Ficin nimi: Taivas ihollani
Kirjoittaja(t): Cagothmilla
Fandom: Marvel/Avengers
Tyylilaji/Genre: Draama & fluff
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Tony/Thanos & Tony/Loki
Vastuunvapaus: Marvelille oikeudet hahmoista ja maailmasta. Ficissä esiintyy myös Whitney Houstonnin I Wanna Dance With Somebody ja siitä krediitit lauluntekijöille!
A/N: Tämä ficci on ollu tekeillä jo yli kuukauden (melkein kaksikin) ja nyt se on vihdoin valmis. Kirjoitin tämän ensin englanniksi ja julkaisin sen Ao3:ssa ja käänsin sen nyt suomeksi ja julkaisen tännekin :D Tämä oli aikalailla vain fluff-kokeilua, koska sitä en ole ennen (onnistuneesti) kirjoittanut, joten tässä se olisi.
Taivas ihollani
1. luku
Saanko luvan?
Maa, New York, Starkin kartano, syksy 2018
Tony Stark, Iron man. Hän oli kaikkialla uutisissa näinä päivinä. Kun hän oli eronnut Pepperistä, huhut siitä, että Tony tapaili Lokia olivat suuria vihapuheiden kohteita - ja Tony oli kyllästynyt siihen. Nyt hän joi viskiä lasistaan. Kello oli viisi aamuyöllä, mutta hän ei pystynyt nukkumaan. Loki oli vielä sängyssä ja luultavasti luki siellä, koska hänkään ei pystynyt nukkumaan. Lokia häiritsivät painajaiset, mutta hän ei puhunut niistä Tonylle. Hän oli liian ylpeä moiseen.
He olivat erikoinen pari. He olivat molemmat käyneet läpi paljon pahoja asioita elämiensä aikana. He molemmat muistivat New Yorkin vuodelta 2012 ja Loki oli kertonut ettei hän ollut tapahtumien ohjaksissa. Tony oli kertonut hänestä toisille Kostajille, jotka eivät uskoneet Lokin muuttuneen. Erityisesti Natasha oli käärmeissään Tonylle hänen päätöksestään. No, ehkä se oli ihan ymmärrettävää, koska Loki kontrolloi Clintiä New Yorkin tapahtumien aikaan. Tony kuitenkin uskoi, ettei Loki ollut sama mies kuin silloin. Hän todella yritti olla parempi. Ainakin Thor tuki heidän suhdettaan. Ja hän oli tavallaan myös syy, miksi maailmalla liikkui huhuja Tonyn ja Lokin suhteesta. Thor mainitsi toimittajille, että Loki oli palannut Maahan ja eli Tonyn kartanossa. Ihmiset sekosivat näistä uutisista. Vaikka ihmiset olivat surullisia, vihaisia ja hämmentyneitä kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut, he silti yrittivät löytää juoruja joihin tarttua kuin pelastusrenkaaseen. Ihmiset yrittivät napata heitä kameraan keskustassa, mutta onneksi Loki oli muodonmuuttaja ja aina, kun he liikkuivat kaksistaan se näytti siltä, että Tony oli joko jonkun toisen Kostajan tai satunnaisen naisen kanssa.
“Sir, Bruce Banner soittaa”, Friday ilmoitti ja Tony nosti päätään.
“Juu, vastataan”, mies vastasi ja joi loput viskistään, asetti lasin baaritiskille ja otti puhelimen taskustaan.
“Hei, Tony.”
“Terve, Bruce. Miksi soitat näin myöhään? Tai no aikaiseen itse asiassa”, Tony kysyi vilkaisten rannekelloaan.
“Ööh… No… Taisin keksiä miten… no miten yhdistää minut ja Hulkin.”
“Kusetat! Keksitkö todella?” Tony hyppäsi tuoliltaan innoissaan. Tämä todella muuttaisi kaiken.
“No… Luulen niin. Jatkoin gamma tutkimustani ja luulen, että keksin tavan. Mutta se vaatii jotain…”
“No mitä, iso kaveri? Mitä tarvitset?”
“No minun pitäisi pysytellä labrassa pidemmän aikaa. Siis todella pitkään”, Bruce sanoi mietteliäästi.
“Kuinka pitkään?”
“Ainakin vuodeksi. Hoitoon. Niin se voisi olla mahdollista. Hulkin voimat ja minun mieleni. Aloitan muutaman viikon sisällä. Työskentelen vielä Rocketin kanssa, jotta löytäisimme Thanoksen.”
Tony oli hiljaa. Kontaktin menettäminen ystäväänsä tieteen tähden ei ollut jotain, jonka Tony halusi tapahtuvan. Bruce oli ainoa, joka ymmärsi hänen ideoitaan. Hänen menettämisensä tällaisina aikoina… oli todella menetys.
“No toivon, että Loki voi ottaa muotosi siksi aikaa? Ja toivon, että muistat, mitä pyysin tekemään Thanokselle jos löydätte hänet?” Tony kysyi virnuillen. Bruce nauroi pidättyvästi.
“Tietysti. Ja voit tulla tapaamaan minua. En ole vielä varma pystynkö puhumaan, mutta näemme sen sitten. Pysy poissa labrasta ainakin kaksi kuukautta. Siellä voi olla paljon säteilyä aluksi enkä halua kenenkään muun kärsivän. Ja kyllä minä muistan.”
“Okei, kaveri. Nähdään kahdessa kuukaudessa. Äläkä tapata itseäsi siellä”, Tony sanoi painottaen viimeisiä sanojaan. Tony kuuli, kuinka Bruce naurahti hiljaa.
“En tapata. Pidä huoli itsestäsi, Tony.”
“Juu. Nähdään”, Tony lopetti puhelun. Hän huokaisi ja laittoi puhelimen pois. Hän ei huomannut, kuinka Loki käveli hänen taakseen.
“Mitä asiaa hänellä oli?” Loki kysyi, joka aiheutti Tonyn pienen hypähdyksen.
“Jestas, Loki! Sinun pitää lopettaa pelästyttelemiseni. Saan vielä sydänkohtauksen joku päivä”, Tony nauroi. Loki hymyili ilkikurisesti ja käveli baaritiskin taakse laittamaan itselleen juotavaa. “Ja mitä asiaa Brucella oli? Hän löysi keinon itsensä ja Hulkin yhdistämiseen. Ja hän vain ilmoitti, että pysyttelee labrassa ainakin vuoden ajan.”
Loki pudisteli päätään hymyillen hieman.
“Minä varmaan saan etuoikeuden olla hän vuoden ajan? Häntä on aika helppo esittää. Ellei suhteemme paljastu ennen sitä…” Tony kuuli happamuutta Lokin äänessä. Hän tiesi, että se kaikki salailu häiritsi häntä. Loki kaatoi viskiä lasiinsa ja joi sen kokonaan kerralla. Eikä hän edes yskinyt sen jälkeen.
“Taidat olla vakava alkoholisti, tiedätkös?” Tony kysyi nauraen.
“Voin hyvin ollakin”, Loki vastasi virne naamallaan. Tonysta tuntui pahalta heidän suhteensa salailu, mutta hänellä ei ollut valinnanvaraa. Jos ihmiset saisivat tietää heidän suhteestaan - se todella kaataisi kaiken, mitä heillä oli. Sisällyttäen Kostajat. Ja hän ei halunnut menettää heitä. Ennen Thanoksen tekosia häntä ei olisi voinut paskaakaan kiinnostaa, mitä ihmiset olisivat ajatelleet hänen suhteistaan, mutta elettiin vaarallista aikaa, koska ihmiset olivat todella räjähdysherkkiä. Hän oli jo hävinnyt taistelun, jonka oli käynyt universumin tähden. Hän menetti pojan.
***
Puutarha
Thanos, Mahtava Titaani. Hän istui tuolissaan mökissään, syöden harvinaisia hedelmiä, joita hän viljeli Puutarhassa. Oli kulunut kuukausi siitä, kun hän oli suorittanut tehtävänsä. Mutta hänestä silti tuntui, että jokin oli järkyttävällä tavalla kesken. Siltä hänestä oli tuntunut Wakandasta lähdöstä asti. Hän oli ajatellut Ikuisuuskivien tuhoamista, jotta kukaan ei pystyisi tehdä hänen tehtäväänsä universumin pelastamista tekemättömäksi. Thanos vilkaisi vasenta kättään. Hansikas oli sulanut kiinni hänen käteensä. Se oli suhteellisen kivulias. Hän oli kyllä yrittänyt leikata sitä irti, mutta oli epäonnistunut. Thanos tiesi, kuinka helppoa kivien tuhoaminen olisi, mutta kipeää se tulisi tekemään. Ja nyt hän halusi tehdä niin. Päästä kivistä eroon. Varmistaa, ettei kukaan muu saisi niitä. Ei houkuttimia.
Kaksi päivää myöhemmin Thanos teki sen. Tuhosi kivet. Hänen ei tarvinnut tehdä muuta kuin käskeä kiviä tuhoamaan itsensä. Ne olivat Thanoksen kontrolloitavissa. Tämä tietysti vahingoitti vasenta puolta hänen kehostaan ja vasen käsi oli kokonaan käyttökelvoton.
Kaksi päivää Kivien tuhoamisen jälkeen hänet löydettiin. Kostajat löysivät hänet. Ja Thor katkaisi hänen kätensä. Vasemman, onneksi. Banner ja Danvers pitivät häntä paikoillaan. Katto ja lattia olivat tuhoutuneet.
“Missä ne ovat?” Rogers kysyi sen jälkeen, kun Rocket oli huomannut tyhjän Ikuisuushansikkaan. Thanos tuijotti jokaista, mutta ei sanonut sanaakaan.
“Vastaa kysymykseen”, Danvers käski käsi titaanin kaulan ympärillä.
“Universumi pyysi korjausta. Ja sen jälkeen Kivet eivät enää palvelleet mitään tarkoitusta houkutuksen lisäksi”, Thanos sanoi äristen.
“Murhasit triljoonia!” Banner huusi puskien Thanoksen lattialle.
“Teidän pitäisi olla kiitollisia”, Thanos sanoi. Hän näki Kostajat pieninä olentoina, jotka eivät tienneet minne mennä.
“Missä Kivet ovat?” Natasha kysyi seisoen kaikkien takana.
“Poissa. Pelkistetty atomeiksi.”
“Käytit niitä kaksi päivää sitten!” Bruce huusi. Hän oli järkyttynyt - tietysti oli. Hän oli alkanut ymmärtämään, ettei ollut tapoja tuoda kaikkia takaisin.
“Käytin Kiviä tuhotakseni ne. Se melkein tappoi minut, mutta työ on tehty. Niin se tulee aina olemaan. Minä olen… väistämätön”, Thanos sanoi ja virne valaisi hänen kasvonsa. Pahuus loisti hänen silmiensä syvyyksistä.
“Meidän tuhottava tämä paikka. Hänen on valehdeltava”, Rhodes sanoi, ja sillä aikaa, kun kaikki muut olivat hiljaaa ja tiesivät, että se oli päätepiste, hän silti yritti löytää tietä.
Kaikki olivat hiljaa, kunnes Nebula puhui:
“Isäni on montaa asiaa, mutta valehtelija ei ole yksi niistä.”
“Kiitos tytär. Ehkä kohtelin sinua liian kovakouraisesti.”
Näiden sanojen jälkeen Thor menetti kontrollin kokonaan, mutta onneksi siellä oli Bruce Hulk Busterissa pysäyttämässä häntä ja toimimassa, kuten Tony oli pyytänyt.
“Ei Thor!” Bruce huusi pysäyttäen kirveen ennen kuin se osui Thanoksen kaulaan. Thanos oli yllättynyt - niin olivat myös toiset Kostajat. Tämä pieni mies suuressa puvussa halusi säästää hänen henkensä?
