Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: mursuhilleri - 27.05.2021 11:10:46
-
Nimi: Kolmastoista kirja
Ikäraja: S
Paritus: Hermione Granger/Gregory Goyle
Genre: arkista fluffia
A/N: Ensinnäkin, tämä paritus on ollut mun mielessä PITKÄÄN, ja olen kuumeisesti halunnut kirjoittaa heistä ficin. Nyt mikroficcihaasteen myötä totesin, että on oikea aika tälle paritukselle! Tämä on siis mikroficcikokoelma, joka pitää sisällään tällaisia pieniä kohtauksia parisuhdearjesta. Genre on minulle vieras, joten vähän jännittää! No, eikai tässä muuta, päästän teidät lukemaan tarinaa 8)
Osallistuu siis Mikroficcihaasteeseen (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51118.0).
Kolmastoista kirja (42 sanaa)
Gregory huokaisi syvään kaksitoista kirjaa sylissään. Hermione virnisti selatessaan paikallisen kirjaston kirjahyllyä.
”Mitä sinä siinä tuhiset?” hän kysyi mieheltään.
”En mitään, en mitään”, Gregory vastasi. Hermione hymyili valloittavaa hymyään.
”Hyvä”, hän sanoi ja nakkasi vielä yhden kirjan Gregoryn syliin, valtavan pinon päällimmäiseksi.
-
Tässäpä vasta erikoinen paritus, enkä osaa edes arvata, kuinka hahmot ovat päätyneet lyömään hynttyyt yhteen. Se selviää tai sitten ei, mutta ficcikulttuurissa on parasta, ettei kaikkea välttämättä tarvitsekaan kertoa ja rare on rakkaus. ♥ Todella hurmaava pätkä ja jotenkin voimakas Gregory on hauska, kun kannattelee valtavaa kirjapinoa. :D
-
Tätä on pakko jäädä seuraamaan ihan vaan parituksen takia, koska se on niin hämmentävä yhdistelmä että pakko saada sitä lisää :D Olen raren ystävä, joten parkkeeraan tähän näin nyt ahterini oikein tukevasti. Mua myös huvittaa, etten oo tainnut koskaan lukea sulta mitään tekstiä, joka ei olisi jollain tavalla saanut ensireaktiona aikaan "öö mitä" -reaktiota! :D Sulla on ihanan uniikkeja tekstejä. Ja ihanan outoja, hyvällä tavalla <3
Mielenkiinnolla jään seuraamaan siis. Tässä ekassa pätkässä oli ihana tunnelma, semmoinen hymyilyttävä. Ja hei, Hermione ja kirjat, OTP-ainesta. :P Ihanaan klassikoaiheeseen hauska uusi twisti siis! Tämä oli kovin söpö. Tykkäsin, seuraan, kiitän ja lisää kinuan!
-
Odo, kyllä, rare on ikuinen rakkaus <3 Totta puhuen, minäkään en ole vielä ihan varma, miten nämä kaksi ovat yhteen päätyneet :P Ehkä se hahmottuu jossain vaiheessa! Kiitos paljon, ihana kun kommentoit <3
flawless, hahaa, no ei mulla taida ihan hirveän montaa julkaistua tekstiä ollakaan, jotka ei olisi "öö mitä"-materiaalia :P Tämä on tosiaan OTP-ainesta, oon ihan innoissani kirjoittanut näitä mikroficcejä tähän kokoelmaan! Kiitos hirveästi, tuli hyvä mieli <3
A/N: Oon onnellinen, että tämä on saanut pari kommenttia, koska arkailen hirveästi ns. "vakavien" tekstien julkaisua :D Toki tässäkin kokoelmassa on joissakin osissa sellaista pientä huumoria mukana, mutta pyrin kuitenkin pitämään tämän enemmän söpönä fluffina!
Turhuuksia (49 sanaa)
”Kyllähän me tämä heitetään pois.”
”No eikä heitetä. Minä tarvitsen sitä.”
”Et sinä edes käytä sitä.”
