Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Larjus - 29.08.2020 16:23:05

Otsikko: Yuri!!! on Ice: Отабекқызы (S, Otabek/Yuri, oneshot)
Kirjoitti: Larjus - 29.08.2020 16:23:05
Title: Отабекқызы
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: Omegaverse, liibalaaba höttö (perhe)fluff, slice of life
Rating: S
Warnings: Ficissä itsessään ei ole mpregiä, mutta tilanne on se, että miespuolinen hahmo on ollut raskaana (ja synnyttänyt), että luikkikaa pakoon jos inhottaa ajatuskin :D
Disclaimer: Kaikki, mikä on tunnistettavaksi Yuri!!! on ICEsta otetuksi, ei kuulu minulle millään muotoa. Tarina on kirjoitettu vain viihdytystarkoituksiin, enkä ole saanut sen kirjoittamisesta korvausta.
Summary: Yuri puhelee pienelle tyttärelleen.

A/N: Ficin nimi Отабекқызы (Otabekqızı/Otabekqyzy) on kazakinkielinen feminiini patronyymi Otabekin nimestä.

En kyl aatellut koskaan kirjoittavani Otayurista omegaverseä saati mitään semmoista, missä heillä olisi yhteisiä lapsia (vaikka molemmilla ajatuksilla oon kyllä täyttänyt päätäni ja paljon :D), mutta päädyinpäs sit kuitenkin kirjoittamaan tämän, yhdistellen vähän eri ideoitani. Vaikka tää onkin omegaverse ja siten (ja muutenkin) AU:ta eikä sidoksissa mun muihin Otayureihin tai sarjan canoniin, halusin kuitenkin osaltaan pitää tämän canonuskollisena (joten esim. hahmojen taustat oon kuvitellut mielessäni ainakin suunnilleen canonin mukaisina). Mut tähän saa toki ajatella mitä itse haluaa.

Ja mua itteeni alkoi vähän huvittaa, kun yhdessä kohtaa viittaan Otabekin nimeen kazakkinimenä, vaikka jos ihan tarkkoja ollaan, se on oikeasti uzbekkinimi :D Kazakinkielinen vastine olisi Atabek. Mutta aattelin, että ficiä sekoittaa liikaa jos yhtäkkiä alankin puhua uzbekista, joten kirjain sinne tai tänne, ei se niin iso juttu ole :D mulla on kyllä headcanonini siihen, miksi Otabekin nimi on oikeasti uzbekkia eikä kazakkia, vaikka hän itse kazakki onkin, mutta en viitsi tunkea sitä ficin sekaan, kun ei se mitenkään oleellista ole. (Ja tuli muuten mieleen, että Otabekin sukunimen uzbekinkielinen versio/vastine olisi sitten Oltin :D Kun molemmat tarkoittavat kultaa)

Mukana Fluffy10:n neloskiekalla (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=49951.0) ja Alpha/Beta/Omega-haasteessa (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=48669.0).

// 24.9.20 Kirjoitin tälle "edeltäjän" (eli oneshotin, joka kuvittelemallani aikajanalla sijoittuu tätä tarinaa ennen): Kukkiva kaktus (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50095.0) (K-11). Nämä eivät tarvitse tosiaan tarinan ymmärtämiseen, mutta tarjonnee jonkinmoista "lisämaustetta/syvyyttä".

// 29.12.20 julkaisin tälle sisarficin Ю́рьевна (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50482.0) (Yur'yevna) (S), ja siihen mennessä tämä omegaversekokonaisuus on kasvanut parilla muullakin ficillä (ja tulee kasvamaan jatkossakin).

// 3.3.21 Linkki (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=39288.msg1027925#msg1027925) koko omegaverse-sarjaan, koska se vain jatkaa kasvuaan.



Отабекқызы


Yuri oli elämänsä aikana oppinut rakastamaan paljon ja monella tavalla. Hän rakasti luistelua, vaariaan, Otabekia, Potyaa, ystäviään, vanhempiaankin ja paljon kaikkea muutakin, ja niitä jokaista hän rakasti omalla ainutlaatuisella tavallaan. Ja nyt vain muutamaa kuukautta aiemmin hän oli taas oppinut rakastamaan uudella tavalla.

