Finfanfun.fi
Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Sokerisiipi - 27.03.2021 21:01:02
-
Ikäraja: S
Tyylilaji: kesätunnelmointi
Haaste: Originaalikiipeily (39. muisto)
A/N: Raapalejuoksun sanasta kaislikko tuli heti mieleen perheeni kesämökki, joten kirjoitin sitten siitä ja meidän koirasta ♥︎
Läpi sinisen
Karkeat männynoksat tapailevat kasvojani. Kesä kesältä puut kasvavat tiheämmiksi. Työnnän niitä pois. Kumarrun ja tartun nokkaan. Otan tukevan asennon. Hiekka rahisee, kun työnnän soutuvenettä. Vastustus vähenee, kun vene liukuu veteen. Kastelen jalkani. Viileä, nilkkojani kahmiva loiske saa minut hymyilemään. Ranta on matala. Joudun kahlaamaan muutaman askeleen ennen kuin voin hypätä veneen kyytiin ilman, että se jämähtää kiinni pohjaan.
”Ota koira mukaan!” huuto pidättelee minua. Käännyn ja tähyilen, missä kesän vehreyden keskellä näkyisi vehnänvaalea pörröturkki.
”Willa!” huikkaan. Koiraa ei kuulu. Toistan kutsun, nyt kovemmalla äänellä. Pensaikko rytisee saunan suunnalta ja rantaviivalle ilmestyy tarkkaavaisen näköinen vehnäterrieri. ”Willa, tule mukaan!”
Viiton venettä kohti ja esitän lähteväni. Takkuiset tassut takovat kosteaa hiekkaa ja vesi räiskyy koiran pinkoessa luokseni. Willa hyppää veneeseen. Vuosi sitten koira ei ollenkaan pitänyt veneistä, ei isoista eikä pienistä, mutta nykyisin Willa alkaa itkeä rannalla surkeuttaan, jos sitä ei oteta mukaan. Kaipa pallero on tajunnut, että veneellä se pääsee tutkimaan uusia paikkoja. Willa ei myöskään pidä siitä, että joku lauman jäsenistä karkaa omille teilleen ilman sitä. Willan täytyy aina päästä mukaan vahtimaan, että kaikki pysyvät turvassa. Se on tavattoman hellyttävää.
Annan veneelle vauhtia ja loikkaan kyytiin. Potkin varvassandaalit pois ja tuen jalkani pohjan kohoumia vasten. Liu’umme tyyntä vedenpintaa pitkin. Willa ravaa hetken, mutta kun käännän oikealla airolla selkäni järvelle, koira asettuu taakseni. Se tahtoo aina olla kasvot menosuuntaan kohti. Soudan meidät yli kaislikon. Kuivat varret rahisevat venettä vasten. Ohitamme hyppykiven. Kirkas vesi tummuu, mitä syvemmälle ajaudumme. Pian pohjaa ei enää näy.
Willa nojaa raskaasti selkääni vasten ja minun tulee heti hiki. Soutaessani huomaan, että mukanamme on kaksi häijyä salamatkustajaa: paarmoja. Ne surisevat pääni ympärillä, aina tavoittamattomissa. Minuun ei mikään ärtymys kuitenkaan yllä, koska kaikki on sinistä ja vihreää, niin kimaltelevaa ja kaunista, aivan kuten lapsuuteni vallattomina kesinä. Willan tähystäessä soudan läpi sinisen enkä ajattele, että minun pitäisi olla muuta kuin elossa.
-
Miten eläväinen ja vivahteikas teksti, voi että! On aivan kuin olisin yhtäkkiä aikamatkustanut keskelle kesää, sen vehreyttä ja rentoa tunnelmaa. Tämä teksti on maltillisesta mitasta huolimatta täynnä kaunista kuvailua ja osuvia sanayhdistelmiä, joista välittyy ihan kesäfiilis. Erityisesti riemastuin viileästä, nilkkoja kahmivasta loiskeesta, koska juuri sellaistahan se on, kun seisoo nilkkojaan myöten rantavedessä, jonka laineet hamuavat vielä vähän ylemmäs. Voin melkein tuntea sen itsekin! Lisäksi on riemastuttavaa, miten varvassandaalit potkitaan pois vasta veneessä. Mitäpä niiden kastumista ja hiekkaantumista murehtimaan!
Pirtsakka, seikkailunhaluinen vehnäterrieri on sympaattinen soutelukaveri. Koirat ovat niin arvokkaita ja rakkaita otuksia: ne ovat mielellään kaikessa mukana, ja omia ihmisiä pitää tietenkin pitää silmällä, jottei vain satu mitään. Suloinen Willa, ja ihana yhteinen kesäretki. Tällaista kelpaa palata muistelemaan myöhemminkin, vaikka talven paukkupakkasissa.
Willan tähystäessä soudan läpi sinisen enkä ajattele, että minun pitäisi olla muuta kuin elossa.
Tähän viimeiseen virkkeeseen tiivistyy koko tekstin raukea, kiireetön tunnelma niin täydellisesti, että huomasin oikein ympäröiväni itseni tällä ajatuksella. Miten tyynnyttävää ja tyydyttävää onkaan, kun voi vain olla elossa ja keskittyä siihen; voi luopua kaikista vaatimuksista ja odotuksista, niin muiden kuin itsensä asettamista.
Kiitos tästä ihanasta tarinasta, nautin tästä todella! :-* -Walle