Tulosta sivu - Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11

Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: kaaos - 10.09.2020 16:56:37

Otsikko: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11 | 12/12 + epilogi
Kirjoitti: kaaos - 10.09.2020 16:56:37

Nimi: Ihonaluskasvillisuuteen

Ikäraja: K11

Paritus: Harry/Draco

Otsikko on Lyytin kappaleesta Purppurakauppias, osallistun Ime kappalle tyhjäksi -haasteeseen ja drarryhaasteeseen

Dracon PoV

Varoitukset: mainintoja päihteiden käytöstä, mutta aika kepeästi kuitenkin

Vastuunvapaus: tosiaan, en missään nimessä hyödy tästä rahallisesti ja kaikki kunnia hahmoista ja taikaulottuvuudesta kuuluvat toisaalle.

Yhteenveto: Positiivinen sodanjälkeinen tutkielma hahmoista. Millaisia ystävyyssuhteita voisi muodostua, jos kaikki olisi annettu anteeksi? Törmäsin myös kutkuttavaan teoriaan, että Draco olisi ihmissusi, eikä kuolonsyöjä. Kirjoissahan ei (ilmeisesti) koskaan suoraan mainita, että Dracolla olisi pimeän piirto, hän vain näytti vasemmassa käsivarressaan olevaa jotain, mistä Harry päätteli toisen olevan kuolonsyöjä.

Tässä tarinassa Lavender on elossa, Hermione äitiyslomalla ja Pansy on noitajumppaohjaaja.

Ihonaluskasvillisuuteen

1

Hunajaoluthana kohisi ja lasit kilisivät tiskautuessaan itsekseen Lavenderin takana. Baarimestari hymyili leveästi ja heitti rievun olalleen. Dracon ihoa pisteli ja veri sykki suonissa, hän itse oli niin pahalla tuulella, ettei voinut käsittää kuinka Lavender jaksoi olla töissä ja vieläpä hymyillä noin.

”Mitä saisi olla? Sesonkiin sopien nyt löytyisi suodattamatonta kaneliomenasiideriä, se on huippuhyvää”, Lavender sanoi heilauttaen paksuja kiharoitaan selkänsä taakse.

Draco nyökkäsi pienen hymyn etsiytyessä hänen huulilleen ja kaiveli kaapunsa taskusta lompakkoaan. ”Pullo sellaista sitten”, hän tilasi ja nojasi kyynärpäitään tiskin puutasoa vasten.

Lavender kumartui avaamaan kylmiön oven ja poppautti pullon korkin ilman sauvaa. Baarityöhön liittyvät loitsut olivat sattuneesta syystä hyvin naisella hallussa.

”Se tekee neljä sirppiä ja kymmenen sulmua, kiitos”, Lavender hymyili ja kaatoi siiderin korkeaan lasiin. Huumaava kanelin tuoksu pyörteili lasin ympärillä Dracon maksaessa tasarahalla.

”On hyvää, kiitos. Nähdään sunnuntaina?” Draco kysyi, mihin nainen nyökkäsi hieman pidätelty hymy kasvoillaan.

”Silloin nähdään.”

Astoria, Pansy ja Ginny istuivat heidän vakionurkkauksessaan. Lavenderin kuppila oli melko hiljattain aloittanut toimintansa, mutta asiakaskunta oli nopeasti löytänyt sinne tiensä.

Kuppila oli siisti, söpö ja kodikas. Katonrajassa leijui lumouksessa paperilyhtyjä, pöydissä paloi värikkäitä kynttilöitä ja asiakkaat saivat halutessaan silitellä puhpalluroita. Lavender oli keskittynyt valikoimassaan uppopaistettuihin herkkuihin ja erikoispanimotuotteisiin.

Ginny oli kahmaissut puoli tusinaa kermakaljan väristä pörröotusta syliinsä ja syötti niille murusia kaakeloidulta pöydältä.

”Mikäs sinua vaivaa?” Astoria virnisti ja taputti tyynyä vierellään. ”Istu viereeni!”

”Mitäs luulet?” Draco vastasi latteasti, istui kirjaillulle tyynylle ja valitsi kuparipannulta rasvaa tihkuvan kurpitsafritin. ”Olisikohan se aika kuukaudesta ja niin pois päin.”

”Ah, ainiin”, Astoria vastasi ja suikkasi pehmeän suukon Dracon ohimolle. ”Hyvä, että sinulle maistuu nuo kurpitsat, kritisoimme tuossa aiemmin, ettei maistelulautasella tarvitsisi olla niitä ollenkaan.”

”Mitä tarkoitat? Nämähän hivelevät makuhermoja”, Draco vastasi ihmeissään.

”Jokaiselle jotakin. Mutta kuulehan, olimme juuri keskustelemassa uudesta treenitunnistani”, Pansy sanoi rempseästi ja alkoi höpötellä rennolla nasaalillaan jostakin jästijumpasta kehittelemästään noitaversiosta.

”Uh, kuulostaa kamalalta”, Ginny naurahti, ”mutta tekee kieltämättä varmaan aika hyvää perseelle.”

”Mitä sanot, Draco? Lähdetkö ensi viikolla mukaan? Halaa Ihanaa Itseäsi Treenaten -tunnilleni?” Pansy kysyi maireasti hymyillen. Naisen musta polkkatukka keinahteli kysymyksen tahdissa. Draco oli jo kerran osallistunut sauvatanssitunnille ja traumatisoitunut ihan riittävästi, kiitos vain.

”Mitäs luulet?” hän toisti itseään ja keskittyi vain siideriinsä.

”No, kohta tuo äkäpussi piristyy, Neville ja Harry ovat pian täällä”, Ginny naurahti.

”On kieltämättä mukava nähdä Longbottom pitkästä aikaa”, Draco yskäisi ja Ginny virnisti kulmiaan kohotellen.

”Ihanaa, Nevillekin! Toden totta, on kesäloma”, Astoria hymähteli. ”Ollapa vielä koululainen! Saisi olla Nevillen yrttitiedon oppilas.”

”Kieltämättä, söpömpää opea saisi hakea. Longbottomin tunneilla on varmasti niin kivaa”, Pansy myönsi huokaisten.

Pitkänhuiskea mies kolisteli sisään kuppilaan ja heilautti Lavenderille tervehdyksen. Nevillen leveät viikset kaartuivat ylöspäin, ruskeat hiukset oli kiedottu nutturalle ja hän kantoi kädessään vaaleanruskeaa nahkalaukkua.

”Iltaa, ystävät! Ihana hei tämä paikka”, Neville hihkaisi ja Dracoa alkoi jopa hieman naurattaa. Ehkä hänkin oli samaa mieltä, Neville oli liikuttava nuori professori. Ruskeatukkainen raotti laukkuaan ja työnsi kätensä sen sisuksiin. Pansyn silmät alkoivat tuikkia nähdessään, mitä Longbottom sieltä löysi.

”Nev! Ei nyt täällä!” Ginny nauroi ja peitti voimakkaantuoksuiset kukannuput käsillään.

”Mitä? Luuletko, että Lavenderia haittaisi?” Neville kysyi, aidosti ihmeissään, mutta sulki laukkunsa kuitenkin ja sujautti sen matalan pöydän alle.

Draco katseli iloista seuruettaan ja tunsi pahan olonsa väistyvän hetki hetkeltä. Ei se kokonaan katoaisi ennen sunnuntaita, mutta ainakin tästä perjantaista voisi tulla sittenkin ihan hyvä. Liian voimakkaasti sykkivistä suonista huolimatta.

”Missähän Luna on?” Neville kysyi. ”Minulla on häntä ikävä!”

Draco kohautti muiden mukana olkiaan ja ajatteli vain, että erään toisenkin oli tarkoitus istua tänään iltaa. Mahdollisesti vain siksi Draco ylipäätään oli jaksanut raahautua ihmisten ilmoille vielä näin lähellä täyttäkuuta.

”Lähetä suojelius? Ehkä saamme aikaiseksi vielä varsinaisen luokkakokouksen”, Pansy naurahti.

”No teknisesti ottaen minä, Ginny ja Luna emme kuuluisi samaan kokoukseen teidän vanhusten kanssa”, Astoria huomautti.

”Jos tämä ilta kuluu kouluaikojen muisteluihin, niin taidan tästä ollakin jo valmis”, Draco mutisi ja alkoi nousta istuintyynyltään.

”Ei meidän tarvitse keskittyä siihen, kuinka kusipää sinä olit, kultaseni. Olet oikein sivistynyt nykyisin”, Pansy virnisti. ”Teini-ikä iskee toisille vaikeammin kuin toisille.”

Draco tuhahti, mutta risti jalkansa uudelleen pehmusteen päälle. ”Hyvä on, mutta tarvitsen silti uuden juoman”, hän murahti toisten nauraessa hänelle.

Ilta eteni leppoisasti ja nauru väritti tunnelmaa. Välillä Lavender pysähtyi heidän luokseen ja osallistui keskusteluun.

”Mistä johtuu, että tästä pöydästä puuttuu aina puuskupuhit ja korpinkynnet?” Lavender kysyi.

”Ainiin, se suojelius!” Neville muisti ja lähetti Luna Lovekivalle rönsyilevän viestin Lavenderin mukavasta krouvista ja sen puuttuvista korpinkynsistä, mutta viesti tuskin edes meni perille.

Dracoa yhdisti muutama asia Lavenderin kanssa, eikä vähiten se, että kummankin elämän oli Fenrir Harmaaselkä pilannut. Dracon purema-arpi punersi siististi piilossa hänen vasemmassa käsivarressaan, mutta Lavender oli silvottu. Parantajat olivat parsineet naisen kasvot ja hartiat kokoon, mutta Lavender ei koskaan palautunut entiselleen.

Draco ihaili, ja suorastaan kadehti sitä, kuinka hienosti Lavender oli kääntänyt onnettomuutensa edukseen. Puolikuun krouvin nimen merkitys oli kaikille selvä. Nainen oli menestystarinallaan onnistunut myös parantamaan ihmissusien asemaa yhteiskunnassa.

”Anteeksi, että minulla kesti”, sanoi tumma ja lämmin ääni Dracon selän takaa. Mielihyvän aalto loiskahti häntä päin, eikä Draco voinut estää poskiaan vetämästä suupieliä hymyyn. Viimein.

”Ei se mitään, rakas!” Ginny vastasi ja nousi halaamaan Potteria. ”Ilta on ollut mukava ja kaikki viihtyivät kyllä ihan hyvin ilman sinunkin ihastuttavaa seuraasi.”

”No sitä en epäile”, Potter hymyili ja nappasi pöydän valikoimasta frittikurpitsan. Hän istui Nevillen viereen ja nosti katseensa suoraan Dracoon. Potter nyökäytti hieman päätään äänettömään, henkilökohtaiseen tervehdykseen juuri hänelle.

”No, Dracoa lukuun ottamatta”, Astoria yskäisi nyrkkiinsä ja virnisti sitten Dracon mulkaisulle.

”Uppouduin töihin”, Potter sanoi ja hymyili entistä leveämmin. ”Sain upean satsin seetripuuta. Se tuntuu sopivan yhä useammalle pikkuvelholle ja -noidalle nykyään.”

Potter valmisti taikasauvoja. Ilmiömäisen taitavasti vieläpä. Aikoinaan Dracoa huvitti, että kauppa kävi niin hyvin, sillä jokainen halusi lapselleen Harry Potter -taikasauvan. Draco oli ollut vakuuttunut, ettei Potterin sauvoista olisi yhtään mihinkään. Sittemmin hän joutui myöntämään virhearvionsa.

”Kuulkaas iilimadot. Jos ette osta enää mitään, voisin alkaa sulkea”, Lavender tuli sanomaan seurueelle. Pöytä oli täynnä tyhjiä juomalaseja ja lautasia, eikä kukaan ollut hetkeen tilannut enää mitään. Lavender näytti väsyneeltä, minkä Draco ymmärsi hyvin, vuorokausi oli vaihtunut ja täysikuu koittaisi noin kahdenkymmenen tunnin päästä.

”Potter senkin työnarkomaani, uurastit niin pitkään, että pubitkin menevät jo kiinni”, Pansy totesi.

”No, ei voi mitään. Oma syyni”, Potter sanoi ja näytti aidosti hieman harmistuneelta. Draco olisi halunnut kutsua vaikka kaikki jatkoille luokseen, jotta Potterin ilta ei loppuisi lyhyeen, mutta ei hän mitenkään jaksanut.

Neville auttoi Ginnyn ja Astorian seisaalleen, horjahtaen itse. Kouluvuoden päätöstä oli siis muutaman tuopin verran tullut juhlistettua, Draco huomioi. Pansy ei suostunut autettavaksi, vaan pumppasi treenattuja reisiään ihan itse.

”Nähdään taas!” Lavender hoputti hymyillen ja ojenteli naulakosta kaapuja omistajilleen. Potter sujautti tummat ja joustavat kiharansa pääntiestä läpi ja Neville supatti jotain hänen korvaansa. Potterin ilme kirkastui ja hän nyökytteli ilahtuneena.

Päihtynyt Potter oli kyllä Dracon heikkous, mutta hänen oli vain hyväksyttävä tilanteensa ja lähteä kotiin tekemään valmisteluja sunnuntaita varten.

”Malfoy? Tuletko mukaan?” Potter kysyi, leikkisän poikamainen tuike silmissään.

Hitto.

Spoiler: näytä

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 1/3
Kirjoitti: Ansa - 11.09.2020 10:54:18

Aaw, ihanaa tekstiä ja lämminhenkinen tarinan alku! <3 Tahatonta huumoria tuo totaalinen AU, mutta se ei haittaa. Hihittelin Pansyn HIIT tunneille ja Nevillen hipsterimäiselle kuvaukselle. Hmm, en nyt ollut täysin varma onko Harry/Ginny pari, mutta odotan innolla miten H/D lähtee kehkeytymään, jännite kun oli selvästi jo havaittavissa. Dracon myrtsiys on hyvin kirjoitettu, ja tosi söpöä. Hitto, tätä lukiessa tuli todella hyvälle tuulelle, pitää ehkä useamminkin lukea kepeämpiä tekstejä angstidraaman sijaan. Kiitos tästä, jään tänne innolla odottamaan jatkoa. :)

-Ansa

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 1/3
Kirjoitti: Thelina - 13.09.2020 19:49:22

Aivan ihana ajatus kirjoittaa positiivista sodanjälkeistä tutkielmaa! Tässä oli lämmin tunnelma ja paljon hauskoja yksityiskohtia: minäkin hihittelin Pansyn HIIT-tunnille ja Dracon sauvatanssitunnilta saamille traumoille, nuorelle professori Nevillelle ja Harry Potter -taikasauvoille. Kurpitsaruoat kuuluvat ilman muuta tähän maailmaan ja kaneliomenasiideri sopii tunnelmaan loistavasti <3 jotenkin mahtavaa, miten Lavender on kääntänyt onnettomuutensa voitoksi ja arvatenkin kantaa arpensa ylpeydellä.

Draco ihmissutena on kiehtova ajatus, en ole juurikaan tästä aiheesta vielä lukenut! Ihanaa saada lukea sinulta uutta H/D-ficciä, olen tykännyt aiemmistasi todella paljon! Minäkin jäin tosin miettimään, millaiset Ginnyn ja Harryn sekä Dracon ja Astorian välit ovat tässä: onko heillä jotakin meneillään, vaan onko kyseessä vain porukan läheisyys ja tapasi kirjoittaa :) Ja nyt tajusin, että Ron ja Hermione eivät olleetkaan mukana, katsotaan nähdäänkö heitäkin vielä, vaikka ei minua varsinaisesti haittaa, jos keskityt pääosin Dracoon ja Harryyn ;)

Kiitos tästä, jään innolla odottamaan seuraavaa osaa!

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 1/3
Kirjoitti: kaaos - 16.09.2020 10:41:29

Ansa: Hyvä, että teksti myös huvittaa. Se on tärkeää <3 Kukaan ei tässä alussa mainituista hahmoista ole (vielä) pari. Kiitos ihanasta kommentista!

Thelina: Hauskaa, että löysit tämän pariin ja kiva, että tykkäät ideasta! Katotaan kuinka paljon saan tutkiskeltua ja kuinka paljon tää on vaan drarry x). Samat sanat sulle, Astoria ja Draco eivät seurustele, eikä Harry ja Ginny. Ajattelen vain, että heillä on tosi lämpimät välit ja ehkä jotain hyvin selviteltyä historiaa keskenään. Ron ja Hermione eivät tosiaan olleet tässä osassa, eikä seuraavassakaan, mutta kenties heistäkin vielä kuullaan. Kiitos paljon palautteesta! :3

A/N: oon aina vähän epävarma näistä vuosiluvuista, mutta oonhan laskenut oikein, että jos kasivuosi leikisti toteutui, niin se olisi ollut 1998? Sanokaa jos oon erehtynyt, niin korjaan. Heh olin myös selvästi syksytunnelmissa sesongissa olevan omenasidukan ja kurpitsajuttujen kanssa, kuitenkin Nevillellä vasta just loppui duunit. Heh nojuu ja hups, sanotaanko että eletään kuitenkin myöhäiskesää.

Neville Longbottomin kukka tuli heille kaikille tutuksi jo käänteentekevänä rakkauden vuotena 1998. Dracon oli kuitenkin todettava, että yrttitiedon professori oli vuosien kuluessa jalostanut rohdosta aivan ensiluokkaista.

Katuvalot värjäsivät savukiehkuroista oransseja lempeässä kesäyössä, kun niiden läpi laukkasi yllättäen usvainen ori.
”Katsokaa tuota! Savu näyttää tuossa ihan hevoselta!” Potter huudahti ilahtuneesti.

”Kiitos kutsusta Neville! Puolikuu taisi jo mennä kiinni, mutta liittyisin mielelläni seuraanne!” Sanoi Lunan eteerinen ja soinnikas ääni suojeliuksen suusta.

”Kas. Kuin ihmeen kaupalla se viesti todellakin meni oikeaan osoitteeseen”, Draco virnisti ja Potter hekotteli kiusaantuneena ja aivan syystä. Jos jonkun, niin Potterin olisi pitänyt erottaa suojelius taikasauhuista. Olkoonkin, että Nevillen savutkin muodostivat toisinaan eläväisiä kuvioita, mutta Potter oli opettanut, hyvänen aika sentään, puolelle koulua kuinka suojelius loihditaan.

Joidenkin minuuttien kuluttua ilmiintymisen poksahdus toi Lunan Puolikuun krouvin eteen, aukion toiselle puolelle. Lavenderin baari (kuin myös Potterin sauvapuoti) sijaitsi kuluneen kymmenen vuoden aikana rakentuneella uudella velhoalueella, Thestralintorilla. Tori parveili vielä pubienkin sulkemisajan jälkeen jonkin verran ihmisiä. Kourallinen nuoria vietti kesälomaansa pallotellen luutien kanssa ja siellä täällä muhinoi pariskuntia.

Ulospäin (jästeille päin) näkyi vain rähjäinen ja hylätty ostari, jota ympäröivät tyhjentyneet etniset kaupat ja käytöstä poistuneet automaatit. Kun taikasauvalla kopautti erään toimintansa lopettaneen kampaamon mainoskylttiä, katukiveys järjestäytyi ryhdikkääksi ja kahden putiikin välistä pääsi kulkemaan torille. Kiveykseen oli muurattu parin metrin välein kultaisia muistolaattoja, joissa luki kursiivilla sotasankareiden nimiä. Kävelykatua reunusti kirsikkapuut, jotka alkukesästä varistelivat vaalenpunaisen kerroksen kenkien alle.

”Draco Malfoy! Yllättävää nähdä sinut täällä näin lähellä superkuuta”, Luna sanoi, mutta hymyili. Vaaleahiuksinen nainen asteli heidän viereensä ja nojasi nukkuvaan leijonapatsaaseen. Päivisin lapset tykkäsivät kiipeillä kivipatsailla ja kirkuivat leijonien ravistellessa heidät lempeästi selästään.

”No, olen voinut paremminkin, mutten osannut kieltäytyä tästä”, Draco vastasi ja veti keuhkoihinsa makeaa höyryä.

”No se varmaankin rauhoittaa sinua juuri sopivasti. Joko muut lähtivät?”

”Astoria ja Ginny lähtivät pissalle, mutta he ovat olleet sillä reissulla jo jonkin aikaa”, Pansy totesi haukotellen ja nyökkäsi sitten Lunalle. ”Minun täytyy varmaan mennä kotiin. Oli mukava kohdata.”

Potter pyöritteli taikasauvaa sormissaan, otti kiinni ilmassa leijuvan savukkeen ja imi tumman parran peittämät poskensa lommoille.

“Mitä ihmettä..?” hän sanoi ja siristi silmiään kohti puotiaan. Potterin taikasauvakauppa sijaitsi vastakkaisella puolella Thestralintoria, se oli viihtyisä ja pieni kauppa, joka olisi ehdottomasti tarvinnut suuremmat toimitilat, mutta sauvanveistäjä halusi ylläpitää maanläheistä pienyrittäjän imagoa.

Puodin ovea rynkytti teininoitia ja Neville mutisi tunnistavansa heidät oppilaikseen. Hän lähti jututtamaan heitä ja hetkisen päästä Poikittaislinja tuli hakemaan noitia kotiin.

“Mitähän he oikein aikoivat?” Draco kysyi.

“Ehkä he olivat kadottaneet taikasauvansa. Tuo on sauvamyymälä”, Luna vastasi, eikä Draco voinut olla varma oliko se tarkoitettu vitsiksi.

”Toista se on viettää kesää nykyään”, Potter sanoi miettiväisenä. ”Ajattele, miten hauskaa olisi ollut pelata huispausta kaiket kesät, tai norkoilla tällä tavalla ulkona. Olisi niin paljon aikaa, että haluaisi ostella uusia taikasauvoja keskellä yötä.”

”Kyllä me pelasimme huispausta kesäisin, esimerkiksi Blaisen ja Theon kanssa. Katsos minua ei ollut lukittu huoneeseeni, vaikka tiukkaa Voldemort-kasvatusta sainkin”, Draco vastasi ja etsi hymyynsä myötätuntoa, mutta se saattoi epäonnistua.

”Minäkin pelasin toisinaan huispausta. Tai lähinnä lensin ja etsin isäni kuvittelemia taikaolentoja ja kuvitin niitä lehteen. Mutta kyllä kesäni olivat oikein hyviä, toisinaan vain yksinäisiä”, Luna pohti ja jatkoi sereeniä puheenvuoroaan, mutta Dracon oli jo vaikea saada sanoista selkoa.

Pää tuntui äkkiä painavammalta ja veri kohisi kohisemistaan. Syke tuntui liian voimakkaalta ja lähes pyöreän kuun voima tuntui hurjalta. Draco vilkaisi ylös, kuu oli tullut pilvien takaa esiin ja se todella oli suuri tällä kertaa. Äidillä oli ollut tapana muistuttaa Dracoa, kun kiertorata oli tavallista lähempänä Tellusta. Nykyisin Dracon olisi vain itse pitänyt muistaa ja pitää huolta.

”Malfoy? Oletko kunnossa?”

Potterin pää oli ilmestynyt Dracon ylle, komeissa kasvoissa näkyi huolen uurteita. Draco räpytteli ja sai jotain tolkkua mieleensä. Ei, kyllä hänen täytyisi nyt samantien lähteä kotiin. Hän oli jo painajaismaisen lähellä kuukausittaista muodonmuutostaan.

”Harry, pitäisikö sinun saattaa hänet kotiin?”

”Miksi minun? Eiköhän Malfoy pärjää..?”

”Katso nyt häntä. Ja haluat kuitenkin.”

Draco hieroi silmiään ja sykkiviä ohimoitaan ja keskittyi seuraamaan tilannetta edessään. Ginny näytti virnuilevan Potterille kädet lanteillaan ja Nevillekin naureskeli vieressä. Mikä nyt oli niin hauskaa? Hänen huono viinapäänsä? Helvetti sentään, hän tarvitsi uusia kavereita.

”Menen Astorian kanssa, missä hän on?” Draco sai vaivoin sanotuksi.

”Voi muru, hän hyppäsi Stanleyn kyytiin yöbussiin. Etkö huomannut?” Ginny sanoi ja silitti Dracoa olkapäältä.

”Niinkö..?”

”Äh, hyvä on. Ala tulla Malfoy, vien sinut kotiin.”

Potter tarttui häntä farkkutakin hihasta ja kiskaisi leijonapatsaalta jaloilleen. Kosketuksen hellä kovakouraisuus hymyilytti Dracoa. Hänen teki mieli painaa kasvonsa Potterin kaapuun ja hengitellä miehen maadoittavan tuttua tuoksua ja niin hän tekikin. Potter kietoi kätensä hänen harteilleen ja kaikkoonnutti heidät.

He ilmiintyivät Dracon asuntoa lähinnä olevaan pisteeseen, mutta Potter ei irrottanut otettaan.

”No, Malfoy. En tiedä kuinka sinä tavallisesti voit ennen, tuota. Ennen kuin…”

”Ennen kuin muutun ihmissudeksi. Räyh!” Draco karjaisi.

Potter hämmästyi hymyyn ja naurahti kerran. ”Niin.”

”En näin sekaisin. Lupaan sen. Nyt on vain vuorovesi tosi korkealla ja lisäksi Lavenderin drinksut olivat, hmm, vahvoja.”

Ovi aukesi Dracolle, mutta kolkuttimen messinkinen käärmeenpää katsoi epäillen Potteria, joka sihisi sille hymyillen.

”Mitä sinä sanoit?”

”Kerroin, ettei minun tarvitse saattaa sinua sisälle asti, kun kerran noin epäilyttää.”

Draco oli kadehtinut Potteria kärmeskielestä kouluaikoina, se olisi ollut niin kätevä taito, mutta nyt hän kadehti ovennuppia.

”Voit sihistä minullekin”, Draco sanoi vahingossa ääneen ja kauhistui Potterin virneen levitessä hänen silmiinsä asti.

”Jokin toinen kerta”, Potter hymähti ja sipaisi karhealla peukalollaan Dracon poskea, eikä hän voinut olla tuntematta miehen lempeää ja vahvaa taikaa kosketuksen läpi. Samalla lämpimällä kädellä Potter kuori kaarnaa puusta, käsitteli tarkasti yksisarvisen jouhia tai tilhin sulkia ja veisti niistä upean kauniita taikasauvoja.

Draco peruutti kynnyksen yli ja Potter nojasi oven karmiin.

”Pärjäätkö nyt? Voimia. Nähdään, kun voit taas paremmin”, Potter kuiskasi lempeällä, matalalla äänellään.

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 2/3
Kirjoitti: Thelina - 19.09.2020 16:28:00

Vai sellaisia kukkia Neville kanniskelee ;D tässä luvussa oli muitakin hauskoja yksityiskohtia, kuten tuo velhomaailman jälleenrakentamisen yhteydessä syntynyt Thestralintori, miten sinne päästään ja että leijonapatsas on vähän elävämpi kuin tavalliset patsaat.

Lainaus

”Kyllä me pelasimme huispausta kesäisin, esimerkiksi Blaisen ja Theon kanssa. Katsos minua ei ollut lukittu huoneeseeni, vaikka tiukkaa Voldemort-kasvatusta sainkin”, Draco vastasi ja etsi hymyynsä myötätuntoa, mutta se saattoi epäonnistua.

”Minäkin pelasin toisinaan huispausta. Tai lähinnä lensin ja etsin isäni kuvittelemia taikaolentoja ja kuvitin niitä lehteen. Mutta kyllä kesäni olivat oikein hyviä, toisinaan vain yksinäisiä”, Luna pohti —

Nämä kertovat jotenkin niin osuvasti näistä hahmoista! Voldermort-kasvatus kyllä huvitti vähän, vaikka ei ehkä pitäisi... Ja miten onnelliseksi tulee Lunan puolesta, kun hänellä on nykyään näin ihana ystäväporukka <3 ja Harry ja Draco tuolla lopussa olivat ihania!

Lainaus

”Voit sihistä minullekin”, Draco sanoi vahingossa ääneen ja kauhistui Potterin virneen levitessä hänen silmiinsä asti.

”Jokin toinen kerta”, Potter hymähti ja sipaisi karhealla peukalollaan Dracon poskea, eikä hän voinut olla tuntematta miehen lempeää ja vahvaa taikaa kosketuksen läpi. Samalla lämpimällä kädellä Potter kuori kaarnaa puusta, käsitteli tarkasti yksisarvisen jouhia tai tilhin sulkia ja veisti niistä upean kauniita taikasauvoja.

