Nämä eivät ehkä olleet sellaiset ensitreffit, joita Tonks oli odottanut, mutta tässä hän silti oli.
Nimi: Oikeutta niistakeille!
Kirjoittaja: Beelsebutt
Päähenkilöt: Tonks/Luna
Lajityyppi: hömppä
Sanamäärä: < 500
Ikäraja: S (sallittu kaikille)
Tämän työnimestä tuli nyt ihan Oikea Otsikko, kiitokset siitä ruttopojalle <3 kiitokset myös kirjoitusavusta ja –neuvoista sekä Sisiljalle että Lizille <3
Tää on omistettu rimpsille, joka muistutti mua tästäkin ihkusta parituksesta <3
// Ai niin, gdi, tää on ideoitu osittain rimpsin itsensä promptista, osittain Finin Discon viikkopromptista (kiitti coop!)
Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!
Oikeutta niistakeille!
Tonks vilkaisi vaivihkaa isoilla ja hyrisevillä kirjaimilla maalattua tekstiä kyltissä, jonka Luna oli hänen käteensä tuupannut heti hänen ilmiinnyttyä Lontoon sivukadulle.
"Luna, miksi me halutaan oikeutta niistakeille?"
"Ruotsin avohakkuiden takia ruttusarvisten niistaisikkien elinpiiri kapenee olemattomiin, joten me vaaditaan, että Ruotsin taikaministeriö perustaa metsiinsä kunnollisen kokoisia suojelualueita", Luna selitti rauhallisesti, mutta heilutteli kylttiään harkitun ärhäkästi. Tonksista tuntui, ettei tämä ollut Lunan ensimmäinen mielenosoitus.
"No tuota, miksi me sitten ollaan Britannian taikaministeriön sisäänkäynnin luona osoittamassa mieltä?" Tonks kysyi varovaisesti ja yritti matkia Lunan kyltinheilutuselettä. Hän oli lyödä Lunaa päähän kyltillään ja päätti viisaasti laskea sen nojaamaan vasten puhelinkoppia, jota pitkin vieraat kulkivat Taikaministeriöön. Tai siis kulkivat tavallisesti, mutta juuri tuona päivänä edes Tonksilla ei ollut pääsyä sisään johtuen hänen seuralaisestaan.
Tonks ei olisi voinut vähempää välittää väliaikaisista estoistaan. Nyt oli hänen vapaapäivänsä, jonka lisäksi hän oli vihdoin saanut Lunan suostumaan treffeille viikkokausien yrittämisen jälkeen. Ministeriö sai hänen puolestaan vaikka tukehtua homeisiin arvoihinsa.
"Koska Ruotsin taikaministeriö ei antanut mielenosoituslupaa, joten en saanut myöskään porttiavainpaikkaa varattua", Luna sanoi. Hänen äänensä oli edelleen varsin vakaa, mutta Tonks tunsi hänet jo tarpeeksi hyvin tietääkseen, kuinka paljon asia häntä harmitti.
Tonks tarttui Lunaa kädestä ja puristi sitä kevyesti.
"Mennään seuraavalla lomareissulla käymään Ruotsissa, ja jos ne ei anna oikeutta mielenosoitukseen, niin sitten me munitetaan niitten ministeriö!"
Luna purskahti nauramaan kiihtyen nollasta sataan alle kahdessa sekunnissa. Muutama ohikulkija vilkaisi häntä kyräillen, mutta Tonks ei ollut aivan varma johtuiko kyräily riemukkaasta naurusta vai kenties siitä, että heidän kahden hengen mielenosoituksensa näytti kohdistuvan rikkinäiseen puhelinkoppiin.
Nämä eivät ehkä olleet sellaiset ensitreffit, joita Tonks oli odottanut, mutta tässä hän silti oli: Lunan kanssa kahdestaan, käsi kädessä keskustellen, jos ei nyt henkeviä, niin ainakin hengästyttäviä.
"Nämä on ihan parhaat ekat treffit ikinä!" Tonks hönkäisi ja vei Lunan sormet huulilleen.
Lunan nauru vaimeni hitaasti, kunnes hän enää hymyili leveästi tuijottaen Tonksia. Kyltti oli tipahtanut hänen kädestään jo naurunpuuskan alkumetreillä, ja nyt hän livautti vapaan kätensä Tonksin niskaan ja veti tämän suudelmaan.
Tonks sulki silmänsä koska ei kyennyt pitämään niitä auki. Hänen aistinsa keskittyivät maistamiseen ja tuntemiseen, kun Lunan pehmeät huulet kulkivat hänen omillaan ja Lunan edelleen tavallista raskaampi hengitys tuulahti hänen poskeaan vasten.
Suudelma oli ohi ennen kuin Tonks ennätti saada tarpeekseen. Kun Luna vetäytyi hieman kauemmas, Tonks yritti seurata perässä.
"Mennäänkö meille?" Luna kysyi lipaisten alahuultaan kielellään. "Voisin keittää teetä, ja minulla on vielä limppisoppaakin jäljellä."
"Joo", Tonks henkäisi. "Mutta entä mielenosoitus?"
Luna naurahti ja vilkaisi puhelinkoppia.
"Voidaan aina jatkaa huomenna, ei ministeriö mihinkään karkaa."