Finfanfun.fi

Muiden fandomien ficit ja RPF-tekstit => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Nevilla - 15.05.2019 12:04:23

Otsikko: MCU/Avengers: Gettier-ongelman looginen ratkeamattomuus / Jos A, niin B(?), S, Thor/Bruce, kahvila!AU
Kirjoitti: Nevilla - 15.05.2019 12:04:23
Nimi: Gettier-ongelman looginen ratkeamattomuus / Jos A, niin B(?)
Ikäraja: S
Fandom: MCU/Avengers
Paritus: Thor/Bruce
Vastuuvapautus: Avengers kuuluu tekijöilleen, minä vain lainaan.
Tyylilaji: draama, romanssi, AU
Haasteet: Finfanfun1000 (443.   Suodatinkahvi), Genretasohaaste (AU), Lähtökohtaisesti sinun, Otsikoinnin iloja (Kaksi erillistä otsikkoa).

K/H: Tämä on erittäin myöhäinen syntymäpäivälahja Amelia Reylle (joka tosin toivoi erityisesti ficciä Thorista eikä niinkään tästä parituksesta, hups). Mutta kevyttä hömppää (nimestä huolimatta :D ) tämä kyllä on! (Nimi tulee kihlattuni kandintutkielman otsikosta, joten kyseessä on ihan oikea logiikan ongelma.)

*

Gettier-ongelman looginen ratkeamattomuus / Jos A, niin B(?)

Thorin päätä kivistää. Osittain kyse on varmasti krapulasta, sillä eilinen ilta oli venähtänyt liian pitkäksi. Mies muistaa hämärästi tikanheittokilpailun, jonka Clint oli voittanut, ja Tonyn tilaamat kohtalokkaat kierrokset shotteja. Hän muistaa särisevän musiikin pöydän yläpuolella olevasta kaiuttimesta, ja hyväntuulisen vaaleaverikön, joka oli yrittänyt iskeä Thoria koko illan. Normaalisti mies olisikin saattanut innostua, sillä tytön asenne tuntui olevan kohdillaan ja tällä oli ollut sopivasti huumorintajuakin, mutta viime aikoina flirttailu ei ollut ollut kovin korkealla hänen prioriteettilistallaan.

Thorin isä makasi parhaillaan sairaalassa koomassa ja Loki kieltäytyi päättäväisesti vastaamasta Thorin viesteihin. Ilmeisesti Thorin muutto kauas kotoa oli syy ryhtyä pitämään mykkäkoulua, vaikka se tuntuikin nurinkuriselta. Jos Lokilla kerran oli ikävä, eikö silloin olisi ollut järkevämpää vaikka lähetellä keskisormihymiöitä tai Thorin noloja lapsuuskuvia? Aiemmin Loki olisi varmaan niin tehnytkin, mutta sitten isän onnettomuuden hänestä oli tullut sulkeutuneempi. Thorkin tiesi muuttuneensa: vielä jonkin aikaa sitten hän olisi ilomielin hukuttanut huolensa lakanoiden välissä ja seuraavana aamuna kahvikupin yli valloitukselleen virnistellen, mutta nyt se ei vain onnistunut. Vieraat vuoteet ja vartalot tuntuivat vain tyhjiltä ja turhilta pakoyrityksiltä.

Eipä sillä, baari-iltakaan ei varsinaisesti ollut auttanut asiaa. Vaikka Thor pitikin valtavasti työkavereistaan Starkin konsulttifirmassa, keskiviikkoiset afterworkit olisi pitänyt tällä kertaa jättää väliin. Ne eivät olleet kohottaneet hänen mielialaansa tippaakaan.

Ja aamu on kerrassaan hirveä. Aurinko paistaa sisään Thorin ikkunoista aivan kuin nalkuttaakseen siitä, ettei mies ollut perinteisellä aamulenkillään, vaikka sää oli valtavan kaunis. Thorin päätä särkee, ja edellisenä iltana hän oli humalassa horjahtanut ja pudottanut kahvinkeittimensä, jolloin sen pannu oli hajonnut sirpaleiksi. Jääkaapissa on lähinnä Friggan vierailullaan tuomaa salaattia ja rahkaa, eikä kumpikaan vaihtoehto houkuttele krapulaista Thoria.

No, onneksi tänään on vapaapäivä, koska Thor on tehnyt paljon ylitöitä, ja alakerrassa on sentään pieni kahvila. Thor oli muuttanut alueelle vasta vähän aikaa sitten, joten hän ei ollut ehtinyt käydä siellä vielä kertaakaan, mutta vaikka kahvi olisi ollut hirveääkin, se varmasti auttaisi silti taittamaan päänsäryltä pahimman terän.

