Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: LillaMyy - 01.12.2021 14:07:58
-
Title: Hetkiä Ardassa
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Tolkien
Characters/Pairing: mainitaan jokaisen luukun yhteydessä erikseen
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficceissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
A/N: Halusin pitkästä aikaa ficcata, ja koska joulu oli tulossa, syntyi tällainen pieni kalenteri-idea. En tiedä yhtään mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään, mutta olipas hauskaa pitkästä aikaa leikkiä Keski-Maassakin. (: Ja, fandomina Tolkien sen vuoksi, että täällä on hahmoja vähän joka paikasta (eli: Silmarillionista, Tarusta Sormusten herrasta ja Hobitista). Alun perin näiden oli tarkoitus olla raapaleita, mutta sitten tuosta ensimmäisestä tulikin jo aika täydellinen alle sadassa sanassa, joten kokeilin sitten mikroilua ensimmäistä kertaa ikinä. Taitaa nämä muutenkin kyllä olla hieman kokeellisempaa settiä minulta, mutta toivottavasti joku edes tykkää lukea. (: Kronologiaa näissä ei sitten ole nimeksikään, nämä on aivan sikin sokin siellä täällä, mutta jos joku haluaa, niin voin pistää tänne myös esille sen kronologisenkin järjestyksen näille. :D
1.12. Aragorn (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg995843#msg995843)
2.12. Bilbo (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg995937#msg995937)
3.12. Éomer (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg996036#msg996036)
4.12. Melian (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg996149#msg996149)
5.12. Lúthien (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg996256#msg996256)
6.12. Galadriel (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg996366#msg996366)
7.12. Ruusa (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg996447#msg996447)
8.12. Gimli (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg996505#msg996505)
9.12. Túrin (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg996595#msg996595)
10.12. Boromir (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg996686#msg996686)
11.12. Celeborn (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg996775#msg996775)
12.12. Thorin (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg996869#msg996869)
13.12. Merri (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg996998#msg996998)
14.12. Turgon (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg997094#msg997094)
15.12. Elrond (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg997199#msg997199)
16.12. Isildur (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg997295#msg997295)
17.12. Faramir (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg997356#msg997356)
18.12. Fingolfin (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg997494#msg997494)
19.12. Pippin (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg997603#msg997603)
20.12. Idril (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg997732#msg997732)
21.12. Legolas (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg997842#msg997842)
22.12. Húrin (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg997935#msg997935)
23.12. Sam (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg998034#msg998034)
24.12. Arwen (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51756.msg998119#msg998119)
-
Aragorn
Kun kruunu viimein painetaan Aragornin päähän, hän todella tuntee sen painon. Kaiken sen vastuun, jonka hän on nyt ottanut harteilleen. Hän ei ole enää pelkkä pohjoisen dúnedainin päällikkö, vaan nyt hän on Gondorin ja Arnorin yhdistyneiden kuningaskuntien kuningas.
Kuningas. Se sana soi hänen korvissaan, laulaa hänelle ja toivottaa hänet tervetulleeksi uuteen aikakauteen, uuteen todellisuuteen, uuteen mahdollisuuteen.
Hän hengittää syvään kerran, kahdesti, kolmesti, ja nousee sitten kruunu päässään. Kuninkaana. Valmiina hallitsemaan kansaansa, kuten aikoinaan luvattiin.
-
Bilbo
Sormuksen paino, katoamisen helppous, taakan raskaus, luopumisen tuska. Mitä tehdä, mitä tehdä? Bilbo pyörii ympyrää kolossaan, Sormus pyörii mukana. Taskussa aina mukana, ellei ole sormessa, mutta mitä tehdä. Jättääkö vaiko ei? Antaako Frodolle vaiko ei? Ottaako mukaan vaiko ei?
Neuvoja tulee ja neuvoja menee, mutta on vain yksi Sormus. Mitä tehdä: ottaa vai jättää? Jätän sen. Otan sen. Bilbon mieli sanelee ensin yhtä, sitten toista, ei osaa päättää.
Lopullinen päätös syntyy yhdessä hetkessä. Sormus kolahtaa lattiaan, eikä Bilbo ehdi kumartua ottamaan sitä takaisin. Antaa olla, ulos ovesta, ja.