”Miten niin, viimeksi juuri, öh-”
Hermione nauroi. Gregory ei ollut käyttänyt chilikastiketta ruoassaan vuosiin, silti purkki oli jostain syystä edelleen heidän jääkaapissaan.
”Heitetään pois”, Hermione sanoi lempeästi. Gregory pyöräytti silmiään, mutta myöntyi vihdoin.
-
Söpö. <3 Mikroficciin mikrokommentti, mutta tykkäsin tästäkin! Ihania arkisia maistiaisia nämä sinun mikroficcisi ja erilaisella parituskella. Hermione on oma itsensä, vaikka Gregorysta en osaa vielä sanoa, kun se on aina jäänyt silleen sivuun niin kirjoissa kuin ficeissäkin. Jotenkin tuommoinen söpö-"öh" kuitenkin sopi hahmoon! Ei sellainen typeryksen "ööh" vaan jotenkin tuli sellainen soma mielikuva hassusti!
-
Odo, joo, Gregorysta on tavallaan hauska kirjoittaa, kun hän ei kirjoissa ole ollut kovin paljon esillä! Juuri sen takia, että voi ottaa vähän vapauksia hänen kirjoittamisessaan. Kiitos kommentistasi!
A/N: Oho, oon unohtanut julkaista näitä mikroficcejä, enkä ole oikeastaan kirjoittanutkaan näitä hirveästi :D Korjataanpas asia!
Perheenlisäystä (55 sanaa)
”Tiedätkös, minusta meidän pitäisi harkita perheenlisäystä”, Hermione tokaisi hilpeästi aamiaispöydässä. Gregory meinasi vetää kahvinsa väärään kurkkuun. Hermione virnisti.
”Mitä?” Gregory ihmetteli yskittyään tarpeeksi. ”Eikö - tuota – ole vielä vähän liian aikaista?”
”Hölmö, tarkoitin, että voisimme ottaa lemmikin, vaikkapa kissan”, Hermione tarkensi virnistäen. Gregory huokaisi helpottuneena.
”Vai että kissan?” hän tuumi ja hörppäsi kahviaan. ”No, mikäpä ettei.”
-
A/N: Sain tosiaan tässä yksi päivä kokoelman valmiiksi, jee! Nyt julkaisen loput säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin. Ikärajan lasken sallittuun, koska suunnitelma muuttui hieman :P
Ystäviä (80 sanaa)
Gregory katsoi itseään peilistä ja veti syvään henkeä. Hän ei ollut ennen viettänyt aikaa Hermionen ystävien kanssa. Hän nappasi luudanvartensa ja asteli keittiöön, missä Hermione teki heille eväitä leikkimielistä huispauspeliä varten.
”No, mennäänkös sitten?” Hermione sanoi iloisesti loitsiessaan voileivät lentämään eväskoriin.
”Minua vähän jännittää”, Gregory sanoi hiljaa. Hermione halasi häntä lujasti.
”Ei tarvitse jännittää”, Hermione sanoi. ”Kaikki ovat ihan kivoja. Harry, Ron, Ginny, kukaan ei pure. Ja Dracokin tulee!”
Gregory katsoi Hermionea silmiin ja löysi niistä rohkeutta.
”No, eiköhän lähdetä.”
-
Aamua! Silloin kun ensimmäisen näistä julkaisit niin kurkistin tänne puhtaasti parituksen aiheuttamasta mielenkiinnosta, sen verran rarea kyseessä että olihan se pakko nähdä millaista tekstiä näistä saa aikaiseksi. Itse olen ehdottomasti semmoista koulukuntaa, että minkä tahansa parituksen saa toimimaan kunhan teksti on hyvää, ja tässä olit todellakin luonut hyvinkin uskottavan oloisen suhteen Hermionen ja Gregoryn välille! Nämä osat ovat hurjan suloisia ja molempien luonteet tulevat hienosti esille! Dialogipainotteisuus toimii näissä erinomaisesti ja sitä oli myös suorastaan ilo lukea – erityisesti Hermionen repliikit olivat jotenkin luonteenomaisen nokkelia.