Thor väittelee hetken itsensä kanssa siitä, voisiko raahustaa alakertaan pelkässä aamutakissa. Naapurin herttainen Bertha saisi siitä kuitenkin taas vettä juorumyllyynsä, ja kolmannen kerroksen ompelukerhon eläkeläiset jatkaisivat yrityksiään löytää Thorille joku, joka huolehtisi tästä paremmin. Berthalla on tapana mulkoilla Thorin luota lähteville nuorille naisille ja miehille, jos nämä eivät ulkoisesti vastaa muorin mielikuvaa siitä, millaisen kumppanin Thor tarvitsisi. Kerhon muut jäsenet, lähes satavuotias Emily ja keski-ikäinen Margaret eivät ole juurikaan sen parempia. Margaret piinaa toisinaan Thorin seuralaisia kertomalla noloja yksityiskohtia siitä, miten Thor ei osaa laittaa ruokaa (hän on saanut palohälyttimen soimaan jo kolmesti) ja kuinka hän kerran lukitsi itsensä vahingossa ulos asunnostaan juostuaan pikkuveljensä perään ja ratkaisi asian puskemalla oven pois karmeistaan. Thor pitää ompelukerholaisista silti, vaikka heidän jatkuva holhouksensa käykin toisinaan hermoille.

Lopulta Thor päätyy kiskomaan ylleen lenkkeilyvaatteensa ja roiskauttamaan hieman kylmää vettä kasvoilleen. Krapulasta huolimatta hän onnistuu hymyilemään peilikuvalleen, ja se kirkastaa heti väsynyttä vaikutelmaa. Vaikka kirkkaansiniset silmät punoittavatkin hieman väsymyksestä ja hänen partansa näyttää ruokkoamattomalta - sitä täytyy siistiä myöhemmin - ei Thor näytä mielestään mitenkään erityisen pahalta. Mies nyökkää ja uskaltautuu lähtemään yksiönsä suojista.

Kahvilan nimi on Eurydice ja se on kirjoitettu ikkunaan sekä latinalaisin että kreikkalaisin kirjaimin. Thor osaisi kyllä lukea nimen, vaikka se olisikin ikkunassa vain kreikaksi. Odinsonin lapset ovat kaikki käyneet hienoa ja kallista yksityiskoulua, jossa arvostettiin perinteistä sivistystä, eli luettiin kuolleita kieliä ja päntättiin Shakespearen runoutta ja valistusajan filosofeja. Thor ei ollut aina kaikkein innostunein oppilas, muttei missään nimessä tyhmäkään, ja komeiden kasvojen takana raksuttavat aivot ovat tarvittaessa hyvinkin näppärät. Esimerkiksi silloin, kun säkenöivää hymyä on tarpeen säestää muutamalla säkeellä jostakin Shakespearen sonetista. (Odinsonit osaavat myös puhua vanhaa englantia luontevasti ja se tuntuu sopivan heidän suuhunsa hämmentävän hyvin. Joskus Clint vitsailikin, että Thor on todellisuudessa kaimansa, eli norjalainen ukkosenjumala, ja siksi kotoisin aivan eri aikakaudelta kuin he muut.)

Thor astuu sisään kahvilaan ja irvistää iloisesti helisevälle kellolle.

"Huomenta", tiskin takana kahvikonetta parhaillaan puhdistava mies huikkaa ja kohottaa katseensa. Hänen mustat hiuksensa ovat sekaisin, ja tummaan väriin sekoittuu hopeisia ja valkoisia raitoja. Väriyhdistelmä tuo jostakin syystä elävästi Thorin mieleen talviyöt vuonoilla Norjassa. Odinsonit matkustavat sinne muutaman kerran vuodessa sukujuuriaan kunnioittaakseen.

"Huomenta", Thor vastaa ja harppoo tiskille. Barista - tämän nimikyltissä lukee Bruce - pyyhkii kätensä ruskeaan essuun ja hymyilee Thorille. Hymy kipertää suupieliä ylöspäin vain aavistuksen, mutta miehen ruskeat silmät ovat silti lämpimät ja niiden katse on kummallisella tavalla... kotoisa? Thorin on vaikea löytää sopivaa sanaa.

"Mitä saisi olla?" Bruce kysyy. Hän osoittaa tiskin takaa löytyvää liitutaulua, johon tarjollaolevien juomien nimet on kirjoitettu. Thor ei kuitenkaan vilkaise vaihtoehtoja.

"Suodatinkahvi, kiitos."

"Meillä ei oikeastaan ole sitä", Bruce puree huultaan ja näyttää hyvin anteeksipyytävältä, ikään kuin kyse olisi suurestakin katastrofista. Thorin sanojen myötä puhjennut ärtymys sulaa välittömästi, sillä Bruce vaikuttaa aidosti hermostuneelta.

"Miksei?" mies kysyy kuitenkin.

"Minusta se on vähän kahvin haaskaamista", Bruce hypistelee essunsa reunaa.