“Bruce, mitä sinä-?” Steve Rogers aloitti kurtistaen kulmiaan. Bruce kääntyi katsomaan tätä ja avasi kypärän.
“Tonyn käsky. Otetaan hänet mukaan”, Bruce sanoi painostavalla äänellä. Steve nyökkäsi, vaikka kaikki näkivät, ettei hän ollut samaa mieltä suunnitelman kanssa. Thor oli kääntynyt ja kävellyt pois mökistä.
Tony Stark? Thanos ajatteli. Hän?
***
Maa, Starkin kartano
Tony oli juuri saanut viestin Brucelta. He olivat napanneet Thanoksen ja olivat matkalla Maahan. Tony hymyili näytölle, jolla viesti oli.
“Mitä nyt?” Loki kysyi kävellessään keittiöstä. Tony nyökkäsi näyttöä kohti.
“He saivat hänet”, hän vastasi lyhyesti. Loki oli hiljaa ja kun Tony vilkaisi häntä olkansa yli, hän näytti pelokkaalta. Pelokkaammalta kuin Tony oli häntä koskaan nähnyt. Tony nousi sohvalta ja käveli hänen luokseen. Lokin kädet tärisivät hieman. Hänellä oli lasi vettä kädessään ja Tony otti sen laskien viereiselle pöydälle.
“Hei, kaikki on hyvin. Hän ei pysty satuttamaan sinua enää. Pidän siitä huolen”, Tony sanoi ja silitti Lokin käsivarsia. Hän vaikutti halvaantuneelta.
“Hei?” Tony kohotti kulmiaan ja ravisti Lokia hellästi.
“Ei. Ei ole kyse siitä, että hän satuttaisi minua. On kyse sinusta, Tony”, Loki sanoi katsomatta kumppaniaan. Tony nauroi.
“Mitä minusta? Hän ei pysty vahingoittamaan minua.”
Silloin Loki katsoi häntä. Hänen silmänsä olivat tyhjät. Samalla tavalla tyhjät kuin New Yorkin hyökkäyksen aikaan seitsemän vuotta aikaisemmin.
“Sinä et tiedä, mitä minä tiedän. Et ymmärrä. Thanos ei ole se sama Thanos, jota vastaan taistelit Titanilla.”
Tonyn virne pyyhkiytyi. Loki oli tosissaan tällä kertaa.
“Jos se on niin tärkeää niin auta minua ymmärtämään. Kerro minulle, mitä tiedät.”
“En pysty, Tony. En pysty.”
Silloin Loki kääntyi, otti hänen lasinsa pöydältä ja käveli tiehensä. Tony jäi seisomaan paikoilleen olohuoneeseen ilman hajuakaan, mitä juuri tapahtui.
Muutama tunti myöhemmin Kostajat Thanoksen kera saapuivat maahan. Tony odotti heitä päämajassa. Hän käveli ulos, kun kuuli Benataren laskeutuvat. Steve oli ensimmäinen Kostaja, jonka Tony näki. Hän näytti vihaiselta ja käveli Tonyn ohi.
“Kiitos. Nyt tuomitsit meidät kaikki”, Steve sähisi hänelle. Tony kurtisti kulmiaan katsoen, kuinka Steve käveli sisälle. Sitten hän käveli Benataren luokse. Hänen yllätyksekseen hän näki Thanoksen polvillaan, kahlittuna keskelle alusta. Hän kääntyi katsomaan Brucea.
“Tämä on hyödyttömin varotoimi, jos tämä paskakasa yrittää tappaa joka ikisen tällä planeetalla”, Tony sanoi. “Ja leikkasitte hänen kätensä pois!”
Bruce huokaisi ja irrotti yhden ketjun seinämästä. Thanos ei itse pystynyt puhumaan. Hänellä oli suun peittävä maski. Parempi niin.
“Ole onnellinen, että hänellä on vielä pää hartioilla. Thor menetti kontrollin. Mutta Thanos tuli vastustelematta mukaan”, Bruce kertoi ja nyökkäsi Captain Marvelille, Natashalle ja Rhodeyelle. He alkoivat irrottamaan kolmea muuta ketjua. Tony katsoi Thanosta, joka oli - Tonyn huomaamatta - tuijottanut häntä koko sen ajan.
“No jotain positiivista. Viekää hänet minun labraani. Siellä on hänelle jotain”, Tony sanoi hampaitaan kiristellen. Hän halusi tappaa Thanoksen juuri siihen Peter Parkerin vuoksi. Pojan, jonka hän oli tappanut. Pojan, joka kuoli Tonyn käsiin. Thanos nousi jaloilleen, kun Nat, Carol ja Rhodey alkoivat liikkua eteenpäin. Bruce antoi ketjun, jota oli pidellyt, Nebulalle, joka (vastahakoisesti) otti sen.
“Miksi halusit hänet tänne? Elossa?” Bruce kysyi tullen alas puvustaan. Tony kohautti olkiaan. Bruce kohotti kulmiaan.
“Et tiedä? Älä nyt, Tony. Et pysty valehtelemaan minulle.
Tony hieroi partaansa ja vilkaisi Brucea kääntäen katseensa taas Thanokseen.
“Haluan kostaa hänelle. Siitä hyvästä, mitä hän teki. Hän todella vei kaiken maailmasta. Kaiken meiltä.”
Bruce nyökkäsi ja käveli pois Benatarin luota, vaikkakin hän ei edelleenkään uskonut Tonyn selitykseen. Tony ajatteli Lokia ja sitä mitä hän oli sanonut. Miksi hän oli niin peloissaan? Loki ei ollut ikinä peloissaan - tai ei ainakaan niin, että kukaan muu olisi laittanut sen merkille.
“Haluatko tietää jotain?” joku kysyi pilotin paikalta. Tony hypähti hieman säikähdyksessä luultuaan olevansa yksin.
“Jessus, Rocket! Pitäisit jotain meteliä niin en saisi sydänkohtausta.”
Rocket käänsi tuolin ympäri. Hänen silmänsä olivat vetiset. Tony kohotti kulmiaan.
“Mitä nyt?” hän kysyi kävellen toiselle istuimelle ja katsoen pientä olentoa. Rocket nosti katseensa.
“Thanos tuhosi Kivet. Kaikki ne. Vain varmistaakseen, että me emme tekisi tekemättömäksi hänen tehtäväänsä”, Rocket hymyili katkerasti. “Me emme voi saada heitä takaisin. Menetin perheeni, tiedäthän? He ovat kaikki poissa. Antaisin vasemman käteni edes Quillista…”
Tony tuijotti häntä. Hänen aivonsa yrittivät käsitellä faktaa, jonka hän juuri kuuli.
“Hetkinen… Hän teki mitä?”
“Kuulit kyllä. Se hullu tuhosi Ikuisuuskivet.”
Tony ei pystynyt ajattelemaan järjellä vaan laittoi Mark L:n päälle. Nyt oli aika kostaa Thanokselle hänen tekosensa. Tonyn laboratorio oli ylemmissä kerroksissa ja sinne hän suuntasi. Thanos ja hänen saattajansa olivat melkein labrassa, kun Tony lensi läpi ikkunan. Hän työnsi Thanoksen läpi seuraavien kahden seinän titaanin takana. Nat, Rhodey, Nebula and Carol olivat yllättyneet niin paljon etteivät he ehtineet pysäyttää Tonya ennen kuin tämä hakkasi Thanosta jo voimiensa takaa. Kesken taistelun Thanoksen maski tippui ja hän pystyi puhumaan - mutta hän ei puhunut. Hänellä ei ollut ketään, joka olisi estellyt häntä hyökkäämästä Tonya kohti, mutta hän ei tehnyt muuta kuin lyönyt Tonyn viereiseen seinään. Sitten Thanos nosti maskin ylös ja pani sen paikalleen sillä aikaa. kun Tony kokosi itseään. Thanos laskeutui polvilleen ja odotti saattajiaan. Carol ja Nebula nappasivat ketjut, kun Nat ja Rhodey pitivät Tonyn paikoillaan.
“Wow wow wow!” Rhodey huusi tarttuen Tonyn kädestä, kun hän oli lähdössä hyökkäämään Thanosta kohti uudestaan. Thanos katsoi Tonya kaikessa hiljaisuudessa.
“Mitä tuo oli olevinaan?” Natasha kysyi ja piteli Tonyn toista kättä. Mies oli hikinen ja ärisi ja edelleen yritti vapauttaa itsensä. Thanoksen silmäkulma vuosi purppuraista verta
“Hänen takiaan emme voi saada ketään takaisin! KETÄÄN!” Tony huusi vihan kyynelissä. Thanos pudisteli päätään hieman ja laski katseensa lattiaan. Rhodey nyökkäsi Carolille ja Nebulalle, jotka lähtivät tuhoutuneesta huoneesta Thanoksen kanssa.
***
Natasha ja Rhodey veivät Tonyn Brucen luokse. Hän rauhoitteli Tonyn ja vakuutti, että vaikka Kivet oli tuhottu, toivoa oli vielä. Ja Tony päätti, että olisi parempi edes yrittää
***
Viikko myöhemmin, Kostajien uusi laitos
“Haluatko ruokaa?” Tony kysyi Thanoksesta istuessaan lasihäkin ulkopuolella, jonka sisällä Thanos oli. Tony oli saanut häkkiin idea S.H.I.E.L.D.in rakentamasta häkistä, jonka he olivat tehneet Hulkille, jos tämä menettäisi hermonsa. Tämä häkki oli vain sata kertaa parempi ja kestävämpi. Thanos virnisti ja pudisti päätään.
“En tarvitse ruokaa elääkseni”, hän sanoi syvällä, luita ravistelevalla äänellään.
“Harmi. Olisi tappanut sinut näännyttämällä”, Tony sanoi ja nousi paikaltaan alkaen kävellä Thanoksen häkin ympäri. Hän itse söi juustohampurilaista.
“Miksi pidät minua täällä, Anthony?” Thanos kysyi istuen alas selkä vasten lasi seinämää. Tony hätkähti hieman, kun kuuli Thanoksen sanovan hänen oikean nimensä. Se oli outoa. Thanos oli outo. Hän ei todellakaan ollut sama Thanos, jota vastaan Tony oli taistellut Titanilla muutama kuukausi sitten - joten Loki oli oikeassa.
“Haluan kostaa”, Tony vastasi muutaman sekunnin kuluttua. Thanos nauroi.
“Te ihmiset olette ihmeellisen pienimielinen rotu.”
Tony nosti kulmiaan ja puraisi hampurilaistaan.
“Olemmeko?”
Thanos ei vastannut vaan seurasi Tonyn kävelyä silmillään. Häntä häiritsi, kuinka rauhallinen Thanos oli, vaikkakin he olivat lukinneet hänet lasihäkkiin ja suunnittelivat pitävänsä hänet siellä viikkojen ajan. Ehkä aika Maassa ei merkinnyt Thanokselle yhtikäs mitään.
“Tarvitsetko mitää elääksesi?” Tony kysyi muutaman hiljaisen hetken jälkeen. Thanos pudisti päätään.
“Ei, en tarvitse. En tarvitse happea, ruokaa tai unta. Voin selvitä korkeistakin lämpötiloista ilman…. no mitään vahinkoa.”
“Mielenkiintoista”, Tony sanoi ja pysähtyi katsoen Thanosta lähemmin. “Kerro lisää itsestäsi.”
Thanos nauroi - taas.
“Miksi?” valtava alien kysyi. Tony kohautti olkiaan ja istui alas.
“Olen kiinnostunut.”
