“Kunpa et lähtisi”, Neville haluaisi kuiskata, mutta pakottaa itsensä kääntämään katseensa Pyhän Mungon saatto-osaston marmorilattiaan itkua nieleskellen ja kyyneleitä pois räpytellen. Sen sijaan hän sanoo: “Toisella puolella sinua odottaa vapaus.”Tämä oli musta erityisen koskettava kohta. Voi Neville. <3
“Neville, olen varma siitä, että tulet elämään mitä kauneimman elämän.”<3 Tämä oli niin kaunis, ja sai silmät kostumaan!
“Minä katselen sinua sitten pilven päältä”, Augusta sanoo ja naurahtaa sitten, saaden Nevillen kohottamaan katseensa isoäitinsä vanhoihin, viisaisiin kasvoihin. “Jos yksikään pilvi minua synteineni kantaa.”
Mutta kuolema on kuin musta surma eikä se jää odottamaan kevään saapumista: sen näkee Augustan yläpuolella leijuvasta diagnoosikuplasta, jonka elämää sykkivä väri heikkenee tuntien kuluessa.Sairaus-/vanhuuskuolemat koskettavat minua jostain syystä aina enemmän kuin vilkkaan taistelun tuoksinnassa tapahtuneet tapot, ja täytyy kyllä sanoa, että tässä kohdassa piti pidätellä kyyneleitä. Yläpuolella leijaileva diagnoosikupla kuvaa hyvin sitä painostavaa tunnelmaa, joka on aina läsnä, kun tietää toisen kuolevan pian, eikä itse voi juuri auttaa.
“Kunpa et lähtisi”, Neville haluaisi kuiskata, mutta pakottaa itsensä kääntämään katseensa Pyhän Mungon saatto-osaston marmorilattiaan itkua nieleskellen ja kyyneleitä pois räpytellen. Sen sijaan hän sanoo: “Toisella puolella sinua odottaa vapaus.”Tässä fikissä oli monta todella koskettavaa kohtaa, ja tämä oli yksi niistä. Niin hankalaa kuin hyvästien jättäminen Nevillelle onkaan, hän silti ilmaisee isoäidilleen lähinnä vain lohdullisia ja kiitollisia sanoja. Nevillen ja Augustan välit ovat olleet aina aika mielenkiintoiset, mutta rakkautta en usko näiden kahden väliltä kuitenkaan koskaan puuttuneen. Vielä, kun ajattelee, miten Nevillen vanhemmille kävi ja kuinka Augusta toimikin sitten Nevillen kasvattajana, isoäidin menetys sattuu varmasti vieläkin enemmän.
“Et sinä kenellekään vaaraksi ole”, Augusta oli sanonut ja vakuuttanut, että kömpelyys on vain hetkellistä eikä suinkaan kirous koko loppuelämän ajaksi.
“Neville, olen varma siitä, että tulet elämään mitä kauneimman elämän.”Erityisesti nämä kaksi Augustan lausahdusta koskettivat. Toisaalta näissä näkyy vahvasti rakkaus, mutta toisaalta myös se, kuinka hänen vaatimuksensa Nevilleä kohtaan ovat ehkä jossain määrin laskeneet. Nevillen ollessa lapsi Augusta oli välillä todella vaativa ja kriittinen lapsenlapsensa toimien suhteen, mutta nyt tuntui siltä, että hän luotti Nevillen pärjäämiseen elämässään ihan juuri sellaisena kuin hän on.