"Jos se on, miksi niin monet keittävät kahvinsa sillä tavalla joka aamu?" Thor kohottaa kulmaansa.

"No, nyt kun kysyit", Bruce aloittaa ja yhtäkkiä hänen silmissään pilkahtaa aavistus haastetta, "niin minäpä kerron. Mutta jospa teen sinulle kupin espressoa ensin?"

Thor nyökkää ja ryhtyy kaivamaan lompakkoa taskustaan. Sitä ei kuitenkaan löydy.

"Äh, unohdin lompakon kotiin. Asun tässä samassa talossa, odotahan kun haen sen."

"Voit maksaa myöhemminkin, turha juosta ylös alas", Bruce vastaa, eikä tunnu epäilevän lainkaan Thorin vilpittömyyttä. Thor nyökkää kiitollisena ja istahtaa odottamaan. Pian Bruce tuo hänen eteensä tuplaespresson ja vetää tuolin myös itselleen.

"Kahvinkeiton ABC, osa yksi", Bruce aloittaa niin vakavalla naamalla, että Thor korjaa vaistomaisesti ryhtiään hieman. "Kahvinkeittimet, siis tuollaiset suodattimelliset, keksittiin Saksassa vuonna 1908. Idea oli sinällään hyvä, ja varsinkin sähköiset kahvinkeittimet ja paperiset suodatinpussit, jotka keksittiin myöhemmin, tekivät kahvinkeitosta kotiolosuhteissa helpompaa ja nopeampaa. Mutta samalla syntyi myös ongelmia, ja niitä riittää.

Katsohan, jos kahvi jää pannuun seisomaan edes hetkeksi, se väljähtyy. Kahvi pannussa ei myöskään sekoitu kunnolla, vaan on pohjalla vahvempaa ja pinnalla laihempaa. Ja..." Bruce silmäilee Thoria arvioivasti, "iso osa ihmisistä ei vaivaudu pesemään kahvinkeitintään kovin usein, joten pannuun pinttyvä kalkki ja kahvirasva pilaavat hiljalleen kahvin maun."

Thor kuuntelee puhetta lumoutuneena. Pienen luentonsa aikana Bruce joutuu korjaamaan lasiensa asentoa ainakin kahdesti, koska hän tehostaa puhettaa elehtimällä käsillään ja nyökyttelemällä päätään. Brucen hiljainen ääni on täynnä tunnetta - ilmeisesti kahvi on hänelle jonkinlainen intohimo. Thorille se on vain polttoainetta, mutta hän tietää silti yhtä sun toista intohimosta, ja osaa arvostaa baristan tunteita.

"Mutta maistahan espressoasi. Takaan, että se on paljon parempaa kuin se kahvi, jota keität kotona."

Thor kohottaa kulmaansa, vaikkei hänellä olekaan oikeastaan aikomustakaan väittää vastaan. Thorin kahvi ei ole koskaan ollut erityisen hyvää, koska hän ei ole pessyt kahvinkeitintään kovin usein, ja pannukin on yleensä jäänyt huuhtelematta. Puhumattakaan siitä, että Thor mittaa kahvin ja veden aina hyvin umpimähkään, eikä pese kahvikuppiaan, vaan käyttää samaa joka aamu. Bruce varmaan kuolisi kauhusta, jos tietäisi.

Thor maistaa espressoaan ja sulkee välittömästi silmänsä. Se on vahvaa ja täyteläistä ja saa jonkinlaisen sähkövirran kulkemaan päästä varpaisiin. Mitä Bruce sitten onkin kahvipavuille tehnyt saadakseen aikaan tällaista nektaria, Thor ei usko sen olevan saavutettavissa ilman taikuutta.

"No?" Brucen äänessä on aavistus huvittuneisuutta. Thor avaa silmänsä ja tajuaa hymyilevänsä autuaallisesti. Ilmeisesti hänen ilmeensä on saanut baristan hieman hämmentyneeksi, sillä tämä raapii parhaillaan niskaansa.

"Parasta kahvia, jota olen kuunaan juonut", Thor myöntää.

"Sitten sinun kokemustesi taso tuskin on kovin korkealla", Bruce vastaa vaatimattomasti, mutta on kuitenkin selvästi mielissään.

"Voinko saada toisen?" Thor kysyy siemaistuaan loput kupistaan yhdellä kertaa. Bruce pyöräyttää silmiään.

"Yleensä kahvista nautitaan vähän hitaammin, mutta tietenkin. Pieni hetki."

Odotellessaan Thor katselee ympärilleen kahvilassa. Se on yllättävän... omaperäinen. Tuolit ovat sekalainen joukko erilaisia malleja ja kokoja, aina vihreästä nojatuolista pieneen kirkkaankeltaiseen jakkaraan. Pöydät noudattavat samaa periaatetta ja yksi niistä näyttää jopa suurelta shakkilaudalta. Ja kaikkialla on kasveja: pöydillä, valoisilla ikkunalaudoilla (joille on myös aseteltu tyynyjä istumista varten), katosta roikkuvissa amppeleissa... Oivallisen kahvin lisäksi Bruce tuntuu olevan innostunut myös kukista.