Arkinen fluff on käytännössä mun lempigenre ja senkin takia tämä ilahduttivat oikein erityisen paljon <3 Näitä tilanteita oli kiva lukea ja ne nostattivat hymyn huulille useampaankin kertaan! Nämä kaikki olivat mainioita mutta eniten ehkä tykkäsin tuosta Perheenlisäystä-osasta, siinä oli hienosti tasapainossa söpöily, huumori ja molempien luonteenpiirteet tulivat kivasti esille. Nämä on taitavasti kirjoitettuja ja tosi hyvin oot onnistunut tekemään tästä rareparista uskottavan. Kiitos näistä, näitä tuun ehdottomasti lukemaan lisää myöhemminkin!
-
No jopas! Tässähän on mielenkiintoinen paritus ja siksi päädyinkin tämän pariin. ;D
Nää on kyllä todella suloisia ja sellaisia... tavallaan viattomia. Ihania. ♥ Vaikka Gregory on mulle hahmona tosiaan vähän jäänyt pimentoon, niin tässä kyllä sen persoona tulee mukavasti esille. Leppoisa kaveri taitaa olla kyseessä. Ja jotenkin tuntuu, että se ja Hermione tasapainottaa toisiaan hyvin. Rare-pareissa voi olla hankala saada niitä uskottaviksi, mutta oot kyllä saanu näiden välille luotua hyvän suhteen. Hienoa!
Tuo Perheenlisäystä oli hauska! Se on jännä, että ensimmäisenä sitä automaattisesti ajattelee lapsia eikä lemmikkiä. Mutta siis, onhan se lemmikkikin perheenlisäystä. Kissa olisi oiva lemmikki kaksikolle! ;D Hienoa myös, että oot kirjoitellut sellaisesta genrestä, joka ei oo tuttu! Itsensä haastaminen on varmasti hauskaa. Ja oot kyllä loistavasti onnistunut genren kanssa!
Hymyilen täällä ruudun toisella puolella nyt, kun nää oli niin piristäviä! Arkinen fluff on ihanaa ja kun tässä on vieläpä erikoisempi paritus niin, ai että, tykkään! Jatkoa jään innolla odottelemaan!
Suuret kiitokset! ♥
-
Oho, tämä rare-paritus vie kyllä minut epämukavuusalueelle :D Mutta se onkin aika hauskaa! Ja ylipäätänsä huippua, että olet lähtenyt toteuttamaan paritusta, joka on pyörinyt mielessä jo kauan. Kiitos siis jo pelkästään siitä, HP-rarea ei ole koskaan liikaa!
On kyllä sanottava, että Goyle on minulle todella, todella etäinen hahmo, josta on jäänyt sellainen erittäin pinttynyt tyhmän ihmisen kuva. Ihan kamalaa! :D Siksi onkin hauskaa pakottaa aivoja vähän muokkaamaan tätä jähmettynyttä käsitystä toiseen suuntaan ja yrittää nähdä se, mitä Hermione näkee. Yritänkin ajatella, että tällainen Goyle olisi voinut olla, jos olisi saanut kasvaa vähän toisenlaisessa ympäristössä ja saada enemmän rakkautta. Onkin aika kiva huomata, kuinka ujo ja vähän varautunutkin Goyle näissä mikropalasissa on! Se sopii hänelle yllättävän hyvin ja on luontevan oloista, että Hermione on heistä kahdesta se sosiaalisempi ja rohkeampi.
Minuakin ihastutti Vuornan ja Felian tavoin erityisesti tuo Perheenlisäystä -osa, mutta etenkin tämä viimeisen osan Gregory katsoi Hermionea silmiin ja löysi niistä rohkeutta oli aivan todella hyvä! Siinä tiivistyi yksi parisuhteen tärkeistä osasista, usko toiseen ja halu valaa rohkeutta vaikeissa tilanteissa. Erityisesti siinä ehkä korostuikin ajatus siitä, että Goyle vain tarvitsee oikean ihmisen vierelleen muodostuakseen mielenkiintoiseksi hahmoksi.
