Finfanfun.fi

Originaalit => Pergamentinpala => Aiheen aloitti: Waulish - 26.05.2021 00:03:26

Otsikko: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 20. teksti 4.1.)
Kirjoitti: Waulish - 26.05.2021 00:03:26

(https://i.imgur.com/5pFhbnc.png)

(https://i.imgur.com/ZmPDrvL.png)

K-11

FinFanFun1000 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=47974.0) sanalla 977. silmänräpäys
Fluffy10 #4 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=49951.0) sanalla hetkellinen
Mikroficci-haaste (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51118.0)
Originaalikiipeily (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=49762.0) sanalla 89. rakkaus
Original Queer (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51114.0)
Sana/kuva/lause10 #2 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=48515.0) lauseella rakastan sinua kaikilla kielillä

Mikrotarinat ovat itselleni aivan uusi konsepti, mutta innolla lähdin yrittämään, josko niistä olisi apua blokin murtamisessa! Tämä kokoelma keskittyy kuvaamaan erilaisia kosketuksia ja niiden voimaa. Kaikki pätkät ovat alle sata sanaa ja toisistaan irrallisia. Juuso ja Samuli ovat osa Varauksia ja purkauksia (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=49769.0#post_Varauksiajapurkauksia) -teekkariromantiikkasarjaani, mutta pyrin kirjoittamaan nämä hetket sillä tavalla helposti lähestyttäviksi ja universaaleiksi, ettei lukemiseen vaadita hahmotuntemusta. :)

◁△▷◁▽▷◁△▷

1.
80 sanaa

”Niin, Kasperihan oli lupaava taitoluistelija vielä lukiossa…”

Samuli tuntee lihastensa jännittyvän ja suupieltensä kiristyvän. Hän ei todellakaan ole tuonut Juusoa vanhemmilleen syömään siksi, että Juusokin saisi kuulla, millainen pettymys Samuli on äidilleen. Pettymystä kuitenkin henkii kaikki lähtien Sannan kehonkielestä ja siitä, miten Sanna yhä vain kutsuu Samulia tämän virallisella etunimellä.

Ruokapöydän alla Juuso asettaa kätensä Samulin polvelle ja silittää peukalollaan kuin viestittäen älä välitä, sinä riität. Sannalle Juuso toteaa: ”Niin, ja nykyään se on lupaava kemisti.”

Samulin suupieltä nykäisee hymyntapainen.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, ensimmäinen 25.5.)
Kirjoitti: Vendela - 26.05.2021 06:44:18

Kivaa että lähdit mikroficci-haasteeseen juuri tällä parilla! Hyppään välittömästi seuraamaan näitä kosketuksia :D Ja ihanaa, että haaste inspiroi jo näin nopeasti!

Olipas tämä hieno pala. Siis tuo asetelma että äiti on ”pettynyt” lapseensa tai tahtoo kertoa kuinka tämä oli hyvä ”silloin joskus”. Mutta kumppanin reaktio on keskittyä nykyhetkeen ja siihen mikä juuri nyt on hyvää :) Ihana Juuso!

Tämä oli myös hyvin realistisen oloinen, sillä näin asiat varmaan monesti menevät. Toivottavasti tuo keskustelu jatkuu tuosta vähemmän vertailevissa merkeissä. Kosketus oli ihanan rauhoittava ele tässä ja lähes huomaamaton, mutta silti sillä oli suuri merkitys!

Mukavaa kun kirjoitat :D

Vendela

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, ensimmäinen 25.5.)
Kirjoitti: kaaos - 26.05.2021 07:02:20

Ooooo voi eii ihana! Mä oon ihan hullaantunut nyt kun näitä minitarinoita alkaa pulputa finiin :333 tämäkin niiin hieno, tunnelmallinen ja raastavakin. Vanhemman pettymys on kamalaa, mutta onneksi Juuso oli siellä heti pelastamassa <3

Seuraan innolla, mitä kokoelmaan tulee!

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 2. teksti 28.5.)
Kirjoitti: Waulish - 28.05.2021 13:01:19

Oi ihanaa, kommentteja!

Vendela, tuo mikrohaaste on kyllä superinspiroiva, ja on ollut hauskaa nähdä, miten Finiin on sen myötä ilmestynyt paljon ihania minitarinoita. Kiitokset sinulle siis kivasta haasteesta, ja kiitos myös ihanasta kommentista! :-* Hyvä kuulla, että ensimmäinen tilanne tuntui realistiselta ja kosketus rauhoittavalta. Haeskelen tässä kokoelmassa juuri sellaisia pieniä ja huomaamattomiakin kosketuksia, joilla kuitenkin on suuri merkitys.

kaaos, jaan fiiliksesi - on ihanaa, kun Finiin on nyt pulpahdellut mikrotarinoita! Itselleni koko konsepti on tosiaan ennestään aivan vieras, mutta olen nyt jo kovasti tykästynyt tällaisiin minitarinoihin. Ihana kuulla, että pidit ensimmäisestä yritelmästäni ja että tunnelma välittyi! Kiitos kovasti ihanasta kommentista! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

2.
95 sanaa

Migreeni kalvaa ja jäytää. Samuli on uuvahtanut sykkyrälle pimeään makuuhuoneeseen odottamaan, kumpi tällä kertaa voittaa: kipu vai lääke.

Juuson kotiutuessa ulko-oven kolahdus aiheuttaa terävämmän kipupiikin. Samuli toivoo Juuson tajuavan, että hän haluaa olla yksin pimeässä, mutta tietysti Juuso raottaa ovea ja kurkistaa makuuhuoneeseen. Samuli hautaa kasvonsa päiväpeittoon, piiloon valolta. Kivun ja ärtymyksen takaa hän tavoittaa vaivoin sen tosiasian, että Juuso haluaa vain varmistaa hänen olevan kunnossa.

Juusokin onneksi ymmärtää, mutta ennen poistumistaan hän levittää viltin Samulin jalkojen päälle.

Uni voittaa. Kun Samuli pari tuntia myöhemmin havahtuu, kipu on poissa ja tilalla on viltin rakastava lämpö.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 2. teksti 28.5.)
Kirjoitti: Angelina - 28.05.2021 18:50:16

Helou! ;D Mä oon kurkkinut vähän tuota mikroficcihaastetta ja on pitänyt napata sieltä jotain luettavaa - ja päädyin tällä kertaa tähän :3 Mietin alkuun, että miten voi näin lyhyellä sanamäärällä saada tarinan aikaiseksi, kun välillä se 100 sanaakin tuntuu surkealta määrältä, mutta hyvin se näköjään onnistuu!

Tykkäsin erityisesti tuosta ensimmäisestä, koska voin hyvin kuvitella tuon kiusallisen tilanteen, kun Samulin äiti möläyttelee typeriä. Inhottava ajatella, että Samuli on tuonut Juuson vanhemmilleen kylään ja hänen äitinsä katsoo asiakseen noin kiertoilmaisuin kertoa, ettei ole tyytyväinen poikansa uravalintaan. Mistä sitten taas pidin kovasti oli se, että Juuso oli Samulin tukena - ensin pienellä kosketuksella ja sitten rohkeasti näpäyttämällä anoppiaan ;D Ihan oikein, nautin ♥

Tuo toinen tarina sitten taas oli hyvinkin tuttua. Ajoittaisista migreenikohtauksista kärsivänä pystyn hyvin samaistumaan Samulin ajatuksiin ja pieneen ärsytykseenkin. Silti oli kuitenkin hienoa, että Juuso tässäkin välittää ja huolehtii <3

Musta tää idea kirjoittaa erilaisia mikroficcejä nimenomaan kosketuksista on hieno ja kosketukset tulikin näissä molemmissa hyvin esille ♥ Toivottavasti saat blokin murrettua, vaikka sitten näiden muodossa koska mielellään näitä lukisi lisääkin :3

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 2. teksti 28.5.)
Kirjoitti: Waulish - 30.05.2021 00:21:03

Angie, ihanaa että päädyit tutkailemaan haastetta ja sen myötä tätä kokoelmaa! Täytyy myöntää, että minäkin olin aluksi hyvin epäileväinen sen suhteen, miten alle sadassa sanassa voi kertoa tarinan, kun tosiaan satakin sanaa tuntuu niin hirvittävän pieneltä määrältä ja meinaa aina levähtää käsiin. ;D Hienoa siis kuulla, että ainakin tähänastiset pätkät ovat toimineet! Hienoa, että pidät ideasta ja että kosketukset ilmenivät hyvin. Suuret kiitokset ihanasta kommentista sinulle! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

3.
80 sanaa

Samuli vaikuttaa levottomalta. Hän harhailee ympäriinsä, ei oikein asetu mihinkään ja vilkuilee välillä Juusoa.

Vasta kun Juuso tulee vessasta ja Samuli hivuttautuu aivan kiinni häneen, Juuso ymmärtää, mistä tällä kertaa on kyse. Samuli pujottaa kätensä Juuson farkkujen takataskuihin, hyväilee tämän pakaroita ja suutelee tämän kaulansyrjää kevyesti, kuin kokeillen. Juuso tuntee lämpimän hengityksen ihollaan, kutkuttavan kouraisun pakaroissaan ja Samulin erektion reittään vasten, ja hän hymyilee Samulin hiuksiin.

”Pannaanko?” Samuli kuiskaa Juuson korvaan, ja miellyttävä väristys kiirii pitkin Juuson vartaloa.

”Kysytkin vielä…”

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 3. teksti 30.5.)
Kirjoitti: Waulish - 30.05.2021 00:45:01

◁△▷◁▽▷◁△▷

4.
95 sanaa

Pitkät päivät väitöskirjan kanssa kamppaillen ovat jättäneet Juusoon jälkensä. Hänen hartiansa ovat aivan jumissa, niin ettei pää tahdo kääntyä sivusuunnassa. Hän muistelee kaiholla sitä, miten hän parikymppisenä teekkarinretkuna pystyi opiskelemaan vaikka minkälaisella mutkalla vailla minkäänlaisia jälkiseurauksia.

Samuli huomaa Juuson venkoilun ja tuskailun heidän katsoessaan myöhäisillan elokuvaa sohvalla. Pienen suostuttelun jälkeen Juuso siirtyy istumaan jalkarahille Samulin eteen, jotta Samuli pystyy hieromaan hänen hartioitaan.

