Finfanfun.fi
Originaalit => Pergamentinpala => Aiheen aloitti: marieophelia - 09.02.2021 11:38:51
-
Nimi: Eevan äkkipikainen elämä
Ikäraja: K-11 (sinänsä ehkä sallitun rajoihin mahtuva uhkapeliriippuvuus nyt ensialkuun, mutta myöhemmin lipsunee lisää)
Tyylilaji: Raapalesarja (200 sanaa/ osa)
Yhteenveto: Elämä ei ole helppoa, kun on luonteeltaan äkkipikainen ja pelihimo kasvaa syödessä.
A/N: Ensimmäinen osa syntyi Raapalejuoksuun sanasta pankki ja on alun perin julkaistu siellä. Laskin hieman Eevan onnennumeroa alkuperäisjulkaisusta, muuten raapaletta ei ole muokattu. Myös toisen osan innoituksena toimi niin ikään Raapalejuoksuun annettu sana (mietin, onko ketään poikaa/ miestä koskaan kutsuttu hupakoksi), mutta sana oli jo ehtinyt vaihtua ennen kuin raapale valmistui, joten se julkaistaan pelkästään täällä. Toisessa osassa on pieniä viittauksia James Cameronin Avatar-elokuvaan, muuten kaikki on omasta päästä. Eevan seikkailut saanevat tulevaisuudessa jatkoa, sillä aina välillä saattaa iskeä halu kirjoittaa täysin holtittomasta henkilöstä.
Jätäthän kommenttia!
EEVAN ÄKKIPIKAINEN ELÄMÄ
1. Eeva raveissa
Kun Veikkaus hygieniasyistä sulki kauppojen hedelmäpeliautomaatit, alkoi Eeva viettää aikaansa raveissa. Hevosista hän ei tietenkään tiennyt tuon taivaallista. Hän veikkasi kustakin lähdöstä voittajaksi sitä, jolla oli viehättävin nimi.
Kuudennessa lähdössä tilanne näytti hyvältä: takakaarteeseen tultaessa Liplattava Leinikki oli ottanut puolen hevosenmitan kaulan takana tuleviin.
”Anna mennä!” Eeva hihkui innoissaan.
Mutta sitten tapahtui jotakin! Liplattava Leinikki vaihtoi äkkiä laukalle, jolloin ohjastaja joutui vetämään rajusti ohjaksista.
”Pankki! Pankki!” Eeva kirkui, kun Löperrys, Kaapinovi ja Kurmutus ravasivat onnettoman Leinikin rinnalle.
”Mitä sie plikka Pankkia kiljut, ei siellä sen nimist hevost ole!” eräs viiksekäs mies hymähti viereiseltä tuolilta.
”Katsoin eilen Heikointa lenkkiä”, Eeva mutisi nolona.
Hevoset ravasivat maaliin, Kurmutus etummaisena. Sen nimistä hevosta Eeva ei voinut kuvitellakaan kannustavansa. Liplattava Leinikki jäi kahdeksanneksi.
”Eipä täällä päde semmoset säännöt”, viiksiniekka naurahti. ”Paljonkos siult meni?”
”Kaksisataa Liplattavalle Leinikille.”
”Kristus armaha…”
”Ja edellisessä lähdössä kaksisataa Sparkling Princessille ja sitä edellisessä kaksisataa Dianan muistolle…”
Kaksisataa sattui olemaan Eevan lempiluku. Tasan niin monta kertaa hän oli pelannut K-Marketissa Kulta Jaskaa ennen kuin oli viimein saanut ensimmäisen voittonsa. Tasan kaksisataa kertaa, eikö se ollutkin ihmeellistä?
”Tjaa”, viiksiniekka mutisi ja katsoi Eevaa pitkään. ”Pankkiin siul ei ennää taida olla asiaa. Piä rahat pussissa vaan.”
