Finfanfun.fi
Vapaa keskustelu => Saivartelija => Aiheen aloitti: pikkuinen - 10.05.2008 21:56:11
-
Kävin Sulkakynän läpi, enkä löytänyt topicia, jossa käsiteltäisiin samaa aihetta. Eli finissä ja muuallakin tuntuu olevan kausia, jolloin tietynlaisia ficcejä suolletaan normaalia enemmän. H/D-buumi nyt tuntuu olevan loppumaton, mutta toisinaan tulee kausia, jolloin vaikka tietty genre on suositumpi kuin muut.
Mitä buumeja sinä olet huomannut? Mitä buumeja fanfictionissa on nyt meneillään? Mitä buumeja on odotettavissa seiskakirjan pohjalta? Mitä buumeja ihmettelet? Mikä on ollut lempibuumisi?
Nyt on ainakin meneillään jonkinnäköinen Dumbledore/Grindelwald -buumi seiskakirjan ja Rowin paljastuksen seurauksena. Lisäksi joskus suollettiin paljon enemmän Sirius/Remusta kuin nyt - se buumi tuntuu (valitettavasti) hiipuvan. Ja jossain vaiheessa tuli sitä Cedric/Harryakin, tosin ihmettelen, että sitä saatiin noinkin vähän - enkä myöskään tajua, miksei Harry/Ronia ole paljon enemmän, koska siihenhän olisi vaikka kuinka paljon materiaalia kirjojen pohjalta.
Sitten vähän ikuisesta Harry/Draco -buumista. Mistä se on mahtanut alkaa? Koska Potter-kirjoja lukiessani ensimmäinen ajatukseni ei ollut, että Harryn ja Dracon välillä on ihan selvästi jotain (;D), vaan pikemminkin olisin uskonut, että Harry/Ronia kirjoitetaan älyttömästi. Jonkinlaisena buumina voisi muuten pitää myös slashia, femmeä tai hetiä ei näe läheskään yhtä paljon.
Keskustelua? Ja ei mielellään suoraa gallup-tyylistä vastailua kysymyksiin, ne ovat tuolla vain suuntaa antamassa.
// Topic muutettu fandomvapaaksi 12.9.2015 - Lauchuo
-
Seiskakirjassa sattui ja tapahtui niin paljon, että se poiki jos jonkinlaista buumia: Fredin kuolemaa käsittelevät ficit erityisesti sekä Dumbledore/Grindelwald tuntuvat olevan nyt pinnalla. Mietinkin, mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa, kun kirjojen julkaisusta kuluu enemmän aikaa; uusia buumeja ei välttämättä synny niin helposti, kun uusia canon-tapahtumiakaan ei pääse lukemaan. H/D:t eivät tunnu koskaan loppuvan, ehkä se on tullut jäädäkseen :D
En tiedä voiko tätä nyt aivan laskea buumiksi, mutta ehkäpä uuteen "villitykseen" kuuluvat myös rare-paritukset ja muut valtavirrasta poikkeavat. Koska varsinaista "uutta materiaalia" eli mitään todella omaperäistä ei muuten synny, otetaan käyttöön harvinaisempia hahmoja ja epätavallisia parituksia. Vanhoja ja paljon käytettyjä hahmoja on vaikea tunkea uudenlaiseen muottiin, tai sitten niistä on muokattava jotain omituisia OOC-ficcejä. Crossoveritkin toimivat tässä vanhan kaavan muokkailussa.
Rare-parituksia on kiva lukea, varsinkin jos niissä on todella keksitty jotain ilahduttavaa (esimerkiksi yksi täällä Finissä lukemani Elphias/Dumbledore ei ollut edes käynyt mielessä ennen kuin luin) eikä mitään ihan liian erikoisuutta tavoittelevaa (eläimiin ja esineisiin sekaantumiset ja muut randomit). OC- ja Mary Sue / Gary Stu -hahmot voivat toimia myös mainiosti, kunhan nekin ovat miellyttäviä eivätkä ihan ylitäydellisiä ja ärsyttäviä.
Mitä luulette, onko fan fictioniin nyt ja tulevaisuudessa helppo keksiä uutta ja yllättävää materiaalia, vaikka canonia ei enää tulekaan inspiroimaan mitään uutta (ei siis enää uusia hahmoja, juonenkäänteitä, suuria paljastuksia yms.)? Vaikeutuuko ja kenties jopa hyytyykö ficcailu vai aletaanko vanhoista ja kuluneista kehittää uutta trendiä? Tuleehan ficcaajia toki koko ajan lisää ja samalla muita ficcaajia lopettaa, ja siten "markkinat" ovat aina tuoreita ja lukukelpoisia tulokkaita varten :D
-
Itse olen huomannut femmen nousseen pintaan. Se on nyt sitä eksoottista slashin käydessä jo tavalliseksi hetistä puhumattakaan. Lisäksi huonoja ficcejä työstetään kamalalla vauhdilla sen haasteen myötä :D
Itsekin olen miettinyt tuota ficcailun hyytymistä. Potter on kuitenkin todella iso sana ficcimaailmassa, joten tämän fandomin ficit alkavat väkisinkin vähentymään kirjasarjan loputtua. Huhut Rowlingin tulevista kirjoista saattavat olla pelkkiä huhuja tai sitten ei, mutta Potter-ficcailu näyttää olevan melko huonolla kantilla tulevaisuudessa. Nyt tuli kuitenkin ajatuskatko, enkä saa sitä punaista lankaa enää takaisin. Nojaa, muut jatkakoon.
-
Seiska kirja avasi oven jollekin kamalalle jota on nyt joka paikassa: Lily/Severus. Ihan oikeasti. Tämä paritus saa minut hieman suuttumaan ja miettimään jonkin näköistä isompaa boikottia. Totuushan on että minä inhosin seiska kirjaa koska se oli täynnä p*skoja juonikuvioita ja täysin epälooginen. Mutta ilmeisesti joku on pitänyt Lilyä ja Sevvietä jotenkin herttaisena koska sitä tekstiä on nyt joka puolella.
Minä rakastan huumoria. Suurin osa fikeistä joita luen on joko kokonaan huumori pohjainen tai edes hiukan. Hyvää huumoria on aina ihan tajuttoman vaikea löytää koska kaikki tahtoisivat olla hauskoja ja harva onnistuu. Siksipä julistan ikuiseksi buumiksi ei-hauskat humorfikit.
Harry/Draco johtuu yksinkertaisesti siitä että sehän nyt on Pottereiden mehukkain ja eniten antava paritus. Rowling ei kirjoittanut kirjaansa yhtäkään mielenkiintoista paritusta tai oikeastaan yhtään mistä saisi mitään irti. Mutta ajatelkaa nyt... Draco ja Harry. Nam.
Engel kuittaa.
-
vaan pikemminkin olisin uskonut, että Harry/Ronia kirjoitetaan älyttömästi.
Jotenkin itsellä tämä ei tullut koskaan mieleenkään, ennen kuin löysin Lorriksen ficit (ja se oli menoa sitten).
Paras ystävä -paritukset ovat ehkä harvinaisempia juuri siksi, että se toinen on siinä koko ajan läsnä, melkein kuin olisi liiankin lähellä. Itsekin heräsin paras kaveri -parituksiin kunnolla vasta aika hiljattain.
Ne toimivat kuitenkin loistavasti :)
Yksi buumi mikä tuli mieleen, oli ikivanhassa oranssissa finissä Tv-sarjoihin perustuvat huumorificit. Niitä oli melkein koko Halkinaurus täynnä, mutta silloin niitä vielä jaksoi lukea ja suurin osa oli omasta mielestä hauskoja. Nyt koko idea on jotenkin niin vanhan ja ylikäytetyn tuntuinen, ettei ficceihin aiheesta tule tartuttua (oikeastaan ei tule koskettua pitkällä tikullakaan).
LP-leffa herätteli vähän Harry/Cedric-buumia, mutta se hyytyi aika alkuunsa, harmi kyllä.
Olen edelleen kovin pettynyt, kun FK-leffan myötä koko fini ei täyttynytkään Harry/Siriuksesta :'(
Toivottavasti seiskakirja käynnistää vielä jossain vaiheessa Albus Severus/Scorpius -buumin, niitä tulisi luettua kyllä tosi paljon. Englanninkielisiä kyllä löytyy jo runsaasti. Tätä paritusta ei canonkaan voi meiltä viedä. ;D
Mielenkiintoinen aihe.
-
Mutta toisaalta, eihän Star Trek-fandomkaan ole kuihtunut neljänkymmenen ikävuoden saavutettuaan, ainavaan pukkaa uutta ;D Tosin ei varmastikaan niin kovalla tahdilla kuin silloin oskus kun fanfiction keksittiin. Toivompa vain että Satr Trek.fandom syttyy uuteen kukoistukseensa uuden elokuvan myötä <3 Nuoria hottiksia näyttelijöitä ja kaikkee ;D Ja suomeksikin saisi jossain vaiheessa ruveta löytymään, alkaa pää olla aika täynnä englantia.
Mutta menipä vähän offiksi, siis mitä tulee fanficcien buumeihin niin minäkin olen huomannut kaikenlaisen raren nostavan päätänsä joka on enemmänkin kuin vain iloinen yllätys. Kerrassaan mahtavaa, monista sellaisista pareista joita ei ole aikaisemmin ajatellutkaan löytyy kaikenlaista. Lisäksi parituksettomien ficcien suosio on mielestäni nousussa ja juoneen ja tarinanakuljetukseen perustuvat ficit. Mielestäni ainakaan enää ei tarvitse oll mitään nc-pornoa vaan voi olla muutakin. Sallitut ja pg-draamat saavat nykyään ihan yhtä hyvin yleisöä. Ei sillä etteikö NC-touhu olisi edelleenki aivan yhtä kivaa ;D
-
Itsekin aloin miettimään lähinnä näitä paritus buumeja, että mitä on ollut.
- Vanhoissa fineissä oli paljon Sirius/Remusta, eihän se vieläkään ole kuollut, mutta vähentynyt.
- No H/D, tästä ei varmaan tulla koskaan pääsemään eroon, eikä ole tarvekaan.
- En tiedä oliko yhdessä vaiheessa Fred/George ficcejä enemmän, vai satuinko vain lukemaan niitä buumina enemmän.
- Pienen femme buumin olin tuntevinani tässä välissä.
- Slash painotteista näyttää olevan, mutta nyt tuntuu että hettiä olisi kasvavissa määrin. Etenkin Draco/Hermione (*byrrr, inhotuksen väreet*) tuntuu valtaavan uusien ficcien listat.
Tai sitten tämä on vain oma henkilökohtainen buumilistani, poisluettuna vain tuo D/Hrm huomio.[/list][/list]
-
Harry/Draco johtuu yksinkertaisesti siitä että sehän nyt on Pottereiden mehukkain ja eniten antava paritus.
No tuo nyt on täysin mielipidekysymys, ihan niin kuin sekin, että minusta Lily/Severus on mehukkainta ja eniten antava paritus kirjoissa nyt seiskakirjan jälkeen. ;D Sen rinnalla Harry/Dracot kalpenee, koska toisin kuin Harryn ja Dracon välille, Lilyn ja Severuksen välille on kirjassa oikein annettu se traaginen rakkaustarina, jota ei kuitenkaan ole siinä sen pahemmin kerrottu. Aivan loistava juttu ficcarille tarttua siihen kiinni.
Sirius/Remus buumi oli tarpeeksi pitkäkestoinen saadakseen minut ikuisesti vähän ärtyneeksi koko parista, Harry ja Draco taas paritetaan kun ei muuta keksitä ja kun sitä muutkin parittavat. ;D No ei, onhan tuo nyt aika selkeä kuvio: Sirius ja Remus ovat traagisen kuvion käyneet hyvät ystävät, Harry ja Draco taas ovat viholliset. Molemmat paljon kulutettuja kuvioita. Se, miksi juuri nuo hahmot onkin mutkikkaampi juttu. Ehkä Harrya ei pariteta niin paljon Ronille siksi, että Ronilla on koko ajan ollut menossa pakkoparitus Hermionelle. Se kuvio on kestänyt kauemmin kuin Harryn parittaminen Ginnylle - jälkimmäinen on ollut helpompi ohittaa. Sirius/Remus on kärsinyt siitä, että Sirius on ollut kaksi viimeisintä kirjaa kuolleena, jolloin hänestä ei ole tullut tietoon mitään uutta ja toisaalta Remus on sinä aikana ehtinyt jo naimisiin.
-
No en tiedä meneekö nyt vähän offiksi mutta joka tapauksessa tuli mieleeni tästä h/d buumista.
Minusta koko paritus alkaa kohta olla aivan yhtä tylsä kuin Harry/Ginny tai Hermione/Ron. H/D pursuaa kohta molemmista korvista ulos. Paitsi että se on kyllä nyt vähentynyt jonkun verran ellen ihan väärin ole huomannut.
No joka tapauksessa asiani oli se, että minua ärsyttävät vasta HP- fanfictionin löytäneet jotka tarttuvat heti ensimmäiseksi H/D:seen eivätkä enää kokeilekkaan lukea muita parituksia. Itse kun olen aika kaikkiruokainen, hetti, slash ja femme menee melkein millä vain parituksella.
Nyt on alkanut femme tosiaan lisääntyä aika lailla. Varsinkin erilaiset Luna ja Tonks paritukset. Niitä olen nähnyt jo jonkin verran.
Itse olen huomannut femmen nousseen pintaan. Se on nyt sitä eksoottista slashin käydessä jo tavalliseksi hetistä puhumattakaan.
-
On pakko hypätä mukaan keskusteluun, haluan perustella H/D ilmiötä.
Tuo paritus on sellainen vihataan/rakastetaan. Välillä ehdin jo säikkyä, että ruetaanko rajaamaan H/D shipperit ja femmeilijät kahteen eri porukkaan. Onneksi se oli kuitenkin vaan mielikuvitukseni tuotetta.
Minusta koko paritus alkaa kohta olla aivan yhtä tylsä kuin Harry/Ginny tai Hermione/Ron. H/D pursuaa kohta molemmista korvista ulos.