Henkäys. Ensimmäinen tuore sellainen.
-
Onpa hauskaa, että kirjoitit Tolkien-kalenterin! Tässä tulee sitten varmaan myös sellaisia hahmoja, joita en tunne, koska en ole perehtynyt vielä Silmarillioniin. Haluan silti seurata tätä, koska olen vasta hiljattain tutustunut Tolkienin maailmaan ja olen siitä aika innoissani :) Kaksi ensimmäistä oli tosi hienoja hetkiä ja odotan innolla, millaisia luukkuja tästä vielä paljastuu! Kiitos tästä, ilahduin oikeasti tosi paljon kun näin tämän kalenterin eilen!
-
mursuhilleri: Oli hauskaa kirjoittaa Tolkien-kalenteria! (: Ja vielä hauskempaa, että joku kommentoi sitä! (: Laskin juuri, että täällä tulee olemaan kuusi sellaista hahmoa, joita et sitten tiedä, mutta toivon, että olen osannut tehdä niistä silti tarpeeksi selkeitä, ettei Silmarillionin tuntemus ole tarpeellista. Paljon, paljon kiitoksia kommentistasi, toivottavasti viihdyt muidenkin luukkujen parissa! (:
Éomer
Taistelun raivo riehuu Éomerin sisällä. Se jyskyttää korvissa, täyttää aivot ja pauhaa sydämessä. Kaikki on jo menetetty, mutta hän on nuori ja urhea. Hän voi vielä kostaa sukunsa puolesta. Hän voi vielä…
Tuuli kuitenkin kääntyy ja tuo jälleen siivillään toivon ihmisten pojille.
“Minähän sanoin, että kohtaisimme jälleen, vaikka kaikki Mordorin joukot olisivat välissämme.”
Toivo herää jälleen eloon Éomerin sydämessä. He kääntävät tämän vielä voitoksi. He pystyvät siihen, yhdessä, vaikka Éomerin pitäisi hakata tiensä kaikkien maailman örkkien läpi. Hän tekee sen. Éowynin puolesta.
-
Melian
Satakielet tanssivat hänen ympärillään. Niiden laulu peilaa Melianin omia tunteita, sillä ne eivät ole koskaan ennen kuulostaneet niin murheellisilta. Hänen rakkaansa on mennyt, tuhoutunut niin kuin hän sanoi tämän tuhoutuvan.
Melianin maailma on muserrettu, sytytetty roihu sen sieluun ja katsottu sen palavan edes yrittämättä pelastaa sitä. Mikään ei olisi voinut auttaa asiaa, mutta jotain olisi silti pitänyt tehdä.
Nyt Melian joutuu kohtaamaan maailman itsekseen. Yksin. Ilman häntä.
-
Puhelinkommentti, että seuraan ja pidän tästä. Aivan ihanaa, että toit pitkästä aikaa sinun Tolkienisi Finiin. <3 Aragornin luukku oli uskomattoman hieno aloitus ja tähän astisista lemppari! Tietysti tykkäsin myös muista. Melian taitaa olla Silmarillionista? :)
-
Nyt tuli ensimmäinen hahmo jota en tiedä! Kuitenkin oli kaunis luukku, vaikka en hahmoa tunnekaan. Minun suosikkini näistä tähän mennessä on ollut Bilbon luukku! Kaikki toki upeita <3
Täytyy mainita, että tämän kalenterin innoittamana aloin lukea Silmarillionia! Toistaiseksi olen tuosta pitänyt, vaikka en kovin pitkälle olekaan päässyt vielä :)
-
Odo: Oli ihanaa pitkästä aikaa kirjoitella näitä, ja saattaa olla että innostun tästä kirjoittamaan lisääkin. (Tai sitten en, mene ja tiedä.) Melian on juu Silmarillionista, ja toivottavasti tykkäät lopuistakin luukuista! (: Paljon kiitoksia kommentistasi! (:
mursuhilleri: Hienoa huomata, että täältä nousee useampia suosikkeja, kun nyt on jo kaksi erilaista luukkua mainittuna. (: JES, parasta, että saan tällä kalenterilla innoitettua muitakin Silmarillionin pariin, koska se on ihan huippu, vaikka vaatiikin lukijaltaan aika paljon. Toivottavasti pidät siitä, ja paljon kiitoksia kommentista taas! (:
Lúthien
Sali on tumma ja rikkinäinen, aivan kuin hänen sydämensäkin. Lúthien laulaa surusta. Hän laulaa kaipauksesta. Ja hän laulaa murheesta ja ikävästä.