Hellä käsittely tekee taivaallisella tavalla kipeää. Juuso saattaa tuntea, kuinka veri alkaa kiertää paremmin ja lihakset rentoutuvat. Kun Samuli lopuksi painelee pieniä suukkoja Juuson niskaan, Juuso sulkee silmänsä ja hapuilee miehensä käden omaansa.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 4. teksti 30.5.)
Kirjoitti: Waulish - 30.05.2021 02:26:28

Onpas tänä yönä kirjoituttanut (mikrotuttanut ;D), ihanaa! ♥ Niin hyvä ja helpottunut fiilis.

◁△▷◁▽▷◁△▷

5.
95 sanaa

”Mä… Mä oon vaan huolissani. Sä et muuta tee kuin urheilet.”

”No ei tarvitse olla! Eiköhän se riitä, että mä huolehdin itsestäni.”

Juuso avaa suunsa vastalauseeseen. Se ärsyttää Samulia niin, että hän harppoo lähemmäs. Hän ei halua kuulla; hän ei pysty kuuntelemaan. Juuson avoimena epäröivä suu saa Samulin tarttumaan Juuson rinnuksiin, kiskaisemaan tätä lähemmäs ja sitten sysäämään tämän kauemmas.

Kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä. Juuso horjahtaa vasten jääkaappia. Magneetti kilahtaa lattialle. Juuson silmissä häilähtää säikähdys. Samuli perääntyy, nostaa kauhistuneet kädet kasvoilleen.

”Mä – mä en – sori –”

Juuso tulee luokse ja sulkee Samulin halaukseen. ”Mä tiedän. Mä rakastan sua.”

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 5. teksti 30.5.)
Kirjoitti: Vendela - 30.05.2021 23:03:09

Tänne oli tullut monta uutta ja erilaista kosketusta, ihanaa! Ja siis ihan mahdtavaa nähdä kuinka tuo haaste on innostanut monia kirjoittamaan ja Finiin on tosiaan tullut paljon uusia tekstejä :D Tässä pienessäkin sanamäärässä pystyy sanomaan paljon.

Migreeni on kyllä inhottava seuralainen, mutta onneksi Juuso ymmärsi välttää liikaa kosketusta. Tuo Samulin levottomuus seuraavassa osassa oli varsin kutkuttavaa ja onneksi Juuso ymmärsi mistä oli kyse. Tässä näkyi jotenkin Samulin tietynlainen epävarmuus, kun ei osannut asiaa suoraan sanoa vaan tuolla tavalla aluksi kierrellen sen ilmaisi ennen kuin sitten täräytti lopulta suoraan ;D

Tuossa viidennessä oli aika surullinen tunnelma. Tai ehkä kun näistä hahmoista tietää ennenstään niin paljon, niin osaa tulkita ja lukea tarkemmin mitä tuossa oikein tapahtui. Ikävää, että Samulilla ei mene tuossa hyvin mutta onneksi Juuso kuitenkin rakastaa!

Kiitos näistä, jään odottelemaan lisää :)

Vendela

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 5. teksti 30.5.)
Kirjoitti: Waulish - 31.05.2021 01:28:56

Vendela, olen samaa mieltä, ihan mahtavaa seurata kuinka mikrotarinat ovat inspiroineet ja innostaneet ihmisiä! Pieni sanamäärä on haaste, mutta minusta myös jotenkin vapauttava sellainen, kun ei tarvitse ottaa paineita sanamäärästä vaan voi ikään kuin hyvällä omallatunnolla keskittyä kuvaamaan hetkeä, joka ei yllä edes raapalemittaan. Olen tosi iloinen tästä haasteesta ja siitä, että se on inspiroinut niin minua kuin muitakin! Olen tosi iloinen myös siitä, että lukenut näitä pikkutarinoita ja saanut niistä jotain irti. Ihanaa, että Samulin epävarmuus välittyi, koska tosiaan - Samulissa on tosi paljon epävarmuutta, vaikka kuori välillä onkin itsevarma! Oli kutkuttavaa kirjoittaa hänen levottomasta vaiheilustaan ennen suoremman aloitteen tekemistä. Lämpimät kiitokset ihanasta kommentista! :-*

Tämä seuraava on tällainen hupsu "pojat on poikia" -pätkä, josta en oikein tiennyt, kehtaisinko julkaista, mutta Discord tsemppasi! :D

◁△▷◁▽▷◁△▷

6.
95 sanaa

Hotellin kylpyamme on luksusta, varsinkin sopivan lämpimän veden ja laventelintuoksuisen kylpyvaahdon kera. He ovat niin iloisessa hiprakassa samppanjapullollisen jälkeen, että he ahtautuvat ammeeseen samaan aikaan ja laskostavat pitkät jalkansa jotenkuten toistensa lomaan. Juuso hieroo varpaillaan Samulin nilkkaa. Se tuntuu hassulta veden alla.

Kun kylpyvaahto pakkautuu ammeen reunamille, Juuso ei voi olla katsomatta, ja hän ilmoittaa hiprakkaisen hyväntuulisena: ”Sun pippeli kelluu.”

Samuli tuijottaa häntä epäuskoisena ja tyrskähtää. ”Niin kelluu omasikin. Sitä se paisuvaiskudos teettää.”

”Sun omaa on hauskempi katsoa.”

”Kakara.” Samuli nauraa ja pirskottaa vettä Juuson kasvoille, mikä tuntuu Juusosta kuin vesisodan julistukselta.

”Niin kumpi meistä…?”

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 6. teksti 31.5.)
Kirjoitti: Angelina - 31.05.2021 17:05:27

Rupesin tuosta Vendelan kommentista miettimään, että itselleni nämä hahmot eivät ole ennestään tuttuja (oon ehkä jonkun tekstin aiemmin pojista lukenut, mutta en oo kyllä varma) mutta siitä huolimatta näihin mikromittaisiinkin teksteihin pääsee hyvin sisälle! Musta on myös kiva, että nämä ovat tällaisia "slice of life" palasia, jotka toimivat mainiosti yksinään, mutta joista pystyy silti tavallaan hahmottamaan jonkinlaista kokonaiskuvaa Juuson ja Samulin yhteiselosta.

Mua nauratti toi Samulin kiusaantunut panetus, onneksi hän sai lopulta suunsa auki vihjailun jälkeen ;D Viidennessä pätkässä sitten oli tosiaankin surullisempi tunnelma, josta ymmärsi että nyt on ilmeisesti kyse jostakin vakavammasta - pidin kuitenkin siitä, että käsittelet näissä vaikeampiakin asioita! Kelluvat pippelit sitten olikin taas rennompaa luettavaa, kuka sitä nyt ei olisi skumppapäissään nauranut hölmöille jutuille :''D Tykkään edelleen ♥

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 6. teksti 31.5.)
Kirjoitti: hiddenben - 31.05.2021 21:19:33

Oi että, olipa onni, että päätin avata tämän mikroficci-kokoelman luettavakseni! On ollut ihanaa huomata, että olet tämän haasteen myötä saanut lämmiteltyä kirjoituslihaksia tauon jälkeen ja on aivan parasta saada lukea mikroficcejä juurikin kosketuksista! Hauskaa, että olet valinnut teeman, joka on vieläpä niin lämminhenkinen ja täynnä mahdollisuuksia. Jo näiden kuuden osan aikana on mukana ollut lempeyttä, rakkautta, tukea ahdingossa ja vieläpä hiprakkaista höpsöyttä - paras mahdollinen yhdistelmä elämän ylä- ja alamäkiä, jos minulta kysytään ;)

Sinun taitolajisi on kyllä tällaisten arkisten ihmissuhteiden kuvaaminen. Tuot niin taitavasti esiin pieniä yksityiskohtia, joilla on valtava merkitys, ja olet luonut niin hienon kaaren Juusolle ja Samulille. Oikein harmittaa, etten vieläkään ole päässyt vauhtiin Reaktioyhtälöitä -kokonaisuuden parissa, mutta onneksi se taitaa odottaa eikä ole katoamassa minnekään :) Sinun tekstisi tuovat aina valtavasti lohtua, mikä lämmittää ja lohduttaa huonoina päivinä ja ilahduttaa hyvinä. Samalla niissä on juurikin tuota arkea, kuten migreenejä, väitöskirjatyön tuomia jäykkiä hartioita (melkein tuntui kuin olisit minusta kirjoittanut :D) ja kriittisiä vanhempia, jotka eivät aina ymmärrä, miten oman lapsen puolella ollaan. Hyvä ja toimiva tasapaino!

Tuo viimeisin sai kyllä hymyn huulille, eli hyvä vain, että julkaisit! Minä ainakin tykkäsin :D Tuossa osassa etenkin tämä ihastutti: he ahtautuvat ammeeseen samaan aikaan ja laskostavat pitkät jalkansa jotenkuten toistensa lomaan. Siinä on juurikin tuota arkisuutta, mutta samalla lempeyttä, lämpöä ja se kosketus. Olen aivan onnessani tästä, kiitos jo näistä osista! ♥

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 6. teksti 31.5.)
Kirjoitti: Waulish - 01.06.2021 01:57:26

Angie, muistan sinun lukeneen aiemmin Sulje silmät ja pidä kiinni (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=48697.0), S! :) Oikein aavistelit siis. Voi että, olen tosi hyvilläni siitä että olet kokenut pääseväsi hyvin sisälle näihin mikromittaisiinkin teksteihin ja saavasi hahmoista kiinni. Yritän rakentaa näitä niin, että yksittäiset hetket toimisivat ja avautuisivat myös hahmoja ennestään tuntemattomalle lukijalle, ja on kiva kuulla, että se on tähän saakka onnistunut. Haha, kiusaantunut panetus on osuvasti ilmaistu - juuri sitä se oli Samulin osalta! ;D Hienoa, että kelluvat pippelit toimivat rennompana vastapainona vakavammille teemoille. Näillä on suhteessaan tosiaan vaikeampiakin aikoja, mutta onneksi enemmän hyvää ja kaunista. Kiitos kovasti, ihanaa kun jaksat lukea ja kommentoida näitä pätkiä! :-*

hiddenben, olipa minunkin onneni, että päätit avata tämän kokoelman luettavaksesi, koska lähdin ihan melkein leijumaan noin kauniista ja kannustavista sanoista! Blokki on tosiaan vaivannut oikein urakalla viime aikoina, mutta onneksi tämä mikrokokoelma on tarjonnut juuri sellaista sopivaa kirjoituslihasten lämmittelyä. On tosi hienoa ja huojentavaa kuulla, että tekstistä välittyy pieniä yksityiskohtia, joilla on suuri merkitys, koska siihen olenkin tässä kokoelmassa pyrkinyt - siihen, että pieniltä ja ehkä merkityksettömiltäkin vaikuttavien kosketusten voima ja merkitys välittyisi. Kosketukset ovat sillä tavalla jänniä, että niihin voi tiivistyä paljon tunnetta, vaikka ne olisivat vain pikaisia hipaisuja. Olen todella mielissäni myös siitä, että koet tekstini lohdullisiksi, koska tuntuu sanoinkuvaamattoman hienolta onnistua välittämään lohtua ja hyvää fiilistä paitsi itselle, myös muille. ♥ Älä yhtään huoli äläkä harmistu Reaktioyhtälöistä, siellä sekin sarja odottaa sopivaa hetkeä eikä ole katoamassa mihinkään. :) Kiitos kovasti ihanasta kommentista! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

7.
80 sanaa

Juuson vanhemmilla on sen verran iso sohva, että sille mahtuu kaksi aikuista miestä makaamaan, kunhan vähän soveltaa ja järjestelee jäseniä. Samuli sulkeutuu Juuson kainaloon ja lepuuttaa päänsä Juuson rinnalle. Tutun vartalon lämpö tyynnyttää Samulia, mutta vielä enemmän häntä tyynnyttää Juuson sydämestä kantautuva tasainen syke.