Heidän tyttärensä nukkui levollisesti hänen sylissään. Vielä hetki sitten tämä oli itkenyt tyytymättömyyttään, mutta Yuri oli saanut tämän tyynnyteltyä ja lopulta nukahtamaan käsivarsilleen. Yuri silitti vauvan poskea varovasti peukalollaan ja antoi muiden sormiensa hyväillä hentoja mustia hiuksia samalla kun tarkasteli pieniä nukkuvia kasvoja. Hänen sydämensä oli pakahtua siitä rakkaudesta, mitä hän tunsi lastaan kohtaan. Tämä oli niin sievä, niin pieni ja viaton, ja niin kovin rakas. Aina, kun Yuri katseli tytärtään, hän näki tämän pienissä piirteissä niin paljon Otabekia, vaikka Otabek itse sanoikin aina, että hiuksia ja silmienväriä lukuun ottamatta tyttö oli kyllä perinyt ulkonäkönsä Yurilta.

Arina Yuryevna Altin.

Siihen nimeen he olivat lopulta yhdessä päätyneet. Toisin kuin yleensä voisi olettaa, etunimen valinta oli tuottanut heille vähiten haastetta. Arina oli nimi, josta he molemmat pitivät ja joka kuulosti hyvältä, ei sen kummempaa. Heistä ei kumpikaan halunnut suvussa jo valmiiksi pyörivää nimeä tai vaatinut nimeltä sen syvempiä merkityksiä. Sen sijaan patronyymi ja sukunimi olivat tuottaneet heille päänvaivaa ja erimielisyyksiä. Ehdotonta se ei ollut, mutta samaa sukupuolta olevien alfa-omega-parien kohdalla oli tavallista, että lasten patronyymit tulivat alfan mukaan. Otabek kuitenkin oli sitä mieltä, että kun he kerran asuivat Venäjällä, olisi venäläinen patronyymi ainoa järkevä valinta, eikä hän missään nimessä suostunut siihen, että hänen kazakkinimestään väännettäisiin sellainen.

”Hitot minä siitä, kumpi on alfa ja kumpi omega”, oli Otabek tokaissut aina, kun asia oli otettu puheeksi. ”Minä ajattelen asiaa järjellä, ja tässä tilanteessa ainoa järkevä vaihtoehto venäläinen patronyymi. Sinun nimestäsi.”

Yuri oli pitkään väittänyt vastaan, sanonut, että ei olisi mikään ongelma käyttää kazakkipatronyymiä (vaikka se kirjoitettiinkin osin kirjaimilla, joita venäjän kielessä ei käytetty). Otabek ei kuitenkaan taipunut, ja lopulta Yuri oli suostunut siihen, että patronyymi tulisi häneltä, mutta vain jos sukunimensä lapsi saisi Otabekilta.

”Se on sinunkin lapsesi!” Yuri oli inttänyt, kun Otabek oli taas vetänyt venäläiskortin mukaan väittelyyn. ”En suostu siihen, että se nimetään vain minun mukaani. Ja kun sinä kerta olet niin ylpeä juuristasi, niin luulisi sitä ylpeyttä löytyvän edes sen vertaa, että voisit antaa tyttärellesi sukunimesi!”

Ja niin oli ollut Otabekin vuoro taipua, ja Yuri oli varma, että tämä kuitenkin oli pohjimmiltaan tyytyväinen lopputulokseen. Olivathan he tasavertaisia, ja lapsi oli puoliksi heitä kumpaakin. Mutta taaskaan Otabek ei ollut suostunut siihen, että hänen kantamiaan kazakkinimiä alettaisiin vääntää venäjän oppien mukaisesti. Hänen tyttärestään ei ikinä tulisi Altinaa. Yuri oli samaa mieltä.

”Arina Yuryevna Altin”, Yuri sanoi hellästi hymy kasvoillaan. Oi miten kauniilta hänen tyttärensä nimi kuulostikaan ääneen sanottuna! Kauniille lapselle kaunis nimi. Hänen leukoihinsa ihan sattui kaikki se hymyily, mutta pientä Arinaa katsoessaan hän ei voinut lopettaakaan. ”Miten oletkaan minulle niin kovin rakas.”