Todella mainiota rarea, iso kiitos jo näistä osista! Lupaan lukea loputkin :)
-
Vuorna, suuri kiitos kommentistasi! Minäkin rakastan arkista fluffia, vaikka en olekaan sellaista ennen kirjoittanut! Nyt halusin kokeilla ja tämä on oikeasti ollut tosi miellyttävä tarina kirjoittaa :) Hyvä kuulla, että olen siinä jotenkin onnistunut!
Felia, tosiaan, olen viime aikoina alkanut haastaa itseäni kirjoittamaan uusia genrejä, kun ennen kirjoitin oikeastaan pelkästään huumoria! Ihana saada tällaista palautetta, kun oon todella epävarma näistäkin osista! Kiitos paljon, ihana että kommentoit!
hiddenben, haha, Goylesta tosiaan annetaan kirjoissa juuri sellainen tyhmän ihmisen kuva, itsellekin se on ollut aina sellainen fakta, että Crabbe ja Goyle ovat vähän yksinkertaisia :P En edes muista mistä tämän parituksen idea lähti, mutta ihastuin siihen heti! Todella paljon kiitoksia!
A/N: En kestä!! Miten ihania kommentteja teiltä on tullut, melkein itku tulee! Tämän osan julkaiseminen vähän jännittää, tästä olen kaikista eniten epävarma :P No mutta, pistetään nyt julkaisuun kuitenkin!
Vuosipäivä (86 sanaa)
Hermione huomasi Gregoryn olevan allapäin, tämä oli ollut apea heti herättyään. He olivat juuri syöneet lounasta, mutta istuivat vielä pöydässä kahvikuppien äärellä. Gregory oli harvoin allapäin, mikä teki tilanteesta kummallisen.
”Onko kaikki hyvin?” Hermione kysyi arasti. Gregory ei nostanut katsettaan kahvistaan.
”Tänään on Vincentin kuoleman vuosipäivä”, hän sanoi hiljaa. ”Se muistuttaa minua menneisyydestäni. En haluaisi muistaa sitä.” Hermione tarttui Gregoryn käteen.
”Kaikella on tarkoituksensa”, Hermione sanoi. ”Jos menneisyytesi olisi ollut erilainen, emme olisi ehkä koskaan tavanneet.”
Gregory puristi Hermionen kättä ja hymyili ensimmäisen kerran sinä päivänä.
-
Sairastelua (42 sanaa)
Gregory lepäsi untuvapeiton alla. Hänen vieressään lattialla oli roskakori täynnä käytettyjä nenäliinoja. Hermione istui sängyn reunalla ja ojensi kätensä Gregoryn poskelle.
”Sinun kannattaisi mennä siitä”, Gregory sanoi niiskauttaen. ”Sinäkin sairastut muuten.”
Hermione vain naurahti ja kumartui suutelemaan Gregorya.
”Sittenpähän pääsen sinun hoivattavaksesi.”
-
Päivää! Hurjan söpöjä osia taas, ihanasti semmoisia hurt/comfort-tyyppisiä – siitä tykkään myös oikein kovasti. Pidän kanssa siitä, miten realistisen oloisia ja tavallaan elämänmakuisia nämä osat ovat. Samalla niistä välittyy todella hyvin molempien hahmojen persoonat ja menneisyyskin. Etenkin tuo Vuosipäivä toi hyvin esille Gregoryn vähän vähemmän ihastuttavaa menneisyyttä, mutta Hermionen sanat olivat tosi hyvää ja todenmukaista vastapainoa sille. Hieman pisti surettamaan tuo Vincentin maininta, jotenkin Crabben ja Goylen on kirjoissa tottunut näkemään sellaisena yksikkönä, niin voi vain kuvitella miten paljon Vincentin kuolema on Gregoryyn vaikuttanut. Sympaattista oli kuitenkin se, miten Hermione sai hänet hymyilemään!
