Author: Beatrix Bones
Title: Sydänsuru on kunniavieras
Fandom: MCU
Rating: K11
Genre: Slash, angst, fluff
Paring: Yksipuolinen Steve Rogers/Tony Stark, Pepper Potts/Tony Stark
Disclaimer: Kaikki tunnistettava kuuluu omistajilleen, kappaleen sanat Calum Scottille.
A/N: Osallistuu Spotify Wrapped (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50504.0) -haasteeseen, josta minulle arvottiin Calum Scottin kappale Dancing On My Own (https://www.youtube.com/watch?v=q31tGyBJhRY). Mulla on menossa projektina katsoa kaikki Marvelin leffat läpi kronologisessa järjestyksessä ja tuo kappale inspiroi mua kirjoittamaan tällaisen pienen tajunnanvirtaa räjäyttelevän ficin (enkä näköjään edes osaa kirjottaa huumorin ulkopuolella muuta kuin tajunnanvirtaa XD ). Suuri kiitos Angielle lainauksesta "Like the old man said, together". Enjoy!
Sydänsuru on kunniavieras
Kahvilan edessä, käsi kädessä. Kirkuvanpunaiset huulet hymyyn kääntyneenä hän katsoo sinua. Kuinka rakastuneesti katsot häntä suklaanruskeilla silmilläsi, sipaiset karanneen hiussuortuvan korvan taakse ja kuiskaat jotain hänen korvaansa. Nainen naurahtaa ja nojaa rintaasi vasten se voisin olla minä mutta hän on siinä sijastani –
Auringon lämpö ei tunnu itseltään, aivan kuin seisoisin keskellä saksalaista metsää keskitalvella viidenkymmenen asteen pakkasella. Siltä se tuntuu, yhtä pahalta, kamalalta, järkyttävältä. Olenko palannut ikijäähän? Voiko sielua korventaa, vaikka samalla siellä tuntuu kyltymätön kylmyys ja tuntuu etten hymyile enää koskaan kuten hymyilin sinulle ja sinä vastasit hymyyni tuikkivin silmin ja lämpimin katsein –
Ei. Ei, ei ei ei. Don’t do it. En saata katsoa sitä, mutta samalla en voi olla katsomatta. Kuinka huulet koskettavat toisiaan ja kätesi kietoutuvat naisen vyötärölle, kuinka hän kietoo kätensä kaulasi ympärille. Yritän katsoa muualle, mutten pysty. Tiedän miten iltanne jatkuu olen todistanut hänen seikkailujaan monta kertaa. Aina sivuun sysätty, ikuinen seinäruusu, en koskaan rakkauden kohteena.
En jaksa enää. Käteni löytävät keksinnön, iPodin. Kuulokkeet korville ja voi kuinka ironinen ensimmäinen kappale onkaan kuin katsoisi suoraan sisimpääni –
I'm in the corner, watching you kiss her, oh oh oh
And I'm right over here, why can't you see me? Oh oh oh
And I'm giving it my all
But I'm not the guy you're taking home, oooh
I keep dancing on my own
Kaapissa vodkapullo. Eihän se sovi mutta tämä on erikoistilanne. Nainen on kuin Hydra, voittamaton. Miksi naisen täytyi saada suudella hänen huuliaan? Miksi nainen saa kietoa kätensä hänen ympärilleen? Miksi nainen saa nukkua hänen kanssaan? Miksi miksi miksi? Niin monta kysymystä vaille vastausta sydänsuru on kunniavieras tänään, huomenna ja tulevaisuudessa –
Amerikan kultapoika minusta puhuttiin. En ole tarpeeksi kultapoika hänelle. En tarpeeksi mitään. Kapteeniksi hän minua kutsui, eikö sekään kelpaa? Absolut sumentaa ajatukset kuinka mainio ruotsalaisten keksintö pitää muistaa mainita Selvigille –
Kuinka monta kertaa samaa kappaletta voi kuunnella uudestaan ja uudestaan. Sisimpäni sanoiksi vuodatettuna, kuinka voikaan osua niin oikeaan –
So far away, but still so near
The lights come on, the music dies
But you don’t see me standing here
I just came to say goodbye
Ja sitten muistan. Kuten vanha mies sanoi; yhdessä. Ei ole meitä yhdessä. Ei nyt, koskaan, ikinä. Sinä valitsit sen naisen kopisevissa koroissaan, kantamassa sinulle kahvia, hymyilemässä sinulle työsi äärellä, istumassa toimistossasi älä ajattele sitä -
Milloin kyyristyin lattialle? Kämmenet korvilla, itseäni keinutellen. Kappale taustalla uudestaan ja uudestaan.
Somebody said you got a new friend
But does she love you better than I can?
Päätit jo puolestani.