Heidän rakkautensa hedelmähän Arina tosin oli. Ja kun hän rakasti Otabekiakin koko sydämestään, ei kai se ollut ihmekään, että hän rakasti heidän yhteistä tytärtäänkin niin. Hän näki Arinassa niin paljon sitä kaikkea, mitä näki Otabekissakin, ja joka päivä hänestä tuntui, että hän rakasti heitä kumpaakin aina vain enemmän, jos se mitenkään oli enää edes mahdollista. Yuri oli kuullut puhuttavan, miten vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on yksi maailman voimakkaimmista tunteista, ja sen hän oli oikeasti ymmärtänyt vasta, kun Arina oli viimein syntynyt. Mikä uskomaton voima se rakkaus saattoikaan olla. Lisäksi yhteinen lapsi tuntui sitovan hänet entistä tiukemmin yhteen Otabekin kanssa, vaikka oli entuudestaankin ollut selvää, että he olivat toistensa sielunkumppanit, luodut yhteen.

Heidän pieni perheensä oli rakkaudesta syntynyt ja siitä elävä.

Arina avasi yhtäkkiä silmänsä, ja Yuri alkoi jo miettiä, oliko tällä sittenkin jokin vielä huonosti. Mutta Arina ei alkanut kitistä tai itkeä, katseli vain Yuria aivan hiljaa ruskeilla silmillään, jotka olivat aivan kuin Otabekilla. Yuri huokaisi helpotuksesta.

”Hei pikkuinen”, hän sanoi, ja hymy hänen kasvoillaan syveni, kun Arina maiskautti huuliaan. ”Eikö sinua nukutakaan?”

Yuri ei tietenkään saanut pieneltä tyttäreltään vastausta, mutta hän pysyi hetken hiljaa kuin kuunnellen, mitä Arina hänelle sanoisi.

”Mietin tässä juuri, miten kaunis ja suloinen oletkaan”, Yuri kertoi, ”ja miten paljon sinua rakastankaan.”

Hän kurottautui suukottamaan Arinaa ja hieraisi nenäänsä tämän pehmeää, pyöreää poskea vasten. ”Tekisin mitä vain vuoksesi. Synnyttäisin sinut uudelleenkin jos täytyisi.”

Se oli paljon sanottu Yurilta, sillä ne monet pitkät tunnit, jotka synnytys oli vaatinut, olivat olleet Yurin elämän kivuliaimmat. Välillä hän ihmetteli, miten lapsen synnyttäminen olikaan voinut sattua niin paljon, kun tämän alulle laittaminen oli ollut niin äärettömän nautinnollista (kiimankierron takia Yuri oli varma siitä, milloin se oli tapahtunut, ja muisteli sitä päivää lämmöllä). Mutta heti kun Yuri oli saanut vastasyntyneen esikoisensa syliinsä, koko kehoa piinaava ja raastava kipu sekä väsymys olivat unohtuneet siinä silmänräpäyksessä. Hänen silmänsä olivat alkaneet vuotaa jälleen, joskin ne kyyneleet olivat olleet puhdasta iloa ja rakkautta eivätkä enää kivun aiheuttamat.

”Kaunis pieni tyttäreni”, Yuri puheli suukotellen Arinaa samalla. ”Otabekqızı.”

Vaikka Otabek olikin saanut tahtonsa läpi siinä, että heidän tyttärensä oli saanut patronyyminsä Yurilta, ei hänkään voisi estää Yuria käyttämästä puheissaan sitä toista tapetilla ollutta vaihtoehtoa. Vaikka papereissa Arina olisikin Yuryevna, Yurille hän olisi aina yhtä lailla Otabekqızı, Otabekin tytär. Toistaiseksi hän ei tosin ollut kutsunut Arinaa niin Otabekin kuullen, koska ei tiennyt, mitä tämä siitä ajattelisi.

”Onko sinun nälkä?” Yuri kysyi, kun Arina maiskutteli taas huuliaan. ”Vaikka ei siitä kyllä niin kauaa ole, kun söit.”

