Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: Melodie - 11.07.2019 00:42:13

Otsikko: Kolmelta aamuyöllä | K-11 | H/D
Kirjoitti: Melodie - 11.07.2019 00:42:13
Nimi: Kolmelta aamuyöllä
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Draco
Tyylilaji: angst, hurt/comfort

Tämä on juhannustaika sankari-Lauchuolle! Toivottavasti tämä tuottaa iloa!

--


Kolmelta aamuyöllä Harry heräsi siihen kun pöllö koputti sitkeästi ikkunaa nokallaan.
”No mitä nyt”, hän mutisi, silmien pysyessä hädin tuskin auki. Hänelle ei paljoa postia tullut, joten tällainen keskiyön lähetys oli täysin poikkeuksellinen. Pöllöllä oli höyhenet pörhöllään ja se näytti väsähtäneeltä pitkän koputtelun jälkeen.
”Voi sinua pientä”, Harry mumisi ja poimi pöllön hellästi kädelleen. Se huhuili heikosti. Harry poimi kirjeen sen jalasta, mutta laittoi tarjolle vettä ja ruokaa ennen kuin avasi kuoren. Siinä vaiheessa hän oli jo löytänyt silmälasinsakin.

Hyvä Harry Potter, kirje alkoi, mutta sävy muuttui nopeasti.


En saa unta tänä yönä, niin kuin en niin monena muunakaan.
Minua vaivaavat monet asiat, joita olen tehnyt – erityisesti
ne, joilla olen sinua loukannut. Ilkeys, tunnekylmyys,
suoranainen julmuuskin… aina, kun olen miltei unohtanut,
ne palaavat mieleeni ja pakottavat muistamaan, millainen
ihminen minä todella olen.

Jos olen ihan rehellinen, usein en ole varma, kannattaako
tätä kierrettä enää jatkaa. Sinnittelen päivästä toiseen
ja vaikka kuinka yritän tehdä hyvää, epäonnistun tai
lakkaan yrittämästä. Aina en jaksaisi yrittää yhtään mitään.

Mutta sitten ajattelen sinua, ja voit uskoa, ajattelen sinua paljon.
Sinä olet niin uskomattoman vahva, että se innoittaa minua –
samaan aikaan kun tuottaa tuskaa, että olen niin monin
tavoin yrittänyt murskata sinut. Niinpä halusin pyytää sinulta
anteeksi.

Olen vilpittömästi pahoillani kaikista niistä kerroista, kun
olen tehnyt elämästäsi epämiellyttävää, tai olen tahallani
tai vaikka silkkaa ajattelemattomuuttani loukannut sinua.
Olen sanomattoman onnellinen siitä, että kaikesta huolimatta
olet onnistunut elämässäsi.

Nyt kaikki tämä selitys tuntuu jo typerältä, mutta olen tuhlannut
yrityksissäni jo niin monta pergamenttia että nyt lähetän tämän!
En odota kuulevani sinusta enkä odota sinun antavan anteeksi,
mutta toivon että tiedät miten pahoillani olen.

~ Draco Malfoy



Hetken Harry kykeni vain tuijottamaan kirjettä pöllämystyneenä. Siltä Draco Malfoylta, jonka hän oli tuntenut, ei toden totta olisi voinut odottaa tuollaista. Harry vilkaisi pöllöä. Eikä tuollaista pöllöäkään. Hän olisi kuvitellut tälle jonkun ison ja ylpeän pöllön. Pieni pörrökasa oli nukahtanut orrelle, ja hänen oma pöllönsä silmäili sitä lievästi ihmeissään. Hän silitti kirjettä hetken mietteissään, ja hänen oli pakko myöntää itselleen että hän oli myös ajatellut Dracoa aika useinkin viime vuosina. Rohkeuspuuskassa Harry tarttui sulkakynään.


Draco – tuo kirje oli mahdottoman rohkeasti tehty!
Minä en kanna sinulle kaunaa menneistä, ja toivon
että sinäkin saattaisit lakata murehtimasta niitä.
Kiitos anteeksipyynnöstäsi.
Pöllösi jää yöksi.

-Harry


Ennen kuin rimakauhu ehti iskeä häneenkään, Harry kiinnitti kirjeensä pöllönsä jalkaan ja lähetti sen matkaan. Sitten hän kömpi takaisin vuoteeseen. Uni ei kuitenkaan tullut vielä aikoihin, sillä jokin kaihersi hänen mielessään, ja vieraan pöllön tuhina kuulosti omituiselta.