Eevaa hävetti. Mutta seuraavassa lähdössä juoksi Sweet Lullaby…
2. Eeva vaihtaa alaa
Eräänä tammikuisena aamuna Olli kouluun lähtiessään vaivihkaa sujautti toppatakkinsa, hanskansa ja tupsupiponsa kotinsa postilaatikkoon. Kilometrin koulumatkan jälkeen Olli pani tyytyväisenä merkille, että hänen huulensa sinersivät.
3C-luokan opettajalle, Eevalle, osui aamun välituntivalvontavuoro. Lapset näkyivät leikkivän Avatar-elokuvan hahmoja. ”Thanatoria pakoon” oli ollut heidän lempileikkinsä kevätlukukauden alusta saakka. Äkkiä Eevan silmät pyöristyivät: pikkuinen Olli hyökkäsi Thanatoria esittävän Eemelin kimppuun varsin raivokkaasti. Ei siinä mitään, mutta Ollilla ei näkynyt olevan lainkaan ulkovaatteita. Ei vaikka 3C:n yltiöreipas motto kuului: pipo päähän pakkassäähän.
Eeva otti Ollin tiukkaan puhutteluun. Halusiko poika keuhkokuumeen?
”Ei, minä halusin olla parempi na’vi”, Olli selitti. ”Markus sotki naamaansa mustikkaa, mutta mustikka on ihan väärää sävyä!”
”Senkin hupakko! Avatar-leikit kielletään tällä minuutilla!” Eeva puhisi.
Iltapäivällä Eevan Wilmaan napsahti viesti:
poikaa ei sanota hupakoks!! pitäs koulutetun ihmesen sen verta tietää ettei sano poikaa tytöks. Valitus lähti Rehtorille.
Viesti oli ilmeisesti sinertävän Ollin äidiltä, vaikka mamma omasta sivistyneisyydestään huolimatta oli jättänyt viestin allekirjoittamatta.
”Hupakko, mikä hupakko”, Eeva mietti ja ryhtyi valitsemaan illan lottoriviä.
Valitettavasti rehtori ei ollut samaa mieltä, vaan antoi Eevalle virallisen varoituksen. Opettaminen oli asiakaspalvelua, eikö Eeva sitä tajunnut? Vanhempia ei saanut suututtaa, ja rehtorin piti estää, ettei juttu leviäisi lehtien yleisönosastoille.
Illalla Eeva tilasi äkkilähdön Las Vegasiin. Hän ryhtyisi pokeriammattilaiseksi, hyvästi palveluala!
-
Tykästyin tähän tekstiin jo Raapalejuoksussa ja ilahduin kun olit kirjoittanut lisää! Päähenkilö on hienosti kuvattu ja hänen ajatuksenjuoksunsa tuntuu niin loogiselta että itsekin alkaa pohtia, pitäisikö mennä raviradalle heppoja kannustamaan :D Samalla hirvittää Eevan puolesta ja tekisi mieli takoa vähän järkeä päähän. Lukisin mielelläni lisää Eevan seikkailuista Las Vegasissa, toivottavasti hän ei tuhlaa ihan kaikkia rahojaan!
-
Kiitos kivasta kommentistasi Linne! Eevaa ei kuitenkaan kannata ottaa esikuvaksi! :D
A/N: Eeva on saapunut Las Vegasiin, mutta olikohan äkkilähtö sittenkään hyvä idea? Tämä raapale on omistettu edesmenneelle papalleni, jonka vanhat neuvot mulle eilen pulpahtivat mieleen, kun ostin kaupasta appelsiineja.
3. Eeva ja kielletty hedelmä
Eeva keräsi rohkeutta illan pokeriturnausta varten. Häntä hermostutti syystäkin, sillä hän ei ollut ennen käynyt ulkomailla. Kerran Eeva oli toki yrittänyt matkustaa Viroon, mutta laivan rahapeliautomaatit veivät hänen huomionsa niin perusteellisesti, että maihinnousukehotus kaikui häneltä ohi korvien. Miten ihmeessä hän pärjäisi Las Vegasissa?