Varsinkin tykkäsin tästä Dracon möläytyksestä, Harryn taiasta, jonka voi tuntea ihon läpi sekä tilhen sulista - jännittävää, että sauvojen valmistuskin voi tällä tavoin kehittyä, eikä tarvitse aina käyttää samoja tavallisia aineksia.

Kiitos tästä osasta, melkein toivon että tämä jatkuisi pidemmällekin kuin kolme osaa, mutta joka tapauksessa jään odottelemaan seuraavaa!

P.S. Käsittääkseni kahdeksas lukuvuosi olisi ollut syksy 1998 - kevät 1999, koska Tylypahkan taisteluhan käytiin keväällä 1998 ja tämä olisi ollut Harryn ja muiden seitsemännen vuoden kevät.

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 2/3
Kirjoitti: Vendela - 23.09.2020 10:19:55

Vaihdokkaista hei!

Olipa ihanaa saada Drarrya luettavaksi ja vielä sinulta :D Tässä oli ihan hurjan paljon kivoja juttuja ja etenkin tuo kakkos luvun lopetus oli sellainen, että ihan harmitti kun tekstiä ei ollutkaan lisää. Sillä Harry flirttailemassa Dracolle, ääää, en kestä!

Yritän sanoa jotain järkevääkin, ettei mene ihan ihqutteluksi tämä ;) Olin hieman yllättynyt kun tässä ei ollutkaan Ronia ja Hermionea, mutta toisaalta se olikin kiva ratkaisu. Lavender tuollaisena kuppilanomistajana oli raikas idea, samoin kuin koko kuppila itsessään. Hienoa, että sodan jälkeen hän ei ole piiloutunut vaan on pystypäin esillä. Astoria ja Ginny hämmensivät ajatuksiani tässä jonkin verran, mutta totesin ettei tämä noudata siltä osin canonia että naiset olisivat Harryn ja Dracon tulevia vaimoja. Lisäksi tuo Harryn ja Dracon molemminpuolinen kiinnostus tuntui olevan muulle porukalle aika selvää ;) Ihanaa leikkimielistä vitsailua asiasta oli parikin kertaa, eikä kumpikaan miehistä tietnekään tajunnut oikein mitään, tyypillistä ;D Pansy, Neville ja Luna olivat myös kivat valinnat tähän tarinaan ja voin hyvin uskoa, että Neville on suosittu nuori proffa.

Pidin tosi paljon kaikesta taikamaailmaan liittyvästä. Harry sauvaseppänä oli ihana ajatus ja Pansy jumppaohjaajana hauska! Dracon ammattia tässä ei tainnut vielä selvitä, kun hän keskittyi enemmän tuohon lähestyvään täysikuuhun. On muuten sanoattava, että tuo teoria siitä, että Draco olisikin ihmissusi eikä olisi ollut kuolonsyöjä, on todella mielenkiintoinen! Sillä juuri noinhan se olisi voinut olla. Muistelen itsekin, ettei Dracon pimeän piirrosta puhuttu kirjoissa, eikä niissä käynyt selville mitä tämä näytti. Joten todella kiinnostava puoli asiaan :)

Jään kyllä jännityksellä odottamaan, mihin suuntaan viet tarinaa. Ehtiikö Harryn ja Dracon välillä tapahua jotain ennen täysikuuta vai miten tässä oikein käy? Sillä jännite ja kiinnostus on kyllä niin vahvasti ilmassa, että toivon sen laukeavan jollain tavalla. Thelina tuossa sanoikin, että lukisi tätä mielelään vielä useamman osan verran ja täytyy sanoa, että olen samaa mieltä! En pistäisi pahakseni jos nämä kaksi tanssisivat toistensa ympärillä vielä hieman kauemmin niin että lukija saisi nauttia kunnon USTista ;D Mutta toki kaikki käy!

Se on muuten sanottava, että tuolla alussa ajattelin tämän automaattisesti sijoittuvan syksyyn, olihan se kuitenkin vaihdokkaiden teema. Mutta sitten olikin hämäävää kun puhuttiin lomasta jne. Mutta sitten totesin, ettei sillä oikeastaan ole suurta merkitystä. Niin ja se vielä, että haluaisin maistaa noita Lavenderin myymiä pienpanimotuotteita, kuulostivat herkullisilta!

Kirjoitusintoa ja kiitos tästä, oli ihana!

Vendela

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 2/3
Kirjoitti: kaaos - 24.09.2020 08:18:02

Thelina: Kiitos ihanasta kommentista jälleen! Halusin ehdottomasti Lunan mukaan porukkaan <3 hän on ihana, mutta jossain määrin haastava hahmo, ettei sen hömpöttelyjutut mene ihan ylikään.

Hahaah, kännimöläyttelyt ja flirtti ovat kyl mainioita. Ja jeps, noin mäkin laskeskelin, että 8. vuosi oli tosiaan 98-99. Kiitos vielä piristyksestä ja siitä että jaksoit jättää palautetta <3

Vendela: Hah myönnän sekoiluni. Kirjoitan aina aika vauhdilla, kännykällä, enkä juuri editoi, joten virheitä sattuu. Tässä tapauksessa toi vuodenaikahässäkkä. Edelleen miellän tän syysfikiksi vaikka tapahtuukin heinä/elokuussa XD Ehkä tässä ollaan matkalla kohti syksyä. Ron ja Hermione ovat ihan jengissä mukana, tässä oli kuitenkin vasta yksi hengailuilta, eivät kaikki aina pääse samalla kertaa.

Astoria ja Draco eivät ole kimpassa, mutta ovat läheisiä ystäviä. Ajattelen että ehkä heidät oli määrätty puolisoiksi vanhempiensa toimesta, mutta eivät suostuneet pakkoavioliittoon. Harrylla ja Ginnyllä on tässä vain kouluaikainen romanssi takanaan. Ja tässä AU:n puolelle kallistuvassa fikissä Ginny ja Astoria ovat hyviä ystäviä. Mahdollisesti kirjoitan nämä tiedot vielä fikkiinkin, tai sitten en.

Kiva kuulla, että suakin kiinnostaa tää ihmissusiteoria, siihen keskitytäänkin tässä aika paljon enemmän kuin aluksi suunnittelin. Siksi tää oikeastaan venyikin ulos tosta alkuperäisestä kolmesta osasta.

Kiitos tosi kannustavasta ja perusteellisesta palautteesta. (Ihkutus on myös täysin ok ;))

Ja joo... ei tämä sittenkään kolmeen osaan mahtunut, kun ajauduin tonne susiseuroille, joten nyt onkin luvassa X määrä lukuja.

”Hyvää iltaa kaikille! Edelliskertaisen katastrofin välttääksemme me olemme hallituksen kanssa päättäneet alkaa tarkistaa, että jokainen on todella juonut lääkkeensä koko viikon ajan”, White sanoi ja heilutteli paperiliuskoja kädessään. ”Nämä indikaattoriliuskat näyttävät violettia, mikäli kehossanne on viimeisen annoksen jälkeen täysi suoja. Jos tulos jää oranssiksi, niin meidän on velvollisuus lukita hölmö susi selliin yöksi.”

Susiseurat olivat alkamassa, Draco oli ehtinyt niukin naukin paikalle. Venynyt edellisyö ja tulvavuoksi olivat vaatineet päiväunet, joilta hän ei ollut herännyt ajoissa. Draco tunsi olonsa äärimmäisen pahoinvoivaksi, mutta vertaistuki tuntui helpottavalta. Ympäröivälle, yhtälailla huonovointisen näköiselle taikaväelle ei tarvinnut esittää mitään.

Halli oli tullut hänelle vuosien varrella tutuksi ja siellä käyneet ihmissudet vielä tutummiksi. Useaa Draco miltei kutsui ystävikseen, tai vähintään kavereikseen.

”Minulla meinasi käydä köpelösti tällä kertaa”, Hunter, joka ei ollut Dracon ystävä, naurahti. ”Myrkky oli päässyt loppumaan kotiapteekista.”

”Oletko hullu? Miksei sinulla ole kestotilausta? Malfoylta saa parasta laatua, sekä raaka-aineina, että valmista tavaraa. En käytä enää ketään muuta. Malfoyn liemet ovat täälläkin käytössä”, vastasi eräs noita, jonka nimeä Draco ei millään muistanut.

Mutta ei heitä niin montaa ollut, etteikö hänen olisi pitänyt jo oppia kaikkien nimet. Tavallisesti paikalla oli vain parisenkymmentä, rekisteröityneitä jäseniä oli kaikkiaan alle sata. Taustoilla ei susiseuroilla ollut väliä, varsinkaan sen jälkeen, kun oltiin jo muututtu. Täysikuun noustua kaikkia kiinnosti vain, että mistä löytyi lihaa, kenellä oli kiima ja kenellä hauska pallo.

”Nostakaamme malja kuulle. Ei anneta sen voiman nujertaa meitä. Juokaa, ystävät!” White päätti puheensa, ja jokaisen seuroihin osallistuneen eteen ilmestyi lasillinen sudenmyrkkyä.

Se totta tosiaan oli Dracon itse valmistamaa. Hän oli aikanaan alkanut uuttaa lääkettä Severuksen reseptillä, mutta tehnyt vuosien kuluessa hienoisia muutoksia ohjeeseen perustuen hänen omiin käyttökokemuksiinsa.

Jotkut kippistelivät, toiset vain kulauttivat äkkiä kasviarsenikin kirpeän katkuisen juoman irvistäen kurkuistaan alas.

”Tämä on kyllä siedettävämmän makuista, kuin apteekin versio”, Hunter arvioi.

”Tilauslomakkeita ja esitteitäni löytyy tuolta sivupöydältä”, Draco sanoi Hunterille heidän siirryttyä jonoon suorittamaan testit. ”Uutan juomaa kotilabrassani, mutta voin vakuuttaa, että fasiliteetit ovat ensiluokkaiset siitä huolimatta. Toimitan lääkettä jopa gallonan pulloissa, mutta suosituin tuotteeni on kuukausipakkaus. Se saapuu aina noin viikko ennen täyttä kuuta ja päiväannokset ovat valmiiksi mitattuina.”

Hunter nyökkäsi ja nuolaisi indikaattoriliuskaa, joka värjäytyi hetkessä ärhäkän violetiksi, kuten vuoro vuorolta jokaisella heistä, onneksi. Hallin ovet lukittiin ja suojavarusteisiin sonnustautunut aurori istui tuolilleen lukemaan sanomalehteä. Susiseurat tekivät Taikaministeriön kanssa yhteistyötä ja jokaisella kerralla ministeriöstä lähetettiin joku vahtimaan susilaumaa.

Kesäinen kuu kutsui ihonaluskasvuston esiin. Harmaata, ruskeaa ja mustaa karvaa puski ihojen lävitse. Luut rutisivat uusiin asentoihin, muuttaen koko seurueen suurinpiirtein samanaikaisesti susiksi, jotka alkoivat telmiä hämäräksi metsäksi muuttuneessa hallissa.

Alastomuus oli läsnä palautumisessa, arvet kaikkien nähtävillä, mutta vaitonaisina he etsiytyivät laukkujensa ja kapsäkkiensä pariin ja pukeutuivat. Susimuistot olivat aina läsnä, mutta niitä oli joskus vähän hankalaa enää ihmismuodossa jäsentää. Draco oli saattanut olla intiimisti erään noidan kanssa, mutta hän ei voinut olla varma. Hän suurensi matkalaukustaan pulloja vaaleanvihreää juomaa ja tarjosi muille.

“Ihan ilmaiseksi, tämä on uusi tuotteeni, palautusjuomaa. Itse ainakin olen kokenut, että seuraava viikko sujuu huomattavasti jouhevammin, kun olen tässä saman tien juonut annoksen”, Draco mainosti ja tyhjensi yhden pulloistaan. Uskollinen asiakaskunta muodostui pian jonoksi hänen eteensä.

Lavender joi pullollisen ja totesi tilaavansa koko korillisen. Nainen halasi häntä ja kysyi oliko Dracolla illaksi suunnitelmia.

“En minä nyt ehkä heti maanantaina tule kuppilan penkkiä kuluttamaan, mutta kyllä me varmasti pian näemme”, Draco hymyili ja kaikkoontui, jättäen palautusjuomapullot siistiin riviin lomakkeidensa ja esitteidensä viereen.

Hän työskenteli liemimestarina, kuten kummisetänsä aikoinaan, mutta professoriksi Draco ei ollut edes harkinnut alkavansa, vaikka Minerva oli kysynyt jo monta kertaa. Nevillen kohtaaminen oli kuitenkin saanut hänet ajattelemaan. Tavallaan opettajan työ voisi olla ihan mukavaakin. Pitkät lomat, tasainen palkka, ihmiskontakteja. Olihan Tylypahkassa ollut aikaisemminkin ihmissusi professorina, että sekään ei ollut riittävä tekosyy.

Jos Severuskin oli viihtynyt professorina, vaikka inhosi lapsia, niin miksei hänkin? Draco ei edes inhonnut lapsia.

Yritystoiminnan ylläpito oli hänestä aika rasittavaa puuhaa. Kirjanpito, postitus, tyytymättömät asiakkaat ja niin edelleen. Hän ei ymmärtänyt, miten Potter jaksoi vielä pyörittää kivijalkakauppaakin. Draco keitti liemiä vain tilauksesta, toisinaan hänellä kävi asiakkaita kotonaan, eikä sekään ollut missään nimessä ideaalia. No, Potter oli niin hemmetin sosiaalinen, että hän varmasti vain nautti pikku putiikissaan hyörimisestä ja asiakkaiden kanssa höpöttelystä.

Draco piti vapaata aina ensimmäisenä täydenkuun jälkeen vähenevänä päivänä. Hänellä oli tällöin tapana kävellä paljon, syödä hyvin, lukea kirjoja ja vältellä ihmisiä. Siksi hänen oli vaikea keksiä syitä sille, miksi astui heleän kilkatuksen saattelemana taikasauvakauppaan.

“Terve, Malfoy!”

Hänen harteikas entinen huispauskapteeninsa Marcus Flint oli vanhentunut ja lihonut, mutta jossain määrin silti miellyttävämmän näköinen. Toisen ilme oli tavallaan pehmeämpi. Ehkä vanhemmuus oli tehnyt sen, sillä vaikutti erehdyttävästi siltä, että Flint oli isä.

“Hei Marcus”, Draco vastasi ja nyökkäsi. “Oletko täällä lapsesi kanssa?”

“Kyllä, en minä itsellenikään taikasauvaa ole etsimässä. Sinä sen sijaan näytät saapuneen yksin. Riitaa haastamassa?” Flint hörähti tavalla, joka oli ahdistavan tuttu.

“Toivottavasti ei, sillä minä olen ollut siinä käsityksessä, että olemme Malfoyn kanssa oikein hyvissä väleissä”, Potter sanoi hyllyn takaa ja astui esiin sylissään useampi sauvakotelo.

Potterin perässä käveli pieni pulska tyttö, jolla oli aivan isänsä nenä ja korvat. Tyttö kyseli taukoamatta hölmöjä kysymyksiä, joihin Potter vastasi ihailtavan kärsivällisesti.

“Isä sanoo, että minusta tulee takuulla luihuinen, mutta minusta kuulostaa kamalalta asua jossain märässä ja kylmässä tyrmässä! Herra Potter, piditkö Rohkelikkojen tornista?” tyttö kysyi.

“Voin paljastaa, että olen käynyt salaa Luihuisten tyrmässä, ei se niin kurjalta paikalta vaikuttanut, mutta olihan tornista hienot näköalat”, Potter sanoi hymyillen ja vilkaisi Dracoa. “Sitä paitsi, kasvattaa varmasti luonnetta, jos voi nukkua huoneessa, jonka ikkunassa saattaa vilahtaa jättiläiskalmari! No niin, Frida, kokeilepa tätä sauvaa seuraavaksi. Aprikoosipuuta ja hevoskotkan häntäjouhi.”

Sauva oli tytölle täydellinen, se oli selvää kaikille. Tyttö ihan hehkui saatuaan uuden sauvan käteensä. Marcus Flint maksoi tyytyväisenä Potterille kymmenen kaljuunaa ja poistui myymälästä.

“Kymmenen? Eikös Ollivanderin hinta ollut aina seitsemän?” Draco kysyi ja nojasi virnistellen tiskiin.

“Hänen hintansa olikin todella alhainen. Taikasauvaa käytetään parhaimmillaan koko loppuelämä. En sitä paitsi voi polkea hintoja”, Potter vastasi ja hymyili hieman. “Paitsi vähävaraiset saavat kyllä reilua alennusta.”

“Weasleyt”, Draco sanoi ajattelematta ja Potterin ilme muuttui varoittavaksi. Se tuntui hetken Dracosta ihan kohtuuttomalta, sillä hän ei ollut tarkoittanut sitä pahalla. Weasleyt nyt vain olivat vähävaraisia. Se oli silkka tosiasia.

“Mitä sinä oikeastaan teet täällä?” Potter kysyi kylmästi. Ihan liian kylmästi.

”En.. En tiedä.”

”Et tiedä? Malfoy…” Potter huokaisi väsyneesti ja nojasi myös kassan puutiskiin, jolloin he katselivat toisiaan samalta korkeudelta. ”Kuule, minä jaksan sinua nykyisin niin paljon paremmin. Silti joskus on vain aika väsyttävää muistaa, mikä mulkku sinä oikeasti olet.”

Se sattui. Draco ei halunnut olla kamala. Hän oli vuosien varrella kasvanut paljon ja oppinut luottamaan siihen, että Potter kesti jonkin verran hänen naljailujaan. Sitähän he tekivät! Sanoivat toisilleen rumasti, mutta virnistivät. Ja ihan totta Dracolla oli takanaan aika raskas viikonloppu, hänen alitajuntansa oli kuvitellut, että kaikista ystävistään Harry olisi lempein vaihtoehto, siksi hänen jalkansa ja taikansa olivat kuljettaneet hänet taikasauvakauppaan.

Mutta nyt Dracosta vain tuntui kuin hänen sisuskalujaan olisi nuijittu. Miksei Harry olisi voinut vain hymyillä veikeästi ja vitsailla? Miksi hänen täytyi laukoa totuuksia ja olla ankea? Itse otit Weasleyt puheeksi. Tiedät, että he ovat Potterin heikko kohta, Draco ajatteli.

”Anteeksi.”

Se riitti, sillä siinä se oli: hymynhäivä ja pehmeämpi ilme. Nuijiminen Dracon sisällä hellitti ja vielä muutoksesta hellän ihon kihelmöinti väheni.

”No saat anteeksi, etkä sinä ihan aina ole mulkku”, Harry sanoi ja pudisti kevyesti päätään.

Draco hymähti, käänsi selkänsä Harrylle ja alkoi sormeilla hyllyiltä pursuilevia pahvisia taikasauvakoteloita. Harry oli pysynyt uskollisena Ollivanderin aikaiselle tyylille, mutta ehkä tämä liike oli sentään vähemmän pölyinen eikä ihan niin täyteen ahdettu.

Harry kaivoi taskustaan piipittävän esineen, jonka Draco tunnisti iPhoneksi. Kiinnostuneena hän seurasi, kuinka Harry uppoutui näppäilemään sen pintaa peukaloillaan.

”Mitä?” Harry kysyi.

”Mitä sinä teet?” Draco kysyi ujosti.

”Yritän sopia missä tapaisimme Hermionen kanssa, meillä on kohta lounastreffit… Hänellä on vain naurettavia ehdotuksia.”

”Ja sinäkö saat tuohon saman tien häneltä vastauksen?”

”Mitä..?” Harryn kulmat kohosivat yllätyksestä ja kaikki aiempi kiukku oli jo väistynyt hänen kasvoiltaan. Hän jatkoi mutisten: ”luulin vain, etten ollut saanut sinun numeroasi...”

”Numeroani?”

”Malfoy. Puhelinnumeroasi. Et voi olla tosissasi? Tiedän, ettei Luna varmasti koskaan tule hankkimaan puhelinta tai lähettämään tekstiviestiä, mutta hän onkin aivan oma lukunsa.”

Draco tunsi punastuvansa. Hän tiesi, että joillain heidän ystävillään oli puhelimet, mutta ei niitä yleensä käytetty, kun istuttiin iltaa. Pansylla hän oli nähnyt sellaisen monta kertaa, mutta Draco oli kuvitellut, että laite oli teknologinen kalenteri noidan työtä varten.

Huvittunut ilme Potterin kasvoilla tiesi lähestyvää kiusoittelua, jota Draco olisi niin mielellään jäänyt ottamaan vastaan, sillä hän eli heidän väliselle sanailulleen, mutta Dracolle oli tullut kiire lähteä jästi-Lontooseen etsimään matkapuhelinliikettä.

Samassa puodin ovi kävi ja liikkeeseen astui noita kolmen lapsen kanssa.

”Pahoitteluni, Malfoy”, Potter sanoi näyttäen todellakin pahoittelevalta, ”on taikasauvakauppiaan sesonkiaikaa. Nähdään myöhemmin.”

Potter käytti käsiään hiuksissaan, nousi noja-asennostaan ja vastaanotti asiakkaansa valloittavan lämpimällä hymyllään. Toisen niskaa koristi yksittäinen ja villi kiharakiehkura, joka jäisi piinaamaan Dracoa loppupäiväksi.

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 3/x 24.9.
Kirjoitti: Thelina - 26.09.2020 20:55:29

Jee, onpa kivaa, että tästä lähti muodostumaan pidempi tarina <3 Susiseurat on kyllä huikea keksintö, tykkään tässä ficissä erityisesti kaikista noista modernin velhomaailman yksityiskohdista, joihin myös ihmissusien aseman parantuminen kuuluu. Samoin Dracon ihmettely puhelimesta, tosin sitä jäin miettimään, että mikäs vuosi tässä nyt sitten onkaan meneillään, kun Harrylla kerran on iphone ja Flintillä noin iso lapsi? Mutta se on sivuseikka, keskityn sen sijaan Dracoon tuijottelemassa Harryn niskakiehkuraa <3 Kiitos tästä, jatkoa tietenkin odotan!

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 3/x 24.9.
Kirjoitti: kaaos - 02.10.2020 12:30:59

Thelina: Kiitos kommentista! Toivottavasti viihdyt tämän parissa, en tiedä nyt sitten yhtään kuinka massiiviseksi tämä "kolmiosainen pikkutarina" pääsee kasvamaan... Hauskaa, että susiseurat ja muut jutut ovat susta kivoja, niitä on hauskaa keksiä. No mä oon ajatellut, että tässä elettäisi loppukesää 2009 tai 2010. Ensimmäinen iPhone taidettiin julkaista 2007, Hugo Weasley ehkä syntyi 2007 tai 2008 ja on tässä tarinassa sellainen parivuotias (jep spoiler alert, tässä luvussa tavataan Hugo!). Flint on ilmeisesti 4-5 vuotta vanhempi kuin Draco, joten tässä sellainen 33-35v, toki aika nuori 11-vuotiaan isäksi, mutta ihan mahdollista, varsinkin kun Rowling on kirjoittanut aika monen hahmonsa tosi aikaisin vanhemmaksi :--D Ehkä se on taikamaailmassa tapana.

“Pansy!” Draco huudahti marssittuaan jumppasalin ovista sisään. Kaikkialla oli vaaleanpunaista ja sporttista. Seiniä koristi julisteet, joissa mainostettiin erilaisia ryhmäliikuntatunteja ja urheilujuomia. Draco tunnisti eräästä mainoksesta hänen oman luomuksensa, rohdon, joka antoi lisäpuhtia silloin, kun ei ollenkaan olisi tehnyt mieli treenata. Neonvihreät kirjaimet välkkyivät tekstiä: ”Älä prokrastinoi, juo Jaksaavoi!” Draco ei halunnut, että kukaan yhdistäisi häntä tuotteeseen, jonka nimi oli Jaksaavoi.

“Neiti Parkinson on juuri studio kakkosessa vetämässä joogaa äideille. Odota vain rauhassa, tunti loppuu pian”, suloinen lyhyttukkainen tyttö sanoi tiskin takaa.

“Kiitos”, Draco murahti ja istui kimaltavalle vinyylisohvalle ja alkoi selailla huispauslehteä. Ginnyn puolikas naama virnisti keskiaukeamalla. Draco irrotti julisteen varovasti lehden keskeltä ja levitti odotustilan pöydälle. Valokuva oli hyvä, nainen näytti tosi kuumalta, mutta ammattimaiselta. Vihreä peliasu korosti kauniisti leiskuvia hiuksia. Joskus Draco ajelehti ihmettelemään, miksi ihmeessä Potter ei halunnut seurustella huispaustähden kanssa. Ne olisivat olleet aivan järjettömän kohuttu pariskunta. Vielä viimeisenä vuonnaan koulussa Potter ja Ginny olivat heilastelleet, tai ainakin päätyneet suutelemaan tuliviski-iltojen päätteeksi, mutta päättäjäisten jälkeen Draco ei ollut koskaan nähnyt toisten välillä mitään romanttiseen viittaavaakaan.

“Tuo on hyvä kuva Ginistä, eikö olekin? Kiinnitäpäs se tuonne!” Pansy sanoi Dracon takaa ja osoitti tyhjää kohtaa seinällä. Silmiään pyöritellen Draco heilautti sauvaansa ja nauravainen Ginny lepatteli Ginseng-mainoksen viereen.

FitNoidat -salin odotustila oli täyttynyt punaposkisista naisista, joista osalla oli sylissään vauva tai pieni lapsi. Hermione heilautti kättään tunnistaessaan hänet ja laski maahan kikkurapäisen pikkupojan. Lapsi meinasi lähteä juoksemaan, mutta hänen äitinsä nappasi kiinni pienistä olkapäistä.

“Hei Hermione. Pääsittekö sopuun Harryn kanssa? Kuulin, että teillä oli alkuviikosta vaikeuksia löytää sopiva lounaspaikka. Ensi kertaa ajatellen suosittelen Madamea, se on erinomainen”, Draco sanoi ja kumartui hymyilemään pienelle mustalle Weasleylle. ”Heippa söpöliini.”

”Madame taitaa olla aikamoisen hieno paikka? Meni kyllä ihan sähläykseksi viimeksikin. Minun on otettava poikani mukaan joka paikkaan ja Hugo ei ole koskaan aloillaan!” Hermione sanoi ja hymyili hieman Dracolle, joka kutitteli taaperoa.

”Niin, no ehkä se ei ole ihanteellisin perheravintola. Anteeksi.”

”Mutta onneksi Pansylla on näitä lapsiystävällisiä tunteja! Se oli ihanaa taas, kiitos!”

”Ilo on aina puolellani”, Pansy sanoi ja hyvästeli erään asiakkaansa halauksella. ”No, Draco, mitä asiaa sinulla oli?”

”Ajatuksenani oli tulla nalkuttamaan sinulle siitä, ettet ole opettanut minua käyttämään sellaista iPhonea. Luulin sitä kalenteriksi!” Draco sanoi kiihtyneenä muistettuaan visiittinsä syyn. Hän oli koko viikon miettinyt, kuinka hän uskaltaisi mennä yksin johonkin jästiliikkeeseen etsimään itselleen puhelinta. Aikeet olivat aina lopahtaneet siihen, ettei hänellä ollut aavistustakaan millaisissa paikoissa niitä oli kaupan.

”Voi muru, minulla jatkuu tunnit tänään ihan iltaan saakka, mutta Hermionella tässä on tuskin kiireitä ja hän on jästisyntyinenkin. Osaat varmasti auttaa minuakin paremmin tässä asiassa”, Pansy sanoi ja virnisti ilahtuneena. Hermionekin naurahti sanoen, että Harry olikin maininnut asiasta.

Hermione heilautti poikansa selkäreppuun ja he ilmiintyivät yhdessä lähelle jotakin jästiostoskeskusta.

”Sitä minä vain ihmettelen, että mikset vain suunnannut sinne Viistokujan jästitavarataloon? Mutta en valita, minusta on hauskaa auttaa sinua. Ja onhan se toki autenttisempaa sekä edullisempaa ostaa puhelin ja sim-kortti suoraan täältä. Tänne päin, täällä muistaakseni oli eräs operaattoriliike..” Hermione kertoi ja Draco oli aivan liian tietoinen siitä, että hän herätti kuitenkin huomiota, vaikka oli pukeutunut farkkutakkiinsa. Hän myös nyökkäili operaattorille ja sim-kortille, eikä vaivautunut kysymään.

”Keillä kaikilla on puhelin?” Draco kuitenkin kysyi.