Sairastelua oli myös tosi ihana! Saatoin vähän naurahtaa sille, miten Hermione kuitenkin pysyi Gregoryn luona, vaikka fiksuna ihmisenä varmasti tiesi että se on tosi nopea tapa saada nuha itselleenkin. Ehkäpä Hermione kaipasi vähän sairaslomaa Gregin hoivattavana? Näitä oli jälleen kiva lukea, nämä ovat kovin viihdyttäviä ja ja upeasti kirjoitettuja! Kiitos näistä, riennän sitten mielelläni lukemaan kaksi viimeistäkin niiden ilmestyessä.
-
Awws 💕
Nää pätkät oli ihania, vaikka teemat olivatkin synkempiä. Ikävät vuosipäivät on varmasti aina raskaita ja tässä tapauksessa vielä, kun se muistuttaa menneisyydestä, josta ei pidä niin... Mutta tottahan se on, että joskus ikävien sattumusten kautta ihmiset löytävät tien toistensa luo. Ja ihmiset muuttuvat. Menneisyydestään voi oppia, ja tässä vaikuttaa siltä, että Gregory on siitä todellakin oppinut paljon. :) Tässä myös hyvin korostuu se, että toisen menneisyys on hyväksytty. Niinhän se pitääkin tehdä, jotta mikään ei kaiherra välejä. :)
Voi että, tuo sairastelu-pätkä. Hermione huolehtimassa Gregorysta ja tämä puolestaan huolehtimasta siitä, että toinenkin voi sairastua. Mitäpä sitä ei rakkaansa vuoksi tekisi. Ja tässäkin hyvin korostuu tuo vastavuoroisuus ja luottaminen - Hermione tietää, että Gregory huolehtisi hänestä, jos hän sairastuisi. Ihanaa. 💕
Naaws, nää arjen vähän kurjemmat puoletkin kun jaetaan yhdessä, niin ai että. Nää oli taas niin hienoja, tykkäilen hirmusen paljon! Kiitän ja kumarran 💕
-
Pakko liittyy muiden kuoroon ja todeta et oho, mikä paritus :D Ite ei tuu kauheesti "rareiltua" mutta onhan ne kyllä ihan vinkeitä parituksia. Mahdollisuuksia on vaikka miten paljon, Pottereissakin kun on niin paljon erilaisia hahmoja. Ja siis ei kyllä yhtään yllätä että sinä oot valkannut tämmösen erikoisemman parituksen :D
Mielenkiintoista miettiä, miten Hermione ja Goyle ovat lopulta rakastuneet ja päätyneet yhteen, koulussa kun välillä ei ollut kuin ehkä Dracon ja Harryn nokittelun takia pientä vihamielisyyttä (ja Hermione näytti pitävän Goylea aika typeränä). Mut niin sitä elämässä pääsee tapahtumaan paljon, ihmiset kasvavat, näkemykset muuttuvat ja tulee uusia mahdollisuuksia. Tässä kuitenkin oli myös se menneisyys läsnä, voi tota Vuosipäivä-pätkää 😭 Siinä on varmasti ollut vaikea pala käsiteltäväksi. Onneksi Hermione on tukena ♥ Oot muutenkin kirjoittanut heille todella suloisen suhteen, voi että miten mä rakastan arkista fluffia ja kaikkea söpöä, niin on ihan nappivalinta ♥
Kiva päästä näkemään, mimmoset pätkät oot vielä heistä kirjoitellut :3 Mukavasti ollut jo näissä paljon erilaista sisältöä ja aiheita.
-
Vuorna, minäkin mietin, että Crabbe ja Goyle ovat sellainen yksikkö, niin varmasti on tehnyt todella kipeää, kun Crabbe kuoli! Oon aina oikeastaan miettinyt, että miten Goyle pärjää sen jälkeen! Kiitos paljon kommentistasi, ihana kun seuraat tätä <3
Felia, parisuhteessa tosissaan on tärkeää hyväksyä toinen sellaisenaan ja myöskin pystyä käymään läpi elämän ikävät puolet yhdessä! Näitä oli mukava kirjoittaa, kiva kuulla, että nämä ovat onnistuneet! Kiitos taas kommentistasi! <3
Larjus, arkinen fluff on parasta ikinä <3 Myöskin rare on rakkaus! Musta olisi kiva kirjoittaa lisää ficcejä tästä parista, ja nimenomaan siitä, että kuinka he ovat päätyneet yhteen! :P Kiitos kommentistasi, kiva kun päädyit lukemaan tätä!