Toisinaan Samulin mieli ajautuu ylikierroksille ja eksyy pelkäämään, kuinka kävisi, jos syke jonain päivänä lakkaisi. Tänään sohvalla ei kuitenkaan ole tilaa ahdistukselle.

Tänään Samuli kuuntelee sykettä, joka on ja pysyy, ja niin hänkin on ja pysyy.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 7. teksti 1.6.)
Kirjoitti: Waulish - 03.06.2021 18:12:43

◁△▷◁▽▷◁△▷

8.
95 sanaa

Juuso näyttää vastustamattoman hyvältä aamuaurinkoisessa keittiössä, yllään pelkät Muumi-bokserit. Juuso on luvannut rakentaa herkkuaamupalasämpylän Samulillekin ja touhuaa työtason ääressä diplomi-insinöörin pedanttisuudella. Samuli odottaa kärsivällisenä, kunnes hänen kärsivällisyytensä kuluu loppuun. Ei hän niinkään ruokaa halua, mutta Juusoa kyllä. Juusolla on jäntevä selkä, kauniin ruskettunut iho ja sotkuinen tukka.

Kun Samuli painautuu Juuson selkään ja kiertää käsivartensa tämän rinnalle halaukseen, Juuso hylkää juustohöylän ja nostaa kätensä hyväilemään Samulin käsiä. Heidän vasempien nimettömiensä titaanisormukset kolahtavat toisiaan vasten. Se tuntuu vielä oudolta, uudenlaiselta, mutta samaan aikaan ihanalta.

Samuli ei panisi vastaan, jos hänen – heidän – loppuelämänsä jokainen aamu olisi tällainen.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 8. teksti 3.6.)
Kirjoitti: Kaarne - 05.06.2021 18:25:57

 Mää tuun nyt tänne kertomaan, että luen tätä aina innosta hihkuen kun uusi osa ilmestyy. ❤️ (Vaikka muistinkin näemmä kesäkerhossa nimen väärin, huoh, anteeksi!) Nää on juuri sellaisia hymynsiemenen mittaisia pikkutarinoita, joista tulee lämmin ja levollinen olo.

Näissä on myös sellaista sulle tyypillistä herkkyyttä ja tarkkasilmäisyyttä, ja aivan ihania yksityiskohtia. Kihlasormusten kolahtaminen toisiaan vasten tai kelluvat penikset, esimerkiksi. :D (jälkimmäinen oli minusta oikeasti hauskan lisäksi jotenkin ihana juttu, koska tuollaiselle naureskelu ja samaan ammeeseen mahduttautuminen kertovat hienosti läheisyydestä ja suhteen tilasta.)

Lisää vaan! ❤️ Kommentista tulee nyt tällainen tynkä, kun niskat menee jumiin junassa puhelinta näpyttäessä, mutta halusin huikata tässä välissä, että tykkään näistä hurjasti. :)

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 8. teksti 3.6.)
Kirjoitti: Neptunus - 05.06.2021 21:03:34

Mulla on edelleen se pitkä sarja näistä kesken, mutta totta kai olen täälläkin käynyt kurkkimassa, että mitäs miehille kuuluupi.

Nämä kaikki ovat olleet oikein hyviä, ihania ja kivoja mikroja. Tällaisia pieniä väläyksiä heidän elämästä, arjen eri hetkistä. Itse tykkään lukea juuri tällaisia arkisia pätkiä. En tiedä mikä niissä niin viehättää. Mutta ihanaa kun tässä on ollut vanhempien tapaamista ja vanhempien luomaa painetta, hupsuttelua kylvyssä ja ihan vain arjen jakamista. Söpö Samuli kun oli epävarma ja levoton, mutta uskalsi lopulta Juusolta kysyä, että pannaanko :D

Tuo viimeisin oli niin suloinen ja lämmin! Mutta kiitos näistä. Seurailen enemmän tai vähemmän kommentoiden!

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 8. teksti 3.6.)
Kirjoitti: Felia - 06.06.2021 14:36:20

Aa, nää oli ihania, arkisen elämänmakuisia palasia!

Tästä kaksikosta on aiemminkin tainnut tulla luettua ja pitihän se tämäkin kokoelma tulla tsekkaamaan. Onneksi tulin, koska nää tosiaan oli oikein kivoja arkisia pätkiä. Näistä välittyy hyvin se, miten läheisiä Juuso ja Samuli on ja miten paljon he välittävät toisistaan. Ja vaikka asiat ei aina menekään niin hienosti, niin silti ymmärretään ja puhalletaan yhteen hiileen. ❤️

Näistä tuli lämmin ja lempeä fiilis. Mikrotarinoissa on haasteensa ja hienosti oot näihin mahtumaan paljon. :) Arkielämästä, varsinkin pariskunnan arjesta, lukeminen on aina yhtä ihanaa. Juurikin ne pienet arjen jutut on niitä parhaimpia. :) Tämä kommentti on aika mikropituinen itsessään, mutta siis tykkäsin näistä hurjan paljon. Suuret kiitokset! ❤️

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 8. teksti 3.6.)
Kirjoitti: Waulish - 13.06.2021 20:15:35

Voi mitä ihania, piristäviä kommentteja!

Kaarne, ihanaa kun tulit kertomaan, ja vielä ihanampaa kun luet innosta hihkuen! "Hymynsiemenen mittaisia" on ihastuttava luonnehdinta, ja olen hyvilläni siitä, että olet kokenut nämä pätkät hymyilyttäviksi ja levollisiksi. Näiden parissa on mukavaa itsekin rauhoittua ja lohduttautua, unohtaa hetkeksi kaikki omat maalliset murheet. Voi että, mahtavaa että tavoitit kelluvista peniksistä hauskuuden ohella myös läheisyyttä, koska läheisyydestä ja rennosta yhteiselosta se tosiaankin kertoo, jos voi yhdessä hihitellä tuollaisillekin hömelöille jutuille! :D Lämmin kiitos ihanasta kommentista sinulle. :-* Ja ei haittaa yhtään nimen väärin muistaminen - se toinenkin versio sopisi näille mikroille aivan yhtä hyvin!

Neptunus, voi että, onpa kivaa että olet käynyt kurkkimassa täällä Juuson ja Samulin kuulumisia! Kiva kuulla, että arjen hetkistä lukeminen miellyttää. Minäkin nautin kovasti arjesta niin lukijana kuin kirjoittajanakin, ja erityisesti pienistä mutta merkityksellisistä hetkistä. En oikein itsekään tiedä, mikä niissä niin viehättää, mutta ehkä juuri se pienistä, mitättömiltäkin vaikuttavista yksityiskohdista muodostuva merkityksellisyys. Samuli on kyllä sellainen söpöhöpö, heh. ♥ Kiitos kovasti ihanasta kommentista, ja mukavaa kun seurailet! :-*

Felia, kivaa kun tulit kurkkaamaan, mitä täältä löytyy! Mukava kuulla, että Juuson ja Samulin läheisyys ja rakkaus välittyvät näiden pienten hetkien ja kosketusten kautta. Minusta tuntuu henkilökohtaisesti tarpeelliselta käsitellä näissä juuri noita haastaviakin hetkiä, joista kuitenkin lopulta selvitään yhdessä ja yhteistyöllä, koska nurjatkin puolet ovat osa arkielämää. Hienoa, että olen mielestäsi saanut mahtumaan mikromittaan paljon - tila aiheuttaa välillä tosiaankin harmaita hiuksia, kun minulla on välillä tapana ajautua jaarittelemaan! Kiitos kovasti ihanasta kommentista. :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

9.
90 sanaa

Juuso on unessa jo ennen kuin kone saavuttaa täyden lentokorkeutensa. Ikkunapaikalla istuva Samuli on nousun aikana kiinnittänyt huomionsa loittonevan maankamaran valopilkkuihin, ja hän havahtuu Juuson torkahtamiseen vasta, kun Juuson pää retkahtaa vasten Samulin olkapäätä.

Juusolla on ilmiömäiset unenlahjat. Samulikin on väsyksissä aamuöisen herätyksen jäljiltä, mutta hän on myös siinä määrin jännittynyt lentämisestä ja tulevasta matkasta, että hän tietää kokeilemattakin, ettei saisi unta. Juuson vartalon lämmin paino kuitenkin rauhoittaa ja rentouttaa, ja lopulta Samulikin lepuuttaa päänsä Juuson päätä vasten.

Ennen kuin Samuli ummistaa silmänsä, hän huomaa ohi kulkevan stuertin hymyilevän heille.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 9. teksti 13.6.)
Kirjoitti: Angelina - 13.06.2021 23:57:57

Lainaus

Heidän vasempien nimettömiensä titaanisormukset kolahtavat toisiaan vasten. Se tuntuu vielä oudolta, uudenlaiselta, mutta samaan aikaan ihanalta.