"Täällä on aika hiljaista", Thor toteaa, kun Bruce laskee kupin hänen eteensä. Barista nyökkää vakavana.

"Valitettavan. En ole kovin hyvä mainostamaan, ja suurin osa ihmisistä menee varmaankin vain tuohon Starbucksiin kadun toisella puolella. Pitäisi ehkä tehdä asialle jotakin, mutta... No, totta puhuakseni tämä koko kahvila on minulle enemmänkin harrastus. Perin sen tädiltäni, kun hän jäi eläkkeelle, ja pyöritän sitä lähinnä väitöskirjan kirjoittamisen ohessa. Kuten sanoit, täällä on tosiaan hiljaista, ja siksi pystyn usein tekemään laskelmia silloin kun asiakkaita ei ole paikalla."

"Vai että väitöskirjaa?" Thor kuulostaa yllättyneeltä. "Ei kuulosta varsinaisesti sellaiselta puuhalta, johon barista ryhtyisi. Mikä on tutkimusalasi?"

"Teoreettinen filosofia, logiikka", Bruce hymyilee ujosti. "Joskin tämä on jo neljäs väitöskirja, vähän sellainen kevyempi projekti. Aiemmat ovat olleet neurotieteestä, astrofysiikasta ja biotekniikasta."

Thor tuijottaa baristaa suu auki ja koettaa päätellä, vitsaileeko mies häntä vastapäätä vaiko ei. Brucen ilme on kuitenkin täysin vilpitön, joskin ruskeissa silmissä pilkahtelee huvittuneisuus.

"Ei pidä tehdä liikaa päätelmiä ulkokuoren perusteella", barista nuhtelee lempeästi. "Vaikka eipä siinä, eipä kahvilan pyörittäminen ja väitöskirjojen tehtailu taida olla se yleisin yhdistelmä."

"Kerro minulle aiheestasi", Thor kehottaa. Bruce on saanut hänen uteliaisuutensa heräämään. Kahvilan kello kilahtaa kuitenkin uuden asiakkaan merkiksi ja Bruce hymyilee anteeksipyytävästi.

"Ehkä myöhemmin", mies lupaa ja kääntyy sitten heilauttamaan kättään kahvilaan astuneelle punatukkaiselle naiselle, jonka musta nahkatakki ja kissamainen olemus suorastaan huokuvat jotakin vaarallista. Kun nainen on tehnyt tilauksensa, hän antaa katseensa kiertää kahvilassa ja tuijottaa hetken Thoria suoraan silmiin. Vihertävänharmaissa silmissä on selkeästi luettavissa haaste: Voit haaveilla ja kuolata minkä haluat, mutte se ei johda mihinkään.

Thor virnistää naiselle leveästi ja iskee sitten silmää. Nainen kohottaa oikeaa kulmakarvaansa ja hymyilee kevyesti toisella suupielellään. Muutamassa sekunnissa he ovat päässeet yhteisymmärrykseen: Thor kunnioittaa naista ja tämän asennetta, eikä naisella siksi ole mitään tarvetta suhtautua Thoriin kylmästi.

Bruce saa valmiiksi naisen laten (kauramaitoon, tummapaahtoista kahvia, tuplashotti espressoa) ja ojentaa sen tälle hymyillen. Jokin miehen hymyssä on tavallista pehmeämpää ja tuntuu ilmaisevan syvää kiintymystä.

Thor huomaa tuijottavansa ja kääntää katseensa hämillisenä takaisin jo jäähtyneeseen espressoonsa. Hän kaataa sen kurkkuunsa irvistäen (edes Brucen kahvi ei ole jäähtyneenä erityisen hyvää) ja nousee sitten. Ulkona on edelleen kaunis päivä ja kahvi on tehnyt hänelle hyvää, joten ehkäpä pieni lenkkikin onnistuisi.

*

Juostessaan pitkin lähipuiston polkuja Thor ajattelee edelleen pientä kahvilaa ja sen baristaa. Jostakin syystä mies on saanut hänen uteliaisuutensa heräämään. Toki omintakeinen urayhdistelmä jo yksistään riittäisi, mutta lisäksi tämän kohtaaminen nahkatakkinaisen kanssa oli kiehtova. Mistä niin pehmeä ja lempeältä vaikuttava tyyppi kuin Bruce tuntee asiakkaansa kaltaisen naisen, joka on kuin kylmää terästä ja sen alla kytevää tulta?