A/N: Ihan haluan tähän väliin antaa pienet krediitit poikaystävälleni! Hän on antanut minulle muutaman aiheen näihin mikroficceihin ja auttanut vähän ideoimaan muutenkin tätä kokoelmaa <3
Illalliskutsut (72 sanaa)
Hermione ja Gregory olivat vetäytyneet keittiöön hakemaan jälkiruokia. Hermione ei voinut lopettaa hymyilemistä. He olivat kutsuneet muutaman ystävän kylään juhlimaan heidän kihlaustaan.
”Tiedätkös”, Hermione sanoi virnistäen. ”Minusta tuntuu, että Harrylla ja Dracolla on jotakin silmäpeliä meneillään.”
”Mitä?” Gregory naurahti. ”Et ole tosissasi.”
”Olen, olen”, Hermione hymyili. ”Onhan se nyt ihan ilmiselvää.”
”Ehkä meidän kihlautumisemme saa heidät romanttiselle tuulelle”, Gregory sanoi ja kiersi käsivartensa Hermionen ympärille.
”Mahdollisesti”, Hermione sanoi ja suuteli tuoretta kihlattuaan.
-
Mahtia että tää paritus inspaa, tykitä ihmeessä lisää! Ku todellakin olis kiva päästä seuraamaan, miten heidän suhteensa alkoi ja kehittyi. Ja tässähän se etenee lisää, koska ooo, kihloihin. Somaa, että he aikovat juhlistaa sitä ystäviensä kanssa. Drarry-viittaus/maininta sai mut väkisinkin hymyilemään, koska kun sinusta on kyse, niin juuri tuo paritus ei yllätyksenä tule :D (Jos tää ei olis näin "normaali" nii oisin oottanu varmaa jotai tyylii Harry/Ksenofiliusta ;D) Goyle ja Hermione selkeesti toivovat, että heidän lähipiirissä tapahtuis pian toisetkin kihlat ;D Ehkä he pääsevätkin toimimaan toisille esimerkkinä.
-
Oih, kihlat! 💕 Tässä viime aikoina mulla on kieltämättä alkanut nousta kunnon kihlajaiskuume, ja tää vaan lisäsi sitä. ;D Olisihan se nyt ihan huippua juhlistaa kihlajaisia ystävien kanssa.
Ja aww, tuo H/D-viittaus tuolla. Monesti ulkopuoliset näkee asiat tarkemmin, kun itse asianomaiset. Ehkäpä Hermionen ja Gregoryn kihlaus potkii Harrya ja Dracoakin toimimaan. ;) Tässä oli niin ihanan lempeä ja sellainen leikkisä tunnelma, että ei voinut muuta kuin hymyillä. Tuli muutenkin todella hyvälle mielelle. Romantiikassa on taikaa. ;)
Tää oli ihana, tykkäsin hirmusesti! 💕 Innolla jään odottamaan viimeistä osaa! Kiitos 💕
-
Larjus, huuu! Harry/Ksenofilius olisi aika herkku paritus! Kiitos tästä ideasta :P Kiitän myös kommentista!
Felia, aww, kiitos paljon! Toivotaan, että Harry ja Draco saavat inspiraatiota Hermionesta ja Gregorysta ;)
A/N: Vitsi että olen aina yhtä hymyä kun saan näitä kommentteja teiltä! Mutta nyt on aika viimeisen osan! Tämä pieni kokoelma oli aivan ihana kirjoittaa, nautin hirveästi näistä mikroficeistä! Hassua tässä vikassa osassa on se, että tämä on itse asiassa ensimmäinen, jonka tähän sarjaan kirjoitin :P Totesin, että siihen on sitten hyvä lopettaa!