”Kalja on bisse ja kahve kahve”, oli Eevan isoisä joskus opastanut. Pappa oli suvusta ainoa, joka harrasti ulkomaanmatkailua, hänkin tosin viimeksi vuonna 1979.
Eeva osasi englantia sentään hieman pappaansa paremmin, mutta testasi taitojaan vain harvoin käytännössä. Luokanopettajana hänen ei tarvinnut opettaa vierasta kieltä, sitä varten koulussa kävi kerran viikossa Mrs Lehtonen-Bentley. Onneksi uhkapelien kieli oli pääasiassa universaalia. Nytkin Eeva haki turvaa hotellinsa aamiaishuoneen hedelmäpeliautomaatilta. Hän ei nimittäin muistanut, kuuluiko aamiainen hänen hotellihuoneensa hintaan vai ei.
”Mää halusin aamiaiseksi appelsiinin”, pappa oli kertonut Kreetan matkastaan. ”Mutta aina ne toivat mulle omenan. Vaikka mää sanosin AP-PEL-SII-NI kuinka hittaasti, aina toivat omenan.”
Eeva syötti viimeisen kolikkonsa peliautomaattiin ja vetäisi vivusta. Rivi appelsiineja toisi hänelle 200 dollaria, omenarivi 100 dollaria ja banaanitkin viisikymppisen -- mutta banaaneita Eeva oikeastaan inhosi.
”Kyllä tämäkin maittaa!” Eeva riemuitsi, kun automaatin ruudulle hypähti rivi omenoita. Rahakaukalo ropisi suloisemmin kuin mitkään aamiaismurot. Kyllä Eeva pärjäisi, olihan pappakin pärjännyt! Eeva marssi itseluottamusta uhkuen aamiaisjonoon. Todennäköisestihän aamiainen sisältyi hintaan…
-
Ajattelin, kun en ole tähän vielä ehtinyt kommentoimaan, ja kuitenkin juuri niitä, mihin ensimmäisenä raapalejuoksussa kiinnitin huomiota, että ompa omaperäinen kirjoitustyyli. Susta ja sun kirjoituksista on tullut tämän vuoden aikana kyllä niin vuoden löytö ja uusi suosikki, voisin melkein kaikki tekstit laittaa omaan muistitopikkiin suositeltavaksi.
Tässä mä tykkään Eevasta ihan sikana. Jotenkin sä kirjoitat hänestä sillä tapaa, että tulee mieleen, että ovatko nämä fikkejä jostain kirjasta, joka olisi pitänyt lukea! Siis siinä mielessä niin 3D, persoonallisuudeltaan täyteläinen hahmo, että hämmästyttävää, että hän esiintyisi vain kolmessa raapaleessa. Ja kaikki yksityiskohdatkin ovat hauskoja. Nairoin Lehtonen-Bentleylle xD Ja Avararille ja Heikoimmalle lenkille... siis tuollaisia tosi maahan juurruttavia yksityiskohtia. Kirjoita hänestä kokonainen romaani, jossa jokaisessa kappaleessa tehdään vaan jotain pieniä juttuja, kuten käydään kaupassa ja raveissa ja yms yma, tavataan ihmisiä, ilman suurta juonta. Niinku James Herritilla, ihan varmasti toimii.
Kiitos tästä, ja kiitos muutenkin siitä että julkaiset täällä meidän iloksi :D
jjb
-
Eevan elämä on selvästikin aika äkkinäistä, eikä tämä täti tunnu turhia kursailevan. Sitä mennään eikä meinata! ;D
Tässä kokoelmassa on jotain ihanan omanlaistaan, odotan uteliaana Eevan tulevia seikkailuja. Mitä yllätyksiä Amerikan manner mahtaakaan vielä tuoda tullessaan, vai päätyneekö Eeva jo saman tien kotia kohti, jolleivat uudet maisemat miellytäkään? Ainakin nyt on matkarahaa hallussa. ;)