Tyttö inahti pienesti, ja Yuri painoi hänet varovasti rintaansa vasten. Tämä ei onneksi aloittanut itkua tai minkäänlaista kitinää, vaan hiljeni ja keskittyi kuulemaan ja tuntemaan isänsä sydämenlyönnit.

”Otabekqızı”, Yuri sanoi uudelleen, hellästi ja rakastavasti kuin se olisi ollut maailman kaunein sana. Ja sitä se Yurille oikeastaan olikin, koska siihen tiivistyi se rakkaus, jota hän tunsi niin Arinaa kuin Otabekiakin kohtaan.

Hän varmisti pitelevänsä tyttöä tukevasti ja nousi seisomaan. ”No niin, tulepas pieni rakas Otabekqızıni, mennäänpä kokeilemaan, maistuuko sinulle vielä lounas.”


**


Otabek, joka oli pysähtynyt kuuntelemaan Yuria oven toiselle puolelle, hätkähti kuullessaan tämän sanat. Hänen ei ollut ollut tarkoitus kuunnella Yurin puheita salaa; hän oli vain kuin vahingossa unohtanut itsensä oven taakse kuullessaan rakkaansa puhuvan heidän lapselleen niin hellällä ja rakastavalla äänellä. Hän ei kuitenkaan halunnut Yurin tietävän, että oli kuullut kaiken, mitä tämä oli Arinalle sanonut. Niinpä Otabek perääntyi ovelta äkkiä, ennen kuin Yuri ilmestyisi hänen eteensä, ja kättään rintaansa painaen ja kyyneleitä pidätellen hän käveli päämäärättömästi hetken ympäri olohuonetta kunnes sulkeutui kylpyhuoneeseen. Saatuaan oven lukkoon hän tajusi, että oli alkanut jo itkeä.

Otabekqızı.

Vaikka Otabek olikin pitkään vääntänyt Yurin kanssa siitä, mikä patronyymi Arinalle annettaisiin, ja lopulta saanut tahtonsa läpi, hän oli liikuttunut syvästi kuultuaan, kuinka Yuri kuitenkin kutsui heidän tytärtään hänen mukaansa. Hän oli tuntenut kaiken sen rakkauden, jonka Yuri oli siihen yhteen pieneen sanaan latonut, ja nyt hänen oma vastarakkautensa suorastaan tulvi yli. Miten niinkin pieni asia kuin yksi sana saattoi tehdä ihmisen niin onnelliseksi.

Otabek halusi mennä keittiöön ja liittyä rakkaidensa seuraan mutta ei halunnut Yurin näkevän, että hän oli itkenyt, koska silloin tälle varmasti selviäisi, että hän oli kuullut kaiken sen, mitä tämä oli sanonut Arinalle. Niinpä Otabek odotti, että kyyneleitä ei enää tullut, ja sitten hän odotti, kunnes näyttäisi taas kaikin puolin tavalliselta eikä mieheltä, joka on juuri itkenyt vain koska rakasti puolisoaan ja lastaan. Ei sellainen kai edes ollut alfalle soveltuvaa käytöstä, vaikka Otabek olikin kuullut, että lapsen saaminen sekoitti alfojenkin hormonitoiminnan huolella, eikä hän kyllä muutenkaan edes piitannut siitä, miten hänen alfana muka pitäisi käyttäytyä. Mutta itkuaan hän ei halunnut Yurille selitellä.

Kylpyhuoneessa kului hyvä tovi, kun Otabek odotti, että hengitys tasaantui normaaliksi eivätkä silmät näyttäneet enää itkuisilta. Tarkasteltuaan kasvojensa heijastusta peilikaapista huolellisesti hän lopulta tuli siihen tulokseen, että voisi mennä keittiöön, eikä Yuri varmasti huomaisi, että hän oli vasta ihan äskettäin itkenyt. Todellisen tilanteen peittelyä vahvistaakseen hän veti vessan turhaan ja pesi kätensä, jotta Yuri ei saisi syytä ihmetellä, mitä hän oikein oli kylpyhuoneessa oikein tehnyt.