Eväsretki (62 sanaa)
Aurinko paahtoi siniseltä taivaalta, kun Hermione levitti eväskorin sisältöä viltille. Hän hymyili katsoessaan lasten juoksentelua puiston kirkkaanvihreällä nurmella. Hermione oli viime viikkoina alkanut haaveilla lasten saamisesta.
”Mitä mietit?” Gregory kysyi virnistäen.
”En mitään”. Hermione vastasi äkkiä punastuen hieman. Hän näpräsi hopeaista sormusta vasemmassa nimettömässään. Gregory tarttui hänen käteensä.
”Luulen että olen samaa mieltä kanssasi”, hän sanoi lempeästi hymyillen. ”Nyt on oikea aika.”
-
Olivatpa nämä viimeiset osat hymyilyttäviä ja kivoja! En vieläkään osaa ihan nauttia tästä parituksesta, sillä se nyt vaan on niin rare, mutta hymyn ne silti saivat kasvoille :D Tykkäsin siitä, miten Gregorysta tulee mikroficci kerrallaan vähän tutumpi ja selkeästi lempeämpi ja, no, inhimillisempi hahmo. Etenkin tuo Gregory oli harvoin allapäin, mikä teki tilanteesta kummallisen oli jotenkin erityisen kiva, sillä se antaa hänen persoonallisuudestaan todella kivan ja miellyttävän kuvan! Ehkä sinä hiljalleen saat ujutettua Gregory Goylen mukavien ihmisten kategoriaan ;)
Tässä oli ihanaa tunnetta mukana ja viittaus Drarryyn Illalliskutsu-osassa oli hauska! Tämä viimeisin oli kuitenkin ehkä siinä mielessä kivoin, että siinä oli hauska viittaus tuohon Perheenlisäystä-osaan, mutta tässä sitten mielessä pyörikin jo Se Perheenlisäys :P Tällä tavoin sarja tekee onnistuneen ympyrän ja toi minulle hyvän fiiliksen! Tämä kokonaisuus huokuu sellaista iloa ja kepeyttä, mikä on jotenkin todella kivaa luettavaa ja tuntuu mukavalta myös hahmojen kannalta, että Gregory ansaitsee lempeyttä ja rakkautta vaikeiden Tylypahka-vuosien jälkeen. Tykkäsin tästä kovin! Kiitos, että kirjoitit ja julkaisit tämän :)
-
No voi että mikä viimeinen palanen! Nyt sitten olisi aika sille jälkikasvulle, mitä aiemmin jo vähän sivuttiin. Tämmösenä lällyilyromantikkona mua jaksaa ihastuttaa kerta toisensa jälkeen semmoset tilanteet, missä hahmot tuntevat kumppaninsa niin hyvin, ettei tämän välttämättä tarvitse sanoa mitään kun toinen jo tietää (ja joo, kyllä se uppoaa muhun kuin veitsi voihin ihan platonisesti vaikka sisarusten ja hyvien ystävienkin välillä). Se on hyvä, että molemmat hahmot ovat lapsiasiasta samaa mieltä, kurjaahan se olis jos toiveet ja ajatukset suuresti eroaisivat. Mut "oikea aika" tuskin tarkoittaa sitä, että jo ton eväsretken aikana siirtyvät puheista tekoihin ja ryhtyvät hommiin ;D
En olis kyl koskaan odottanut lukevani mitää tämmöstä fluffeilua niin että Goyle on pääosassa, mutta tää on ollut oikein mukava kokemus. Niin kuin hiddenben tossa yllä totesi, ansaitsee Goylekin rakkautta ja lempeyttä :3 Kiva kun oot nämä kirjoitellut ja julkaissutkin tänne muidenkin iloksi, kiitos!
-
Awws, mikä viimonen pätkä!
