Finfanfun.fi

HP-ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: vaahtokarkkiunelma - 10.05.2019 23:20:52

Otsikko: Turmele minut, Belladonna | S | Remus/Sirius
Kirjoitti: vaahtokarkkiunelma - 10.05.2019 23:20:52
Nimi: Turmele minut, Belladonna
Kirjoittaja: vaahtokarkkiunelma
Ikäraja: S
Genre: angst
Hahmot: Remus Lupin, taustalla paritus Remus/Sirius
Vastuuvapaus: Mitään en omista, mitään en hyödy.




Remus oli aika varma, että hän rakasti Siriusta enemmän kuin Sirius koskaan rakasti häntä. Hitto, Sirius luuli rakastavansa häntä enemmän, mutta Sirius ei ymmärtänyt, että tämä ei ollut kilpailu. Se, joka rakastaa kovemmin, ei aina rakasta enemmän.

Sirius oli kulovalkea. Kirkas, kirkkaampi, Sirius. Hän erottui, minne ikinä menikään, niin hyvässä ja pahassa, ei, joko hyvässä tai pahassa. Sirius oli aina vain mustaa ja valkoista, työntäen kovakouraisesti syrjään kaikki ne harmaan, oi niin latteat, sävyt.

Hän oli valkoinen lammas mustien seassa tai musta lammas keskellä valkoisia. Aina liikaa tai liian vähän. Sirius ei tehnyt mitään kohtuudella. Saati sitten rakastanut kohtuudella, tai tuhonnut kohtuudella. Mitä minä tekisinkään sinun vuoksesi, lopeta hengittämästä niskaani.

Kesyttämättömyydessään hän oli raivokas, aina hän vastaan säännöt ja järjestys. Mutta, Sirius-kulta, nämä asiat ovat sinun hyväksesi, oli jotain, mitä Remus ei enää rohjennut sanoa. Hän ei tahtonut olla Walburga Musta Siriuksen elämässä.

Mustat olivat myrkyllisiä. Jos he purivat ja pistivät, niin yy kaa koo, pelistä pois. Ne tekevät sinusta mielipuolisen, niin kuin Siriuksestakin. Sirius ei ollut myrkyllinen, ei koskaan tahtonutkaan olla. Hän ei tullut varoitusmerkin kanssa. Mutta Sirius oli myrkkyä. Sitä tahatonta ja yllättävää sorttia, josta yksi maistiainen pystyi aloittamaan kuolettavan matkan. Hän oli Remuksen puutarhan Belladonna ja yhtäkkiä Remus oli puutarhansa uhri.

Sirius puri ja pisti verensä tapaan. Puri niin ruokkivaa kuin lyövää kättä. Kuka häntä voisi siitä moittiakaan, jos ruokkiva käsi on aina ollut lyövä käsi? Sitä paitsi, Remus ajatteli, nehän ovat myrkyttömiä puremia, koska Sirius ei ole niin kuin he. Joten, kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin myrkytöntä, mutta erittäin kipeää.

Niin, oikea myrkky piili siinä tavassa, miten Sirius heilautti eebeninpuunvärisiä hiuksiaan ja räpytteli pitkiä tummia silmäripsiään, jotka kehystivät vilkkuvia tähtisilmiä. Miten hän kaarsikaan kalmankalpeaa kaulaansa, joka aneli, turmele minut. Sirius oli jotain, mistä Remus ei saanut kerralla tarpeeksi. Onhan miehellä oltava paheensa.

Otsikko: Vs: Turmele minut, Belladonna | S | Remus/Sirius
Kirjoitti: Saappaaton - 18.05.2019 08:05:11
Sirius/Remus on mun kestosuosikki, joten kun tänne nyt eksyin pieniä kiertoteitä, piti myös lukea. :3

Tää kuvaus osuu jotenkin tosi hyvin mun omiin headcanoneihin, Sirius on jotenkin niin väkivaltaisen kaikki tai ei mitään -tyyppinen ihminen, et melkein sattuu. Etenkin nuori Sirius, myöhemminhän sinne tulee myös todella paljon syvemmin se katkeruus, joka Siriuksesta toki löytyy aina. Olit hienosti viitannut Siriuksen nimen alkuperään kohdalla Kirkas, kirkkaampi, Sirius. sillä onhan Sirius Maasta katsottuna tähtitaivaan kirkkain tähti. 8) Rakastuin myöseebenpuunvärisiin hiuksiin, koska se on kuvaus, jota en yleisestikään ottaen muista nähneeni hirveästi.

Ja sitten on Remus, ihana, rakastava, vakaa Remus, joka vähän kuin antaa itsensä tulla myrkytetyksi ja purruksi, vaikka Siruksen puremat eivät olekaan myrkyllisiä. Mulle jää tästä pätkästä sellainen olo, että Sirius on luonnonvoima, jonka Remus antaa tapahtua itselleen, koska mitä se hyödyttäisi vastaankaan taistella. Ja tää ajatus ehkä lisää sitä fiilistä, että kyseessä ois nuoret Remus ja Sirius, vaikket tekstiä olekaan ajoittanut mitenkään. Myös puuttuvat Azkaban-viitteet vaikuttavat varmasti.

Pieniä kielihäröjä tekstissä oli, eniten hyppäsi ehkä ensimmäisen virkkeen enemmän, kun, sillä vertailussahan kuuluisi olla kuin, ei kun (eikä pilkkuakaan tarvita). Kuitenkin tosi pieniä juttuja olivat, eivätkä häirinneet lukemista sen enempää. :) Pääasiallisesti sujuvakielistä kerrontaa ja tykkäsin tosi paljon tän tekstin levottomuudesta, joka sopii siihen, miten Sirius on kaikkea täysin eikä puolittain.

Kiitos tästä pikkupätkästä. <3
Otsikko: Vs: Turmele minut, Belladonna | S | Remus/Sirius
Kirjoitti: vaahtokarkkiunelma - 18.05.2019 12:34:29
Saappaaton: Kiitos tosi paljon kommentistasi! Olen aina kuvitellut Siriuksen omalla tavallaan myrkylliseksi henkilöksi. Sirius on yksi traagisimmista hahmoista Potter-universumissa, niin kuin myös Remus. Ja tämä tosiaan kertoi heistä nuorina, mutta suunnitteilla olisi myös kirjoittaa hyvin angstintäytteinen ficci Azkabanin jälkeisestä Siriuksesta. Olen kanssasi samaa mieltä, että Sirius on hahmona katkera, ehkä jo ennen Azkabania ja näihin katkeruuden kerrostumiin haluaisin vielä tutustua oman kirjoittamisen kautta. Korjasin myös tuon kielihärön, mistä huomautit. Kiitos kommentistasi, on todella mukavaa saada hyvää palautetta.