Minä en pysty mieltämään hoodeetä yhtään samanlaiseksi kuin H/G tai Hrm/R, johtunee hoodeen epärealistisuudesta ja siitä, että H/G ja H/R on canonia. Mutta kyllä, alkaa mennä yhtä tylsäksi.
Minä en ole ficannut niin kauan, että tietäisin seuraavaan kysymykseen vastauksen, mutta laukaisiko Zsanyan mestariteokset tämän H/D villityksen? :D
Femme on selvästi ottamassa vallan, kuten täällä on jo kommentoitukkin. Mutta mikäs sen mahtavempaa! Ja vielä threesomena, jos nyt on alkamassa femmen aikakausi, minä odotan innolla. Olisi hienoa saada hieman vaihtelua, en aina jaksasi lukea kahdesta miehestä. Muutenkin finissä on naisvalta ;D
Kirjoitan tätä viestiä 0.12, pahoittelen melko turhasta kommentista :D
-
No tuota, H/D:hen olen koukussa, mutta se buumi alkaa mennä jo vähän liian mahtipontiseksi. Älköön kukaan ottako tätä itseensä, mutta suurin osa H/D:stä on pelkkää kliseevuorta, tyhjänpäiväistä p*skaa. Harvoin löytää hyviä H/D-ficcejä, siis sellaisia ihan tosissaan mitkä saa itkemään surusta, nauramaan ilosta, tai ärjymään vihasta. Tunteita herättävät ficit olisivat minusta mukava buumi.
Slash on pinnalla. Minua asia ei haittaa, päinvastoin.
Buumit ovat ihan mukavia, kunhan ei mennä liiallisuuksiin.
-
Sitten vähän ikuisesta Harry/Draco -buumista. Mistä se on mahtanut alkaa? Koska Potter-kirjoja lukiessani ensimmäinen ajatukseni ei ollut, että Harryn ja Dracon välillä on ihan selvästi jotain, vaan pikemminkin olisin uskonut, että Harry/Ronia kirjoitetaan älyttömästi.
On pakko hypätä mukaan keskusteluun, haluan perustella H/D ilmiötä.
Tuo paritus on sellainen vihataan/rakastetaan.
Aivan totta, yksi syy H/D:n suosioon on viha/rakkaus-suhde ja se, että se on tavallaan kiellettyä. Vihollisia paritetaan aina toisilleen, oli fandom mikä tahansa. Näin ollaan tehty ennen Pottereitakin ja tullaan varmaan aina tekemään. Olen lukenut ficcejä kymmenistä muista fandomeista ja sama kuvio toistuu kaikkialla: kaksi henkilöä, jotka vihaavat toisiaan, paritetaan, ja usein kyseinen paritus on vielä suht suosittu. Itse rakastan tätä asetelmaa yli kaiken, ja yleensä heti jos jossain sarjassa on kaksi toisiaan vihaavaa, suunnilleen samanikäistä henkilöä, etsin heistä käsiini fanfictiota.
laukaisiko Zsanyan mestariteokset tämän H/D villityksen?
Ei sentään :D H/D on ollut suosittu jo kauan ennen zsanyaa. Myös finissä on aina ollut paljon H/D:tä, olen lukenu sitä kohta kuusi vuotta, että... H/D on suosituin paritus myös englanninkielisessä fanfictiossa, ja esim. useat todella suositut H/D klassikot on kirjoitettu joskus 2003-2006.
H/D on ikuinen buumi ja syystä - en ikinä ole kyllästynyt siihen, sillä sillä parituksella on vain niin paljon annettavaa. Tietysti H/D ei voi tarjota kaikille sitä, mitä he etsivät, ja välillä tietty kaipaa vaihteluakin. Olen kuitenkin aina kaikilta harhateiltäni palannut takaisin sen pariin.
suurin osa H/D:stä on pelkkää kliseevuorta
Noh, niinhän se vähän on. Niitäkin kliseitä vain oppii ajan myötä rakastamaan :D Lisäksi nykyään harvoin tulee enää edes vastaan huonoa H/D:tä, sillä luen H/D ficcejä oikeastaan pelkästään fanien tekemien suositus- ja lempificcilistauksien perusteella, ja yleensä huonoja ficcejä ei listata. Tulee huomattavan paljon lisää erilaista luettavaa, kun lukee myös enkuksi, niitä foorumeita kun löytyy kymmenittäin, ja sitten on tietysti livejournal, jossa on tullut vastaan niin omaperäisiä ja taiteellisesti toteutettuja juttuja, että. Lisäksi, mitä enemmän jostain kirjoitetaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä siitä löytää myös enemmän huonoja ficcejä kuin muista parituksista. (ääh, vähän offia, mutta kun :D)
7-kirjan jälkeen alkoi ilmestyä ficcejä niistä lapsista, esim. Albus/Scorpius, mikä sen parempaa kuin H/D-jatkot.
Sitten minua hiukan ihmetyttää, että mihin katosi D/G? joskus 2003-2005 sitä oli vielä paljon, mutta nykyään sitä ei enää tunnuta kirjoittavan. Se on tosi harmi, koska se on ainut het-paritus Pottereissa, jota jaksan nykyään enää lukea. D/G on paras Romea ja Julia mitä Pottereista löytyy. Selasin läpi neljän osaston etusivut, eikä yhtään ficciä, jonka pääparitus olisi ollut D/G :/ Ezboardin aikoihin sitä löytyi aina.
En myöskään ymmärrä rare-buumia, jota on tuntunut olevan, koska vanhat kunnon paritukset maan perii :DD! Ainut harvinaisempi paritus, josta olen ikinä innostunut, on Draco/Blaise. Kai se on sitten sitä, että kaivataan jotain uutta ja erilaista, kun vanhoista on kirjoitettu niin paljon, mutta kun...
miksei Harry/Ronia ole paljon enemmän, koska siihenhän olisi vaikka kuinka paljon materiaalia kirjojen pohjalta
Ehkä juuri siksi :D Aika usein tuntuu käyvän niin, että canonit, itsestäänselvät ja liian helposti perusteltavat paritukset eivät aina jaksa kiinnostaa ihmisiä. No joo, ei tuo nyt aina tietysti pidä paikkaansa, mutta itseni kohdalla ainakin.
-
Mä muistan odottaneeni seiskakirjaa kauhunsekaisin tuntein, olin ihan varma että Potter-fandom kokee sarjan loppumisen myötä niin kovan kolauksen, etteivät ficcarit löydä enää mitään uutta kirjoitettavaa tai vaihtoehtoisesti että AU:sta tulisi uusi jättibuumi. Onneksi epäilykseni osoittautuivatkin sitten aiheettomiksi, HP-ficcarit jaksavat vielä painaa. :)
Mutta niitä buumeja:
- Teini-S/R, tätä oli pari vuotta sitten joka paikassa. Etenkin angstivivahteilla höystettynä ja sitten tietysti ihan jumalaton määrä NC:tä.
- Draco/Ginny! Näitä löytyi yhteen aikaan pilvin pimein, ihmettelen ettei kukaan muu kuin Purple tuossa edellä ole maininnut tätä. Itse olen ihan tyytyväinen että jäikin vain buumiksi, oikein inhon väreet juoksee selässä kun ajattelenkin D/G:tä, hrr.
- Fred/George, nämäkin niitä parin vuoden takaisia isoja juttuja.
- D/Hrm
- Myös pieni Hrm/G-buumi taisi tapahtua jossain välissä.
- Slash ja H/D, mutta niitä en laske enää edes buumeiksi, ne ovat jo aika lailla staattinen osa ficcitodellisuutta. :P
Buumeja, joita odotin tulevaksi, mutta joita ei koskaan tullut:
- Sirius/James. Siis ihan oikeasti, miksei sitä ole enempää! Ei se Sirre/Remppa nyt niin kovin mehukasta ja mielenkiintoista ole.
- Draco/OC, slashin puolella. Olin onnellinen kun luin tuossa eilen Smaroun aivan upean Draco/OC-ficin, mutta järkytyin siitä, ettei sitä ollut kommentoitu. Marysuet ja garystut kyllä pyörivät hettipuolella ja slashissakin jonkun verran, mutta kuinka on mahdollista ettei juuri kukaan, ainakaan suomenkielisissä piireissä, ole keksinyt yhdistää omaa poika/mieshahmoa ja Dracoa?
- Scorpius/Albus Severus (yhyy, en voi kuollaksenikaan käyttää pelkkää Albus-nimeä, koska se on yhtä kuin Dumbledore!). Tässä yksi paritus jolle canon jättää kaikki mahdollisuudet auki, mutta kun ei niin ei. Uusi sukupolvi on muutenkin HP-fanfictionissa aika aliedustettuna.
- Albus/Gellert, jolle olisi ihan canonpohjakin. Löytyyhän näitä jonkun verran, mutta yllättävän vähän silti.
Mitä H/D:hen tulee, niin itselläni on hyvinkin ristiriitainen suhtautuminen kyseiseen paritukseen. Kekseliästä ja raikkaalla otteella kirjoitettua hoodeetä lukee ihan mielellään, mutta laatuvaihtelut H/D:n puolella ovat ihan järkyttävät, ja täytyy todeta että suurin osa ficeistä on aikamoista tauhkaa. Mä en halua enää ikinä lukea yhtä ainutta ficciä idealla "Harry ja Draco kiihkeissä tunnelmissa huispausvarastossa/luutakomerossa/liemien luokassa", tämäntyyppisissä on tullut kiintiö täyteen jo ajat sitten. H/D-ficcien Draco on myös harmillisen usein aivan täydellisen OOC, mihin se ärsyttävä nirppanokkainen puhdasverinen snobi katosi? Onneksi välillä törmää niihinkin tapauksiin, että joku on ihan oikeasti keksinyt pyörän uudestaan ja tuonut hoodeehen uusia elementtejä - liian harvoin, tosin.
-
Sirius/Jamesin vähäisyys kyllä on aika yllättävää. Nehän on niin läheisiä, mutta ehkä sitä vähentää se, että monet kirjoittajat haluavat yhä nähdä James/Lilyn canonina ja Sirius/James rikkoisi sen. Parin läheisyydestä vihjataan aika selvin sanoin. "He olivat erottamattomat" jne. ;D
-
Miten minusta tuntuu, että se Remus/Sirius-buumikin on hillinnyt James/Siriusta? Tietysti varmaan tärkeämpi tekijä on se, että James ja Lily ovat Pottereissa jotenkin niin peruspari, ja vielä kun lisäksi Remus/Sirius on hyvin yleinen ja vakiintuneempi ajattelumalli kuin James/Sirius, Jamesin ja Siriuksen yhdistäminen on jotenkin... randomia. En tiedä, kyllä se paritus minusta on ihan kiehtova, mutta itselläni se tökkää nimenomaan siihen, että se ei vaan tunnu canonilta, vaikka ihan mielenkiintoinen muuten onkin.
Jotenkin olen pitänyt itsestäänselvyytenä, että Potter-ficcien kirjoittaminen hiipuu, kun ilmiökin hiipuu varmaan jossain vaiheessa viimeisen leffan ilmestyttyä. Odotin sitä ilmiötä jo vähän seiskakirjankin jälkeen, mutta toistaiseksi ei ole näkynyt - vaikka täytyy myöntää, että minulla ainakin on ficcailun suhteen vähän sellainen olo, kuin olisi hukkuvassa laivassa. Ehkä se on mielikuvitusta tai ihan vaan nostalgiaa, kunvanhat nimet kyllästyvät ja häipyvät ja ihmiset vaihtuvat, mutta minulla on silti sellainen mielikuva, että niinä vuosina kun olin itse juuri aloittanut, 2005-2007, ficcejä luettiin enemmän ja niitä oli enemmän. Ja ne olivat parempia ja kaikki oli hienompaa ja niin edelleen :D
Tämä nyt menee vähän sivuun aiheesta, mutta sekin harmittaa, että löysi itse ficit vasta niinkin myöhään kuin 2005, kuutosen ilmestyttyä. Olen aika utelias sen suhteen, millainen ficcimaailma ja -kulttuuri oli silloin joskus muutamia vuosia aikaisemmin.
-
Sirius/James olisi niin ihanaa. En oo oikeestaan ennen kelaillutkaan sitä paritusta kauheesti, mut olishan se joo super canonia ym!
Buumeista en tiiä, mutta miten musta tuntuu että Pansy/Hermionea (Pansy/joku) löytää joka paikasta :-----------------D ihan oikeasti, joskus tuntuu että sitä olisi enemmän kuin hoodeetä. Miiiksi, Pansy on tyhmä D: Kuitenkin sitä tyttöä näkee nykyään kaikkialla :---D ärsyttää.
-
Itse ainakin vieroksun parhaiden ystävien parittamista toisilleen, joten minua ei hirveästi ihmetytä, ettei Sirius/Jamesia ole hirveästi kirjoitettu. Tai Harry/Ronia.
+ Olen aika vähän lukenut viime vuosina Harry Potter -fanfictionia, mutta tuntuu, että viidennen kirjan jälkeen kirjoitettiin enemmän Sirius/Remusta. Kirjasta mielestäni löytyy pikkuisen viittauksia tähän (kavereiden mielestä etsimällä etsin viittauksia Sirremukseen, mutta...) esim. se, että ne asuivat yhdessä Kalmanhanaukiolla ja antoivat yhteisen joululahjan Harrylle.
Enkä tiedä onko tämä ihan buumi, mutta jotkut tuntuvan yrittävän keksiä mahdollisimman erikoisia parituksia erottuakseen joukosta. Onhan se ihan okei jos keksii jotain erilaista, mutta jotkut paritukset (vaikkapa Oliver/Luna tai Goyle/Bellatrix tai joku muu tämmöinen) tuntuvat liian kaukaa haetuilta.
-
Enkä tiedä onko tämä ihan buumi, mutta jotkut tuntuvan yrittävän keksiä mahdollisimman erikoisia parituksia erottuakseen joukosta. Onhan se ihan okei jos keksii jotain erilaista, mutta jotkut paritukset (vaikkapa Oliver/Luna tai Goyle/Bellatrix tai joku muu tämmöinen) tuntuvat liian kaukaa haetuilta.
