Finfanfun.fi

Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Felia - 08.06.2021 13:47:25

Otsikko: Vent'anni (S • draama, romantiikka, hurt/comfort • Roni/Markus • oneshot)
Kirjoitti: Felia - 08.06.2021 13:47:25
vent'anni

S •• draama, romantiikka, hurt/comfort •• Roni/Markus •• oneshot


A/N: Oi että, on ihanaa kun kirjoittaminen sujuu! Oon nyt viime päivinä kuunnellu paljon Måneskinia ja uusi inspiraatio iski. Inspisbiisinä toimi Vent'anni, josta ficci on myös nimensä saanut. Tässä esiintyvät hahmot, Roni ja Markus on tuttuja mun Draamasateenkaaria (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51145.0) (S) -kokoelmasta, mutta tämän ymmärtäminen ei vaadi kokoelman lukemista. Tästä tuli ihan lyhyehkön oneshotin pituinen, mikä on kai ihan hyvä. ;D Ainakin kirjoittaminen on kerrankin helppoa. Toivottavasti pidätte! :D






Roni heräsi puhelimen herätyskellon ääneen ja puski peiton päältään, levitti kätensä sivuille. Syvä huokaisu pakeni hänen huuliltaan, kun hän käänsi päätään ja näki paikan vieressään tyhjänä. Tyhjyys oli viimeisten kuukausien aikana tullut tutuksi näyksi. Sen ehkä olisi pitänyt vaivata häntä, mutta tunne hänen sisimmässään oli enemmänkin helpottunut.

Hän ja Markus olivat toistaneet samaa kaavaa kuukausia – he olivat päätyneet viettämään iltaa aina hänen kämpälleen ja yksi asia oli johtanut usein toiseen. Aamuisin Markuksen vierailusta oli ollut enää jäljellä hentoinen tuoksu lakanoissa.

Heidän suhteensa oli alusta asti ollut tapahtumarikas, välillä se oli jopa käynyt on-off -asteella, ja nyt Roni tiesi, että jokin oli täysin muuttunut. Hänellä oli ollut se pieni tunne sisimmässään jo jonkin aikaa. Jotain puuttui.

Neljä vuotta oli samaan aikaan lyhyt ja pitkä aika. Siihen oli mahtunut paljon – sinä aikana hän ja Markus olivat kasvaneet lukiolaisista korkeakouluopiskelijoiksi, oppineet paremmin ymmärtämään toisiaan, mutta samalla heidän tiensä olivat alkaneet viettää toisaalle. Tai siltä Ronista ainakin tuntui. Jossain matkan varrella kivi oli tullut vastaan. Se tärkeä, ratkaiseva kivi.

He eivät enää olleet puhuneet tulevaisuudesta vaan elivät vain hetkessä. Jonkin aikaa se oli riittänyt, mutta ei enää. Roni halusi, kaipasi enemmän – hän halusi tuntea olevansa se, jonka kanssa joku voisi jakaa elämänsä. Mitä enemmän hän oli asiaa miettinyt, sitä varmemmaksi hän oli tullut. Markus ei ollut se, jonka kanssa hän halusi jakaa elämänsä.

Ajatus siitä, että hän ja Markus lähtisivät eri teille, ei edes tuntunut pahalta. Päinvastoin, se ajatus herätti hänessä jonkin pienen kipinän – kipinän, toivon jostain paremmasta.


x x x


Roni istui Markuksen pienen vuokrayksiön nojatuolissa ja naputti sormillaan käsinojaa. Tunnelma asunnossa oli odottava. Kumpikaan ei ollut sanonut hetkeen mitään, ja Roni oli varma, että he molemmat miettivät sopivia sanoja.

Markus puristi kahvimukiaan ehkä hieman liian tiukasti – Roni tiesi siitä, että tilanne oli hänelle vaikea. Hän huokaisi ja pyyhkäisi kädellään kasvojaan.

”Tää ei voi enää jatkuu näin”, Roni lopulta sanoi hiljaa. ”Me ollaan nykyään yks sotku. Eikä tää vaan oo enää… sellaista, kun mä haluun.”

Markus laski kahvimukinsa hitaasti pöydälle, siirsi katseensa Roniin. Hänen katseessaan oli eräänlaista haikeutta.

”Oli meillä hyviäkin hetkiä.”

