Finfanfun.fi

HP-ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: Alice Katarina - 30.03.2021 15:38:46

Otsikko: Piilossa elämältä | K-11 | Draco/Hermione | raapalesarja 8/?
Kirjoitti: Alice Katarina - 30.03.2021 15:38:46
Päähenkilö/paritus: Hermione/Draco
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, draama, romance
Vastuuvapaus: J. K. Rowling omistaa kaiken hänelle tunnistettavan ja minä vain leikin.
Tiivistelmä: Sodan jälkeen Hermione on luopunut taikamaailmasta. Miten käy, kun yllättävä hahmo menneisyydestä repii haavat jälleen auki?

K/H: Olen jo vähän aikaa pyöritellyt päässä Dramionen kirjoittamista. Nyt Spurttiraapale V:n 31. kierros inspiroi tähän vähän synkkään tekstiin.

***

Piilossa elämältä


1 (150 sanaa)

Hermione sulkee silmänsä. Päänsärky hakkaa veitsen lailla ohimoissa. Kirjaston pölyn voi nähdä leijuvan ilmassa ja kaikkialla tuoksuu tunkkaisuus. Näinä hetkinä Hermione toivoo voivansa vielä taikoa, mutta sauvaan ei ole helppoa tarttua kaikkien niiden vuosiksi muuttuneiden kuukausien jälkeen. Harryn kuoltua he olivat kai kaikki halunneet unohtaa, ja tämä oli ollut hänen keinonsa. Hukuttaa itsensä turhaan työhön kaukana kaikista, jotka muistuttivat menetyksestä.

Hän puuskahtaa ja avaa jälleen uuden kirjaan. Työ faktantarkastajana ei ehkä ole sitä, mistä Hermione haaveili, mutta se elättää hänet ja tällä erää se saa riittää. Haaveensa olivat menettäneet niin monet muutkin, ettei niiden itkeminen ollut vain hänen yksinoikeutensa. Eikä Hermione oikeastaan jaksanut enää itkeä.

Oven kolahtaessa Hermione ei ensin nosta katsettaan, mutta sitten hän havahtuu jonkun istuessa pöydän toiselle puolelle. Vaaleahiuksinen mies ei näytä muuttuneen, vaikka viime kerrasta on aikaa. Hetkeen Hermione ei ole varma tunnistaako mies hänet, mutta sitten tuttu ivallinen hymy nostaa tämän toista suupieltä.

”Granger.”

”Sinä.”


2 (200 sanaa)

Ulos kirjaston kellarista ja koko homeisesta 80-luvun talosta päästyään Hermione voi kuvitella olevansa jälleen tyyni. Dracon näkeminen on hätkähdyttänyt jotain hänen sisällään. Menneisyyttä ei näköjään voi paeta täysin.

”Olen pahoillani, jos järkytin”, miehen ääni saa Hermionen puristamaan kätensä nyrkkiin.

”En olettanut näkeväni sinua täällä”, Hermione sanoo.

”Minä olen nykyään ministeriössä töissä. Jästiyhteistyön osastolla itseasiassa”, Draco naurahtaa hiukan epäröiden. ”Minun piti hakea täältä materiaalia. Vanhoja kirjoja, jotka kertovat kohtaamisista velhojen ja jästien välillä. Vaikka tietysti ne on luokiteltu fiktioksi.”

Hermione ei vastaa kiskoessaan takkiaan paremmin päälleen. Ajatus Dracosta hoitamassa yhteistyötä jästien kanssa saa pakostakin hymyn nousemaan hänen huulilleen. Siinä on tietynlaista runollista oikeutta.

”Vai niin alas olet joutunut. Eivätkö isäsi rahat riittäneet elättämään sinua?” Hermione viiltää ja kääntyy sitten lähteäkseen.

”Minä olen pahoillani”, Draco tarttuu häntä olkapäästä. ”Olin idiootti silloin. Sota muutti meitä kaikkia.”

”Selvästi”, Hermione pitää äänensä tylynä jatkaessaan kävelyä.