“Hyvä on sitten”, titaani hymyili ja kallisti päätään. “Mitä haluat tietää?”
“Kaiken”, Tony vastasi syöden juustohampurilaistaan rauhassa.
***
Starkin kartano
Loki oli ahdistunut. Tony oli viipynyt Kostajien päämajassa jo melkein 20 tuntia - ja hän oli luvannut tulla takaisin ennen aamu yhdeksää, mutta kello oli jo yksitoista aamupäivällä. Hän oli varma, että Thanos oli se joka pidätteli Tonya siellä niin kauan. Ja se ei ollut ollenkaan hyvä.
“Hei Bluey, olen kotona!” Tonyn ääni tavoitti Lokin korvat. Hän hengitti ulos. Tony oli viimein siellä. Loki nousi sohvalta edelleen pidellen kirjaa käsissään. Hän kiipesi portaat ylös kirjastostaan.
“Mikä kesti?” Loki kysyi, kun näki Tonyn ottamassa takkiaan pois.
“Mitä?” Tony kysyi, vaikka olikin kuullut varmasti.
“Olit siellä melkein 20 tuntia, joten mikä kesti?”
“Pfft”, Tony heilautti kättään, käänsi selkänsä Lokille ja käveli keittiöön.
“Ei mikään ihmeellinen.”
Loki laski kirjansa pöydälle kävellen Tonyn perässä keittiöön. Mies oli alkanut keittämään itselleen kahvia.
“En usko sinua”, Loki sanoi suoraan. Tony nauroi hiljaa.
“Et tietenkään usko. Mutta oikeasti ei mikään. MInä vain…. kehittelin jotain.”
Tony kääntyi katsomaan Lokia ja hymyili. Loki pudisteli päätään ristien kätensä rintansa päälle.
“On kyse Thanoksesta, eikö vain?”
Oli Tonyn vuoro pudistella päätään. Hän nojasi keittiön tasoon.
“Loki olet vainoharhainen. Hän on täällä vain, koska haluamme löytää keinon tuoda kaikki takaisin.”
“Ei. Hän haluaa olla täällä. Hän voisi murtautua ulos siitä häkistä, jos vain haluaisi, mutta hän ei halua. Hän on mahtava manipuloija ja osaa puhua ihmiset puolelleen. Tiesitkö sitä?” Loki sanoi. Hänen äänensä oli korkeampi kuin yleensä. Tony katsoi häntä.
“Itse asiassa, Loki, minä tiedän hänen historiastaan ja siitä, mihin hän pystyy. Mutta tiedätkö mitä? Minua ei kiinnosta”, hän sanoi - ja valehteli. Hän oli kiinnostunut Thanoksen voimista ja hänen historiastaan. Hän oli kiinnostava olento. Ajan kuluttamisen arvoinen ainakin. Loki tuhahti.
“Minä todella haluan uskoa sinua, mutta tunnen hänet paremmin. Hän kidutti minua, teki minusta yhdeksi nukeistaan. Se ei ollut helppoa. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä hän pystyy tekemään ilman, että itse edes huomaat.”
“Loki, välitän sinusta hyvin, hyvin paljon, mutta olet vainoharhainen. Mitään ei ole meneillään, hän ei pysty vaikuttamaan yhteenkään meistä. Sinun pitää luottaa minuun, okei?”
“Mutta en pysty. Olit hänen kanssaan juuri 20 tuntia. Etkö näe? Hänellä on vaikutus sinuun. Sinun pitää herätä. Minä olin samalla tavalla hänen kertomustensa pauloissa silloin, kun hän löysi minut”, Loki sanoi. Hänen kurkkunsa oli kipeä kaikista niistä kyyneleistä, joita hän pidätteli. Tony nauroi ja kaatoi kahvia kuppiinsa.
“Loki me molemmat tarvitsemme unta. Joten mennään nyt vain nukkumaan ja puhutaan tästä sitten, kun heräämme, okei?”
“Sinä juot kahvia tällä hetkellä. Et aio nukkua”, Loki tokaisi. Virne levisi Tonyn naamalle.
“No siinä tapauksessa minun pitää käyttää tämä kaikki energia johonkin… muuhun”, Tony sanoi muka viattomasti. Loki kohotti kulmiaan. Mies hivutti kätensä Lokin vyötärölle. Loki nauroi.
“Vai niin.”
***
Kuukausi myöhemmin, Kostajien uusi laitos
“Hei iso kaveri”, Tony sanoi ja laittoi kahvikuppinsa ja lehden pöydälle. Thanos nosti päätään ja nousi ylös.
“Hei, Tony. Mukava nähdä taas”, alien sanoi ja hymyili aidosti. Tony vilkaisi häntä nopeasti. Tällä kertaa Thanoksen ääni oli ystävällinen ja pehmeä - mikä oli outoa, koska yleensä hän puhui hyvin karhealla äänellä.
“Juu, aivan. Mutta minulla on sinulle idea”, Tony sanoi kävellen lähemmäs lasihäkkiä. Thanos hymyili
“Ja mikähän se mahtaisi olla?”’
“Minä näytän sinulle”, Tony sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Thanoksen hymy katosi.
“Sinä näytät minulle?”
“Näin on.”
Tony alkoi avaamaan ovia hologrammi näytöllä.
“Tony… En tiedä, onko tämä hyvä idea. Muut saattavat suuttua sinulle, jos päästät minut ulos”, Thanos sanoi. Hänen äänensä oli taas karhea ja hyvin syvä. Tony naurahti Thanoksen huolelle.
“Älä sinä siitä huolehdi. Minä hoitelen heidät, jos he alkavat hyppimään varpaille.”
Tony päästi Thanoksen ulos. Hän yllättyi, kuinka suuri Thanos oikeastaan oli. Käsi - tai se, mitä oli jäljellä - näytti todella kivuliaalta.
“Sattuuko tuohon?” Tont kysyi kävellen kohti ovia. Thanos vilkaisi sitä.
“Joskus.”
Tony pystyi aistimaan, että hän valehteli, mutta ei jatkanut keskustelua. He kävelivät Tonyn suurempaan laboratorioon, jossa hän tummensi suuret ikkunat niin kukaan ei pystynyt näkemään, mitä sisällä tapahtui.
“Mitä me täällä teemme?” Thanos kysyi katsellen ympärilleen. Hän oli tajunnut päivien aikana, kun oli puhunut Tonyn kanssa, kuinka älykäs hän oli - joten hän ei yllättynyt, kun näki kaikki ne laitteet Tonyn laboratoriossa.
“Minähän kerroin: minulla on idea sinulle”, Tony sanoi viekkaasti. Thanos seurasi Tonya kiinnostuneena. Tony avasi hologrammi näyttönsä ja heijasti yhden kuvan heidän välissään olevalle pöydälle. Se oli suuri käsiproteesi. Thanos nosti katseensa Tonyyn.
“Mitä varten tämä on?” hän kysyi tosissaan.
“Se on sinulle. Tarvitset kuitenkin kahta kättä”, Tony sanoi ja käveli pöydän ympäri Thanoksen luokse. Hän nosti hologrammi käden siihen kohtaan, missä sen olisi pitänyt olla. Thanos katseli Tonya, kun tämä työskenteli ja salaa ihaili intohimoa hänen silmissään.
“Liikuta sitä”, Tony sanoi ylpeästi hetken päästä. Thanos liikutti hologrammi proteesia ja se liikkui kuin normaali käsi. Thanos pudisteli päätään epäuskossa, vaikka tunsi itse hologrammit ja niiden salat hyvin, mutta se, että Tony oli suunnitellut tämän häntä varten, sai hänet ihmettelemään.
“Tony… Tämä on vaikuttava”, alien sanoi ja katsoi häntä. Kun heidän katseensa kohtasivat Thanos hymyili taas aidosti ja polvistui Tonyn edessä ollakseen hänen kanssaan samalla tasolla. Molemmat olivat hiljaa, kun Thanos nosti oikean, toimivan kätensä Tonyn hiuksiin. Tajuamattaan Tony nosti kätensä Thanoksen niskaan. Ennen kuin mitään muuta tapahtui joku huusi paniikissa:
“TONY, MISSÄ OLET?”
Ja tämä ääni kuului Steve Rogersille. Huuto ei kuulunut kaukaa laboratoriosta. Thanos hyppäsi ylös nopeammin kuin kukaan olisi uskonut. Titaani otti hologrammin ja irrotti sen.
“Piilota se”, Thanos sanoi raskaasti. Tony oli yhtä mieltä Thanoksen sanomattoman suunnitelman kanssa piilottaa proteesi ja leikkiä syytöntä. Meni hetki, että Tony sai piilotettua suunnitelman.
“TONY?!” toinen huuto. Se tuli huoneesta, jossa Thanoksen häkki oli. Muutaman sekunnin kuluttua ovet laboratorioon lennähtivät auki, kun Steve tuli sisälle. Hän hengitti raskaasti ja oli ilmeisesti peloissaan. Sitten hän näki Thanoksen ja melkein suoriltaan hyökkäsi hänen kimppuunsa, löi häntä, mutta titaani ei liikkunut. Kun Tony tajusi, mitä tapahtui hän työnsi Steven pois.
“Rogers! Rauhoitu!” Tony huusi. Hän piti Steven pois Thanoksen luota. Tony vilkaisi titaania nopeasti ja kiireinen katsekontakti sai Thanoksen polvilleen - merkki rauhasta. Steve hengitti raskaasti ja pakitti Tonyn luota.
“Miksi hän ei ole häkissä?” Steve kysyi tylysti tarkkaillen Thanosta Tonyn olan yli.
“Hän ei ole eläin ja on ollut siellä yli kuukauden, joten päätin viedä hänet kävelylle”, Tony vastasi rauhallisesti. Steve pudisteli päätään katsoen Tonya nyt.
“Tony, et voi vain viedä häntä “kävelylle” satunnaisesti kertomatta meille. Hän olisi voinut tappaa sinut”, Steve sanoi. Thanos nauroi hiljaa hänelle. Kuinka säälittävä Rogers olikaan. Niin pikkumainen ja kunniallinen.
“Kyllä voin. Nyt raahaa takamuksesi ulos täältä”, Tony sanoi ja osoitti ovia, jotka olivat edelleen apposen auki. Steve seisoi hetken paikoillaan ja vain tuijotti heitä kahta - epätodennäköinen pari.
“Nyt!” Tony painosti.
“Tony meidän pitää puhua. Tule alas, kun olet lukinnut… hänet takaisin tuonne”, Steve sanoi ja lähti. Heti, kun he eivät nähneet Rogersin laajoja hartioita Thanos nousi ylös. Hän hymyili ylpeäsi Tonylle.
“Mitä?” Tony kysyi eikä pystynyt pidättelemään hymyään.
“Olen iloinen, että pystyt vastustamaan häntä. Hän näyttää olevan siinä uskossa, että hän on johdossa”, Thanos sanoi katsellen, kuinka Tony käveli ympyrää. Hän pysähtyi ja katsoi alienia.
“Kyllä. Hän ajattelee juuri niin. Jessus, olet hyvä tuossa”, Tony sanoi ja pudisteli päätään hitaasti ja hymyili.
“Sinun on parasta mennä ja puhua hänelle. Näyttää hänelle oma paikkansa. Sinähän olet johdossa täällä Tony, etkö olekin?”
“Taidat olla oikeassa. Ja sen teen. Mutta nyt minun pitäisi varmaan lukita sinut takaisin”, Tony sanoi. “Ihan vain koska, tiedäthän… he tappavat sinut ja minut, jos en tee sitä.”