Thor pudistaa päätään ja pysähtyy hetkeksi penkille katselemaan ohikulkevia ihmisiä. Eiväthän Brucen ihmissuhteet kuulu hänelle lainkaan, ja voi olla, että kahvilan henkilökunnan ja asiakkaiden välille muodostuu kiintymyssuhteita muutenkin. Jokin miehen ilmeessä oli kuitenkin kielinyt jostakin syvemmästä, joskin Thorin on vaikea ymmärtää, miksi asia kiinnostaa häntä niin kovasti. Eihän hän tunne Brucea juuri ollenkaan, ja punapäätä vielä vähemmän.

Ehkä punainen leidi vain varasti huomiosi. Olihan hän aika kohtalokkaan näköinen, Thor toteaa itselleen. Jokin ajatuksessa tuntuu kuitenkin aivan väärältä, ja mies palaa mielessään jatkuvasti Brucen ilmeisiin, tämän ruskeisiin silmiin ja äänensävyihin, kun barista oli innostunut luennoimaan hänelle kahvista.

Tai sitten kyse on Brucesta, Thor myöntää itselleen ja huokaisee äänettömästi. Nämä pikaihastukset ovat aina toivottomia, varsinkin jos ne kohdistuvat Brucen kaltaisiin tyyppeihin. Thor tietää tarpeeksi omista tunteistaan ja siitä, mitä niistä pahimmillaan seuraa, eikä alakerran kahvilan suloinen barista vaikuta kovin turvalliselta kohteelta. Ehkä Bruce lankeaisi Thorin karismaan ja valoisaan hymyyn - kyllähän Thor tietää ja tuntee oman vetovoimansa - mutta pidemmän päälle koko jutusta ei tulisi mitään. Thor ei osaa sitoutua, eikä hän missään nimessä haluaisi satuttaa Brucea. Jokin miehessä on niin aitoa ja kirkasta ja puhdasta, että tuntuisi väärältä särkeä hänen sydämensä. (Ei sillä, etteikö Thor yleensäkin yrittäisi välttää muiden satuttamista. Ei hän ole koskaan ollut piittaamaton, vaikkakin vähän itsekeskeinen. Yleensä Thor pyrkii pokaamaan juuri sellaisia tyyppejä, joiden uskoo etsivän turvallista hauskanpitoa vailla sitoumuksia. Keskimäärin hän onnistuukin siinä nykyään hyvin. Psykologian opinnot ja lähes vuoden kokemus parisuhdekonsultoinnista ovat olleet suuresti avuksi.)

Ehkä on parempi, että Thor ei enää palaa kahvilaan. Parempi pelata varman päälle.

Päätöksensä tehtyään mies nousee, pistää kuulokkeet takaisin korviinsa ja lähtee hölkkäämään takaisin kotiin. Muutaman askeleen jälkeen hän muistaa kuitenkin, että espressot jäivät maksamatta.

*

Bruce on pesemässä kuppeja, kun Thor palaa kahvilaan iltapäivällä. Tällä kertaa nurkkapöydässä istuu kaksi teinityttöä, jotka koristelevat kalentereitaan erilaisilla tarroilla ja yliviivaustusseilla ja höpöttävät toisilleen samalla innostuneesti. Muutoin kahvila on edelleen tyhjä.

"Kas, sinä taas", Bruce hymyilee niin ilahtuneesti, että Thorin sydän hypähtää. Mies toruu sitä kuitenkin välittömästi. Etkö sinä ruoja muista, mitä sovittiin?

"Saisiko olla lisää kahvia?"

"Oikeastaan tulin vain maksamaan ne espressot", Thor vastaa ja raapii niskaansa. Bruce näyttää hetken ajan melkein pettyneeltä, mutta hymyilee sitten.

"Laita ne tällä kertaa minun piikkiini. En pääse joka päivä valistamaan ihmisiä kahvista."

"Ilo oli minun puolellani", Thor vastaa. "Ne olivat tosiaan parhaat espressot, jotka olen eläessäni juonut."

"Paitsi että pilasit toisen, kun annoit sen jäähtyä", Bruce huomauttaa kuivasti. "Nat taisi viedä kaiken huomiosi."

"Nat?" Thor kysyy, vaikka arveelekin Brucen tarkoittavan punapäätä.

"Natasha. Tutustuimme jo päiväkodissa. Hänellä oli tapana puolustaa minua milloin ketäkin kiusaajia vastaan. Nat on uskomaton nainen", Brucen äänessä on niin syvää lämpöä, että se saa Thorin sisimmänkin hehkumaan.

"Enpä haluaisi jäädä hänen tulilinjalleen", Thor nyökkää kunnioittavasti.

"Ja siinä olet aivan oikeassa", Bruce hymyilee. "Mutta Nat on kuorensa alla aika kiltti. Hän pyörittää kukkakauppaa, vaikkei uskoisi."