”Monet asiat ovat kehittyneet”, mies jatkaa puhettaan hänen perässään hölkäten. ”Sinä olet fiksu noita Hermione, sinusta voisi olla velhoyhteisölle suurta apua.”

”Ja aivan sattumalta satuit tänne mainostamaan?” Hermione tuhahtaa. ”Minä en ole tulossa takaisin. Olen tyytyväinen elämääni. Mikä sai sinut luulemaan, että jokin, mitä voisit sanoa, toimisi? Ron ja muut Weasleyt ovat yrittäneet. Miksi kuuntelisin minua nimitellyttä, valehtelevaa, väkivaltaista idioottia?”
Otsikko: Vs: Piilossa elämältä | Draco/Hermione | raapalesarja 3/?
Kirjoitti: Alice Katarina - 31.03.2021 22:27:00
3 (100 sanaa)

Draco ei luovuta, mikä saa Hermionen ärtymyksen kasvamaan entisestään. Kahdenkymmen minuutin hiljaisen kävelymatkan jälkeen Hermione päättää vaihtaa taktiikkaa. Hän ei näyttäisi sille idiootille, missä asui. Vaikka se tuskin olikaan salaisuus.

”Mitä sinä haluat?” Hermione käännähtää ympäri saaden miehen melkein törmäämään itseensä.

”Tarjota illallisen ja keskustella”, Draco pysyy yllättävän tyynenä. ”Jos en saa sinua vakuutettua, luovutan.”

Hermione irvistää. Ajatuskin kokonaisesta illallisesta omahyväisen Malfoyn seurassa saa hänet aistinsa ylivirittymään. Toisaalta vaihtoehto kuulostaa paremmalta kuin sietää miestä ties kuinka kauan väijymässä häntä töissä ja kodin ulkopuolella.

”Hyvä on”, Hermione sanoo hitaasti. ”Mutta se saa olla viimeinen kerta, kun kuulen sinusta.”

”Sovittu”, Draco virnistää.
Otsikko: Vs: Piilossa elämältä | Draco/Hermione | raapalesarja 3/?
Kirjoitti: hiddenben - 01.04.2021 09:17:21
Onpa mielenkiintoinen aloitus! Alun asetelma on ehdottomasti jännittävä ja poikkeuksellinenkin, vaikka toisaalta hyvin ymmärrettävä. Hermionen jästitausta auttaa häntä palaamaan siihen, mikä on tuttua ja on selkeä yritys löytää selkeyttä kaaoksessa. Mielenkiintoista kuitenkin, että hän ei suhtaudu ehdottoman kieltävästi taikuuteen tai ajattelisi sen olevan "pahaa" toivoessaan hetken voivansa taikoa kirjaston pölyt pois. Tässä ei ole tullut vielä kauheasti taustatarinaa esiin, joten mielenkiinnolla odotan, jos selviää, mitä kaikkea vuosien aikana on ehtinyt tapahtua!

Dracon tapaaminen on hieman outo, mutta olen samoilla linjoilla Hermionen kanssa siitä, että Draco yrittää saada houkuteltua Hermionen takaisin taikamaailmaan. Hermione kohtaa hänet kyllä todella jyrkästi :D Mutta sekin on kyllä ymmärrettävää! Dracon urakehitys yllätti ja uskon, että se tulee tekemään hänestä Hermionelle miellyttävämmän ihmisen. Jännittävää saada nähdä, mitä illallisella tapahtuu. Dracon rentous ja tyyneys herättävät myös hieman kysymyksiä ja odotan kyllä innolla, mitä hän aikoo ehdottaa. Kivaa, että aloitit tällaisen raapalesarjan! Jään odottelemaan jatkoa :)
Otsikko: Vs: Piilossa elämältä | Draco/Hermione | raapalesarja 5/?
Kirjoitti: Alice Katarina - 05.04.2021 00:10:47
hiddenben, kiva että löysit tiesi tänne! Tämä oli vähän sattuman kauppaa koko raapalesarja, enkä ole itsekään ihan varma, mihin suuntaan kaikki vielä menee. Tarkoituksena on kuitenkin avata menneitäkin, mutta raapalemitta hieman rajoittaa sitä, miten paljon kerkeän taustoista kertomaan.  ;D Tässä kuitenkin hieman lisää sekä Dracosta että Hermionesta. Kiitos kommentistasi!

