Finfanfun.fi
Originaalit => Pergamentinpala => Aiheen aloitti: Kelsier - 12.05.2019 18:08:40
-
Ficin nimi: Oodi haikeille hiustenkuivaajille
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: K11
Tyylilaji/Genre: arkielämä
Paritus/Hahmot: Eelis + entiset heilat
A/N: Vastaus Älyttömät otsikot vol. 5 -haasteeseen (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=48018.0)
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Oli heinäkuun loppu ja helle helli Suomenniemeä. Mä, Mikko, Jasper ja Lauri oltiin kokoonnuttu Laurin kämpille ja nautittiin illan lämmöstä parvekkeella. Lasit oli auki ja kaupungin pehmeä syke kuului vienosti kahdeksanteen kerrokseen. Pöydällä oli Laurin tyttöystävän Millan tekemään ruokaa ja meidän tuomat juomat. Milla oli jättänyt meidät viettämään poikien iltaa ja häipynyt oman perheensä mökille. Mikko oli todennut ruuat nähtyään, ettei Millan meidän takia olisi tarvinnut vaivautua, pöperöt olivat nimittäin kieltämättä fiininnäköiset. Lauri nauroi, että ei se teidän takia itseään rasittanutkaan, ruuat oli tehty sen tulevia blogipostauksia varten ja jonkun täytyi syödä lopputulokset. Toki Milla oli saanut syyn kokeilla vähän useampaa reseptiä nyt, kun meitä oli täällä neljä nälkäistä kollia niitä tuhoamassa.
Siinä me sitten nautiskeltiin jutellen niitä näitä.
”Mites opinnot Eelis ja Jasper?”, Lauri kysyi lonkerohuikkien välissä.
”Mulla on paperit kourassa jossain vaiheessa syksyllä. Pitäs vaan reipastua ja tehdä roikkuvat nopat ja laittaa valmistusmisprosessit päälle”, mä vastasin reteesti.
Jasper irvisti. Kaikki me tiedettiin, ettei sen opinnot ollu kiinni ainakaan puuttuvista nopista. ”Gradun vääntäminen on huipussaan. Kaipa mä ensi keväänä, täydennän jotain sivuaineita vielä lisäksi”, se sanoi.
Laurin tuoli keikkui takajaloillaan ja se itse nojasi käsillään partsin kaiteisiin selkänojan kanssa. ”Meidän Jasper-parkaa. Sun siskollas oli munaa. Paras pano ikinä.”
Historian opiskelija Jasper kuului meidän porukkaan sisarensa ansiosta ja Lauri muisti aina mainostaa miten oli tohon siskoon tutustunut.
”Mitähän mieltä Milla olis tosta ilmotuksesta”, Mikko pohti.
Lauri palautti ittensä takaisin neljälle jalalle ja muljautti silmiään. ”Kyllä sille kelpaa, kun kaikki muut top-10 sijat on sen hallussa. Saan kuulemma turpaan siinä tapauksessa, jos yhtään kukaan muu bitch kiilaa top kymppiin, Millan omin sanoin.”
Multa pääsi tässä välissä komea röyhtäys, joka aiheutti käytöstavoilta tiukemmissa oloissa kasvaneissa kavereissani nyrpistelyä. Mä olin niiden mielestä kävelevä maalaisklisee, vaikka kotopuolessa mä en ollut halunnut upottaa käsiäni multaan tai meidän tapauksessa sian paskaan, perheellä kun on sikala. Tilan käytännön töissä hääriminen ja yleinen traktorilla ajelu ei kiinnostanu mua tuon taivaallista. Toki mä olisin voinu tilaa jatkaa siinä tapauksessa, että joku muu tekis kaikki inhottavat työt ja mä olisin pomo, pehtoori konsanaan.
Mikko lipitti lasista viiniään. ”Mites emännän etsintä, Eelis? Vieläkö vanhemmat hönkii niskaan sen suhteen?” , se kysyi.
Ainakin joltain herui vähän myötätuntoa. ”Ne on luovuttaneet viime aikoina. Eeva on löytäny itselleen jonkun agrologin, ne on halukkaita jatkamaan ja isäkin on tullu 2000-luvulle sen suhteen, et tilan voi periyttää tytöllekin”, mä vastasin.