Thanos hymyili ja nyökkäsi osoittaakseen ymmärtäneensä. Yhdessä he kävelivät viereiseen huoneeseen ja Thanos käveli vapaasti häkkiin. Tony veti hologramminäytön esille. Ennen kuin hän lukitsi oven Thanos kosketti hänen olkaansa hellästi.
“Kiitos, Tony.”
Tony nyökkäsi virnistäen ja lukitsi oven jättäen Thanoksen yksin.
***
Alakerta, Kostajien uusi laitos
Kaikki hiljenivät, kun Tony käveli keittiöön. Melkein kaikki olivat siellä - Loki mukaan lukien. He tuijottivat sisälle kävellyttä.
“Mitä?” Tony kysyi ja käveli tekemään itselleen kupillisen kahvia. Natasha ja Steve vilkaisivat toisiaan ja Steve rykäisi. Captain Marvel, Thor ja Nebula olivat hologrammeina kaikkien takana. He olivat kaikki tehtävillä avaruudessa.
“Stark, miksi halusit hänet sinne?” Thor kysyi katkaisten Steven aloittamattoman lauseen. Tony pysähtyi sekunniksi, mutta nopeasti jatkoi kahvinsa keittämistä. Sitten hän kääntyi katsomaan hajalla olevien olentojen ryhmää.
“Koska hän on meidän ratkaisumme. Hänen kanssaan voimme saada kaikki takaisin”, Tony vastasi rauhallisesti. Suurin osa ihmisitä pudisteli päitään. He olivat menettäneet toivon.
“Me emme voi saada heitä takaisin. Me hävisimme. Ja Thanos tuhosi Kivet”, Steve sanoi ja yritti olla järkevä
“Meillä on paljon mahdollisuuksia. Hän on nerokas ja jos minä - me - vain tutustumme häneen-” Tony sanoi, mutta Nebula keskeytti hänet.
“Isäni ei muuta mieltään. Hänellä oli suunnitelma ja nyt hän on toteuttanut sen. Näin asiat ovat nyt ja hän on siellä turhan takia.”
Tony pudisteli päätään. Kaikki olivat niin toivottomia. He eivät nähneet mitään tietä ulos heidän tilanteestaan - vaikka siellä olisi sellainen ollutkin.
“Te olette niin onnettomia, että ette edes halua nähdä muita vaihtoehtoja. Me voimme yrittää. Voimme aina yrittää”, Tony sanoi ja yritti parhaansa mukaan pitää itsensä kontrollissa. Ihmiset vilkuilivat toisiaan ja puhuivat sanoitta. Jokainen halusi sanoa jotain, mutta eivät tehneet sitä. Ehkä, koska he eivät halunneet loukata häntä tai he olivat peloissaan.
“Tony, olet sokea. Et näe koko tilannetta Thanoksen takia. Hän kontrolloi sinua”, Loki sanoi viimein. Jokainen kääntyi katsomaan häntä ja olivat luultavasti unohtaneet, että hän oli vielä olemassa.
“Minä nään tilanteemme ja enemmän. Näen ratkaisut, joita meidän kannattaisi yrittää, jotta selvittäisimme tämän sotkun. Mutta te olette niin sokeita, ettette näe niitä. Ja olette kuuroja myös, koska ette kuuntele minua!” Tony alkoi menettämään hallinnan puheestaan. Kaikki olivat kiusaantuneita eivätkä liikkuneet ollenkaan.
“Jessus…” Tony huokaisi ja kaatoi kahvia kuppiin. Hän oli niin kyllästynyt elämään kaiken sen surun keskellä. Hän oli saanut siitä tarpeekseen. Ehkä Thanos oli oikeassa - oli oikea aika näyttää heille paikkansa.
“Tony, olemme vain huolissamme sinusta”; Natasha sanoi rauhallisesti. Tony nauroi - ei iloisesti vaan vihoissaan.
“Varmasti olette. Minussa ei ole mitään vikaa! Joten kerrankin perkeleen elämissänne olisi hyvä aika kuunnella minua! Koska minä tulen olemaan se, joka pelastaa hanurinne!”
Kaikki olivat jähmettyneet ja näyttivät siltä, että yrittivät ajatella, miten rauhoitella häntä - jopa, miten pahoitella. Tony huokaisi ja käänsi selkänsä keittiön väelle.
“Tony, me olemme-” Rhodey aloitti, mutta keskeytettiin Tonyn toimesta, joka kääntyi katsomaan heitä taas.
“Pahoillanne? Mitä? Paskapuhetta. Te olette peloissanne. Katsokaan itseänne. Maailman sankarit. Teidän pitäisi olla tuolla ulkona! Mutta te ette tee mitään muuta kuin jauhatte paskaa minulle siitä, mitä minä teen, koska yritän selvittää tätät koko tilannetta! Joten nyt teidän pitää sulkea leipäläpenne ja auttaa ihmisiä!” näiden sanojen jälkeen Tony käveli pois kahvikupin täristessä hänen kädessään. Ryhmä ihmisiä jäi seisomaan kiusalliseen hiljaisuuteen. Tony kiipesi portaat ylös taas. Hän oli vihainen ja päätti siinä ja silloin, että aikoi pelastaa kaikki - mitä tahansa se vaatikaan.
***
Ehkä oli mahdollista tehdä kaikki paremmaksi. Mutta siellä oli myös jotain, joka oli väistämätöntä. Rakkaus. Kumpikaan heistä ei myöntänyt, että se oli tapahtumassa, mutta niin se teki. Sielut yhdistyivät ja kaikesta tuli kauniimpaa. Kivun ja intohimon sielut.
***
Kahden viikon kuluttua
“Siinä se on”, Tony sanoi ja katsoi ylpeästi proteesia pöydällä. Thanos seisoi Tonyn vieressä käsi hänen olallaan.
“Sinä todella teit sen. Kiitos”, alien sanoi ja hymyili.
“Tietysti tein. Nyt istu alas niin voimme laittaa sen paikalleen”, Tony hymyili takaisin ja nosti proteesin. Se oli hopeinen ja erittäin painava. Se näytti normaalilta kädeltä ja toimi niin myös, mutta se sisälsi muutaman erikoisominaisuuden. Se pystyi kestämään minkälaisen iskun tahansa ja selvisi vahingoitta. Se oli tehty vibraniumista loppujen lopuksi. Se oli myös ase; se sisälsi useita teriä ja myös hieman Tonyn nanotekniikkaa. Kukaan muu ei tiennyt näistä erikoisominaisuuksista kuin Thanos ja Tony. He molemmat päätyivät lopputulokseen, että oli parempi, että toiset eivät tienneet siitä.
Thanos käveli tuolilleen ja istui alas. Hänen tuolinsa oli kaksi kertaa isompi kuin normaalin ihmisen ja se oli itse asiassa tehty Hulkille, mutta Banner oli hoidossa, joten hän ei tarvinnut sitä. Tony kantoi käsiproteesin miniatyyri nostolaitteeseen, joka nosti käden oikealle paikalle. Oli Tonyn vuoro olla amatööri kirurgi. Hän istui alas ja veti vierelleen pöydän täynnä erilaisia välineitä.
“Miksi teet tämän?” Thanos kysyi muutaman rauhallisen hetken jälkeen. Tony kohautti olkiaan, mutta vastasi pian sanoilla:
“Koska uskon, että voit muuttua.”
Thanos nojasi taaksepäin ja nauroi hiljaa.
“Älä liiku”, Tony sanoi ja erittäin varovasti liitti hermon proteesin ohjelmaan. Käsi liikkui hieman joka kerta, kun Tony yhdisti hermon ja ohjelmoi sen.
“Ainakin se toimii”, Thanos sanoi ja katsoi vibranium kättään, kun se nytkähteli hieman.
“Shh”, Tony hyssytteli, mutta nopeasti vilkaisi Thanosta joka hymyili hänelle. Hän virnisti takaisin.
“Mitä?” Tony kysyi ja jatkoi pikkutarkaa työtään, koska ohjelmoinnin piti sopia täydellisesti tai helvetti olisi irti.
“Minä vain nautin katsella, kun työskentelet”, Thanos vastasi ja sulki silmänsä hetkeksi, kun toinen hermo yhdistettiin proteesin ohjelmaan. Tony ei vastannut minuutiin, koska työskenteli riskialttiilla alueella ohjelmoinnin kanssa.
“Nautitko?”
“Mmhm.”
Kahdenkymmenen hiljaisen minuutin jälkeen Tony yhdisteli viimeisiä hermoja. Proteesi nytkähteli edelleen, mutta se olisi valmis muutamassa minuutissa.
“Mitä mieltä olet siitä, mitä toiset sanovat tästä?” Thanos kysyi silmät edelleen suljettuna. Hänen äänensä oli kuiva kuin hän ei olisi käyttänyt sitä vuosiin. Tony kohautti olkiaan taas.
“En oikeastaan edes välitä. He ovat menettäneet toivonsa eivätkä nää ratkaisua tälle tilanteelle Maassa.”
Thanos nyökkäsi, mutta ei kommentoinut muuten. Hän ei oikeastaan tiennyt, mitä Tony halusi hänen tekevän. Ja miten Tony luuli hänen muuttuvan. Ehkä Tony oli vain naiivi. Liian naiivi.
“Ja nyt… Se on valmis”, Tony sanoi muutaman minuutin kuluttua. Hän peruutti, kun Thanos ihaili uutta kättään, joka toimi - kuten hän tiesi, että toimisi - täydellisesti. Thanos nousi ylös kävellen ikkunan eteen nähdäkseen sen auringonvalossa. Hän hymyili. Tony nojasi taakse tuolissaan. Koko työ oli kestänyt muutaman viikon ja se todella näytti kannattaneen.
“Tämä on mahtava, Tony. Olet ihmeellinen”, Thanos sanoi ja kääntyi katsomaan häntä. Tony vain nauroi.
“Tiedän, että olen”, hän sanoi punastumatta, vaikkakin hän tunsi, kuinka hänen sisälmyksensä kääntyivät ylösalaisin, kun Thanos katsoi häntä niin paljolla ihailua. Samaan aikaan hänestä tuntui pahalta Lokin puolesta. Hän oli ollut vihainen Tonylle viimeiset viikot ja Tony oli arvannut syyn: Thanos. Hän tavallaan ymmärsi Lokia ja hänen vihaansa. Hullun titaanin kidutettavana oli varmasti ollut raskasta. Thanos oli kävellyt Tonyn vinyylilevy kokoelman luokse sillä aikaa, kun mies itse oli ajatuksissaan. Tony ei nähnyt, minkä levyn hän valitsi, mutta arvasi sen ensimmäisistä sanoista.
I want to dance
“Haha, Whitney Houston, mitä? Sinulla on hyvä maku iso kaveri”, Tony sanoi ja naputteli jo sormiaan pöytään rytmin mukaan.
“Minulla on ollut aikaa tutkia kokoelmaasi”, Thanos sanoi ja hän katsoi Tony muutaman hetken ajan. Hän ei tiennyt, pitäisikö ottaa riski.
“Saanko luvan?” Thanos kysyi ja käveli muutaman askeleen lähemmäs Tonya antaen kätensä.
I've done alright up 'til now
It's the light of day that shows me how
And when the night falls
The loneliness calls
Tony epäröi sekunnin, mutta nauroi sitten.
“Mikäs siinä”, hän sanoi ja käveli titaanin luokse ja tarttui hänen käteensä.
Oh! I wanna dance with somebody
I wanna feel the heat with somebody
Thanos pyöräytti Tonyn kerran ja hän nauroi melkein kaatuen, mutta Thanos nappasi hänet juuri ennen lattiaan osumista auttaen hänet takaisin jaloilleen.