***

4 (300 sanaa)

”Miksi sinä lähdit?” Draco kysyy ennen kuin tarjoilija on tuonut edes juomia pöytään. ”Jopa se typerys-Weasley palasi kouluun viimeiseksi vuodeksi.”

”Hyvä että aloitat haukkumalla ystäviäni. Loistava tapa saada minut puhumaan”, Hermione tuhahtaa.

”Anteeksi”, Draco jopa näyttää aavistuksen katuvalta, vaikka luultavammin se on vain teatteria. ”Sinulla oli yhdet Tylypahkan historian parhaista arvosanoista ennen kuin lähdit. Kuulin itse McCarmiwan sanovan, että sinulle oli tarjottu harjoittelupaikkaa ministeriön Taikaeläinten laitokselta jo kuudentena vuotenasi. Sitä ei ollut tapahtunut kellekään sen ikäiselle aiemmin. Ja sitten sinä vain katosit.”

Hermione hieroo aiemmin kirjastossa kolhimaansa rannetta värttinäluun kohdalta ja miettii, mitä olisi käynyt, jos hän olisi ottanut paikan vastaan. Vaikka se olisikin ollut mahdotonta, sillä jo kesällä ministeriö oli ollut Voldemortin hallinnassa, eikä hän olisi varmasti antanut kuraverisen työskennellä siellä.

”Minä en vain jaksanut sitä enää”, Hermione lopulta sanoo. Hän muistaa itkun ja huumaavan väsymyksen. Hautajaiset toistensa perään. Ja lopulta ystävällisen naisen, joka kertoi hänen vanhempiensa ajaneen kolarin asuttuaan kuukauden Australiassa. He kaikki kuolivat, vaikka Hermione teki mitä. Hän ei pystynyt estämään sitä taidoistaan tai kirjoistaan huolimatta. Eikä hän enää jaksanut yrittää.

Dracokin pysyy hiljaa tarjoilijan tuodessa heidän annoksensa pöytään. Nyt kun Hermione näkee toisen lähempää, hän erottaa hienoisia merkkejä ajan kulumisesta: juonteita ja tummat silmänaluset. Draco näyttää väsyneeltä. Ehkä jopa väsyneemmältä kuin hän itse.

”Vaikka sota on ohi, on vielä paljon asioita, jotka kaipaavat korjaamista”, Draco sanoo. ”Sinusta puhutaan edelleen. Velhoja ja noitia ei ole jäljellä niin kovin paljon. Jos minulta kysytään, antaisin sinun jäädä mädäntymään tänne tylsien jästien ympäröimänä, mutta me tarvitsemme jokaisen noidan ja velhon auttamaan selviytymisessä.”

”Nytkö sinä tarvitset kuraverisen apua?” Hermione naurahtaa pilkallisesti. ”En olisi uskonut tämän päivän koittavan. Minä en ole mikään työkalu, jonka voit kaivaa esiin, kun tarvitset sitä, Malfoy. Olen ihminen, jolla on oma tahto.”

”Sinä luulet edelleen tietäväsi kaiken paremmin kuin muut”, Dracon ääni kohoaa. ”Tämä oli typerä ajatus.”

5 (200 sanaa)

Kaikella on aina ollut järjestys Hermionen mielessä. Pelkkä Dracon saapuminen on kuitenkin saanut järjestyksen rakoilemaan. Miehen purkauksen jälkeen he eivät puhu pitkään aikaan. Syövät vain ja välillä vilkuilevat toisiaan.

Hermionesta alkaa tuntua kuin syynä olisi ennemmin kummankin periksiantamattomuus kuin se, että todella haluttaisiin olla hiljaa. Kumpikaan heistä ei ole luovuttavaa tyyppiä. Kun tarjoilija lopulta tuo laskun, Draco yskäisee hieman ja virnistää sitten yllättäen leveästi.