Lúthienin ikävä ja kaipaus saa salien vartijankin heltymään. Hänelle tarjotaan vaihtoehtoa: elää ikuisesti haltioiden kauniissa kodissa yksin, tai kuolla ihmisten joukossa hänen rakkaansa kanssa.
Lúthienin silmissä vaihtoehtoa ei ole. Ainoa, jonka kanssa hän pystyisi elämään, on elämä ihmismiehensä rinnalla, ollapa se niin lyhyt tahi pitkä kuin maailma sallii.
Ja niin, Lúthien, haltioiden lapsista kaunein, on ainoa heidän joukossaan, joka on todella kuollut.
-
Olipa nätti <33 kiitos, että kirjoitat!
-
Odo: Paljon kiitoksia, kiva että tykkäsit siitä! ((:
Galadriel
Galadriel tuntee maan jalkojensa alla. Tuntee sen kosketuksen, sen tuoksun, sen karheuden. Vaikka edellisen kerran, kun hän on seissyt sillä, ei Puiden valo ollut vielä kokonaan unohtunut. Nyt niistä ei ole enää kuin muisto vain. Ja silti, hän tuntee maan.
Tämä on hänen kotinsa, oli ennen ja on jälleen oleva sitä. Tänne hän kuuluu, vaikka hän on niin kauan yrittänyt sanoa toisin. Tämä on Galadrielin kohtalo, vaikka hänen sydämensä on jäänyt taakse. Galadriel kuitenkin tietää hänen seuraavan, kun hän on valmis.
Maa jalkojen alla tuntuu viileältä kuin se ei vielä tuntisi häntä. Mutta se tulee vielä tuntemaan Galadrielin. Aikanaan.
-
Ruusa
Ruusa tanssii kukkasia hiuksissaan, eikä hän huomaa. Ruusa antaa hänelle oluttuopin, eikä hän huomaa. Ruusa vaihtaa perheiden kuulumisia, eikä hän huomaa. Ruusa jää odottamaan, eikä hän huomaa.
Hän tulee takaisin Ruusan luo, ja vihdoin hän huomaa. Ruusa käskee hänen palata takaisin, ja hän tekee niin. Ruusa laulaa onnesta, ja hän kuuntelee.
Ruusa tanssii jälleen kukkasia hiuksissaan, ja hän huomaa. Hän todellakin huomaa. Ruusa kantaa pientä lasta hänelle, ja hän huomaa.
Ruusa on vihdoin kotona.
-
Pahoittelut, jätin Lúthienin luukun lukematta toistaiseksi, koska pelkään Silmarillion-spoilereita ;D Ja muutenkin, saan näistä hahmoista varmaan enemmän sitten irti kun olen tuon kirjan lukenut. Lupaan siis palata näihin vielä sen jälkeen!
Ruusan luukku oli kovin ihana, siitä tuli ehkä uusi suosikkini tähän mennessä! <3
-
mursuhilleri: Ei hätiä mitiä, ja hyvä vain, että jätit, koska Silmarillion-spoilereita siellä olisikin! :’D Muutama muukin tulee vielä, joista pikkaisen tulee spoilereita, joten niiden ohi voit sitten ihan surutta pomppia, ettei mene yllätykset pilalle. (: Kivaa, että tykkäsit Ruusan luukusta ja kiitoksia taas kommentista! ((:
Gimli
Gimlin kirves kutisee. Metsä hänen ympärilleen painautuu lähelle. Liian lähelle. Hän tukehtuu, kuivuu kasaan, musertuu sen painon alla.
Käsi olalla, Legolas vierellä, hengitä. Gimli pysähtyy, katsoo viereensä ja hymyilee. Haltia on onnellinen, Gimli irrottaa kirveestä, yrittää olla tyytyväinen.