Lauri oli avannut uuden tölkin, tällä kertaa kaljaa, ja alkanut taas keikkua tuolillaan. ”Sun isäs on patavanhoillinen. Ootsä ihan varma ettei se oo joku lahkolainen. Kävitte kuitenki pieninä jossain kinkereissä, et vaan tajunnu, lapsi kun olit.”
Mä istuin Laurin vieressä ja yletin oikein hyvin muksauttamaan sitä reiteen. ”Sä mitään tiedä. Mäpä kerron teille miten patavanhoillinen ukko oikeasti on.” Lauri kohautti harteitaan ja muut mumisivat hyväksyvästi.
”Mä en ollut ite paikalla, mut Eeva kerto mulle tästä. Eeva ja se agrologi Pete oli ollut meillä. Eeva oli ollu siinä tuvassa saunan jälkeen kuivaamassa hiuksia niin kuin se aina tekee. Se oli unohtanu oman hiustenkuivaajansa kotiin ja joutu työskenteleen äitin täysin palvelleella rötisköllä. Joka tapauksessa se roikotti päätään alas päin, mistä johtuen Pete oli kysyny siltä, että onkohan tuo hyväks. Ukko oli ihmetelly, et mikäs tuossa, ei tytöllä oo tasapainossa koskaan vikaa ollu. Vauvaa minä lähinnä, Pete oli menny möläyttään. Siitä syntykin sitten sievä myrsky ja särö ukon ja tulevan vävyn auvoisasti alkaneeseen suhteeseen. Isä huusi, et paksuksi menit panemaan ja Eeva huusi takaisin ja siinä oli yleistä hässäkkää. Lopulta se ikäloppu kuivain päätti mennä mäsäksi ja päätti draaman siltä illalta polttamalla Eevan käden. Ukko oli kuulemma leppyny vähän aamuun mennessä, mut Pete joutu vannomaan ikusta uskollisuutta tai jotain.”
Mun selostuksen aikana oli kuulunut muutamia naurun hörähdyksiä ja kun mä lopetin, tuli hiljaista. Mikko nousi ja sanoi menevänsä alas röökille.
”Mulla on muuten muutama muukin hauska juttu, jotka liittyy tyttöihin ja hiustenkuivaajiin. Mä voin vähän viihdyttää teitä”, sanoin sitten.
”Ne jutut on kuultu”, Lauri veisteli.
Jasper komppasi sitä. ”Joo, niin on. Eikä nekään ollu mitään priimaa.”
Mä nakkelin niskojani ja kiskoin itteni parempaan asentoon. ”Näistä te ette tiedä mitään. Saattepahan nähdä, kuhan Mikko tulee.”
Lauri ja Jasper buuasivat Mikolle, kun se tuli takaisin ja Lauri totes, et jos se ois vaan pysyny poissa me vältyttäis nyt kuulemasta Eeliksen naisseikkailuista. Mä hymyilin Laurille häijysti ja alotin ekan tarinan, joka koski mun lapsuuden ihastusta Jonnaa.
”Jonna oli coolein tyttö koko meidän ala-asteella. Kaikki me pojat haluttiin sitä salaa, vaikka oltiin tuskin pyristelty tyttöbakteerikammosta vielä eroon. Jokainen tiesi, että sillä on yläasteelainen poikaystävä. Se järjesti kotibileitä, jotka oli kunnollisten vanhempien mielestä pahamaineisia. Joka tapauksessa kutosluokalla mä sain vihdoin kutsun sen bileisiin, vaikka olin mä tietty käyny joskus aikaisemmin jo kuokkimassa. Illan aikana mä onnistuin pääsemään Jonnan kanssa jutulle niin, että me oltiin kahdestaan sen huoneessa. Mua jännitti perkeleesti, koska mitä tahansa kädestä pitoa tapahtuiskaan, se ois mun eka kerta. Jonna nojautukin suutelemaan mua ja mä nojauduin kanssa taakse päin vasten sen kirjoituspöytä-hyllysysteemiä. No, sitä tekelettä ei ollu tehty kestämään heilumista ja mä sain hyllyn reunalla olevan pinkin pikku hiustenkuivaajan päähäni. Jonna ja huoneen ovelle sattumalta tullut poikaystävä sai helvetin hyvät naurut.”
