Finfanfun.fi
Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Avaruuspiraatti - 14.02.2020 22:37:19
-
Nimi: Kieronlainen sekatavarapuoti
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Ikäraja: S
Tyylilaji: fantsu huumori
Haasteet: FinFanFun1000 (128. Keiju), Spurttiraapale V (20. kierros), Vuosi raapalehtien VII
A/N: Kello, viiksekäs herrasmies ja kleptomaanikeiju. Toisin sanoen hätäraapale.
KIERONLAINEN SEKATAVARAPUOTI
150 sanaa
Filbertin taskukello raksuttaa epätahtiin. Hän nykii kärsimättömänä viiksiään. Sekatavarapuodin tiskin takana on pieni, tuskin pään mahduttava ovi. Filbert vilkuilee kelloaan, vaikka se kulkee väärässä ajassa, ja toteaa, että hän on odottanut jo aivan liian pitkään.
Viimein pieni ovi avautuu ja kieronlainen keiju kävelee helmaansa suoristellen kaupan puolelle. Sillä on takkuinen tukka ja kuultavat siivet.
”Päivää, Vilpert.”
”Filbert”, Filbert hymisee, eikä vaivaudu vastaamaan tervehdykseen. Hän mäjäyttää taskukellonsa tiskin päälle ja katsoo keijua happamena.
”Yksi rattaistani on kadonnut.”
”Mikä onni!” keiju huudahtaa. ”Sattuukin niin, että minulla on aivan samanlainen ratas kokoelmassani. Vaihdan sen toki lanttia vastaan.”
”Niinpä tietenkin…” Filbert mumisee ja kaivaa entistä happamempana kukkaronsa. Keijun siivet surisevat, kun se lentää hyllylle ja tuo sieltä varsin tutunnäköisen, kellokoneistoon täydellisesti sopivan rattaan. Filbert heittää kolikon suureen lasipurkkiin, joka on jo kuparista puolillaan.
”Et sinä sattuisi tarvitsemaan myös viiksivahaa?” keiju kysyy. ”Uskonen, että omasi on hävinnyt.”
Filbert kiristelee hampaitaan ja marssii viikset heiluen ulos.
-
tämäpä oli pieni hauska lukupala näin illaksi. Tykkäsin kovasti Filbertistä, hänellä oli hyvin sopiva nimi tähän tekstiin. Tämän sekatavarapuodin idea oli myös aivan mahtavaa. Kätevää kun asioita vain "katoaa" niin pitää tulla taas tekemään ostoksia! Sattumalta aivan samanlainen totta tosiaan :D Ihanan ison tarinan olit näinkin pieneen juttuun ujuttanut. Tykkäsin kovasti <3
-
Lyra, Kiva kuulla, että tykkäsit! Tästä tuli aika hauska ja onnistunut lopulta, vaikka yhtään en tiennyt, mitä olin tekemässä, kun lähdin kirjoittamaan ;D Joskus ei saakaan ajatella turhia, ettäjotta syntyy iloisia vahinkoja! Kiitos kommentista ♥
-
Tämä oli ihana illan piristys, rakastuin sekä happameen Filbertiin että kieronlaiseen kleptomaanikeijuun. :D Mukana oli paljon kivoja yksityiskohtia (surisevat siivet ja maininta viiksivahasta esimerkiksi), ja Lyra sanoi omassa kommentissaan hyvin, että sait ison tarinan ujutettua näin lyhyeen sanamäärään. Kiitos paljon lukukokemuksesta!
-
Ihana, se tuli ensimmäisinä mieleen kun luin tekstin. Kieroa kaupankäyntiä keijulta, ja ilmeisen kannattavaakin ;) Onkohan keiju yksinomaan se kierous vai mahtuuko muitakin kauppaan.
Mielenkiintoista että Filbertin kello ei käy oikeassa ajassa, tuli mieleen Liisa ihmemaassa se Herra jänis. Tosin vain se kello Filbert on huomattavasti rauhallisempi😅 keijulla ei vissiin ollut mitään kiirettä. Mikäli sotkuisesta tukasta saattoi päätellä, heräsi juuri. Päivän aika ei käy selville mutta tuli tunne että pitkällä aamupäivää lähes puolessa päivää ollaan jo.