Roni väläytti Markukselle pienen hymyn.

”Niin oli, paljonkin. Mutta nyt jotain selvästi puuttuu. Eihän me edes olla puhuttu tulevaisuudesta.”

”Mä en tiedä, mitä mä haluan”, Markus myönsi, laskien katseensa pöytään.

”Mä tiedän”, Roni totesi, ja odotti.

Sekunnit vaihtuivat minuuteiksi eikä Markus sanonut mitään, tuijotti vain pöytää. Tilanne ei selvästi ollut helppo toiselle, mutta ei se liiemmin ollut hänellekään. He kuitenkin olivat kokeneet yhdessä paljon. Vuosien aikana Roni oli jollain tapaa löytänyt itsensä – tiesi, mitä halusi – ja Markus taas… Hän ei ollut siellä ihan vielä.

Pienen ikuisuuden jälkeen Markus taas kohtasi Ronin katseen. Sinivihreissä silmissä paistoi ymmärrys.

”Ehkä meidän on aika lähteä kulkemaan omia polkuja, vapaina”, Markus sanoi.

Roni nyökkäsi hitaasti. ”Se on parasta.”

Markus nousi ylös ja Roni teki samoin. He lähestyivät toisiaan ja hetken aikaa punnitsivat, mitä tehdä. Lopulta Roni ojensi Markukselle kätensä. Markus tarttui siihen ja he kättelivät. Juuri, kun Roni oli irroittamassa otettaan, Markus kuitenkin veti hänet halaukseen.

”Kiitos kaikesta”, Markus kiitti. ”Ilman sua mä en olis varmana päässy näin pitkälle.”

Roni hymähti ja vetäytyi halauksesta.

”Kiitos sullekin. Viimeiset neljä vuotta on ollu kyllä opettavaisia monella tapaa.”

”Todellakin. Tästä on sit hyvä jatkaa oppimista”, Markus totesi pieni hymynkare huulillaan. ”Me ollaan vielä nuoria. Mulla on aikaa löytää itteni ja sulla… Kuka ikinä saakaan sut poikaystäväksi tulevaisuudessa tulee olemaan onnekkain tyyppi.”

Roni naurahti, ja otti muutaman askeleen taakse päin.

”Mä tästä sit varmaan lähden...”

Markus nyökkäsi.

”Onnee jatkoon”, Markus sanoi. ”Ja nähään koulussa.”

Roni hymyili pienesti.

”Onnee sullekin ja nähdään.”

Sen jälkeen Roni kääntyi poistuakseen Markuksen kämpästä. Kun ovi hänen takanaan naksahti kiinni, tuntui kuin epämääräinen paino olisi pudonnut hänen hartioiltaan. Vaikka pieni haikeus hiipi hänen sydämeensä joka askeleella, kun hän käveli hissille, silti hänestä tuntui hyvältä. Vapautuneelta, helpottuneelta.

Elämä jatkuisi erosta huolimatta. Päälle parikymppisenä elämä oli tosiaan vielä edessä. Hän oli nyt kokemusta rikkaampi, varmempi itsestään ja tulevaisuudestaan. Häntä ja Markusta ei ehkä oltu tarkoitettu yhteen pariskuntana, mutta jos hän ei nyt aivan väärin ollut tulkinnut, heidän yhteinen matkansa jatkuisi ystävinä.
Otsikko: Vs: Vent'anni (S • draama, romantiikka, hurt/comfort • Roni/Markus • oneshot)
Kirjoitti: Vuorna - 10.06.2021 20:01:26
Iltaa! Näinä päivinä ehdottomasti paras tapa saada mut houkuteltua tekstin pariin on nimetä se Måneskinin biisin mukaan ;D Nappasin tämän välilehtiin pyörimään jo toissapäivänä ja nyt ehdin lukemaan ja kommentoimaankin. Vent'anni on ihana kappale ja minusta oli oikein ihastuttavaa lukea millaisen tekstin olit sen innoittamana saanut aikaan. Draamasateenkaaria ei minulle ollut tuttu aiemmin, mutta hyvin tämän pystyi lukemaan ilman sen tuntemista – ja nytpä on ainakin lisää luettavaa.