Metsän jälkeen Gimli osaa taas rauhoittua. Hän näkee jälleen auringon, taivaan, muuta kuin metsää. Gimli hengittää syvään ja huokaisee. Hän on täyttänyt lupauksensa.
Nyt hän on vapaa metsästä.
-
Voi että, tykkään hirveästi Gimlin ja Legolaksen kaveruudesta, joten nyt oli kyllä kiva luukku taas! Musta on ihanaa että Gimli lähti metsään Legolaksen kanssa, vaikka se onkin hänelle hankalaa. Sellaista se ystävyys on!
Gimli pysähtyy, katsoo viereensä ja hymyilee. Haltia on onnellinen, Gimli irrottaa kirveestä, yrittää olla tyytyväinen.
<3 Ihan huippua kun kirjoitat tätä!
-
mursuhilleri: Legolas ja Gimli on kyllä tosi huippuja yhdessä, ja nimenomaan just kavereina! (: Ihan huippua, että jaksat kommentoida tätä näin usein! ((:
Túrin
Túrinin miekka janoaa verta. Örkin verta. Ja Túrin tarjoaa sille, mitä pyydetään.
Túrin haluaa kostaa itsensä, maailman, perheensä, rakkaidensa, kaikkien puolesta. Mikään ei riitä, kaikki on liian vähän.
Kosto vie Túrinia eteenpäin, viitoittaa hänen polkunsa, tekee hänen valintansa. Silti, sekään ei riitä. Hän saapuu liian myöhään, ei tee tarpeeksi, valitsee väärin.
Kaikki menee pieleen, eikä mikään mene niin kuin Túrin haluaa. Kaikki on lopulta Morgothin kirotun kirouksen syytä.
-
Boromir
Hyvitys. Sen hän aikoo saada, vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa. Sormus ei kuulu hänelle, se on mennyt ikuisesti Boromirin ulottumattomiin. Sen viejän sukulaiset ovat kuitenkin ahdingossa.
Boromir sivaltaa, irrottaa pään, katkaisee jalan, survaisee syvälle. Ei riitä, ei riitä. Liikaa örkkejä. Hän puhaltaa torveen. Apua, auttakaa minua auttamaan. Ei vastausta, vain lisää örkkejä.
Boromirin miekka on mustan veren peitossa. Se tekee työn hänen puolestaan. Lopulta.
“Olisin seurannut sinua, Kuninkaani.”
-
Celeborn
Hänen hiuksissaan loistaa valo, jollaista Celeborn ei ole koskaan nähnyt. Hänen kasvonsa kertovat paikoista, joista Celeborn ei osaa edes uneksia. Hänen vartalonsa kaartuu tavalla, johon Celeborn ei osaa vastata.
Vuosien vieriessä Celeborn tekee kaikkensa tarjotakseen valtiattarelleen kaiken, mistä tämä haaveilee. Kaiken, mitä tämä ei ole voinut saavuttaa ennen. Kaiken, mikä häneltä puuttuu vielä.
Ja silti, lopun alussa Celeborn seisoo yksin metsän laidassa katsoen hänen lähtevän. Ero tekee kipeää, vaikka Celeborn tietääkin seuraavansa perästä, mutta ei vielä. Ei vielä.
-
Thorin
Kultaa, ja jalokiviä. Niin paljon kultaa. Ja se on kaikki hänen. Kaikki! Myös arkkikivi, missä se sitten ikinä piileksiikään!
Arkkikivi! Sen kauneus saa Thorinin haukkomaan henkeään, sen muisteleminen saa hänen sydämensä pauhaamaan ja hengityksen salpautumaan.
Koko tämä aarrevuori on hänen, ja vain ja yksin hänen omansa. Kellään muulla ei ole osaa siihen, kellään muulla ei ole väliä. Ainoastaan aarteella ja Thorinilla.
Thorin hamuaa itselleen sylillisen kultaa, haluaa hautautua sen sekaan. Hän.
Hullu. Olet hullu. Joku sanoo niin, mutta kuka. Kuka kehtaa. Thorin unohtaa itsensäkin upottautuessaan aarrevuorensa uumeniin.
-
Merri
Naurua kolon täydeltä. Viiniä ja puheensorinaa. Siitä on hyvät juhlat tehty. Merri istuu tuvan pöydän äärellä ja katsoo laulavia ja leikkiviä pikkuhobitteja.