Yeah! I wanna dance with somebody
With somebody who loves me
Tonyn toinen käsi oli Thanoksen vyötäröllä ja toinen piti kiinni hänen kädestään. Thanoksen normaali käsi oli Tonyn olkapäällä ja toinen piti kiinni Tonyn huomattavasti pienemmästä kädestä. Molemmat nauroivat toisilleen. Lukittuina ja kadoksissa toistensa silmiin,
I've been in love and lost my senses
Spinning through the town
Sooner or later the fever ends
And I wind up feeling down
Kumpikaan ei muistanut enää ulkomaailmaa. Siellä olivat vain he ja Whitneyn ääni.
I need a man who'll take a chance
On a love that burns hot enough to last
Thanos nosti Tonyn ylös ja hän kietoi jalkansa Thanoksen vyötärön ympäri. Thanos piti Tonyn ylhäällä tarttumalla hänen selästään. Hän pystyi tuntemaan Tonyn kohonneen sykkeen ja hänen hymynsä, joka yritti valaista koko maailman.
Oh! I wanna dance with somebody
I wanna feel the heat with somebody
Tony liukui alas ja hänen partnerinsa pyöräytti hänet muutaman kerran.
Yeah! I wanna dance with somebody
With somebody who loves me
Thanos veti Tonyn käsivarsiensa suojaan niin kuin hän tekisi milloin tahansa tulevaisuudessa. He olivat monimutkainen pari. Kumpikaan ei myöntänyt mitään ja he yrittivät käyttäytyä kuin vieraat, ei ketkään. Tony nojasi otsansa Thanoksen rintaan ja tunsi, kuinka Thanos hitaasti hiveli hänen selkäänsä. Ei ketkään. Kumpikaan heistä ei nähnyt sitä tulevaksi. Se oli outoa. He olivat niin erilaisia, niin erilaisista taustoista. He eivät edes huomanneet laulun loppuneen. Thanos edelleen hyräili laulun sanoja ja hänen rintakehänsä resonoi siitä syystä. Tony ei olisi halunnut sen hetken loppuvan koskaan, mutta niin tapahtui, kun puhelin soi. He tippuivat alas oikeaan maailmaan ja Tony vetäytyi Thanoksen luota ja hapuili puhelintaan farkkujensa taskusta.
“Se on Steve”, Tony sanoi.
“Älä vastaa”, Thanos tokaisi.
“Pelkäänpä, että minun täytyy”, Tony hymyili hänelle anteeksipyytävästi ja painoi vihreää puhelin symbolia.
“Tonyn sinun pitää tulla tänne”, Steve sanoi tervehtimättä ollenkaan. Tony kohotti kulmiaan.
“Ei, Rogers, minun ei pidä tehdä mitään, mitä sinä-”
“Tule vain tänne alas. Meille on sinulle jotain”, Steve sanoi tosissaan kylmällä äänensävyllä.
“Jessus… Olen tulossa”, Tony vastasi ja lopetti puhelun.
“Mennään alas. Steve haluaa puhua”, mies sanoi ja laittoi takin päälleen.
“Hetkinen… Haluat minut mukaasi?” Thanos kysyi ja näytti aidosti yllättyneeltä. Tony nauroi.
“Kyllä, taliaivo, halua. Tule nyt.”
Epäillen Thanos seurasi Tonya. Hän ei ollut ollut alakerrassa aiemmin. Ehkä tämän jälkeen hän voisi kertoa Tonylle, mitä todella tunsi ja kuinka oudosti väärää se näytti olevan.
A/N: Toista osaa pukkaa. Tätä olen suomennellut jo jonkin aikaa ja nyt sain sen vihdoin valmiiksi. Irontitanin kirjoittaminen suomeksi ei tosiaan ole lempipuuhaani, joten älkää laittako mua giljotiiniin, jos teksti on ihan kauheeta luettavaa :D Kolmas osa on tekeille, mutta sen julkaisen täysin erillään.
2. luku
Rakastat häntä, etkö vain?
Ensimmäinen kerros, Kostajien uusi laitos
Tony käveli käytävän läpi Thanos jäljessään. Thanos katseli ympärilleen. Paikka oli yksinkertaisesti kaunis. Hän myös tiesi, että hänen näyttäytymisensä ei tekisi toisia Kostajia liian iloiseksi. Varsinkin, kun Thanoksella oli upouusi proteesi. Hän ei epäröinyt mennä sinne, koska kukaan ei hyökkäisi hänen kimppuunsa - ja jos hyökkäisivät, saisi huone uudet punaiset seinät.
“Hei, halusit-”, Tony aloitti ennen kuin käveli keittiöön, mutta nähtyään, mitä siellä tapahtui, hän pysähtyi ja hiljeni. Siellä oli Kostajat Lokin kanssa. Loki oli polvistunut toisen polvensa varaan. Hänellä oli musta puku päällä ja hän piteli sormusrasiaa. Tony pysäytti Thanoksen laittamalla kätensä alienin laajalle rintakehälle. Väri valahti Lokin kasvoilta ja hän hyppäsi ylös Thanoksen nähtyään. Vanhat traumat nousivat pinnalle.
“Mitä täällä tapahtuu?” Tony kysyi hetken kiusallisen hiljaisuuden jälkeen. Kaikki Kostajat tuijottivat Thanosta kuin aaveen nähneinä.
“Mitä hän tekee täällä alhaalla? Miksi hän on edes edelleen elossa?” Thor kysyi raivokkaasti. Hän seisoi kaikkien takana ja oli tällä kertaa lihaa ja verta. Hän otti muutaman uhkaavan askeleen Thanosta kohti. Alien nosti kätensä ja otti askeleen taaksepäin.
“Minulla ei ole pahoja aikomuksia”, Thanos sanoi laskien päätään hieman.
“Ei olekaan, mutta voisiko joku nyt selittää mitä helvettiä täällä tapahtuu?”
Tony kysyi ja katseli ympäriinsä päätyen Lokiin, joka edelleen tuijotti Thanosta vihan ja pelon sekaisin tuntein.
“Lokin tässä piti kosia sinua, mutta taisit tavallaan pilata sen. Miksi hän on täällä?” Rhodey sanoi seisoen sivussa kädet ristittynä rintansa päällä. Hän ei näyttänyt olevan ollenkaan pelästynyt tai yllättynyt Thanoksen saapumisesta paikan päälle - toisin kuin kaikki muut (Nebulaa lukuun ottamatta).
“Pyysin häntä tulemaan mukaan, jos vaikka aloittaisitte saarnanne uudestaan”, Tony vastasi hajamielisesti tuijottaen Lokia, joka oli vihdoin vetänyt silmänsä irti Thanoksesta. Titaani seisoi Tonyn takana laittaen kätensä alas. Sitten Loki polvistui jälleen katsoen Tonya ja häntä ainoastaan. Tony vain tuijotti häntä suu hieman auki.
“Anthony Stark, menetkö kanssani naimisiin?”Loki kysyi avaten sormusrasian. Sormus sen sisällä oli leveä ja kultainen.
“Minä…”, Tony vilkaisi nopeasti Thanosta, joka oli kallistanut päätään ja hymyili vähän. Hymy ei ollut surullinen tai painostava - se oli aito. Kaikki odottivat vastausta.
“Mikä ikinä tekee sinut onnelliseksi. Meillä on aikaa”, Thanoksen sanat muutaman viikon takaa toistuivat Tonyn päässä. Hän kääntyi katsomaan Lokia, joka odotti hermostuneesti.
“Kyllä, Loki. Menen minä”, Tony vastasi ja hymy levisi tämän kasvoille. Loki nauroi iloisesti ja hyppäsi ylös suutelemaan kihlattuaan. Aplodit täyttivät huoneen. Thanos oli ainoa, joka ei lyönyt käsiään yhteen. Hän vain katseli iloista joukkiota.
“Saanko sormuksen?” Tony kysyi nauraen ja ojensi kätensä Lokille.
“Aivan juu..”, Loki mutisi ja liu’utti sormuksen Tonyn nimettömään. Kaikki huoneessa näyttivät iloisilta ja jopa Natasha, joka oli ollut surullinen viimeiset kuukaudet Clintin takia, hymyili iloisesti. Se oli hetki, jolloin kaikki unohtivat murheellisen ulkomaailman. Kaikki paitsi Thanos. Kun ihmiset huoneessa kokoontuivat iloisen parin ympärille heitä onnittelemaan, Thanos käveli pois. Hän meni ulos. Ilta oli jo pitkällä ja taivas oli tähtiä täynnä. Hänellä ei ollut aikomuksia paeta, mutta hän halusi nähdä taivaan. Thanos käveli penkille ja istui alas. Hän luuli, että kukaan ei ollut huomannut hänen poistumistaan, mutta muutaman hetken jälkeen Nebula käveli hänen luokseen. Nainen ei sanonut mitään, hän vain istui titaanin viereen.
“Muistatko, kun vein sinut ja siskosi Yateralle katsomaan universumin kauneimpia tähtiä?” Thanos kysyi äkkiä katsellen ylös. Nebula vilkaisi häntä.
“Muistan. Hän yritti tappaa minut siellä. Melkein hukutti minut lähteeseen. Sinä ylistit häntä ja operoit minua, kun palasimme sieltä.”
Thanos kääntyi katsomaan Nebulaa.
“Tein sinusta paremman. Parhaan, mitä voisit olla”, Thanos vastasi rauhallisesti.
“Sinä kidutit minua. Paloittelit osiin ja tein minusta hirviön. Sinä et ikinä ylistänyt minua. Operoit minua uudestaan ja uudestaan. Joka kerta, kun hävisin taistelun Gamoralle.”
“Se oli tarpeellista.”
“Ei, ei se ollut. Halusin vain perheen. Oikean perheen. Minulla ei ollut ikinä ystäviä. En tuntenut rakkautta - en tunne edelleenkään. Yritin vain olla parempi, yritin miellyttää sinua parhaani mukaan, mutta se ei ikinä riittänyt. Mutta sitten, kun viimein löysin siskoni uudestaan - sinä veit hänen minulta. Veit kaiken. Perheeni ja ystäväni. Et varmaan ymmärrä. Et ikinä pystyisi”, Nebula sanoi. Hän puhui rauhallisella sävyllä, joka murtui hetki hetkeltä. Thanos laski katseensa alas käsiinsä.
“Se piti tehdä. Tämä maailma oli tuhon reunalla. Hän kuoli hyvälle tarkoitukselle. Rakastin häntä kuten sinäkin. Nyt kaikki on tasapainossa - juuri niin kuin pitääkin olla”, Thanos sanoi nostaen katseensa taivaalle taas. Nebula naurahti katkerasti.
“Et todella nää, etkö?” hän kysyi katsoen häntä.
“Mitä?”
“Planeetat ovat nyt enemmän epätasapainossa kuin koskaan ennen. Ihmiset tekevät itsemurhia, koska he menettivät jokaisen läheisensä. Orpoja on ympäri universumia ja he ovat onnettomampia kuin koskaan ennen. Sinä et pelastanut mitään.”
Thanos huokaisi ja pudisteli päätään.
“Maailma rakentaa itsensä uudelleen. Voimakkaampana kuin koskaan ja kaikki tajuavat ennemmin tai myöhemmin, että tekoni oli oikea ratkaisu.”
Nebula nousi hitaasti ylös. Hän katsoi Thanosta, joka katsoi takaisin rauhassa. Nainen oli pitkän aikaa hiljaa, mietti, mitä näki Thanoksen silmissä. Isänsä silmissä. Hän näytti olevan kadoksissa. Ei tiennyt, minne mennä seuraavaksi.
“Rakastat häntä, etkö vain? Tonya. Olet rakastunut häneen. Luulin, ettet voisi tai ehkä haluat vain omistaa hänet… mutta välität hänestä joka tapauksessa. Miksi?”