”Sehän muistutti menneistä. Silloinkaan en voinut antaa sinun voittaa.”

Hermionenkin huulille nousee aavistus hymystä, kun hän ojentaa pankkikorttinsa tarjoilijalle.

”Sinä olit ehkä ainoa, joka olisi voinut olla yhtä hyvä kuin minä. Siis jos olisit keskittynyt muuhunkin kuin kätyreidesi käskyttämiseen.”

Hetken he nauravat yhdessä.

”Tiedätkö, me kävimme kerran lasillisella Weasleyn kanssa” Draco sanoo maistellen sanoja. ”Ei meistä ystäviä tullut, mutta olemme kasvaneet molemmat sen verran, että se oli jopa kelvollinen tapa viettää iltaa.”

”Siksi kai minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, kun ministeriössä etsittiin henkilöitä, jotka voisivat yrittää värvätä paenneita, lähteneitä ja muualle muuttaneita takaisin. Ajattelin, että olisi aika antaa menneiden olla menneitä”, Draco jatkaa. ”Minä tiedän, ettet halua tulla, mutta sinusta voisi olla paljon hyötyä.”

Hermione puristaa huulensa yhteen ja miettii yksiötään, jossa kukaan ei odota häntä. Pitkiä, tylsiä työpäiviä ja vielä pidempiä vapaapäiviä ilman mitään tavoiteltavaa.

”Hyvä on.”
Otsikko: Vs: Piilossa elämältä | Draco/Hermione | raapalesarja 5/?
Kirjoitti: marieophelia - 05.04.2021 11:02:45
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta!

Tällaiset AU-tarinat siitä, mitä olisi tapahtunut, jos Harry olisikin kuollut, ovat aina mielenkiintoisia. Rakennat AU-todellisuutta pikkuhiljaa, joten tähän ihan väkisinkin vähän koukuttuu. :) Draco työskentelemässä jästiyhteistyön osastolla onnistui ensimmäisenä yllättämään. Sen jälkeen jäin miettimään tuota Velhoja ja noitia ei ole jäljellä niin kovin paljon. Mitä ihmettä on mahtanut tapahtua ja kenen alaisuudessa Draco oikeastaan työskentelee?

Pidän Dracosta ja Hermionesta tässä. Molemmat ovat hyvin päättäväisiä ja sitä kautta suhteeseen, oli se sitten vihaa tai rakkautta, tulee paljon särmää. Tässä olikin hauskaa kuittailua, mikä on kummallekin hyvin luonteenomaista ja luo jännitettä, joka voi kehittyä mihin suuntaan vaan. Hermionen elämä jästimaailmassa vaikuttaa melko puuduttavalta, varmasti hän on kaivannut taikamaailman haasteita. Tuo tunne Hermionen voimattomuudesta kaiken kuoleman keskellä kosketti: hyvin inhimillistä, että hän on halunnut vetäytyä, jos on tuntunut, ettei vaan voi vaikuttaa tapahtumiin. Toisaalta hän ei kuitenkaan ole ihminen, joka jättäisi asioita kesken, joten loistavaa, että hän lähtee mukaan Dracon ehdotukseen.

Pidin kovasti tähänastisesta ja jään seurailemaan mitä tässä tapahtuu! :) Kiitos!
Otsikko: Vs: Piilossa elämältä | Draco/Hermione | raapalesarja 5/?
Kirjoitti: hiddenben - 05.04.2021 12:24:23
Heh, tällaiset tarinat, jotka rakentuvat kirjoitusprosessin aikana, ovat hauskaa luettavaa :D Itsekin kirjoitin viime viikon spurtissa juuri sellaisen tekstin, jossa en oikeastaan tiennyt alkuasetelmaa enempää, minne olin matkalla. Hauskaa siis, että lähdit kirjoittamaan tätä!