Naaaww, tää oli ihana ♥ Muutenkin tuossa pätkässä oli ihana domestic bliss tunnelma, tuli oikein hyvä mieli lukiessa :3 Tällästä hyvänmielen arkea on välillä tosi rentouttava lukea, hyvää vastapainoa sellaselle draamantäyteiselle romantiikalle jota usein tulee luettua :D

Tuo yhdeksäs pätkä oikeastaan jatkoi samalla linjalla, koska yhteinen lomamatka ah <3 Matkakuume on tässä itelläkin ollut jo pidempään ja nyt se vaan yltyy - mäkin haluan lentokoneeseen ja nukkua matkan jonkun olkapäähän nojaten :'D

Nää oli kovin söpöjä <3

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 9. teksti 13.6.)
Kirjoitti: Waulish - 14.06.2021 02:25:36

Angie, domestic bliss on kyllä osuva termi kuvaamaan kihlasormuspätkän tunnelmaa! Ihanaa, että tunnelma välittyi ja että lukeminen sai aikaan hyvän mielen. Hyvän mielen arkihömppää on rentouttavaa myös välillä kirjoittaa, kun voi unohtaa kaikenlaiset kimurantit kiemurat ja keskittyä siihen, mikä on hyvin ja kauniisti. Näiden mikrojen kirjoittaminen on melkein niin kuin terapiaa minulle! Aaa, minullakin on matkakuume, siitä on jo niin kauan kun on viimeksi päässyt nauttimaan kuplivasta odotuksesta lentokoneessa. Toivotaan, että matkailu pian taas onnistuu muuallakin kuin fiktiossa! Lämpimät kiitokset ihanasta kommentista, olen niin iloinen kun jaksat lukea näitä! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

10.
90 sanaa

Juuso irvistää ja hautaa kasvot kämmeniinsä, kun Samuli alkaa levittää after sun -geeliä hänen hartioilleen. Samuli on varovainen, mutta se ei poista polttelevaa arkuutta, sillä Juuson iho on palanut pahemman kerran.

”Ehkä sä ens vappuna muistat laittaa aurinkorasvaa?” Samuli ehdottaa, hienoista hymyä äänessään.

”Tietäähän sen jo, miten siinä käy…” Juuso ähkäisee ja sulkee silmänsä, kun geeli viimein alkaa viilentää. Niin – hän lillui koko vappuaaton paljussa muistamatta taaskaan, että petollisessa kevätauringossa hän palaa aina, vaikka hän muuten onkin taipuvainen lähinnä ruskettumaan.

”Mä muistutan sitten”, Samuli lupaa ja painaa suukon Juuson hiuksiin, ”taas.”

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 10. teksti 14.6.)
Kirjoitti: Vendela - 14.06.2021 22:08:27

Täällä taas lukemassa ja olipa monta ihanaa osaa mistä nauttia :D

Nämä pienet hetket ja kosketukset näiden kahden välillä ovat kyllä tosi ihania, tykkään valtavasti. Huomasin että Angie oli tuossa sanonut, että näihin pääsee sisään vaikka hahmoja ei tunnekaan ja se kyllä varmasti pitää paikkansa. Onhan nämä sillä tavalla tuollaisia arkisia hetkiä minkälaisia voi olla kenen vaan parin välillä :) Itse luen näitä sellaisina kokonaisuutta täydentävinä, jollaisiksi nämä on ehkä tarkoitettukin.

Tuo kihlasormus-kohtaus sekä stuertin hymy olivat ehkä parhaita näissä. Toki kelluvat pippelit naurattivat ja palaneet olkapäät saivat irvistämään, sillä tunne on valitettavan tuttu. Kivasti olet tiivistänyt näihin mikroteksteihin näitä jokaiselle varmasti tuttuja juttuja joihin on helppo samaistua ja löytää kosketuspintaa :)

Ihanaa kun kirjoitat!

Vendela

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 10. teksti 14.6.)
Kirjoitti: Felia - 15.06.2021 08:12:57

Awws, voi että nää on ihania! ♥

Tuo lentokone-pätkä oli hellyyttävä. Sai hymyn huulille. :) On se hyvä, että joillakin on hyvät unenlahjat. Saada hyvin unen päästä kiinni jossain liikkuvassa menopelissä - se ei ole aina niin helppoa. ;D Mutta toisaalta, jos on oikein väsynyt, niin kyllä se uni varmasti maittaa melkeinpä missä vain. Tuo stuertin luoma hymy oli loistava lopetus-yksityiskohta. ♥

Auts, auringossa palaminen on valitettavasti liiankin tuttua. Sitä luulisi, että osaisi ottaa opikseen, mutta aina se aurinko pääsee yllättämään. ;D Siksi on hyvä olla joku, joka voi muistuttaa, että sitä aurinkovoidetta voisi joskus käyttääkin.

Kuten Vendelakin mainitsi, niin näissä on ihanan paljon asioita, joihin varmasti monet voivat samaistua. :) Nää on niin valloittavan arkisia, awws, en kestä. ♥ Ihan huippua, kun kirjoittelet näitä, kiitos! ♥

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 10. teksti 14.6.)
Kirjoitti: Thelina - 20.06.2021 13:28:32

Olen salaisesti täällä lueskellut näitä ja nyt ryhdistäydyn sen verran, että tulen jättämään kommenttia ♥ olipa aivan ihanaa lukea pitkästä aikaa tästä kaksikosta ja nämä pätkät herättivät minussa kyllä suuria tunteita! Rakastan sitä, miten tuot näissä arkisia hetkisiä esiin kaikkine iloineen, suruineen ja hölmöilyineen :-*

Nämä tosiaan heittivät lukijaa tunteesta toiseen: Samulin migreenistä luki myötätuntoisena, kolmas palanen oli niin kuuma, kipeät hartiat ja riidat ovat elämää ja vallan samaistuttavia, kylpyammekohtaus niin hauska, seitsemännessä ja kahdeksannessa palassa aivan sydän suli ja liikutuin tavattomasti noista titaanisormuksista: niin ihana ajatus, että Samuli ja Juuso ovat menneet kihloihin tai naimisiin ♥♥♥ Monessa kohdassa käy ilmi ihanasti, miten kumpikin pitää toisesta huolta. Tykkään kovasti siitä, kun tarinoissa kuvaillaan pieniä, mutta merkityksellisiä kosketuksia, ja siinä onnistut kyllä hyvin!

Kiitos näistä, jään odottelemaan lisää ♥

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 10. teksti 14.6.)
Kirjoitti: Waulish - 27.06.2021 20:33:43

Vendela, ihana kuulla, että nautit ja tykkäät! Olen tosi iloinen siitä, jos nämä pätkät toimivat sekä hahmoja tuntemattomille että sellaisillekin, jotka ovat miesten matkaa aiemminkin seuranneet. Minulla on tavallaan kaksi pyrkimystä tässä: kirjoittaa samaistuttavista ja universaaleista aiheista, joihin pääsee sisälle ilman hahmotuntemustakin, ja toisaalta siinä ohessa myös täydentää Juuson ja Samulin tarinakokonaisuutta niin kuin veikkasitkin. :) Lämpimät kiitokset sinulle ihanasta kommentista! :-*

Felia, Juuson unenlahjat ovat kyllä kadehdittavan hyvät! Se mokoma nukkuisi tukkina varmaan melkein missä tahansa. ;D Olisipa itselläkin sellainen taito. Ihana kuulla, että näissä tilanteissa on samaistuttavia asioita ja että arkisuus valloittaa! Arki ja arjesta kirjoittaminen on minusta ihan parasta. Kiitos kovasti ihanasta kommentista! :-*

Thelina, voi että, ihana kuulla että olet salaisesti lueskellut! ♥ Iloitsen siitä, että jaksat yhä lukea näistä miehistä, vaikka minulla aina vain tämä kirjoittaminen takkuaa ja suht harvoin saan mitään uutta tähän verseen julkaistua. Hienoa, että nämä pienet pätkät ovat onnistuneet herättämään tunteita laidasta laitaan! Näissä tulee kyllä käytyä läpi kokonainen tunnekirjo, ja se on kivaa näin kirjoittajankin näkökulmasta, kun voi mietiskellä, millaisia vaikutuksia erilaisilla kosketuksilla voikaan olla. Kiitos paljon ihanasta kommentista! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

11.
95 sanaa

Samuli huljuttaa sääriään vedessä ja yrittää totutella sen lämpötilaan, vaikka hän tietääkin, että helpointa olisi holahtaa suoraan syvyyksiin. Juuso on uskaliaana vesipetona tehnyt sen jo, vaikka kesäkuun lopun pilvinen ja tuulinen ilta on tyhjentänyt rannan muista uimareista. Samuli kuitenkin värjöttelee laiturin reunalla iho kananlihalla.

Juuso polskii lähemmäs ja hymyilee kuin pilvimassan taakse piiloutunut aurinko. Hän nostaa vettä valuvat kätensä Samulin polville, ja Samuli irvistää.

”Hyppää syliin”, Juuso kehottaa. ”Mä lupaan, että tää on helteiden jäljiltä lämpimämpää kuin ilma just nyt.”

Juuso ojentaa kätensä. Lopulta Samuli päättää luottaa ja tarttua niihin.

Hän ei jää katumaan sitä.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 11. teksti 27.6.)
Kirjoitti: Vendela - 27.06.2021 20:48:48

Oi miten ihana fiilis tässä uusimmassa osassa oli :D Jotenkin tosi samaistuttava hetki sen suhteen, että uskaltaako sinne veteen vai ei. Ja sitten taas toisaalta loppu oli ihanan kutkuttava ja monitulkintainen. Koska siis tuonhan voi ajatella sillä tavalla, että Samuli ei kadu sitä että uskaltautui viimein veteen. Mutta sen voi mielestäni tulkita myös niin, että tuosta Juuson käteen tarttuminen ja veteen meneminen on johtanut johinkin sellaiseen tilanteeseen josta on seurannut vielä enemmän hyvää ja ihanaa kun pelkästä veden kosketuksesta ♥

Uiminen on kyllä ollut aivan ihanaa viime aikoina! Mutta toisaalta kyllä samaistun Samuliin, sillä olen aikamoinen vilukissa ja tarvitsen aika lämpimät uimavedet että uskaltaudun luonnonvesiin uimaan :D Mutta sitten kun sinne pääsee niin... siellähän kyllä myös viihtyy!

