kihisee kiukusta mulkoillen Blaisea ja kaikkia muita ympärillään.
Parvati tarjoutuu pussaamaan häntä, sen jälkeen Lavender ja sitten vielä Susankin. Viimeisenä vuonnaan Dracosta on tullut monien päiväuni. On käynyt ilmi, ettei toinen olekaan terroristi, vaan sisimmiltään aivan hyvä ihminen, sodan uhri suorastaan itsekin.
Dracossa on mystistä karismaa, ryhtiä, pahan pojan maine ja kuolettavan kauniit kasvonpiirteet.
“Hyvä on”, Draco murisee hampaidensa välistä.
Parvati hihkaisee ja sipsuttelee vaalean pojan eteen suikatakseen kevyen suukon tämän huulille, mutta Draco ei pääse vapaaksi.
Hän yrittää vielä Lavenderin ja Susaninkin kanssa, mutta mitään ei tapahdu.
Lukuisat muutkin käyvät iltapäivän mittaan kokeilemassa onneaan Dracon kanssa, mutta turhaan.
Lopulta Draco kieltäytyy pussailemasta enää ketään ja alkaa kirota Blaisea sekä mielessään, että taikasauvallaan, kunnes kaikki jättävät hänet yksin lähteäkseen Suureen saliin illalliselle.