Näissä osissa saatiinkin selville vähän enemmän nykymaailmasta ja Hermionen elämästä. Tykkäsin kovasti siitä, että Draco ja Hermione ovat tässä niin tasaväkisiä ja sopivat niin selkeästi yhteen :D Dracosta paljastui myös kivoja uusia puolia, selkeästi lempeämpiä sellaisia, kun hän on ollut jopa Ronin kanssa lasillisilla! En tosin tiedä, onko hän siltikään paras henkilö rekrytoimaan Iso-Britannian taikamaailman jättäneitä takaisin piireihin, mutta toisaalta hän sai nyt Hermionen mukaansa, joten ehkä hän todella on kasvanut ja aikuistunut.

Odotan todella uteliaana, mitä seuraavaksi tapahtuu! Miten sekaisin velhomaailma on, jos yhteisö kaipaa vanhoja jäseniä takaisin, ja millaisen roolin Hermione palatessaan ottaa? Ja mitä hänen ja Dracon välillä alkaa tapahtua? Oi oi, kaikenlaista ihanaa odotettavissa :D Kiitos jälleen uusista osista!
Otsikko: Vs: Piilossa elämältä | Draco/Hermione | raapalesarja 5/?
Kirjoitti: niiina - 05.04.2021 14:05:37
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta o/

Olin iloisesti yllättynyt, kun huomasin, että olit aloittanut kirjoittamaan Dramionea (uudempaa sellaista!). Toki mua hieman pelottaa, kun tässä on juuri ehkä synkkyys ja angst sellaisia piirteitä, mitkä voi olla tosi hallitsevia, mutta mulla on toivoa, että tässä on muutakin. Olen sellainen arkajalka nykyään, että välttelen liian synkkiä tekstejä, mutta Dramionea en kyllä välttele! Musta asetelma on mielenkiintoinen kun Harry on kuollut, että kuinka sitäkin kautta jotkut asiat olisivat voineet mennä ja tässä on yksi erittäin mielenkiintoinen lähtökohta. Oli mielekästä, että Draco oli töissä paikassa, mikä liittyi vahvasti myös jästeihin, mikä antaisi tosiaan tiettyä osviittaa, että häntäkin on sota kovasti kasvattanut.

Tykkäsin paljon Dracon ja Hermionen välisistä keskusteluista ja siitä, että Hermione suostui Dracon pyyntöön lähteä takaisin taikamaailmaan. Tästä on tulossa varmasti todella mielenkiintoinen teksti ja aion ehdottomasti seurata mukana. Kirjoitat tosi hyvin ja tätä oli erittäin mielekästä lukea. Kiitos siis jo näistä julkaistuista osista!
Otsikko: Vs: Piilossa elämältä | K-11 | Draco/Hermione | raapalesarja 5/?
Kirjoitti: Thelina - 11.04.2021 14:49:34
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Minäkin nappasin tämän luettavakseni, huomasin jo aiemmin, että kirjoittelit tätä spurttiin :) Synkkä alkuasetelma toimi tässä hyvin ja kirjaston tomuisuus ja Hermionen päänsärky vielä korostivat sitä heti alussa. Kerrot luontevasti Hermionen tilanteesta ilman, että lukijalle tarvitsee vääntää asioita rautalangasta: että hän on vetäytynyt jästimaailmaan ja että Harry ja Hermionen vanhemmat ovat kuolleet. Ei ihme, jos hän tunsi kaiken olevan liikaa ja kaipasi taukoa taikamaailmasta, vaikka miettiikin silloin tällöin taikasauvaan tarttumista. Jonkinlainen kynnys siihen kuitenkin on kasvanut.

Hauskaa, miten lukijallekin herää oikeastaan samanlainen mielikuva Dracon työstä, kuin Hermionellekin: että siinä on tietynlaista runollista oikeutta. Tämä oli myös kiinnostava yksityiskohta, että kohtaamisia velhojen ja jästien välillä on kyllä dokumentoitu, mutta niitä pidetään fiktiona.
Lainaus
”Minun piti hakea täältä materiaalia. Vanhoja kirjoja, jotka kertovat kohtaamisista velhojen ja jästien välillä. Vaikka tietysti ne on luokiteltu fiktioksi.”

