Näille uunoille kyllä sopii niin kovin hyvin se, ettei kirjoittajakaan oikein tiedä onko tää nyt romanssia vai ei 😅Jep ;D Rakastan MakoHarua sekä romanssilla että ilman, ja ei sitä aina osaa päättää, että kumpaa sitä kirjoittais :D Siksi on kiva kirjoittaa niinkin, että jättää hahmojen suhteen ainakin osittain "auki". Ei välttämättä hahmot itsekään osaa sanoa sen tarkemmin ;D
Siis Makoto on kyllä niin suloinen tapaus ja nimenomaan hunajaääninen, että kyllä takuulla sillä on jotain parantavia vaikutuksia!Ehdottomasti! Se ääni on niin ihana, niin täynnä lempeyttä... Makoton hymylläkin on pakko olla jotain parantavia vaikutuksia, se on kans niin suloinen ja pehmeä aina.
Ja voi pikku-Harua, kun ystävän sanat niin lämmittää ja hymyilyttää vielä pitkään jälkeenpäin, mutta ei siitä tietenkään ole osannut sanoa tai edes kunnolla reagoida silloin tapahtumahetkellä.No ei tietenkään, onhan kuitenkin Haru kyseessä 😅 Mut Harun sanomana se "totta kai uimme yhdessä" kertoo paljon ja vastaa kaikkeen, ja aivan varmasti Makoto siihen ladotut tunteet ymmärtää, vaikka Haru haluaisi osata sanoa asiat myös suoraan. Mutta ehkä jonain päivänä... (ehkä sitä vois itsekin kirjoittaa jotain aiheeseen liittyen 🤔)
Tuo ensimmäinen etenkin oli niin kaunis, että tuli hymyn ohella ihan tippa linssiin. Makoton rehellinen haavoittuvuus, kun hän kertoo rakastavansa Harua, iski kyllä niin suoraan tämän siirapinrakastajan sydämeen.Kuten A/N:ssä jotain hölötinkin, tuo eka pohjautuu vuorosanoja myöten suoraan High Speed! -elokuvan yhteen kohtaukseen, joka kokonaisuudessaan on mun ehdottomia lempipätkiä ihan kaikesta mikä vain ikinä kuuluukaan Free!hin. Se on niin kaunis ja herkkä ja sitä kattoessa tulee mullekin aina tippa linssiin, et ihanaa kun oon saanut sitä tunnelmaa vieritettyä itse tekstiinkin ;D ♥
Mitä muutakaan tosirakkaus on, ellei taikaa? <3No mitäpä muutakaan, tosiaan? ♥
Makoto on niiiin rakastunut tuossa ensimmäisessä pätkässä.Niin on ♥ Ne kyllä rakastaa molemmat toisiaan ihan mielettömästi, vaikka vain Makoto sanoi sen ääneen. Makoto nyt tosin on paljon avoimempi, semmonen iso nallekarhu joka säteilee lempeyttä ja rakkautta ympärilleen. Ei hänestä tosiaan voi olla pitämättä :3
Myöhemmin kotona hän makaa vuoteellaan posket hehkuen ja hymyilee, hymyilee niin että ihan sattuu.
”Huomenta, Haru-chan.”
Makoton hunajainen ääni ja lempeä hymy tervehtivät Harua olohuoneessa.
Söpöä myös, että ollessaan yötä Makoton luona, he nukkuvat samassa sängyssä, ehkä tilaa ei ollut muutoin, mutta aion uskoa, että Makoto ei suostunut muuhun järjestelyyn ja Haru ei ruvennut vänkäämään vastaan, kun halusi sitä itsekin. ;DTotta kai he nukkuvat samassa sängyssä ;D Se varmasti tulee molemmilta ihan luonnostaan, ovat varmasti nukkuneet pienestä pitäen samassa sängyssä yökyläilyjen ym. aikana. Harulla ei tosiaan ole missään nimessä syytä vängätä vastaan, eikä Makoton tarvitse yrittääkään suostutella häntä - yhdessä nukkuminen on itsestäänselvyys ;D