Aamulla Draco oli edelleen Harryn mielessä. Pöllö jäi aamiaiselle ja Harry rupatteli sille mukavia. Hänen oma pöllönsä oli tullut kotiin avoimesta ikkunasta joskus hänen jo nukahdettuaan, ja nukkui nyt orrellaan tyytyväisenä. Pian aamiaisen jälkeen Dracon pöllö häipyi tiehensä, mutta Harry oli edelleen rauhaton. Hän päätti mennä pistäytymään Ronin ja Hermionen luona.

”Hei”, Hermione sanoi kun Harry tupsahti takasta. Vauva makoili matolla olohuoneen lattialla ja katseli häntä hämillään. ”Ron!”
Ron tuli keittiöstä kuivaillen käsiään pyyhkeeseen.
”Terve Harry!”
”Hei vain”, Harry sanoi ja istui levottomana sohvalle. Hetken Ron ja Hermione kertoivat arjestaan ja vauva huvitti heitä tempuillaan, mutta pian Hermione vaihtoi puheenaihetta:
”Mitä sinulla on mielesi päällä?”
Harry päätti purskauttaa koko homman. ”Tiedättekö, mitä Draco Malfoylle kuuluu nykyään? Sain häneltä yöllä… kirjeen…. Siinä hän pahoitteli minulle aiheuttamaansa murhetta.”
Ron purskautti teen suustaan. ”Malfoyko pahoitteli?!”
Hermione mulkaisi hänet hiljaiseksi. ”En tiedä hänen kuulumisistaan paljoakaan”, Hermione pahoitteli, ”mutta sen verran olen ymmärtänyt että ne eivät ole hyviä. Hän elää ilmeisesti hyvin eristäytyneenä, ja on tavallinen vieras Mungossakin synkkämielisyytensä vuoksi.”
Harry tunsi värähtävänsä. Tilanne oli miltei pahempi kuin hän oli pelännyt! Hän kavahti pystyyn.
”Tiedättekö missä hän asuu?”
”Joissain Viistokujalla”, Hermione muisteli. Jossain Viistokujalla, Harry mietti, pitäisikö hänen mennä sinne huutelemaan. Hermione huomasi hänen ahdinkonsa. ”Kysyn Pansylta”, hän lupasi ja poistui hetkeksi huoneesta. Palatessaan hänellä oli mukana siististi paperille kirjoitettu osoite.
”Kiitos”, Harry sanoi eikä jäänyt selittelemään enempiä vaan ilmiintyi kiireesti Viistokujalle. Dracon asunto oli aivan Viistokujan päässä ja talo oli jo vähän ränsistynyt. Ei tosiaan mikään kartano, Harry mietiskeli ja alohomoroi alaoven lukon. Ihme kyllä se aukeni sillä, ja hän suuntasi kolmanteen kerrokseen.

Hän sai koputtaa monta kertaa, ehkä yhtä monta kuin pöllö, ennen kuin ovi aukesi raolleen ja ärtynyt ääni kysyi:
”Mitä nyt?”
”Minä tässä”, Harry sanoi, mutta pelästyi sitten ettei Draco tuntisi hänen ääntään. ”Harry.”
Ovi avautui enemmän. Dracolla oli punareunaiset silmät ja parransänki. ”Harry. Mitä sinä täällä?”
”Etkö aio pyytää minua sisään?” Harry vaihteli painoa jalalta toiselle. Draco vilkaisi huokaisten sisemmälle asuntoon ja väistyi sitten oven edestä.
”En odottanut sinua.” Draco ei pahoitellut sotkua sen enempää, eikä Harrykaan tehnyt siitä numeroa. Hän siirteli muutaman pitsalaatikon ja huovan alas sohvalta ja istahti raivaamaansa tilaan.
”Minä huolestuin sinusta”, hän tunnusti kun he olivat istuskelleet vähän aikaa hiljaa, hän jännittyneenä ja Draco selvästi hivenen säikkynä ja surullisena. Tämä nosti katseensa yllätettynä.
”Huolissasi minusta?”
”Niin”, Harry nielaisi työläästi. ”Sain sellaisen käsityksen, että… sinulla ei mene kauhean hyvin.”
Draco tuhahti. ”Voihan sen niinkin ilmaista.”
”Minä vain haluaisin”, Harry sanoi ja hänen äänensä hiipui kuiskaukseksi, ”että menisi.”
Draco tuijotti häntä silmiään räpytellen, ja Harrykin alkoi tuntea olonsa hieman vaivautuneeksi. Ehkä tällainen käynti olisi ollut jonkun Dracon ystävän asia. Sitten Draco alkoi hymyillä, ja hymy valaisi hänen kasvonsa.
”Mukava kuulla. Minä keitän sinulle teetä.”