Aito pieni hymy levisi titaanin kasvoille. Sitten hän kohautti olkiaan hieroen käsiään yhteen.
“Hän on nerokas ja hänellä on hyvä sydän. Hän on vahva. Hän ei välitä, mitä muuta ajattelevat. Hän on jotain, jota en ole ennen nähnyt. Jotain, jota tarvitsen ollakseni parempi”, Thanos sanoi tämä kaiken katsellen tähtitaivasta.
“Mutta hän rakastaa Lokia. Et voi ikinä saada häntä. Hän ei ole omaisuutta”, Nebula sanoi edelleen yrittäen analysoida adoptioisäänsä. Hän näytti olevan tosissaan. No, Nebula ei odottanut mitään muuta kuin totuuden ja sen hän myös sai.
“Tiedän, että hän rakastaa Lokia. Ja olen iloinen hänen puolestaan. Ja se on kaikki, mitä minä voin pyytää häntä olemaan: onnellinen. Hän ei ole onnellinen minun kanssa, näen sen, mutta jos hän on sitä Lokin kanssa, en voi pyytää muuta.”
***
Kuukaudet virtasivat nopeasti. Kostajat auttoivat hääjärjestelyiden kanssa. Jopa silloin, kun maailma oli synkkä, oli jossain iloa. Voisit olettaa, että Tony olit onnellisimmalla hetkellään - hän ei ollut. Joka yö hän makasi Lokin vierellä ja yritti saada unta. Hän vain kuunteli lintujen surullista laulua avoimesta ikkunasta. Loki oli rauhoittunut eikä enää ollut huolissaan Thanoksesta - ainakaan niin paljoa. Tony ei vieraillut Thanoksen luona niin useasti, mutta oli antanut hänelle pääsyn laboratorioonsa. Kukaan ei muistutellut Tonya hänestä ehkä siinä toivossa, että Tony unohtaisi hänet, mutta sitä hän ei voinut tehdä. Kun Tony viimein nukahti, hän näki unta Thanoksesta, joka rakastavasti kietoi kätensä hänen ympärilleen. Suojellen häntä. Kertoen, että heillä oli aikaa. Sitten Tony heräsi sydän hakaten kovempaa kuin se yrittäisi paeta todellisuutta uniin.
***
Kuusi kuukautta myöhemmin, Starkin kartano
Se oli yksi niistä öistä taas, kun Tony ei saanut unta. Kahden aikaan yöllä hän nousi ylös aikeissa hakea lasillinen viskiä pyörittyään sängyssä kolmen tunnin verran. Kun hän oli puolessa välissä matkaa baaritiskille, hän ei halunnut lasillista viskiä enää. Tony kääntyi takaisin ja käveli ulos autolleen ja hyppäsi sisään. Hän teki tämän kaiken sekunnin mielijohteesta. Hän ajoi päämajalle. Ehkä hän vain tarvitsin jonkun muun kuin Lokin tai yhden Kostajista tai ehkä hän halusi paeta.
Tony ajoi autonsa pihamaalle ja käveli sisälle. Koko rakennus oli hiljainen ja Tony pysähtyi keittiössä hakemaan pullollisen viiniä, kaksi lasia ja kulhon voileipiä, jotka oli luultavasti tehty Natashan toimesta - Kostajien virallinen voileipien syöjä. Tony tarvitsi kuitenkin alkoholia. Hän kiipesi portaita ja melkein pudotti pullon.
“Helvetti!” Tony kirosi, mutta selvisi ylhäälle lasti ehjänä. Hän ei voinut avata ovea siihen huoneeseen, missä Thanos oli, joten hän potkaisi ovea ja pian titaani avasi oven yllättyneen hymyn kera.
“Tony, mitä sinä-?”
“Hys hys. Ota kulho en halua siivota lattiaa”, Tony hyssytteli ja Thanos otti käskystä kulhon, jotta Tony sai kunnon otteen kalliista viinipullostaan ja laseistaan. Hän kantoi ne työpöydälleen laboratorioon. Thanos oli työskennellyt jonkin parissa, koska valot olivat päällä ja jokin metallinen makasi nurkassa. Tony kaatoi viiniä laseihin ja ojensi toisen niistä Thanokselle.
“Ja minkäs hyväksi tämä on?” Thanos kysyi katsellen punaista nestettä tarkkaan.
“Juo se. Kohotetaan malja paskalle maailmalle”, Tony sanoi ja nosti lasinsa. Thanos oli vain huvittunut Tonyn yllättävästä ilmestymisestä. Hän joi viinin ja laski lasin alas katsoen Tonya.
“Miksi olet täällä? Et ole vieraillut luonani viikkoihin”, Thanos kysyi ja istui tuoliinsa. Hänen proteesinsa oli paikoittain mustunut - kuin palovammoja, mutta vibraniumissa.
“Kuinka sait nuo?” Tony kysyi ja osoitti jälkiä ohittaen titaanin kysymyksen. Thanos vilkaisi niitä.
“Olen työskennellyt jonkin kanssa”, hän vastasi lyhyesti ja hymyili. Tony kohotti kulmiaan kysyen lisää informaatiota. Thanos pudisti päätään.
“Se on yllätys. Häälahja”, titaani sanoi ja vilkaisi nurkkaan. Tony kääntyi katsomaan sitä.
“Luoja… Häät”, hän sanoi ja vaikutti olevan kyllästynyt niiden ideaan.
“Et näytä innostuneelta”, Thanos sanoi ja oli salaa siitä iloinen. Tony tuhahti ja pudisteli päätään kaataen lisää viiniä lasiinsa.
“En ole yli-innoissani ideasta, että olen menossa naimisiin jonkun kanssa, kun maailma on tässä kunnossa. Maa sen surullisimmalla hetkellä ja minun pitäisi mennä naimisiin viimeaikaisen elämäni rakkauden kanssa. Ei siinä ole järkeä”, Tony sanoi hetken jälkeen ja nousi ylös kävellen ikkunalle. Tällä kertaa ei ollut tähtiä ja näytti siltä, että taivas oli valmis itkemään. Ensimmäistä kertaa Thanoksen elämässä hän tunsi, että oli tehnyt väärin. Se melkein pelotti häntä. Hän oli elänyt yli tuhat vuotta ja nyt hän tunsi hetken epäröinnin. Nyt, kun hän oli vain Tonyn kanssa ja kuuli katkeruuden ja surullisuuden hänen äänessään.
“Tarkoitatko, että et halua mennä naimisiin hänen kanssaan?” Thanos kysyi varovasti ja yritti kysyä sitä kuin he puhuisivat säästä. Tony vilkaisi tätä nopeasti.
“En... en tiedä. Se tuli niin nopeasti. Erosin Pepperistä, kun palasin maahan. Oikeastaan hän erosi minusta, jos tarkkoja ollaan. Sitten Loki tuli tänne ja minä… minä oikeasti pidän hänestä. Olemme samanlaisia. Isäongelmia ja muuta, mutta…”, Tony kohautti olkiaan ja joi loput viinistään kääntyen katsomaan Thanosta. Titaani oli tuijottanut häntä ja kuunnellut ja nyt hän nyökkäsi.
“Tony sanon tämän…tuttavana: puhu hänelle, kerro miltä sinusta tuntuu. Sinun ei pitäisi tehdä jotain, josta et ole varma”, Thanos sanoi hetken kuluttua. Hän punnitsi jokaisen sanan, jonka sanoi.
“Sehän se juuri on! Teen melkein kaiken hetken mielijohteesta - ainakin ennen tein. Ehkä olen vain vanha”, Tony sanoi ja kohautti taas olkiaan. “En tiennyt, että tiedät jotain… parisuhteessa olemisesta.”
Thanos naurahti ja nojasi taaksepäin kallistaen päätään.
“Tiedän, miten ihmiset käyttäytyvät. Etenkin ihmiset ovat… monimutkaisia. Tunteet eivät ole yksiselitteisiä.”
Tony käveli lähemmäs ja katsoi häntä. Hän oli yllättynyt Thanoksen käytöksestä.
“Olet muuttunut”, hän sanoi ja kaatoi lisää viiniä vetäen katseensa Thanoksesta.
“Olenko?”
“No, ensimmäisen kerran, kun puhuimme sanoit, että ihmiset ovat ihmeellisen pienimielinen rotu ja nyt sanot, että olemme monimutkaisia”, Tony vastasi nojaten pöytään puoliksi istuen sillä. Thanos virnisti ja nousi ylös. Nyt hän käveli vuorostaan ikkunalla ja katsoi taivaalle.
“Kotiplaneetallani minulle kerrottiin, kuinka voimme löytää vain yhden, jonka sielu yhdistyisi omamme kanssa. Rodulla tai sukupuolella ei ole väliä, koska kohtalo toisi heidät yhteen. Minulle myös kerrottiin, etten tule koskaan löytämään ketään. Minulle kerrottiin, kuinka olin tarkoitettu olemaan yksin. Ja minä uskoin sen nuorena miehenä. Nielin kaiken, mitä Ikuiset minulle kertoivat. Ehkä se oli virhe”, titaani kertoi. Tony joi viiniään kaikessa rauhassa ja vain kuunteli Thanoksen yllättävän syvällistä tarinaa
“Joten oletko tullut lopputulokseen, että tuolla jossain on oikeasti joku, joka rakastaa sinua- tai öh… liittää sielunsa kanssasi? Oletko löytänyt hänet jo?” Tony kysyi taas kaataen lisää ja lisää viiniä. Thanos vilkaisi häntä ja virnisti - taas.
“En tiedä. Oletko sinä?”
Tony kohotti kulmiaan ja nauroi hiljaa juoden kallista viiniään.
“Mistä tiedät, että olet löytänyt sen oikean?” hän kysyi tuijottaen Thanosta. Kuu alkoi juuri pilkistää pilvien takaa loistaen suoraan sisälle varjostaen osan Thanoksen kasvoista.
“Sinä vain tiedät. Sielut täyttävät toisiaan ja tunnet olevasi enemmän turvassa kuin koskaan hänen kanssaan. Mikä tahansa myrsky tai rauhallinen ilta - et halua jättää noita hetkiä, koska olet hänen kanssaan.”
“Jessus, liian syvällistä minulle. Jotain romanttista puppua”, Tony nauroi. Thanos kääntyi katsomaan häntä. Pieni hymy oli sytyttänyt hänen kasvonsa eloon.
“Onko? Ajatellaan, että sielu on tehty elämän käännekohdista, hengestäsi ja mielestäsi sekä yleisesti tunteistasi”, Thanos sanoi ja käveli lähemmäs. Hän napsautti sormiaan ja valot menivät pois päältä. Tony katseli ympärilleen hykerrellen hiljaa laittaen sitten lasin pois ja risti käsivartensa rintansa päälle.
“Okei, leikin mukana”, mies sanoi ja antoi periksi Thanoksen kysyvän katseen alla.
“Ota kädestäni kiinni”, titaani sanoi ja ojensi kätensä Tonylle, joka otti sen suuresti epäillen. Thanos vei hänet keskelle lattiaa.
“Ihmiset näkevät sielun henkisenä olentona, mutta minulle opetettiin, että sielu on kokoelma, varasto tunteillesi, ajatuksillesi ja elämäsi tapahtumille.”
“Kuvailit juuri aivot, kulta”, Tony sanoi ja nauroi.
“Ei. Aivot sisältävät tietoa-”
“Ja tunteita. Jeesus, minun pitäisi antaa sinulle oppitunti ihmisaivoista.”
“Et kuuntele minua. Mitä tarkoitan on… no hyvä on. Tämä on helpompaa tehdä näin: sulje silmäsi”, Thanos sanoi. Hän oli kärsivällinen, koska tiesi, että Tony oli logiikan mies, ei tunteiden niinkään. Tony tuijotti häntä hetken.