Avatessaan kylpyhuoneen oven Otabek kuuli keittiön suunnalta Yurin äänen, joka jutusteli ja leperteli Arinalle. Lämmin hymy nousi Otabekin suupielille, kun hän kuuli, miten onnelliselta Yuri kuulosti, ja rakkaus tuntui taas vyöryvän yli hänen rinnastaan. Hänen olisi päästävä jakamaan tunteensa pienen perheensä kanssa, ei hän muuten kestäisi.

Otabek toivoi, että jonakin päivänä heidän perheensä voisi kasvaa, että joskus tulevaisuudessa siihen kuuluisi pienen Arinan lisäksi myös vielä toistaiseksi muuten nimetön Yuryevich. Tai kuten Yuri taatusti tämänpäiväisen perusteella heidän poikaansa kutsuisi: Otabekulı.

Otabekulı.

Otabekia itketti jälleen.
Otsikko: Vs: Yuri!!! on Ice: Отабекқызы (S, Otabek/Yuri, oneshot)
Kirjoitti: Maissinaksu - 29.08.2020 22:00:10
Katsoin heti ensin, että onpa mielenkiintoisesti alkuperäiseen olomuotoonsa jätetty otsikko. Tosin jos se olisi romajisoitu tuosta vain, se olisi ehkä herättänyt vielä enemmän kysymyksiä kuin mitä nykyisellään. Sen verran mitä kyrillisiä aakkosia osaan lukea, mietin, että otsikko varmaankin liittyy jotenkin Otabekiin, ja niinhän se sitten olikin. :D Kas kummaa, kun asiat selkenevät sitä mukaa, kun lukee pidemmälle (etenkin kun jo A/N kertoo jotain oleellista).

Aboverse on tosiaan puoliksi tuttu taiteenlaji: en ole itse kirjoittanut aiemmin, mutta luettua on kyllä tullut. Samalla en ole ihan tarkkaan tietoinen siitä, miten asiat pitää esittää ja missä määrin kirjoittajalla on oikeus muovailla genren perusjuttuja oman makunsa mukaan. Olettaisin, että kuitenkin aika vapaasti. Tässäkin oli kuitenkin abotunnelma läsnä, vaikka oltiinkin jo synnytyksen paremmalla puolella. :D Siinä määrin tämä ehkä onkin ikään kuin rauhallisin abotarina, johon olen toistaiseksi törmännyt. Kaikki aiemmat ovat olleet enemmän tai vähemmän kröhöm. xD Vaihtelu virkistää huolimatta siitä, miten kivaa aikuisten settiä tälläkin shipillä saisi aikaan, hmm-hmm-hmm.

Lainaus
Summary: Yuri puhelee pienelle tyttärelleen
... ja Beka nyyhkii taustalla. xD Yksinkertainen ja söpö summary! Plus liibalaaba toimii sekin genrenä vallan mainiosti.

Lainaus
”Se on sinunkin lapsesi!” Yuri oli inttänyt, kun Otabek oli taas vetänyt venäläiskortin mukaan väittelyyn.
Tulin miettineeksi, että tämä olisi varmaan aika huvittava lause kontekstista irrotettuna. :D Bekalla on hiha täynnä venäläiskortteja

En muuten tiedä, onko se Jokin Juttu, mutta miksihän samaa sukupuolta olevien hahmojen rakkauden hedelmä on 90% tapauksista tyttö, ainakin tuntuu olevan? :D Nimimerkki itse tapaan väistämättä ajatella tyttölapsia ensimmäisenä, jos puhutaan mpregistä ja sen sellaisesta. Tai no itse asiassa vaikka kyseessä olisi het-shipkin, miellän vähintään niiden esikoisesta tytön. :D Arinan olemassaolo ei haittaa piirun vertaa, mutta tämä on mielenkiintoinen ilmiö, liekö osittain tiedostamatonkin?