Kiitos tästä, sopi omaan fiilikseeni tällä hetkellä oikein mainiosti!

Vendela

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 11. teksti 27.6.)
Kirjoitti: Angelina - 27.06.2021 21:01:31

Auuuh, voi Juuso-parkaa :D Just perjantai-iltana katselin rapuna helottavaa veljeäni ja mietin että ei saamari, onneks oon oppinut vanhemmiten hiukan paremmin käyttämään aurinkorasvaa :'D Tuon kivuliaan palamisen lisäksi tuosta pätkästä jäi päällimmäisenä mieleen tuo, miten Samuli lupaa muistuttaa asiasta seuraavalla kerralla - taas ♥

Tuo jälkimmäinen ihana uintihetki oli kyllä taas hellyyttävä, nää kaksi on niin söpöjä etten kestä! Tykkään myös kovasti siitä, miten ihanan kesäinen tunnelma näissä on - sopii loistavasti tän juhannusviikonlopun päätteeksi :3

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 11. teksti 27.6.)
Kirjoitti: Felia - 29.06.2021 12:21:04

Oih, kesä ja uiminen! ♥

Samaistun hyvin Samulin fiiliksiin, mitä tulee veteen pulahtamiseen. Oon aikamoinen vilukissa, ja monesti kyllä tarviin aika lämpimät vedet ennen kuin uskallan lähteä uimaan. ;D Onneksi Juuso sai Samulin kuitenkin houkuteltua lopulta veteen. Tuosta luottamisesta tuli kyllä mieleen myös ylipäätään se luottamus toista kohtaan ei pelkästään se, että luotti toisen sanoihin veden lämpötilan suhteen. Ja toki se voi myös viitata siihen, että veteen menemisen seuraus oli jotain muutakin kivaa, jota Samuli ei kadu. ;)

Tää on kyllä aivan valloittavan ihana kaksikko, naaws. ♥ Tästäkin pätkästä huokui kesäisyys ja rivien välistä paistoi ne kaikki suuret tunteet - niin suloista! Uiminen kesällä on jotain ihan parasta, ja varsinkin, kun sitä voi tehdä itselleen rakkaiden ihmisten kanssa. :D

Tykkäilen hirmusesti, kiitos! ♥

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 11. teksti 27.6.)
Kirjoitti: Waulish - 04.07.2021 04:50:09

Vendela, kivaa että koit tuon edellisen mikron lopun monitulkintaisena! Minäkin ajattelin kirjoittaessani, että sen voi ajatella ja tulkita monellakin tapaa, ja siksi jätin sen ikään kuin avoimeksi vailla kummempia selittelyjä, kun tuntui mukavalta jättää mahdollisuus erilaisille tulkinnoille sen suhteen, mihin lopussa viitataan. Ilmavuus tuntui myös sopivalta ratkaisulta mikromittaan, minulla kun on tapana jaaritella joskus liikaakin. Voi että, ihana kuulla että osa sopi fiilikseesi! Minäkin olen nauttinut luonnonvesissä uimisesta tänä kesänä, vaikka useimmiten tuppaan olemaan vähän liian mukavuudenhaluinen siihen. ;D Kiitos kovasti ihanasta kommentista! :-*

Angie, palaminen on kyllä niin inhottavaa ja kivuliasta! Onneksi itsekään en ole viime vuosina siitä kärsinyt, sillä aurinkorasva on ollut kovassa kulutuksessa kesäisin. :D Wää, ihana kuulla että nämä miehet ovat sinusta söpöjä ja hellyttäviä. Välillä mennään ehkä vähän ällösöpönkin puolelle, mutta joskus sekin tekee ihan hyvää. Kiitoksia kovasti ihanasta kommentista! :-*

Felia, hauskaa että monitulkintaisuus välittyi sinullekin! Olen tosi hyvilläni siitä, että tunteet välittyivät ja tämä kaksikko on onnistunut valloittamaan sydämesi. Näistä miehistä on aina ihanaa kirjoittaa, sillä se on kuin kotiin palaisi - ja vielä parempaa tietysti, jos muutkin saavat näistä minun hömpötyksistäni jotakin irti! Lämpimät kiitokset sinulle ihanasta kommentista. :-*

Tämä seuraava mikro sisältää vaihteeksi vähän vahvempia viittauksia näiden miesten vaiheisiin ja erityisesti Älä jää lumeen makaamaan -joulukalenterin 15. luukkuun (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50358.msg960902#msg960902) (K-15), jossa käydään läpi yhtä käännekohtaa Juuson nuoruudessa. Toivottavasti tämäkin kuitenkin avautuu, vaikkei sitä olisi lukenut. :)

◁△▷◁▽▷◁△▷

12.
95 sanaa

Juuri ennen pilkkua narikassa on tungosta. Juuson päätä särkee. Viimeisimmän tequilan olisi ehkä voinut jättää juomatta.

Juuso auttaa takin Samulin päälle, koska Samulin toinen käsi on kantositeessä tämän olkapään mentyä sijoiltaan tennisvuorolla. Kun Juuson käsivarsi vetäytyy Samulin harteilta, tuntematon miesääni heidän takanaan sammaltaa: ”Vitun hinttarit.”

Juuson sydän putoaa. Se putoaa aina takaisin yläasteelle, sinne missä hän oli Hinttari-Hirvonen ja maailma oli turvaton ja sydämetön paikka. Samuli vilkaisee häntä epävarmana, melkein samanlaista kipua silmissään.

Juuso ei katso taakseen, vaan hän kietoo käsivartensa uudestaan miehensä harteille ja suuntaa heidän askeleensa lempeään kesäiltaan. Mielessään hän vastaa vitun idari.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 12. teksti 4.7.)
Kirjoitti: Felia - 05.07.2021 13:15:29

Voi ei. :'(

Tuollaiset hetket on aina niin ikäviä - eritoten, jos ne muistuttaa, mitä ikävää joskus nuoruudessa on tapahtunut. Vaikka asiat saattaakin olla paremmalla mallilla, niin sitten kuitenkin joukossa on niitä, jotka laukovat typeriä kommentteja. Ymmärrän hyvin, jos vähän on alkanut hermot kiristyä ja varsinkin, jos on päänsärkyä ja haluaa vaan mennä paremman puoliskonsa kanssa kotiin.

Onneksi tässä ei mitään selkkausta syntynyt vaan Juuso ja Samuli poistuivat paikalta kylmän viileästi. Ei sitä pidäkään turhaa huomiota antaa idiooteille. Ja tuskin kumpikaan heistä nyt iltaa olisi halunnut pilata.

Tää osui ja upposi tunteisiin, voi että. Hienoa, että tällaisenkin ikävämmän puolen toit esille kaksikon elämästä, vaikka sydämeen sattui tätä lukiessa. Mutta jooh, tunnetta ei tästä tosiaan puuttunut. Pidän näistä pätkistä hurjan paljon edelleen!

Lämpimät kiitokset ❤️

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 12. teksti 4.7.)
Kirjoitti: Isfet - 08.07.2021 09:49:31

Tässä ennen työpäivän alkua on vielä sen verran puhtia jäljellä, että ajattelin nyt viimeinkin raapaista tänne kommentin. Koska tottahan minä nyt olen Juuso/Samulia lukenut ♥

Kosketukset ovat ihana teema, eivätkä vähiten monipuolisuutensa takia mitä tässä sarjassakin on tullut kivasti ilmi ♥  Hieman lisäpotkua tähän antaa kuitenkin se, että olen itsekin läheisten ihmisten kanssa sellainen iholle kiipijä, jolle kosketukset ovat tärkeitä  :D  Lisäksi on ollut hienoa saada pieniä välähdyksiä näiden kahden parisuhdearjesta, varsinkin kun nämä ovat olleet pääsääntöisesti tosi onnellisia ja suloisia, mutta nimenomaan arjenmakuisia ♥

Tällainen hieman alle raapalemitta on mielestäni myös toiminut hyvin, koska näistä jokainen on kuitenkin selvästi itsenäinen teksti, eikä suora jatkumo toiselle. Pidän toteutustavasta kovin, ja hienosti olet saanut jokaisen näistä tuntumaan kokonaiselta, niin ettei lisää sanoja oikeastaan kaipaa   :) 

Viimeisin teksti toki vihlaisi kipeästi sydänalaa, mutta onneksi Juuso on kypsä ja heillä kuitenkin on toisensa ♥ Lisäksi uskallan toivoa, että lisää onnellisempia palasia on luvassa.

Kiitos näistä, jatkan seurailua  :-*

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 12. teksti 4.7.)
Kirjoitti: Waulish - 11.07.2021 22:01:46

Felia, jep, valitettavasti maailmaan mahtuu aina ahdasmielisyyttä ja ihmisiä, jotka laukovat muille ajattelemattomia kommenttejaan. :( Siitä ei pääse eroon aikuisenakaan, ja niinpä menneisyyden möröt seuraavat kaikkialle. Mutta onneksi tosiaan ei syntynyt suurempaa sanaharkkaa. Olen samaa mieltä siitä, ettei tuollaisille huutelijoille kannata antaa huomiota. :) Voi että, ihanaa että osui ja upposi! Suuret kiitokset ihanasta kommentista! :-*

Isfet, voi että, ihanaa kun olet lueskellut ja raapaisit kommentinkin! Se merkitsee minulle paljon. ♥ Ihana kuulla, että teema on miellyttänyt ja tarjonnut monipuolisuutta. Kosketukset ovat kaikkialla läsnä ja usein tärkeitä, ja niiden avulla voi hauskasti käsitellä kaikenlaisia asioita, niin kauniita kuin kipeitäkin. Välillä vaelletaan elämän alhoissa, mutta ei huolta, onnellisiakin hetkiä on vielä luvassa! Suurimmaksi osaksi tämä kokoelma taitaakin olla söpöilyhömppää. Olen hyvilläni siitä, että mikromitta on mielestäsi toiminut ja jopa tuntunut kokonaiselta, ja että pätkien itsenäisyys on välittynyt. Siihen pyrinkin, että jokaisen pätkän voi lukea myös erillään muista ilman, että sitä on vaikea tavoittaa. Kiitos paljon ihanasta kommentista! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

13.
95 sanaa

Unen painostava tunnelma jää painamaan rintakehää, kun Samuli herää keskellä yötä. Hännyksillä hiipii aavistus siitä, ettei hän enää nukahda. Se puolestaan johtaa tietoon siitä, ettei hän nukahda. Aavistus jää vaanimaan, väijymään, painamaan – niin kuin uni, jonka otteessa Samuli pyristeli. Niin kuin eletty elämä, joka kiertää kehää kuin serpentiinirullallinen epäonnistumisia. Virheitä kaikissa väreissä.