Tässä oli mukava ja lämmin syyskesän(?) tunnelma. Kiitos upean tarinan sait mahdutettua pieneen sanamäärään, ei voi kun ihailee teitä jokka jaksatte sekä osaatte kirjoittaa. 🙂
hamsu
-
Aww, kiitos Okakettu ja hamsu kommenteistanne ♥ Ihana kuulla, että tämä pieni hassunhauska raapale viihdytti ^-^
-
Tämä pikkuinen tuokiokuvaus sai hymyn huulille. :D Kerrassaan hurmaavan veikeä tarina. Kiero pikku keijukainen tietää tarkkaan saavansa sen mitä haluaa, ja Filibert toki pelaa mukana, vaikka välillä vähän harmittaakin.
Tämä tosiaan loi sanamääräänsä mittavampia mielikuvia. Olisipa hauska piipahtaa tällaiseen puotiin useamminkin, jos aihepiiri inspiroi joskus uudestaan!
-
Ihanaa että tartuit tähän hatusta heitettyyn promptiin! Filbertin ja keijun vuorovaikutus tuntuu tässä hauskalta: Filbert tietää, että keiju on aina tilanteen päällä, mutta hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antautua tähän kieroon leikkiin ja mennä hakemaan taskukellonsa ratasta (ja näemmä myös viiksivahaansa! ;D) takaisin. Keiju tuntuu olevan kyllä harvinaisen näppärä kleptomaani, kun on saanut jättimäisen lasipurkkinsa jo puolilleen kohteidensa kolikoita... komppaan Fiorellaa yllä siinä, että tämä tuntuu antavan maailmastaan enemmän irti kuin odottaisi sataviisikymmentäsanaiselta tekstiltä! Tämä tuntuu ihan pikkuruiselta arkisen kohtaamisen kuvaukselta grandiöösin fantasiamaailman takakujilla. Ihana teksti, kiitos! <3
-
Aww, kiitos teillekin Fiorella ja Ronen kommenteista ♥ (Ja erityiskiitos Ronenille promptista ;D) Oon ollut kamalan iloinen, että tämä raapale on onnistunut luomaan lyhykäisyydessäänkin itseään suuremman tarinan!
-
Voi, mikä ihana pieni rapsu! Herra Filbert oli tosi symppis hahmo ja keiju taas, mikä pieni ilkiö! Tuli mieleen vanha kunnon Mundungus.
Filbert vilkuilee kelloaan, vaikka se kulkee väärässä ajassa, ja toteaa, että hän on odottanut jo aivan liian pitkään.
Tämä lause oli ehdoton suosikkini, voin sieluni silmin kuvitella viiksekkään ja tuiman herrasmiehen odottelevan, vikaista kelloaan vilkuillen.
Ihana miten sait tuollaisesta randomilla heitetystä ideasta näin toimivan rapsun!
-
Kiitos mursis sullekin kommentista ♥ Haha, en osaa enää muuta kuin kiittää ja kumartaa ;D Ja sanoa, että Filbert kyllä on aika symppis!
-
Tää oli oikeest hauska, kiitos tästä. Kleptomaanikeiju teki tästä kieltämättä kivan, voin niin kuvitella asiakkaan ärtymyksen kun varastat häneltä tavaran jonka myyt kuitenkin takaisin muutaman kolikon tähden.