Lainaus
Niinpä Otabek perääntyi ovelta äkkiä, ennen kuin Yuri ilmestyisi hänen eteensä, ja kättään rintaansa painaen ja kyyneleitä pidätellen hän käveli päämäärättömästi hetken ympäri olohuonetta kunnes sulkeutui kylpyhuoneeseen.
Tässä kohtaa olin ensin vähän whoah, no jopas. Asian täytyy olla suunnattoman tärkeä Otabekille, kun herätti noin vahvan tunnereaktion. <3 Mutta eihän sitä tietenkään sovi liian lällyksi alkaa ja näyttää tunteita Yurille ja tyttärelle, koska alfan rooli, heh. Otabek kyllä on kunnon mallikelpoinen alfa noin muutenkin tylyn olemuksensa johdosta, mutta tällä alfalla onkin kimppu salaisia tunteita jaettavaksi. ;)

- Mai
Otsikko: Vs: Yuri!!! on Ice: Отабекқызы (S, Otabek/Yuri, oneshot)
Kirjoitti: Larjus - 29.08.2020 22:56:11
Maissinaksu: Oli pakko kirjoittaa otsikko kyrillisillä, koska mun mielestä siitä katoaa jotain, kun sen kirjoittaa latinalaisilla aakkosilla. Pakko se oli kuitenkin selittää auki (koska jos ei tunne kazakinkielisiä patronyymeja saati osaa lukea kyrillisiä niin eihän tosta mitään saa irti), ja itse ficissä se on sit latinalaisilla aakkosilla niin että kaikkien pitäis ainakin suunnilleen osaa lukea se :D Otabekin nimi kyrillisillä on kyllä hyvin tunnistettavissa, varsinkin jos vertaa vaikka Yurinkin nimeen (koska lol Отабек vs. Юрий).

Mä oon tätä ennen kirjoittanut yhden omegaversen, enkä sitä genreä muutenkaan ole pahemmin lukenut, muttaä kyllä se aika lailla menee niin, että jokainen saa luoda omaansa ja soveltaa.
Lainaus
Siinä määrin tämä ehkä onkin ikään kuin rauhallisin abotarina, johon olen toistaiseksi törmännyt. Kaikki aiemmat ovat olleet enemmän tai vähemmän kröhöm.
Arvaa vaa miten kiva oli kirjoittaa omegaverseä, joka ei keskity paneskeluun ja siihen, miten omegalla onkin kova kiima ja halut puskee kaikilla päälle! :D Vähän sellainen se mun aikaisempi omegaverseilyperseilyni olikin... Tää olikin vähän tämmöistä kokeilua, painotus ABOn tunnepuolella ja vahvoissa kiintymyssuhteissa. Tykkään siitä "true mate" -ajatuksesta, ja sitäkin vähän heijastelin tässä. Rakkaus on voimakkaasti läsnä, ja se, että ollaan käytännössä täydellisiä toisilleen :D
Lainaus
Vaihtelu virkistää huolimatta siitä, miten kivaa aikuisten settiä tälläkin shipillä saisi aikaan, hmm-hmm-hmm.
( ͡° ͜ʖ ͡°) Mulla on Otayuri-pornee työn alla, älä suotta huoli! (Tän pitäs olla itsestäänselvyys XD) Ne ei tosin oo omegaverseä, mutta kaipa mä semmoisenkin voisin jossain välissä leipasta (vaikkapa juuri siitä päivästä kun tuo mukula pantiin alulleen). Sitäkin oon miettinyt, että mitä jos kirjoittais omegaverseä, jossa lasta vielä odotetaan syntyväksi, mutta siitä ei kyllä semmoista aikuisten settiä sais :D Koska Yuri ei nauti.

Muut pelaa väitellessä natsikortteja, mutta Bekalla onkin koko pakka venäläiskortteja :D (tai se ite varmaan sanois ryssäkortteja) Ahaha, toi on kyllä ilman kontekstia ihanan random lause.

