May haluaa katsoa sitä joka vuosi, vaikka hän yleensä luovuttaa lopulta kesken ja lähtee nukkumaan - mutta ei kuitenkaan ennen kuin Hugh Grant on tanssinut.Rakkautta vain on niiiiin pakko nähdä joka joulu :D Tai jos ei nyt ihan aattona niin ennen tai jälkeen. Ja siis tuo tanssikohtaus on niin paras, että ymmärrän hyvin ettei ennen sitä yksinkertaisesti voi mennä nukkumaan ;D
Pienen ohikiitävän hetken ajan hän koki yhteenkuuluvuuden tunnetta, veljeyttä, ajauduttuaan toiseen universumiin ja taistellessaan siellä rinta rinnan kahden muun Hämähäkkimiehen - toisten Peter Parkereiden - kanssa.Tästä kohdasta tykkäsin erityisesti! Oot sanoittanut jotenkin todella osuvalla tavalla sen, miten se hetkellinen veljeys ei poistanut sitä Peterin yksinäisyyttä, vaan jopa saa sen tuntumaan entistä pahemmalta. Ja sitten kun muistaa vielä, miten No Way Home päättyi, niin tämä riipii sielua vielä kamalammin :'(
Mutta nyt hän on jälleen yksin omassa universumissaan ja rinnassa painaa tunne siitä, että jotain puuttuu.
Kun elokuvassa suudellaan ties monettako kertaa, Peter ahtaa suunsa täyteen konvehtejaSame, Peter, same ;D Nämä pienet jouluyksityiskohdat olivat hauskoja, koska todellakin se Love Actually pitää joka joulu katsoa vähintään sinne Hugh Grantin tanssikohtaan asti!
Mutta Peterin lause keskeytyy, kun hänet vedetään tiukkaan halaukseen.Niinkuin tässä esimerkiksi, herkullinen angstin ja fluffin yhdistelmä. Tulee jopa vähän hurt & comfort -vibat, ja se jos mikä saa minut aina onnelliseksi!
“Minä tiedän”, Pete kuiskaa.
Lämmin henkäys hänen korvansa juuressa saa Peterin värähtämään.