Ja niin Draco keitti, ja Harry istui juomassa sitä sohvalla johon oli raivattu hänen viereensä tilaa Dracolle, ja mitä enemmän päivä pimentyi, sitä lähempänä Draco tuntui istuvan häntä. Harry alkoi mietiskellä kotiinlähtöä vasta puoliltaöin, mutta silloin Draco suuteli häntä, maistuen teeltä ja suklaalta, ja Harry päätti jäädä vielä hetkeksi.
Otsikko: Vs: Kolmelta aamuyöllä | K-11 | H/D
Kirjoitti: Vendela - 19.07.2019 23:39:53
Awwww mikä lopetus! Mietin hetken, että uskallanko lukea tätä ollenkaan sillä tämä osasto ei ole yleensä se, mistä luettavaa haen. Nyt kuitenkin ajattelin, että kokeilen ja kannatti :D

Ihanaa kun synkkyydestä ja murheesta päästiin tämmöiseen ihanaan lopetukseen missä kaikki jää suloisesti auki ja mahdollisuuksia on olemassa! Dracolla ei mennyt todellakaan hyvin, mutta näin ihanan mahdollisuuden sille kuinka Harry tulee pitämään tästä huolta. Ah, juuri tämmöisenä tykkään HooDeeni nauttia :)

Kiitos tästä, oli ihana lopetus tälle päivälle ja voin lähteä tyytyväisenä nukkumaan.

Vendela
Otsikko: Vs: Kolmelta aamuyöllä | K-11 | H/D
Kirjoitti: Hazyel - 03.09.2019 15:55:03
Tulin vihdoin lukemaan tämän ja ihan ensimmäiseksi kiitän juhannustaiasta <3 Tiedät että tykkään Drarrysta ja angstista joten odotan innolla mitä tämän tekstin takaa löytyy!

Tämä oli niin ihana! Surullinen mutta kuitenkin toiveikas, ai että tykkäsin siitä miten Harry huolestui Dracosta ja halusi heti tietää miten Dracolla oikeasti menee ja auttaa Dracoa! Tämä toimi minusta tosi hyvin juuri tällaisena hurt/comfort pätkänä eikä tässä tarvinnut olla mitään sen enempää tai suhteen mennä sen edemmäs kuin se tässä jo meni. Ihana viittaus kuitenkin siihen, että näiden kahden välille saattaakin ehkä tulevaisuudessa kehittyä jotain, mutta tällaiseen anteeksipyyntö-tekstiin tämä oli mielestäni aivan riittävä.

Jäin miettimään niinkin epäolennaista kohtaa tässä, kuin että miten Hermione oli Pansyn ystävä (kaveri, tai jotain?), minkälainen tarina tässä on taustalla. Ilmeisesti he ovat kuitenkin kohtuullisen hyvissä väleissä, kun Hermione sai Pansyyn niin nopeasti yhteyden ja varsinkin kun Pansy heti kertoi miten Dracolla menee.

Kiitän vielä kerran, tykkäsin hurjasti tästä tekstistä ja sinusta kun kirjoitit tämän minulle <3
Otsikko: Vs: Kolmelta aamuyöllä | K-11 | H/D
Kirjoitti: Fairy tale - 08.11.2020 17:03:28
Voi tuota synkkää Dracoa.  ???
Ehkä hän oli pitkäänkin miettinyt tuota kirjeen kirjoittamista ja lopulta sen lähettämistä. Mutta kaikenkaikkiaan se kirje oli uuden alku. Draco ei vain sinä hetkenä tiennyt sitä. Pidän kovasti näistä sinun pöllöistäsi. Pysähdyt pöllöjen kohdalla ja kerrot myös minkälaisia ne ovat ja mitä niille kuuluu.

Harry taas toimi ilman sen kummempaa jahkailua. Onneksi hän ei jäänyt pohtimaan ja empimään, sillä se tuotti hyvän lopputuloksen. Vaikka Harry miettikin että sen kaltainen vierailu Dracon luokse kuuluisi tämän ystävien tehtäviin, niin se käynti oli sittenkin varattu Harrya varten. Toivon mukaan Draco tuolta synkkyydestään nousee. Suudelma on hyvä alku jollekin uudelle ja kauniille.  :)