Pienet rasavillit reippailijat juoksentelevat ympäri koloa jättäen äänten helinää ja sointia taakseen. Merri muistaa olleensa itse vähintään yhtä villi aikoinaan, mutta nyt vanhoja luita kolottaa jo hieman, eikä selkäkään enää tahdo jaksaa pitkällistä paikallaan istumista.
Kakku on syöty, viinit juotu ja leikit leikitty. On tullut aika lähteä kotiin. Merri istuu tuolissaan syvässä unessa, eikä tahdo herätä.
Vanhaa hobittia ei kukaan häiritse, joten Merri saa jatkaa uniaan.
-
Sain Silmarillionin luettua loppuun, voittajafiillis! (en muuta tehnytkään viikkoon) Siksi palasinkin nyt tämän kalenterin pariin ja luin läpi nuo Silmarillion-luukut. Ai että <3 Kaikki upeita, mutta Lúthienin luukku oli erityisen kaunis mielestäni. Siitä tuli uusi suosikkini tähän mennessä! Kiitos kun kirjoitat tätä!
-
mursuhilleri: Hei, jee, hyvä sinä! ((: Ihan mahtista, että sait Silmarillionin luettua, mitäpä tykkäsit siitä? Ja, kiitoksia taas kommentista, kiva kuulla, että täältä löytyy uusia suosikkeja koko ajan! ((:
Turgon
Valmis. Vihdoinkin hänen uljas kaupunkinsa on valmis. Turgon katsoo ylpeänä aikaansaannostaan. Hetken hän on jo epäillyt itseään, mutta turhaan.
Kaupungin kivetyt kadut hohtavat kirkkaina auringon paisteessa. Turgon tuntee niistä jokaisen kuljettuaan niitä pitkin monta kertaa.
Haltioiden kaupunki heijastelee toista samanlaista, josta Turgon on lähtenyt kauan sitten. Täältä hän ei aio lähteä, ei ennen kuin kaikki on lopussa.
-
Pidin Silmarillionista paljon, tosi kaunis kirja! Palaan siihen varmaan tuolla Tolkien-topicissa jossain vaiheessa :)
Tämä luukku oli hieno taas kerran! Tykkäsin kovasti kirjassakin tuosta Gondolinin tarinasta ja tämä oli oikein hyvä pieni kuvaus Turgonin fiiliksistä, kun kaupunki on saatu valmiiksi. Varmasti uskomaton tunne!
-
mursuhilleri: Kivaa, että tykkäsit siitä ja palaile ihmeessä asiaan, olisi hauska höpöttää enemmänkin. (: Paljon kiitoksia kommentistasi taas! ((:
Elrond
Elrondin kasvot kaartuvat hymyyn, kun hän näkee tyttärensä ihmismiehen käsivarsilla. Hän tietää näiden kahden saaneen vihdoin onnellisen loppunsa, vaikka se tarkoittaakin hänen kohdallaan suurta surua. Hän ei voi kuitenkaan nostaa asiaa esille, ei tänään, ei vielä.
Elrond tunnistaa tyttärensä kasvoja koristavan onnen, koska samanlainen on joskus loistanut hänen kasvoillaan. Aikana, ennen kuin hänen vaimonsa seilasi meren yli.
Nyt on kuitenkin Elrondin tyttären vuoro iloita ja nauraa ja tanssia, joten Elrond hymyilee ja ottaa osaa ilonpitoon sydämensä kyllyydestä.
-
Isildur
Sormus on kuuma, kuumempi kuin hiilloksesta napattu kekäle, mutta Isildur ei kykene laskemaan sitä kädestään. Ei suostu laskemaan sitä kädestään. Hohtava tulinen rengas polttaa merkkinsä hänen kämmenelleen taisteluhansikkaan läpi, mutta sillä ei ole väliä.
Millään ei ole enää väliä. Ei edes sillä, että sormuksen hinta on kalliimpi kuin kukaan olisi ikinä ollut valmis maksamaan. Ainoastaan yhdellä asialla on väliä. Sormuksella. Se on kauniimpi kuin suloisinkaan asia, johon Isildur on ikinä silmiään laskenut.