Hurt/comfort on minusta aina kivaa luettavaa, eikä tämä ollut suinkaan poikkeus. Tämä oli myös varsin ilahduttavan realistinen teksti. Harvemmin sitä lukiokumppanin kanssa loppuelämää vietetään, joten sinänsä Ronin ja Markuksen suhteen loppuminen tuntui jopa tavallaan luonnolliselta. Erilleen kasvaminen on kenties vähän klisee, mutta tässä se toimi mainiosti ja sopi tähän loistavasti. Vaikka ero on aiheena aika lailla sydäntäsärkevä, hitusen särkynyttä sydäntä lämmitti kyllä oikein paljon se, miten sopuisasti ero hoitui. Selkeästi oon lukenut liikaa riitaisista eroista viime aikoina ;D

Lainaus
Vaikka pieni haikeus hiipi hänen sydämeensä joka askeleella, kun hän käveli hissille, silti hänestä tuntui hyvältä.
Tämä oli minusta vallan mainio kohta, johon kulminoitui oikein nätisti minusta se, miten ero oli näille kahdelle oikea ratkaisu. Eipä sitä pystyyn kuolleeseen suhteeseen kannata jäädä, vaikka tavallaan kumppaniaan edelleen rakastaisikin.

Tässä oli tosi hyvin minusta tavoitettu semmoista parikymppisen ajatusmaailmaa! Tuohon inspisbiisiin tämä sopi myös erinomaisesti ja sen myötä tämä ilahdutti minua oikein erityisen paljon ;D Pidin tämän kirjoitustyylistä ja tietynlaisesta suoruudesta ja myös se, että Roni ja Markus pystyivät jonkinmoisen ystävyyden ilmeisesti löytämään, oli tosi kiva! Tätä oli ihana lukea, tämä oli kaikin puolin onnistunut. Kiva myös, että tämän kirjoittaminen tuntui sujuvan! Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta <3
Otsikko: Vs: Vent'anni (S • draama, romantiikka, hurt/comfort • Roni/Markus • oneshot)
Kirjoitti: Felia - 17.06.2021 14:00:35
Vuorna: Heips! Haha, hienoa, että onnistuin juuri tällä nimellä houkuttelemaan sut tän pariin! Måneskinin biisit on olleet itelläkin kovassa kuuntelussa viime aikoina ja eritoten tämän tekstin inspiraatio-biisi on ihana. :) Hurt/comfortia on aina hauska kirjoittaa ja hienoa kuulla, että tämä oli realistinen. Siihen kuitenkin aina pyrin. Erot on aina erilaisia, mutta saattaapi olla, että lukiokumppaneiden kanssa voi useinkin käydä kliseisesti eli kasvetaan erilleen. Kiva kuitenkin, että klisee toimi. :D Vau, on mahtavaa kuulla, että onnistuin vangitsemaan parikymppisen ajatusmaailman hyvin, ja että tarina sopi biisiinkin. Tuhannet kiitokset ihanista sanoistasi. ♥
Otsikko: Vs: Vent'anni (S • draama, romantiikka, hurt/comfort • Roni/Markus • oneshot)
Kirjoitti: Larjus - 29.06.2021 14:07:38
Voih, mikä tarina. Yleensä en kestä erotarinoita sitten niin lainkaan, mutta tässä oli koko ajan jotenkin niin lohdullinen ja valoisa tunnelma, ja eroaminen tapahtui hyvässä hengessä, niin ei jäänyt tällee lopuksikaan mikään kaihertamaan (ja sekin helpotti, ettei kyseessä ole mikään oma OTP, niistä ei tämmösten lukeminen multa onnistuis 🙈). Ihan tavallistahan se on, että nuorena muutenkin niin paljon kokeilee ja ettii itseään, että harvoin se eka suhde kestää ja jää myös viimeiseksi. Kiva kuitenkin, että heille näytti ystävyys jäävän, vaikkei parisuhteesta lopulta mitään molempia tyydyttävää tullutkaan. Eipä se ero ole siltikään helppo päätös ole, muutokset vaativat aina osansa, mutta onneksi lopulta mieli on kevyt ja toiveikas :3

Tää oli oikein nätisti kirjoitettu tarina, jossa oli - kuten jo sanoin - lohdullinen ja turvallinenkin tunnelma. Vaikkei suhde lopulta onnistunutkaan, oot kirjoittanut siitäkin kauniisti sen todellisuuden rajoissa, kuten hahmot itsekin myöntävät, paljon hyviä hetkiä.