Tai sitten se on vaan niin, että haluaa kirjoittaa joillain muilla hahmoilla kuin niillä loppunkulutetuilla kelmeillä (sori niille, jotka kelmeistä pitää.) Ite oon tykästynyt erikoisempiin parituksiin just siitä syystä, että on hauska nähdä, millainen mielikuva kirjoittajalla on siitä hahmosta, mistä on ehkä itsekin yhden ficin kirjoittanut. ;D Noita erikoisia parituksia kyllä nykyään löytyy enemmän kun ennen, mutta ainakaan mä en valita tästä buumista.
Pansy/Hermionea (Pansy/joku)
Toi on kyllä huomattu :D Pansy kyllä menee kelle tahansa paritettuna. :)
Mutta sitä ihmettelin KV:n jälkeen, ettei Scorpius/Albusta tullut enempää. Olisin odottanut pakollista buumia ;D
-
Pakko kaivaa näin kiintoisa keskustelu taas esiin...
Mitä mieltä olette, miten paljon haasteet vaikuttavat buumeihin?
Raapaleet tuntuvat vuosien mittaan yleistyneen koko ajan, silloin joskus 2005 kun alkoi aktiivisesti kirjoittaa, niitä ei vielä ollut läheskään niin paljon kuin nyt. Pitkät jatkikset taas tuntuvat ehkä harvinaistuneen, tai sitten niitä tulee vain itse luettua vähemmän...
AU-ficit eivät oikeastaan koskaan tunnu olleen finissä varsinainen buumi, aina on mukana Tylypahka ja varsinkin taikuus tavalla tai toisella.
-
Voisikohan tämän aiheen laajentaa fandom-vapaaksi?
On nimittäin ainakin minusta hurjan kiinnostava aihe, josta varmaan muillakin voisi olla sanottavaa, mutta pelkästä HP:sta puliseminen ei kuulosta kovin antoisalta. Eikä ehkä edes täysin mahdolliselta ;D
Mitä mieltä olette, miten paljon haasteet vaikuttavat buumeihin?
Mä luulen, että tässä se vaikutus tapahtuu molempiin suuntiin -- esim. just raapaleiden suosion kasvettua alettiin perustaa nimenomaan raapaleisiin keskittyneitä haasteita, ja ne taas sitten omalta osaltaan kasvattivat edelleen raapaleiden suosiota. Raapale- ja ficlet-sarjat on kyllä nykyään hurjan suosittuja, ja itse uskoisin tämän kehityskulun jatkuvan edelleen. Se on musta tälleen henk.koht. tasolla vähän sääli, koska itse tykkäisin lukea jatkikseni pidemmissä luvuissa; jotkut lyhyet ficlet/raapale -kokoelmat on ihan ok ja niistä ihan pidänkin, mutta sitten kun niitä hyvin lyhyitä tekstejä on tosi monta, musta tuntuu lukiessa siltä kuin olisi koko ajan hengästynyt. Siinä ei pääse samalla tavalla "asettumaan" sen tekstin äärelle vaan koko ajan pysytään liikkeessä kohtausten vaihtuessa niin nopeaan tahtiin. Varmaan mobiililaitteilla lukemisella on jotain vaikutusta siihen, että lyhyt muoto vetoaa, onhan se nyt kivempi lukea pienillä tauoilla joku lyhyt pätkä, jonka saa loppuunkin asti.
Toisaalta taidan olla todella jäävi kitisemään aiheesta, koska suomeksi kirjoitetaan ylipäätään tosi vähän sellaisia jatkiksia, jotka minulle nappaisivat :D Ja se on sentään kiva, että jossain vaiheessa vallinnut ficlet-buumi on kääntynyt vähän enemmän pitkien ficcien suuntaan, koska just ne pitkät tarinat kolahtaa kaikkein kovimmin. Kyllä niitä traditionaalejakin jatkiksia minusta edelleen ihan ilmestyy, mutta ei välttämättä niin paljon kuin aikaisemmin. Toisaalta eipä HP-puolella nyt enää muutenkaan uutta tavaraa tule ihan yhtä kovaan tahtiin kuin muutamia vuosia sitten.
Tälleen suomalaisella kentällä myös nykyinen hallitseva haaste-formaatti on selkeästi ihan oma buuminsa, tosi paljon on useamman ficin kirjoittamiseen tähtääviä haasteita. Severus/Hermione on noussut aika kovaa pinnalle ja mun silmään het näyttäisi muutenkin HP-fandomissa muotoutuneen keskeisemmäksi, vaikka tää voi tietysti olla vaan vanhan slash-ficcarin hämmennyksissään kokema optinen harhakin. Yhyy, mihin on kadonnut kaikki Severus-slash? :'( Viime vuoden Fini-pikareissa kyllä neljästä palkitusta HP-ficistä kolme taitaa olla hettiä, joten ehkä näkemykselläni on jotain todellisuuspohjaakin.
AU-ficit eivät oikeastaan koskaan tunnu olleen finissä varsinainen buumi
Joo, Finissä ainakin Potter-AU:t tuntuisivat aina olleen enemmänkin niitä canon-olojen muokkaamisia, eivät niinkään sellaista totaali-AU:ta, ja tätä samaa suht maltillista linjaa tuntuisivat muutkin fandomit suomi-kentällä aika pitkälti noudattavan. Näin kyllä toivonkin asianlaidan pysyvän, en tahtoisi Finin kaikkien osastojen hukkuvan kansainvälisten kenttien lailla omega-verseen ja high-school-AUhun :''D
-
Tuli noista AU-ficeistä mieleen, että miksi englanninkielisissä piireissä ne niin rakastaa coffee house/strabucks-AU:ta, kun sellainen löytyy joka ikisestä fandomista xD Mä jotenkin ymmärrän high school-AU:n paremmin, koska kuka nyt meistä ei olisi käynyt koulussa. Mutta kenen romanssi oikeesti alkoi Starbucksin kanta-asiakkuudesta xD
No ei vais, ei aihe tai klisee ficistä huonoa tee, kyse on siitä mitä kirjoittaja ideaansa lisää tuo. Olen vain kovasti ihmetellyt miksi juuri tuo AU-skenaario on niin totisen yleinen. AU-tarinoita joita oikeasti haluaisin lukea olisivat esimerkiksi: Alepan kassa, nakkikioskilla kolmelta aamuyöstä ja lääkäri ja potilas kunnallisessa terveyspalvelussa xDD
Ite tykkään siitä että raapalesarjoista on tullut juttu, koska mulla on aina ollut sairaan vaikeita ongelmia saada jatkoficeistä jotenkin luettavia ja järkeviä seurata. Sanarajoitus pistää suitset turhalle asiaankuulumattomalle lässytykselle, niin se toimii minulle hyvänä kirjoitusmuotona. Tokis sitä mielellään lukisi mieliparituksistaan vaikka romaaneja...
-
Voisikohan tämän aiheen laajentaa fandom-vapaaksi?
Eipä tässä kai syytä miksei voisi, etenkin kun tällaiset aiheet pakostikin menevät joskus vähän fandomrajojen ylitse eikä pelkästä Potterista ole aiemminkaan syntynyt niin paljon keskustelua, että sillä täytettäisiin kokonaista topicia.
Muutin siis topicin fandomvapaaksi, eli keskustelu ihan kaikkien fandomien fanfictionin buumeista on tervetullutta :)
-
Jos AU:n kahvilan baristaa ei ookaan ikinä kidutettu vuosikausia, sen varautuneisuus ja vieraantuneisuus muista on vähän kummallista, etenkään jos sitä ei selitetä mitenkään.
Mä kyllä tunnen aika montakin ihmistä, jotka ovat varautuneita ja vieraantuneita ja joita ei ole elämänsä aikana kidutettu vuosikausia. En ole ollutkaan tietoinen, että varautuneisuuteen ja vieraantuneisuuteen vaadittaisiin kidutustausta. ::) Kyllä siihen riittää ihan se, että on muutamat kerrat kuullut itsestään puhuttavan paskaa selän takana. Siitä sitä aika äkkiä voi oppia, ettei kannata luottaa ihmisiin eikä tarvita mitään kovin radikaalia sitä selittämään.
//Puolustan kyllä AU:ta ja mun mielestä yllättävän hyvin hahmojen luonteetkin voidaan säilyttää ilman, että pitäisi olla kovin erikoisia asioita. Sen sijaan jonkun verran ärsyttää, kun samat asiat ja buumit kiertää fandomista toiseen. Itse tykkään kahvilaympäristöstä, joten se on musta ihan toimiva tapaamispaikka hahmoille.
-
Mua noi reaalimaailman high school- ja kahvila-AUt tympäisee usein ihan vaan siitä syystä, että niitä lukiessa ei melkeinpä ikinä saa sellaista alkuteoksen kulissientakaisen jatkumisen fiilistä kuin ns. tavallisissa ficeissä. Ei pääse fiilistelemään tarinan maailmaa. Ja jos hahmot ovat canonissa univormuihin sonnustautuvia, salaseuroihin kuuluvia demoninmetsästäjiä, niin niiden siirtäminen pois kaiken tuon kivan jännän sälän keskeltä tuntuu minusta aikamoiselta menetykseltä, jotain olennaista lumoa katoaa vaikka hahmot itsessään olisivatkin kuinka hyvin kirjoitettuja. Haluan ne kuumat romanssit eeppisten seikkailujen keskellä! :D Toki se kahvin litkiminen siistissä slipoverissa jukkapalmujen katveessa on kivaa, mutta ääääähh, olisin valinnut fandomini alunperin ihan toisin, jos nimenomaan tätä tahtoisin lukea. Paljon hauskempaa olisi saada ne samat jampat niihin barista-kuvioihin ihan siellä alkuperäisessä maailmassaan jonkin tyhmän tekosyyn nojalla, sellaisesta repisi monet hyvät naurut.
Alkuteoksen maailmassa pysyvistä AU:ista, joissa ainoastaan poiketaan jollain tavalla alkuteoksen tapahtumista, tykkään kyllä kovasti. Jossittelu on fan fictionissa ihan parasta.
-
AU:t ovat parhaimmillaan hyvinkin hauskoja, itse esimerkiksi pidän kovasti monernd time!AU-sälästä, missä esim. viktoriaanisesta/edwardiaanisesta ajasta hahmot tuodaan nykyaikaan. Usein näkee todella jänniä tulkintoja siitä missä ammatissa mikäkin hahmo olisi nykyajassa tai millä tavalla canonista tuttu juonenkäänne toteuttaisiin uudenaikaisessa ympäristössä.
Tosin tässäkin on omat haittapuolensa. Hobitti/Tolkien-fandomissa minua kovasti yhtä väliä ärsytti, että kaikki nykyaika-AU:t olivat samalla "kaikki ovat ihmisiä"-AU, joka on minusta aivan erityypin skenaario kun se että minkälaisia olisivat nykyajan kääpiöt/haltiat/hobitit. "Kaikki ovat ihmisiä"-AU on muutenkin minusta vähän tylsä, jos jossain fandomissa on vaikka enkeleitä tai vampyyreja tai demoneita, niin mä tykkään en emmän jos flipataan roolit päinvastoin kun ne oli canonissa, kuin että pistettäisiin kaikki samaan läjään.
Omega/Beta/Alpha-ficcejä oli kyllä pienesti olemassa ennen Teen Wolfia, mutta se kyllä levisi kun yksi valtava flunssa-aalto koko skenen ympäri xD Ei sikäli, ei minua niinkään tämä haittaa, koska mä saan kiksejä esim. knottingista (joka sekin levisi ympäriinsä Teen Wolfista), mutta voin kuvitella, että kyseisestä asetelmasta tykkäämättömillä pursuaa nenästä ja korvista :D
-
Mua noi reaalimaailman high school- ja kahvila-AUt tympäisee usein ihan vaan siitä syystä, että niitä lukiessa ei melkeinpä ikinä saa sellaista alkuteoksen kulissientakaisen jatkumisen fiilistä kuin ns. tavallisissa ficeissä. Ei pääse fiilistelemään tarinan maailmaa. Ja jos hahmot ovat canonissa univormuihin sonnustautuvia, salaseuroihin kuuluvia demoninmetsästäjiä, niin niiden siirtäminen pois kaiken tuon kivan jännän sälän keskeltä tuntuu minusta aikamoiselta menetykseltä, jotain olennaista lumoa katoaa vaikka hahmot itsessään olisivatkin kuinka hyvin kirjoitettuja. Haluan ne kuumat romanssit eeppisten seikkailujen keskellä!
Mun mielestä AU:n parhaimmistoa on se, että ne hahmot voi ottaa irti omasta ympäristöstään ja heittää ne täysin uuteen tilanteeseen. Mulla fandomiin kiintymiseen vaikuttaa niin moni asia, että mua ei esimerkiksi haittaa lukea autonkorjaaja-Samista tai viulunsoittaja-Deanista, vaan se enemmänkin lähentää mun suhdetta ko. hahmoihin. Varsinkin jos itse kirjoitan. :-D Kahvila-AU on musta siksi erittäin mielenkiintoinen, että se on miljöönä niin anteeksiantava. Kahvila on kuitenkin ainakin mulle sellainen kauppaa rennompi paikka, jossa tulee kuitenkin käytyä useammin kuin esimerkiksi vaatekaupassa. Lisäksi tiskillä joutuu yleensä odottamaan kahviaan ja siinä ehtii jutustella baristan kanssakin. Kaikki voittaa! Kahvilaficcejä voisin lukea kyllä mieluusti lisääkin.
Siihen, että pidänkö jostain ficistä vai en, ei todellakaan vaikuta se, missä maailmassa hahmot on, vaan pikemminkin se, kuinka onnistuneita ne hahmot mun headcanonin mukaan on. Hyvällä kirjoittamisella toki saa paljon aikaan, ja munkin headcanon voi olla erittäin joustava. :--D Lisäksi mun mielestä kaikista laajimmatkin AU:t on pelkästään sitä jossittelua - mitä jos Harry Potter onkin tukkijätkä Pohjois-Norjasta - koska kyllä se yhteys siihen alkuperäiseen Harry Potteriin silti säilyy joka tapauksessa. HP-suomifandomissa mua vähän surettaa se, ettei mun mielestä ole tarpeeksi rohkeita AU-kokeiluja. Miten ois seuraavaksi AU-buumi? Kyllä kiitos.
-
Lisäksi tiskillä joutuu yleensä odottamaan kahviaan ja siinä ehtii jutustella baristan kanssakin.