Hermione ymmärrettävästi suhtautuu Dracoon varauksella, mutta kiva että hän suostui kumminkin illalliselle ja molemmat jopa hiukan nauravat yhdessä keskustelun edetessä. Jännittävää nähdä Hermionen silmin, miten taikamaailma on muuttunut (ja miten Draco on muuttunut), nyt kun Hermione kerran päätti suostua Dracon ehdotukseen ja palata. Jään seurailemaan tätä, kiitos kun kirjoittelit! Sinun tarinoitasi Hermionesta on aina ilo lukea, olipa parituksena mikä hyvänsä :)

Otsikko: Vs: Piilossa elämältä | K-11 | Draco/Hermione | raapalesarja 6/?
Kirjoitti: Alice Katarina - 12.04.2021 23:09:16
marieophelia, kiva että tartuit juuri tähän ja pidit! Se, mitä velhoyhteisölle on tapahtunut, selviää tässä vähitellen, kun Hermione pääsee tositoimiin! Kiva, että tällainen AU herättää kiinnostusta. Mulla on jotenkin fiksaatio itsellä näihin erilaisiin "miten sota muutti kaikkea"-skenaarioihin, mihin tämäkin kuuluu.  ;D Dracossa ja Hermionessa on tosiaan molemmissa sopivasti särmää, joten heidän suhteensa ei voi olla tylsä. Kiitos kommentistasi!

hiddenben, joo tää tosiaan menee minne sattuu. Mulla on tiettyjä ajatuksia ja hetkiä mielessä, mutta se, mitä niiden ympärille rakentuu on varsin auki vielä.  :D Draco ei tosiaan ehkä vaikuta ensimmäiseltä ja parhaalta kandidaatilta värvääjäksi, mutta ehkä se siitä vielä lähtee toimimaan ja sekin, miten sekaisin velhoyhteisö on selviää vähitellen. Lupaan sen! Kiitos ihana, että kommentoit!  :-*

niiina, kiva että tartuit mun Dramioneen! En ole sitä kirjoittanut varmaan tyyliin kymmeneen vuoteen (apua, olenpa vanha), joten on tosiaan hauska päästä katsomaan, mihin tää tarina ja hahmot vielä vie. Ajaudun usein kirjoittamaan synkällä taustavireellä olevia tekstejä, mutta uskaltaisin lupailla, ettei tää mikään järkyttävän synkkä teksti kuitenkaan tule olemaan, joten toivottavasti viihdyt mukana! Kiitos kovasti kehuistasi ja kommentistasi!  :)

Thelina, kiva että pidit alkuasetelmasta! Mä oon jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa jotain Harryn kuoleman jälkeisestä maailmasta, koska se antaa erilaisen lähestymiskeinon. Hermione ei ole ihan heti ostamassa Dracon selityksiä, mikä ehkä on tosiaan ymmärrettävää kaiken jälkeen. Mutta kyllä vielä yhteisiä keskusteluja (ja muutakin) löytyy, kunhan päästään etenemään. ;) Kiitos kommentistasi!

***

6 (150 sanaa)

Seitsemän vuoden elämän pakkaamiseen menee Hermionelta vain viikko. Kaikki säilytettävän arvoinen on pakattu kolmeen pahvilaatikkoon, joihin on säntillisesti kirjoitettu niiden sisällöt. Hän kantaa laatikot yksi kerrallaan vuokra-autoon ja katsoo vielä kerran rapistunutta kerrostaloa, joka oli pitänyt hänet piilossa kaikki nämä vuodet.

Draco oli luvannut auttaa muutossa, mutta Hermione ei ollut halunnut sitä. Sen sijaan hän oli hyväksynyt miehen hänelle hankkiman asunnon Viistokujalta, vaikka pelkkä ajatus sinne palaamisesta sai Hermionen epäröimään. Olisi kuitenkin typerää käydä töissä Norwichista käsin, ja looginen Hermione on osannut aina olla, vaikka se aiheuttaisi hänelle epämukavuutta.