Pujottaessaan Sormuksen sormeensa Isildur tuntee kaiken olleen sen arvoista. Sillä nyt hän on Sormuksen isäntä. Hän on…
-
Faramir
Rohanin valkea neito on vienyt hänen sydämensä. Saanut sen laulamaan. Sodankin keskellä Faramirin sydän on kevyempi hänen ollessa lähellä.
Neidon tuoksu huumaa Faramirin, kosketus saa hänen ihonsa kihelmöimään, suudelma saa hänen kehonsa vastaamaan. Pieninkin ele on merkki jostain elämää suuremmasta.
Kun neito lupaa olla hänen omansa, Faramirin sydän huutaa kovempaa kuin äänekkäinkään torvi, lohikäärme tai muurinmurtaja.
-
Fingolfin
Kaikki on menetetty, toivo on kuollut. Fingolfinin torvi soi haastetta hänen hakatessa vaskisia ovia.
”Astuos ulos, sinä pelkuri ja orjien herra!”
Kauhu ja jyly kulkee Morgothin edellä, vaan haltiakuningas ei horju eikä taivu. Fingolfin väistää vasaran iskun, väistää toisen ja sivaltaa. Askel kerrallaan, haltia vastaan vala, eikä Fingolfin anna vaaksaakaan periksi.
Seitsemän kertaa Ringil puhuu, ja seitsemän kertaa Morgoth vastaa sille tuskan ulvahduksella. Vaan ei ole haltiasta valaa vastaan nousemaan.
Isku, toinen, hiki valuu otsalle, väsymys ottaa vallan. Fingolfinin askel sortuu, eikä Morgoth anna anteeksi. Haltioiden toivo on kuollut.
-
Hienoja luukkuja taas! Elrondin luukku oli hirveän hymyilyttävä ja samalla tosi surullinen, se jäi erityisesti mieleen näistä viimeisimmistä. Faramirin luukku oli aivan ihana, olen ihan toivoton romantikko ja tuo oli kyllä sydämen sulattava pätkä! Kiitos taas, pidän näistä kovasti <3
-
mursuhilleri: Kivaa, että olet tykkäillyt näistä taas! Faramir/Éowyn on ihan parhautta, joten oli ihan pakko nostaa sitä tännekin. :D Kiitoksia taas kommentistasi! ((:
Pippin
Pippin istuu olutkolpakko toisessa ja piippu toisessa kädessään. Nyt on kaikki taas hyvin, vaikka mikään ei olekaan enää koskaan samoin kuin ennen. Hän on muuttunut, vanhentunut, kasvanutkin jopa.
Enää ei Pippin vitsaile joka asiasta, ei tee tyhmiä tempauksia aina kun silmä välttää. Hän ei ole enää Tukintolvana, kuten eräs vanha parta on häntä kutsunut.
Eikä sillä ole väliä, sillä hän on. Hän on elossa, onnellinen, terve ja vihdoin valmis. Hän voi viimein sanoa olevansa valmis jäämään paikoilleen, asettamaan jalkansa maahan ja elämään hobiteiksi.
-
Idril
Kuninkaan torni on liekeissä. Balrogien mylvintä kaikuu kaupungin kaduilla. Idril puristaa poikansa kättä, ettei tämä vain eksyisi hänestä.
Haltioita ja örkkejä kuolee kaduilla, kun Idril perheineen johtaa selviytyjiä salaisen tunnelin suulle. Sitä kautta he pääsevät vapauteen kuolevasta kaupungista.
Viimeinen katse haltioiden salattuun kaupunkiin ennen tunnelia. Idril tuntee jättäneensä puolet sydämestään taakseen, mutta hänen pitää katsoa eteenpäin.
Idrilin täytyy olla urhea. Perheensä takia.
-
Legolas
Lokkien kirkuna täyttää Legolasin korvat, vaikka hänelle ne kuulostavat enemmän laululta. Aallot liplattavat hänen veneensä pohjaa vasten, mikä rauhoittaa hänen mieltään entisestään. Hän on matkalla haltioiden ensikotiin, sinne mitä kukaan hänen kansastaan ei ole ennen nähnyt.