Lainaus
Oi että, on ihanaa kun kirjoittaminen sujuu!
Se on kyllä niin ihanaa! Toivottavasti sulla on jatkunut hyvät kirjoitusfiilikset ja jatkuu vastaisuudessakin :)
Otsikko: Vs: Vent'anni (S • draama, romantiikka, hurt/comfort • Roni/Markus • oneshot)
Kirjoitti: Felia - 12.07.2021 12:07:40
Larjus: Hupsista, onpas aika vierähtänyt nopeasti. Mun piti jo vastata sun kommenttiin jo aiemmin, mutta se jäi... Nyt tuo erhe korjattakoon! Mahtavaa, että pidit tästä erotilanteesta huolimatta. Ei erot koskaan helppoja ole, mutta tässä pojat hoiti sen niin hyvässä yhteisymmärryksessä kuin mahdollista. Nuoruus on monille tapahtumarikasta aikaa ja silloin kokee ja oppii itsestään paljon, joten on tosiaan luonnollista, että pari- ja ystävyyssuhteet muuttuu. Hienoa kuulla, että onnistuin kuvaamaan kaiken realistisesti. 😊 Ja kyllä, kirjoitusintoni on säilynyt hyvin - onneksi! 😄 Lämpimät kiitokset kommentistasi! ❤️
Otsikko: Vs: Vent'anni (S • draama, romantiikka, hurt/comfort • Roni/Markus • oneshot)
Kirjoitti: Neptunus - 13.07.2021 17:03:51
Kommenttikampanjasta päivää!

Tämä oli miusta oikein hyvä kuvaus siitä, kuinka useammankin vuoden yhdessä olleet ihmiset joskus kasvavat erilleen ja tahtovat eri asioita tai sitten toinen ei vain tiedä, mitä tahtoo. Jokin menee rikki tai ei välttämättä rikkikään. Jokin vain lakkaa toimimasta tai tulee väliin. Tässä oli sellaista elämän realismia ja sitä oli käsitelty mielestäni hyvästä näkökulmasta. Toiveikkaasti ja mahdollisuutena uuteen.

Onhan eroaminen aina harmittavaista ja rankkaakin, mutta pidin siitä, kuinka Roni ei niinkään ollut mitenkään surkeana, vaan lähinnä kevyesti haikeana ja enemmänkin lohdullinen ja helpottunut. Jos kuitenkin hänen ja Markuksen välit ja suhde on ollut menossa huonompaan suuntaan, helpottaahan ero sitten oloa. Ihanaa kuinka Markus käyttäytyi myös hyvin ja tunnusti sen, etteivät heidän välinsä ole olleet entisenlaiset. Ja että hän myös tunnusti sen, ettei tiedä, mitä itse haluaa. Nuoria miehet ovat ja molemmilla on aikaa löytää itsensä ja suunnitelmansa. Ei elämä yhteen parisuhteeseen kaadu, vaikka se joskus siltä saattaakin tuntua.

Molemmat miehet selvästi välittävät toisistaan ja toivottavasti pysyvät jatkossa ystävinä, kunhan vain kykenevät siihen. Tykkäsin tästä tekstistä paljon. Tässä oli samaistumispintaa. Kiitos!
Otsikko: Vs: Vent'anni (S • draama, romantiikka, hurt/comfort • Roni/Markus • oneshot)
Kirjoitti: Felia - 16.07.2021 14:58:17
Neptunus: Ihanaa, kun otit juuri tämän Kommenttikampanjasta! On kiva kuulla, että onnistuin kuvaamaan eron realistisesti. Lähtökohtaisesti itse ajattelen, että vaikka erot on ikäviä, niin silti ne on pidemmän päälle vain hyvä juttu ja niiden jälkeen koittaa aina uusi mahdollisuus. Ja niinhän se on, että huonoon suhteeseen ei pidä jäädä. Halusin tosiaan myös tässä tuoda esiin sitä positiivista puolta - molemmat pääsee tosiaan selvittämään, mitä haluaa jne. Hyvä, että onnistuin myös toiveikkuuden esiin tuomisessa. :D Valtavan isot kiitokset sulle ihanasta kommentista! ♥