Viistokuja ei näytä samanlaiselta kuin vuosia sitten. Kauppoja on vähemmän ja ihmisiä sitäkin vähemmän. Hermione tarkastaa osoitteen, avaa ruosteisen portin ja kiipeää portaat neljänteen kerrokseen. Aavistuksen hengästyneenä hän kiroaa, ettei hyväksynyt Dracon tarjousta. Nyt hänen täytyy toistaa suoritus vielä kahdesti.

Pieni asunto on valmiiksi kalustettu, ja Hermione voi tuntea taian kaikkialla. Lattialle istuessaan hän tuntee kyynelten valuvan poskilleen. Se tuntuu kotiinpaluulta.
Otsikko: Vs: Piilossa elämältä | K-11 | Draco/Hermione | raapalesarja 6/?
Kirjoitti: hiddenben - 27.04.2021 20:28:35
Oi, olipa tämä tunteikas ja intensiivinen raapale! Pidän kovasti siitä, miten vahvasti tässä tulee esiin tuo jonkin päättyminen ja uuden alkaminen, vaikka samalla kyseessä onkin kotiinpaluu. Etenkin tuo taikuuden tunteminen oli kovin hieno kohta, sillä Hermione kuitenkin rakasti taikaa, sen teoriaa ja taikomista kouluaikoina, joten tuossa lukijallekin tulee vahvasti tunne kotiinpaluusta. Toisaalta Hermione tuntuu myös jokseenkin yksinäiseltä, joten mielenkiintoista nähdä, miten hän pääsee asettumaan takaisin aloilleen velhomaailmaan.

Tässä raapaleessa tuli myös vahvasti esiin se, miten velhomaailma on muuttunut. Viistokujan tila kuulostaa niin apealta ja autiolta, että jopa minulle tuli vähän kurja olo :D Mieleeni on jäänyt niin ikuisesti se, millaisena Viistokuja esiintyy ensimmäisessä Potter-elokuvassa eläväisenä, äänekkäänä ja värikkäänä kohtaamispaikkana. Tämän osan perusteella siitä ei ole paljoakaan jäljellä. Mutta! En menetä toivoani! Ovathan tarinan päähenkilöinä Hermione ja Draco, ja päätän luottaa heihin :D Kiitos tästä uudesta osasta!
Otsikko: Vs: Piilossa elämältä | K-11 | Draco/Hermione | raapalesarja 8/?
Kirjoitti: Alice Katarina - 05.05.2021 19:35:22
hiddenben, kiitos kehuistasi! Hermionelle taikominen on varmasti tärkeää ja olen varma, ettei pysyminen poissa ole ollut pelkästään helppoa. Velhomaailma on tosiaan muuttunut. Halusin leikitellä jopa aavistuksen post-apokalyptisella skenaariolla ja siitä hiukan lisää tuleekin seuraavissa raapaleissa. Mutta uskon vahvasti, että vielä tässä päästään positiivisempiinkin hetkiin. Kai. ::) Kiitos ihanasta kommentistasi!

***

7 (200 sanaa)

Seuraavana päivänä Hermione tapaa Dracon ministeriön edessä. Mies on pukeutunut syvänvihreään kaapuun, mikä saa Hermionen suupielet kaartumaan pienoiseen hymyyn. Kerran luihuinen, aina luihuinen.

”Vien sinut ensimmäiseksi tapaamaan taikaministeriä”, Draco sanoo ohjaten Hermionen sisään tuttuun rakennukseen.

Hermione nyökkää ja seuraa Dracon perässä kaikuvaan halliin. Paljon on muuttunut sitten viime kerran, mutta kaikkein eniten Hermione yllättyy siitä, miten ennen hälyinen, lumottujen lennokkien ja monenkirjavien noitien ja velhojen täyttämä ministeriö on nyt melkein aavemaisen hiljainen. Toki ihmisiä edelleen liikkuu siellä täällä ja Hermione bongaa myös muutaman osastojen välisen muistion lentelemässä, mutta silti kaiken autius suorastaan hätkähdyttää.