Lauri hihitteli nousuhumalaisesti. ”Jäi sitten ensisuudelma saamatta.”
Mikon ja Jasperinkin huulilla karehti hymy.
”Ei ihan niinkään. Myöhemmin illalla, kun meitä kuskattiin kotiin yks Miia pussas mua suoraan suulle takapenkin hämärissä.” Mä virnistin muistolle.
Mikko katteli Lauria. ”Sä taidat vetää kunnon kännit tänään”, se totes paheksuvasti.
Lauri avas vastaukseks uuden tölkin. ”Eihän tuon sankarin turinoita muuten viitti kuunnella.”
Mä otin välillä myös huikat omasta juomastani. Jasper tunki suuhunsa jäljelle jääneitä suolapaloja, mikä oli ihan fiksua sen heikon viinapään kannalta. Myöhäisillan tuuli puhalsi avoimien ikkunoiden läpi. Mä päätin jatkaa.
”Pikakelauksella siihen, kun meikä oli kuustoista. Mä menetin poikuuteni yhelle Minnille. Älkääkä kattoko mua noin mä aion säästää teidät yksityiskohdilta. Se olikin sellaista huitomista, että oksat pois. Mut aamulla kun mä heräsin Minni oli menny suihkuun. Mä siinä vedin bokserit jalkaan ja lähin kattelee. Minni oli seittämäntoista ja sillä oli oma vuokrayksiö, jota vanhemmat makso. Se oli jättäny kylppärin oven auki ja mun oli pakko kulkee ohi. Jäin toljottaan sitä tyhmänä, koska jo vain se kuivas hiuksiaan alastomana ja musta se oli kauneinta mitä olin ikinä nähny. Kun se tajus, että mä kattelin, se rupes osoitteleen mua sillä hopeisella föönillä, kun aseella ja löi leikiks. Me onnistuttiin olemaan yhesää pari viikkoa ja toi jäi meidän ainoaksi kerraksi.”
Mikko vihelsi hiljaa. ”Menee aina vaan romanttisemmaksi.”
Lauri pyrskähti räkäisesti huomautukselle. ”Ei olis susta uskonu. Kastelehan suutas välillä, mun pitää käydä kusella.”
Se rämisteli ylös tuolistaan ja samalla räminällä sisälle. Mä suoristin itteäni ja viittoilin Mikolle, josko se heittäis mulle yhden lonkerotölkin. Nappasin sen tyylikkäästi suoraan ilmasta ja Jasper taputti mulle hyväksyvästi. Lauri tuli takaisin käsissään tarjotin. Siinä oli selkeesti jälkkäreitä: suklaahippukeksejä ja jotain kakkupaloja.
”Nääkin saa syödä. Milla vei parhaat palat mukanaan, et me saadaan tyytyä reunuksiin”, se ilmoitti.
Äkkimakea sai kaikkiin neljään liikettä ja mä siirryin viimeiseen juttuun, joka mulla vielä oli mielen päällä.
”Mä lasken Maijan ensimmäiseksi vakavaksi parisuhteekseni. Me oltiin tosi rakastuneita ja yhdessä kolme vuotta. Tää episodi sattu meidän toisena vuosipäivänä. Maijalla oli jotain riitaa sen kämppiksen kanssa ja kämppis oli lähteny ovet paukkuen illaks muualle. Parempi toki meille, kun saatiin olla rauhassa kahdestaan. Siinä me sitten touhuttiin kaikenlaista, kyllä te arvaatte mitä. Jossain vaiheessa saatiin kuningasidea, että mennään yhdessä kylpyyn. No mentiin. Mutta paskahalvaus tuli kummallekin siinä vaiheessa, kun Maija vahingossa potkas kaverinsa seinään jätettyä designhiustenkuivaajaa ja se putos ammeeseen. Onneksi se ei ollu ylikalliin hintansa väärti siinä mielessä ettei antanu meille tappavaa sähköiskua ja Maijakin sai säikähdyksen jälkeen syytä makeaan vahingoniloon. Kämppis sai sellaset raivarit, että sanoi siinä paikassa ittensä irti koko asunnosta, mut ainakin me saatiin ikimuistonen vuosipäivä.”