”Meidän ystäväpiirissämme? Lähes kaikilla, Draco”, Hermione vastasi hymyllen.

Draco päätyi viihdyttämään Hugoa sen aikaa, kun Hermione asioi puhelinkauppiaan kanssa. Pian hän vain allekirjoitti muutaman dokumentin ja meinasi kaivaa kukkarostaan puntia, mutta Hermione sohi häntä kauemmas ja ojensi nuorelle kauppiaalle kortin.

Myöhemmin he istuivat turvallisesti Thestralintorilla Puolikuun terassilla ja joivat mustaa kahvia. Hugo nukkui lastenvaunuissa, jotka Hermione oli suurentanut käsilaukustaan ja Draco pyöritteli kädessään uutta ja kiiltävää laitettaan. Draco oli maksanut Hermionelle takaisin suoraan kaljuunoilla ja nyt Hermione opetti hänelle laitteen toiminnoista ja puhelinlaskuista, mutta Dracon katse ja mieli ajautuivat torin toisella laidalla sijaitsevaa puotia päin.

”Sinä haluaisit näyttää sen Harrylle, niinkö?” Hermione naurahti ja Draco tuhahti posket lehahtaen. Hermione jatkoi tuiketta kasvoillaan: ”Minulla on parempi idea. Lähetä hänelle viesti. Minä voin jakaa sinulle yhteystietoja… Kas noin.”

Kömpelöin sormin Draco näpytteli jatkuvasti vääriä kirjaimia ja sanat muuttuivat itsestään aivan toisiksi. Hän turhautui ja tunki puhelimen takkinsa taskuun. Hän tutustuisi siihen myöhemmin lisää.

”Opit pian. Älypuhelimet ovat todella yksinkertaisia. Kuule, tämä on ollut erikoista, mutta mukavaa. Nyt minun on kuitenkin sanottava hyvästit”, Hermione sanoi ja jätti tippiä lautaselle.

”Etkö haluaisi jäädä vielä? Pian varmasti saapuu muitakin?” Draco ehdotti ja hieman harmistunut ilme käväisi naisen kasvoilla.

”Voi, haluaisin toki, mutta minun on lähdettävä hakemaan Rosie esikoulusta ja Ron saapuu myös töistä pian.”

Draco nyökkäsi ja pian Hermione rattaineen katosi näkyvistä. Toinen eli varmasti niin erilaista elämää, kuin hän. Dracolla ei ollut rutiineja eikä päiväjärjestystä. Hän saattoi tehdä töitä aamuyöhön ja herätä iltapäivällä. Hän saattoi pitää vapaata monta päivää putkeen ja sitten keitellä liemiä, kirjoittaa artikkeleita, pullottaa rohtoja ja viedä lähetyksiä postipöllölään vaikka kaksi viikkoa ilman yhtäkään vapaahetkeä.

”Malfoy.” Seamus Finnigan nyökkäsi tervehdyksensä perään. Mies piteli kättään toisen miehen lantiolla ja näytti itsevarmalta. Toisinaan Dracosta tuntui raskaalta, kuinka pienet taikayhteisön piirit olivatkaan. Sekuntiakaan ei voinut istua kuppilan terassilla, kun joku tuttu sattui vastaan. Eipä sillä, sentään lapsellinen vihanpito oli kaukaista historiaa.

”Finnigan. Käykää toki istumaan, minä jäin vielä nauttimaan tästä ihanasta auringosta”, Draco sanoi ja miehet istuutuivat.

”Et varmaankaan muista minua, olen Eddie Carmichael, entinen korpinkynsi”, tumma mies sanoi ja nyt kun Draco tarkoin pohti, oli toisen kasvot etäisesti tutut.

”Aivan. No, minusta tuntuu että kaikki seurustelevat entisten tylypahkalaisten kanssa. Mistäpä muualtakaan sitä samanhenkistä seuraa löytäisi?”

”Naulan kantaan!” Finnigan nauroi.

Entisiä tylypahkalaisia saapui krouviin alkavan illan mittaan ripotellen lisääkin ja kaikki kerääntyivät Dracon ja Finniganin pöydän läheisyyteen. Draco heitti ylävitosia entisille joukkuekavereilleen, tarjosi juoman eräälle paria vuotta nuoremmalle ex-puuskupuhille, joka oli hukannut kukkaronsa ja ajautui lähes tunnin mittaiseen jälkipeliin viikonloppuna pelatusta huispausottelusta Impoon Ampiaisten ja Kenmaren Kanahaukkojen välillä.

Ilta alkoi olla jo pitkällä, kun Draco siemaili ehkä viidettä juomaansa ja naposteli hetkeä aikaisemmin tilaamiaan frittikurpitsoita. Se oli hyvä idea, sillä niiden erinomaisuudesta huolimatta kukaan ei yrittänyt näpistää yhtäkään hänen lautaseltaan. Keskustelu oli jo aikoja sitten jämähtänyt pitkästyttävään debaattiin, joka kävi läpi jokaisen merkityksettömän ministerin jokaisen triviaalin ominaisuuden.

”Minusta hän on aivan kelvollinen siihen hommaan. Jämpti ja jotenkin maanläheinen”, Parvati Patil sanoi ja Blaise nyökkäsi mietteliään näköisenä.

”Mutta vahinkotaikojen peruutusministerin salkku kuuluisi jollekin sellaiselle, joka on erityisen edistynyt loitsuissa, kuten Bletchley oli, en tiedä onko Dingle sellainen”, Blaise totesi ja mutristi huuliaan.

”Voisimmeko jutella mistä tahansa muusta kuin ministeriön asioista?” Draco valitti ja sai myönteleviä nyökkäyksiä ympäriltään.

”No kenestä sinä tahtoisit juoruilla”, Blaise virnisti ja Draco huokaisi.

”Minulla on juoru!” Pansy hihkaisi ja työnsi kätensä Dracon farkkutakin taskuun. ”Draco on viimein saapunut nykyaikaan!”

Pansy heilutteli Dracon uutta puhelinta ilmassa, mille Blaise vislasi ja loput hurrasivat. Draco nappasi omaisuutensa polkkatukkaisen naisen kädestä. Hän todellakin tarvitsi uusia ystäviä.

Pehmeään villapaitaan sujautettu käsivarsi sipaisi Dracoa korvasta ja kurkotti nappaamaan yhden uppopaistetun kurpitsan. Harry istui Seamuksen ja Eddien vierestä vapautuneelle tuolille, kun Miles, entinen luihuisten pitäjä, oli noussut paikaltaan. Harry hymyili Dracolle ja näykki hampaillaan anastamaansa herkkua.

Potterin silmät olivat väsyneen näköiset, mutta kesäiset, tummanruskeat pisamat koristivat poskiluita. Punaviininpunainen neule näytti (ja oli tuntunut Dracon korvaa vasten) lämpimältä ja mukavalta, Draco ei kuitenkaan ollut varma halusiko hän lainata paitaa vai saada sen kantajalta lämpimän ja tiukan halauksen.

“No, saanko sinun numerosi nyt?” Potter kysyi ja kallisti päätään.

//: oho pitipäs monta kohtaa editoida jälkikäteen... pitäisi hätäillä vähemmän näiden julkaisemisten kanssa.

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 4/x 2.10.20
Kirjoitti: Rowena - 07.10.2020 18:49:01

Onpa tässä tosi kiva tunnelma! En hirveämmin innostu H/D:stä, mutta tätä oli tosi kiva lukea, tässä on niin paljon kutkuttavia yksityiskohtia. Ihan ehdoton lempparini oli Thestralintori. Siitä lukiessa tuli samanlainen innostunut olo kuin Pottereita lukiessa tuli, kun pääsi ekan kerran vierailulle Viistokujalle tai muuhun jästeiltä salattuun paikkaan :D. Pidin myös Lavenderin kapakasta tosi paljon, hienoa kuvausta!

Sun kirjoitustyyli on mukavan pirskahteleva, elämänmakuinen ja lempeä. Varsinkin tuo ekan luvun kapakkailta toi lämpimän olon, mutta toisaalta myös vähän haikean, mun tuli ikävä muualla asuvia ystäviäni :'D. Mut tätä siis tarkoitan sillä, että kirjoitat tosi elämänmakuisesti. Sytyin myös Harryn ja Dracon kohtaamiselle sauvaliikkeessä, hienosti käsittelit tuota Dracon Weasley-heittoa. Ja tää on kauniisti sanottu: "Toisen niskaa koristi yksittäinen ja villi kiharakiehkura, joka jäisi piinaamaan Dracoa loppupäiväksi." Kuvaat Harryn ja Dracon välistä kemiaa niin kiinnostavasti, että tätä lukee innoissaan eteenpäin, vaikka en tosiaan tälle paritukselle yleensä syty. Mutta ehkä tämän tekstin positiivisuus on se, joka vangitsee.

Katselin sun listausta kommenttiarpajaisten innostamana, ja tämän ficin nimi sai mut avaamaan juuri tämän. Tuo Lyytin kappale ei oo mulle tuttu, joten nimi oli aluksi mulle ihan mysteeri. Kiva, että sitä sidottiin osaksi tekstiä tuolla kolmannessa luvussa. Mutta se, mikä sai mut lopulta päättämään, että luen just tämän ficin, on tämä kohta yhteenvedosta: "Tässä tarinassa Lavender on elossa, Hermione äitiyslomalla ja Pansy on noitajumppaohjaaja." Tässä on jotain niin konstailematonta, että innostuin tekstistä heti :D.

Kiitos tästä!

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 4/x 2.10.20
Kirjoitti: kaaos - 09.10.2020 15:30:28

Rowena: hauskaa, että valitsit tämän siitäkin huolimatta, ettei H/D ole välttämättä ihan suosikkisi. Voi että mitä kehuja! Oon otettu, että sulle tuli hyvä fiilis tätä lukiessa <3 Kiitos niin paljon!

Kirjoittajan tervehdys: pikkuinen "väliosan" kaltainen osa.

“Oletko saanut turpaasi? Kuka se oli?”

“Hemmetin pyhä Potter. En tarvitse sääliäsi.”

“Silmäsi on muurautunut umpeen, alahuulesi valuu verta ja kaapusi savuaa edelleen kärvennyskirouksen jäljiltä. Sinä nyt vain olet todella säälittävän näköinen, kysyit keneltä tahansa.”

“Haista paska.”

Potter oli yllättänyt hänet kahdeksannen vuoden opiskelijoiden tupatiloihin vievältä käytävältä pari tuntia hiljaisuuden alkamisen jälkeen. Kahdeksansilla oli samat oikeudet kuin valvojaoppilailla, rangaistusten antamista lukuunottamatta, sillä opintoja suoritettiin pitkälti itsenäisesti ja kaikki olivat täysi-ikäisiä. ”Kotiintuloaikoja” ei siis ollut, mutta henkilökunta toivoi heidän kunnioittavan oppilaitoksen yleisiä järjestyssääntöjä.

“Oliko se joku meistä?” Potter tivasi. “Meillä” hän lienee tarkoittanut kaikkia kahdeksannen vuoden opiskelijoita. Draco ei missään tapauksessa ollut vielä oppinut luottamaan tai pitämään kaltaisinaan niitä, joita oli seitsemän vuoden ajan pitänyt pilkkanaan ja pelännyt. Potter ja hän olivat tapelleet ja taistelleet ja pakkomielteisesti seuranneet toisiaan kuin hullut kaikki ne vuodet. Sitten he olivatkin pelastaneet toinen toisensa ja tehneet aselevon, ehkä lopullisesti. Potter tuntui kuvittelevan, että heidän kahden välinen rauhansa, jos sitä rauhaksi pystyi kutsumaan, ylsi myös muihin.

“Ei, mutta olisi voinut olla. Minua vihaa kolme neljäsosaa tästä koulusta. Voit ihan itse päätellä mikä neljännes saattaa hyvällä onnella ohittaa minut viskomatta kirouksia selkääni.”

“Sano nyt, ketä saan mennä uhkailemaan?” Potter kysyi ja Draco oli näkevinään virnistystä toisen huolestuneen ilmeen takana. “En varmasti rauhoitu, ellen saa tilejä tasatuksi.”

“Kuka sinä olet minun tilejäni tasailemaan? Vaikka se onkin kieltämättä houkutteleva tarjous, sillä jos itse Harry Potter ilmoittautuu minun suojelijakseni, saan varmasti opiskella viimeisen vuoteni turvallisemmin.”

Kahdeksannes, erikoinen viimeinen vuosi oli alkanut kuukautta aiemmin ja lukuvuosi sekä uusi, itsenäisempi tapa opiskella olivat vielä muovautumassa. Veriteot, jotka olivat sattuneet siinä samassa salissa, jossa nyt yritettiin taas syödä hyvällä ruokahalulla kotitonttujen valmistamia aterioita, eivät olleet unohtuneet vielä. Tarvehuone roihusi edelleen oven takana. Sortuneita osia linnasta oli korvattu täysin uusilla siivillä, missä kahdeksansienkin tupa sijaitsi, mutta raunioita ja taistelun jälkiä näkyi kaikkialla. Siitä kaikesta oli vain liian vähän aikaa. Oppilaat tarvitsivat kohteen katkeruudelleen ja vihalleen, eikä Suurta salia voinut lyödä turpaan, mutta Draco Malfoyta pystyi.

“Jos voin käyttää asemaani hyödyksi, teen sen mielelläni”, Potter sanoi ja kosketti nopeasti Dracoa olkapäältä ja nyökkäsi vakavana. Dracoa oksetti oma raukkamaisuutensa, mutta sanoi kuitenkin: “Malcolm Tillard, seitsemännen vuoden puuskupuh.”

Draco heräsi pahantuulisena. Häntä vitutti, sillä hänen edellisiltaiset treffinsä olivat menneet mönkään. Hänellä oli ollut älypuhelin jo pari viikkoa, minkä myötä hänellä oli ollut yhteys internetiin jo pari viikkoa. Internet oli hänestä pyörryttävä keksintö jästeiltä, eikä hän oikein vielä voinut käsittää, miten se toimi ja miten ihmeessä se kaikki informaatio pystyi vain olemaan jossain. Jästit olivat keksineet oraakkelin ja se hämmästytti Dracoa enemmän kuin mikään pitkään aikaan.

Oraakkelin ja Pansyn avulla Draco oli hoitanut itselleen treffit erään komistuksen kanssa, joka ei oikeasti ollutkaan ollenkaan komea vaan kamala nysvä, joka hipelöi jatkuvasti muotoilutuottein kyllästettyä tukkaansa. Draco päätti, ettei enää koskaan luota internetiin eikä Pansy Parkinsoniin.

Hän halusi nähdä Potterin. He eivät olleet sattuneet samaan aikaan pubiin, eikä kauppaan, eikä kadulle moneen päivään. Normaalisti Draco törmäsi Potteriin lähes päivittäin, sillä lontoolaiselle taikayhteisölle sopivia paikkoja oli hyvin, hyvin rajoitetusti. Jotenkin Draco ei kuitenkaan kehdannut ilman mitään syytä marssia enää Potterin puotiin. Se olisi ollut niin ilmiselvää ja säälittävää. Vaikkakin Dracon säälittävyyteen Potter olikin jo varmasti varsin tottunut.

He olivat vaihtaneet puhelinnumeroita, mutta kumpikaan ei ollut ollut yhteydessä. Päivä toisensa jälkeen Draco oli yrittänyt keksiä hyviä syitä soittaa toiselle puhelu tai lähettää jotain, kuten sekä Hermione, että Pansy olivat opettaneet, mutta hän ei ollut uskaltanut eikä kehdannut.

Hyvä Harry Potter,

Nyt, kun kouluvuosi on jälleen alkanut ja oppilaat saaneet ostettua sinulta ensiluokkaiset taikasauvansa, otaksun, että sinulla voisi olla enemmän vapaa-aikaa. Kiinnostaisiko sinua liittyä seuraani tänään illalla? Minä ehdotan, että tapaisimme jossain muualla, kuin Thestralintorilla, mutta sekin sopii, haluat tietenkin tavata myös muita ystäviäsi…

Draco tuijotti puhelimensa ruutua ja irvisti. Näpyttely oli kestänyt jo vaikka kuinka kauan, sillä hänen sormensa eivät vieläkään totelleet. Hän oli yrittänyt myös loihtia puhelinta kirjoittamaan sanelusta, mutta mikään loitsu ei tuntunut tehoavan jästiteknologiaan. Dracoa inhotti oma jaarittelunsa viestin muotoilussa.

Hyvä Harry Potter,

Kouluvuosi on jälleen alkanut ja oppilaat saaneet ostettua sinulta ensiluokkaiset taikasauvansa, joten otaksun, että sinulla voisi olla enemmän vapaa-aikaa. Tulisitko kanssani tänään illalla kävelylle ja siitä mahdollisesti tuopillise--

Hyvä Harry Potter,

Mitä kuuluu? Haluaisitko tänään illalla kävelylle kanssani?

Ystävällisin terveisin
Draco Malfoy

Draco lähetti viimein viestinsä kämmenet hioten ja viskasi hemmetin jästivekottimen sängylleen. Hän yritti keskittyä töihinsä, mutta vilkuili hiljaisena pysyvää sänkyään tuon tuosta. Juuri, kun Draco oli saanut siivottua jo valmiiksi siistin ja putipuhtaan kotinsa sillä työskentelystä ei ollut tullut mitään, kimeä kilahdus havahdutti hänet.

sinun ei tarvitse allekirjoittaa tekstareita. minulla on sinun numerosi

mutta sopii! tietysti. puolikuulla seitsemältä?

Henkeään pidätellen Draco odotti, vieläkö Potterilta tulisi jotain.

kuuluu ihan hyvää, vähemmän kiire

mutta jutellaan kun tavataan, jeah?

oli kiva yllätys saada sinulta viesti : )

Draco mureni ja hämmästyi siitä, kuinka lähelle Potter onnistui häntä pääsemään, vain muutamalla banaalilla tekstiviestillä. Draco oli niin säälittävä, mutta se nyt ei ollut kenellekään mikään uutinen.

A/N2: tekstailu oli idea yhdestä meemistä, jonka näin, mutten millään löytänyt sitä enää!

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 5/x 9.10.20
Kirjoitti: Vendela - 10.10.2020 18:16:27

Täällähän oli monta kivaa osaa odottamassa! Kiitos ja onnea myös kommenttiarpajaisten voitosta :)

Nuo susiseurat oli tosi hauska idea! Tykkäsin siitä, että ihmissudet voivat kokoontua yhteen viettämään täysikuuta ja temmeltää yhdessä. Huvitti kun tuolla mainittiin pallo ;D Mutta en tiedä tykkäsinkö ideasta että Draco on intiimisti (hienosti muotoiltu muuten) jonkun muun kanssa. Tuolla myöhemmin myös tuo treffeillä käynti sai minut nyrpistelemään nenääni, koska haluaisin että Harry olisi se Dracon ainokainen ;D

Hienoa, että Dracokin sai viimein oman älypuhelimen! Ja tuo viestittely Harryn kanssa oli suloista. Ihanan muodollinen Draco ja rento Harry! Olivat kyllä niin omia itsejään :D Tosin jäi kyllä mielenkiintoiseen kohtaan tämä, ja olisi kiva kuulla pian että milloin näiden välit lähentyvät!

Kiitos näistä, odottelen jo jatkoa!

Vendela

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 5/x 9.10.20
Kirjoitti: Thelina - 10.10.2020 19:05:43

Olipa hauska kurkistaa Pansyn työpaikalle, varsinkin kun sieltä löytyivätkin Hermione ja Hugo! Hyvä, että Draco sai vihdoin puhelimen ja ilahduin myös Seamusin tapaamisesta (vaikka vähän jäin toivomaan, että hän olisi seurustellut Deanin kanssa ;D). Dracon hermoilu viestin kirjoittamisen kanssa oli suloista ja ehkäpä nämä ”treffit” Harryn kanssa menevät paremmin kuin ne toiset, joilla Draco oli käynyt... Muistot kouluvuodesta olivat myös mielenkiintoisia! Kiva kun taas jatkoit tätä, odotan malttamattomana, milloin Dracon ja Harryn välit alkaa lämmetä entisestään :)

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 5/x 9.10.20
Kirjoitti: kaaos - 14.10.2020 10:49:53

Vendela: voidaan leikkiä, ettei Draco tehnyt mitään sutena ollessaan :3 ainakaan se ei merkinnyt sille varmasti mitään! Kiitos paljon kommentista <3

Thelina: heh minäkin tykkäsin pansyn jumppaurasta ja dean olisi tietty seamusin the partner, mutta tällä kerralla näin! Kiitos kovasti kommentista! :3

Puhpallurat pyrkivät pomppien Dracon syliin ja kun hän ei heti rapsuttanut niitä, ne alkoivat vikistä hiljaa hänen jalkojensa juurella.

”No kiivetkää tuohon nyt sitten” Draco mutisi ja laski kämmentään palluroiden pomppukorkeudelle. Pastellinsävyiset otukset kutittivat hänestä irti hiljaisen hihityksen.

Draco tarkasteli vaaleanvihreää yksilöä. Sillä oli suuret silmät, uskomattoman pehmeä turkki ja kun karvaa silitti syrjään, löytyi pieni littana nenä ja suu, joka irvistikin rumasti kuin lepakko.

”Oho. Sinä oletkin söpö ja pehmoinen ulkoa, mutta sähäkkä sisältä”, Draco sanoi sille ilahtuneesti.

”Aivan kuten sinä itse siis”, Potter sanoi ja istuutui hänen viereensä. Draco hengähti yllätyksestä. Potter totisesti sai kiksejä taakse hiipimisestä ja toisten säikyttelystä.

”Tämä vihreä puhpallura on toteemieläimesi, Malfoy”, Potter jatkoi hymyillen lempeää, kujeilevaa hymyään ja kohautti tuuheita kulmiaan. ”Saisinko ostaa sen sinulle korvaukseksi myöhästymisestäni?”

Draco ei ollut edes huomannut toisen myöhästymistä, joten kyse oli varmasti vasta minuuteista. Silti hän oli mielissään toisen huomaavaisuudesta, sillä Draco vihasi odottamista.

”Tiedän, että vihaat odottamista”, Potter jatkoi.

”Ei se mitään. Tuota, ei kai nämä ole myytävänä… Tai siis, ei kiitos. Haluatko jäädä tänne, vai käveltäisiinkö ensin?” Draco kysyi, kooten itseään.

”Haen Lavenderilta oluen mukaan, haluatko sinä?”

”Tuo vain, kiitos.”

He sihauttivat kruunukorkit ilmaan ja kilkauttivat lasipullojensa pohjia yhteen. Dracoa miellytti Potterin intensiivinen katse. Se tuntui tutulta ja erityiseltä. Vuosien varrella hän oli kyllä jossain määrin tottunutkin siihen, että Potter aina tuijotti häntä.

”Sinä tuijotat.”

”En voi muutakaan. Olet niin säkenöivä”, Potter virnisti.

Heidän kevyet syyskaapunsa kahisivat toisiaan vasten tuon tuosta. Lehtivihreä toria reunustavissa puissa oli alkanut hiukan vetäytyä ja siellä täällä näkyi muutamia kultaisen keltaisia pilkkuja.

”Ihme, ettei tuolla ollut tuttuja. Kuvittelin, ettei me päästäisi ollenkaan ulos kun pitäisi jäädä vaihtamaan kuulumisia puolen kuppilaa kanssa”, Draco sanoi, tunsi höpisevänsä.

”Olisitko sittenkin halunnut jäädä? Oltaisi me saatu muutakin seuraa helposti, minä luulin vain, että…”

”En. Olen tyytyväinen.”

”Uskomatonta! Herra Malfoy on kerrankin tyytyväinen!” Potter nauroi silmäkulmiinsa harakanvarpaita ja Draco mulkaisi häntä, vaikkakin toinen suupieli pysytteli koholla. Tuntui hyvältä hymyillä.

Thestralintori kutistui muutamaksi sivukujaksi, joista Harry kuljetti heidät vasempaan. Draco oli kompuroida mukulakiveykseen, kun tunsi käden painon hartiallaan.

”Mitä sinä teet?” hän kuiskasi huumaantuneena siitä, että pystyi tunnistamaan, mihin parfyymiin Potter oli pukeutunut. Niin lähekkäin he yhtäkkiä olivat.

”Halusin vain lähemmäs sinua” Harry totesi hymyillen eteensä katsoen ja puristi kevyesti Dracon olkapäätä.

Hän ei osannut vastata. Harryn sanat ja eleet olivat ladatut täyteen flirttiä, mutta Draco ei halunnut uskoa sitä. Miksi nyt? Mikä oli muuttunut? He olivat tunteneet toisensa niin kauan.

He kävelivät kujia pitkin ja juttelivat keveistä aiheista. Dracosta oli ihanaa huomata, kuinka helposti keskustelut soljuivat.

”Olit ensimmäisiä velhoja, joihin koskaan tutustuin. Tapasin sinut itseasiassa, hetkinen, kahdeksantoista vuotta sitten. Voitko kuvitella?” Harry sanoi ja naurahti niin, että hänen kätensä lennähtivät suun eteen. Harry kyllä näytti suloiselta ja Dracoa hymyilytti, mutta hän kaipasi toisen käsivarren takaisin ympärilleen.

”Tiedän, tiedän. Me olemme vanhoja, Potter.”

”Sinä olit niin hieno ja tiesit kaikkea taikuudesta. Varoin vain paljastumasta, etten tiennyt mitä huispaus on. Tai luihuinen”, Harry jatkoi muistelemistaan, mutta Dracoa alkoi ahdistaa.

”Ei jooko puhuta tästä.”

”Taakse liimattu tukka, tyylikkäät italialaiset villakangaskaavut...”

”Potter!” Draco huudahti yhtäkkiä hermostuksissaan. ”Etkö yhtään osaa lukea ihmistä? Minä en halua puhua menneisyydestä. En tiedä, kuinka sinä olet käsitellyt traumasi, mutta minä en kestä.”

Potterin silmät levisivät suuriksi. Hänellä oli suurentavat, kaukotaitteisuutta korjaavat linssit silmälaseissaan, eivätkä ne enää olleet ne samat sumeat ja naarmuiset kuin vielä yllättävän kauan koulun jälkeenkin. Nykyisin Potterin silmälasit oli tehty klassisiin Ray-Ban Clubmaster -kehyksiin, joiden yläreuna oli ruskeaa kilpikonnakuvioitua muovia. Lämmin ruskea sopi täydellisesti hänen silmiensä sävyyn. Tummat ja vahvat kulmat kurtistuivat huolestuneeseen ruttuun ja tuuheat ripset räpsyttivät vihreitä iiriksiä esiin uudelleen ja uudelleen.

”Anna anteeksi!” Potter huoahti ja kaappasi hänet halaukseen. ”Puhutaan mistä tahansa sinä haluat. En todellakaan halunnut tehdä oloasi epämukavaksi.”

”Saat anteeksi. Kiitos”, Draco sanoi matalasti ja nautti halauksesta. ”Odota.. Voidaanko olla näin vielä hetki?”

”Oletpa pehmo”, Potter totesi hieman kiusaa äänessään ja halasi aiempaa tiukemmin. Dracon silmät painuivat hetkeksi umpeen mielihyvästä.

Juuri missään muualla hän ei olisi sillä hetkellä toivonut olevansa. Ilta oli laskenut päivänvalon tiehensä, velhokotien ikkunoista kajasti valoa ja kuului vaimeita ääniä. Oli kirkasta, leudon lämmintä ja Harry Potter piteli häntä kuin omaansa.

”Et vain tunne minua kunnolla. Olen aina ollut todella hellyydenkipeä ihminen”, Draco huomautti leuka koholla ja vetäytyi hieman katsoakseen Potteria.

Syttyvien katulamppujen kajossa Harry oli komea kuten aina. Tumman miehen täyteläiset huulet olivat raollaan ja sänki rouhensi leukaa. He irrottautuivat halauksesta, eikä Draco tiennyt minne laittaisi kätensä.

”Haluaisin kyllä. Haluaisin tietää sinusta kaiken”, Harry mutisi kuulostaen miltei haikealta, mutta näytti tsemppaavan itselleen hymyn takaisin. Hän nosti ruskean lasipullon viimeisen kerran huulilleen ja sanoi: ”No, minun olueni on ainakin jo loppu.. Nyt. Haluaisitko takaisin Puolikuuhun?”

”Mennään vain”, Draco vastasi, eikä ollut tunnistaa käheää ääntään.