Hahaa, tää selvensikin mulle itsellenikin aika näpsästi, mikä kahvila-AUssa ehkä silittää mua niin pahasti vastakarvaan -- inhoan tuollaisia tilanteita ihan IRL, koska prkl mä haluan olla rauhassa enkä länkyttää joutavuuksia vieraiden ihmisten kanssa, ja kun sitten monet lempparihahmot ovat minuakin epäsosiaalisempia ja estoisia persläpiä, niin eihän tuollaisesta mitään tule :D Ennemmin ne vaihtaisi kahvilaa (tai työpaikkaa, jos sattuvat olemaan siellä tiskin toisella puolella). Tykkään monesti sellaisista paritusdynamiikoista, että hahmot ovat ainakin näennäisesti kovasti erilaisia luonteeltaan, mutta niillä on canoninkin puitteissa joku yhteinen missio, ja sitä kautta sitten joutuu tutustumaan toiseen ja opettelemaan tulemaan toimeen. En mä sano, etteikö se kahvilaympäristökin voisi toimia tapaamispaikkana, mutta monesti kuvioiden pehmentyessä sillä tavalla pienemmiksi ja normaalimmaksi, sieltä katoaa jotain hyvin olennaista siitä, miksi minä alunperin parituksesta kiinnostuin. Canonin tarjoamat paritusten backstoryt on mulle tärkeitä, koska mun mielessäni ne shipit rakentuu niin vahvasti henkilökemioiden lisäksi myös tietyistä tilanteista ja taustoista.
Oon lukenut muutamia tosi hyviä nykyaika-AU-ficcejä, jopa siita coffee shopistakin, ja parhaimmillaan niissä on onnistuttu pitämään mukana se hahmojen extremiys sekä tietty häiriintyneisyys. Tykkään hahmoista, jotka on vähän övereitä. Se on viihdyttävää ja tarjoaa suuria tunne-elämyksiä. Modernin arkitodellisuuden tilanteet taas ei suurimmilta osin jaksa mua kiinnostaa enää viihteessä. Pidän kyllä siitä, että voin tunnistaa omia piirteitäni tai probleemiani hahmoista, joten ehkä vaan haluan pitää ne fantsu-maailmoissa riittävän etäällä itsestäni. Ja sitten kun poistetaan se fantsu-konteksti, siirrytään helposti jo liiankin arkisten mielenterveys- ja parisuhdeongelmien äärelle, ja sitä en vaan kestä.
Joissain noissa urheilu-anime-fandomeissa luen huomattavasti suuremmalla innolla esim. jotain yliopisto-AU:ita, joissa hahmot tutustuvat eri tavalla kuin alkuperäisteoksessa, koska silloin asiat ei muutu silleen todellisuuksien tasolla niin paljon, eskapismi-pisteet pysyy samoina ;D
Omega/Beta/Alpha-ficcejä oli kyllä pienesti olemassa ennen Teen Wolfia
Joo, HP:ssa ainakin on ollut näitä viboja jo pitkään, omassa lukemistossani kansainvälisillä kentillä olen nauttinut jo pienen ikuisuuden siitä, kun Remus Lupin pistää dominoiden <3 Supernaturalilla on kans ollut tosi suuri vaikutus siihen, että omegaverse on levinnyt niin laajalle ja siitä on kadonnut se suoranainen ihmissusi-aspekti. Tai no en tiedä, onko sitä koskaan ollutkaan tässä nimenomaisessa AUssa ollutkaan, Teen Wolfissa ne lykantropiat nyt kuitenkin kuuluu jo canoniinkin.
-
AU toimii mulle ainakin tosi helposti nimenomaan RPF:ssä, koska siellä samassa maailmassahan ne henkilöt muutenkin pyörii ja sillä voidaan niin kätevästi poistaa esimerkiksi urheilijoiden ja muusikoiden sun muidet fanitukseen liittyvät ongelmat (esimerkiksi se, että koskaan et saa olla rauhassa missään).
Muissa fandomeissa homma voi olla vaikeampi ja nimenomaan silloin se on vaikeampi niellä, jos hahmoilla alkuperäisessä fandomissa makeat asusteet, jotka lisää niiden seksikkyttää ja sitten ne siirretään jonnekin, missä ne puetaan farkkuihin ja huppariin, josta seurauksena on välitön turn off. ;D No sen välittömän reaktion kun ohittaa, ratkaisu on usein silti toimiva.
Ai Teen Wolfistako noi alpha/beta/omega -jutut on tulleet? Jossain vaiheessa vähän hämmästelin, että mikä tämä tällainen buumi on. Noista on kyllä ihan toimivia ficcejä eri fandomeissa ja laumadynamiikka ainakin urheilussa on usein ihan kiintoisaa. ;D
-
Tuli noista AU-jutuista mieleen tämä (http://polarcell.tumblr.com/post/100691476425/kauheasti-on-tumblerissa-erillaisia-imagine-your) :D Siitä vain ideoimaan, jos kahvilat ja omegaverseperseet alkaa tylsistyttää.
Itse tykkään AU:sta jossain määrin. Fiktiivisten fandomien kohdalla ehkä lähinnä siitä, että canonista muokataan jotain, mutta maailma perusolemukseltaan on sama. RPF:ssä nimenomaan kaipaan sitä AU:ta, samasta syystä kuin Karvis. Eli saadaan fanit pois julkkisten kannoilta XD RPF:ssä tykkään oikeestaan kaikenlaisesta AU:sta, myös niistä sisäoppilaitoksista, vankiloista ja kahviloista. Omegaverset ei oo koskaan miellyttänyt.
-
No ei vais, ei aihe tai klisee ficistä huonoa tee, kyse on siitä mitä kirjoittaja ideaansa lisää tuo. Olen vain kovasti ihmetellyt miksi juuri tuo AU-skenaario on niin totisen yleinen. AU-tarinoita joita oikeasti haluaisin lukea olisivat esimerkiksi: Alepan kassa, nakkikioskilla kolmelta aamuyöstä ja lääkäri ja potilas kunnallisessa terveyspalvelussa xDD
Tunnustan, että ole harkinnut perustavani kotiseutuhaasteen jatkeeksi haasteen nimeltä Suomi AU ja käyttääni mm. snägärijonoesimerkkiä yhtenä inspiraatioskenaariota :D :D :D
Nyt on vaan itellä rautoja tulessa niin paljon, ettei mahda keretä kirjottamaan, niin on jäänyt tekemättä.
-
Köh, en ole koskaan tajunnut, mikä tää Omega/Beta/Alpha-juttu oikein on kun monissa ficeissä se alkutiedoissa lukee?
Olen nyt viimeisimmäksi pannut merkille, että yksi suuri ero suomenkielisissä ja englanninkielisissä ficeissä on niiden pituus. Se missä Suomessa trendinä on lyhyet raapaleet ja ficletit, niin englanniksi kirjoittajat kirjoittavat sellaisia kilometritekstejä. Olen pitkien ficcien fani, mutta nykyään vastaan tulee liian usein liian pitkiä ficcejä, joita on puuduttava lukea, lähinnä tekstin tylsyyden vuoksi. Samaa asiaa (yleensä niitä high school tai kahvila AU:ita) jumitetaan monen kymmenen tuhannen sanan verran, eikä ficissä kuitenkaan loppujen lopuksi tapahdu oikein mitään. Henkilö x tapaa henkilön y kahvilassa ja sitten ne päätyy yhteen. Juoni 5/5.
Muuten AU:t on kyllä ihan ok, kunhan ne kaikki eivät kerro samasta asiasta. Nimim. kyllästyin yleisesti kaikkiin SPN-ficceihin, koska luin liian monta Destiel high school AU:ta.
-
Köh, en ole koskaan tajunnut, mikä tää Omega/Beta/Alpha-juttu oikein on kun monissa ficeissä se alkutiedoissa lukee?
Koska oon paska selittämään, fanlore auttakoon. Tässä omega-verse (http://fanlore.org/wiki/Alpha/Beta/Omega) pähkinänkuoressa.
-
Ai Teen Wolfistako noi alpha/beta/omega -jutut on tulleet? Jossain vaiheessa vähän hämmästelin, että mikä tämä tällainen buumi on. Noista on kyllä ihan toimivia ficcejä eri fandomeissa ja laumadynamiikka ainakin urheilussa on usein ihan kiintoisaa. ;D
Niitä kyllä tosiaan riittää tuossa fandomissa vaikka muille jakaa, niitä sikisi yhdessä vaiheessa kuin sieniä sateella :D Mutta toisaalta mua ei niinkään Teen Wolf -fandomissa edes kyllästytä omegaverseficit, koska kyseisessä fandomissa kuitenkin on canonissakin ihmissusia ja tuota alpha/omega-asetelmaa (vaikka se onkin omegaversessä hyvin erilainen kuin canonissa) ja siksi se on aika luonteva asetelma kyseisen fandomin ficeille. Tietysti nuo kaikki tekstit ovat väkisinkin aika samantyylisiä, mutta hyvä kirjoittaja osaa kyllä tehdä suositustakin aiheesta omaperäisen tekstin. Mä en niinkään pidä omegaversestä muissa fandomeissa, esim. Supernaturalissa se on musta tosi keinotekoista eikä yhtään sovi kyseiseen fandomiin, mutta Teen Wolfissa se on tietyllä tavalla uskottavampaa kuin monissa muissa fandomeissa ja siksi se muhun iskee - uskottavuus ja tietynlainen canonin myötäily on mulle aika big deal. Mutta joo, omegaverse on Teen Wolfissa kultaa, saan ihan pirusti kiksejä alpha/omega-dynamiikasta ja ylipäätään siitä omistuksenhaluisesta ja dominoivasta vibasta mikä noissa on, eli mua ei harmita tämä buumi ollenkaan ;D
-
Femme näyttäisi olevan Finissä vähän nousussa, ainakin oman subjektiivisen näkökulmani perusteella. Tämä on musta aika iso muutos, kun muistan lukeneeni joskus vuonna 2010-2011 jotain "mikä toimii, het, slash vai femme"-topaa, jossa tosi moni sanoi että femme ei nappaa yhtään ja slash on se juttu.
Minäkin olen kiinnittänyt tähän huomiota ja tämä on kyllä ilahduttanut suuresti! Varsinkin originaalipuolella (missä itse viihdyn paljon) tuntuu olevan femmeä koko ajan enemmän. Itse luen ficcejä lähestulkoon ainoastaan Potterista ja sen fandomin naishahmot ei vain iske ja siksi on tullutkin luettua paljon enemmän slashia kuin femmeä. En tiedä, vaikuttaako tämä laajemmaltikin femmen suosioon tuossa fandomissa. Oli kuitenkin syy mikä tahansa, iloitsen femmen tulevasta valtakaudesta!
Ficcien pituudessa tuntuu tosiaan olevan eroa suomenkielisellä ja englanninkielisellä puolella. Ennen luin melkein pelkästään pitkiä jatkiksia englanniksi, mutta viimeaikoina olen innostunut myös lyhyemmistä suomenkielisistä oneshoteista. Englanninkielisissä ficeissä on kyllä kivasti pituutta ja juonta, mutta Finin tekstit ovat kielellisesti paljon laadukkaampia, kuin enkkusivustoilla lukemani ficit. Täälllä keskitytään paljon kieleen ja sillä leikkimiseen, mistä tykkään itsekin. Ainakin omasta mielestäni Finissä julkaistavat tekstit ovat jollain tapaa paljon taiteellisempia, kun muualla juoni tuntuu olevan se tekstin keskeisin elementti. Tai sitten olen englanniksi lukenut vääränlaisia tekstejä :D
-
Femmen nousun olen huomannut minäkin! Tosin sillä on ollut enkkupuolellakin nostetta, mutta jotenkin mulla on sellanen fiilis, että enkkuksi peräänkuulutetaan femmeä ja sitä haluttaisiin kovasti lukea, mutta sitä ei silti ehditä kirjoittaa siihen tahtiin kun sitä menisi, mutta suomeksi asiasta ei kohkata niin paljon, mutta matkua tulee. Varmaan tosin originaalifemmen yleistyminen ennen fandomeita johtuu siitä että niin pirun harvassa fandomissa on enemmän kuin yksi nainen ja joilla ois kans jotai potentiaalista tekemistä keskenään ;D
Eniten mä olen kyllä lähiaikoina tykänny siitä, että nykyään ei niin absoluuttisesti jaotella fikkejä slash/het/femme-akselilla, vaan mennään enemmän juoni edellä. Tai mä en ole ainakaan ikäpäiviin enää laittanut genretietoihin "slash", kun ei parituksen seksuaalinen suuhtautuminen ole varsinaisesti mikään "genre" :D Tai, tuntuuko kenestäkään muusta, että ennen nimenomaan profiloiduttiin enemmän vaikka slashfikkarina ja sitä piti korostaa? Nyt voi kirjottaa fikkejä ilman että niitä tarvii jaotella niin tarkasti boksiin, enkkupuolellahan slash/femslash yms. termit alkaa olla jo hieman vanhentuneita! Puhutaan ennemmin vain shipistä ja shippaamisesta, ei slashaaamisesta. Minun makuuni harvinaisen positiivista kehitystä.
-
Varmaan tosin originaalifemmen yleistyminen ennen fandomeita johtuu siitä että niin pirun harvassa fandomissa on enemmän kuin yksi nainen ja joilla ois kans jotai potentiaalista tekemistä keskenään ;D
Se tunne, kun tajuan, että täähän pitää kutinsa ainakin meikäläisen fandomeiden kohdalla. :D Useimmissa seuraamissani fandomeissa naisia tosiaan on harvinaisen vähän ja heistä kertovat tekstit ovat harvinaisuus, ja todellinen löytö, jos oikeasti heitä paritetaan keskenään. Pitänee varmaan jossain vaiheessa löytää vähän jotain naisrikkaampia ficcausmaastoja. ;D
Olen itsekin huomannut tuon pidempien tekstien yleisyyden enkkupuolella. Siinä missä Finissä erilaiset raapale- ja ficletsarjat ovat aika lailla suosiossa tällä hetkellä ja muutenkin lyhyemmät teksit, niin jotenkin enkkupuolella pitkät tekstit ovat enemmän ominaisia ainakin niissä fandomeissa, joita itse seurailen. Yleensä oneshotitkin ovat melko lailla muutamaa tuhatta keskimäärin, harvassa ovat alle tuhannen sanan jäävät tekstit, kun taas Finissä on ehkä enemmänkin taas raapalemittaisia muutamaan sataan sanaan jääviä kokonaisuuksia.