Luonnollistahan se on, että lopulta siirrytään askel eteenpäin suhteessa ja lapsiasiakin nousee enemmän esille. Ihanaa, että molemmat tietää, mitä toinen ajattelee ilman, että sitä tuodaan suoraan sanoin ilmi. Ja toki se on myös hyvä, että molemmat on asian suhteen samaa mieltä. :)
Nää on ollu niin kivoja pätkiä, että olisi mahtia lukea lisääkin tästä kaksikosta - vaikkapa siten, että heillä tosiaan on jo lapset hankittuna? ;) Noh, ei paineita jatkon suhteen, tää oli vallan toimiva kokonaisuus näinkin. Ja tää lopetus oli todellakin juuri passeli! Tää oli kyllä hyvän mielen kokoelma, ihan huippua, et kirjottelit ja julkaisit nää. Tykkäilin. ❤️
Kiitos ja kummarrus ❤️
-
hiddenben, ihana että luit tämän ja kommentoitkin, vaikka paritus ei ehkä ollut niin mieleinen! Kiitän kommentistasi <3
Larjus, hahaa, vähän repesin, eivät sentään toivottavasti rupea hommiin siinä puistossa kesken eväsretken ;D Kiitos paljon, ihanaa että sinäkin tämän luit ja kommentoit!
Felia, tosi kiva, että pidit tästä! Olen kyllä miettinyt, että haluaisin kirjoittaa näistä kahdesta jotain lisääkin! Se jää nähtäväksi, saanko kirjoitettua :P Kiitos paljon!
-
Tämä on ollut lukulistallani siitä asti kun aloitit julkaisemaan tätä, sillä tämä paritus kiehtoo valtavasti! En kuitenkaan ole saanut aikaiseksi ennen kuin nyt ja toisaalta oli kiva lukea nämä osat kerralla putkeen :D
Nämä oli tosi ihania ja lempeitä paloja tämän kaksikon elämästä. Tykkäsin että oli myös vähän vakavampaakin tuolla vuosipäivä-kohdassa mutta myös tuollaisia söpöjä hetkiä. Viimeinen osa oli jotenkin sopiva ja siihen tämä oli tosiaankin hyvä päättää. Toki aina voi kirjoittaa myös jatkoa jos tuntuu että haluaa kertoa näistä vielä lisää.
Tässä oli muuten kivaa myös se, ettei tuota näiden suhteen alkamista avattu mitenkään tarkemmin vaan suhde oli jo menossa. Tietenkin se on omalla tavallaan mielenkiintoista mutta tämmöisissä lyhyissä teksteissä sellaisen avaaminen on ehkä vähän turhaa.
Kiitos muuten tuosta H/D viittauksesta 😍
Vendela
-
En ihan heti olisi uskonut lukevani Hermione Granger/Gregory Goyle tekstiä, mutta täällä sitä vaan ollaan :D Tiesin sen, että oot rareparitusten fani, mutta tää tuli puskista - ja kuulosti sen verran mielenkiintoselta, että pakkohan tähän oli tarttua.
Nää oli ihan hirveen söpöjä ja just tommosta domestic fluffia josta ei voi kuin nauttia <3 Alkuun mietin, että mitenköhän nämä kaksi ovat yhteen päätyneet, mutta eteenpäin lukiessani huomasin ettei se enää oikeestaan edes kiinnostanut. Pidin siitä, että olit ottanut mukaan Goylen ystävyyden Crabben kanssa ja sen, miten pahalta ystävän menettäminen tuntuu - onneksi Gregorylla on kuitenkin Hermione tukenaan! Vendelan tavoin mäkin tykkäsin kovasti vinkkauksesta Drarryyn ;)
Tää oli kovin söpö ja toimi tällaisena mikroficcisarjana hienosti, kiitoksia ♥
-
Vendela, kyllä olen ajatellut, että haluan näistä kahdesta jatkossa kirjoittaa lisääkin! Haluaisin itse tietää, miten he ovat yhteen päätyneet, ehkä kirjoitan siitä joskus :P Kiitos kommentistasi :-*
Angelina, aww päädyit sinäkin lukemaan tämän! Ilahduin sun kommentista kovasti! Pitihän sinne nyt se Drarry-viittauskin laittaa koska sun ja Aurin takia löysin kyseisen parituksen ja oon jäänyt siihen koukkuun ;D Kiitos paljon, kiva kun luit ja kommentoit!