Thor yllättyy, mutta nyökkää sitten. "No, kukin tavallaan."

"Mitä sinä teet? Siis työksesi?" Bruce kysyy.

"Olen parisuhdeneuvoja", Thor vastaa. Sekin yleensä yllättää ihmiset, mutta Bruce vain nyökkää.

"Sinulle on varmasti helppo puhua."

"Niinkö?"

"Niin. Olet niin... valoisa. Positiivinen. Vaikka et olisi edes nukkunut ja kaipaisit kipeästi aamukahvia", Bruce puree huultaan. "Kuulostaako tämä ihan kummalliselta?"

Thor pudistaa päätään ja hymähtää. "Olen kuullut tuon ennenkin."

Tällä kertaa Bruce näyttää hieman tavallista epävarmemmalta. Baristaa tuntuu harkitsevan hetken ennen kuin kysyy:

"Haluaisitko kuitenkin kupillisen kahvia? Jos... siis haluat vielä kuulla väitöskirjasta. Ei ole mikään pakko, ei se varmaan ole sinusta kovin kiinnostava kuitenkaan, mutta... Kun nyt kerran kysyit..."

"Tietenkin", Thor vastaa automaattisesti, koska Bruce on niin hellyyttävä kompastellessaan omiin sanoihinsa. Vasta kun Bruce ryhtyy jauhamaan papuja, Thor muistaa, että toimii nyt täysin päinvastoin kuin lupasi itselleen.

"No", Bruce aloittaa, kun on saanut Thorin istutettua pöydän ääreen (tällä kertaa se on pyöreä sininen pöytä, johon on maalattu erivärisiä kukkia), "minun väitöskirjani käsittelee Gettier-ongelman loogista ratkeamattomuutta fallibilistisessa tieto-opissa. Miten paljon sinä oikeastaan tiedät logiikasta?"

Thor pohtii hetken ja päättää sitten vasta täysin totuudenmukaisesti: "En oikeastaan juuri mitään."

Bruce nauraa ja Thorista tuntuu samalta kuin kahden shotin jälkeen baarissa, kun ilta on vasta alussa: lämpimältä ja vapaalta, toiveikkaalta. Hän yrittää selvittää ajatuksiaan, kun Bruce sanoo: "Niin minä ajattelinkin. Totta puhuen vähän toivoinkin sitä."

"Miksi?"

"Koska pidän opettamisesta", Bruce tunnustaa vähän hämillisenä. "Enkä ole päässyt tekemään sitä aikoihin. Seuraavat kurssit alkavat vasta syksyllä, eikä minulla ollut keväällä yhtään ryhmää."

"Eikö perusteita ole vähän tylsä opettaa, jos on itse päässyt noin pitkälle?"

Bruce pudistaa päätään. "Au contraire", hän sanoo sulavasti ranskaksi. "Päinvastoin.  Se on kaikista palkitsevinta, varsinkin jo oppilas saa yhtään kiinni siitä, mitä puhun. On hauskaa nähdä, miten palaset loksahtelevat kohdilleen, kun joku alkaa ymmärtää logiikan kieltä."

"No, anna palaa sitten", Thor virnistää, ja Bruce aloittaa.

*

Ennen kuin Thor huomaakaan (tai no, kyllä hän huomaa, ei vain tahdo myöntää sitä edes itselleen), päivittäisistä logiikan oppitunneista on tullut tapa. Thor pistäytyy kahvilaan työpäivänsä jälkeen ja odottaa hiljaista hetkeä, ja sitten he käyvät Brucen kanssa läpi viimeisimmät kotitehtävät. (Kotitehtävät! Vieläpä logiikan kotitehtävät, vaikka Thor ei ole koskaan juuri perustanut mistään matemaattisesta.) Bruce on kärsivällinen ja pelkän virheiden korjaamisen suhteen hän pyrkii hahmottamaan, mistä Thorin virheet ovat johtuneet, ja ohjaamaan sitten oppilaansa ajattelua oikeammalle polulle. Thor ei yleensä pidä siitä, että joutuu myöntämään olleensa väärässä, mutta jostain syystä se ei Brucen kanssa vaivaa häntä juurikaan.

"Edistyt hyvin", Bruce kehuu ja Thor tuntee jostakin syystä suurempaa ylpeyttä kuin silloin, kun Tony myönsi hänelle palkankorotuksen. Siitäkin huolimatta, että kyse on höpsöstä harrastuksesta ja baristasta, joka opettaa Thoria ihan vain huvikseen.

"Ehkä sinä vain olet hyvä opettaja", Thor vastaa ja tajuaa vasta sanojen lipsahdettua ulos, että on käyttänyt flirttailuäänensävyään: sitä, joka yleensä saa ihmiset lakoamaan hänen edessään. Bruceenkin se tuntuu tepsivän, sillä barista nuolaisee hermostuneena huuliaan ja hänen poskilleen on kohonnut kevyt puna. Thor on pannut merkille myös laajentuneet pupillit ja sen, miten Brucen katse tuntuu tuon tuostakin lipuvan tehtävistä Thorin käsiin.