Unessa Samuli osallistui kansainväliseen taitoluistelukilpailuun vapaaohjelmalla, jonka hän pilasi typerillä, aloittelijamaisilla virheillään. Hänen äitinsä poistui katsomosta kesken esityksen.

Samuli kääntää kylkeään. Yllätyksekseen hän kohtaa Juuson avonaiset silmät. Juuso hymyilee vaisusti, kumartuu lähemmäs ja puhaltaa Samulin soliskuoppaan. Ilmavirta hyväilee nihkeää ihoa.

”Unihiekkaa”, Juuso kuiskaa.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 13. teksti 11.7.)
Kirjoitti: Vendela - 12.07.2021 08:37:35

Voi miten tylyä kohtelua Juuso ja Samuli saivat osakseen tuolla baarissa :( Sanat voivat satuttaa todella pahasti ja tehdä kipeämpää kuin fyysinen kipu. Vaikka tämä on ikävä ja kurja tilanne, niin samalla iloitsen siitä että nostat näitä kipeitäkin asioita esiin. Minusta on nimittäin hienoa lukea näitä tekstejäsi kun käsittelet tosi monipuolisesti erilaisia asioita ja tilanteita. Se, että itse olen fluffynarkkari ja rakastan kaikkea söpöä ja onnellista ei kuitenkaan tarkoita ettenkö nauttisi näistä elämänmakuisista ja hyvin kirjoitetuista teskteistä :) Joten ihanaa, että tarjoilet tätäkin puolta elämästä!

Tuo kesken painajaisen jälkeinen fiilis on kyllä niin tuttu! Ihan kamalaa herätä keskellä yötä ja tajuta ettei saa enää nukuttua. Onneksi Juuso oli kuitenkin myös hereillä ja sai Samulin ajatukset toivottavasti käännettyä muualle :) Tähänkin loppuun jäi sellainen kivan monitulkintainen fiilis! Voi ajatella, että nyt nämä käpertyivät toistensa syliin nukkumaan, tai ehkä he puhuivat tuosta Samulin unesta tai ehkä Juuson hengityksen kosketus johtaa uusiin kosketuksiin. Lukijan kannalta tämmöiset ovat tosi kivoja kun voi senhetkisen oman fiiliksen mukaan antaa mielikuvituksen lentää :)

Kiitos taas näistä!

Vendela

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 13. teksti 11.7.)
Kirjoitti: Felia - 12.07.2021 11:53:49

Voih, painajaiset on kyllä ihan hirveitä. Varsinkin, kun niihin usein herää ja uni ei välttämättä enää tule. :/ Ehkäpä kaksikko otti painajaisen puheeksi tai puhuivat jostain muusta tai olivat vain lähekkäin. Joskus hiljaisuus on paras apu, samoin pelkkä kosketus - lupaus siitä, että toinen on siinä, vierellä, tukemassa ja turvaamassa. :)

Tää nyt jää tämmöseksi mikro-mikrokomentiksi, mutta siis, tykkäsin. Jatkoa jään innolla odottelemaan!

Kiitos ja kumarrus ❤️

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 13. teksti 11.7.)
Kirjoitti: Angelina - 12.07.2021 18:21:59

Mä komppaan Vendelaa vahvasti ja tykkään itsekin siitä miten domestic blissin lisäksi käsittelet näissä myös vaikeampia asioita - kuten tuo pieni välikohtaus baarissa, painajaiset jne. Ne on kuitenkin arkipäivää ja kuuluu elämään ja tekevät mun mielestä näiden lukemisesta mielenkiintoista ja aitoa. Toki usein oon itse sitä mieltä, että luen mieluummin fluffia ja kaikkea onnellista ja lällyä, koska oikea elämä on usein vaan niin paskaa (:'''D), mutta kyllähän nuo oikeasti tuovat tähän aitoutta ja vaihtelua, joten arvostan ♥

Tykkään edelleen myös siitä, että myös näiden pienien pätkien avulla pojat tulevat tutuiksi :3 Näitä on tosi kiva lukea edelleen <3

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 13. teksti 11.7.)
Kirjoitti: Thelina - 12.07.2021 20:03:48

Olipa taas ihana pätkä! Tai painajaisissa ei tietenkään ole mitään kivaa, mutta tuohon unettomuuteen voi kyllä samaistua: jos alkaa pelätä, ettei saa unta, niin ei kyllä varmasti saa. Samaistuttavaa on sekin, että aikoja sitten tapahtuneet ikävät jutut nousevat välillä pintaan. Onneksi Samulilla on Juuso ja tuo unihiekkaa -kohta on kyllä aivan ihana!

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 13. teksti 11.7.)
Kirjoitti: Waulish - 18.07.2021 21:06:44

Vendela, jep, pahimmillaan sanat voivat todellakin käydä kipeämmin kuin fyysinen kipu. :-\ Ihana kuitenkin kuulla, että olet nauttinut myös elämän kipukohtia käsittelevistä pätkistä! Luulen, että pidemmän päälle minulle kävisi vähän tylsäksi kirjoittaa pelkkää hattaraa, ja siksikin tulee välillä poikettua siitä, plus siksi että toisinaan sitä vain tuntee tarvetta käsitellä vaikeitakin aiheita. Kivaa, että monitulkintaisuuskin on säilynyt matkassa mukana ja herättänyt ajatuksia. Kiitos kovasti ihanasta kommentista! :-*

Felia, olen samaa mieltä, joskus hiljaisuus ja kosketus välittävät kaiken tarpeellisen ja enemmänkin. En itse ajatellut tuota edellistä pätkää sen pidemmälle, sekin olkoon siis lukijan tulkittavissa ja päätettävissä. ♥ Lämmin kiitos ihanasta kommentista! :-*

Angie, minä olen ihan samanlainen siinä mielessä, että tykkään kamalasti lukea kaikenlaista onnellista ja hattaraista ja romanttista, mutta välillä sellaisen vastapainoksi kaipaa myös jotain muuta, varsinkin kun elämä todellakin osaa joskus olla paskaa! ;D Samoilla linjoilla ollaan siis. Voi että, ihana myös kuulla että hahmot ovat näiden pätkien myötä tulleet sinulle tutuiksi! Kiitos kovasti ihanasta kommentista. :-*

Thelina, niinpä - silloin ei varmasti ainakaan saa enää unta, jos sitä alkaa stressata, ja itsekin olen pudonnut siihen sudenkuoppaan monta monituista kertaa. Hienoa, jos onnistuin kirjoittamaan aiheesta samaistuttavasti! Kiitos paljon ihanasta kommentista. :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

14.
95 sanaa

Juuson tukka on venähtänyt niin pitkäksi, että sen saisi pienelle poninhännälle. Samuli hivelee Juuson niskaa ja miettii, miten söpö Juuso olisi sellainen takaraivollaan. Söpö Juuso on toki nytkin, perisuomalaisen maantienvärinen tukka vallattomana ympäriinsä sojottaen. Hiusten viehättävä laineikkuus tulee paremmin esiin nyt, kun niillä on enemmän mittaa.

Samuli painaa nenänsä Juuson hiuksiin ja sulkee silmänsä. Hänestä tuntuu, että Juuson ominaistuoksu on siellä kaikkein vahvin, varsinkin kun Juuso käyttää hajustamatonta sampoota. Siinä on kodikkuutta, turvallisuutta, miehekkyyttä.

”Yritätkö sä niistää nenän mun tukkaan?” Juuso naurahtaa ja kohottaa katseensa kirjastaan niin, että he ovat yhtäkkiä nenäkkäin.

Samuli vastaa suudelmalla.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 14. teksti 18.7.)
Kirjoitti: Vendela - 19.07.2021 11:23:05

Aww, olipa tämä yhäaikaa sekä söpö että hauska :D Tuollainen toisen nuuhkiminen on kyllä ihanaa, puhdas ihminen tuoksuu kyllä hyvätä. Mutta mukavasti olit saanut tähän myös tuollaisen humoristisen vivahteenkin, ja vaikka lopetus olikin täydellinen (suudelmat ovat aina parhaita) niin tämä oli jotenkin tosi onnistunut kokonaisuus. Juuri tämä on näiden mikrotekstien ihanuus, että vähillä sanoilla voi kertoa niin paljon :D

Kiitos tästä!

Vendela

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 14. teksti 18.7.)
Kirjoitti: Angelina - 25.07.2021 01:46:38

Haha eikä, pystyin melkein haistamaan sellaisen puhtaan, miehisen tuoksun samaan aikaan Samulin kanssa :'D Ihana mielikuva, nautin! Muutenkin tuo niskan hively ja toisen sotkuinen tukka oli ihania elementtejä, tää oli taas kauheen söpö ♥ Just sopivan rauhoittava ja suloinen yöpala, tän jälkeen kelpaa nukkua :3

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 14. teksti 18.7.)
Kirjoitti: Waulish - 25.07.2021 13:08:08

Vendela, ihana kuulla, että löysit edellisestä pätkästä sekä söpöyttä että hauskuutta! Olen mielissäni siitä, että koit kokonaisuuden onnistuneeksi. Tämä sanamäärä aiheuttaa minulle edelleen haasteita, ja siksi suurin osa näistä mikroista onkin piirua vaille raapalemittaisia. ;D Kiitos kovasti ihanasta kommentista! :-*

Angie, ihanaa että pystyit kuvittelemaan tuon tuoksun! Minullakin oli se selkeänä mielessäni, mutta millään en meinannut löytää sanoja kuvailemaan sitä, joten olen iloinen, jos se siitä huolimatta välittyi. ;D Ihanaa että oli rauhoittava yöpala. Kiitokset ihanasta kommentista! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

15.
95 sanaa

Helle väreilyttää ilmaa. Limonadilasit kuplivat parvekkeen kaiteella. Loma on alkanut, ja Juuso tuntee samanlaista vapautta kuin alhaalla kadulla kirmaavat lapset.

Vapaus unohtuu kuitenkin pian, kun jostain ilmestyy ampiainen. Se surraa Juuson lasin reunalle, taiteilee keltaisilla koivillaan pitkät siivet laskostettuina.