Aloitusviestissä kyseltiin, mitä buumia olet ihmetellyt. Itse muistan joskus kovasti miettineeni näitä AU-ficcejä, joissa tutut hahmot siirretäänkin johonkin toiseen, kuten nyt vaikka siihen kovasti tällä hetkellä huudossa olevaan kukkakauppaan. Koska itse aina halusin, että tapahtumat on just sijoitettu sinne, missä ne alkuperäisestikin on, olin melko lailla aluksi vastaan näitä, koska miten sen persoonan ny muka sit saa sinne nii, mutta nykyään oon kaivanu aivoni taas käyttöön ja tajunnut, että nehän toimii tosi kivasti, jos ne on hyvin kirjoitettuja. Lisää kukkakauppaAU:ta siis vain! :D
-
Silloin kun jostain fandomista saa uutta canonmateriaalia, niin alkaa toivoa "näin leffan olisi pitänyt mennä" ja "jos kohtaus x olisikin mennyt toisin" tai "jos asiaa y ei olisi koskaan tapahtunut" -ficcejä. AUita kai nuokin periaatteessa ovat, mutta sijoittuvat kuitenkin canonmaailmaan.
Canon-AU-buumeja, kiitos!
Enkunkielisellä puolella yksi tuoreimpia buumeja tuntuu olevan se, että hahmoja esitetään aseksuaaleina ja aromanttisia. Myös hahmojen esittäminen transsukupuolisina tuntuu yleistyneen kovasti.
-
Vaikka mua itseäni ei juuri kiinnosta fikkaamisessa yhtään muu kuin parittaminen ja smutti, niin on kyllä hauska seurata vierestä, että esimerkiksi juuri aseksuaalisuutta käsitelevät tekstit, tai tarinat joissa ei ole romantiikkaa ollenkaan, on varsinkin enkkupuolella yleistyneet. Varsin usein muistan vuosien varrella kuulleeni gen-tesktejä kirjoittavilta tyypeiltä, että on se tylsää kun kaikki lukee vaan pornoa ;D
Ei mutta, se on hauska nähdä, että tarinoiden mahdollisuudet on laajetunut. Liekö lukuisten AU-juttujen avustuksella? Ennen muinoin minusta tuntui, että canonista poikkeaminen oli suurin synti mitä saattoi tehdä, mutta nyt musta ihmiset vapautuneemmin kirjoittaa mitäs jos-tekstejä. Fix it-fikki genrenä oli ainakin joku mihin olen vasta vähä-aiaka sitten alkanut törmäillä huomattavasti enemmän! Siis siihen, että jos hahmoja kuolee tai muuten vain tarina loppuu ikävästi, niin kirjotaampa siihen korjaus. Fantastista. Tosin Violetun mainitsemia canon-au-tekstejä saisi kirjoittaa enemmänkin... mutta on ne silti nousussa.
-
Jännää sinänsä, koska kun mä aloitin ficcien lukemisen noin 15 vuotta sitten, huomattava enemmistö tarinoista oli täysin seksittömiä ja parituksettomia, joten onkohan se fandomkohtaista vai ollaanko 15 vuodessa tehty yksi sykli ja palattu sen sisällä ei-pornon kautta pornoon ja takaisin. ;D Musta tuntuu, että porno oli jossain vaiheessa kovasti in. Sen jälkeen se on ollut ehkä vähän out. Oma lukemiseni Finissä ja kokonaisuudessaan muutenkin on suorassa suhteessa pitkien ficcien kulttuurin kuolemiseen. Raapalesarjat ja oneshotit on ihan hyviä, mutta kyllä mun todellinen rakkaus on edelleen pitkä, (mieluiten pornoinen LOL) ehkä vähän jauhava, jonnekin etenevä teksti, joka alkaa jostakin ja päättyy johonkin eikä ainoastaan kerro erillisiä pätkiä siltä väliltä. Musta tuntuu, että nykyinen trendi ainakin Suomessa kirjoitella pätkiä ja lyhyitä juttuja on tämän hektisen maailman trendi, joka varmaan palvelee suurinta osaa, jotka elää siinä hektisessä maailmassa, mutta se ei tarjoa mulle riittävää, pitkäaikaista todellisuuspakoa. Toisaalta tämä trendi olisi ihanne laiskalle kirjoittajalle, jos vaan sitä osaisi ja pystyisi hyödyntämään, mutta kun ei sellaisten kirjoittamisesta myöskään itse saa kiksejä. ;D
-
Oisko lyhyiden tekstien kasvulla jotain tekemistä sillä, että monet haasteet suosivat lyhyitä tekstejä, oli sitten kyse kirjoitus- tai kommentointihaasteista? Räikein esimerkki joka mieleeni tulee on kai klassinen 3 kertaa kun -haaste, jonka englannikielinen esikuvassa tehdään viisi kertaa (ja yhden kerran ei tehdä xD)
Toisaalta kirjoitettujen fandomien laajentuminen saattaa myös suosia lyhyttä muotoa. Jos ei ole mitään takeita sille onko mahdollisesti veilä suomeksi kirjoittamattomalle fandomille yleisöä ollenkaan, niin se saattaa ohjata kirjoittamaan lyhyitä tekstejä kokeeksi. Lyhyen tekstin voi myös paremmalla omalla tunnolla laittaa kommenttikampanjaan tyrkylle, kun taas pitkä teksti on... no. Aikaa vievä. Nykyään ihmisillä tosiaan on niin rajallisesti aikaa.
Itse en koe kovin hyvä kirjoittamaan pitkiä tekstejä, mun omin formaatti on aina ollut keskipitkä one-shot. Toki pitkiä tarinoita niin mielellään lukisi, mutta ymmärrän, että ne vie aikaa ja vaivaa kirjoittaa ja jos fandom on harvinainen, niin moni miettii kannattaako julkaista ollenkaan.
Mä sanoisin kaikille, jotka on joskus epäilleet, että onko harvinaisesta fandomista kirjoittaminen ajanhukkaa, niin julkaise ihmeessä. Mä takaan, että aina sieltä jostain kivenkolosta kaivautuu vähintään se yksi ihminen joka on täpinöissä :D
-
Mä olen aivan umpisurkea kirjoittamaan pitkiä tekstejä, mutta saan niiden kirjoittamisesta jotenkin enemmän kuin lyhyiden tekstien kirjoittamisesta. Luultavasti ne jää mulle pöytälaatikkoon siksi, että jos saan ne valmiiksi, ne on jo kauan aikaa sitten menneet pois muodista tai eivät ole ikinä muodissa olleetkaan. ;D Tietyt haasteet tulee multa jo korvista kuten just toi minkä mainitsit. ;D
-
Minäkin tykkäisin kyllä lukea canon-maailmaan sijoittuvaa AU:ta ja myös sellaista ihan kokonaan miljöötä vaihtavaa AU:ta enemmänkin. Ehkä tän Starbucks-AU tai kukkakauppa-AU -meiningin haaste on siinä, löytyykö siitä uuteen miljööseen asetetusta tutusta hahmosta/pariskunnasta/tms. sitä jotakin, minkä takia just minä haluan lukea just tietystä hahmosta tai pariskunnasta. Ja toisaalta: jos haluan lukea lempipariskunnastani erityisesti sellaista angstivetoista tekstiä, niin ehkä ennemmin sitten voin etsiskellä historiallisiin sotiin liittyviä AU-ficcejä kuin niitä kahviloita ja kukkakauppoja :) Mutta siis, jos AU on in niin olen siitä hyvilläni.
Ainakin omalla kohdallani tuntuu myös ehkä vähän siltä, että olen havahtunut AU:n mahdollisuuksiin siinä vaiheessa, kun lempiaiheet ovat alkaneet tuntua tuhanteen kertaan kolutuilta. Sitten kun siitä tutusta asetelmasta ei saa enää mitään irti, AU antaa uusia mahdollisuuksia sotkemalla palasia vähän. En osaa arvioida AU:n tämänhetkistä buumiastetta mutta jos se on viime vuosina ollut nousussa, ehkä syy vois olla muiden lisäksi myös siinä, että jotkut fandomit - ja ajattelen tässä nyt HP:tä - on kirjoitettu ja luettu vuosien varrella niin perinpohjaisesti että moni alkaa jo kyllästyä canoniin.
Ja minä henkilökohtaisesti kyllä kaipailisin pitkiä jatko-ficcejä! Itse oisin taipuvainen ajattelemaan, että jossujb:n mainitsema fandomien sirpaloituminen saattaisi hyvinkin olla lyhyiden ficcien ja raapaleitten suosion taustalla. Vaikka tämä ei ehkä olekaan hirveän ylevää, kyllä mun mielestä on paljon mukavampi kirjoittaa tarinaa jos on kommentoivia lukijoita. Yksi syy siihen minkä takia tykkään ficeistä on just se että kirjoitukset eivät jää pöytälaatikkoon ja että niille on suhteellisen helppo saada muitakin lukijoita kuin paras kaveri. Jos fandom on vilkas ja lukijoita ja kirjoittajia on paljon, on ehkä todennäköisempää että jatkikselle löytyy lukijoita ja silloin sitä on kivempi kirjoittaakin, eikä sitä voi myöskään yhtä helposti jättää kesken ja unohtaa jos alkaa kyllästyttää.
Lisäksi en ole henkilökohtaisesti oikein koskaan tajunnut raapaleita, varsinkaan sellaisia joissa pitää oikeasti olla vaikkapa se 100 sanaa! Mä haen kirjoittamiselta sellaista flow-tunnetta ja sitä että kun pyörät lähtee pyörimään niin tekstiä tulee sivukaupalla, ja sadassa sanassa ei ehdi niinku edes aloittaa. Mutta ehkä raapaleiden kirjoittaminen opettaisi mulle jotain olennaista tiivistämisestä ja editoimisesta.
-
Rakastan lukea tyyliin 50-100 osaisia jatkiksia, joiden sanamäärä per osa on tyyliin 5-10 000. Suomeksi ei nykyään enää kovin montaa pitkää jatkisficciä ole, mutta en valita, koska viihdyn niin hyvin englanninkielisen fanfictionin parissa.
Raapaleet sitten. Itse kirjoitan lähes pelkästään raapaleita, ja olenkin salaa ilakoinut kun finin raapale/ficletkanta on tässä parin viimevuoden aikana räjähtänyt nousuun. Ennen raapale/fikletsarjoja ei ollut niin paljon.
En muuten ymmärrä raapaleiden dissausta, koska imo se on oma taidemuotonsa. Tai siis. Tasan sata sanaa vaatii kirjoittajalta paljon enemmän ollakseen hyvä, kun pidempi teksti taas (joissa usein jaaritellaan, kierrellään ja laahaillaan ihan vain koska halutaan isoja sanamääriä) on paljon armollisempi.
-Ansa
-
Ansa, olen samoilla linjoilla raapaleiden kirjoittamisen suhteen, se on vaan jotenkin tavattoman tyydyttävää, kun saa tarinan istumaan just siihen sataan sanaan. Raapaleet on ficcimaailman lyhytelokuvia, paljon vaikeampia tehdä kun pitkät, mutta paljon vähemmän kysyttyjä ja arvostettuja ::)
Toisaalta olen samoilla linjoilla myös Karviksen kanssa, pitkien ficcien lukeminen on vaan niin paljon nautinnollisempaa, tai ainakin pitkäkestoisempaa, ja siksi ne on niin paljon kätevämpiä todellisuuspaon kanssa. Raapaleista jää useimmiten semmonen nälkä, että haluaisi lukea lisää kyseistä asetelmaa/hahmoja/mitä tahansa. Mutta toisaalta ehkä sitten mieluummin kärsin tästä nälästä kun että lukee pitkää jatkista johon kyllästyy kesken tai joka tuottaa muuten pettymyksen... ei voi voittaa :D
Kyllä se on varmaan just tää maailman hektisyys joka ajaa siihen että lyhyemmät tekstimuodot nostaa suosiotaan... toisaalta ehkä pitäis pistää joku jatkishaaste pystyyn, sellaisen kirjoittaminen kaverin (ehkä jopa kenen tahansa) kanssa (vaikkapa skypen välityksellä) onnistuu niin sata kertaa helpommin kun yksin puurtaminen :P
Sekin on jännä, miten suomenkielisillä ficeillä ja enkkuficeillä on niin eri buumit.
-
Mä ehkä jollain tavalla ymmärrän tuon toyhton ajatuksen, että jatkista jaksaa kirjoittaa, jos saa palautetta. Muistan, että se oli aikoinaan hyvin inspiroivaa ja vieläkin se inspiroi, jos joku muistaa jonkun keskeneräisen tekstin ja kysyy, mitä sille kuuluu, mutta musta pitemmän ficin kirjoittaminen sujuu lopulta paremmin juuri ilman yleisöä, ehkä just jonkun yksittäisen kaverin tuella korkeintaan. Yhteisön kanssa on kivempaa puhua yleisemmällä tasolla kaikista ficci-ilmiöistä ja muusta mukavasta kuin ottaa vastaan ja pelätä palautetta omasta tekstistä. Lyhyissä jutuissa se vielä käy, mutta pitemmät tekstit on jotenkin paljon henkilökohtaisempia ja paljastavampia ja sen verran omia lempilapsia, että niitä on kivempi työstää pöytälaatikossa. Toisaalta, kun niitä työstää pöytälaatikossa sinne ne tahtoo sitten jäädäkin.