He jatkoivat matkaa ja kääntyivät seuraavallta kujansuulta oikealle. Kuja oli kapea, heidän yläpuolellaan kulki valosarjanauha ja osa polttimoista vilkkui. Ikkunoita ei juuri ollut kadun suuntaan, mutta kotiovien ja kynnysten reunamille oli aseteltu ruukkuja ja lyhtyjä.

”Onko tuo alruuna..? Naapuriparat…” Draco kuiskasi ja kumartui kurttukasvoisen kasvin tasolle.

”On”, Harry naurahti hieman kireästi ja vilkaisi erään oven suuntaan. Postiluukun yllä luki kultaisin ja koukeroisin kirjaimin Potter.

”Aiotko… Kutsua minut kotiisi?” Draco kysyi arasti ja ihaili hyvinvoivia pelakuita Potterin rappusilla.

”En tänään”, Harry hymyili, ”mutta mielelläni joku toinen kerta. Tämä on vain oikotie takaisin torille.”

He jatkoivat matkaa ja totta tosiaan, seuraavasta käännöksestä jo näkyi ja kuului torin vilkas yöelämä. Dracon sydän sykki epätavallisen nopeasti, eikä hän voinut olla kuvittelematta millaista Potterin kotona olisi, eikä tuntematta pientä kateuden pistosta. Potterin kotikuja oli ihana.

”Sinun täytyy sanoa jotain sille naapurillesi, eihän se alruuna voi siihen jäädä?”

”Voi, usko, olemme yrittäneet. Uusi tulee aina tilalle. Vanha neiti Rosemary on hieman höpsähtänyt”, Harry kertoi hymyillen ja kosketti Dracoa kyljestä.

Puolikuuhun oli saapunut tuttuja heidän kävelynsä aikana. Luna, Blaise, Daphne ja Astoria pelasivat pokeria nurkkapöydässä. Luna vilautti Dracolle ja Harrylle kättään, hänellä oli järkyttävän huonot kortit, mutta Draco varoi paljastamasta sitä muille. Hän ja Harry istuivat Lunan kummallekin puolelle.

”Hyvää iltaa, saavuitteko yhdessä vai sattumalta yhtä aikaa?” Blaise kysyi ja kohautti kulmiaan. ”Fold.”

Kolikkokasojen perusteella Blaise ja Daphne olivat häviöllä. Kierros päättyi siihen, että Luna voitti, vaikkei hänellä ollut oikeasti mitään. Toisten peli jatkui, Luna ja Astoria voittivat vuoron perään selvästi pelkällä tuurilla tai bluffilla, Daphne nousi pöydästä panostensa loputtua ja Blaise seurasi pian perästä. Luna ja Astoria jäivät heittelemään kortteja keskenään.

”Nuo kaksi eivät edes osaa pelata”, Blaise murahti juomaansa ja mulkoili tiskiltä takaisin pelipöytään.

”Niin, sehän oli aivan selvää”, Draco naurahti ja Harry hymyili hänelle.

”Pelasitteko pitkään, ennen kuin tulimme?” Harry kysyi ja vilkutti Lavenderille. ”Hei, kuinka voit? Täysikuu lähestyy jälleen. Molemmille kermakaljat ja Malfoylle lisäksi jotain, mikä leikkaa kasviarsenikin maun tehokkaimmin.”

”Ihan rommia suosittelen. Toden totta, pian on puoliyö. Skoolataanko viikon ensimmäiset sudenmyrkyt yhdessä?” Lavender kysyi ja osoitti jälkimmäisen Dracolle, joka oli hämmästyksestä hiljaa. He eivät olleet puhuneet kasvavasta kuusta sanaakaan Potterin kanssa, silti toinen tiesi, suorastaan tunnin tarkkuudella, että oli aika aloittaa kuukausittainen lääkintä.

”Minä ehdin hävitä vain hieman, mutta Daphne ilmeisesti pienen omaisuuden jo aiemmin”, Blaise sanoi ja vaikutti itselleen tyypillisesti hieman vaivaantuneelta.

Lavender kaatoi kaksi rommishottia ja otti povitaskustaan Dracolta tilaamansa kuukausipakkauksen ensimmäisen ampullin. Draco etsi kaavuistaan samanlaisen, taittoi korkin ja hulautti karvaan sisällön nieluunsa. Ihmissudet kippistivät shoteillaan ja Lavender naurahti hieman katkerana.

”Sellainen show”, noita sanoi, kaatoi Dracollekin kermakaljan ja siirtyi sitten palvelemaan muita asiakkaitaan.

”Entä kuinka sinä voit?” Harry kysyi lämpimästi ja alkoi kantaa kummankin kolpakkoa pöytään.

”Ei se vielä tunnu. Ylihuomenna on jo sitten kurjempaa”, Draco vastasi pujotellessaan pöytien lomasta hänen perässään.

Pöydän ääressä Blaise siemaisi martiniaan ja kysyi närkästyneenä, miksei Potter kantanut koskaan hänen juomiaan. Iloinen virnistys vilahti Dracon kasvoilla ja Potter yskäisi vaahdot kermakaljansa pinnalta.

A/N: ounou onkohan tästä nyt tullut liian höttönen teksti godrickin notkoon? mitäs mieltä olette?

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 6/x 14.10.20
Kirjoitti: Rowena - 16.10.2020 13:40:20

Olipa kivaa, että viidennessä luvussa näytettiin takauma, jossa selitettiin Dracon ja Harryn lähentymistä jo Tylypahkassa. Meni kylmänväreet tuosta ajatuksesta, että miltä mahtaa tuntua syödä päivällistä samassa salissa, missä omia läheisiä on murhattu. Tämä on musta tosi tarkkanäköinen ajatus: "Oppilaat tarvitsivat kohteen katkeruudelleen ja vihalleen, eikä Suurta salia voinut lyödä turpaan, mutta Draco Malfoyta pystyi."

Ihanaa kuvausta puhpalluroista :D. Sopi hyvin just ton luvun alkuun, koska melkoista hattaraa tarjoilit! Kysyit, että onko tää jo liian höttöä ollakseen notkossa, mutta ei mun mielestä. Mulle tässä tekstissä nousee kuitenkin elämänmakuisuus pinnalle kaikkein määrittävimpänä. Ja onneks elämäänkin mahtuu välillä hattaraa! Mutta mun mielestä tässä on sodan traumat kuitenkin niin nähtävissä kaiken taustalla, että hyvin istuu just notkoon!

Tykkäsin taas tosi kovasti tuosta kapakkakuvauksesta, ja Harryn kotikatu kuulostaa ihanalta, paitsi tietysti alruunan osalta. Mutta kaikkein parasta oli, että Harry on vihdoin hankkinut uudet silmälasit XD.

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 6/x 14.10.20
Kirjoitti: Thelina - 17.10.2020 09:29:25

Ihana tämä uusin osa, puhpallurat ja se, miten Harry tuntuu sanovan loppujen lopuksi aika suoraan, mitä hän ajattelee Dracosta. Tässä oli monta muutakin kohtaa, joista pidin: Harryn lasit, miehistynyt ja niin komea ulkonäkö, yllättävä alruuna ja se, miten Draco kumartui kurttukasvoisen kasvin tasolle. Sekä tietenkin viimeinen lause, sai hymyilemään! Olen sama mieltä osastoasiasta kuin Rowena, kyllä tämä minusta sopii notkoonkin! Tässä on mukava sekoitus juuri sitä elämänmakuisuutta, kipeitä ja hyviä asioita ja höttöä tietysti mahtuu mukaan myös<3

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 6/x 14.10.20
Kirjoitti: Vendela - 19.10.2020 20:45:38

Vaikka tässä osassa olikin tuota pörröisyyttä ja pientä höttöä, niin kyllä tämä hyvin voi olla edelleen täällä Notkossa :) Onhan tässä ollut kaikenlaisia muitakin sattumuksia ja juttuja mukana, joten anna olla vain täällä.

Tuo näiden kahden iltakävely oli kyllä suloinen ja harmittelin hieman kun se jo loppui ja nämä palasivat muiden seuraan. Onneksi ilta jatkui kuitenkin vielä yhdessä. Tuo Harryn kotikuja kuulosti kyllä kivalta ja olisin kovasti tahtonut, että nämä olisivat päätyneet Harryn luo, mutta myöhemmin sitten. Hitaasti hyvä tulee :)

Tämä on kyllä kiva tarina, mukavaa kun tässä on vielä x määrä osia tulossa!

Vendela

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 6/x 14.10.20
Kirjoitti: kaaos - 20.10.2020 12:18:13

Rowena: hauska kuulla, että pidit takaumasta! Tykkäisin kirjoittaa kasivuodesta, mutta ne on niin niin nuoria vielä silloin hihih. Ehkä takaumia tulee lisää kuka ties.. Haha ja jes samaa mieltä, kyllä Harryn nyt vaan tarvitsi viimein saada uudet silmälasit. Hyvänen aika, kyllä optikolla nyt tulisi muutamien vuosien välein sentään käydä. Kiitos kovasti kommentistasi!

Thelina: Kiva kuulla että luit ja pidit. Mun Harry tuppaa olemaan ilmeisesti aika usein aika suora :'D Kiitos ihanasta kommentista!

Vendela: Tämä on tosiaan ollut aika slow burn, mutta vähitellen vähitellen ; ) Ja juu, x määrä lukuja, ei ole selventynyt suunnitelmat vielä :' D

Kiitos myös kaikille teille mielipiteistä, teksti jääköön notkoon siis!

Kirjoittajan sananen: käytin tässä luvussa hyväkseni joitain yliopistojen sivujen tutkareita :--P

Draco oli kävelyllä huispauskentän reunamilla ja haaveili lentämisestä. Rohkelikkojen joukkueella oli treenit ja heidän uusi etsijänsä oli hulvattoman huono. Satoi aika rankasti, mutta Draco osasi kuivanapysymisloitsut. Kahdeksannen vuoden oppilaat eivät saaneet pelata, sillä heidän tuli keskittyä viimein valmistumiseen. Sitä paitsi he eivät enää virallisesti kuuluneet mihinkään tupaan. Draco oli toivonut, että saisi suorittaa kävelynsä rauhassa, mutta hän ymmärsi nopeasti sen olleen täysin turha toivo.

"Kuolonsyöjiä ei olisi pitänyt päästää takaisin!" kivahti rohkelikkojen jahtaaja.

"Velhoneuvosto oli aivan liian lepsu", sylkäisi toinen ja katsoi rumasti alas luudaltaan. "Takuulla korruptiota."

"Turpa kiinni, Romilda", Potter huusi laiskasti katsomosta ja alkoi lähestyä heitä. Sade oli kastellut hänet läpikotaisin ja Draco puri huultaan, ettei olisi loihtinut toista kuivaksi. Typerä, hölmö, ihana Potter. "Malfoy ei ole kuolonsyöjä."

"Harry! Ihanaa, että tulit. Roy tarvitsee kullanarvoisia vinkkejäsi. Hän ei oikein vielä ole...", Romilda Vane lirkutti aivan toinen ääni kellossa, mutta Potter pudisteli päätään.

"Tulin vain seuraamaan harjoituksia. Roy oppii kyllä, hänessä on potentiaalia", Potter sanoi ja Draco tiesi toisen valehtelevan. Etsijässä oli potentiaalia korkeintaan joukkueen maskotiksi.

Potter vilkutti Weasleylle ja lähti sitten kävelemään kentältä pois. Hetken kuluttua hän kääntyi katsomaan kohti Dracoa.

"No, tuletko?"

"Miksei Ginevra Weasley ole etsijä?" Draco kysyi saatuaan Potterin kiinni.

"Erittäin hyvä kysymys."

"Mistä tiesit, etten ole..."

"Ettei sinulla ole piirtoa? Olen nähnyt arpesi."

Vähenevän kuun myötä lämpötilat laskivat ja syyssateet saapuivat. Sateen ropina ruosteisissa ränneissä rauhoitti Dracoa, mutta veden muuttuessa rakeiksi hän sulki raolleen jääneen ikkunansa ja jatkoi lukemista. Juomamestarin tutkintovaatimukset. Liemien ja rohtojen opetuksen sekä tutkimuksen tavoitteena on edistää huomispäivän velhoyhteiskuntaa. Tutkinto-ohjelma on keskittynyt sekä koululiemien syventäviin opintoihin, että edistyksellisempiin rohtoihin. Ajan hengen mukaisesti myös kestävä kehitys sekä eettisyys ovat tutkinnossa huomioidut.

“Ei siis gäätien anuskarvojen nyppimistä tai merenneidon suomujen riipimistä ilman suostumusta enää jatkossa”, Draco mutisi ja hörppäsi teetään, “se on ihan hyvä.”

Juomamestarin tutkinnon suoritettuaan opiskelija

osaa selittää ja ymmärtää liemien eri osa-alueiden ja sivuaineiden peruskäsitteitä, terminologiaa ja teorioita
osaa itsenäisesti etsiä, tulkita ja omaksua liemien ja rohtojen alan tieteellistä aineistoa ottaen vastuun omasta ammatillisesta kehittymisestään
osaa soveltaa rohtojen keittämisen syventävää tietoa tieteellisen ongelman ratkaisuun tai uuden tiedon tuottamiseen

Lisäksi aineenopettajan tutkinnon suoritettuaan opiskelija

osaa suunnitella ja toteuttaa opetuskokonaisuuksia
osaa käyttää erilaisia opetusmenetelmiä ja tuntee erilaisia oppimistapoja
on pätevä liemien ja rohtojen aineenopettajana

“Mitä sinä sanoit?” Harry kysyi ja naurahti nenänsä kautta. Ilo läikähdytti Dracon ajatuksistaan, sillä Potter istui hymyillen hänen kotonaan, hänen keittiönsä pöydän ääressä ja joi hänen uuttamaansa syysjuomaa.

Tumman miehen kiharat olivat venähtäneet miltei leukaan, hän oli useamman vuoden pitänyt niitä melko lyhyinä, mutta Harry oli aiemmin päivällä vitsaillut pyrkivänsä Sirius Musta -henkiseen ilmeeseen pidemmällä aikajuoksulla.

“Näytät hieman häneltä jo nyt”, oli Draco vastannut ja saanut Potterilta muikean hymyn ja silmäniskun.

Nyt he olivat jo tunnin ajan tehneet omia töitään mitään sanomatta, vain sateen laulua kuunnellen. Dracolla oli valitettavasti huono tapa mutista ääneen ajatuksiaan, vaivuttuaan tarpeeksi syvälle.

“Tuota, luen tässä vain näitä tutkintovaatimuksia. Ovat viemässä liemiä eettisempään suuntaan, olen itsekin pyrkinyt etsimään vähemmän uhanalaisia vaihtoehtoja raaka-aineiksi. Yllättävän moni taikaotuksen pyllykarva tai maaginen jättiläisen kasvain on korvattavissa ihan yleisillä yrteillä ja sienillä, kunhan prosessin ja loitsujen suhteen on tarkkana”, Draco kertoi ja oli huomaavinaan huvittuneisuuden ja vaikuttuneisuuden sekamelskaa Potterin kasvoilla.

“Luuletko, että saisit opinnoista mitään irti? Sinähän tiedät jo kaiken liemistä”, Potter kysyi ja lueskeli tutkintoesitteitä. Draco tunsi punastuvansa kehuista ja yskäisi.

“Kyse on pätevyyksistä. Saisin todennäköisesti sovittua paremman palkan ja virankin, jos minulla olisi korkeakoulututkinto. Tylypahkan S.U.P.E.R. -tason kurssit olivat keskimääräistä vaativammat ja urani liemien parissa mahdollistaisi kuitenkin todennäköisesti aika paljon hyväksilukuja näistä kursseista... Opetusharjoitteluja pitäisi ehkä käydä.”

“Kalkaros ei ainakaan käynyt ainuttakaan opetusharjoittelua… Rauha hänen sielulleen ja sillä tavalla, mutta voi hyvä Merlin se ihminen ei tiennyt kuinka lapsia käsitellään.”

”Albus Dumbledore palkkasi henkilökuntaa naamakertoimella ja fiilispohjalta”, Draco totesi ja Potter tyrskähti. ”Siinä ei CV:llä ollut osaa eikä arpaa.”

Lämmin, mutta hieman tarkasteleva hymy hiipi Potterin kasvoille. Hän joi juomansa loppuun ja kokosi omat paperityönsä pinoon.

”Olen iloinen, että pystyt puhumaan Dumbledoresta. Ottaen huomioon… kaiken.”

Draco huokaisi ja katsoi toista pitkään sanomatta mitään. Hän ei ymmärtänyt miksi Potterille oli niin kamalan tärkeää, että historian jokainen sivujuoni tuli läpikäydyksi. Miksi jokaisen tarvitsi käsitellä kaikki? Dracon mielestä oli ihan ok jättää joitain demoneita, luurankoja tai mörköjä kaappeihin.

”No, en tiedä onko Tylypahka minua varten. Myös Beauxbatonsin Taika-akatemiassa on tällä hetkellä epäpätevä juomamestari”, Draco sanoi, jättäen tietoisesti kommentoimatta sen enempää Dumbledore-aiheeseen. Potter saisi siitä päätellä, mistä kannatti puhua ja mistä ei. ”Voisin nyt talven aikana hoitaa itselleni opettajan viralliset pergamenttikääröt ja muuttaa sitten Ranskaan. Maisemanvaihdos tekisi hyvää.”

Potterin ilme valahti. Toinen alkoi nostaa ja laskea tavaroitaan, kurkisti tyhjään kuppiinsa ja heilautteli seksikkäitä kiharoitaan kasvoilleen. Sitten suki niitä korviensa taakse, vaikkei ne pysyneet siellä.

”Hyvänen aika, Potter, mikä sinulle nyt tuli?”

”Älä muuta Ranskaan. Tylypahkakin on kaukana, mutta sinne sentään pääsee hormilla”, Potter sanoi ja näytti yhtäkkiä yhtä säälittävältä kuin ikkunan takana vaelteleva märkä koira.

”Mitä se sinua liikuttaa missä minä asun?” Draco kysyi, koska halusi kuulla Harryn sanovan sen, jotain, mitä? Draco ei ollut ihan varma.

Harry oli täysikuuta edeltävänä viikkona tullut Dracon luokse käymään kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla hän oli tullut noutamaan osuuttaan heidän yhteistilauksestaan, mikä oli satsi siperialaisia suokeijun siipiä (epäeettistä, mutta potenttia). Potter oli käynyt pitkän kärmeskielisen keskustelun messinkisen käärmeen pään kanssa, kunnes ovi oli päästänyt arpinaaman sisälle. Hän oli odottanut eteiskäytävässä, että Draco oli saanut punnituksi siivet, ja lähtenyt sitten viipyilemättä.

Toisella kerralla, kaksi päivää myöhemmin, Potter lähetti tekstiviestin, että hänen huivinsa oli unohtunut Dracon eteiseen. Draco oli tiennyt sen olevan paskapuhetta, mutta oli kutsunut toisen kotiinsa sitä silti etsimään. Sillä kertaa ovinuppi oli kuulustellut Potteria vain hetken ja tämä oli hymyillyt käärmeelle veikeästi. Huivia ei tietenkään ollut löytynyt, mutta Draco oli saanut Harryn jäämään luokseen. He olivat alkaneet tehdä töitä yhdessä ja huomanneet sen olleen sujuvaa ja mukavaa siitä huolimatta, että Dracoa oli etonut.

Susiseuroja seuraavana aamuna Draco oli jälleen kysynyt Potteria seurakseen. Harry oli saapunut lounasaikaan hormitse ja siinä he nyt edelleen istuivat, miltei kuusi tuntia myöhemmin.

”Ikävöisin sinua”, Harry sanoi.

Toisen ilme löytyi jostain neutraalin ja aavistuksen ujon välimaastosta. Draco nielaisi ja yritti jäsennellä ajatuksistaan jotain nasevaa sanottavaa, jotain vitsiä, millä leikata odottava paine keittiössä. Tuollaiseen kuului vastata jotain ihanaa, mutta Draco ei ollut valmistautunut siihen. Ei, vaikka Potter oli hänen vieraanaan jo kolmannen kerran viikon sisään.

”Miksi?” Draco kysyi hiljaa, pelkuri kun oli.

Harry huokaisi hymyillen, varmaankin lukien jotain sellaista hänen kasvoiltaan, jota Draco ei ollut tarkoittanut näyttää, ainakaan ihan vielä.

”No minäpä kerron. Koska minä tykkään sinusta. Koska olen tottunut näkemään sinut noin kerran viikossa, vähintään kahdesti kuussa”, Harry sanoi ja elehti paljon käsillään. Draco rakasti Harryn käsiä. Pitkiä sormia, selvästi erottuvia suonia kämmenselissä, vahvan näköisiä ranteita.

Rakeet olivat kostuneet jälleen vesisateeksi, vettynyt koira istui nyt katoksessa koipiaan nuollen ja Harry Potter tykkäsi Dracosta.

He nousivat pöydän äärestä yhtä aikaa, Draco liukui parketilla lyhyen välimatkan umpeen ja tarttui Harrya kaavuista, miltei epätoivoisen tiukasti puristavin nyrkein.

Samalla energialla, yhtä hätiköidysti, hän nuolaisi alahuultaan ja suuteli Potteria. Ihanat, vahvat kädet nousivat Dracon takaraivolle ja hiuksiin. Huulet tunnustelivat toisiaan ja tiesivät kuinka toimia. Suudelma oli niin helppo, että olisi voinut kuvitella heidän pussailleen lukuisia kertoja aiemminkin. Ehkä Dracon mielikuvaharjoituksista oli ollut hyötyä.

“Okei..”, Draco kuiskasi Harryn korvaan ja painoi poskipäälle pienen suukon. “En muuta Ranskaan.”

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 7/x 20.10.20
Kirjoitti: Vendela - 20.10.2020 13:57:27

Olen täällä heti kärppänä kommentoimassa ;D (vaikka pitäisi tehdä kyllä jotain ihan muuta kun roikkua Finissä)

Mutta kylläpä oli taas niin ihana ja kiva osa! Tuo alun takauma kahdeksanteen vuoteen oli hyvä ja toimiva. Se pohjusti hienosti sitä, ettei Harry ole enää pitkään aikaan ajatellut Dracosta huonoa :) Ja tuo yliopisto-oppaasta lainaaminen oli nerokasta! Hauskasti olit saanut taipumaan velhomaailmaan tuon tutkintokuvauksen.

Vai että Harry juttelee kärmeskieltä kolkuttimelle joka ei meinaa laskea tätä sisään. Kiehtovaa! Ja että huivi oli muka jäänyt Dracon luo. No, pääasia että on joku syy, edes sitten tekosyy tavata toista.

Huh, onneksi Draco ei lähde Ranskaan vaan jää pussailemaan Harryn kanssa! Hetken minäkin säikähdin, että näinkö Draco nyt vain ottaa ja lähtee, mutta ei sentään. Hyvä, että Harry sai suunsa auki :) Ja tämän luvun loppu oli kyllä varsin ihana ja suloinen.

Kiitos taas, tykkäsin!

Vendela

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 7/x 20.10.20
Kirjoitti: kaaos - 30.10.2020 11:04:48

Vendela: kiitos kommentistasi! Hauska kuulla että pidit luvusta :3 no ei se tosiaankaan ranskaan lähde jos on pussailuvaihtoehto tarjolla!

”Hurraa!”

Kolpakot kilahtelivat, pikarit kumahtelivat ja nesteet loiskuivat reunojen ylitse. Puolikuussa oli riehakas tunnelma, sillä Henkipään harpyijat olivat jälleen voittaneet ja edenneet liigassa lähemmäs kärkikolmikkoa. Harpyijat, joka koostui vain noidista, oli ensimmäistä kertaa historiassa niin lähellä Euroopan mestaruuskisoja.

Ginny oli niin kaunis. Jos noita oli teininä ja vielä parikymppisenäkin kääntänyt päitä, iän tuoma arvokkuus ja urheilu-uran luoma kuuluisuus eivät suinkaan vähentäneet tämän vetovoimaa. Hän oli saapunut krouviin joukkueensa pitäjän ja jahtaajan kanssa, noidat edustivat edelleen vihreissä ja kultaisissa kaavuissaan.

”Senkin seksikäs paskiainen”, Pansy sanoi, pukien Dracon mietteet sanoiksi paremmin kuin hän itse olisi koskaan osannut.

”Älkäähän nyt”, Ginny sanoi, mutta alkoikin nauraa, ”tai no jaa, olihan se helkkarin hienoa! Vai mitä, siskot?”

Draco huomasi Blaisen käyvän jo silmäpeliä näyttävän jahtaajan kanssa. Viimeisenä vuonnaan Ginny oli vielä pelannut Rohkelikkojen jahtaajana, mutta yllättäen (no Dracoa se ei yllättänyt) pääsikin joukkueeseen etsijänä. Sitä paikkaa nainen pelasi edelleen, miltei 10 vuotta myöhemmin.

Harry palasi vessasta ja keräsi saman tien katseet huispaajilta, jopa jahtaaja keskeytti Blaisen kanssa flirttailun. Toisinaan Draco unohti, että Potter oli kaikkien näiden vuosienkin jälkeen nähtävyys niille, jotka eivät häntä henkilökohtaisesti tunteneet.

Draco huomasi itsestään kaksi asiaa. Yksi: hän oli sisintään lämmittävän tyytyväinen siitä, että hän tunsi Potterin hyvinkin henkilökohtaisesti. Ja kaksi: hän oli suunnattoman omistushaluinen.

Ginnyn kollegat liekkuivat ja lirkuttivat Potterille minkä kerkesivät. Draco pystyi täydellisesti samaistumaan ilmeeseen Blaisen kasvoilla. Eikä Potter edes vastustellut. Hymyili parasta hymyään pitäjälle ja nauroi jahtaajan paskalle vitsille ja halasi halaamistaan entistä heilaansa. Uudelleen ja uudelleen.

”Olisinpa nähnyt sen!” Potter toisti itseään. ”Ensi peliin minun on saatava liput! Tämä käy aivan liian jännittäväksi.”

Draco mutristi suutaan ja hulautti neljännen gibsoninsa kurkustaan alas. Hän puraisi hillosipulia ja tonttuvermutin makea väkevyys pisteli kielellä lähes yhtä terävästi kuin Potterin aivan toisaalle osoitetut naurahdukset.

”Hae minullekin”, hän sanoi vierestään nousseelle Blaiselle, joka kurtisti hivenen kulmiaan ja nyökkäsi merkitsevästi neljää tyhjää koktaillasia.

”Kyllä, samanlainen. Äläkä holhoa minua”, Draco sanoi kylmästi.

”Selvä homma, draamakuningatar.”

Hän tunsi punastuvansa. Se oli koodisana Blaiselta ja tarkoitti sitä, että Draco oli jäänyt jälleen kiinni.

Kahdeksansien oleskeluhuoneessa seisoi koristeellinen vesipiippu, jonka Patilin kaksoset olivat järjestäneet sinne. Se oli syvän purppuranpunainen ja siihen oli upotettu värikkäitä kiviä. Se pulputti iloisesti, kun joku oppilaista imi taikahöyryä keuhkoihinsa.

He, kukin suurinpiirtein kahdeksantoistavuotias ja niin aikuinen, olivat varkain ystävystyneet ja se oli Dracosta aivan käsittämätöntä. Koskaan luihuisena hänellä ei ollut ollut yhtä montaa ystävää. Hänestä tuntui, että jopa ne entiset ”ystävät” jotka olivat tulleet takaisin Tylypahkaan, Pansy, Daphne ja Blaise, olivat vasta nyt hänen todellisia ystäviään.

Kaikki se luihuisuus oli ollut niin pinnallista ja vaikeaa. Luihuisen oli vaikea täysin luottaa edes lähimmäiseensä, sillä kuka tahansa saattoi tukalassa tilassa puukottaa niskaan.

Mutta enää Draco ei ajatellut niin. Hän luotti täysin Pansyyn, Daphneen ja Blaiseen. Ja kumma kyllä myös Potteriin ja Lunaan. Lisäksi hän oli aivan asiallisissa väleissä kaikkien muidenkin uusien tupalaistensa kanssa, jopa Grangerin ja Longbottomin. Kaikki eivät olleet kuitenkaan palanneet taistelun jälkeen kouluun, kuten Grangerin poikaystävä-Weasley tai Tracey, mutta neljän hengen huoneita oli käytävällä kaikkiaan kuusi ja Draco pystyi ajattelemaan kaikista kahdestakymmenestäneljästä jotain hyvää. Se oli oksettavaa.