Lainaus
En muuten tiedä, onko se Jokin Juttu, mutta miksihän samaa sukupuolta olevien hahmojen rakkauden hedelmä on 90% tapauksista tyttö, ainakin tuntuu olevan?
En tiedä minäkään, en kyl oo kiinnittänyt huomiota :D (Ehkä miesparien kohdalla sillä halutaan tasoittaa, ettei oo niin miesvoittoista?? Itselläni se kyllä vaihtelee ficeissäni.) Kuten A/N:ssä sanoinkin, tää fici on vähän random mashup kaikkia ideoita ja ajatuksia, joita oon kehitellyt päässäni työpäivien aikana XD Oon tupannut ajattelemaan sitäkin, että jos Otabekilla ja Yurilla olisi lapsia (tosin ei omegaversenä, vaan niin että lapset on synnyttänyt sijaissynnyttäjä), niin millaista se elämä olisi, ja niissä ajatuksissa heillä on tyttö ja poika (joita Yuri kutsuu just noilla kazakkipatronyymeilla Otabekin nimestä, vaikka viralliset papereihin päätyvät patronyymit tulisivatkin häneltä). Ja tytär on se vanhempi. Se ajatus tuli vain jostain ihan itsestään ja sellaisena on pysynyt. En tosin tätä kirjoittaessa suoraan peilannut niitä ajatuksiani, vaan päädyin tyttöön osin sattumalta (koska satuin vaa kirjoittamaan sen eka wordille XD) ja osin sen takia, että Отабекқызы/Otabekqızı kuulostaa omaan korvaani paremmalta kuin Отабекұлы/Otabekulı (vaikka jälkimmäinen kazakin kyrillisillä vähän mielenkiintoisemmalta näyttääkin :D se on varmaa toi kazakin oma u-kirjain ұ).

Ja joo, Otabek on herkästi liikuttuva pehmo ♥ Ja kuten tonne jonnekin väliin tungin, mulla on semmonen headcanon/ajatus, että lasten saaminen myllertää sekä omegan että alfankin hormonitoiminnan (ja siten myös aivotoiminnan) kertaheitolla, joten erittäin voimakkaat tunnereaktiot on ihan odotettavakin juttu. + Halusin olla oikein hattaralla tuulella.
Ja kyllähän se on hänelle tunnetasolla erittäin tärkeä juttu, koska hän on ylpeä juuristaan ja kulttuuriperinnöstään (eikä senkään takia halua, että venäläiset sotkisivat hänen nimensä joko A) tekemällä siitä venäläisen patronyymin tai B) kirjoittamalla sen kazakkipatronyymin väärin, koska venäjän kielessä ei ole қ:ta), ja sen lisäksi hän aistii kaiken sen rakkauden, arvostuksen ja muun hötön (:D) jonka Yuri siihen sanaan latoo sitä käyttäessään. Beka osaa tulkita ja lukea rivien välistä kaiken sen, mitä Yuri tarkoittaa kutsuessaan heidän tytärtään Otabekqızıksi.

Lainaus
Otabek kyllä on kunnon mallikelpoinen alfa noin muutenkin tylyn olemuksensa johdosta, mutta tällä alfalla onkin kimppu salaisia tunteita jaettavaksi.
Juron ulkokuorensa alla Beka on kyllä niin pehmonen nallekarhu, et äää ♥ Senkin takia se on mun lempparihahmo YOI:ssa ♥ (Tuli ny mieleen se ku Whatsappissa laitoit sen kuvan siitä sen übersöpöstä möks-ilmeestä, koska ääää se on niin lutunen ♥♥ en kestä)
Tykkään siitäkin ajatuksesta, että alfatkin saa olla vähä pehmoja, vaikka päällimmäinen oletus ja olemus oliskin päinvastaista. (Ja sit Yuri on canonille uskollisesti erittäin pippurinen omega, joskin oman lapsen edessä meno on tietty niin pehmoa)

Ja siis äääh, tän ficin piti jäädä vähän niin kuin kertaluontoiseksi kokeiluksi Otayuri-omegaversen suhteen, mutta nyt tätä vastausta väsätessäni oon taas vaihteeks niin jossai höttömaailmoissani, että tekee mieli kirjoittaa lisää :D (Ehkä pitäis leipasta tälle edeltäjiksi semmonen oikee imelä ja intesiivinen omegaversepornoilu ja sit se, jossa Yuri on raskaana eikä sillä oo yhtään kivaa XD) Ja oih, semmonenki fici vois olla söpö, missä on Beka kaksistaan lapsensa kanssa ♥ (puhuis kazakkia niin ettei Yuri ymmärrä mistään mitään :D)