No mä kyllä väitän, että raapaleen kirjoittaminen ei ole sen vaikeampaa kuin pitkän ficin eikä kumpikaan ole toistaan armollisempi eikä parempi, jos on hyvä, mutta niitä kumpiakin on paljon myös huonoja. Ja dissaan henkilökohtaisesti raapaleita ihan oman mielipiteen voimalla. En jaksa aina lukea raapaleita. Ne alkaa tuskastuttaa. Niitä tuntuu olevan liikaa - raapaleita ja ficlettejä ja kaikkea lyhyttä. Kyse ei ole siis siitä, että dissaan jotain taidemuotoa tai pitäisin raapaleita jotenkin vähemmän taiteena kuin pitkiä ficcejä. En todellakaan pidä. Olen lukenut raapalesarjoja viime aikoina paljonkin ja henkilökohtaisesti alkaa välillä harmittaa, että ne on raapalesarjoja eikä pitkiä ficcejä, koska sisältö on töks, töks, töks, sarja töksähdyksiä. Aina kun pääsee tunnelmaan, tulee jo katko. Sitten voi toisaalta kysyä miksi töksähtelyn pitäisi olla arvostetumpaa kuin jaarittelun. ;D Ei pitäisi mun mielestä. Ja siis näissä raapalesarjoissa on mukana aivan loistavia tekstejä, mutta se tyylin katkonaisuus häiritsee, kun jatkuvaa hyppäämistä tapahtumasta toiseen. Se häiritsee vähän samaan tapaan kuin suomenkielisten ficcien enkkudialogit. ;D
Vertaus lyhytelokuviin ehkä toimii, koska en tykkää lyhytelokuvistakaan enkä yleensä novelleistakaan. ;D
-
Vertaus lyhytelokuviin ehkä toimii, koska en tykkää lyhytelokuvistakaan enkä yleensä novelleistakaan.
Hahaa, mä taas en oikein välitä elokuvista koska ne on liian lyhyitä, just kun löytää hyvän niin se loppuu :D Katson mieluummin tv-sarjoja. Jospa sama liittyisi raapaleihinkin! Toisinaan tuntuu myös vaikka ihan romaaneja lukiessa että multa kestää pari lukua, ennen kuin pääsen lukiessa vauhtiin ja esimerkiksi lakkaan analysoimasta kirjoitustyyliä. Enkä nyt väitä tietäväni, onko raapaleiden kirjoittaminen tai lukeminen haastavampaa vai helpompaa kuin one-shottien tai jatkisten tai minkä tahansa muun, varmaan haasteet vain on aika eri tyyppisiä.
-
Raapalesarja on ehkä mun suosikkiformaatti. Tosin olen toki muutaman sarjan ihan suoraa sanottuna ryssinyt päin puuta sillä, etä olen tiivistänyt aivan liikaa ja lopputulos on tosiaan auts-töks-töks-töks erästä sketsihahmoa lainatakseni :D Mutta raapalesarjassa on muita niin ihania ominaisuuksia, kuten se, miten joustavasti sillä voi vaihtaa kohtausta, tilannetta ja näkökulmaa. Mun suurin ongelma pidempien tekstien kanssa on, etten yhtään osaa katkaista kohtauksia. Niinku elokuvista sanotaan, niin "leikata". Jotenkin huomaan aina jos yksi kohtaus tapahtuu vaikka ulkona ja seuraava tärkeä kohtaus olis sisällä, niin mun on pakko kirjoittaa se miten ne kävelee ulkoa sisälle, vaikkei sillä olis mitään oleellista merkitystä mihinkään. Raapalesarjat on opettanut leikkaamisen taitoa.
Raapaleet on myös lukemisen kannalta joustavia kokonaisuuksi. Harvassa muussa formaatissa voi vaihtaa näkökulmaa niin äkkiä ja lukija silti hyväksyy sen helmpommin. Kappaleet on kuin helmiä nauhassa, yksinääkin kauniita, pieniä kokonaisuuksia. Toki lopputulos voi töksädellä ja allekirjoittaneella on julkaistunakin sellaisia feilejä että hävettää. Mutta parhaiten onnistuneet tekstit taas on kaikkien pettymysten arvoinen :D Ja toisaalta, eihän kukaan runokokoelmastakaan sano, että ne töksähtelee, joten ei raapaleidenkaan tarvitse.
Tosin sitä mä mietin että kuka pällä englanniksi aikoinaan keksi drabblet, englanniksi kun 100, tai 200 sanaan saa mahtumaan paria virkettäkään :D Triplaraapale taas suomeksi lähentelee aivan pätevää englanninkielistä ficlettiä. Suomeksi sataan sanaan on avian mahdollista mahduttaa joku kokonainen ajatus. En ole toistaiseksi vielä ikinä nähnyt vastaavaa englanniksi.
Pidempien tekstien kirjoittamine on kyllä kivaa... mutta mä olen kans sitä heimoa, että ilman feedbackiä mistään ei tule yhtään mitään. Ja mulla ei ole mitään motiivia kirjoittaa pöytälaatikkoon. Jos mulla ei olis Finiä missä julkasta niin tokkopa kirjoittaisin yhtään mitään. Ellen sitten AO3:seen... A03 ehkä suurin yleismaailmallinen buumi lähiajoilta jonka muista, se on niinku ensimmäinen oikeasti kunnolla toimiva multifandomfikkiarkisto. Fanfiction.net on aina ollut jörkyttävä vitsi xDDDD Olen monta kertaa miettinyt, että siirtäisinko omat fikkini sinne, koska ne huolii suomenkieltäkin, mutta en ole päässyt puusta pitkään.
-
toyhto, mulla on sama ongelma monesti kirjojen kanssa. Vasta vähän matkaa alusta eteenpäin se alkaa oikeasti kiinnostaa. Tuohon se varmaan liittyy, miksi novellit ja lyhyet romaanit tuntuu niin epätyydyttäviltä. Monesti paksutkin kirjat loppuu kesken. Ficitkin tuppaa loppumaan kesken, jos ne on hyviä. :D
jossujb, toi just kuulostaa siltä, että raapaleet on laiskan naisen kirjoitustyyli. ;D Periaatteessa pitäisi ihan sopia mulle, koska olen laiska ja tykkään ytimekkäistä lauseista, mutta raapaleet on jotenkin liian katkonaisia. Mä en osaa katkaista kohtauksia ollenkaan ja nekin töksähtää aika usein, mutta jos vaihtoehdot on vain ne, että sisällön pitää olla tosi lyhyt tai sitten saa venyä pitkäksi, suosin pitkää, koska se on jostain syystä henkisesti tyydyttävämpää. ;D Ilmeisesti myös lukiessa, koska mua harmittaa raapaleissa juuri se, että ne on vain pätkiä. Raapalesarjan lukeminen on yhtä vähän tyydyttävää kuin sarjakuvan lukeminen: näytetään jotain ja sitten taas hypätään seuraavaan, ja vaikka mulle ei lukijana tarvitse kaikkea selittää, se kohtauksesta toiseen hyppiminen on rasittavaa, kun se tapahtuu jatkuvasti. Se on rasittavaa muuten joka formaatissa. Niin sarjoissa, leffoissa kuin musavideoissakin. En tule varmaan koskaan ymmärtämään, miksi on muka niin cool hyppiä pikavauhtia kohtauksesta toiseen. ;D Tykkään leffoissakin eniten rauhallisista kohtauksista, joissa ei paljon mitään tapahdu, mutta joissa kasvatetaan jännitettä ja raapalesarjassa tai varsinkaan yksittäisessä raapaleessa vastaavaa tunne-elämän tyydytystä on vaikea saada, vaikka siellä harjoitettaisiin useammassa raapaleessa peräkkäin jännitteen nostattamista ja kerrottaisiin tapahtumia kronologisessa järjestyksessä. Toi kronologia noin muuten ei ole erityisen merkittävä asia. Raapaleiden kerrontatyyli on yleensä sen verran aukkoista, että keskittyminen on paljon vaikeampaa kuin keskittyä pitempään jaaritukseen. Ja mä en siis edes tykkää liiasta jaarituksesta, mutta saa sitä usein olla vähän enemmän kuin raapaleessa.
Jos musta tulisi elokuvaohjaaja, tekisin varmaan yleisön mielestä puuduttavia elokuvia, joissa olisi pitkiä muka psykologisia kohtauksia ja paljon tuijottelua niin kuin Kauniissa ja rohkeissa. ;D
-
No jaa, kuka nyt laiskana mitäkin näkee :D Voin omasta kokemuksesta sanoa, että monet raapaleet on olleet huomattavasti vaikeampia kirjoittaa kuin mitä ne ilman rajoituksia olisi ikinä olleet. Mulla puuttuu sadan raapaleen sarjasta vain seitsemän, enkä ole saanut niita kuukausien kirjoittamisen jälkeen millään valmiiksi :D Mikä tahansa kirjoittaminen voi olla sinällään laiskaa, jos sen tekee laiskasti. Fikkaamisessa ei liene olennaista se, kuinka vaikeaa kirjoittaminen on, tai kuinka korkeatasoinen lopputuloksen pitäisi olla, vaan että kirjoittaessa on kivaa.
Josta tulikin mieleeni, että ehkä Finissä on kohtuullisesti aina suhtauduttu päällisin puolin ymmärtäväisesti siihen, että fikkaaminen on harrastus, mutta englanniksi ainakin joskus näkee äärirankkaa kritiikkiä kliseitä ja kirjoitusvirheitä yms. kohtaan. Olen ollut huomaavinani, että jonkun verran suopeus on sielläkin kasvanut. Ehkä siksi, että ihmiset uskaltaa enemmän ydistää oman persoonansa kirjoittamaansa tekstiin? Aikaisemmin, kenties oikeustoimien pelossa monet välttelivät mitenkään tulevansa yhdistetyksi erityisesti tietyistä fandomeista kirjoitettuihin teksteihin - jolloin fikin arvostelukin oli jotenkin julmempaa, kun tarinat tuntui vain "olevan" ilman että niitä olis kukaan kirjoittanut.
-
toi just kuulostaa siltä, että raapaleet on laiskan naisen kirjoitustyyli. ;D Periaatteessa pitäisi ihan sopia mulle, koska olen laiska ja tykkään ytimekkäistä lauseista, mutta raapaleet on jotenkin liian katkonaisia.
Sori Karvalakkirakastaja, mut tää särähti mun korvaan aika pahasti. :D *vetää herneet nenään* Imo raapaleiden kirjoittamisessa on enemmän vaivaa, kun sanamäärä on vain se sata. Jos haluaa raapaleesta hyvän ja ehjän kokonaisuuden (alku, keskikohta, loppu, joku sanoma tai järkevä ajatuskin vielä) ilman satunnaista diibadaa fiilistelyä TAI raapalesarjaa. Sitä pitää fiilata ja muokkailla ja jos muutat mielesi yhdestä asiasta, koko juttu pitää aloittaa uudestaan.
Imo raapaleet ei oo sitä että osaa tiivistää ja poistaa sanoja, vaan sitä että pystyy kirjoittamaan jonkun tunteen/ajatuksen/tapahtuman luontevasti 100-400 sanaan.
Oon kai yksi harvoista, kun nautin eniten juuri yksittäisten raapaleiden lukemisesta. Raapalesarjat on ihania myös joo, mutta yksittäinen raapale on parhaimmillaan niin taidetta, että tuntuu kun lukisit 100-200 sanassa kokonaisen kirjan tai runoteoksen.
-Ansa
-
toi just kuulostaa siltä, että raapaleet on laiskan naisen kirjoitustyyli. ;D Periaatteessa pitäisi ihan sopia mulle, koska olen laiska ja tykkään ytimekkäistä lauseista, mutta raapaleet on jotenkin liian katkonaisia.
Sori Karvalakkirakastaja, mut tää särähti mun korvaan aika pahasti. :D
Jes, tappelun makua! :D Haluan nyt tunkea lusikkani tähän soppaan ja todetta että itse ainakin hämmennyin alun perin tästä sinun Ansa kommentista:
Tasan sata sanaa vaatii kirjoittajalta paljon enemmän ollakseen hyvä, kun pidempi teksti taas (joissa usein jaaritellaan, kierrellään ja laahaillaan ihan vain koska halutaan isoja sanamääriä) on paljon armollisempi.
Tässähän sää alun perin sanot että raapaleet on vaikeampia kuin pitkät tekstit. Toisaalta itse sanoin tuolla aiemmin etten oikein tajua niitä, mutta en toivoakseni ottanut kantaa niiden vaikeuteen/helppouteen kirjoittajalle tai lukijalle. Mutta siis ihan näin ystävällisen sanailun hengessä haluan todeta, että Karvalakkirakastajan kommentti raapaleista laiskan naisen kirjoitustyylinä on mielestäni herne-nenä-osastolla about samaa luokkaa kuin kommentti pitkistä teksteistä helpompina koska niissä voi jaaritella mielin määrin :D
Sinälläänhän tää on ihan oikeasti tosi mielenkiintoinen keskustelunaihe. En ole ihan varma olenko ikinä edes tosissani yrittänyt kirjoittaa raapaletta, joten olen vähän väärä henkilö keskustelemaan siitä, millaisia haasteita on raapaleiden kirjoittamisessa verrattuna vaikka pidempiin one-shotteihin tai romaanimittaisiin teksteihin tai mitä näitä nyt on. Väittäisin kuitenkin että jos ihan tosissaan puhuu niin ei voi oikein sanoa että joku kirjoitustyyli tai tekstilaji on helpompi tai vaikeampi kuin muut, koska eri kirjoittajille eri jutut voi olla haastavia, ja lisäksi eri kirjoitustyyleissä eri asiat on haastavia. Ihan varmasti 50 000 sanan tekstissä on paljon enemmän aikaa sanoa kaikessa rauhassa se mitä tahtoo eikä tarvitse samalla tavalla nähdä vaivaa yrittääkseen saada paljon tunnetta/asiaa/juonta/tulkintaa tiivistettyä 100 sanaan. Mutta siitä huolimatta ois mun mielestä todella outoa väittää tällä perusteella, että raapaleet ois jotenkin absoluuttisesti vaikeampia kirjoittaa kuin pitkät tekstit, ja sekin on aika outo oletus, että pitkää tekstiä kirjoittaessa jaariteltaisiin ihan vain jotta sanamäärä kasvaa - ellei sitten ole kyse NaNosta ;) Toki varmasti on haaste kirjoittaa ehjä tarina jonka pituus on 100 sanaa, niin kuin on myös haaste kirjoittaa ehjä tarina jonka pituus on 50 000 sanaa. Jos saataisiin keskusteluun joku joka myöntäisi suhtautuvansa intohimoisesti sekä hyvin lyhyisiin että hyvin pitkiin teksteihin, niin ehkä hän voisi auktoriteetillaan arvioida kummankin tyylin haasteita!