Lopulta he saapuvat viidenteen kerrokseen ja Hermione huomaa yllätyksekseen olevansa sekä hermostunut että innoissaan. Mitä se sitten tarkoittaakin.

”Tervetuloa neiti Granger”, taikaministeri sanoo ja heilauttaa sauvaansa saaden tuolit liukumaan hiukan taaksepäin kuin merkiksi.

”On kunnia olla täällä”, Hermione sanoo istuutuessaan ja vilkaisee Dracoa, joka on istunut hänen viereensä.

”Draco mainitsi, ettet varsinaisesti hyppinyt innosta, kun hän kertoi ehdotuksesta”, nainen kohottaa kulmaansa ja saa Hermionen vastoin kaikkia oletuksia häpeämään.

”Se oli vain yllättävää”, Hermione köhii hiukan ja on tyytyväinen siitä, ettei tumma iho paljasta poskien kuumotusta.

”En suinkaan syytä sinua, neiti Granger”, nainen jatkaa, ”Viimeiset vuodet eivät ole kohdelleet ketään hellästi, mutta olen otettu, että olet nyt täällä.”


8 (200 sanaa)

Hermione ei ylläty, kun taikaministeri seuraavan puolen tunnin aikana antaa tarkan selonteon siitä, kuinka monta prosenttia taikovista on missäkin sodan vaiheessa kadonnut, kuollut tai muuttanut pois Britanniasta. Luvut eivät tule Hermionelle järkytyksenä, sillä hän oli ollut mukana. Hän oli nähnyt läheistensä ruumiita ja kuullut juttuja niistä, joista ei tiedetty olivatko he kuolleet vai onnistuneet pakenemaan. Harryn kuoltua sota oli muuttunut vielä entistäkin verisemmäksi.

Sen sijaan pari vuotta sodan jälkeen iskeneen peikkoruton seuraukset saavat Hermionen värähtämään. Rutto oli tappanut viidesosan ja vienyt taikavoimat jopa kolmasosalta jäljelle jääneistä.  Hermione oli saanut kirjeen Mollylta Arthurin kuoleman jälkeen, muttei ollut pystynyt tulemaan hautajaisiin kaikkien eteen. Hän haluaa uskoa, että Molly oli ymmärtänyt hänen lyhyen osanottonsa, vaikka oma petturuus riipii häntä vielä nykyäänkin välillä öisin hereille.

”Nyt kun tämänhetkiset olosuhteet ovat selvät teillekin neiti Granger”, taikaministeri sanoo rauhallisesti, ”voisin kertoa teille seuraavasta työprojektistanne.”

Hermione nyökkää ja ottaa vastaan hänelle ojennetun kansion.

”Kansio sisältää kaikki ne paikantamamme ulkomaille muuttaneet noidat ja velhot, joiden toivomme palaavan Britanniaan pienen suostuttelun jälkeen. Työ on herra Malfoylle jo tuttua, joten yhteistyönne pitäisi onnistua loistavasti. Jään odottamaan raporttianne.”

Hermione tuijottaa Dracoa, joka ei hänkään näytä tyytyväiseltä. Selvästi mies ei ole ymmärtänyt aiemmin ministerin suunnitelmaa. Ja nyt he ovat jumissa toistensa kanssa.
Otsikko: Vs: Piilossa elämältä | K-11 | Draco/Hermione | raapalesarja 8/?
Kirjoitti: marieophelia - 05.05.2021 20:06:09
Ohhoh, olen vähän silmät ymmyrkäisinä, miten heikko tilanne velhomaailmassa on ollut ja on edelleen. Peikkorutto! Ja Arthur on vielä kuollut siihen. Huh! 

Mutta olipa sitten kuitenkin hauskaa, että näin järkyttävän informaatioryöpyn jälkeen taikaministeri laittoi Dracon ja Hermionen työpariksi! En voi olla virnistämättä tekstin lopulle. Tosi taitavasti tässä viet lukijaasi tunnetilasta toiseen. Haluan ehdottomasti lukea lisää! :) Kiitos!