Jasper raapi päätään. ”Sulla on niin läheinen suhde fööneihin, et voisit melkein kirjottaa siitä self-help-oppaan slash bestseller-romaanin. Miten ois ´Oodi haikeille hiustenkuivaajille´? Saa käyttää ihan vapaasti.”
Mä unohdin, että olin ottanut suullisen lonkkua, joten se ryöpsähti kaaressa ulos mun puuskahtaessa. Kaikki kundit kavahti taakse päin, mut silti ne sai märkää päällensä. Mua hekotutti.
”Perkeleen Romeo, säästä tollanen vaan niille tytöilles”, Lauri murahti, vaikka sekin kyllä pidätteli pyrskähdystä. ”Nyt kyllä aletaan jutteleen jostain muusta, ettei ilta mee ihan reisille."
Kohta me kuultiin kolinaa eteisestä ja piakkoin Milla ilmestyikin parvekkeelle kyselemään saako liittyä seuraan. Se oli joutunu yllätyshatkaa mökiltä, kun jotku sukulaiset oli halunnu viettää romanttisen illan keskenään. Me otettiin se remmiin ja jatkettiin pimenevää yötä.
-
(Lasken, että tän voi pistää Kaiken maailman kommentteihin, koska onhan tässä monenlaisia alkuja: ensisuudelmia ja ensirakkautta ja muuta. :D )
Olipa hauska teksti: elämänmakuinen ja uskottava. Mietin aluksi, että kuinka saat otsikon sidottua tekstiin, mutta sehän sujui tosi kivuttomasti. Kaikki Eeliksen kertomuksetkin olivat sellaisia, että pystyin hyvin kuvittelemaan ne todella tapahtuneiksi, ja juuri tuollaiset hauskat arkiset sattumuksethan ovat rentoina iltoina mukavaa kerrottavaa. Myös poikaporukan kemiat toimivat, ja sait piirrettyä hahmoista uskottavia ja lähestyttäviä jo näin lyhyessä tekstissä. Millakin blogia varten valmistettuine fiineine sapuskoineen ja kuitenkin ronskeine uhkauksineen tuntui elävältä. :)
Musta tässä tekstissä tavoitettiin hienosti sellainen ihana kesäinen fiilis, kun ei ole kiire minnekään ja vietetään iltaa hyvin ystävien kesken. Keveyttä ja lämpöä ja yhteistä naljailua. ♥ Tuli oikein sellainen olo, että pitäisi kutsua kavereita pitkästä aikaa kylään! Tykkäsin myös siitä, miten Eeliksen muistelukin oli positiivista ja lämmintä, eikä siinä ollut rippuakaan katkeruutta. Menneitä heiloja ja kohtaamisia kuvattiin kunnioittavasti ja kevyesti, eikä lyöty leikiksi. Feministin sydäntä lämmitti se, että vaikka puhuttiin tytöistä, sävy ei kuitenkaan ollut esineellistävä, vaan aika kunnioittava ja tasavertainen.
Ihana kesäteksti, kiitos! ♥
-
Nevilla, kiitos kommenteista. Mukavaa, että pidit. Tästä tosiaan löytyy ensisuudelmia, ekoja kertoja ja ekoja vakavia suhteita, että eiköhän KKK:n vaatimukset täyty.
-
Awww, tää oli jotenkin todella symppis slice of life! Ensin olin vähän sillain äh, en jaksa mitään poikien juttuja, eikä puhekielisyyskään innosta. Mutta jälkimmäinen sopi tähän todella hyvin alleviivaten sellaista rennon letkeää, mutkatonta tunnelmaa. Ja niin, poikaset olikin oikein symppiksiä myös! Tykkäsin tosi paljon heidän vuorovaikutuksestaan ja kuten Vehka tuossa sanoikin, hahmot tuntuivat lähestyttäviltä. Dialogi kulki todella sujuvasti ja aidon oloisesti, ja poikien välikommentit ja naljailut hymyilyttivät. Musta on aina mukavaa lukea ystävyydestä, vaikka usein niiden suosikkiparitusten ja romanssien perässä tuleekin luettavaa valittua. Kieli oli kivan eläväistä, ja yksityiskohdat, kuten tuolilla keikkuminen ja Miian blogi, maustoivat tekstiä mukavasti.