”Harry”, Sue Li, nätti korpinkynsitaustainen tyttö sanoi ja tarjosi piippua Potterille, yskien hieman.

”Kiitti”, Potter vastasi hymyillen. Hänen korpinmusta, kiiltävä tukkansa oli sullottu pipoon ja hieman tiukaksi käyneen neuleen hihat oli kiskottu kyynärpäihin. Alkuvuoden laihuus oli hiljalleen jäänyt taakse, kiitos säännöllisten aterioiden, ja se oli tehnyt Potterista ihan järkyttävän komean. Jotenkin sen luisevan ja epävarman rillipään tilalle oli muutamissa kuukausissa kasvanut matalasti naurava kuuma nuorukainen, eikä Draco tosiaankaan ollut ajatustensa kanssa yksin.

Jos Potter ei seurustellut Ginnyn kanssa (he tuntuivat eroavan kahden viikon välein), Draco näki tusinan muita jonossa odottamassa.

Kerrankin, kun Potter vain istui takkatulen ääressä lukemassa, keräsi hän luokseen lumoutuneita noitia ja velhojakin, joiden mielestä mikä tahansa Potterin typerästä suusta pääsi, oli filosofisinta ja kauneinta koskaan.

”En käsitä, mikä hänessä on edelleen muka niin ihmeellistä”, Draco valehteli ja tuhahteli ja punasteli Potterin suuntaan saaden Daphnen naurahtamaan ääneen ja Pansyn kohauttelemaan kulmiaan.

”Meidän draamakuningatar”, Blaise totesi virnistäen, ”on mustasukkainen.”

Viides tonttu-gibson oli hetkessä juotu ja Draco huomasi humalan lempeän otteen itsessään. Se oli toisaalta turvallinen olo, toisaalta vaarallinen, sillä hän ei enää voinut olla täysin vastuussa sanoistaan tai teoistaan.

Blaise huomautti hänelle, että hän tuijotti hieman liian murhaavasti maankuuluja huispaustähtiä, mutta Draco vain mulkaisi häntäkin vastaukseksi.

Potter se vain kellui huomion keskellä, eikä ollenkaan näyttänyt siltä, että hän olisi, Salazarin ja Helgan salasuhde sentään, suudellut Dracon kanssa vain muutamaa tuntia aikaisemmin.

Se raastoi Dracon seinähulluksi.

”Hei, Potter!” Draco huudahti impulsiivisesti, nojautui tyynyihinsä ja risti käsivartensa.

Jo valmiiksi hymyilevän Potterin silmäkulmiin uurtui liikuttavat rutut.

”No mitä, Malfoy?” Potter kysyi, eikä Draco enää keksinytkään mitään syytä, miksi oli keskustelun avannut. Jos nyt kapakan puolelta toiselle huutelua pystyi edes keskusteluksi kutsumaan. Dracon suu jäi kevyesti auki hänen aivotoimintansa pysähtyessä Harryn lämpimän hymyn valoon.

”Hän taisi vain kaivata sinun huomiotasi”, Ginny totesi, jolloin Potterin silmien hymyyn eksyi aste vieläkin onnellisempaa loimua.

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 8/x 30.10.20
Kirjoitti: Vendela - 30.10.2020 11:22:42

Awwws! Draco on aina niin suloinen ja ihana kun on noin läpinäkyvä ;D Todellakin draamakuningatar!

Tässä osassa oli kyllä monta kivaa juttua, tässä vain muutama maininta. Ihanaa kuinka Blaise tuntee Dracon niin hyvin, että tietää tarkalleen mitä tämän päässä liikkuu. Ja kivaa, että Draco kokee tuntevansa Harryn niin hyvin ettei tämä ole mikään nähtävyys hänelle :)

Saadaanko sitä pussailua pian lisää ;) Vaikka kyllä tämäkin oli erittäin herkullista luettavaa! Dracon mustasukkaisuus oikein tihkui läpi ja toivoin kovasti, että Harry olisi nähnyt sen ja päästänyt Draco-raukan kärsimyksistään. Mutta ei! Hienosti pidit jännityksen yllä!

Seuraavaa osaa jo odottaen!
Vendela

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 8/x 30.10.20
Kirjoitti: Rowena - 30.10.2020 12:06:40

Kivoja lukuja taas! Tämä ficci on ihanan monipuolinen, henkilöitä on paljon (mutta ei liikaa, hyvin pysyy menossa mukana) ja jokainen heistä tuo eri asioita esiin Dracosta. Musta nuo takaumat on tosi onnistuneita, ne selittävät hyvin menneisyyden vaikutusta nykyaikaan eivätkä mitenkään katkaise tarinaa. Tosi hienosti toimi esimerkiksi tuo draamakuningatar-termi, jonka Blaise oli ottanut käyttöön jo Tylypahkassa ja jonka kuuleminen Puolikuussa toi Dracon mieleen muiston illasta kahdeksannella luokalla. Tosi eheää kerrontaa!

Tykkäsin paljon tuosta kohtauksesta Harpyijoiden kanssa, sen kautta pääsi hyvin mukaan baaritunnelmaan. Ja voi että, seitsemännen luvun alku sai mut ikävöimään takaisin yliopistoon. Sulla on taito kirjoittaa niin elävästi, että näiden kahden luvun aikana tosiaankin kaipasin sekä koulunpenkille että kaljalle :D.

Perustajat-ficcarina mua ilahdutti suuresti Dracon "Salazarin ja Helgan salasuhde sentään" :D. Todellinen salasuhde, kun sen nimessä noidutaan vielä yli tuhannen vuoden päästäkin XD.

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 8/x 30.10.20
Kirjoitti: Thelina - 30.10.2020 21:20:29

Olen kyllä ihan samaa mieltä kuin Rowena, että tässä on niin toimiva hahmokaarti ja tämä näiden kaveriporukka ja myös nuo takaumat kasivuoteen ovat tosi onnistuneita! Tykkäsin edellisessä osassa siitä koulutusohjelman kuvailusta ja tietysti ihanasta suudelmasta! Harry taisi tässä uudessa luvussa tykätä siitä, että Draco on vähän mustasukkainen ;) toivottavasti siis pian saadaan lisää suutelointia, niin saa Dracokin tarpeeksi huomiota! Ja uh, Ginny on tosiaan melkoisen kuuma, varmaan hänellä riittää vientiä yhtä paljon kuin jahtaajillakin. Kiitos kun kirjoittelet, tätä on ihana seurata :)

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 8/x 30.10.20
Kirjoitti: kaaos - 03.11.2020 00:18:51

Vendela: dramaqueen!draco on kyllä klassikko :D kiitos ihanasta kommentista jälleen <3

Rowena: kiitos palautteesta! Hyvä kuulla, että hahmomäärä ei tunnu liian suurelta. Hahah mahtavaa, että tämä fikki vei sut kaljalle ja yliopistoon. :3

Thelina: kiva kuulla, että säkin tykkäät takaumista. Niitä on ollut hauska kirjoittaa. Heh tämä fikki on täysin Dracon PoVista mutta voidaan ehkä päätellä sun olleen oikeassa, eiköhän Hartsa vain nauttinut tilanteestaan ;) kiitos että luit ja kommentoit!

Ps. Olipas teillä kolmella kauniisti yhteensointuvat nimimerkit!

Kirjoittajan sanaset: heh voi sentään, mä taidan nyt vaan oksentaa tähän kaikenlaisia fikki-ideoita, joita oon päässäni pyöritellyt, mutta kyllä se punainen lanka siellä jossain on. Ja jatkuva ystävysten baari-illat -teema sentään on ja pysyy. Kyllä tämä tarina tästä vielä kokoon saadaan! Jotenkin oon nyt ihan ihastunut tämmösen hyväntuulisen tekstin kirjoittamiseen, ei angstia, ei traumoja, ei vaikeita huolia!!

Daphne opiskeli riimuja ja kirjallisuutta toista vuottaan Alfamen Taika-akatemiassa. Akatemia perustettiin sodan jälkeen, kuten niin moni muukin velhomaailman modernisoinneista. Olihan se nyt kumma, ettei aiemmin voinut jatko-opiskella taikuutta missään varsinaisessa oppilaitoksessa. Ainoa tapa saada koulutusta Britanniassa Tylypahkan jälkeen oli hakeutua harjoittelijaksi tai oppipojaksi jonkun mestarin luokse tai tehdä itsenäisesti tutkimusta.

Draco oli kiinnostanut Alfamesta heti sen perustamissuunnitelmista kuultuaan, mutta kun Taika-akatemia sai viimein rahoituksen ja tuen alkemisti Simone Alfamen säätiötä, ei Draco ollutkaan saanut aikaiseksi hakeutua opiskelemaan, sillä hänen oma yritystoimintansa oli saanut samaan aikaan nopeasti siivet alleen.

Nyt Draco kuitenkin seisoi seitsemän erittäin nuoren opiskelijan keskellä ja kuunteli tuutorin (myös hyvin nuori) kertomuksia bileistä ja siitä, kuinka opiskelu on kyllä sitten ihan rankkaa työtä.

”Malfoy, Draco?” sanoi tuutoriopiskelija ja piteli sormeaan pergamentilla. Draco nyökkäsi.

”Oletko sinä oikeasti ihmissusi etkä kuolonsyöjä?” kysyi yksi nuorista, rasvatukkaisista velhoista hänen vieressään. Poika näytti siltä, että hän pelkäisi valmiiksi mitä tahansa vastausta.

”Olen”, Draco vastasi, kohteliasta äänensävyä tavoitellen, hän oli aikuinen, kuitenkin.

”Siistiä”, poika henkäisi.

”Kaikkea muuta.”

Hän oli saanut lisäpaikan vuosikurssilta vain ansioluetteloaan vilauttamalla, pääsykokeisiinkaan hänen ei ollut tarvinnut osallistua. Draconhan tarvitsi vain suorittaa muutama pakollinen täsmäkurssi ja pedagoginen perustutkinto ja hän olisi jo valmis opettamaan liemiä ja rohtoja.

Daphne oli kehunut akatemiaa kovasti, mutta Dracoa epäilytti edelleen. Eikä vähiten siksi, että kaikki hänen uudet opiskelukaverinsa näyttivät nuorilta Severuksilta.

”Isoisäni osti minulle opiskelupaikan vastaanottamisen kunniaksi uuden taikasauvan”, eräs ruskeahiuksinen finninaama hihkui ja Draco pyöräytti silmiään.

”Se on aito Harry Potter -sauva! Katso, kuinka hieno. Voi että Harry on sitten hyvännäköinen, en voinut uskoa sitä todeksi. Se oli maaginen hetki, kun sovitimme sauvoja ja hän oli niin lempeä ja ystävällinen koko ajan…” tyttö jatkoi ja esitteli taikasauvaansa vieressään kävelevälle vaalealle noidalle.

Draco ei tulisi kestämään näiden kakaroiden kanssa hetkeäkään. Daphne oli aivan sekaisin, tai sitten riimuja lukevat olivat kiinnostavampia.

Mutta yliopiston rakennus oli hieno. Korkeat kultaiset pylväät kohosivat kohti taivaaksi muuttuvaa kattoa. Kunnianosoitus Tylypahkalle, kuulemma. Lattia kimalteli valkeaa marmoria ja luentosalien penkkirivit olivat tummaa, koristeellista puuta.

Tuoreet liemien opiskelijat seurasivat tuutoria kohti ruokasalia, jossa olisi tarkotus ”tutustua paremmin”. Siihen ei Draco sentään venynyt. Hän puki ylleen hämäytysloitsun ja jättäytyi toisista jälkeen.

Hänellä oli jo kirjalistat, kurssisuunnitelma ja henkilökohtainen lukujärjestys. Draco päätti käydä vielä tervehtimässä professoreitaan ja ilmiintyä sitten kotiin. Lukukausi alkaisi varsinaisesti vasta viikonlopun jälkeen.

Kaunis pöllö nokki Dracon ikkunaa. Harryn pöllö.

Hei,

Mitä sinulle kuuluu? Et ole vastannut soittoihini tai tekstiviesteihini, niin aloin huolestua… En kai ole tehnyt mitään väärää? Vastaathan.

Sinun,
Harry

Kirjeitse Potter muisti sentään vielä kuinka on kohteliasta ja asiallista kirjoittaa, siitä Draco oli mielissään. Käsiala oli tosin yhtä huonoa kuin aina ennenkin ja paperi jotain kamalaa ruudullista.

Totuus oli, ettei Draco tiennyt mikä hänen matkapuhelimessaan oli vikana. Ensin hän oli yrittänyt kyllä vastata, mutta puhelin oli muuttunut ruudustaan mustaksi.

Hermione oli auttanut häntä ja jästipalveluista sellainen parrakas nuorukainen oli tullut asentamaan hänen kotiinsa töpselin. Puhelimessa oli kamalan huono energianvarausmekanismi. Joka päiväkö se olisi pitänyt ladata uudelleen? Ja sitten hän oli kadottanut johonkin sen valkoisen latausjohdonkin. Jostain syystä tulejo ei tehonnut itse puhelimeen, eikä sen laturiin.

Kun hän oli löytänyt laitteet ja vempeleet, niin se mokoma rakkine herjasi saldorajan täyttymisestä, eikä Draco ollut kehdannut taas kysellä Hermionelta tyhmiä.

Ja nyt hän ei ollut edes nähnyt Potterin viestejä. Draco vaipui synkkiin ajatuksiin ja murjotti puhelimensa jälleen mustuneelle ruudulle. Jotenkin se omenan kuvio raivostutti häntä joka kerta enemmän.

Hän otti esiin pergamenttia ja sulkakynän, eikä mitään mautonta kuulakärkikynää. Draco oli nyt saanut hetkeksi tarpeekseen jästisuvaitsevaisuudestaan.

Hyvä Harry,

Ihanaa kuulla sinusta. Pahoitteluni, etten ole vastannut sinulle puhelimella. En oikein välitä siitä.

Aloitin opinnot Alfamen Akatemialla eilen. Rakennus on todella hieno, mutta oppilaat todella kamalia. Kuinka on mahdollista, että Tylypahkasta jo valmistuneet, siis aikuiset ihmiset, voivat olla niin järkyttävän lapsellisia?

Kaipaan sinua,
Draco

Hän mietti hetken, heilautti sitten sauvaansa ja kaksi viimeistä riviä puhdistuivat pergamentilta.

Ystäväsi,
Draco

”Joku saa nyt luvan pitää Dracolle jonkun kännykkäkurssin. Tuo mahdoton ei taaskaan pidä sitä päällä. Ei siitä ole mitään hyötyä, jos siihen ei saa yhteyttä”, Pansy valitti hymyillen ja suukotti puhpalluraa.

”Ei kiinnosta”, Draco mutisi.

”Ja hyvä niin. Matkapuhelimet säteilevät aivoihin, salakuuntelevat keskusteluita ja aiheuttavat riippuvuutta”, Luna sanoi lauhkealla äänellään, mutta vaikutti totiselta.

Naisella oli yllään sininen neule, johon oli ommeltu simpukoita ja kalaverkkoa. Hänen päälaellaan heilui kolme nutturaa, joista keskimmäiseen oli tökätty vaaleanpunainen koktailpäivänvarjo. Sanoi Luna mitä tahansa, häntä oli vaikea ottaa koskaan täysin tosissaan.

Pansy tuhahti Lunalle lempeästi ja pyysi Dracolta tämän iPhonen. Draco kaivoi sen laukustaan ja ojensi tummatukkaiselle ystävälleen.

”Millaista oli orientaatiossa?” Daphne kysyi.

”Kamalaa. Oletko sinä henkiseltä iältäsi kahdeksantoista, vai kuinka sinä kestät siellä?” Draco puuskahti.

Daphne näytti hetken loukatulta, mutta totesi sitten, että ollapa kahdeksantoista. Keskustelu soljui siitä eteenpäin pumpulisukupolveen, jolla ei enää ollut suoraa kosketuspintaa sotaan. Nykyiset nuoret aikuiset olivat aloittaneet ja lopettaneet Tylypahkan sen sodanjälkeisissä raunioissa. Korkeintaan heidän isosisaruksensa olivat saattaneet nähdä ja kokea sen kaiken.

”Sinä et ole maksanut puhelinlaskujasi”, Pansy sanoi yhtäkkiä. Hän ei ollut osallistunut hetkeen keskusteluun, vain herättänyt puhelinta henkiin ja selvittänyt mikä sitä vaivasi. ”Onko sinulla tiukkaa?”

Draco punastui.

”Kyllä minulla on rahaa. Mutta kun me hankimme sen, niin Hermione maksoi sen jästirahalla. Sillä sellaisella pankkikortilla, eikä minulla ole sellaista, eikä jästipankissa holviakaan…” hän tunsi olonsa hetki hetkeltä hölmömmäksi. Pitikö siinä kaikkien keskellä paljastaa, ettei ymmärtänyt mistään mitään?

”Ja minä kun luulin vain, että olet suuttunut minulle jostakin”, Potter sanoi lämpimästi. Hän oli jälleen hiipinyt Dracon huomaamatta Puolikuuhun, todennäköisesti suoraan töistä.

”Kuten me kaikki”, Pansy nyökkäsi.

”Minä tiesin, ettei Draco ole minulle vihainen. Hän ei suutu minulle koskaan”, Luna sanoi ja päivänvarjo keikkui nutturalla.

Harry puristi Dracoa olkapäältä ja istui sitten hänen viereensä. Draco tunsi kaapujensakin läpi toisen lämmön ja esti vaivoin itseään nojaamasta Harrya vasten. Hän tyytyi hengittämään syvään puisen ja pihkaisen ja harryisen tuoksuyhdistelmää.

”En ole, enkä ole ollut, kenellekään suuttunut. Ihmettelen vain, että mistä lähtien pöllöviestit tai suojeliukset ovat olleet muinaishistoriaa?”

”Kaikki eivät onnistu muodostamaan pysyvää suojeliusta, saati lähettämään sen mukana viestiä. Kuten varmasti tiedät”, Harry sanoi ja vinkkasi silmää. ”Ja pöllöpostilla kestää helposti useita tunteja.”

Sähköisyys oli ollut heidän välillään siitä asti, kun he olivat sinä sateisena iltapäivänä suudelleet. Kumpikaan ei ollut tehnyt aloitteita sen jälkeen. Sadepäivän iltana Draco oli nolannut itsensä juomalla taas liikaa, minkä jälkeen Potter oli saattanut hänet kotiinsa taas. Aneluista huolimatta Potter ei ollut tullut hänen luokseen toista kertaa saman vuorokauden aikana.

Draco tunsi käden painon polvellaan. Potter sukelsi kangaskerros kerrokselta kaapujen läpi ja silitti häntä housujen läpi reideltä. Käsi tuntui lämpimältä ja vahvalta.

”Ystävä?” Potter kysyi niin matalasti, ettei muut kuulleet.

Draco mietti tarkkaan, mitä vastaisi, ettei lämmin ja mukava käsi vain siirtyisi pois. Siinä oli jotain kutkuttavan hauskaa ja seksikästä, ettei kukaan pöydän ääressä tiennyt, kuinka intiimisti Potter piti hänestä kiinni. Ja kuinka omistavasti. Dracoa hämmästytti miten hyvältä se tuntui ja kuinka vähän se kahlitsi.

”Hyvä ystävä?” Draco korjasi itseään ja se oli ilmeisesti hyvä vastaus, sillä Potter puristi kevyesti hänen jalkaansa ja jäi silittämään peukalolla sisäreittä.

”Draco?” Daphne sanoi, tai ilmeisesti toisti.

”Mitä?” Draco kysyi, saaden Harryn naurahtamaan vieressään.

”Daph vain kysyi sinua lounastreffeille teidän yhteisen koulunne ravintolaan ensi viikolla. Missä sinun ajatuksesi oikein ovat?” Harry sanoi ja virnisti.

”Sopii”, Draco sanoi ja nousi paikaltaan. ”Minä käyn, hmm, haukkaamassa raitista ilmaa. Potter?”

Harry naurahti, nousi seuratakseen ja kohautti olkiaan toisille. Pansylla oli ärsyttävän mairea ilme ja Luna katseli heitä kaleidoskooppisilmälasien läpi hymyillen, mutta Draco oli melko vakuuttunut, ettei kukaan osannut epäillä mitään, vaikka he menivätkin Harryn kanssa kahdestaan ulos.

Eikä Draco kyllä juuri nyt piitannut toisten ajatuksista lainkaan. Hän välitti vain siitä, että Potter tuoksui ihanalta, vaikkakin liian kaukaa. Pitkäjalkainen mies harppoi hänen edessään ja johdatteli heitä Dracon ranteesta kiinni pitäen.

Hetken kuluttua Potter tönäisi hellästi Dracon Thestralintorilta sivukujalle, painoi hänet itsensä ja tiiliseinän väliin ja suuteli voimakkaasti.

Draco hymyili Harryn huulille ja päiviä padottu ikävä tulvahti kerralla ulos.

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 9/x 3.11.20
Kirjoitti: kaaos - 10.11.2020 10:32:08

Sisältövaroitus: maininta sivuhahmon itsemurhasta ja kuolemasta.

Jostain kaukaa kantautui alruunan kirskunta. Draco naurahti epäuskoisena ja katsahti Harrya, joka virnisti.

”Alan tottua siihen. Löytäisin kotiin vaikka sokeutuisin”, hän sanoi.

”Olet kamalin.”

Draco olisi kuitenkin mieluummin seurannut muhkuraisen kasvin huutoja, kuin palannut kapakkaan, mutta hän ei kehdannut kutsua itseään kylään, kun tiesi Hermionella ja Ronilla olevan harvinainen vapaailta tiedossa.

Se oli tärkeää Harrylle.

”Ugh. Voitaisipa me vain mennä luokseni ja...”, Harry mutisi, nojasi salamaisen otsaansa seinään Dracon takana ja painautui vartalollaan vasten häntä.

Draco ei oikein voinut uskoa, että Harry olisi halunnut viettää mieluummin hänen kanssaan aikaa, kuin parhaiden ystäviensä. Hän käytti kaiken tahdonvoimansa työntääkseen toista kauemmas.

”Haluat nähdä heidät.”

”Keidät?” Potter vastasi virnisten ja pussasi Dracon huulia nopeasti.

”Parhaat ystäväsi? Onkohan täällä yläkerrassa ketään kotona?” Draco kysyi hymyillen ja koputti hellästi Harryn ohimoa.

”Ehkä siellä on, mutta alakerrassa asuu joku tosi innokas tyyppi.”

”Potter!”

Draco sai vuorostaan vetää Harrya ranteesta. Matkalla kohti Puolikuuta Harry pysäytti heidät monta kertaa suudellakseen Dracoa ja se tuntui käsittämättömältä. Olisivatko he voineet olla tässä jo joskus aiemmin? Vai oliko heidän aikansa tosiaan vasta nyt? Entäs kahdeksannes vuosi? Entäs kaikki sitä seuranneet? Mikä ihme oli muuttunut?

Ihmiset availivat värikkäitä sateenvarjoja ja loihtivat ympärilleen sateensuojaloitsuja, mutta Draco ja Harry kastuivat toisiinsa kiinni. Heidän märät hiuksensa sotkeutuivat ja Harryn silmälasit huurustuivat.

Puolikuu oli heidän kävelynsä aikana tyhjentynyt, mutta ovien eteen poksahti juuri samaan aikaan pariskunta Granger-Weasley. Weasley oli pidempi ja oudolla tavalla komeampi kuin Draco oli muistanut. Hänellä oli hyvin istuvat vaatteet, koristeelliset pisamat ja kolmekymppisen karismaa.

“Harry, helkkari kuinka pitkästä aikaa! Mahtavaa nähdä sinua. Hyi hitto, miksi olet ihan märkä?” Weasley sanoi Harryn halauksessa. Hermione päätti viisaasti ja vain kosketti lempeästi ystävänsä litimärkää viittaa.

“Hei Harry, hei Draco”, Hermione sanoi tummat silmät tuikkien ja taputti yhtä iloisesti Dracoakin.

“Mitä Malfoy?” Ron kysyi häneltä, näyttäen aidosti ilahtuneelta ja kiinnostuneelta.

Hermionen kanssa Draco oli ollut hyvissä väleissä jo vuosia, töiden ja yhteisten mielenkiinnon kohteiden kautta ja yksinkertaisesti siksi, että noita oli ollut kahdeksantena vuotenaan Tylypahkassa, toisin kuin tämän puoliso. Dracosta tuntui, että hän oli keskustellut Weasleyn kanssa ehkä neljä kertaa sodan jälkeen, eikä hän siksi todellakaan tiennyt, mitä vastaisi toisen “mitä Malfoy” -heittoon.

“Valmistan liemiä tilauksesta, erityisesti sudenmyrkkyä, sattuneista syistä. Lisäksi aloitin vastikään juomamestarin opinnot Alfamen akatemiassa. Mitä sinulle kuuluu?”

“Helkkari, kiirettä pitänyt. Kujeita Georgen kanssa ja pottatreeniä iltaisin. Eipä kovin kiinnostavaa. Upeaa olla vapaalla!” Weasley sanoi ja luimisti hartioitaan vaimonsa katseen alla. ”Ei sillä, rakastan tietenkin lapsiani..!”

Draco nyökkäsi ja kuivasi itsensä heilauttaen taikasauvaansa.

“Onko tuo Malfoy seniorin taikasauva?” Weasley kysyi. “Hän menehtyi, eikö niin?”

Se todellakin oli hänen isänsä toinen sauva, ensimmäinen oli tuhoutunut sodassa, mutta Lucius oli teettänyt seuraavasta edellisen taikasauvansa kanssa identtisen ja siihen sopivan kävelykepinkin. Silloin tällöin, aivan yllättäen, inho puistatti Dracoa hänen käyttäessään sauvaa. Hän ei ollut varma oliko kyse vain tunteista vai oliko puistatus oikeasti peräisin sauvasta.

“Kyllä.. Molemmat vanhempani ovat kuolleet. Miksi kysyt?”

“En tiedä, anteeksi. Osanottoni.. Tuo musta väri ja hopeinen käärmeenpää tuovat vain mieleen karseita muistoja. Anteeksi! Mikset ole hankkinut Harrylta uutta? Hän tekisi sinulle täydellisemmän kuin täydellisen”, Weasley sanoi ja heilautti ilmaan muutaman perhosen.

Draco oli miettinyt sitä, tietenkin. Jotenkin hän ei ollut vain saanut aikaiseksi, tai uskaltanut. Toisaalta hän oli myös odottanut, että Harry itse tarjoutuisi tai kysyisi häneltä haluaisiko hän uuden.

“Tämä on ihan hieno taikasauva”, Harry sanoi ja ojensi kättään pyytääkseen sauvaa. “Eben on kallis sauvapuu. Arvostettu. Eikä se kiinny kovin tiukasti omistajaansa. Siksi sinä olet voinut käyttää sitä normaalisti. 10¼ tuumaa, yksisarvisen häntäjouhi. Sangen taipuisa. Hyvä, tavallinen, ollivanderilainen sauva.”

Harrylle oli kohonnut ammatti-ilme, hän tutki Dracon (Luciuksen) taikasauvaa mietteliäs kurttu kulmiensa välissä ja kiillotti sen nopeasti taskustaan löytyneellä sauvaliinalla, joita Draco tiesi toisen myyvän liikkeessään. He kävelivät yhdessä nurkkapöytään, jossa istui enää vain Luna. Muut olivat lähteneet.

“Sitä paitsi sinun ensimmäisessä taikasauvassasi oli myös yksisarvisen häntäjouhi. Siksikin tämä sauva toimii sinulle, vaikka omasi olikin orapihlajaa”, Harry sanoi ja keskeytti sitten puheensa hetkeksi katsoakseen Dracoa silmiin. “Minulla on se muuten edelleen tallessa. Voi en ole ajatellut sitä sauvaa vuosiin! Sinähän haluaisit sen varmasti takaisin?”

Tunnekuohu sumensi hänen katseensa hetkeksi, eikä Draco ollut varma oliko se ärtymystä, vihaa, liikutusta vai jotain muuta. Päällimmäinen tunne oli ehkä kuitenkin hämmennys. He olivat olleet väleissä miltei heti sodan päätyttyä. Miksei Harry ollut tarjonnut sauvaa aikaisemmin? Draco oli ollut aivan varma, että hänen ensimmäinen taikasauvansa oli tuhoutunut jossain vaiheessa sotaa.

“Minä luulin, ettei sitä enää ole olemassa. Totta hitossa haluan sen takaisin.”

“Harry on pitänyt tallessa Dracon taikasauvan? Kuulostaa erikoiselta”, Luna totesi. “Saitteko riittävästi happea kävelyllänne?”