Jos musta tulisi elokuvaohjaaja, tekisin varmaan yleisön mielestä puuduttavia elokuvia, joissa olisi pitkiä muka psykologisia kohtauksia ja paljon tuijottelua niin kuin Kauniissa ja rohkeissa. ;D
Ja kun mää kirjoitan niin parasta on kirjoittaa kohtauksia jossa vaan tuijotetaan ja tuijotetaan ja mitään ei tapahdu :D Ah! Ja sitten lukijana taas parasta ikinä on pitkät ficit joissa jännite kasvaa lähes turhauttavan hitaasti ja on tuijottelua ja tuijottelua ja tuijottelua ja sitten BÄNG tyypit lopulta pussaa ja se on parasta ikinä, ja mitä pitempi ficci on ollut ennen sitä (niin että sen silti jaksaa lukea) niin sitä mahtavampia on loppusuutelot.
-
Tasan sata sanaa vaatii kirjoittajalta paljon enemmän ollakseen hyvä, kun pidempi teksti taas (joissa usein jaaritellaan, kierrellään ja laahaillaan ihan vain koska halutaan isoja sanamääriä) on paljon armollisempi.
Tässähän sää alun perin sanot että raapaleet on vaikeampia kuin pitkät tekstit. Toisaalta itse sanoin tuolla aiemmin etten oikein tajua niitä, mutta en toivoakseni ottanut kantaa niiden vaikeuteen/helppouteen kirjoittajalle tai lukijalle. Mutta siis ihan näin ystävällisen sanailun hengessä haluan todeta, että Karvalakkirakastajan kommentti raapaleista laiskan naisen kirjoitustyylinä on mielestäni herne-nenä-osastolla about samaa luokkaa kuin kommentti pitkistä teksteistä helpompina koska niissä voi jaaritella mielin määrin :D
Ihan varmasti 50 000 sanan tekstissä on paljon enemmän aikaa sanoa kaikessa rauhassa se mitä tahtoo eikä tarvitse samalla tavalla nähdä vaivaa yrittääkseen saada paljon tunnetta/asiaa/juonta/tulkintaa tiivistettyä 100 sanaan. Mutta siitä huolimatta ois mun mielestä todella outoa väittää tällä perusteella, että raapaleet ois jotenkin absoluuttisesti vaikeampia kirjoittaa kuin pitkät tekstit, ja sekin on aika outo oletus, että pitkää tekstiä kirjoittaessa jaariteltaisiin ihan vain jotta sanamäärä kasvaa
En ole väittänyt että jompi kumpi (raapaleet vs. pitkät tekstit) olisi vaikeampaa kirjoittaa nyt ja aina, vaan sitä, että hyvä raapale vaatii kirjoittajalta enemmän. Toisin sanoen esim. jos aihe on sama, niin imo raapaleet on haasteellisempia kun tekstit, joissa saat rauhassa kirjoittaa asiat ja tapahtumat omaan tahtiin. Armollinen ja haastava ei tietääkseni tarkoita automaattisesti helppoa ja vaikeaa.
-Ansa
-
Ansa, mä kyllä näen aika pienen sävyeron siinä, että onko joku tyylilaji vaikeampi kirjoittajalle vai vaatiiko se onnistuessaan kirjoittajalta enemmän :) Olet toki ihan oikeassa siinä, että armollinen ja haastava eivät tarkoita helppoa ja vaikeaa, mutta aika lähellä nekin adjektiivit on kyllä toisiaan, ehkä "helppo" ja "vaikea" on vaan vähän sellaisia palikkasanoja kuvaamaan samaa ajatusta. Mutta eri tyylilajien helppous tai vaikeus tai haastavuus tai armollisuus on mielenkiintoinen keskustelunaihe, josta löytyy varmasti niin paljon hyvin perusteltuja mielipiteitä kuin löytyy kirjoittajiakin. Samalla tulee vähän ravisteltua ehkä omia piintyneitä näkemyksiä jos saa tietää, että joku toinen kokeekin jonkun tyylilajin ihan eri tavalla kuin itse kokee. Ja täytyy myöntää että jo tämän keskustelun perusteella mulle on tullut sellainen olo, että ehkäpä pitäisi kokeilla sitä raapaleidenkin kirjoittamista - vaikka uskonkin, että se fiilis mitä itse kirjoittamiselta itselleni haen on helpompi löytää vähän pitempiä tekstejä kirjoittaessa.
Mikään tyylilajihan ei myöskään ole toisilta pois - vaikkakin ehkä tällaisessa suhteellisen pienessä suomenkielisten ficcien maailmassa voi ajatella, että jos jengi innostuu tosi paljon kirjoittamaan raapaleita, niin ehkä niitä jatkiksia sitten tulee vähän harvemmin. Mutta eipä sitäkään kannata murehtia, pitää vaan fiilistellä niitä omaan makuun sopivia tekstejä mitä löytää ja välillä kokeilla lukea jotain sellaista mikä ei olekaan niin tuttua.
Ja ihan tällei sivumennen sanoen, kun keskustelun otsikkona on buumit, musta on ihan mahtavaa että AO3:ssa pystyy tagien kautta hakemalla tsekkaamaan esimerkiksi että mitkä on fandomin suosituimmat paritukset! Mahtavaa tilastotietoa! Vielä kun saisi samat infot julkaisuajankohdan mukaan ryhmiteltynä, sitten voisi tehdä tilastollista vertailua vaikkapa siitä että mitkä paritukset nostaa suosiotaan tai minkä pituisia ficcejä tyypit julkaisee milloinkin.
-
Ansa, mun mielestä sä nimenomaan alunperin väitit, että raapaleita olisi vaikeampi kirjoittaa kuin pitkiä ficcejä ja musta näyttää, että väität sitä edelleen ja juuri siihen mä reagoin tuossa kommentissa, josta "vedit herneet nenään". Tuo laiskan naisen kirjoitus -osio oli vitsi, koska mä itse toteuttaisin raapaleet varmasti juuri sillä tavalla, että ne olisi laiskan naisen versio, mutta ei se olisi sen parempaa tai huonompaa kuin pitkät ficit. Sen verran olen raapaleita itsekin kirjoittanut, että ne ei tuota sitä suurempaa ongelmaa kuin pitkätkään ficit - ainoastaan erilaisia pulmia, joten en todellakaan ole samaa mieltä, että raapaleiden kirjoittaminen olisi vaikeampaa ja siksi jotenkin ylevämpää ja parempaa kuin muiden ficcien. Puhuin asiasta vain siksi, että itse tykkään henkilökohtaisesti sekä kirjoittaa että lukea tekstiä, joka ei jatkuvasti katkea.
En ole väittänyt että jompi kumpi (raapaleet vs. pitkät tekstit) olisi vaikeampaa kirjoittaa nyt ja aina, vaan sitä, että hyvä raapale vaatii kirjoittajalta enemmän
Jos ei nyt ole vielä tullut selväksi niin mun mielestä toi väite on ihan puppua. ;D
//Tai tarkemmin sanoen väite voi olla sulle totta henkilökohtaisena kokemuksena, mutta yleisenä väitteenä se on puppua ja kuulostaa nimenomaan toisen arvottamiselta toisen yläpuolelle muka haastavampana ja muka kirjoittajalta enemmän vaativana. WTF? En todellakaan allekirjoita.
-
Ei haastava välttämättä tarkoita, että lopputulos on ylevämpi, tai parempi tapa kirjoittaa. Hyvänä esimerkkinä sanoisin vaikka lempihaasteeni 12+ -virkettä, joka on kaikkine rajoituksineen ja sattumavaraisine sanalistoineen äärimmäisen haastava kirjoittaa, ja vaatii vapaata muotoa enemmän, sanotaanko nyt vaikka, käsityöläisyystaitoa. Sinnikkyyttä pitäytyä ennalta määritettyjen raamien sisällä. Se on vaikeaa samalla tavalla kuin vaikean yhtälön ratkaisu on vaikeaa.
Pitkä teksti on taas vaikea ihan omalla tavallaan. Pitkä tarina on taas enemmän niinku palapeli, mitä pitää jaksaa puurtaa, vaikka siellä olis pitkä siivu pelkkää taivasta. Se ei ole samalla tavalla haastavaa siinä mielessä, että tota et saa kirjoittaa tai tuo ei todellakaan mahdu, tai että tuohon suuntaan ei voi mennä. Nyansseja. Pitkä teksti ei välttämättä ole teknisesti (useinkaan) niin vaikea, mutta vaatii ämpärikaupalla viitseliäsyyttä ihan eri levelillä. Mä näkisin, ettei yksi tapa ole toista parempi, tai että yksi laji ehdottomasti toista haastavampi kirjoittaa, mutta mulle esim henkilökohtaisesti on aivan mahdottoman vaikeaa kirjoittaa pitkää tekstiä, joka ei leviäisi käsiin kuin sulava jäätelö :D Raapaleet pakottaa muhun sellasta ryhtiä, että älä Jossu leviä nyt ympäriinsä :D
Toisaalta, ehkä mä olen just toisentyyppinen ihminen, että mä tykkään nopeatemposuudesta. Tosin kyllä kohtuas niin elokuvassa kuin kirjassa kuin tarinassa saa jonkun verran istua, että ehtii tajuamaan mitä siinä tapahtui. Tää on mulle vaikeeta, helppo on mulle kirjottaa tyhmii nopeita vitsei ja läpändeerosta, mut mikä se oli se pointti :D Mua harmittaa se kun ei ole hermoja suotu ihmiselle... kirjoitan helposti 12+ virkettä -haasteen vaikka iltapäivässä, mutta haluaisin kirjoittaa eeppisiä pitkiä tarinoita... mistä mä repisin sen kolme kuukautta hermoja sitä varten xD
Ja ihan tällei sivumennen sanoen, kun keskustelun otsikkona on buumit, musta on ihan mahtavaa että AO3:ssa pystyy tagien kautta hakemalla tsekkaamaan esimerkiksi että mitkä on fandomin suosituimmat paritukset! Mahtavaa tilastotietoa!
Tägit on niin musmuspus asia että <3 Vaikka toki toisinaan tägääminen spoilaa tekstin niin totaalisesti että se karkoittaa kaikki. Tulin kerran pistäneeksi tägeihing jonkun "past-abuse" tai vastaavaa ja ne tägit kuulosti niin järkyttävän rankalta, ettei sitä tekstiä lukenut kukaan. Oikeasti siinä tekstissä ei ollut mitään HC-väkivaltaa vaan pelkkää aihepiirin jonkinlaista käsittelyä, tulin vaan laittaneeksi ne, jotta ihmiset voi mustalistata ne halutessaan.
Mutta toisaalta, tägäämällä niin helposti saa filteröityä itselleen mieluista lukemista, että kai se on silti tägäämisen väärti.
-
Se ei ole samalla tavalla haastavaa siinä mielessä, että tota et saa kirjoittaa tai tuo ei todellakaan mahdu, tai että tuohon suuntaan ei voi mennä.
Paitsi että kaikki nuo tulee vastaan myös pitkän tekstin kirjoittamisessa. ;D Pitkässä tekstissä on aivan hemmetin monta vaihtoehtoa, jotka voisi valita, mutta EI VOI kirjoittaa jokaista samaan tarinaan eikä todellakaan mahdu joka ainoa sivuhaara eikä kaikkiin suuntiin voi samanaikaisesti mennä. ;D 12+ virkettä on joo eri tavalla haastava, mutta kyse oli siitä, että joku muka vaatii kirjoittajalta enemmän. En voi sille mitään, että tuo enemmän kuulostaa nimenomaan asian arvottamiselta toisen asian yläpuolelle.
-
Ei, mut on se teaoriassa mahdollista, että kirjoittaisin pitkässä jatkisessa, jolla ei ole mitään haasteiden antamia rajoitteita, kaikki ideat mitä mun omaan rajalliseen mieleen tulee xD Tosin, tuliskojan siitä sitten semmonen Sodan ja Rauhan kokoinen eepos.
Mä en nää tota arvottamista haastavalla tai vähemmän haastavalla tavalla kirjoittaa, molemmissa tapauksissa sitä joutuu kuitenkin lyömään päätään lähimpään terävään kulmaan kun ei suju :D Vähän sama kun tekis helppoja ja vaikeampia sudokuja, ei se että joku osaa tehdä sen kolmen pisteen sudokun tee kestään parempaa ihmistä. Tai siitä kolmen pisteen tekstistä mitenkään onnistunutta kenenkään lukijan mielestä. Haasteen tai sanamäärän kanssa voi faktisesti epäonnistua, vapaassa kirjoittamisessa kaikki on subjektiivista.
Tosin tää keskustelu on mennyt nyt kokonaan ohi aiheesta, että ei sikäli :D
-
Ei, mut on se teaoriassa mahdollista, että kirjoittaisin pitkässä jatkisessa, jolla ei ole mitään haasteiden antamia rajoitteita, kaikki ideat mitä mun omaan rajalliseen mieleen tulee xD
Teoriassa mikä vaan on mahdollista, mutta todistaako se sitten sitä, että pitkän ficin kirjoittaminen on vähemmän haastavaa kuin joku muu, jossa on rajoituksia, koska toisaalta ne rajoitukset on sitten taas sellaisia, jotka vähentää valinnanvaraa ja ohjaa kirjoittamista ja itseasiassa auttaa kirjoittajaa sen sijaan, että ne vaatisi jotain enemmän niin kuin sä väität. ;D Mutta ihan sama. Olkoon sitten pitkän ficin kirjoittaminen ja kaikki haasteiden ulkopuolella ja raapaledin ulkopuolella kirjoitettu vähemmän haastavaa ja vaatikoon muu kuin pitkän ficin kirjoittaminen kirjoittajaltaan enemmän. ;D
-
Oiskohan tämä jo sanottu mutta eikös esimerkiksi haasteiden tai raapalemitan antamat vaatimukset/rajoitukset ole ihan erityylistä haastavuutta kuin "rajoittamattoman" tekstin haastavuus, oli se sitten one-shot tai ihan lyhyt teksti ilman määrättyä sanamäärää tai romaanimittainen tarina? Haasteiden ja sanamittojen antamat rajoituksethan on tavallaan myös rakennuspalikkoja tarinalle, sellaisia että "tässä sulle tällainen palikka, ota tämä ja rakenna tähän ympärille", tai että "tässä sulle seinät, rakenna tähän sisälle". Ne toki rajoittaa mutta väittäisin että ne voi myös auttaa muotoilemaan tarinaa, koska ne antaa tavalla tai toisella raamit. Voisin kuvitella, että esimerkiksi tietynlaista tyhjän paperin kammoa voisi vähentää se, että vakkapa haaste antaa selkeät raamit tai ohjeet, joihin kirjoittaja voi osittain nojata. Ja tavallaanhan esimerkiksi NaNo tai mikä muu tahansa pitkää tekstiä edellyttävä haaste antaa samalla tavalla raamit. Mä itse en ole ala-asteiän jälkeen kirjoittanut romaanimittaista originaalitekstiä muuten kuin NaNossa, ja ehkä siinäkin on kyse siitä, että vaikka se 50 000 sanaa on tavallaan myös haaste, joka voi objektiivisessa mielessä onnistua tai epäonnistua, niin samalla se 50 000 sanaa antaa mulle myös selkeän raamin ja tavoitteen siitä, mitä tarinalta haetaan ja tukee kirjoittamista.