“Älä viitsi”, Thanos sanoi. Tony tuhahti ja sulki silmänsä.
“Hyvä. Nyt sinun pitää kuvitella tyhjä huone.”
“Tämä on niin typerää.”
“Teen nyt vain kuten sanon”, Thanos sanoi eikä pystynyt pysäyttämään pientä hymyä kasvoillaan, kun hän huomasi, kuinka malttamaton Tony oli. Tony teki kuten Thanos sanoi ja kuvitteli tyhjän huoneen.
“Täytä huone, miten haluat. Siellä on tunteet, muistot, traumat ja kaikki, mikä on muokannut elämääsi henkilöt mukaan lukien”, Thanos puhui rauhallisella ja terapeuttisella äänellä. Tony teki niin. Hänen äitinsä kuolema, luolasta pakeneminen, ydinohjuksen vieminen madonreikään… lista jatkui. Tony nyökkäsi, kun oli valmis.
“Sielujen yhdistäminen tarkoittaa sitä, että… no sinä voit laajentaa varastoasi ja sielusi kumppanilla on peilikuva sinun huoneestasi. Ymmärrätkö?” Thanos sanoi. Hän piti edelleen kiinni Tonyn kädestä ja tunsi, kuinka se hikoili. Tony ei avannut silmään. Hän yritti painaa muistiinsa sielunsa yksityiskohdat… tai sen kuvan yksityiskohdat.
“Miten sielut voi yhdistää? Tarkoitan… mistä sinä tiedät, miltä jonkun toisen sielu näyttää?” Tony kysyi tosissaan. Thanos naurahti ja otti miehen toisenkin käden.
“Voit kysyä. Tai sitten vain tunnet sen.”
“Kerro minulle, miltä sielusi näyttää”, Tony sanoi hetken päästä. Hän ei luultavasti edes huomannut, kuinka oli vapauttanut kätensä Thanoksen otteesta ja kietonut ne hänen ympärilleen. Hän nojasi otsansa Thanoksen rintakehään.
“Minun sieluni?” Huone on punaisen valon alla, siellä on kaksi suurta laatikkoa oikealla puolella ja iso hylly toisella puolella. Huoneen päädyssä on suuri tyhjä tila enkä saa sitä täytettyä. Lattia on kultainen ja seinät ovat harmaat kuin betoni. Huoneellani ei ole kattoa - se on täytetty tähdillä”, Thanos kertoi ja yhtäkkiä Tony irtaantui Thanoksesta ja katsoi häntä kauhuissaan sekunnin. Thanos kallisti päätään, kun heidän hetkensä rikkoutui kuin lasi. Valot menivät takaisin päälle Tonyn napsautettua sormiaan.
“Voi helvetti”, Tony sanoi hitaasti.
“Mitä?” Thanos kysyi. Tony nappasi viinipullon ja joi sen nopeammin kuin hänen olisi pitänyt. Hän oli hiljaa hetken ja pulloa laskiessaan hän hitaasti sanoi:
“Ehkä vain pelleilet kanssani tai olet vain kunnon mulkero, mutta näyttäisi siltä, että me olemme yhdistyneet sinun sielu-mitä ikinä-romanttisella-höpinälläsi. Kuka olisi arvannut?”
Thanos seisoi paikoillaan sekunnin tai kaksi ja palasi paikalleen istuen alas.
“Vitsailetko?” Thanos kysyi muutaman hiljaisen minuutin jälkeen. Tony oli kumartunut tutkimaan työpöytänsä laatikoita alkoholin toivossa. Hän nosti päänsä pöydän takaa.
“Vittu nauranko minä?” Tony kumartui takaisin ala. Thanos nojautui taakse ja peitti kasvonsa käsiinsä. Tony löysi pullon brandyä.
“No tämä on parempi kuin ei mitään”, hän sanoi ja kaatoi sitä lasiinsa ja istui alas Thanoksen eteen. Siinä he istuivat kaikessa hiljaisuudessa. Tony ei ehkä ymmärtänyt, kuinka tärkeä ja hankala asia tämä oli - Thanos ymmärsi. Hän tuijotti kattoa.
“Tony, minun pitää kertoa sinulle jotain…”, Thanos sanoi pian ja nojasi eteenpäin. Heidän pituuseronsa oli niin suuri, että Tony näytti lapselta Thanoksen rinnalla. Hän vilkaisi Thanosta ja jatkoi juomista sanoitta.
“Tämä puoli vuotta, mitä olen täällä viettänyt, on ollut mielenkiintoista aikaa pitkässä elämässäni. En tiedä, miksi halusit minut tänne, mutta koska teit niin… olen kiitollinen. Olet erikoinen mies, Tony. En ole ikinä tuntenut näin ja ollakseni rehellinen se… on epämukavaa.”
Tony katsoi titaania, joka oli tappanut pojan, jota Tonyn olisi pitänyt suojella. Mutta nyt hän tunsi olonsa epämiellyttäväksi. Hän ei ollut epämiellyttävässä tilassa silloin, kun tappoi puolet universumin väestöstä. Hän päätti olla asiallinen ja kysyi:
“Mitä sitten tunnet?”
“Sinut, Tony. Taidan - niin mahdotonta kuin luulinkaan se olevan - olla rakastunut sinuun.”
Se hetki pysäytti kaiken joka paikassa. Se oli kuin loiskahdus jääkylmää vettä. Tony tuijotti häntä. Lasi hänen kädessään tärisi. Äkkiä hän tunsi tutun ja vanhan nopeutuvan sykkeen ja tunteen, että hän ei pystynyt hengittämään. Ahdistuskohtaus. Muutaman sekunnin ajan hän tuijotti Thanosta ja sitten viskasi lasin sivuun. Hän juoksi ulos laboratoriosta tarttuen rintaansa. Kun hän hölkkäsi portaita alas, hän kompastui ja melkein kaatui. Kuitenkin Thanos oli seurannut Tonya ja ennen kuin tämä kaatui, Thanos kurotti ulos proteesillaan ja avasi yhden sen erikoisominaisuuksista. Tonyn nanotekniikka yhdistyi titaanin komennuksesta ja nappasi miehen ennen kuin hän osui portaisiin. Tony vilkaisi häntä, kun kyyneleet valuivat miehen poskia pitkin. Nanotekniikka kerääntyi takaisin proteesin sisään. Katsekontakti kesti vielä hetken, mutta sitten Tony hölkkäsi loputkin rappuset alas ja juoksi ulos. Hetken Thanos ajatteli takaisin labraan menemistä, mutta päätti lähteä Tonyn perään tarkistaakseen, ettei tämä tee mitään typerää.
Kun Tony pääsi ulos, hän hidasti ja käveli lähimmälle penkille. Ulkona satoi ja jo silloin, kun Tony istui, hän oli läpimärkä. Hän kuuli edelleen sydämensä hakkaavan nopeasti ja se yritti paeta jonnekin. Hän kätensä tärisivät ja pää tuntui raskaalta. Thanoksen sanat soivat hänen päänsä sisällä kuin loppumaton palohälytys. Thanos rakasti häntä? Ei voinut olla. Se oli valetta. Pakko olla. Se oli vain suunnitelma saada Tony suostumaan johonkin, mitä Thanos oli tekemässä.
Sade oli rankkaa ja Thanos oli kävellyt Tonyn jäljestä ja katseli häntä nyt ovelta. Hän ei halunnut mennä lähemmäs, jottei pelästyttäisi tätä. Oli typerä idea kertoa hänelle, mitä todella tunsi. Thanos ei oikeastaan tiennyt oliko se “rakastumista” vai vain jonkinlainen obsessio. Thanos oli varma, että Tony ei tiennyt hänen katselevan häntä kuin outo hyypiö. Hän nautti näystä, jossa logiikan ja raudan mies istui sateessa kuin hylätty pala lasia. Tony ei ehkä tuntenut samoin kuin titaani, mutta Thanos ei välittänyt, kunhan Tony olisi onnellinen.
Mutta Tony ei tiennyt, mitä tunsi. Se oli kuin suuri kasa lyijyä hänen sydämellään. Thanos oli massamurhaaja ja hullu, mutta hän oli muuttunut paremmaksi - juuri niin kuin Tony oli toivonut, kun oli alkanut viettää aikaa hänen kanssaan. Loki sen sijaan oli monimutkainen mies, jolla oli paljon ongelmia ja synkkä menneisyys. He olivat samanlaisia ja ehkä juuri se esti Tony rakastamasta häntä koko sydämestään, kuten hänen olisi pitänyt. Silloin se iski Tonyyn kuin bussi: sielujen ei kuuluisi olla täysin samanlaisia. Niiden kuuluisi olla peilikuvat: melkein samanlaiset muttei kuitenkaan - juuri niin kuin hänen ja Thanoksen. Hän nousi ylös aikeissa mennä sisälle puhumaan Thanokselle, mutta kun hän nosti katseensa ovelle, Thanos oli jo siellä. Hän seisoi avonaisen oven vieressä ja katsoi häntä pää kalleellaan kuten aina. He tuijottivat toisiaan ennen kuin Thanos käveli lähemmäs. Ovi meni itsestään kiinni hänen takanaan.
“Anteeksi, en halunnut pelästyttää sinua, joten minä…”, Thanos sanoi ja katsoi käsiään, mutta nostaessaan katseensa, hän huomaisi, ettei Tony välittänyt siitä.
“Olen pahoillani, Tony. Kaikesta, mitä olen ikinä tehnyt sinulle tai… universumille. Minä kadun ja toivon, että joku päivä voit antaa anteeksi tekoni.”
Tony katseli häntä kokonaisuudessaan ja aisti, että hän oli tosissaan ja todella katui. Tony hymyili hieman ja tunki kätensä sinisen aamutakkinsa taskuihin.
“Mietin, mitä sanoit ja… en tiedä, voinko koskaan ymmärtää, miksi olemme yhdistyneet, mutta minä yritän. En myöskään tiedä, mitä tunnen, mutta tunnen sinua kohtaan jotain. Se on outoa enkä osaa käsitellä sitä, mutta yritän sitäkin. Olen huono lupailussa, mutta… ehkä joku päivä voin ymmärtää tämän tilanteen”, Tony vastasi ja valitsi sanansa tarkasti. Thanos hymyili ja nyökkäsi. Hän oli tyytyväinen lopputulokseen.
“Haluat ehkä tulla sisälle ja vaihtaa vaatteesi, koska olet läpimärkä”, Thanos sanoi ja osoitti Tonyn vettä valuvia vaatteita.
“Juu, haluan. Ja meillä on vielä niitä voileipiä! Sinäkin syöt niitä, vaikket tarvitsisikaan. En voi syödä niitä kaikkia yksin, joten sinun pitää auttaa”, Tony vastasi ja käveli ovelle Thanos vanavedessään.
“Se oli kunnia. En ole syönyt mitään muuta kuin hedelmiä moneen vuoteen. Olisi hauskaa yrittää taas.”
***
Häät oli peruttu ja New York jätetty taakse yli kaksi vuotta sitten. Nyt Thanos ja Tony elivät Yhdysvaltojen Georgiassa kauniin järven rannalla mökissä. He tekivät kaiken yhdessä siitä lähtien, kun Tony oli sanonut taikasanat ja antoi anteeksi Thanokselle, vaikka siinäkin oli mennyt hetki.
He olivat alkaneet hölkätä järven ympäri joka aamu, kun he muuttivat sinne. Polku oli melkein kolme kilometriä ja Tony väsyi joka kerta puolessa välissä ja he pysähtyivät samaan kohtaan ja istuivat siellä hetken ennen jatkamista. He keskustelivat kaikesta siellä ja tekivät muutakin… ei niin maailmaa kehittävää.