Jätä hänet rauhaan, senkin typerys. Bruce ei ole yhtään sinun tyyppiäsi, Thor soimaa itseään. Hän karauttaa kurkkuaan ja siirtää keskustelun takaisin logiikkaan.

Sillä kertaa he valvovat tehtävien ääressä myöhään, joten Thor on seuraavana aamuna töissä hyvin väsynyt. Clint kuittailee silmäpusseista ja hajamielisyydestä, mutta ärtymisen sijaan Thor huomaa kysyvänsä ärsyttävältä työkaveriltaan neuvoa. (Ei hän oikeasti inhoa Clintiä - he ovat vain vittuilleet toisilleen niin pitkään, että kumpikaan ei viitsi lopettaa, vaikka kaiken sen alle onkin jo muodostunut lämmin toveruus.)

"Vai että oikein teoreettinen filosofi ja barista", Clint viheltää hiljaa. "Oletpa erikoisen miehen valinnut. Luulin, että pidit enemmän jostakin... kevyemmästä. Ja ettet halunnut sitoutua."

"Niin minä pidänkin. Enkä haluakaan. Tai... Niin ainakin ajattelin", Thor kurtistaa kulmiaan. "Tämä on totta puhuen aika uutta minullekin. Sen jälkeen kun Janen ja minun juttu meni puihin high schoolin jälkeen" - Clint nyökkää, koska muistaa vielä Thorin humalaisen vuodatuksen - "en muista ihastuneeni näin pahasti. Silloin tällöin kevyemmin, kyllä, mutta tämä taitaa olla vakavaa."

"Mikset sitten pyydä häntä ulos?" Clint ehdottaa kuin kaikki olisi varsin yksinkertaista. Ja jos kyse olisi Brucen loogiikan maailmasta, niinhän se olisikin: kyllä tai ei -kysymys, helposti havainnollistettavissa.

Mutta Thor tietää, miten monimutkainen tilanne on. Hän tuntee itsensä ja omat tapansa ja sen, miten hyvistä aikomuksistaan huolimatta on saanut sydämiä särjettyä jopa yhden illan juttujensa vuoksi.

"Kuulehan kaveri", Clint pyöräyttää silmiään, "nyt taitaa olla kyse ihan vain sinun sitoutumiskammostasi. Yritähän päättää, kumpaa haluat enemmän: ikioman, kuuman loogikon, vaiko vapaan poikamieselämän. Tai sitten voisit kysyä Brucelta, mitä tämä asiasta ajattelee."

"Se ei tule kuuloonkaan", Thor vastaa, mutta ajatus ei jätä häntä rauhaan koko päivänä.

*

"Mitä luulet, kannattaisiko minun pyytää sinua ulos?" Thor kysyy vielä samana iltana. Bruce purskauttaa juuri juomansa kahvit logiikan monisteille ja ryntää sitten hakemaan käsipyyhkeitä niiden pelastamiseksi. Muutaman kaoottisen ja hermostuneen hetken jälkeen mies istuu takaisin alas ja korjaa lasiensa asentoa ennen kuin vetää syvään henkeä ja kysyy:

"Oliko tuo teoreettinen vai käytännöllinen kysymys?"

"Kumpaakin. Mietin, miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa."

"Ai jos pitäisi määrittää, onko kysyminen itsessään järkevää?" Bruce kohottaa kulmaansa.

"Niin."

"Huonosti", barista hymähtää. "Jämähtäisin pohtimaan asiaa loputtoman pitkäksi aikaa, kartoittaisin kaikki mahdolliset vastaukset ja skenaariot ja hyödyt ja haitat enkä ikinä tulisi tehneeksi mitään."

"Entä mitä minun kannattaisi tehdä, jos tarkastelisit asiaa objektiivisesti?"

"En tiedä, onko minun mahdollista vastata tuohon kysymykseen", Bruce hymähtää. "Jos kyse on minun pyytämisestäni treffeille, en osaa katsoa asiaa kovin puolueettomasti."

"Mutta... niin. Kyse on kai enimmäkseen siitä, mitä haluaisit kysymyksellä saavuttaa. Tai sillä, että veisit minut ulos. Ja siitä, miten hyvin se sitten vastaisi sitä, mitä itse haluaisin, ja kohtaisivatko toiveemme ja tavoitteemme, ja..." Bruce jatkaa kuin lähestyisi monimutkaista teoreettista ongelmaa. Sitten hän hymyilee anteeksipyytävästi.

