Hänen silmänsä näkee, kuinka hänen henkensä viimeinen hippu putoaa Orodruinin hehkuviin pyörteisiin, sulaa ja katoaa iäksi. Hän on sitonut itsensä tuon auringon tuleen. Pieneen kultaiseen renkaaseen, johon tiivistyy kaikki se, mitä hänestä on jäljellä.Pitkä lainaus muttakun <3<3<3<3 Kuvailet taas kerran niin upeasti että hengästyttää.
Orodruinin pinta kuohuu kuin meri, värähtelee kuin kynttilä tuulessa. Valo sykkii nyt, vuorotellen syttyen ja himmentyen. Ympäröivä pimeys hiljenee, pidättää henkeään myrskyn edellä.
Sitten sokaiseva valo tuhoaa pimeyden, ja tähden uloimmat kerrokset sinkoavat avaruuteen tuhansina tulisina ruoskina. Tulisade taittaa tähtien välisen tyhjyyden, sataa läheisen kieppuvan kiven pinnalle ja polttaa sen tuhkaksi. Hänen rakentamansa linnoituksen perustukset sortuvat ja leviävät tyhjyyteen tähtipölyn mukana.
Vaikka viimeisinä vuosinaan Morgothin ulkomuoto oli kauhea katsella ja pelkkä hänen silmiensä palo surmasi vähäisempiä olentoja, ei Mairon koskaan nähnyt häntä sellaisena. Valarille ruumiillinen keho on pelkkä vaateparsi, pelkkä kaunis koriste. Tumman haarniskan ja palaneen ihon takana Melkorin henkimuoto oli ihmeellinen: hiukset tähtipölyä, katseessa tulta ja iho hopeista jäätä.AAAAAA laittaisin tähän sellaisia sydänsilmäisiä emojeita jos finissä pystyisi. Rakastan tätä <3
Nuoressa maailmassa, ennen kun he vielä tapasivat toisensa, tuo oli hänen ainoa muotonsa. Hänen henkäyksensä nostatti myrskyjä ja kosketuksensa jäädytti elävältä.