Eeliksen anekdootit olivat hauskoja ja sellaisia, että niiden todella voisi kuvitella tapahtuvan oikeassa elämässä. Muisteloissa oli niiden viihdyttävyydestä huolimatta tosiaan haikea sävy - olivathan kaikki kuvatut suhteet päättyneet. Pidin myös siitä, minkä Vehkakin nosti esille, että entisistä ihastuksista ja kumppaneista puhuttiin kunnioittavaan sävyyn. Mä tein tästä jotenkin sellaisen tulkinnan, että Eelis ehkä kaipailisi kumppania rinnalleen, joten toivon, että hänellä on edessään vielä uusia kohtaamisia hiustenkuivaajien kanssa! :D
Kiitos tästä oodista!
-
sugared: Lähtökohtaisesti jo ajattelin, että Eeliksen hiustekuivaajamuistot ovat positiivisia ja kunnioittavia. Hän on kyllä reteä, mutta pohjimmiltaan sympaattinen henkilö. Kiitos sinulle kommentista! :-*
-
Onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! Valkkasin tällä kertaa tekstin sun listauksesta aika sattumanvaraisesti. Tässä tekstissä kiinnosti hauska nimi ja entiset heilat, ja kylläpä tämä oli yöllisen lukuhetken arvoinen. Tykkäsin kovin paljon rennosta mökkitunnelmasta ja kavereiden välisestä naljailusta ja hassuttelusta. Oikein paistoi se ilo ja letkeys, kun saa vaan rauhassa olla rauhassa oma itsensä, kun tuntee kaikki läpikotaisin.
Joka tapauksessa se roikotti päätään alas päin, mistä johtuen Pete oli kysyny siltä, että onkohan tuo hyväks. Ukko oli ihmetelly, et mikäs tuossa, ei tytöllä oo tasapainossa koskaan vikaa ollu. Vauvaa minä lähinnä, Pete oli menny möläyttään. Siitä syntykin sitten sievä myrsky ja särö ukon ja tulevan vävyn auvoisasti alkaneeseen suhteeseen. Isä huusi, et paksuksi menit panemaan ja Eeva huusi takaisin ja siinä oli yleistä hässäkkää. Lopulta se ikäloppu kuivain päätti mennä mäsäksi ja päätti draaman siltä illalta polttamalla Eevan käden. Ukko oli kuulemma leppyny vähän aamuun mennessä, mut Pete joutu vannomaan ikusta uskollisuutta tai jotain.
Erityisesti hiustenkuivain-tarinoista makuuni oli Eeliksen siskon tarina. Naurahdin ääneen kuvailua. Voi Eeva raukkaa ja Pete raukkaa! Onneksi isä vähitellen raahautuu 2000-luvulle ja Eevalla on ainakin temperamenttia. Muutkin tarinat olivat varsin suloisia. Ihastelin aiempien kommentoijien tavoin, että kaikissa oli mukava tunnelma. Entisille tyttöystäville tai ihastuksille ei naureskeltu vaan tunnelma tosiaan oli tekstin nimen mukaan vain aavistuksen haikea.
Jasper raapi päätään. ”Sulla on niin läheinen suhde fööneihin, et voisit melkein kirjottaa siitä self-help-oppaan slash bestseller-romaanin. Miten ois ´Oodi haikeille hiustenkuivaajille´? Saa käyttää ihan vapaasti.”
Mä unohdin, että olin ottanut suullisen lonkkua, joten se ryöpsähti kaaressa ulos mun puuskahtaessa. Kaikki kundit kavahti taakse päin, mut silti ne sai märkää päällensä. Mua hekotutti.
Tässä esimerkki kohdasta, jossa poikien letkeä yhdessäolo oikeen paistaa.
Kiitos tästä tarinasta! Se sai kaipaamaan kunnon rentoa illanviettoa ystävien kanssa.
AK
-
Alice Katarina: Kiitos paljon kivasta kommentistasi! Pojat ovat tosiaan hyviä kavereita ja vieläpä oppiainerajojen yli. Näiden hiustenkuivaajatarinoiden ympärille oli kiva luoda kesäistä oleilu tunnelmaa. :-*