Draco ei huomioinut Lunaa, vaan tutki katseellaan Harryn vaikeilevia kasvoja. Hermione ja Ron vilkaisivat toisiaan.

“Draco, Harry ei varmasti tahallaan ole pimittänyt sitä sinulta!” Hermione sanoi ja katsoi ystäväänsä tiukasti.

“En… En edes ajatellut... Aikaisemmin ajattelin, ettet mitenkään voisi koskea siihen enää. Kaiken sen jälkeen. Sitten vain unohdin”, Harry sanoi.

“Se on silti minun, Potter.”

Harry nyökkäsi ja ojensi Luciuksen sauvan takaisin Dracolle, joka sujautti sen kaapuihinsa. Kylmä tunne oli vallannut hänet, eikä illanistujaisissa tuntunut enää olevan mitään järkeä. Hän päätti jättää rohkelikkojen kultaisen kolmikon keskenään (ja Lunan) ja nousi lähteäkseen.

”Malfoy!” Harry huusi hänen peräänsä, mutta Draco ei katsonut taakseen.

Kevät sulatti lumen Skotlannista ja Draco itki silmäluomensa verestäviksi.

Hänen äitinsä oli kuollut. Hän oli orpo.

Lucius oli tappanut itsensä muutamaa kuukautta aiemmin Azkabanissa ja silloin Draco oli tuntenut vain häpeää helpottuneisuudestaan. Isän kuolema oli viimeistellyt sodan päättymisen Dracolle. Hän oli viimein vapaa, mutta alkoi käyttää isänsä taikasauvaa, kuin rangaistuksena itselleen. Kaikkea et saa unohtaa.

He olivat äidin kanssa alkaneet laittaa Malfoyn kartanoa kuntoon myyntiä varten. Se oli kuulunut Dracon suvulle yli viisisataa vuotta, mutta hän ei halunnut sitä. Eikä äitikään.

Narcissa oli ollut yksin kotonaan, kotitontut olivat vapautetut, eikä kukaan ollut sopinut tapaamista naisen kanssa moneen seuraavaan päivään.

Vasta neljä vuorokautta Narcissan yllättävästä aivoverenvuodosta hänet löydettiin kuolleena kirjaston punamustalta ryijymatolta. Se oli niin kauhistuttavan jästi tapa kuolla, ettei Draco ollut kestää.

Draco rutisti äitinsä testamenttia rintaansa vasten ja itki lisää.

”Malfoy?”

Potter.

Tummahiuksisella pojalla oli hämmästyttävä taito löytää Draco aina, kun hän itki.

”Mene pois.”

”En mene. Kuulin tapahtuneesta, olen niin pahoillani.”

Potter kumartui hieman ja etsi Dracon kyyneleisen katsekontaktin. Draco rimpuili hetken ja veltosti, mutta antautui sitten Potterin pideltäväksi, niin absurdia kuin se olikin.

”Sinä olet hyvä ihminen. Minä tiedän ja uskon, että olet. Olet näyttänyt sen meille kaikille tänä vuonna”, Potter kuiskutteli ihmeellisiä sanoja hänen korvaansa ja nojasi salamallaan hänen otsaansa.

Draco kohotti leukaansa, painoi poskeaan toista vasten ja kosketti varovasti toisen lämpimiä huulia omillaan.

”Malfoy...” Potter mutisi ja sana kutitteli Dracon alahuulta. ”En minä voi.”

Kirjoittajan sananen: se siitä angstittomuudesta, josta puhuin edellisen luvun alussa x)

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 10/x 10.11.2020
Kirjoitti: Vendela - 12.11.2020 13:15:16

Hupsista, täällähän oli kaksi aivan uutta lukua! Pahoittelut, että nämä ovat meinanneet lipsahtaa ohitse.

Ihanaa oli saada lisää suukkoja, mutta sitten tulikin kylmä suihku niskaan! Et sinä helpolla lukijaasi päästä ;D Mielenkiintoisia asioita näissä luvuissa toki oli ja nyt mietinkin, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Palauttaako Harryn viimeinkin tuon Dracon sauvan ja saadaanko sitten lisää suukkoja. Vai ottavatko nämä nyt etäisyyttä toisiinsa?

Tuosta Dracon opiskelusta oli kivaa lukea myös ja siitä olisi hauska kuulla jatkossakin lisää.

Kiitos näistä,
Vendela

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 10/x 10.11.2020
Kirjoitti: Rowena - 14.11.2020 21:41:46

Täällä taas!

Hauskaa, että kirjoitat velhojen jatko-opinnoista! Varsinkin, kun käsittelet niitä modernilla otteella. Mä oon ficannut Severuksen, Minervan ja Verson jatko-opinnoista, ja oon kirjoittanut ne just tommosina old school -opintoina, joita kuvaat yhdeksännen luvun alussa ;D. Niin tosi kiva oli lukea taikamaailman moderneista jatko-opinnoista. Ja ahahha, nauroin tuolle, että Dracon opiskelukaverit näyttävät nuorilta Severuksilta.

Tulin myös tosi iloiseksi Lunan ulkonäön kuvailusta ja hänen epäluuloistaan kännyköitä kohtaan :D. Muutenkin tuo Dracon kännykkä on ollut tosi toimiva osa tarinaa, sen ympärille on sujuvasti rakentunut tosi paljon. Kunnon MacGuffin!

Tää oli superhieno lause: "Dracoa hämmästytti miten hyvältä se tuntui ja kuinka vähän se kahlitsi." Kuinka vähän se kahlitsi. Upea! Ja upea oli myös tuo kymmenennen luvun lopetus!

Kiitos jälleen!

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 10/x 10.11.2020
Kirjoitti: kaaos - 16.11.2020 21:50:28

Vendela: voi ihana, mutta et sä ole millään lailla velvoitettu antamaan palautetta <33 ihanaa että luet! Ja upeaahan se on saada kommentteja! Ehkäpä osa arvailuistasi osui oikeaan....

Rowena: hahaa jes! Täytyypä jossain vaiheessa tutustua sun jatko-opiskelufikkeihin. Nimittäin aihe kiinnostaa kyllä kovasti..! Jeps tämän fikin maailmassa on tosiaan tämmönen moderni ote, on tapahtunut kaikenlaisia reformeja taikayhteisöön. Kuten ne kännyt taikaväellä haha. Kiitos ihanasta kommentista :3

Kirjoittajan sananen: oih tässä luvussa ei edes piipahdeta Lavenderin kuppilassa, whaat! No ehkäpä se asia korjaantuu ensi luvussa. Alkaa tuntua, että loppu häämöttää, mutta en osaa vielä väittää kuinka monta osaa olisi vielä luvassa. Lukuiloa!

”Olet pitänyt hänelle mykkäkoulua nyt yli viikon”, Astoria kertoi.

”Niinpä. Koska meidän on lupa mennä taas Lavenderille?” Pansy jatkoi. ”Vatsani kaipaa uppopaistettuja asioita.”

”En ole missään vaiheessa kieltänyt teitä menemästä Puolikuun krouviin, mitä hittoa”, Draco mutisi makoillessaan sohvallaan.

Hän toipuili viimeisimmistä susiseuroista ja vihoitteli antaumuksella Potterille. Sohvapöydällä oli jäämiä kotoilusta, punaviinilaseja, useampi keskeneräinen kirja, kännykässä virtaa ja puolivalmis essee.

”No et ole kieltänyt, mutta jos me lähdettäisi nyt sinne, niin sinä päättäisit ystävyyssuhteet kanssamme kirjallisesti”, Blaise totesi. Totuudenmukaisesti.

”Räyhääjillä”, Draco täsmensi ja hymyili tyytyväisenä.

Aina, kun Dracoa vitutti Potter, hän hakeutui luihuiseen seuraan. Se oli maadoittavaa ja perinteistä, Dracohan oli kuitenkin suunnilleen seitsemän, kahdeksan.. viisitoista(?) vuotta vaahdonnut heille lähes päivittäin Potterista. Siinä ei ollut mitään uutta.

Viimeisimpiä käänteitä, no niitä romanttisia käänteitä Draco ei kuitenkaan ollut jakanut heidän kanssaan.

”Harry varmaan ikävöi sinua jo niin paljon, että saisit vanhan taikasauvasi lisäksi kolme ilmaista varasauvaa à la Potter”, Astoria sanoi, ”jos vain vastaisit hänen viesteihinsä.”

”En edelleenkään ymmärrä, mikä tässä on ongelma”, Pansy sanoi rouskuttaen vihreää omenaa.

”Ei tässä ole mitään ongelmaa, eikä Potter ikävöi minua, miksi ihmeessä ikävöisi?” Draco tuhahti ja sai kolme kamalaa ystäväänsä nauramaan ääneen.

”Pansy, kai sinulle on nyt selvää, että tämä on vain yksi järjettömän pitkä, ja pitkäveteinen, esileikki heille”, Blaise sanoi haukotellen. ”Draco kiukuttelee, Harry suuttuu, sitten leppyy, sitten anelee… Sitten Draco sulaa ja sitten he ovat taas ystäviä.”

Draco tunsi punastuvansa ja hörppäsi äkkiä väljähtänyttä punaviiniä yhdestä pöydälle unohtuneista laseista. Alkoholista se johtui vain. Siis poskien lehahdus.

”Mitä te oikein lorvitte täällä edelleen? Kai teillä olisi parempaakin tekemistä?” Draco mutisi ja alkoi suurieleisesti raivata sohvapöytää.

Astoria kohotti kulmiaan virnistellen, vilkutti aavistuksen sormenpäillään ja kaikkoontui kohteliaasti. Pansy ojensi pöydän reunalta puhelimen Dracolle käskien käyttämään sitä ja hyvästeli dramaattisen ystävänsä pikaisella halauksella. Sitten noita nappasi viittansa naulakosta ja kaikkoontui hänkin. Blaise ei vaivaantunut edes hyvästelemään, katosi vain poksahtaen nojatuolistaan.

Jäätyään yksin Dracon valtasi suunnaton apatia. Ärsyttävästi juoruilevat ystävät olivat kuitenkin täyttäneet häntä kolottanutta tyhjiötä. Asunnon hiljaisuus humahti hänen korviinsa miltei sattuen.

Viestejä oli tullut Harrylta vaikka kuinka monta. Ja muutama pergamenttirullakin pöllöitse. Draco ei oikein tiennyt, miksi hän halusi olla edelleen loukkaantunut. Harry oli pyytänyt anteeksi. Toinen oli vain unohtanut ja kai Dracon olisi pitänyt se uskoa.

Jotenkin Dracossa oli vain herännyt pelko, että Harry olisi säilyttänyt sauvan jostain tietystä syystä. Esimerkiksi siitä syystä, että Draco oli kyseisellä sauvalla tehnyt Pahoja Asioita. Draco oli ollut sen sauvan kanssa kauhea. Mitä, jos Harry oli pelännyt, että saatuaan vanhan sauvansa takaisin, jostain syvältä tulisi esiin Paha Malfoy. Mitä, jos Harryn hypoteettiset pelot toteutuisivat?

Ja juuri tämän vuoksi Draco oli haalinut luihuiset ympärilleen. Harhauttaakseen itseään ajattelemasta mitä sattuu.

Hän otti esille keskeneräisen esseensä kiljukaalin fermentoinnin hyödyistä ja mekanismeista, muttei kyennyt keskittymään.

”Malfoy! Hyvä, että soitit! Tai… Onko, onhan kaikki hyvin?” Harry vastasi puhelimeen, kuulostaen äkkiä huolestuneelta ja se teki kipeää. Draco puri huultaan ikävästä ja katsoi sadetta ikkunasta.

”On hyvin. Potter, minä...” Draco puhui puhelimeen ja huokaisi. Hän halusi nähdä Harryn. Ei kuunnella toista typerän välineen läpi. Draco ei edes ymmärtänyt kuinka ääni saattoi kuulua puhelimesta niin hyvin, mutta samalla niin huonosti. Harryn äänen upea karheus jäi kuulematta ja kaikki ne lukemattomat mikroilmeet Harryn kasvoilla jäivät näkemättä. Eikä Draco voinut olla varma, oliko Harry edes huolissaan. Oliko oikeasti? Ehkä Harrya vain ärsytti, että Draco häiritsi häntä puhelullaan.

”Malfoy?”

”Voinko tulla sinne?”

”Olen juuri nyt Ginnyn luona...”

Niinpä tietysti.

”Joo, aivan. Anteeksi, että soitin. Ja Potter… Anteeksi, että olen käyttäytynyt huonosti ja lapsellisesti viime aikoina. Nähdään sitten taas joskus”, Draco sanoi kiirehtien.

”Onko se Draco?” Draco kuuli Ginnyn äänen vaimeasti.

”On”, hän kuuli Harryn vastaavan (iloisesti?). "Malfoy? Oletko vielä siellä? Voin kyllä lähteä täältä, haluaisitko saada nyt taikasauvasi? Se on minulla työpaikallani.”

”Kutsutko häntä edelleen Malfoyksi?” Ginny naurahti taustalla.

”Tavataan puodillasi seitsemältä”, Draco sanoi ja sulki puhelun.

Thestralintori oli pimeä ja märkä ja Draco ilmiintyi suoraan lätäkköön. Hänen nahkakenkänsä kastuivat läpi vahauksesta huolimatta. Onneksi hän oli pystyvä velho, eikä kosteus jäänyt varpaisiin. Miten jästit kestivät syksyä?

”Malfoy?” Harry huikkasi takahuoneesta. ”Tule peremmälle.”

Draco ei kyennyt estämään pientä huokausta pääsemästä huultensa lävitse. Voi Harry, hemmetin kuuma arpinaama. Tumma mies istui työtuolillaan hajareisin ja vuoli sauva-aihiota. Hän oli käärinyt hihansa ja se paljasti hänen vahvat ranteensa ja kiharan karvan peittämät, lihaksikkaat kyynärvartensa.

Draco oli ymmärtänyt, että käsin työskentely sopi Harryn luonteelle, sillä siinä hän saattoi olla ajattelematta mitään, tehdä ja luoda vain.

”Iltaa, Potter”, Draco sanoi hiljaa ja riisui ulkoviittansa. Harry naurahti hieman ja katsoi häneen hymyä silmäkulmissaan.

”Iltaa vain sinullekin, söpöliini.”

”Anteeksi?”

”No söpöliini”, Harry toisti nousten tuolistaan. Hän avasi pienellä avaimella ja sanattomalla loitsulla erään piirongin laatikon ja otti esiin siniseen liinaan käärityn taikasauvan. Dracon ensimmäinen, oma sauva. ”Kymmenen tuumaa, orapihlajaa, yksisarvisen häntäjouhi.”

”Kyllä minä tiedän, millainen se on”, hän tokaisi ja huomasi kätensä tärisevän hieman ojentaessaan sitä taikasauvaansa kohti.

Lämpö ja värisevä, hyvä taika täytti hänet. Jokin ihana yhteenkuuluvuuden tunne nostatti hymyn hänen huulilleen. Taikasauva kädessään Dracosta tuntui kuin hän olisi saanut puuttuneen sormen takaisin.

”Se näyttää kaivanneen sinua”, Harry naurahti.

”Kiitos”, Draco sanoi ja puristi taikasauvaa kaksin käsin rintaansa vasten. Ajatuskin Luciuksen sauvan käyttämisestä enää koskaan iljetti häntä.

”Eipä kestä. Se sopii sinulle todella hyvin. Silti…” Harry sanoi ja epäröi hieman.

Mies perääntyi liikkeen puolelle ja palasi pian sauvakotelo kädessään.

”Mietin silti, että haluaisitko kuitenkin kokeilla tätäkin? Ihan huvin vuoksi? Tämä on myös orapihlajaa, sillä kelttiläisen kalenterin mukaan syntymäpuusi on orapihlaja. Mutta ytimenä on veelan hius”, Harry sanoi ja ojensi laatikkoa. ”Ja tämä on hieman pidempi ja joustavampi.”

Taikasauva oli hienostuneesti veistetty ja sen kahvassa kimalteli pieniä kullankeltaisia pisteitä. Draco ei rohjennut koskettaa sauvaa vielä, vaan tarkkaili sitä laatikosta.

”Ovatko nuo topaaseja..?”

”Ne ovat sitriinin sirusia. Sitriini on kaksosten onnenkivi. Se suojaisi sinua pahoilta ajatuksilta ja käärmeen myrkyltä”, Harry kertoi ja vaikutti hieman ujostuneelta.

Draco otti sauvan käteensä, jolloin voimakas taikuuden humahdus nostatti hänen ihokarvansa pystyyn ja suunnaton onnentunne levisi koko kehossa. Hän uskoi virnistävänsä miltei maanisesti, muttei välittänyt, sillä hetkeä aikaisemmin koettu jälleennäkeminen vanhan taikasauvan kanssa ei tuntunut miltään verrattuna tähän ensikohtaamiseen. Lisäksi Dracosta tuntui, kuin tämä taikasauva olisi ehdotellut hänelle loitsuja ja liikeratoja. Hän heilautti sitä kokeeksi ja sauvan päästä purkautui kauniita säikeitä, kuin rakkauden ilmentyminä.

”Wau”, Draco henkäisi toettuaan hieman.

Hän katsahti Harryyn, joka tuijotti häntä tiiviisti tummenneella ja hieman nälkäisellä katseella.

”Olet uskomaton”, Harry kuiskasi ja saavutti Dracon muutamalla askeleella. Draco sulki silmänsä tuntiessaan Harryn lämpimät sormet kasvojensa sivuilla. ”Niin, niin ihana. Et tiedäkään kuinka sinua kaipasin.”

”Viikossa jo?” Draco kysyi ja hymyili tyytyväisesti vasten Harryn huulia. He suutelivat hetken aikaa, kunnes Harry vetäytyi katsoakseen Dracoa silmiin.

”Viikossa, kuukausissa, vuosissa… En oikeastaan muista aikaa, milloin en olisi kaivannut sinua. Tai edes ajatellut sinua”, Harry sanoi ja hänen ilmeensä oli vakaa ja rehellinen.

Draco laski katseensa Harryn komeilta kasvoilta ja tutki uutta taikasauvaansa tarkemmin. Harry paineli suukkoja hänen hiuksiinsa. Orapihlajaan upotetut sitriinit muodostivat sauvan kahvaan Dracon tähdistön kuvion.

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 11/x 16.11.2020
Kirjoitti: kaaos - 18.11.2020 14:34:56

A/N: hah! kirjoitin parissa päivässä tämän seuraavan luvun ja tiedättekö! Tämä oli viimeinen ennen epilogia! Kyllä vaan, lopun tuntua mulla olikin jo viime kerralla. Sitten inspis iski ja tämä tarina naputteli itsensä tähän pisteeseen. Mutta kuten sanoin, epilogi on vielä luvassa.

”Hän jumaloi sinua”, Pansy tokaisi ja palautti Dracon uuden taikasauvan. ”Ei hän kenenkään muun taikasauvaan ole upottanut nimikkotähtikuvion muodostelmaan timantteja.”

”Ne ovat sitriinejä…”

”Minun sauvani on ihan perustikku. Hemmetin hyvä tikku kylläkin”, Pansy jatkoi.

”Onko sinullakin Potterin veistämä taikasauva? Mistä lähtien..?”

”Tämä on tätä taas. Draco ei tiennyt mikä on iPhone, eikä hän tiennyt, että kaikilla on Harryn tekemät taikasauvat, koska ne nyt vain ovat paljon parempia kuin Ollivanderin. Hän ei myöskään taatusti tiedä, että Harry on rakastanut häntä jotain kymmenen vuotta”, Ginny sanoi, hakien ympäriltään vahvistusta.

He istuivat iltaa Puolikuussa, nyt kun se oli Dracon luvalla sallittua taas. Lavender nojaili heidän vakiosohvansa selkänojaan hymyillen rennosti.

”Dracolla on kieltämättä toisinaan vaikeuksia huomata ilmiselviä asioita”, Lavender naurahti ja palasi töihin baaritiskin toiselle puolelle.

Dracoa nolotti. Miksi hänen ystävänsä saivat eniten riemua hänen piinaamisestaan? Rakastanut kymmenen vuotta? Mitä ihmeen sairasta huumoria sekin oli?

”Saisinko minäkin katsoa taikasauvaasi?” Luna pyysi. Luna oli sentään ihana. Hän ei käyttänyt aikaansa toisten nöyryyttämiseen. ”Olet oikeassa, Pansy. Tämä on mestariteos ja Harry jumaloi Dracoa.”

”Paljon sinä pulitit tästä timanttisauvasta?” Blaise kysyi, joka vuorostaan kuljetti sormiaan tähtikuviota pitkin.

”Se oli lahja… Mutta Potter antoi sen vain siksi, että hän oli pitänyt vuosikausia minun ensimmäistä sauvaani itsellään! Kertomatta sitä! Luulin, että se oli tuhoutunut!” Draco sanoi kiihtyneenä. ”Uuden lahjoittaminen oli vähintä, mitä hän saattoi korvaukseksi tehdä.”

”Olen samaa mieltä, kuin Pansy ja Luna”, Blaise jatkoi kuin ei olisi kuullut Dracoa lainkaan.

”Olette kaikki aivan sekaisin”, Draco tuhahti.

Hän oli ollut uuden taikasauvan onnellinen omistaja jo kaksi päivää. Kaikki onnistui sen kanssa intuitiivisesti ja täydellisesti. Dracon opiskelu sujui paremmin, hänen loitsutyönsä oli tarkkaa ja vaivatonta. Myös liemet tuntuivat luonnistuvan virheettömämmin.

Harry oli kehunut ja suudellut häntä, sanonut kaivanneensa, mutta se nyt oli sellaista. Harry oli vain hyvin tunteikas ihminen, joka kiintyi helposti. Jostain syystä toinen oli nyt kehitellyt itselleen pienen ihastuksen Dracoon. Varmasti oli kivaa saada pussailukaveri synkkään syksyyn.

”Etkö sinä sitten pidä Harrysta?” Luna kysyi seurattuaan Dracoa tiskille.

”Mitä sinä höpiset? Totta kai minä pidän. Kaikki pitävät Harry Potterista. Lavender-kulta, tekisitkö minulle kurpitsalaten, kiitos.”

”Minä luulen, että Luna tarkoitti jotain muuta... Mutta olepa hyvä, laitoin joukkoon lisäripauksen neilikkaa”, Lavender sanoi ja katsoi Dracoa merkitsevästi.

”Minkä tähden teillä kaikilla on nyt niin kamala tarve ristikuulustella minua Potterista?” Draco sihahti hermostuneena.

”Hän on meille kovin rakas”, Luna lausui ja kieputteli vaaleaa kiharasuortuvaansa. ”Kuten sinäkin, Draco, mutta olisitpa nähnyt hänet viime viikolla. Aivan lannistunut ja kiukkuinen.”

”Ja se liittyy minuun miten?”

”Älä esitä hölmömpää kuin olet, Draco.”

Luna tilasi asunsa kanssa saman sävyisen koktailin ja siemaili sitä yhtenä turkoosina ilmestyksenä ja hymyili sitten hurmaavasti Dracon olan ylitse.

Seetripuun tuoksu täytti Dracon nenän, ennen kuin hän kääntyi sen lähdettä kohti. Harry kallisti päätään hymyillen ja pitkä, tumma kihara valahti hänen kasvoilleen viehättävästi.

”Varoitan etukäteen, nuo tuolla nurkkapöydässä ovat ihan kaheleita kaikki”, Draco kuiskasi liioitellun kovaa.

”Hei Harry! Vaikutat iloisemmalta tänään!” Luna sanoi.

”Hei Luna, minä olenkin”, Harry vastasi ja Luna vinkkasi hänelle silmää ennen kuin lipui juomineen takaisin muiden luo.

”Mitä sinä juot?” Harry kysyi puhuen matalasti Dracon korvaan.

”Maista.”

Lavender nieli virnistystään ja vilkuili heitä tiskin takaa, pyyhkien kiireisen näköisenä putipuhdasta pöytää.

”Mm hyvää. Kiitos. Lav, tee vain minullekin samanlainen. Alkoholi ei ehkä ole paras idea tänään.”

”Kaksi sirppiä, viisi sulmua”, Lavender pyysi hymyillen.

Harry kilautti pöydälle kolme sirppiä ja antoi loput Lavenderille. Hetken kuluttua he hörppivät kuumia vaahdon peittämiä ja oransseja juomiaan toisiaan katsellen.

”Se on todella toiminut kauniisti. Taikasauvasi”, Draco sanoi.

”Se on sinun sauvasi.”

”Miksi sinä teit siitä niin hienon? Hienomman kuin muille?”

Harry katsoi häntä lempeästi, mutta jossain silmien ja suupielien luona Draco oli havaitsevinaan hieman kipua.

”Malfoy… Siksi, tietenkin, että sinä olet niin hieno”, hän sanoi pienesti virnistäen.

Draco pyöräytti silmiään ja johdatteli heidät pöydälliseen ajattaroja, nunduja ja akromantelloja, tai siis heidän yhteisiä ”ystäviään”.

”Harry! Ihailimme juuri kollektiivisesti viimeisintä lisäystä sauvaperheeseen. Olet ylittänyt itsesi tällä kertaa”, Blaise sanoi. Draco yritti murhata kaikkia katseellaan, jotta he eivät alkaisi taas puhua mitä sattuivat.

”Olen pahoillani, etten upottanut muiden taikasauvoihin jalokiviä. Tämä yksilö on harvinaisen vaatelias asiakas, ymmärrättehän”, Harry sanoi taputtaen Dracoa olalta.

”En ole asiakkaasi! En edes tilannut sauvaa…” Draco mutisi.

He saivat osakseen huvittuneita ja liikuttuneita katseita ystäviltään istuessaan alas vierekkäin, samanlaisten piparkakuilta tuoksuvien juomiensa kanssa.

”No?” Ginny naurahti.

”Mitä?” Draco kivahti.

”Onko teillä meille jotain kerrottavaa?” Pansy jatkoi.

”Ei sillä, että mitään uutisia olisi luvassa…” Blaise tarkensi.

”Mutta on se kiva kuulla heiltä itseltään!” Astoria sanoi.

Draco oli aivan hämillään. Mistä kummasta muut oikein puhuivat? Blaisen on täytynyt mennä juoruilemaan jotain! Hän oli ainoa, joka tiesi mitään Dracon tunteista.

”Malfoy, luulenpa että minun rakkaudella veistämäni taikasauva on nyt paljastanut heille, että minä pidän sinusta”, Harry kuiskasi, mutta niin että sen kuulivat kyllä kaikki.

Harryn vihreät silmät hymyilivät väsymättä ja ylipitkät kiharat valuivat ohimoilta uudelleen. Toisen lämpö ja hyvä energia tuntui kaapukerrostenkin läpi.

Rakkaudella veistetty.

”No, minä nyt olenkin melkoisen ainutlaatuinen ja rakastettava ihminen”, Draco sanoi kohottaen leukaansa.

Astoria ja Ginny katsoivat toisiinsa ja huokaisten Astoria tipautti Ginnyn odottavaan käteen muutaman lantin.

”Hyvä on. Voitit”, tummahiuksinen noita myönsi.

”Löimme vetoa siitä, että oletteko te edes keskenänne puhuneet suhteestanne vielä. Minä väitin, ettette ole”, Ginny sanoi tietäväisenä.

”Mutta emme mekään ikuisesti saa riemua teidän kahden päättymättömästä vaiheilusta”, Blaise sanoi tylsistyneenä, mutta hymyn häivä käväisi hänenkin kasvoillaan. ”Myöntäkää jo se minkä me kaikki muut tiedämme jo.”

”Iho umpeen, Blaise!” Draco sihahti posket kuumentuen.

Harry naurahti hänen vieressään ja kaappasi Dracon syliinsä. Tyytyväisten äännähdysten sarja soi taustaraitana, kun Harry käänsi hellästi Dracon päätä suudellakseen häntä kerran.

”Olet kaikkeni”, Harry kuiskasi hänen korvaansa, eikä Draco saattanut uskoa sitä.

”Potter, mitä sinä nyt...” Draco sopersi.

”Älykkääksi ihmiseksi sinä olet käsittämättömän hidas”, Pansy sanoi, mutta hänen äänensä oli liikuttunut.

Luna taputti sormenpäitään yhteen ja hymyili eteerisesti. Blaise pyöräytti hänelle silmiään mutta virnisti iloisesti kuitenkin. Pansy painoi kämmenensä rintaansa vasten ja Astoria halasi Ginnyä vieressään. Dracosta oli hämmästyttävää, kuinka mielissään heidän ystävänsä tuntuivat olevan.