-
Kiitos carrowfan kommentista ♥ Mäkään en olisi onnesta piukeana, jos joku kiero pikkuriiviö varastaisi tavaroitani ja vielä möisi ne mulle takaisin ;D
-
Kommenttiarpajaisista tervehdys! Voittosi oli mitä mainioin mahdollisuus vihdoin tulla lukemaan tämä teksti, jonka otsikko on joka kerta kiinnittänyt huomioni, kun se on tuolla "edellisen käyntisi jälkeen kirjoitetut viestit" -listassa. Joka kerta olen sen kuitenkin antanut mennä jostain hassusta syystä, mutta nyt! Tässä olen! Ja tämä oli aivan huikea :D
Rakastin tässä sitä, miten tämä muuttui yhä hassummaksi, mitä pidemmälle luin. Luin aluksi vain otsikon ja itse tekstin, mutta en tuota kello, viiksekäs herrasmies ja kleptomaanikko -osaa, mikä oli oikeastaan hyväksi, koska silloin minulle itselleni jäi enemmän selvitettävää ja lukukokemuksesta tuli yhä rikkaampi :D Tykkäsin siitä, kuinka heittäydyin tähän mukaan. Olen yleensä vähän jähmeä komedian suhteen, mutta tämä meni täydellisesti yksiin huumorintajuni kanssa! Minulle käänteen tekevä hetki (sellainen where I lost it -hetki) oli tuo, kun keijun nimi on Filbert ja asiakkaan Vilpert. Se vain sai nauramaan – ja siitä eteenpäin naureskelin vähän kaikelle :D
Tämä on vaan jotenkin huikea. Olet saanut hurjan määrän komediaa tähän sanamittaan enkä voi muuta kuin kiittää ja kumartaa. Jotenkin todella onnistunut teksti! Arvostan tällaista taidokkuutta suuresti :D Kiitos!
-
Olipas erikoinen raapale! Olen tottunut siihen, että rapsut ovat tunnelmoivia mutta miljööltään suhtkoht tuttuja, mutta tämä erosi paljon sellaisesta mun mielestä tavanomaisesta raapaleesta. On aika tavatonta, että näin lyhyessä ajassa tutustutetaan lukija ihan uuteen ja erikoiseen miljööseen. Kleptomaanikeiju oli jo ajatuksen tasolla ihana, sulla on kyllä käynyt suorastaan neroleimaus tätä ideoidessa! Ihastuin tuohon keijuun, symppistä nyysiä muiden kamoja ja sitten myydä ne niille takaisin - ja vieläpä pistää toinen odottamaan tarpeettoman pitkään ennen kuin puodista palvelua ylipäätään saa ja sitten lausua tämän nimikin ilmeisen kiusallaan väärin. Niin monella tapaa kieroa toimintaa :D Hymähdin nimellä kutsumiselle ylipäätään, kun siitä tuli sellainen mielikuva, että tämä keiju tekee useinkin samojen ihmisten kanssa bisnestä. Niin söpö hahmo! Ilkikurinen, mutta jotenkin kuitenkin hassun ja harmittoman oloinen keppostelija. Naureskelin myös sille, kuinka viiksivahakin oli kadoksissa: oli nokkelaa mainita viikset tekstin alussa ja sitten vielä lopussa uudelleen, se jotenkin sitoi tämän yhteen kokonaisuutena. Tämä oli kovin hauska mielestäni, semmoinen ilkikurinen ja hupsutteleva. Pidin tästä ihan tosi kovasti!
-
Hätäraapale tai ei, tää oli oikein viihdyttävä pikkupaketti, soma ja toimiva. Siinä on keijulla hyvä bisnes, vaikka muut eivät sitä arvostaisikaan :D Eivät kuitenkaan voi muuta alistua kohtaloonsa ja ostaa tavaransa takaisin :D Mulle tuli tästä mieleen Tyttökultien yksi jakso, jossa Dorothy sai Sophialta lahjaksi jonkin oman vaatteensa :D Keiju saikin sen myötä vähän sophiamaisia piirteitä mielessäni, ja se sopi oikeestaan tosi hyvin! Selvästi ovela ja ketku otus kyseessä.
"Vilpertkin" pisti väkisinkin hymyilyttämään, sillä isälläni on tapana kutsua Viljami-marsuani Vilpertiksi. Se ei kylläkään ole herrasmiestä nähnytkään, vaikka viikset sillä onkin :D
-
Kiitos hiddenben, flaw ja Larjus teidän ihanista kommenteista <3