He elivät normaalia elämää ilman Kostajia. He eivät olleet - luonnollisesti - hyväksyneet Tonyn päätöstä, joka oli koskenut Thanoksen kanssa olemista. Pari lähti New Yorkista muutama kuukausi sen jälkeen, kun Tony oli kertonut Lokille, että häitä ei pidettäisi. Tony eli Thanoksen kanssa Kostajien uudessa laitoksessa sillä aikaa, kun he etsivät mukavaa mökkiä, missä elää. Loki muutti Thorin kanssa Uuteen Asgårdiin, Norjaan, koska ei kestänyt olla enää Yhdysvalloissa.
Tony ja Thanos yrittivät edelleen selvittää, miten perua Thanoksen teot. Vaikka molemmat tiesivät, etteivät voineet saada Gamoraa takaisin, koska hän oli kuollut ennen desimaatiota, he silti toivoivat, että hänet olisi mahdollista tuoda takaisin. Sama päti Visionin kanssa. Thanos oli todella pahoillaan teoistaan ja ensimmäisen vuoden, jonka he olivat eläneet yhdessä, hän oli aina pahoittelemassa, kun he keskustelivat vaihtoehdoista, miten pelastaa kuolleet ihmiset (joka oli hankalaa, vaikka molemmat olivat keskivertoa huomattavasti älykkäämpiä). Mutta onneksi Tony sai Thanoksen ymmärtämään, että oli turhaa pahoitella hänelle koko ajan, koska Tony oli antanut jo anteeksi.
Vaikka parisuhteessa oli ongelmansa, kuten kaikissa parisuhteissa, he taistelivat sen puolesta. Ainoat, jotka olivat (melkein) sujut Tonyn päätöksen kanssa olivat Rhodey ja Bruce. Natasha oli myös alkanut hyväksymään tilannetta, vaikka ei siitä pitänytkään. Bruce oli nyt vihreä, iso ja vahva ulkopuolelta, vaikka sisältä hän olikin vielä Bruce. Hän ei tiennyt, mitä oli tapahtunut, kun tuli takaisin hoidostaan vuosi sen jälkeen, kun Thanos ja Tony olivat lähteneet, mutta kun Kostajat vihdoin kertoivat hänelle kaiken, mitä oli tapahtunut viimeisen puolentoista vuoden aikana, hän tiesi, että sen oli pakko tapahtua ja hän olikin ensimmäinen, joka vieraili heidän luonaan uudessa kodissa.
Natashalla oli uusi työ (sen lisäksi, että kertoi matkustaville Kostajille, mitä tapahtui) orpojen kanssa Maassa. Hän auttoi lapsia uusiin perheisiin. Ja tämä oli se, mikä ensimmäisensä muutti Natashan mielipidettä Thanoksesta ja Tonysta, koska Natashan avustuksella he eivät olleet eläneet kaksin enää yli vuoteen...
***
Yhdysvallat, Georgia, 2022
“Theo, tule nyt!” Tony huusi ovelta. Nelivuotias poika juoksi keittiöstä edelleen syöden voileipäänsä.
“Hei! Mitä olen sanonut juoksemisesta ja syömisestä samaan aikaan?” Tony kysyi ankarasti, mutta naurahti heti perään pyyhkien leivänmuruja pojan naamalta.
“Anteeksi, isä”, poika hymyili viekkaasti ja ravisteli isänsä käden pois.
“Oletko pakannut? Natasha tulee kohta”, Tony kysyi ja pidätteli poikaa paikoillaan.
“Olen, olen”, Theo vastasi ja alitti isänsä käden ja juoksi kohti Thanosta, joka istui rannalla lukien kirjaa. Titaani kääntyi katsomaan, kun kuuli poikansa askeleet. Hän laski kirjan ja nousi ylös nappaamaan Theon. Hän heitti pojan ilmaan ja nappasi hänet. Theo nauroi ja kietoi kätensä Thanoksen niskan ympäri ja halasi häntä, kun Thanos piti häntä sylissään toisella kädellään. Hän nopeasti vilkaisi Tonya, joka käveli heitä kohti.
“Kuka tulee hakemaan hänet?” Thanos kysyi Tonylta.
“Luultavasti Natasha”, hän vastasi ja hymyili Theolle, joka leikki Thanoksen silmälaseilla. “Pikkukaveri, oletko varmasti pakannut tavarasi?”
Poika kokeili juuri Thanoksen laseja, jotka olivat hänelle todella suuret ja luiskahtivat hänen leualleen.
“Olen”, Theo vastasi ja hymyili viattomasti. Tony nappasi lasit pois ja Thanos päästi pojan alas.
“Menen ja pakkaa nyt. Nat-täti tulee millä hetkellä hyvänsä”, Tony sanoi ja työnsi Theoa kohti mökkiä. Poika lähti juoksemaan sisälle punaiset kiharat hiukset hyppien iloisesti. Kun hän oli hävinnyt näköpiiristä, Thanos laittoi kätensä puuskaan ja huokaisi.
“En tiedä, onko tämä hyvä idea, Tony”, hän sanoi. Tony naurahti ja asetteli lasit takaisin titaanin kasvoille (vaikka joutuikin tätä toimenpidettä varten varvistamaan ja Thanos kumartumaan).
“Miksi ei? Natasha on luotettava ja niin ovat muutkin. Ei tarvitse olla huolissaan.”
Thanos huokaisi ja pudisteli päätään.
“Minä vain… Muistatko, kuinka skeptisiä he olivat, kun Natasha ensimmäisen kerran toi Theon tänne? He vihaavat minua ja ajattelevat, ettei hän ole kanssani turvassa. Ja pelkään, että he vievät hänet pois, kun pelkäävät, että satutan häntä”, Thanos sanoi ja katsoi järvelle. Tony kurtisti kulmiaan ja otti kiinni Thanoksen kädestä. Titaani vilkaisi kumppaniaan.
“Ha, enpä olisi uskonut. Suuri ja Mahtava Titaani Thanos on peloissaan pientä joukkoa sankareita”, Tony nauroi. Thanos vilkaisi häntä kertoen, että ei laskenut leikkiä. Tony päätti jatkaa:
“Jos he tekevät niin, aion varmistaa, ettei kukaan koske perheeseemme enää. Lupaan sinulle: he eivät vie häntä ilman seuraamuksia”, Tony sanoi ja silittii Thanoksen käsivartta toisella kädellään. Pieni hymy pysyi titaanin naamalla muutaman sekunnin ajan, mutta sitten auto ajoi pihaan. Natasha nousi autosta ja heilautti kättään. Thanoksen ja Tonyn yllätykseksi Bruce oli hänen mukanaan. Hän nousi auton avalavalta renkaiden valittaessa suurikokoista lastia ja hymyili parille. Tony käveli eteenpäin ja halasi Natashaa.
“Mukava nähdä sinua taas”, hän sanoi ja hymyillen silitti naisen käsivarsia. Natasha hymyili takaisin.
“Sinuakin, Tony.”
Thanos käveli Brucen luokse ja kätteli häntä.
“Kuinka voit, tohtori Banner?” Thanos kysyi ja tunki kätensä farkkujensa taskuihin. Molemmat heistä muistivat, kuinka muutama vuosi sitten Thanos oli piessyt Hulkin rapakuntoon ja se tietysti hieman hiersi heidän välejään, vaikka tulivatkin hyvin toimeen (älykkäitä kun olivat kumpainenkin).
“Hyvin, itseasiassa, kiitos. Miten teidän elämänne sujuu täällä? Emme ole nähneet hetkeen”, Bruce vastasi. Tony käveli Thanoksen viereen.
“Meillä menee hyvin. Puutarha alkaa olemaan valmis” titaani vastasi ja heilautti taakseen. Puutarha oli tosiaan valmis. Monen väriset kukat kukkivat iloisesti suurten puiden välissä.
“Oletteko uineet jo? Viime viikot ovat olleet sateisia - ainakin New Yorkissa”, Bruce kysäisi ja katseli järvelle, jonka pinnasta aurinko kauniisti peilaantui.
“Jep. Olemme ajatelleet, että opettaisimme Theon uimaan täällä. Hän ei voi edes satuttaa itseään, kun Thanos on lähistöllä”, Tony vastasi ja kiersi kätensä Thanoksen vyötärön ympäri. Se oli Tonyn tapa aina muistuttaa muita, että kaikki ovat turvassa, kun hänen kumppaninsa oli mukana.
“Missä Theo muuten on?” Natasha kysyi ja pälyili ympärilleen. Tony aavisti heti, että hän oli huolissaan.
“Hän on sisällä. Theo! Nat-täti on täällä!” hän huusi ja pian Theo syöksyi talosta reppu pomppien hänen selässään. Hän juoksi suoraan suoraan Natashan luokse ja hyppäsi tämän käsiin halaten häntä.
“Hei vain sinullekin, pikkukaveri”, Natasha sanoi ja hymyili leveästi. Natasha laski Theon alas ja katsoi rannekelloaan.
“Meidän pitää mennä nyt. Steve on kaupungissa ja meidän pitää poimia hänetkin kyytiin”, nainen sanoi ja hymyili Theolle, vaikka puhuikin tämän vanhemmille.
“Selvä. Menkää, jos on pakko”, Tony sanoi ja polvistui alas puhumaan Theolle. Tony ei erityisen paljon pitänyt Steven läsnäolosta, koska olihan Steve vastustanut koko järjestelyä alusta asti - joka ei tosin ollut yllätys, jos muisteltiin miehen sekoilua jo vuonna 2016.
“Käyttäydy kuin hyvä poika sitten. Älä tee mitään tyhmää ja jos jotain tapahtuu, muista, mitä opetimme sinulle”, viimeiset sanat hän kuiskasi pojan korvaan. Theo nyökkäsi ja vilkaisi sitten Thanosta. Jättimäinen titaani kallisti päätään ja virnisti. Hänkin polvistui alas ja halasi poikaansa.
“Rakastan sinua”, Theo sanoi kietoen pienet kätensä titaanin niskan ympäri. Lämpö levisi titaanin rinnassa.
“Minäkin sinua”, Thanos vastasi ja vielä kerran sekoitti hänen punaiset kiharat hiuksensa. Tony vilkaisi nopeasti Natashaa ja huomasi, kuinka pieni hymy kävi naisen suupielellä. Sitten nainen kurotti kätensä Theolle, joka otti siitä kiinni ja heilutti vanhemmilleen. Thanos nousi ylös ja laski kätensä Tonyn olalle ja veti hänet lähemmäs.
“Älä kaahaile, Nat. Sinulla on kallis lasti kyydissä”, Tony sanoi. Nat nauroi hiljaa.
“Olenko ikinä ajanut holtittomasti?” hän kysyi ja kohotti kulmiaan.
“Kyllä olet! Muistatko sen yhden kerran Sokoviassa?”
“Sitä ei lasketa. Se oli hätätilanne!”
“Niinpä niin. Sano noin vain itsellesi”, Tony nauroi, kun Natasha nosti Theoa autoon. Bruce oli jo istunut avolavalle ja hymyili leveästi. Pian kaikki olivat autossa ja valmiina lähtöön. Nat starttasi auton ja heilutti parille, joka seisoi pihallaan. Auto jätti heidän tonttinsa ja Theo heilutti heille niin kauan kuin he näkivät hänet. Thanos huokaisi.
“Hän pärjää kyllä. Luota minuun”, Tony sanoi ja hitaasti silitti titaanin kättä. Thanos katsoi järvelle ja tosiaan toivoi, että kaikki järjestyisi.