Vilautin ukolle vaan paljasta pakaraa ja huusin, että turha haaveilla.
Joka soluni tai atomini tai mikä lienee on jäässä.
minä haluaisin, että joku kysyy edes KERRAN, mitä minulle kuuluu.
Alahan kaivertaa hautakiveä äidille. Kirjoita siihen: WALBURGA HAPANNAAMA MUSTA, kuollut häpeään 2.9.1971.Niin siriusmaista. Toisaalta Reguluskin tuntuu tässä niin sellaiselta, millaiseksi oon hänet mieltänyt. Vähän ujo ja asiallinen, mutta kuitenkin sitä samaa pientä nokittelunhalua, mitä Siriukselta löytyy enemmänkin. Oli tosi surullista lukea Reguluksen oikeista tuntemuksista, niistä sanoista, mitkä hän oli yliviivannut. Ja kuitenkin tuo hänen vastauksensa Siriukselle on lopulta niin symppis ja toisaalta huvittavakin, että liian nopeasti lukijanakin unohtaa, että Regulus kokee olevansa tosi yksin ja jäävänsä toisen jalkoihin, vaikkei he enää ees asu saman katon alla.
Vilautin ukolle vaan paljasta pakaraa ja huusin, että turha haaveilla.Tällle kohdalle nauroin ihan kunnolla :D Voi Sirius... Ihanan nenäkäs! ;D Tässä kohdassa tuli myös mieleeni, että vaikka en yleensä olekaan mitenkään erityisen kiintynyt lukemaan kelmeistä ficejä, vähänkö tällainen ei-edes-teinien perseily (kirjaimellisestikin, haha) on ihan mahtava aihe ficeihin.