Harry tarttui hänen käsistään ja puristi niitä, kuin varmistaen Dracolle, että hän puhui totta. Että tämä ei ollutkaan iso kusetus. Että hän ei muka olisikaan suudellut häntä ihan vain muuten vain.

”Minä luulen, että minulla on nyt tämän mykistyneen blondin kanssa kahdenkeskeistä juteltavaa”, Harry sanoi toisille. ”Malfoy, tulisitko teelle luokseni?”

”Voisitteko mahdollisesti tehdä sinunkaupat siinä samalla?” Ginny ehdotti naurahtaen.

He jättivät Puolikuun krouvin ja alkoivat kävellä kohti Harryn kotikatua. Kävelyistä oli tullut heille tapa, vaikka ilmiintymällä olisi päässyt ovelle heti.

Alruuna nukkui ruukussaan, lyhdyissä lepatteli verkkaan tulet ja koko kuja oli miellyttävän rauhallinen.

Ovi avautui heille itsestään ja Dracon vastaanotti koti, joka tuoksui niin huumaavan voimakkaasti Harrylta, että hänen poskionteloitaan alkoi pistellä. Draco riisui viittansa ja alkoi suurella mielenkiinnolla tutkia toisen kotia.

Asunto oli lämmin, puhdas ja hauskasti sisustettu. Olohuoneessa oli paljon huonekasveja, kirjahyllyn alimmat rivit olivat täynnä vinyylilevyjä ja seinän vierustalla oli kaunis piano sekä tyylikäs sohva.

”Taidat pitää musiikista”, Draco totesi ja istahti sohvalle.

”Kenen kuvittelet hoitaneen musat bileisiin kahdeksannella?”

”Sinulla on kieltämättä paljon levyjä.”

”Joo, tykkään edelleen kuunnella vinyylilevyltä. Entäs itse? Joko olet löytänyt Youtuben?”

”En tunne jästimusiikkia kovin hyvin.”

Harry nauroi iloisesti ja kumartui muiskauttamaan suukon Dracon huulille.

”Sain lapsena serkkuni vanhat korvalappustereot ja muutaman kasetin. Hänellä oli kammottava musiikkimaku, mutta kulutin nauhat silti vinkuviksi”, Harry kertoi ja alkoi selata levyhyllyään. Hän valitsi levyn, jonka sinisessä kannessa ui vauva ja asetteli sitten vinyylin varovasti soittimeen, sääti vahvistinta ja kytki kaiuttimet päälle (sen verran Dracokin ymmärsi).

”Kun sain tietää, että minulla on enemmän rahaa, kuin koskaan tulisin tarvitsemaan”, Harry jatkoi ja virnisti ilkikurisesti Dracolle, ”vaihdoin valuuttaa punniksi ja ostin radiosta kuulemieni bändien kasetteja. Tosin Tylypahka-aikoina kuuntelin lähinnä Nirvanaa ja angstasin.”

”En tunne sitäkään.”

”Nyt saat kuulla.”

Levysoittimen neula rahisi hieman ja alkoi sitten soittaa sähkökitaran ja rumpujen ääniä. Musiikki oli Dracon korviin melko rajua, mutta kyllä hän piti siitä.

Ja aivan erityisesti Draco piti siitä liikkeestä, minkä musiikki sai Harryn lanteille aikaiseksi.

Draco ei ollut varma, missä vaiheessa hän oli rakastunut Harryyn. Hän oli ihastunut tummaan, rohkeaan ja ärsyttävään poikaan varmasti suurinpiirtein puolivälissä kolmivelhoturnajaisia, mutta rakkaus miestä kohtaan oli eksynyt häneen helposti ja vahingossa. Ehkäpä Draco rakastui Harryyn vasta siinä ja nyt?

Ehkä Draco rakastui mieheen tämän heilutellessa pitkiä hiuksiaan puolelta toiselle luukuttaessaan yhdeksänkymmentäluvun rokkia. Ehkä Draco oli rakastunut, kun Harry oli istunut Dracon keittiössä hiljaa ja rapsuttellut sulkakynällä nenäänsä. Ehkä hän oli rakastunut mieheen saadessaan häneltä typeriä tekstiviestejä keskellä yötä. Ehkä Draco rakastui, kuin sitriineistä muodostui tähdistö maailman parhaan taikasauvan kahvaan.

”Malfoy?” Harry sanoi yhtäkkiä kahden kappaleen välisessä hiljaisuudessa.

”Sano Dracoksi vain”, Draco virnisti.

”Draco, tiedäthän että rakastan sinua?”

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 12/12 18.11.2020
Kirjoitti: Kaarne - 18.11.2020 14:47:32

Ei mömmö tää oli ihana. :D Toi vakibaari, jumppamaikat, Luna, kaverukset, Harryn taikasauva ja kaikki nämä hahmot yhdessä - vähemmästäkin sitä sydän sulaa. Ja tuo loppu, aaaaaa, itkin! En osaa kirjoittaa mitään pitkää ja rakentavaa, ja mun mielestä tämmöinen ihana hömppä ei mitään kritiikkiä kaipaakaan, mutta oli pakko tulla sanomaan, että tykkäsin ihan valtavasti. Naminam!

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 12/12 18.11.2020
Kirjoitti: Vendela - 18.11.2020 15:00:28

Aww mitkä viimeiset sanat! Ihan mahtava! Toki kivaa kuulla, että epilogikin on tulossa mutta kyllä tämä toimisi ihan tämmöisenäkin :)

Ihanaa, että asiat kääntyivät lopulta parhain päin, sillä näin kaiken pitkikin mennä. Ja nuo näiden kahden ystävät ovat kyllä ihan parhaita! Mukavaa, että kaikki ovat sulassa sovussa yhdessä :)

Draco on kyllä harvinaisen hidasjärkinen ;D Ja Harry aivan ihana tunteidensa kanssa. Tuo sauva oli todella ihana ele Harryla ja sinetöi heidän tulevaisuutensa. Olen täällä ihan silmät sydäminä enkä osaa sanoa mitään järkevää muuta kuin että tämä oli ihana!

Kiitos!

Vendela

Ps. Tuolla tokavikassa osassa oli Ihan hyvin vuoksi? siinä kun Harry pyysi, että Draco kokeilisi tuota Harryn tekemää sauvaa. Mietin, että olisiko tuossa pitänyt olla huvin vuoksi?

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 12/12 18.11.2020
Kirjoitti: Kaarne - 23.11.2020 15:58:14

No niin! Kommenttikampanjasta viimein!

Tämä oli aivan todella ihana! Luin tekstiä jo itse asiassa ennen kuin nappasin sen kommiksesta, mutta en saanut aikaiseksi sanoa mitään, urpo kun olen. Joka tapauksessa, aloitetaan tästä: Tämä teksti toi todella paljon iloa marraskuuhuni. Tässä on niin paljon hienoja asioita, että on vaikea lähteä edes kerimään niitä auki, mutta tärkeimpänä ehkä tuo tietty lempeys, hyväntuulisuus ja keveys.

Olin tosi onnellinen siitä hahmokavalkadista, jonka olit saanut tähän mukaan, ja tykkäsin myös siitä, millaisiin rooleihin olit kenetkin laittanut. Erityisesti viehätyin Blaisesta, Lavenderista ja Lunasta, mutta ei tässä kyllä ollut yhtään sellaista valintaa, jolle olisin kurtistellut kulmiani. :D Ja kantapaikkabaari oli ihana ajatus, tuli suorastaan haikea olo kun se piti jättää tämän ficin päätteeksi.

Harryn ja Dracon mutual pining oli herkullista seurattavaa ja siinäkin minua ihastutti todella paljon tuo hyväntuulisuus ja keveys kaikista käänteistä huolimatta. Dracon ihmissusius tuntui myös tosi luontevalta osalta tätä ficciä ja ah, liemimestarius sopi hänelle kuin nyrkki silmään. (No ei, en halua Dracolle nyrkkiä silmään, mutta you know.) JA aaaaaaa tuo Harryn sauvamestarius ja lahja Dracolle, sydämeni suli!

Loppu oli pakahduttavan ihana ja tuijotin sitä oikeasti suu auki, se oli niin täydellinen! Oon pahoillani, että minulta ei nyt irtoa kerrassaan mitään kritiikkiä, mutta tää oli vaan niin ihastuttava elämys, että en osaa sanoa mitään :D Kiitos, tämän lukeminen oli ihanaa!

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 12/12 18.11.2020
Kirjoitti: Thelina - 24.11.2020 19:31:15

Pääsin pitkästä aikaa syventymään tähän ja olipa mukavaa lukea monta osaa putkeen! Oli hauska kuulla näkemyksiäsi velhomaailman jatkokoulutusvaihtoehtojen kehityksestä, ja huvitti kovasti tuo Dracon ajatus, että kaikki hänen uudet opiskelukaverinsa näyttivät nuorilta Severuksilta. Hienosti sanottu, miten Draco liukeni paikalta pukemalla ylleen hämäytysloitsun. Sinulla on muitakin ihania kuvailuja, kuten se, miten Draco ja Harry kastuivat toisiinsa kiinni.

Tuo Dracon kännykän käyttö on jotenkin aivan hänelle sopivaa, ei ole Malfoyn arvon mukaista hävitä moiselle jästirakkineelle, joten olkoot :D ja myös hyvin Lunamainen kommentti varoitella säteilystä ja muusta. Baarikohtaamiset ystävien kanssa ovat ihania! Erityisesti tuolla yhdessä osassa kolahti Harryn tuoksun kuvailu ja tietysti nuo silittelyt ja pako ulos suutelemaan, aivan kuin muut eivät tajuaisi mitä näiden välillä on meneillään :D

Myös taikasauvoista on aina kiinnostava lukea ja Harrysta on tullut niiden suhteen todellinen asiantuntija! Mutta olipa kipeää kuulla Dracon muistoista Luciuksen vanhaan sauvaan liittyen. Dracon vanhan sauvan palauttaminen esiintyy ficeissä silloin tällöin, mutta se on näiden kahden yhteentuomiseksi varsin toimiva keino, niin tässäkin! Mutta vielä ihanamman siitä teki tuo twisti, että Draco suostuikin vielä kokeilemaan Harryn tekemää uutta sauvaa. Voi apua, romantiikannälkäinen sydämeni saattoi vähän sulaa, kun sitriineistä muodostui Dracon tähtikuvio<3

Viimeisessä luvussa oli kiva päästä kurkistamaan Harryn kotiin! Erityisesti tykkäsin siitä, että Harrylla oli nimenomaan vinyylilevyjä ja oikea piano. Mutta kyllä tuo loppu oli aivan ihana muutenkin, kuten tämä koko tarina! Oi että, on niin kivaa, että olet kirjoittanut tällaista hyvän mielen tekstiä, kun sellaista on ollut niin ihana myös lukea, varsinkin näin marraskuun pimeydessä. Odotan innolla vielä epilogia!

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 12/12 18.11.2020
Kirjoitti: kaaos - 25.11.2020 11:01:25

Lancelot: haha ei mömmö miten söpö kommentti! Ei palautteen tarvitsekaan olla kriittistä, kiitos oli ihana kuulla että luit ja pidit!

Vendela: kiitos typon bongailusta ja kommentistasi muutenkin <3 juu draco oli harvinaisen hidas tällä kertaa tässä xD vähän nousi paineet että onkohan tää epilogi yhtään hyvä jos toi loppu olisi toiminut ilmankin :# no! Tällainen siitä tuli!

Kaarne: waau miten ihana palaute <3 kiitos kovasti! Oon tietysti iloinen, jos tämä viihdytti ja sai hymyn huulille. Se oli tarkoituskin. Hyväntuulisuus oli tämän fikin alku ja juuri, vaikka välillä lipsahtikin Angstisemmille urille hetkisiksi. Ihkutus on ihanaa :Dd kiitos siitä!

Thelina: hauskaa että palasit lukemaan! Kiva kuulla, että tykkäsit hahmoista ja kännyjutuistakin :D en tiennyt oliko se vähän päälleliimattu juttu, mutta oon halunnut tutkia Dracoa ja jästiteknologiaa x) haha joo en tiiä miksi nää kuvitteli ettei niiden läheiset ystävät muka tajua mitään. Draco oli itse ehdottomasti viimeinen tajuamaan mitään hahah. Hiiidaas. Kiitos kiitos kaunis kaikista ihanista kommenteistasi <3

Kirjoittajan sananen: voih aika fluffyiseksi tämä kääntyikin! Kiitos vielä yhteisesti kaikille lukijoille ja kommentoinneille! Ilahdun toki jatkossakin hirmuisesti kaikesta palautteesta :3

EPILOGI

Jo kiviseinien kostean viileä tuoksu nostatti muistoja hänen mieleensä. Eivät ne olleet niinkään kamalia tai kiusallisia muistoja yhtään sen enempää kuin ihaniakaan. Väkeviä muistoja vain.

Linna oli sama kuin ennenkin, mutta kyllä Minervan aikakausi oli ollut sille todellakin eduksi. Kaikkialla oli jollain tapaa selkeämpää, puhtaampaa ja vähemmän pelottavaa.

Tylypahka olisi hänen kotinsa seuraavaan kesäkuuhun saakka. Liemien professorin tilat sijaitsivat edelleen tyrmissä, mistä Draco ei ollut varsin innoissaan, mutta hän huomasi ettei huoneisto ollut yhtään niin kolkko ja nuhjuinen kuin Severuksen tai Kuhnusarvion sitä asuttaessa.

Edellisen vuoden professori oli ollut Dracon puolituttu, eräs varsin etevä noita, mutta hänellä ei ollut aineenopettajan pätevyyttä, kuten Dracolla nyt oli. Siitä oli todisteena kaksikymmentä jalkaa pitkä lopputyö, jossa hän tutki mikroskoopin käyttöä liemimestarin laboratoriossa.

Hän laski vihreän nahkasalkkunsa tammipöydälle ja alkoi suurentaa ja leijuttaa tavaroitaan paikoilleen. Iljettävän, tuhatvuotisen pylvässängyn hän sen sijaan pienensi ja piilotti kaappiin. Draco oli ottanut mukaan oman futoninsa, joka oli täydellinen hänen selälleen. Hän laski kaksi valokuvaa yöpöydälle; toisessa Narcissa hymyili arvokkaasti ja suki hiussuortuvaa korvansa taakse ja toisessa he istuivat Harryn kanssa vierekkäin Puolikuun sohvilla ja pussasivat välillä toistensa hymyileviä huulia.

Uusi aika oli koittamassa ja se kutkutti ja kiersi hänen vatsanpohjassaan. Hänen asuntoonsa muuttaisi viikonloppuna vuokralainen, eikä hän edes kesän koittaessa muuttaisi sinne takaisin. Suunnitelmana oli asua kesä Harryn osoitteessa. Se tuntui melkein jännittävämmältä kuin alkava, ensimmäinen lukukausi professori Malfoyna.

Täysikuu olisi seuraavan kerran jo reilun viikon kuluttua, mutta he olivat sopineet järjestelyistä tarkasti Minervan kanssa. Hän saisi matkustaa hormilla Harryn luokse tai susiseuroille ihan samaan tapaan kuin ennenkin. Sillä aikaa, kun professorin ihonaluskasvusto puskisi luita uusiin asentoihin, oppilailla olisi itsenäistä esseiden kirjoittamista, aina pari päivää kuukaudessa.

Draco istahti nojatuoliin takan eteen, mutta nousi heti tarkistamaan oliko reunustalla hormipulveria.

”Harry?”

Hänen poikaystävänsä pää ilmestyi takan vihreään tuleen näyttäen iloiselta.

”Hei! Hyvältä näyttää! Saitpa nopeasti kämpän laitettua kuntoon. Joko saa tulla kylään? Milloin on tuparit?” Harryn pää sanoi.

”Tule vaikka illalla, minun täytyy kohta mennä lukukaudenaloitusseremoniaan. Tämä kaikki on niin… Samanlaista? Mutta outoa. Niin kuin katsoisi kaikkea toiselta puolelta. Ja Harry! Ne oppilaat näyttävät niin pieniltä!” Draco sanoi ja rutisti kasvojaan käsiensä väliin.

”Tiedän! Minusta tuntuu kuin myisin taaperoille taikasauvoja. Se on outoa”, Harry sanoi ja sitten virnisti. ”Miksei meidän aikanamme ollut muuten ketään kuumia opettajia? Nyt siellä on ihana Neville ja huhujen mukaan joku todella seksikäs blondi liemien professorina. Nimi on vain päässyt unohtumaan.”

Harryn typerä huumori lämmitti Dracoa ja hänellä oli toista niin niin ikävä, vaikka he olivat aamulla nousseet samasta sängystä.

”Nyt minun pitää mennä. Harry-”

”Terveisiä kaikille!”

”...Harry, olet rakas.”

Harry lähetti hänelle lentosuukon, joka lepatteli vihreissä kipinöissä kuin tulikärpänen.

Suuri sali näytti omituiselta professorien pöydästä päin. Draco istui Nevillen vieressä ja kätteli toiselle puolelle istuutuvaa pimeyden voimilta suojautumisen professoria, Orla Juniperia. Juniper oli punahiuksinen noita, jolla oli keskellä otsaa sirppikuun muotoinen tatuointi.

”Sinäkin olet ensimmäistä vuotta proffana?” Juniper kysyi hymyillen ja vahvalla irlantilaisaksentilla.

”Kyllä.”

”Eikö olekin ihmeellistä istua tässä?” Neville kysyi. ”Joka syksy yhtä erikoista.”

”Kyllä. Potter lähetti muuten terveisiä.”

”Kiitos! Se on tosiaan myös ihmeellistä. Että te viimein olette yhdessä. Kyllä sitä saatiinkin odotella.”

”Viimein..? Meillä on pian vuosipäivä.”

”Kutsutko puolisoasi sukunimellä?” Juniper naurahti.

”Sisäpiirivitsi”, Draco sanoi ja kohautti kulmiaan.

Minerva aloitti tervetuliaispuheensa, jossa hän esitteli henkilökunnan, valvojaoppilaat ja vuoden tavoitteet. Jokavuotisena perinteenä oli kuulemma nykyisin tupien välinen yhteistyö kilpailuasetelman sijasta. Ja totta tosiaan, tupapisteitä laskevia tiimalasejakaan ei enää ollut. Koulujärjestelmässä oli siirrytty henkilökohtaisiin käytöksenseurantamenetelmiin. Vain huispauksen kohdalla oli edelleen kilpailua ja pisteenlaskentaa.

Ruoka oli yhtä hyvää kuin ennenkin ja nyt Draco pystyi viimein näkemään salin sotatantereen sijasta jälleen juhlavana ja arvokkaana sekä lämpimänä paikkana, jossa kaikui suloisesti nauru, aterimien kilkatus ja huumaava puheensorina. Liikuttavat noidanhatut vaappuivat joidenkin lasten päissä ja Draco oli kuulevinaan poikaystävänsä nimen mainittavan aika monen suusta, heidän esitellessä sauvojaan toisilleen.

”Te olette molemmat entisiä tylypahkalaisia, eikö niin?” Juniper kysyi ja seivästi ruusukaalin. ”Tämä vaikuttaa olevan niin upea koulu, varmasti oli sitä silloin aikanaankin. No, sotaa lukuunottamatta. Nevillestä nyt olenkin lukenut paljon, mutta.. hmm Draco. Anteeksi, minulla on surkea nimimuisti. Mikä se sinun sukunimesi olikaan?”

”Malfoy. Kyllä, isäni ja minäkin lähes sodan loppumiseen saakka edustimme pimeällä puolella. Historia ei ole minun puolellani, toisin kuin tämän sotasankarin tässä näin”, Draco sanoi ja virnisti hieman katkerasti ja Juniper naurahti.

”Malfoy? Todellako? Olen kuullut sinusta tietenkin paljon piireissäni. En vain kuuna päivänä olisi kuvitellut sinua päässäni noin hyvännäköiseksi. Meitä viime hetkellä kelkkaansa kääntäneitä oli Pohjoisessakin. Kävin siis kouluni Durmstrangissa, sillä perheeni halusi minun opiskelevan pimeyden voimia”, tuore pimeyden voimilta suojautumisen professori sanoi virnistellen. Draco piti hänestä ja toivoi, että noita saisi opettaa kauemmin kuin yhden vuoden.

Juomapikarit täyttyivät tonttuviinistä yhä uudelleen ja uudelleen. He keskustelivat Nevillen kanssa siitä, ettei ollut ihmekään kun aikoinaan professoririvistö tuntui humaltuvan niin riehakkaaksi jo aikoinaan.

Draco heilautti taikasauvallaan vesikannua lähemmäs ja kaadatti sillä itselleen lasillisen.

”Wau, harvinaisen hieno taikasauva! Saanko katsoa?” noita pyysi. ”Aah tietenkin, Potter-sauva... Siis hetkinen, et kai sinä sentään Harry Potterin kanssa seurustele?”

”Näin on päässyt käymään.”

Heidän suhteensa ei jostain syystä ollut vuotanut velhomediaan, vaikka he eivät olleet asiaa varsinaisesti salailleetkaan.

”Voi hyvä Merlin, nyt on mehukasta. No siinä on sitten näyttävä pariskunta”, Juniper naurahti taas ja Neville nyökytteli hymyillen.

Keskustelu soljui eteenpäin, Dracosta tuntui, että hän oli saanut jo uuden ystävän. Salin katossa syttyi tähdet, kun jälkiruokakin oli syöty. Valvojaoppilaat alkoivat johdatella lapsia tupiinsa ja Draco kiitti pöytäseuruettaan illallisesta.

”Täytyy rientää, haluan käydä vielä tänään läpi ensimmäisten tuntieni suunnitelmat”, Draco valehteli.

Harry istui nojatuolissa, kun Draco astui muotokuvasta huoneistoonsa.

”Mitä sinä täällä jo teet?”

”Hei vaan beibe sinullekin. Jätit hormilinkin auki. Soosoo.”

He päättivät lähteä hiljaisuuden myötä iltakävelylle Tylypahkan käytäville. Draco kertoi tarinoita tyrmistä Harrylle ja näytti kuinka erään irtonaisen tiilen takaa he olivat Blaisen ja Pansyn kanssa löytäneet salaluukun suoraan keittiöön. Riitti, että jätti luukulle lapun ja seuraavalla kerralla sieltä löytyi heidän tilaamiaan herkkuja.

”Minä tiedän, mistä pääsee keittiöön”, Harry virnisti ja nauroi Dracon pöyristyneelle ilmeelle.

”Aina pistämässä paremmaksi”, Draco tuhahti ja töni Harrya.

Harry esitteli omia suosikkipaikkojaan ja pussaili Dracoa niissä, missä hän oli kuulemma (!?) haaveillut ja mietiskellyt Dracoa nuorena poikana.

He kurkistivat myös toisen kerroksen tyttöjen vessaan, se oli korjattu, siisti ja hieno.

”Anna anteeksi, rakas”, Harry mutisi Dracon korvaan, halasi tätä takaapäin ja silitteli hänen rintaansa.

”Shh. Olemme käsitelleet tämän asian tuhat kertaa.”

”Tiedän. Mutta se on yksi satuttavimmista muistoistani. En ymmärrä kuinka saatoin.”

”Sitä se oli. Me satutumme toisiamme, kun emme voineet saada toisiamme.”

Kun Draco suuteli Harrya eteishallissa, hän ei kyennyt estämään yllättävää tunteidenpurkausta. Sillä juuri siinä kohdassa maailmaa hän oli pienenä ja ylimielisenä mielistelijänä yrittänyt tarjota suloiselle käkkäräpäälle ystävyyttään ja tullut torjutuksi. Kuitenkin jonkin suuren ihmeen ja niin monen mutkan kautta hän saikin nyt kietoutua samaan ihmiseen, samassa paikassa.

Draco painoi otsaansa vasten Harryn salama-arpea ja huokaisi syvään.

”Olet elämäni rakkaus.”

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 12/12 + epilogi 25.11.2020
Kirjoitti: Vendela - 25.11.2020 12:29:06

Oih miten ihana epilogi! Todella kiva kun tämän kirjoitit ja julkaisit :) Vaikka sanoin, että olisi tämä tarina toiminut ilmankin, niin kyllähän tämmöinen siirappi on aina nannaa ja maistuu täydellisesti!

Tässä oli kyllä niin ihana fiilis ja tunnelma että luin tätä sellainen pöhkö hymy huulillani ;D Ihana piristys tähän päivään!

Lainaus

Harry lähetti hänelle lentosuukon, joka lepatteli vihreissä kipinöissä kuin tulikärpänen.

Tämä oli jotenkin todella kiva kohta :D Ensinnäkin lentosuukko ja sitten tuo kuvaus kuinka se lepatteli tulisijassa!

Hauskaa kuinka tuo uusi professori ei heti hoksannut että Potter on Potter ;D Ja mukavaa kun Tylypahkaan on tullut nuorempia opettajia, vaikka eivät toki Remus ja Kalkaros mitään seniilejä sentään olleet. Kiva oli myös kuulla Dracon ja Harryn elämästä ja siitä, että heidän on hyvä olla yhdessä. Tuo aivan viimeinen kohtaus sai huokailemaan onnesta!

Kiitos, ihanaa kun kirjoitit!

Vendela

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 12/12 + epilogi 25.11.2020
Kirjoitti: Rowena - 25.11.2020 20:17:10

Smells like teen spirit!!! No joo, teinejähän tyypit ei tässä oo, mutta mun mielikuvissa Harry ja Draco kuuntelivat vinyyliltä just tuota Nirvanan hienoa biisiä :D.

Ohh, mikä nerokas ja ihana lopetus, että tarina päättyy siihen paikkaan, mistä se vuosikymmeniä sitten alkoi! Joskus elämässä pitää kiertää pitkän kautta, ennen kuin pääsee perille. Ja ihanaa oli lukea, miten Tylypahka kukoistaa ja tupien keskinäisestä kilpailusta on luovuttu! Tosi kiva epilogi monin tavoin :).

Ja tää oli kokonaisuudessaankin oikein mukava tarina, oon iloinen, että tämän kommenttiarpajaisten kautta löysin. Niin paljon kutkuttavia yksityiskohtia ja veikeä hahmogalleria. Ja ehkä kaikkein parasta oli se, miten jaksoit kuvata miljöötä tosi tarkasti. Lukija pääsi vierailulle moneen kivaan paikkaan :).

Mun juna on perillä ihan kohta, niin en ehdi enempää sanoa, mutta KIITOS!

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 12/12 + epilogi 25.11.2020
Kirjoitti: Fairy tale - 26.11.2020 18:56:32

Kuppila Puolikuu, silitettävät ja paijattavat puhpallurat, FitNoidat, kännykkäaikakausi, susiseurat, liemimestari Draco, sauvaseppä Harry, Thestrarlintori, metelöivä alruuna ja vaikka mitä ihanaa tässä. Ysävyyksiä, rauhanaikaa, lämmitä leppoisaa eloa ja olemista. Ja vuosikymmenen odottanut rakkaus saa viimein toteutua.

Tällä kertaa myönnän, että se ei ollut fikin otsikko joka minut sai tämän lukemaan. Kurtistelin kulmiani tälle otsikoille useita kertoja, mutta kun tämä aina uudelleen putkahti jonkun jättämän kommentin jälkeen taas esille ja näkyville ja nyt huomasin että tämä oli valmis, päätin että voihan sitä kurkistaa ja vilkaista. :)

Haha, se siitä vilkaisemisesta. Luin tämän yhtäsoittoa läpi ja keittelin tässä samalla kattilallisen riisipuuroa.
Tämä on oikea hyvänmielen fikki, joita voisi lukea joka päivä. Aivan mahtavaa jännittettä ilmassa alusta loppuun saakka. Tässä oli ihanasti mukana kourallinen hahmoja, joihin aina palattiin. Lavenderin rooli tässä on jotenkin niin hellyyttävä. Mahtavaa että hän pärjäilee ja hän on onnellinen ystäviensä parissa.

Olen yhden Draco ihmissutena fikin lukenut tätä ennen, mutta tässä oli sellainen nykyaikainen ote asiaan eikä se ole maailmanloppu. Mietinkin ihan tuolla alussa että kai joku nyt sentään valmistaa onnistunutta sudenmyrkkyjuomaa näille, mutta sitten paljastuikin että se on Draco ihan itse. Tässä oli mukavasti tuulahdusta myös Tylypahkasta. Pidän kovasti tästä Nevillestä. Ja Pansysta. Kuinka olitkaan saanut kaivettua jokaisesta jotain hyvää.

