on, että Ilsa tietää, että se on totta.


3.

Matkustajalaiva on suuri ja sen hyttikäytävät sokkeloisia, mutta pakopaikkoja ei silti ole. Ilsa seisoo öisin tuntikausia kannella ja tuijottaa tummaa merta, ja viima tunkeutuu läpi trenssitakista ja saa veden kihoamaan silmiin. (Helpompi syyttää sitä kuin ikävää tai katumusta.)

Aamuisin hän istuu Victoria vastapäätä aterioimaan laivan suureen ravintolaan ja hymyilee kuten hyvän vaimon kuuluukin, eikä Victor enää kysele ääneen, mutta katseellaan kyllä.

Ilsa suoristaa pöytäliinoja ja kukkia maljakossa, leikkelee pannukakkunsa pikkuruisiksi palasiksi, katselee Victorin olan yli ulos aallokkoon.

He eivät ole suudelleet kolmeen viikkoon.

Ehkä he eivät suutele enää ikinä, Ilsa ajattelee. Ehkä hänen viimeiseksi suudelmakseen jää se, jonka hän jakoi toisen miehen kanssa, sen, joka oli oikea väärä.



4.

“Ilsa”, Victor sanoo, ja Ilsa havahtuu raskaasta unesta. Laivan moottori humisee tasaisesti. Hytissä on pimeää.

“Hmm?”

“Minä en aio antaa periksi”, Victorin ääni on hiljainen samalla tavalla kuin tyyni meri: lempeyden alla on jotakin päättäväistä ja tummaa.

“Et aio antaa periksi?” Ilsa toistaa. He nukkuvat kumpikin omalla puolellaan hyttiä, kapeissa taitettavissa sängyissä.

“Minä en ole Rick, mutta sinä rakastit minua ennen häntä. Ehkä opit rakastamaan myös hänen jälkeensä.”

Kirottu Victor ja hänen tapansa puhua suoraan. Kirottu Victor ja hänen vakava lempeytensä. Kirottu Victor, joka ei osaa teeskennellä, että kaikki olisi hyvin. Kirottu —

“Sinä sanoit tahdon, ja tiedän, että minun Ilsani ei koskaan sanoisi sellaista uskomatta siihen koko sydämestään”, Victor sanoo ja vaikenee.

“Entä jos sinun Ilsasi on jo poissa?” Ilsa lausuu sanat vain puoliksi, niin hiljaa, että ne hukkuvat huminaan.

“Enpä usko”, Victor vastaa, ja hänen äänessään on itsepäistä hymyä, sitä samaa vakavaa, jolle maailma ei pimeimmilläkään voi yhtään mitään.
Otsikko: Vs: Casablanca: Havahtua raskaasta unesta, K-11, Ilsa/Victor, 4/12
Kirjoitti: Gentleman - 29.08.2022 21:34:05
Ihanaa, ficci Casablancasta! Täällä ilmoittautuu Victor Laszlo -fanikerhoon toinenkin!  ;D

Kaiken puolin kauniisti, sulavasti kirjoitettu tarina. Ilsan ajatuksien rikkonaisuus, ristitulessa oleminen ja omien halujen uudelleenlöytäminen. Mitä tuossa tilanteessa tulisi tehdä? Victor on yhtä lempeä ja viisas kuin aina. Uskon kuitenkin, että he löytävät toisensa uudelleen, niin kuin on tarkoitettukin. Tarinasta jäi surumielinen toivo ilmoille ja hyvä niin.

Kiitos ihanasta ficistä!