Kiitos jälleen kommentistasi Mai, mä hymyilen täällä enemmän kuin Yuri tässä ficissä (en sentää pillitä niin kuin Beka XD) ♥
Otsikko: Vs: Yuri!!! on Ice: Отабекқызы (S, Otabek/Yuri, oneshot)
Kirjoitti: Fairy tale - 08.02.2021 19:08:25
Tää on söpö teksti. Kertakaikkiaan söpöä, pehmeää ja lempeää. Yuri on vaikean odotusajan "kukkivan kaktuksen" jälkeen niin ikionnellinen tässä, että hän on kyllä onnensa ansainnut. Sä osaat kirjoittaa sellaista fluffyä, joka jää kivasti makustelemaan hetkeä. Tämä teksti on niin täynnä pumpulia. Valitsin nyt tarkoituksella tämän tekstin (jonka siis olen kerran ennenkin lukenut) mutta lupasin tulla jättämään kommentin. Mun päivä on ollut rasittava ja nyt oli kiva tulla lukemaan pehmeää ja söpöä tekstiä ihan päivän pelastamisenkin takia.  :)

Tuo vauvan nimi on kaunis ja nimet sointuvat kivasti yhteen. Patronyymi Yurilta ja Otabekin sukunimi sopivat hyvin Arinalle. Ja koska rakkaalla omalla odotetulla lapsella voi olla useita hellittelynimiä, on Yurilta suloista käyttää tuota Otabekin nimestä johdettua patronyymiä.
Yurilta on paljon todettu, että hän rakastaa tytärtään niin paljon että jos täytyisi, niin hän olisi valmis vaikka synnyttämään uudelleen. Koska piikkinen odotusaika on yhä mielessä ja muistissa. Odotusajan surkeuden huippu on tässä pehmeyden huippu.  :)

Pehmeä ja rakastava Yuri. En yhtään ihmettele että oven takana kuunnellut Otabek herkistyy. Oli kiva lukea että Yuri on todennut kokeneensa erilaista rakkautta eri asioita ja ihmisiä kohtaan ja kuinka oma lapsi herätti hänessä vielä jotain uutta ja syvää. Ja herkistelevä Otabek saa täydet pisteet.  :-*  Ihanaa että tässä pienellä perheellä on kaikki hyvin. Tämä omegaversen teksti on kyllä pehmoisinta ikinä, mitä olen lukenut.
Otsikko: Vs: Yuri!!! on Ice: Отабекқызы (S, Otabek/Yuri, oneshot)
Kirjoitti: Larjus - 22.02.2021 11:17:08
Söpö, pehmeä ja lempeä tiivistää tämän kyllä hyvin, Fairy tale :) Tämä on kirjoitettu niin suureen fluffinälkään, että siksi meno onkin hyvin söpöä ja pehmoista, jopa imelän liikkistä (on siis ehdottoman tarkoituksellista). Ihana kuulla, että tapani kirjoittaa fluffia miellyttää (ja että tämmösellä saa päivänsä pelastettua ♥). Mä todellakin tykkään jäädä makustelemaan hetkeä ja sen sisältämiä tunteita!

Kukkiva kaktus vaati ehdottomasti jotain pehmoista vastapainoa. Vaikka tämä fici onkin kirjoitettu sitä ennen, mulla oli tiedossa, millainen se odotusaika oli, joten kontrastia riittää. Se todella on paljon, että hän olisi valmis kokemaan sen kaiken uudestaan lapsensa vuoksi! Jotain uutta ja erilaista, todella vahvaa rakkautta ja kiintymystä, jonka vuoksi on tekemään mitä tahansa. Otabek'kin kokee erittäin voimakkaita tunteita isäksi tulon myötä, siit tuli kyl aika herkkis :D ♥

Kiva kuulla myös, että muksun nimi miellyttää :3 Toisin kuin Yurille ja Otabekille, mulle tuotti eniten työtä valita sopiva etunimi :D Mulle nimittäin oli alusta alkaen selvä valinta, että patronyymi tulee Yurilta ja sukunimi Otabekilta! Pitäähän jälkikasvun saada nimeensä jokin merkki molemmista vanhemmistaan, ja Venäjällä venäläinen, venäläisestä nimestä tehty patronyymi vain on se helpoin (juuri niin kuin Otabek'kin ajattelee).

Kiitos ihanasta kommentistasi ♥ Kommenttisi sai oloni oikein pehmoiseksi, ja oon yhtä hymyä ♥