Kerroit että olit tullut heittäneeksi tähän vähän kaikkea mitä ideoita sulla on fikkeihin tullut. Niistä kokosit näin kivan ja viihdyttävän paketin. Kiitos ja kumarrus. :D

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 12/12 + epilogi 25.11.2020
Kirjoitti: Thelina - 26.11.2020 19:55:08

Voih, hieman haikein mielin täällä luin tätä epilogia, vaikka tietysti tämä olikin todella ihana! Oli jotenkin todella sopivaa, että tarina päättyi Tylypahkaan, mistä oltiin nähty väläyksiä takaumissa sekä tietenkin siltä kannalta, että koko tarinahan lähti käyntiin nimenomaan koulukavereiden tapaamisista. Neville on ihana ja tämä Harryn laudahdus pisti hymyilemään:

Lainaus

”Miksei meidän aikanamme ollut muuten ketään kuumia opettajia? Nyt siellä on ihana Neville ja huhujen mukaan joku todella seksikäs blondi liemien professorina. Nimi on vain päässyt unohtumaan.”

Myös lentosuukko, joka lepatteli vihreissä kipinöissä kuin tulikärpänen oli ihana <3 Kivaa, että mainitsit myös Dracon täydenkuunjärjestelyistä, ettei koko asiaa oltu vain unohdettu. Kiertely linnassa Harryn kanssa oli ihanaa ja liikuttavaakin, varsinkin tuo muistot tyttöjen WC:stä ja eteishallista. Me satutumme toisiamme, kun emme voineet saada toisiamme, voi sydänparkaani. Mutta sanojen välistä tihkuu niin paljon rakkautta, että en voi kuin hymyillä tälle tarinan lopetukselle. Kiitos tästä ficistä, ehdottomasti pitää vielä palata tämän pariin joskus uudestaan ja lukea kaikki osat kerralla putkeen<3

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 12/12 + epilogi 25.11.2020
Kirjoitti: kaaos - 27.11.2020 20:31:05

Vendela: kiitos kaikesta palautteesta, mitä tämän varrella sulta sain <3 mukava kuulla, että siirappinen epilogi oli mieluisa :—) haha jeps mä mietin että ainakaan kalkaros ei kyllä aloittaessaan proffana voinut olla paljon yli 20v. Draco oli tässä kuitenkin juuri täyttänyt 30. :3 Jep näillä menee hyvin <3! Ja joo uudi DADA-ope sanoikin että sillä on huono nimimuisti x) ja Potter on suhteellisen yleinen sukunimi.

Rowena: sepä juuri : D ne kuunteli koko Nevermind -levyn. (Come as you are kolahti Dracoon erityisesti). Mainiota, että epilogi toimi. Halusin, että skarppi Minerva olisi tehnyt jotain asiallisia reformeja tylypahkaan... Kiitos sullekin kaikista kivoista kommenteista!!

Fairy tale: Ihana että löysit tämän pariin huonohkosta otsikosta huolimatta x))) siis otsikointi on mun heikkous tarinoiden luomisessa... nyt valmiin tarinan nimeäisin toisin, mutta se nyt on mikä on.
Kiva kuulla myös että hahmoissa oli kivoja piirteitä. Sillä tämä kolmeosainen (köhköh) teksti alkoi juuri erilaisten hahmojen tutkailemisella. Venyikin ihan rakkaustarinaksi siinä vahingossa <’3 kiitos ihanasta komentista!
Ja hei! Ihanaa! Riisipuuroa! Joulu!

Thelina: oih olipa ihanaa että pidit tästä ja pysyit mukana loppuun saakka! En mä raaskinut enää epilogiin laittaa mitään angstiseen vihjaavaakaan, mähän mainostin tätä pitkin matkaa hyväntuulen fikiksi. Sellaisena se sai sitten päättyäkin (angstisten juttujen muisteluhan ei ole angstia vai mitä?). No epilogin puolesta tämä viimeistään olisi kuulunut sinne Hunajaherttuaan.....

Voi että, tulinpa hyvälle tuulelle palautteestasi nyt ja aiemminkin <’3 kiitos!

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 12/12 + epilogi 25.11.2020
Kirjoitti: hiddenben - 28.11.2020 09:54:34

Tämä ficci on osunut silmään tuolla 'Edellisen käyntisi jälkeen kirjoitetut viestit' -listassa useasti, mutta en koskaan päätynyt lukemaan tätä sinä aikana, kun tätä julkaisit. Nyt, kun viimeinenkin osa oli tullut, aloin hieman silmäillä ensimmäistä lukua ja, no, luin heti ensimmäiset kolme lukua yhteen menoon :D Iltaan mennessä olin lukenut kaikki 12 + 1 osaa ja nyt on vain pakko sanoa, että mitä ihanaa, kevyttä, hyvänmielen Drarrya ja fanfictionia! En olisi voinut sulkea tätä välilehteä kommentoimatta, koska tämä oli vaan niin <3

Koska osia on kaksitoista ja epilogi, en lähde poimimaan yksityiskohtia (sen sijaan olen samaa mieltä niistä poiminnoista, joita tarinaa aiemmin kommentoineet ovat nostaneet esiin!) vaan yritän kuvailla ikään kuin yleispätevästi, mitä tästä tykkäsin. Ensinnäkin haluan kehua sinua siitä, kuinka kekseliäs tämä on! Samalla tavalla kuin sugaredin Umpisolmuja ja urotekoja -jatkoficissä, tässäkin on hurjasti käytetty mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä, jolla olet saanut vähän kuin venytettyä Rowlingin luomaa maailmaa. Lavenderin kuppila, susiseurat, Thestralinaukio... Ja sen lisäksi vielä se, millaisille aloille kaikki tutut hahmot ovat päätyneet, toivat tarinaan tervetullutta raikkautta.

Tässä ficissä ei kukaan oikein ole IC (paitsi ehkä Draco), mutta se on oikeastaan vain hyvä :D Alussa kesti hetken tottua puhetapaan ja siihen, miten ystäviä kaikki keskenään olivat, mutta nopeasti tähän kehittyi tietynlainen Frendit -tv-sarjan fiilis ja tunnelma, jolloin tuo feelgood oli helpompi hyväksyä. Lopulta tykkäsinkin siitä todella paljon, että Hermione voi huoletta käydä Pansyn jumppatunneilla ja Draco tulee hyvin toimeen Lunan, Nevillen ja monien muiden kanssa. Myös Harryn sauvapuoti on hauska ja toimiva uravaihtoehto Harrylle, vaikka surku tuleekin Ollivanderia, joka kuitenkin on niin sympaattinen hahmo :D

Onneksi tämä ei sentään ollut vain feelgood-ficci vaan olet saanut mukaan Potter-maailman synkempiäkin sävyjä. Pidin erityisesti tuosta Weasley-keskustelusta Harryn sauvapuodissa sekä Dracon vaikeuksista puhua menneisyydestään. Takaumat toimivat todella hyvin (ja siinä ihastelin jälleen kekseliäisyyttäsi!) ja toivat juuri sitä synkempää sävyä, minkä ansiosta ficci ansaitsee mielestäni paikkansa Notkossa Hunajaherttuan sijaan :) Mutual pining toimi tässä myös hyvin eikä ollut lainkaan piinavaa, millaiseksi sen usein helposti miellän. Lopun epilogi kruunasi kokonaisuuden, pidin siitä valtavasti.

Kaiken kaikkiaan tämä oli siis aivan huikean hauska ja viihdyttävä, mutta samalla ei lainkaan yksinkertainen ficci! Olen todella iloinen, että sain lukea tarinan yhteen menoon sillä nautin tästä valtavasti. Mahtava lukukokemus, kiitos hurjasti, että kirjoitit! <3

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11, post-war ihmissuhteita ja piningia | 12/12 + epilogi 25.11.2020
Kirjoitti: kaaos - 09.12.2020 10:28:55

Hiddenben, wää! Ihanan ihana palaute! Kiitos kovasti, että otit aikaa kommentoidaksesi tätä :3 mainitsemaasi sugaredin fikkiä en ole lukenut, mutta etsin sen joku päivä käsiini, nyt kun sen mainitsit, koska itsekin tykkään kyllä kun keksitään tarinaan taikajuttuja lisää! Koska siis, oikeasti mahdollisuudethan ovat miltei rajattomat.

Hähääh sitähän ei tässä suoraan sanottu, mutta mä ajattelin niin että ollivander on ehkä jo vähän vetäytynyt eläkkeelle tässä vaiheessa... aika traumaattisia juttuja sekin vanhusrukka joutui sodassa kokemaan!

Vielä kertaalleen, kiitän kovasti tästä mieltä piristävästä palautteesta <33

kaaos

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11 | 12/12 + epilogi
Kirjoitti: Elfmaiden - 29.04.2021 16:57:36

Loistava tarina, löysin tämän juuri ja luin putkeen!

Kiinnostavia kuvioita etenkin tuo Dracon ihmissuteus ja ne susikokoontumiset! Repesin nauruun, kun siellä mainittiin jotain että susimuodossa ketään ei kiinnostanut juuri muu kuin onko jollakulla kiima, tai kellä on PALLO! Kovin koiramaista! Jäin kyllä miettimään, että onkohan niissä taikajuomissa jotain ehkäisevääkin, ettei synny jälkeläisiä, joiden isästä ei ehkä kellään (paitsi ehkä sillä tarkkailevalla aurorilla) olisi tietoa?

Harrylle sopii myös hyvin tuo taikasauvojen teko, ja hän olikin siinä oikein mestari. Upea se yllätys Dracolle! Olikohan se tehty jo kauan sitten, vai sen jälkeen kun Ron otti taikasauvat puheeksi (ja Draco kieltäytyi olemasta tekemisissä Harryn kanssa yli viikon)?

Oli kiva lukea tuosta suuresta ja rönsyilevästä ystäväporukasta, ja oli hauska kuulla heistä. Vaikka siellä välillä olikin välillä kiusallista ja ymmärrän Dracon mielihalut hankkia muuta seuraa...

Draco oli tässä todella symppis, etenkin kun hän ei ymmärtänyt jästitekniikkaa, eikä Harryn flirttiä.

Jäin miettimään sitä suukkoa silloin 8.vuonna, Harryn lohduttaessa orvoksi jäänyttä Dracoa. Dracohan monesti ennen tuon paljastamista mietti, että mitä oli muuttunut, ja miksi Harry nyt osoittikin kiinnostusta, kaikkien niiden vuosien jälkeen. Draco ainakin vaikutti ottianeensa silloin suojelevan asenteen, ettei hänen kannata toivoa eikä odottaa mitään Harryn suhteen. Milloinkohan Harry muutti mielensä, että hän voisi sittenkin...?

Loppu oli ihana!

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11 | 12/12 + epilogi
Kirjoitti: kaaos - 17.05.2021 19:54:10

Elfmaiden: hei ihanaa, että sait lukea yhteen pötköön, se on ainakin mun mielestä kyllä aika paljon kivempaa kuin venailla uusia lukuja :’D hiemanko kärsimätön.... hahaha ihanaa myös, että tää onnistui paikoin naurattamaankin. Susiseurat PALLOineen oli kyllä mun omastakin mielestä ihan hauskoja läppiä. Hmm hyvä kysymys, että missä vaiheessa Harry on Dracolle sauvan tehnyt, mutta ehkä vasta silloin kun Ron otti puheeksi.,, ainakin Harryn on pitänyt ensin tajuta/muistaa ettei Draco käyttänyt omaa sauvaansa ensinkään. Hyvä kysymys myös tuo viimeinen. Tämä kun oli kuitenkin pelkästään Dracon PoV, Harryn tunteista ei tarkemmin tiedetä. Mutta ehkä voidaan ajatella, että kummallakin on ollut jonkinlaisia tunteita toisiaan kohtaan jo kauan ennen tämän fikin ensimmäistä lukua. Kiitos ihanasta kommentista tähänkin!

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11 | 12/12 + epilogi
Kirjoitti: spQr - 13.08.2021 16:33:34

Olih kyllä hieno ficci, ihmisusi!draco oli mielenkiintoinen! En ole törmännyt ennen tällaseen ficciin, jossa Harry ja Draco olisivat pyörineet toistensa ympärilla vuosia ::) tekemättä mitään, kivaa vaihtelua, ja toi myös paljon aitoutta mukaan, kun ei heti hyökätä toisen kimppuun :D.

Kiittäen, omenavaras

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11 | 12/12 + epilogi
Kirjoitti: kaaos - 14.08.2021 20:46:06

spQr: kiitos kommentista! Hauska kuulla, että tässä oli mielestäsi mukavaa vaihtelua :) mulle se pining on niin herkkua että pystyin hyvin kuvittelemaan tällaisen skenaarion!

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11 | 12/12 + epilogi
Kirjoitti: marieophelia - 25.08.2021 20:23:01

Oon joskus katsellut listaustasi ja silmiini on osunut sana noitajumppa. Nyt kun pyysit Kommenttikampanjassa kommenttia johonkin ficciin listaltasi, mulle tuli heti mieleen, että haluan lukea sen noitajumppa-ficin! :D Tykkään hirveästi lukea kaikenlaisista velhoharrastuksista ja ammateista -- tai ehkä vaan ylipäätään ihmisistä, joilla on joku elämä :D -- ja siksi parasta tässä ficissä olikin, ettei ollut pelkkä noitajumppa, vaan myös Susiseurat, Lavenderin baari, Harryn sauvapuoti, Thestralintori ja Dracon opinnot! En edes tiedä, mistä aloittaisin, kun tässä oli niin paljon kaikkea valloittavaa!

Yllätyin vähän, että Harrylla on sauvapuoti :D Mutta ihan hyvällä tavalla -- tykkään siitä, että Harry on hylännyt ihmistenpelastamisvaiheensa ja tekee jotain ihan muuta. :) Ja tuo canoniin sidottu kuvio, että Harry on säilyttänyt Dracon sauvaa kaikki vuodet loi tähän tarinaan tosi hienot kehykset. Vaikken ole mikään H/D-shipperi, tässä oli aivan harvinaisen kaunis tarina! Varsinkin tämä kohta lopusta:

Lainaus

Draco ei ollut varma, missä vaiheessa hän oli rakastunut Harryyn. Hän oli ihastunut tummaan, rohkeaan ja ärsyttävään poikaan varmasti suurinpiirtein puolivälissä kolmivelhoturnajaisia, mutta rakkaus miestä kohtaan oli eksynyt häneen helposti ja vahingossa. Ehkäpä Draco rakastui Harryyn vasta siinä ja nyt?

Ehkä Draco rakastui mieheen tämän heilutellessa pitkiä hiuksiaan puolelta toiselle luukuttaessaan yhdeksänkymmentäluvun rokkia. Ehkä Draco oli rakastunut, kun Harry oli istunut Dracon keittiössä hiljaa ja rapsuttellut sulkakynällä nenäänsä. Ehkä hän oli rakastunut mieheen saadessaan häneltä typeriä tekstiviestejä keskellä yötä. Ehkä Draco rakastui, kuin sitriineistä muodostui tähdistö maailman parhaan taikasauvan kahvaan.

teki muhun todella suuren vaikutuksen. Samalla haikeasti ja pakahduttavasti kerrottu rakastumisen kuvaus, ehkä hienoimpia, joihin oon ficeissä törmännyt. Jotenkin mietin, mitä kaikkea olisi voinut olla, jos he olisivat puhuneet toisilleen aiemmin ja sitten kuitenkin tuntuu, että kaikki meni aivan oikein juuri niin kuin se meni.<3

Luulin jostain syystä alussa, että Draco seurustelee Astorian ja Harry Ginnyn kanssa. Harryn tilanne selitettiinkin, mutta kun sitten tuli tieto, että Draco oli käynyt treffeillä "komistuksen" kanssa olin ihan, että mitä ihmettä, ai juu, käsitin väärin! :D Ehkä ei vaan näin turvaetäisyyksien päästä tajua, että jos ihmiset halailee baarissa, niillä ei tarvitse olla juttua keskenään. :D Nauroin tuota, että Ginny on saanut ulkonäköönsä iän tuomaa arvokkuutta. Ja Ronin kolmenkympin karismaa! ;D ;D (Katsoin peiliin, eikä mulla näy olevan kumpaakaan..) Sulla on kivoja tapoja kuvailla hahmojasi ja tykkäsin siitä, miten hyvät välit kaikilla tässä oli. Silti, kun Draco tuolla alkupuolella jotain kuittaili Weasleyiden köyhyydestä, se oli ihan tervetullutta. Samoin Narcissan liian jästimäinen tapa kuolla. Eihän tuolle saisi nauraa, mutta nauran silti. On hyvä, ettei Draco ole ihan pullanpehmoinen kuitenkaan.

Ja tuo loppu, jossa Dracosta tuli PÄTEVÄ juomamestari oli musta myös todella onnistunut. Ihan huippujuttu, että Tylypahkaa uudistetaan! Tuokin oli hyvin kuvattu, miten on ollut vaikea palata kouluun, joka on toiminut taistelupaikkana. Siinä mielessä musta oli hienoa, miten Draco sai tässä itselleen uuden alun monellakin tavalla. Ai niin -- ihonaluskasvillisuus! En arvannut aluksi yhtään, mihin sillä viitataan, mutta kun selvisi, että se kuvaa Dracon muodonmuutosta, olin ihan riemuissani, miten hyvä vertaus! Keksit ihan huikeita juttuja! (Sitä paitsi luulen, että unohdin varmaan ainakin kymmenen asiaa, mitä piti tästä vielä sanoa. :) )

Kaiken kaikkiaan tämä oli ihan huippuviihdyttävä ja samalla riipaiseva ficci, josta pidin hurjan paljon!<3 Mulla olisi myös spinoff-idea, nimittäin kirjoita Pansy pitämään kunnon noitaHIIT-tunti! Voin sitten lueskella ja jumpata samaan tahtiin. :)

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11 | 12/12 + epilogi
Kirjoitti: kaaos - 31.08.2021 10:45:03

hei, marieophelia!

noitajumppatunnille olisi kyllä mahtavaa päästä, mutta olen ite niin epäurheilullinen ja awkward ryhmäliikuntatunneilla, että jos kirjoittaisin (toisenkin) spin-offin tästä ja pansyn hiitistä, niin sen pitäisi kyllä olla sitten jonkun... tyyliin lunan näkökulmasta x) Mä usein mietin harrylle jotain muita kuin auroriuria. jotenkin sille toisaalta sopisi tuollainen hidastaminen ja hiljentyminen sitten aikuisiällä. ymmärrän kyllä myös hyvin, että alussa saattoi hämätä hahmojen lämpimät välit keskenään… en tiedä oliko se paras ratkaisu, ettei suhteet olleet selvemmin kirjoitettu mutta näillä mennään. ja siis pandemia on kyllä vaikuttanut monella tavalla viihteen nauttimiseen. katson jatkuvasti tv-sarjoja ihan kauhuissani XD "EI OLE TURVALLISTA TUOLLANEN"

kiitos ihanasta kommentista <3

kaaos

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11 | 12/12 + epilogi
Kirjoitti: HevosIhminen - 31.08.2021 21:30:24

Tämä on kirjoitettu jotenkin niin taitavasti, vaikka tämä menee loppua kohden vähän fluffyn puolelle tykkäsin tästä silti paljon. Yleensä luen jotain angstia enkä todellakaan mitään romanttista. Tämän jälkeen en kyllä hetkeen tule lukemaan mitään H/D fikkejä, koska on sait kirjoitettua tämän niin taitavaksi.

Nyt en saanut mitään järkevämpää aikaiseksi, koska satun kommentoimaan finiin aina väsyneenä ::)

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11 | 12/12 + epilogi
Kirjoitti: kaaos - 31.08.2021 21:45:33

Hevosihminen, voi lue ihmeessä lisää h/d:tä, finissä on tosi paljon upeita fikkejä <3 mutta kiitos kovasti mieltä lämmittävästä kommentista. Ei yhtään tarvitse vähätellä, ei kommentissa mitään järkevää tarvitse ollakaan!

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11 | 12/12 + epilogi
Kirjoitti: valokki - 09.05.2022 20:05:02

Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, että tämä tarina pitäisi lukea, ja kun huomasin sun listan kommenttikampanjassa, oli pakko tarttua tilaisuuteen! Ja voi että, kun tää olikin ihana! ❤ Nyt jo joitakin sun fikkejä lukeneena pitää sanoa, että pidän todella paljon sun kirjoitustyylistä! Tämäkin tarina vain soljui ja tätä oli niin mukavaa ja helppoa lukea. Jopa angstisemmat ja raskaammatkin kohdat olet osannut kirjoittaa jollain tavalla "kevyesti" (en nyt tiedä onko 'kevyt' sana, jota haen tähän yhteyteen, koska angsti nyt ei koskaan ole kovin kevyttä...), että sitä on tosi miellyttävää lukea eikä lukija hautaudu angstin alle. :D

Tykkäsin niin hirmuisesti siitä, että kaikki olivat tässä kavereita keskenään ja kaikilla oli kaikki pääpiirteittäin hyvin. Luihuiset ja rohkelikot (+Luna) tuntuivat sopivan hyvin samaan porukkaan, ja heillä oli oikein hyvä yhteishenki. Oli myös todella mielenkiintoista päästä lukemaan, mitä kukakin on päätynyt tekemään Tylypahkan jälkeen! Pansyn noitajumppa oli yksi yksityiskohdista, jotka tätä tarinaa houkuttelivat lukemaan, mutta noitajumppailun lisäksi myös Lavender tunnelmallisen baarin pitäjänä oli tosi kiva idea, ja Harrysta taas sauvaseppänä oli todella kiehtovaa lukea! Mielestäni sauvasepän ammatti sopikin oikein hyvin Harrylle. Monesti tulee luettua Harrysta aurorina, eikä siinäkään mitään vikaa ole, mutta sodan jälkeen Harrylle sopivat hyvin myös tällaiset rauhallisemmat ammatit. Erityisesti vielä tässä fikissä sauvaseppänä toimiminen tuntui tuovan Harrysta vain parhaat puolet esille, kun hän tuntui todella nauttivan työstään ja olevan hyvä niin sauvojen tekemisessä kuin asiakkaiden palvelemisessa.

Tämä tarina oli muutenkin täynnä todella mielenkiintoisia yksityiskohtia! Lavenderin baari, Dracon uusi sauva ja Harryn alruuna olivat omia lemppareitani, minkä lisäksi nauroin niin paljon tuolle, kun Harry jutteli kärmeskieltä Dracon ovinupille. ;D

Lainaus

”Ennen kuin muutun ihmissudeksi. Räyh!” Draco karjaisi.

Potter hämmästyi hymyyn ja naurahti kerran. ”Niin.”

”En näin sekaisin. Lupaan sen. Nyt on vain vuorovesi tosi korkealla ja lisäksi Lavenderin drinksut olivat, hmm, vahvoja.”

Ovi aukesi Dracolle, mutta kolkuttimen messinkinen käärmeenpää katsoi epäillen Potteria, joka sihisi sille hymyillen.

”Mitä sinä sanoit?”

”Kerroin, ettei minun tarvitse saattaa sinua sisälle asti, kun kerran noin epäilyttää.”

Draco oli kadehtinut Potteria kärmeskielestä kouluaikoina, se olisi ollut niin kätevä taito, mutta nyt hän kadehti ovennuppia.

”Voit sihistä minullekin”, Draco sanoi vahingossa ääneen ja kauhistui Potterin virneen levitessä hänen silmiinsä asti.

Ehkä Harryn sihisemistä enemmän tässä nauratti se, kuinka Harryn sihinä vaikutti Dracoon. Erityisesti tällaiseen pienessä maistissa olevaan Dracoon. ;D Harry ja Draco olivat läpi koko fikin muutenkin aivan ihania tässä. Heitä on oikeastaan vaikea kuvailla, kun molemmat olivat hieman pihalla toistensa tunteista, mutta silti jollain tavalla itsevarmoja toistensa kanssa. Erityisesti Harrysta sai sellaisen kuvan, että hän oli todella rento ja leikkisä Dracon seurassa ja haki jatkuvasti kontaktia tähän esimerkiksi pienillä fyysisillä kosketuksilla. Ehkä Draco oli tässä se epäitsevarmempi osapuoli, varsinkin siinä kohtaa, kun hän pohti Harryn syitä pitää hänen vanhan sauvansa. Onneksi fikillä oli kuitenkin onnellinen loppu ja viimeisen luvun ja epilogin hymyilinkin vain, niin ihanaa siirappisuutta oli mukana rakkaudentunnustusten ja muun mukana!

Yksi lempparijutuistani tässä fikissä oli myös Dracon tutustuminen jästijuttuihin, tai tarkemmin sanottuna kännyköihin.

Lainaus

Hyvä Harry Potter,

Mitä kuuluu? Haluaisitko tänään illalla kävelylle kanssani?

Ystävällisin terveisin
Draco Malfoy

Nauroin niin paljon näille Dracon tekstailuyrityksille! Draco-raukkaa, kun on vielä vähän pihalla kännyköistä ja tekstailukoodista! Eiköhän hän onneksi nopeasti opi, kun kaikki puhdasveriset kaveritkin ovat jo oppineet, kuinka kännykkää käytetään, ja samassa kaveriporukassa on jästien parissa kasvaneita ihmisiä, jotka voivat vähän ohjeistaa. ;)

Tämä fikki oli todella hyvä kokonaisuus ja todellista hyvän mielen luettavaa, ja luinkin tämän tarinan lähes alusta loppuun hymy huulilla. Pidin kovasti myös angstista ja flashbackeista, joita olit tarinaan ujuttanut mukaan, ja tuntuikin, että ne toivat hahmoihin ja koko tarinaan lisää syvyyttä. Tätä kaikkea täydensivät vielä ne kaikki lukuisat yksityiskohdat, enkä millään ole tässä kommentissa voinut mainita kuin murto-osan omista suosikeistani. Kiitos todella paljon tästä tarinasta, tämä oli mahtava lukuelämys! :)

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11 | 12/12 + epilogi
Kirjoitti: kaaos - 11.05.2022 14:43:13

Voi valokki, miten kivaa oli saada juuri tähän fikkiin kommentti <3! Tämä oli mulle aika tärkeä tarina silloin kirjoittaa, ja oon iloinen että näin parin vuoden jälkeenkin se yhä viihdyttää. Puuskupuhit jäivät kyllä vähän tässä tarinassa pimentoon, mutta en oikein muista keitä niitä näiden ikäluokassa edes oli :'D cedric-mokoma olis ollut hyvä lisäys tämmöseen sodanjälkeiseen jengiin, jos olisi jäänyt henkiin <'3

Kiva kuulla, että pidit yksityiskohdista, niiden mietiskely on mun mielestä fikkailussa yksi kivoimmista asioista. Ja siis mä mietiskelen usein Harryn tulevaisuutta. Kirjoista mulle jäi sellainen olo että sen suhtautuminen aurorin uraan oli vähän sellainen "ei ole muuta vaihtoehtoa"-tyyppinen... vaikka kyllä sillä on vaihtoehtoja vaikka mihin!

Mä uskon, että Dracolla menee tämän fikin jälkeenkin vielä pitkään ennen kuin tulee sinuiksi jästiteknologian kanssa :'D jos tulee koskaan.

Kiitos!!

Otsikko: Vs: Ihonaluskasvillisuuteen | Harry/Draco, K11 | 12/12 + epilogi
Kirjoitti: Ripple - 25.06.2022 12:17:21

Lyhyt kommentti tässä kännykällä kun vielä ehdin. Mukava lukea sulta H/D:täkin, en ole pitkään aikaan lukenutkaan, mutta miten hemmetin kotoisaa se aina on! ❤️ Taikaympärostön olet kirjoittanut älyttömän hyvin ja mielenkiintoisesti. Anteeksi kun mainitsen tästä aina kommenteissani, mutta ripaus enemmän draamaa ja angtia olis ollut mun makuun jees, tavallaan tyhmä kommentoida tota edes, koska jokainen kirjoittaa niille genreillä kun omalta tuntuu ;D H/D:n suhteen olen melko vaativainen, ja hahmojen Ooc hieman häiritsi, mutta jos yritän ajatella tätä enemmän ilman sitä niin oikein ihana leppoisa tarina. Sun kirjoitustyyli on aina ja joka kerta taitavaa ja mielenkiintoista. Monia ihania kohtauksia sait luotua lukijan verkkokalvoille! :) kiitos!

Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: kaaos - 10.09.2020 16:56:37