Vene keinuu aaltojen matkassa ja tuudittaa Legolasin mielen hiljakseen haltioiden unennäköön.
Sormuksen saattueen matka on ehkä päättynyt, mutta Legolasin, ja hänen rinnallaan kulkevan kääpiön, matka on siirtymässä seuraavaan lukuun.
-
Húrin
Húrin istuu tuolissaan Thangorodrimin huipuilla. Hän näkee kaiken, eikä kuitenkaan mitään. Morgoth antaa hänen nähdä vain poikansa, ja mitä hän näkee viiltää häntä syvältä. Hän tietää sen olevan tarkoituskin, mutta ei voi kääntää katsettaan.
Vasta kun hänen poikansa heittäytyy miekkaansa, sallii Morgoth Húrinin lähteä. Katkera mies kiertelee maita ja mantuja kostamassa poikansa puolesta.
Lopulta Húrin ymmärtää kääntyneensä omalta tieltään väärään suuntaan. Hän kiroaa itsensä ja heittäytyy mereen säästääkseen maailman itseltään.
-
Sam
Sam katsoo loittonevaa maankamaraa huterasti. Hän tietää tämän olevan oikein, koska isäntä odottaa häntä, mutta vanhaa hobittia kauhistuttaa tiedossa oleva pitkä merimatka. Paatti keinahtaa kuin tarkistaakseen hänen päätöksensä pysyvyyttä, mutta Sam pitää pintansa.
Hän ei nouse tästä kiikkerästä hökötyksestä, ei ennen kuin näkee maata toisella puolella, ja isäntänsä odottamasta häntä. Frodo on mennyt yli jo kauan sitten, mutta silti Sam tietää tämän osaavan odottaa häntä. Jotenkin siitä ei ole ollut ikinä epäilystäkään, hän vain tietää sen.
Entistäkin varmempana Sam seisoo laivan kannella ja kääntää katseensa kohti avaraa merta ja tulevaisuuttaan.
-
Arwen
Pienet, hymyilevät kasvot, kymmenen sormea ja kymmenen varvasta. Arwenin sydän on ääriään myöten täynnä rakkautta tätä pientä ja suloista lasta kohtaan. Hänen lastaan.
Mikään maailmassa ei voisi ikinä satuttaa hänen pientä poikaansa. Ei mikään. Arwen pitäisi huolen siitä, että kaikki olisi aina kunnossa ja hyvin. Hän halusi pojan hymyilevän aina yhtä aurinkoisesti kuin nyt hänen sylissään.
Lapsen kasvaessa aikuiseksikin Arwen tulisi olemaan aina hänen rinnallaan. Tarvitsi poika häntä tahi ei. Hän olisi aina paikalla. Aina
-
Olipa ihana aattoluukku <3 En ehkä kestä miten suloinen se oli. Kiitos tästä joulukalenterista, ihanaa että kirjoitit ja julkaisit sen! :-*
-
mursuhilleri: Kivaa, että tykkäilit tästä kalenterista ja kommentoit niin usein ja aktiivisesti! (: Ajattelin, että jouluaattona nyt ainakin pitää olla jotain suloista ja söpöä, joten keksin sitten tällaisen, joten kiva että tykkäsit siitä. Kiitoksia taas tosi paljon kommentistasi! ((: <3
-
Kiitos tästä joulukalenterista! Olen lueskellut tätä joka päivä, ajattelin että kommentoin nyt kerralla kaikki. Erityisesti Silmarillion-luukut olivat mieleeni, kirjoitat tosi eri hahmoista mitä yleensä luen niin on kiva uppoutua näidenkin maailmaan! Luthien ja Fingolfin olivat etenkin mieleeni. Muutenkin nämä olivat kivan pituisia pikku tunnelmapaloja. Kiitos kun kirjoitit! <3
-
Rosmariini: Kiitoksia kommentista, kiva kuulla että tästä on tykätty! (: Itsehän en näitä hahmojani valinnut, vaan puolisoni, joten kiitokset niistä menevät hälle, vaikka kerran tai pari saatoinkin ehkä kirota, kun tuli vaikeita tyyppejä vastaan (erityisesti Túrinin kanssa meinasi palaa hermot :'D). Paljon kiitoksia kommentistasi! ((: <3