"Pidän siitä, kuinka helppoa nyt on mennä kaukaisiin paikkoihin ja vain… kuunnella."
Ben tietää Huxin tekevän sitä. Hän kävelee syviin metsiin ja hedelmättömiin autiomaihin ja laskee kätensä maata vasten, tunnustellen Voiman liikettä kaiken ympäröivän läpi. Hän leijuu kylmässä tyhjyydessä tähtien välillä ja kuuntelee umiversumin huminaa. Toisin kuin Ben, Hux ei koskaan eläessään kuullut sitä, joten täytyy tuntua järkyttävältä huomata, että todella on vain häviävän pieni siru Voiman valtavassa virrassa.
FN-2187 - ei, vaan Finn - on kietonut käsivartensa Dameronin vyötärölle
Siltikään hän ei kadu kuolemaansa. Hän oli niin pitkään niin väsynyt, ja nyt hän saa viimein levätä.
Hux pudistaa päätään. "Ren, olet idiootti. En minä sitä tarkoituksella tehnyt. Kai on juuri minun tuuriani, että juutun tänne sinun kanssasi vahingossa."Pitkä lainaus mutta olisin halunnut lainata enemmänkin :D
Ben nauraa melkein vapautuneesti. "En tiedä miksi, mutta oikeastaan olen siitä iloinen."
Hux on tavallaan hauska, nyt kun he eivät enää voi taistella vallasta tai mitenkään tappaa toisiaan. Hänen vihaisten kasvojensa näkeminen lähes päivittäin saa Benin tuntemaan, että hänen elämässään - tai kuolemassaan - on vielä jotakin vakaata ja pysyvää. Jotain, johon voi luottaa, vaikka se sitten olisikin vain joku, joka on aina loputtoman ärsyyntynyt hänen olemassaolostaan.
Hux katsoo häntä kuin sekopäätä. "Minä petin sinut, kai tajuat sen?"
"Tajuan. Se oli sinulta aika sankarillista, eikö?"
"Ei. Halusin vain, että sinä häviät."
"Mutta tykkään tietää, että Rey voi hyvin."Ainoa kritiikki joka mieleen tulee on se, että tämä kohta vähän särähtää korvaan, kun tykätä on kuitenkin puhekielinen ilmaisu, eikä mielestäni ihan sovi Benin suuhun.