Juuso on vähällä huitaista lasinsa kumoon, mutta Samuli on nopeampi napatessaan Juusoa kyynärvarresta kiinni. ”Rauhassa”, Samuli sanoo. ”Ei häiritä sitä. Se lähtee kohta.”

Juuso tietää sen lähtevän, mutta hän tietää myös olevansa hengenvaarallisesti allerginen ampiaisenpistoille. Lopulta kesäkyläilijä surraa naapuriparvekkeelle, ja Juuso rentoutuu Samulin otteessa.

”Sori”, Juuso puuskahtaa. ”Joka kerta…”

Samulin hymyssä on ymmärrystä ja kesäloman vapautta.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 15. teksti 25.7.)
Kirjoitti: Vendela - 25.07.2021 19:51:23

Hehee, ymmärrän tuskailun sanamäärän kanssa! Itsekin olen pari mikrotekstiä kirjoittanut (en ole vielä julkaissut) ja tosiaan aikamoista taiteilua pitää sanamäärä minimissä. Väkisin tuntuu venyvän kun haluaisi sanoa niin paljon enemmän! Mutta hyvä on haastaa itseään ja kokeilla uusia juttuja. Hienosti olet kuitenkin pysynyt alle sadan sanan näiden kanssa :D

Oi ei, ampiaiset! Minua ei ole koskaan pistänyt ja siksi pelkään niitä todella paljon. Joten tunnistan tuon halun huitoa ja hätistää. Onneksi Samuli on rauhallinen ja järkevä :) Tämä oli samaistuttava hetki, kiitos taas tästä!

Vendela

Ps. Angie on muuten kirjoittanut myös mikroficcejä joista tuli nämä sinun tekstisi mieleen. Löytyy täältä (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51361.0) (K-15)!

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 15. teksti 25.7.)
Kirjoitti: Waulish - 01.08.2021 23:49:45

Vendela, jep, sanamäärä lähtee niin herkästi laukalle ja paisumaan! :D Tämän seuraavan sain pidettyä jopa 80 sanassa, joten toivottavasti tulevaisuudessa nähdään tässäkin kokoelmassa vielä entistä mikrompia mikroja. Tuo ampiaispätkä oli hauska kirjoitettava, koska aluksi ajattelin sen olevan Samuli, joka pelkää ampiaisia, mutta sitten totesin, että näiden miesten dynamiikassa toistuu minusta jo kyllästyttävän usein se, että Samulilla on erilaisia pelkoja ja huolia - pitäähän niitä olla Juusollakin, jotta Samuli pääsee vuorostaan olemaan rauhallinen ja järkevä! :) Itse en pelkää ampiaisia, ja kuluneella viikolla olen antanut sellaisen ryömiä kädellänikin, kun niitä on pörräillyt todella paljon porukoideni takapihalla, missä ollaan ruokailtu päivittäin. Toisaalta en myöskään ole allerginen ampiaisille, ainakaan sen perusteella että lapsena sain kerralla useamman ampiaisenpiston, kun astuttiin veljeni kanssa vahingossa maa-ampiaispesään ja asukit olivat tosi äkäisiä kotirauhan rikkoontumisesta... :D Kiitos kovasti sinulle ihanasta kommentista, ja kiitos myös lukusuosituksesta - olenkin pannut merkille nuo Angien Marvel-mikrot, ja pitäisikin tutustua niihin! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

16.
80 sanaa

Sen on tarkoitus olla pelkkä pieni olet rakas -suudelma arjen lomassa, mutta jotain tapahtuu, kun Juuso painaa huulensa vasten tuttuja huulia. Hetki vie mennessään. Samuli vastaa tutulla hellyydellä, mutta tilanteeseen nähden odottamattomalla intohimolla – ovathan he sentään vain rakentamassa palapeliä.

Juuso unohtaa aikomuksensa etsiä puuttuva kulmapalanen. Pian hän on Samulin sylissä sohvalla hajareisin. Samulin kädet sujahtavat Juuson paidan alle, kiertävät selän puolelle ja mukailevat lapaluiden kaaria.

Juuso painautuu lähemmäs hyväillen Samulin erektiota farkkujen läpi, ja he eksyvät yhdessä kauas pois palapelin Suomenlinnasta.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 16. teksti 1.8.)
Kirjoitti: Angelina - 02.08.2021 11:48:25

Haha, kauhee mainostus täällä! Mutta tosiaan minä ja metallikäsikinkini käsiteltiin myös Tonyn ja Buckyn välisiä kosketuksia muutamassa mikrossa, joten olihan niissä samaa fiilistä kuin näissä sun :3

Juuson pelko on ymmärrettävää ja samaistuttavaa - ite tosin pelkään ihan järkyttävästi hämähäkkejä, jotka ei edes tee mitään :'D Siinä mielessä allergia on kovinkin järkevä syy pelolle. Samuli myös hyvin ymmärtää tilanteen ja on rauhallisena tukena, eikä itse tee asiasta numeroa :3

Tuo palapelihetki oli loistava! Se on ihan mahtavaa (ja tietysti tavoiteltavaa) että saa parisuhteessa säilytettyä sellaisen kipinän, että kesken Suomenlinnan kokoamistakin on pakko päästä pelehtimään ;)

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 16. teksti 1.8.)
Kirjoitti: Waulish - 08.08.2021 20:28:00

Angie, mua naurattaa kun tavasin tuon "metallikäsikinkini" varmaan kymmenen kertaa ennen kuin tajusin, mitä siinä oikeasti lukee! :D Kuulostaa kyllä oikein lupaavalta ja ehdottomasti tutustumisen arvoiselta, joten yritän pian saada aikaiseksi tutustua sinunkin mikroihisi. ♥ Olen samaa mieltä siitä, että on ihan mahtavaa, jos onnistuu pitkässäkin parisuhteessa säilyttämään kipinän, joka on elinvoimainen arkisissakin tilanteissa. Kiitos kovasti taas kauniista sanoistasi! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

17.
80 sanaa

Entisessä elämässä kukaan ei koskaan koskettanut Samulia niin kuin Juuso.

Samulin perhepiirissä ei ole tapana halailla, eikä Samuli muista, milloin jompikumpi hänen vanhemmistaan olisi viimeksi edes vahingossa hipaissut häntä. Jorin kuolemanhalauksia Samuli ei halua muistella, vaikka pahimpina aikoina ne olivat hänen ainoa tukensa ja turvansa. Siksi on ollut vaikea sopeutua arkeen, jossa hän saattaa saada tuttavallisen taputuksen hartialle ohi kulkiessaan tai herätä aamulla sydämellisessä syleilyssä.

Juuson lämpimään, kokonaisvaltaiseen halaukseen sulkeutuessaan Samuli kuitenkin tietää, että juuri tämän elämän hän haluaa elää.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 17. teksti 8.8.)
Kirjoitti: Isfet - 08.08.2021 20:53:20

Ovatpa nämä viimeisimmät olleet taas suloisia ja lohdullisia! Parisuhdearki ohimenevine huomionosoituksineen on ihanaa, ja sitä on mukava fiilistellä näin ruudunkin takaa omaa onnea odotellessa.   Juuso on hahmona mukavan mutkaton, juuri sopiva Samulille joka luultavasti vääntyisi mutkalle liiasta tenttaamisesta. Ei sillä ettei Juuso näkisi kun Samulilla on paha olla ja huomioisi sitä, päinvastoin.

Lainaus

Juuson lämpimään, kokonaisvaltaiseen halaukseen sulkeutuessaan Samuli kuitenkin tietää, että juuri tämän elämän hän haluaa elää.

Niinpä, tulevaisuus on menneisyyttä tärkeämpää ♥ Yhä pidän kovin ja seurailen!

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 17. teksti 8.8.)
Kirjoitti: Felia - 11.08.2021 13:59:26

Aaaaa, iiks, tänne on ilmestynyt niin monta ihanaa palasta! ♥

En edes tiedä, mistä aloittaa. Näistä huokuu ihanasti se arkisuus, yhteis ja rakkaus ja aaww, oon ihan sulaa vahaa täällä. ♥ Arkielämä ja siihen kuuluvat söpöilyt parin kesken on ihan parasta. :3 Näistä tuo viimeisin pätkä osui ja upposi syvälle. On varmasti ollut haastavaa tottua uudenlaiseen elämään, ja siihen, että joku tosiaan välittää ja haluaa sen näyttää oikeanlaisin kosketuksin. Menneisyyden jättämät arvet eivät varmasti koskaan täysin katoa, mutta on hyvä, että elämää on pystynyt jatkamaan ja voi ottaa nyt vastaan sen, mitä ei aiemmin ole saanut. :)

Nää pojat (miehet) on niin ihania, en kestä. ♥ Vaikka näissä aiheet voi olla vähän ikävämpiäkin, niin päällimmäisenä näistä aina jää sellainen lämpöinen ja pehmeä fiilis. Se on ihan huippua. Ai että, tykkään näistä. ♥ Niin taitavasti kirjoitettuja pikku palasia, että ei voi muuta kuin ihailla.

Tuhannet kiitokset ♥♥♥

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 17. teksti 8.8.)
Kirjoitti: Waulish - 15.08.2021 17:38:33

Isfet, ihana kuulla, että näistä pätkistä on välittynyt suloisuutta ja lohdullisuutta! Nämä ovat minulle lohtukirjoitettavaa parhaimmillaan - kun omassa elämässä hyrskyää ja myrskyää, tuntuu turvalliselta kirjoittaa tutuista, rakkaista hahmoista ja siitä, miten he ovat läsnä ja tukena toisilleen. Olen aivan samaa mieltä siitä, että Samulille ei sopisi rinnalleen mikään perinpohjaiseen ymmärrykseen pyrkivä tenttaajatyyppi, vaan Juuson maanläheisyys ja mutkattomuus luo hänelle paljon turvallisemman ilmapiirin ja olotilan. Ihanaa että pidät ja seurailet, kiitos valtavasti! :-*

Felia, olen oikein hyvilläni siitä, että olet sulaa vahaa! ;D Kiva kuulla, että viimeisin pätkä kolahti, koska se on itsellenikin erityisen merkityksellinen. Samulilla on tosiaan ollut paljon oppimista ja sopeutumista tällaisessa välittävässä parisuhteessa ja Juuson pyyteettömässä rakkaudessa. Menneisyys vaivaa varmasti vieläkin, mutta kuten sanoit, edistystä on jos pystyy kuitenkin jo ottamaan vastaan sen, mitä ei koskaan aiemmin ole saanut. Kiitos kovasti kauniista sanoistasi! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

18.
95 sanaa

Tunnekuohu ravisuttaa Juuson koko olemusta. Ensin hän näyttää yrittävän taistella sitä vastaan, mutta lopulta hän painaa pään polviinsa ja antautuu. Hän kietoo käsivartensa kuin suojaksi, mutta niidenkin takaa on helppo huomata, että hän itkee. Vapina on melkein väkivaltaista. Holtittomat henkäisyt ja korahdukset kiertävät hiljaisessa asunnossa.