"Huomaatko? Näin se menee aina", mies hymähtää. "Eksyn vatvomaan teoreettisia ulottuvuuksia ja mahdollisia maailmoja käytännön sijaan. Eikä siitä ole mitään hyötyä, koska ihmissuhteet ovat lopulta parhaimmillaankin sumean logiikan alueella."

Thor nyökkää ja miettii asiaa hetken. Kahvilassa ei ole ketään, mutta hetken mies toivoo, että joku astuisi sisään ja keskeyttäisi heidän keskustelunsa. Niin ei kuitenkaan tapahdu, ja lopulta hänen on kohotettava katseensa ja kohdattava Brucen silmät.

"Olen ajatellut, että kysyisin", Thor myöntää.

"Niin minä vähän tämän keskustelun perusteella oletin", Bruce naurahtaa hämillisenä. "Mutta?"

"Mutta mitä?"

"Jos et kysy, niin siihen täytyy olla jokin syy."

"Jos se on virhe. Jos haluamme eri asioita tai jos päädyn vain sotkemaan kaiken tai särkemään sydämesi", Thor puree huultaan.

Bruce miettii asiaa hetken silmät suljettuina. Thor ei uskalla sanoa mitään, ei edes hengittää.

"Voin pitää sinut kartalla siitä, mitä asiasta kulloinkin ajattelen", loogikko lupaa viimein. "Olen aika hyvä tekemään riskiarvioita ja arvioimaan mahdollisuuksia. Ainakin silloin, kun en uppoa siihen suohon liian syvälle."

"Ehkä minä olen sitten aika hyvä pitämään sinut pinnalla siitä suosta", Thor hymyilee. "Minulla ei nimittäin ole yleensä tapana jämähtää analysoimaan asioita. Vaikkakin sinun tapauksessasi tein poikkeuksen."

"Olen iloinen, että teit", Bruce myöntää ja nousee sitten. "Haluaisitko vastauksen kysymykseesi saman tien? Koska voisin kyllä sulkea kahvilan tältä illalta. Tässä lähellä on erinomainen japanilainen ravintola, josta saa taivaallista vegaanista ramenia."

Thor suhtautuu vegaaniseen rameniin hieman epäilevästi - mitä ramen sitten onkaan - mutta Brucen vuoksi hän on valmis yrittämään. Onhan hän päässyt jo tänne asti.

Käy ilmi, että sekä kysyminen että ramen ovat sen arvoisia, Brucesta puhumattakaan.
Otsikko: Vs: MCU/Avengers: Gettier-ongelman looginen ratkeamattomuus / Jos A, niin B(?), S, Thor/Bruce, kahvila!AU
Kirjoitti: Ronen - 02.06.2019 05:01:50
Kommenttikampanjasta aamuöinen tervehdys! Kuten muutkin Avengers-ficcisi, tämäkin kiinnitti huomioni arki-AU:n tuomalla kepeydellään, joten ilo olla täällä kommentoimassa. :>

Tykkäsin tässä eritoten siitä, miten Brucen kohdalla onnistut yhdistämään niin sujuvasti ja luontevasti kaksi aivan eri laidoilta olevaa erityisosaamisen alaa, kahvinkeiton ja tietoteorian/logiikan. Ne yksityiskohdat, jolla paneudut tekstissä kumpaankin aihepiiriin, tuovat lukijalle fiiliksen, että Bruce on ammattilainen kummassakin, ja vaikka lukija ei tietäisi hippustakaan, tulee samankaltainen olo kuin Thorille - jokin Brucessa vaan vetää puoleensa ja kiehtoo niin maar paljon! Muutoinkin juurrutat kaksikon ihanan arkiseen yleistunnelmaan, kun puhutaan krapulapäänsärystä ja liiankin uteliaista naapureista sekä ties mistä muusta; tämä toimii kivana tasapainona, kun tuo Brucen perintökahvila tuntuu jopa vähän utopistiselta tapahtumapaikalta tällaiselle tarinalle. :D

Tykkään myös paljon siitä, miten tämä kiinnittyy fandomiin esitellen pääkaksikon lisäksi myös muita tuttuja hahmoja edes nimeltä ja sitouttaen heidät raikkaaseen ja kekseliääseen dynamiikkaan Thorin tai Brucen kanssa. Ja ihan vielä näin irrallisena huomiona, jotenkin mulla tuli tässä tekstissä Thorin ja Brucen logiikkaoppitunneista vähän mieleen Eleanor ja Chidi The Good Place -sarjasta, vaikka Thorin rooli tässä onkin hyvin erilainen mitä Eleanorilla tuossa sarjassa. Ajatus siitä, kuinka intensiivisesti Thor halutessaan voi paneutua johonkin asiaan, on tosi sympaattinen ja kertoo paljon siitä, miten pitkälle hän arvostaa Brucea. :3

Ah, tämä oli vaan jotenkin niin suloinen ja hyväntuulinen teksti! Kiitokset <3