Samuli menee lukkoon. Hän ei tiedä, mitä tehdä, kun rakasta ihmistä kohtaa suru ja hätä.

Lopulta Samulin sydämeen sattuu niin, ettei hän voi vain istua aloillaan. Hän hivuttaa kätensä Juuson hartialle ja puristaa, pitää kiinni läpi vapinan.

Juuso ei reagoi, mutta Samuli toivoo olevansa läsnä ja tukena edes pienen hetken.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 18. teksti 15.8.)
Kirjoitti: Vendela - 19.08.2021 21:22:21

Täällä taas pitkästä aikaa :) Näistä olin tuon palapelin keskenjäämisen jo lukenutkin mutta näköjään niin kiireessä, että kommentti on jäänyt. Jokatapauksessa tykkäsin siitä, sillä tuollainen hetkeen eksyminen on aina jotenkin ihanaa ja kiihkeää. Tykkäsin miten lukijalle annettiin selkeä kuva mihin suuntaan tilanne on kehittymässä vaikka itse asiaan ei päästykään ;D

Kun luin tuota numeroa 17 mieleeni nousi useampi irl-tilanne missä olisin joko itse kaivannut tuollaista pientä kosketusta. Mutta mieleen tuli myös hetkiä jolloin olisin ehkä itse voinut tarjota hipaisun tai muun pienen kosketuksen toiselle ihmiselle. Joten tämä oli hyvä muistutus siitä, että kosketuksella on todella suuri merkitys ♥

Tämä uusin osa oli aika riipaiseva. Tässä ei käynyt selville, että mikä Juusolla oli mutta uskon, että Samulin pienelläkin eleellä on suuri merkitys. Toki toisen ihmisen suru tai itku muutenkin voi olla asia mitä on vaikea kohdata, onneksi Samuli ei kuitenkaan paennut tilannetta vaan jäi siihen ♥

Olipa kivaa taas lukea näitä :D

Vendela

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 18. teksti 15.8.)
Kirjoitti: Waulish - 22.08.2021 18:42:53

Vendela, ihanaa että pidit palapeliosan lopusta, vaikkei itse asiaan siinä päästykään! Tätä kokoelmaa aloitellessani arvoin vähän ikärajan kanssa, mutta päädyin sitten kuitenkin matalalle linjalle, koska olen varsinaisen seksin kanssa vielä sen verran vasta-alkaja, että mikromitta olisi ehkä voinut olla vähän liian haastava ja epämukava siihen. Seksuaalisuudella on kuitenkin tärkeä osa näiden miesten suhteessa, joten haluan käsitellä tässä kokoelmassa myös siihen kuuluvia (tai johtavia) kosketuksia, vaikkakin näin K-11-ikärajan puitteissa. :) Ihana kuulla, että kosketuksen merkitys on ilmennyt myös viimeisimmistä osista. Kiitos kovasti kauniista sanoistasi! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

19.
95 sanaa

Samuli yrittää pitää kiinni todellisuudesta: siitä, että he ovat lähdössä joulunviettoon Juuson perheen luo, turvalliseen paikkaan johon Samulikin on tervetullut. Pelko peittoaa järjen kuitenkin leikiten, ja niinpä Samuli valahtaa eteisen lattialle vapisten, vasta toinen kenkä jalassa ja takki puoliksi päällä.

Päässä pyörii. Kattolampun lämpimänkeltainen valo tihkuu sotkuisena kastikkeena matolle, kengille, Juuson jaloille. Rintakehä pusertuu ilmakehän painon alle, eikä Samuli saa henkeä.

Joulu, tyhjä koti, kauhu. Samuli kuulee uudestaan ja uudestaan, kuinka ovi loksahtaa lukkoon vanhempien perässä ja sulkee hänet lohduttomaan yksinäisyyteensä.

Viereen kyykistyvällä hahmolla on tutut ääriviivat. Juuson vakaa käsi pitelee Samulia nilkasta kuin ankkuri.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 19. teksti 22.8.)
Kirjoitti: kaaos - 07.10.2021 09:41:49

Kommenttikampanjasta moikkuli! Taidan olla hieman myöhässä, pahoitteluni!

Mutta voi juku! Olipa nää ihanaisia. Luin sitten eilen nämä kerralla pötköön jostain kolmannesta alkaen ja yritän nyt miettiä taaksepäin mitä näistä ajattelin. Kelluvat pippelit, suomenlinnapelipelehtimiset ja ja tukkaan niistämiset jäivät päähän, mutta myös rakkaus ja ehdoton toisesta välittäminen. Juuso vaikuttaa niin luotettavalta, kiltiltä ja vakaalta, että itsekin jäisin sen varaan riippumaan :') Samulilla on vähän enemmän sirpaleisuutta historiansakin takia ja voi ei tuota viimeisintä jouluosaa ;__; mulla on itselle jäänyt edellisjoulusta traumoja, joita yhä käsittelen niin tuo osa kyllä samaistutti ja sykähdytti <'3

ampiaispelkoon en sen sijaan samaistu, mua on pistänyt jotain lähes 20 kertaa ampiainen. oon ihan ampiaismagneetti, eikä viimeisimmät 5 tunteet kuin neulan pistokselta vain, ehkä oon saanut jo niin vahvan siedätyshoidon.

toi 18. osan juuson suru oli myös tosi koskettava ja erityisen aidoksi teki se, ettei samuli osannut oikein luontevasti auttaa. eihän sitä aina osaa.

hahah voi eii vappupaljussa palaminen on jotenkin hupaisan teekkarinen meemi. mietin että miten kukaan voi palaa jo vappuna, mutta kaiketi se on mahdollista. tämä taas itselle vieras alue, mun ihoni ei pala ollenkaan, siksi oon esim huono äiti enkä muista koskaan aurinkorasvata jälkikasvuani :')

selvästi tämä olivat niin elämänmakuisia ja aitoja, että reflektoin niiden kautta nyt ihmeen paljon omaa elämääni. sori siitä mutta kiitos myös, oli aivan ihanaa lukea näitä ja luen kyllä vastakin, jos innostut vielä jatkamaan tätä sarjaa. nämä kaksi ovat kultaa <3

kaaos

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 19. teksti 22.8.)
Kirjoitti: Waulish - 04.01.2022 22:28:59

Täällä taas pienen tauon jälkeen! ♥ Kesäkerhon päätyttyä minulla oli hetkellinen ähky mikrotarinoiden kirjoittamisesta, ja loppuvuodesta mikroilin joulukalenterin parissa, joten tämä kokoelma jäi hetkeksi lepäämään. Nyt huomaan kuitenkin taas kaipaavani päiviini näitä miehiä ja pieniä kosketuksia. :)

kaaos, iiks, ihanaa että nappasit tämän kokoelman Kommiksesta, ja ihanaa on sekin että tätä on siellä tarjottu (taisi olla Vendela - kiitoksia siis sinnekin :-*)! Ihana kuulla, että olet kokenut nämä pätkät niin elämänmakuisina, että ne ovat herätelleet pohdintaa omastakin elämästä. On hauskaa lukea kaikista yhtymäkohdista ja myös niistä seikoista, joihin ei aivan pysty samaistumaan, kuten ampiaispelkoon! ;D Minäkään en pelkää ampiaisia, mutta vappuaattona palamisesta on kyllä melkein omakohtaista kokemusta, koska tuo parempi puoliskoni (entinen teekkari) on viettänyt vapun jos toisenkin paljussa lilluen ja onnistunut polttamaan hartiansa. ::) Jännää sinänsä, koska noin muuten se ei kyllä pala sitten millään, vaikkei käytäkään ikinä aurinkorasvaa, ja se myös ruskettuu helposti. Ehkä alkukevään aurinko vain on petollinen. Voi että, kiitos kovasti sinulle ihanista sanoistasi! :-*

◁△▷◁▽▷◁△▷

20.
85 sanaa

Melkein aina kotiutuessaan Samuli löytää itsensä Juuson syleilystä, mikäli Juuso vain sattuu olemaan kotona. Juusolla on hellyttävän pinttynyt tapa tervehtiä häntä halaamalla, joskus jopa silloin kun hän on ollut poissa vain pari minuuttia roskia viedessään.

Aluksi se huvittaa ja hämmentääkin Samulia. Juusolle fyysisen läheisyyden osoittaminen on häkellyttävän luontevaa. Vuosien kuluessa Samulikin kuitenkin huomaa oppivansa ja omaksuvansa Juuson tapoja. Hän haluaa, että Juuso tuntee olonsa yhtä rakastetuksi kuin hän.

Niinpä lopulta kotiintulohalaus on heidän yhteinen perinteensä, joka ei katso sitä, kumpi kotiutuu ja mistä ja milloin.

Otsikko: Vs: Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 20. teksti 4.1.)
Kirjoitti: Vendela - 07.01.2022 22:43:27

Olipa kivaa, että palasit jälleen tämän äärelle :D Ymmärrän kyllä hyvin, että kesän jälkeen on ollut ähky ja sitten vielä mikroilit joulukalenterin parissa! Mutta tämä on ehkä kiva kokoelma (tai mikä olisi sopiva nimi), kun näiden pariin voi tulla milloin vain eikä ole kuitenkaan paineita jatkaa jotain tiettyä jatkista :)

Mutta oih, halaaminen! Ihan maailman parasta! Tuollainen rutiini on kyllä aivan ihana ja suloinen, näin pitäisi kaikilla ihmisillä olla :) Ei väliä tosiaan onko oltu erossa tunti vai vuorokausi niin halaus tervehdyksenä on kyllä aivan paras!

Kiitos,
Vendela