Vähän samanlainen tilanne vois olla runon tai laulun loppusointujen kanssa. Joku vois sanoa että ilman loppusointuja kirjoittaminen on armollisempaa tai vaatii kirjoittajalta vähemmän, ja joku vois sanoa että loppusointujen käyttäminen antaa raamit ja suunnan tekstille ja helpottaa siten kirjoittamista. Ja kyllä mun mielestä vaikka kalevalaiseen runomittaan on tavallaan helppo kirjoittaa tekstiä, koska se antaa niin vahvasti raamit sille, mitä kirjoittaja tekee - mutta jossain toisessa formaatissa voi olla paljon helpompi sanoa se, mitä itse haluaa.
-
Teoriassa mikä vaan on mahdollista, mutta todistaako se sitten sitä, että pitkän ficin kirjoittaminen on vähemmän haastavaa kuin joku muu, jossa on rajoituksia, koska toisaalta ne rajoitukset on sitten taas sellaisia, jotka vähentää valinnanvaraa ja ohjaa kirjoittamista ja itseasiassa auttaa kirjoittajaa sen sijaan, että ne vaatisi jotain enemmän niin kuin sä väität.
Elä elä elä sekoita, se että raapaleet vaatii enemmän on Ansan pointti eikä minun :D Kohdista kriitikki oikeaan osoitteeseen :D
Ehkä sanan "haastellisuus" tai "vaikeus" käyttäminen vähän huono... en vain keksi mitään parempaa kuvausta sille, että esimerkiksi toyhton mainetsemissa runomitassa vs. vapaassa muodossa on selkeä ero. Sanitaanko, että rajoitteet on keinotekoisoa vaikeuelementtejä, kun taas vapaass kirjoittamissa vaikeus tulee siitä, että kaikki tiet on auki - eli mistä minä aloitan? Ainakin mulla henkilökohtaisesti vapaan tekstin aloittaminen on vaikeinta. Tuijottelee tyhjää tiedostoa, tuijottaa sitä ekaa virkettä sillee että ei perse, ei tää tästä lähde. Mut sit kun se lähtee niin se rullaa paljon helpommin kun vaikka raapalesarjassa, joka kenties on helpompi aloittaa mutta jossa törmää jatkuvasti satasen aitoihin :D
Ja hei, mä myönnän ihan tähän väliin, ettei tähän oo mitään oikeeta vastausta, kirjoittamisessa kompastuskivet on subjektiivisia. Mulle tulee mieleen piirtämisestä, koska se on mun omin taiteenlaji, esimerkiksi fotorealistisen kuvan piirtäminen ei välttämättä ole yhtään sen vaikeampaa kuin vaikka karikatyyri, mutta fotorealistinen kuva vaatii kymmeniä tunteja puuduttavaa työaikaa. Kun taas vaikka järkevän, loogisen perspektiivin piirtäminen on aivan helkkarin haastavaa - mutta ei välttämättä kestä kovin kauaa ollenkaan. Samaa mietin kirjottaessakin, että toiset asiat vie jumalattomasti aikaa ja toiset taas pakottaa funtsimaan niin että päässä sattuu.
-
Koetan tökkiä eloa topiciin, kun oon itsekseni pohdiskellut aihetta.
Oon nyt muutaman päivän aikana jonkin verran selaillut enkunkielisiä Potter-ficcejä AO3:sta, ja ollut huomaavani, että ihan valtavassa määrässä tekstejä tuntuu olevan sukupuolivähemmistöihin kuuluvia hahmoja!
En nykyään lue kamalan paljoa ficcejä, ja englanniksi en ole koskaan lukenut kovin paljoa, joten en osaa sanoa, onko tämä sukupuolivähemmistöjen kuvaaminen ollut aina näin iso juttu, mutta jotenkin vähän buumilta on viime päivien selailujen perusteella haiskahtanut. En myöskään ole koskaan lukenut aktiivisesti muita fandomeja; onko kukaan huomannut samaa ilmiötä muissa fandomeissa? Finissä en ole tällaisiin teksteihin ainakaan vielä törmännyt, luuletteko, että ne rantautuu suomenkielisiin ficceihin? Vai ovatko jo rantautuneet, ja oon vaan missannut kaiken? Tuntuu, että sukupuolivähemmistöistä on alettu pikkuhiljaa suomalaisissakin medioissa puhua enemmän, joten sinällään ymmärrän tämän aiheen yleistymisen ficeissä. Mitä mieltä olette, onko tämä buumi? Jos on, niin miksi? Tykkäättekö AU:ista, joissa on muuteltu hahmojen sukupuoli-identiteettejä siitä, mitä ne canonissa (todennäköisesti) ovat?
-
Tykkäättekö AU:ista, joissa on muuteltu hahmojen sukupuoli-identiteettejä siitä, mitä ne canonissa (todennäköisesti) ovat?
Hmmm. Näitä ei ole ihan hirveästi tullut vastaan ainakaan sillä lailla (tai Potterfandomissa), että hahmot olisi muunsukupuolisia tai trans.
Oletan, että tähän samaan syssyyn ei kuulu genderbendit, joissa nyt vaikka mieshahmoja on muutettu ihan sumeilematta naishahmoiksi? Se tuntuu olevan tosi vanha ilmiö, ja niitä löytyy joka fandomista muutama, mutta en näe sitä varsinaisesti buumina kuitenkaan. Ja useimmiten kyseessä ei edes ole mikään pieleen mennyt loitsu/taikajuoma/kirous, hahmot vaan on siinä maailmassa vastakkaista sukupuolta.
Pari Stucky-ficciä olen mielestäni lukenut, joissa Steve Rogers on transmies, mutta se on yleensä paljastunut vasta ficin edetessä mikä on ehkä hieman... en tiedä. Tavallaan toivoisi että mainittaisiin tageissa, koska ei se nyt kuitenkaan ole spoileri mielestäni ollut, kun niissä lukemissani tuo trans-asia ei kuitenkaan oikeastaan vaikuttanut juoneen. Osaisi vaan asennoitua alusta asti oikein, jos tietäisi? Ei mitään hyviä perusteluja :-[
Suhtautumiseni on vähän ristiriitainen samalla lailla kuin ace- ja aro-ficeissä. En oikein tiedä mitä mieltä olen niistä, tai sitten se riippuu siitä, miten asia on ficeissä kuvattu.
Onko kukaan muu huomannut, että masennuksen käsittely ficeissä olisi jotenkin yleistynyt (suorastaan buumiksi) viime aikoina?
Voi toki olla, että se on aina ollut yleistä, ehkä olen itse vasta nyt päätynyt sellaisiin fandomeihin, joissa on canonisesti masentuneita hahmoja ja ihmiset nauttii niillä mässäilystä.
Itse joko nautin tai ahdistun riippuen siitä, miten koko juttu on kirjoitettu, on vaan jotenkin ihan hirveää lukea sellaisia tekstejä, joissa tuntuu, että jonkun "parantuminen" on kokonaan jonkun toisen hahmon harteilla tai päähenkilöllä tuntuu menevän koko ajan yhtä huonosti/huonommin, eikä mitään valoa näy. Muutama Skam-ficci pitänyt jättää kesken tämän takia :(
-
Hmm... Ite en englanninkielisiä ficejä oikeastaan lue, mutta tumblrissa pyöriessäni olen huomannut, että AU:t/"headcanonit" (lainausmerkeissä, koska ne headcanonit siellä ei oikeestaan koskaan ole headcanoneita mun kriteerien mukaan) muunnelluista sukupuoli-identiteeteistä yms. on tosi yleisiä. Sukupuoliin ja seksuaalisiin identiteetteihin liittyvät asiat tuntuu tosiaan muutenkin olevan hirveesti pinnalla etekin netin ihmemaailmassa.
Itse voin sanoa suoraan, että mua ei nappaa noi hahmojen muunnellut sukupuolet/identiteetit, ei ficien eikä fanartin tai minkään muun kohdalla. On muutama juttu, joihin en halua, että hahmoissa kajotaan, ja sukupuoli (niin biologinen kuin sosiaalinen kuin identiteetti) on yksi niistä. Etninen tausta on toinen, samoin siihen sidoksissa oleva ns. perusulkonäkö.
Tumblrissa tätä ei koskaan uskaltais sanoa ilman et sais päälleen paskamyrskyn... Siellä vaan monet ei tunnu muistavan, että mun näkökulmasta toi asia menee "molempiin suuntiin". (Eli jos joku hahmo on selvää vähemmistöä esim. sukupuoli-identiteettinsä suhteen, en halua sitä sörkittävän yhtään sen enempää tai vähempää kuin niiden "valkoisten cis-heteroidenkaan". Yh ku vihaan tota "termiä". Koska aina ne "muutettavat" hahmot on niitä, jotka kuuluu sukupuoli-identiteetiltään ja oletetulta seksuaaliselta suuntautumiseltaan enemmistöön. Ja niiden muuttaminen tuntuu olevan kaikille ok, mutta vähemmistöjen muuttaminen ei.)
-
Tykkäättekö AU:ista, joissa on muuteltu hahmojen sukupuoli-identiteettejä siitä, mitä ne canonissa (todennäköisesti) ovat?
En suuremmin itse tykkää, mutta ymmärrän hyvin syyn sen muuttelun takana. Eri asioita halutaan nostaa esiin ja näyttää vaihtoehtoisia tapoja nähdä ja tuntea jotakin. Fanfiction on siihen hyvä keino ja kanava.
Toisaalta mietin sitä, onko se yhtään sen kummempaa (fanfictionissa siis) että ficissä Harrysta tehdään homo kuin että siitä tehdään vaikka trans-nainen? Tai tehtiinpä siitä sitten täysin eri luonteinen / tummaihoinen / raskaana oleva / luihuinen / Voldemortin salainen sielunkumppani / kotitonttujen jälkeläinen / zombie-Harry / tai "jotakin muuta/mitä". Yhtä kaikki siinä on kyse siitä, että jonkun luomasta mielikuvitushahmosta tehdään jotakin muuta kuin mitä se on alun perin alkuperäisen kirjoittajan luomana ollut. En oikeastaan näe suoranaisesti eroa siinä, onko yksi sen parempi tai huonompi, hyväksytympi tai torjutumpi kuin toinenkaan. Ero on ehkä lähinnä siinä, mitä kukin tykkää lukea tai kirjoittaa.
Etnisen taustan muuttaminen oli mielenkiintoinen esimerkki, mutta siitäkin tulee jokunen tapaus mieleen. Blaise Zabini oli ficeissä yhteen aikaan sekä musta että valkoinen riippuen siitä, minkä käsityksen kukin lukija oli saanut, koska osan mielikuvissa hän oli vain tummatukkainen. Näytelmässä Hermionen näyttelijä on tummaihoinen, mikä herätti ihmisissä hämmennystä, mutta Rowling oli kommentoinut että suoranaisesti hän ei ollut määritellyt Hermionen etnistä taustaa, vaan oletus ihmisillä tapahtui elokuvan perusteella. Siinä mielessä toisaalta Hermione olisi voinut olla vaikka brittiläisten vanhempien adoptoitu lapsi tai suvussa erilaisia etnisiä taustoja, mutta koska kirjoissa on selkeästi määritelty nimien ja esim. pukeutumisen perusteella esim. Patilin sisarukset etnisiksi hahmoiksi, lienee lähinnä kyse vain siitä, että sopiva näyttelijä nyt on vain sattunut olemaan eri ihonväriä. Luulen, että minua ei näytelmän katsojana välttämättä ihonväri edes häiritsisi, vaan saattaisin nähdä hahmon oman mielikuvani mukaisena näyttelijästä riippumatta. Teatterinäyttelijähän tuo esille nimenomaan hahmon luonnetta ja olemusta, ei välttämättä niinkään ulkonäköä. Onhan monesti teatterissa vaikka millaisia näyttelijöitä, jotka eivät todellakaan vastaa esim. kirjan kuvausta hahmosta, eikä se mitään haittaa, jos osaa näytellä. Elokuva on sitten vähän toinen juttu, koska sitä katsoo eri tavalla kuin näytelmää. Ja vaikka oopperassa laulutaito ja laulutapa merkitsee enemmän kuin ulkonäkö; on joskus vähän huvittava katsoa, että nuorta tyttöä esittää hyvinkin kypsä täti tai hoikkaa ja riutunutta hahmoa pyylevä lyyli. Mutta kun lauletaan, niin sitä ulkonäköä ei sillä tavalla enää ajattele, vaan hahmon näkee ikään kuin sen esiintyjän läpi. Osaankohan edes selittää kunnolla ajatuksiani, ja harhauduin kaiken lisäksi aiheesta. ::)
Mutta minulle ei sinänsä ole siis tärkeää ficissä se, että se ajaa jotakin asiaa. Voin kuvitella lukevani esim. jonkun ficin jossa hahmo on vaikkapa erilaista sukupuoli-identiteettiä edustava, siksi että pidän kerronnasta, tarinasta itsessään tai veikeästä juonesta, mutta tuskinpa lukisin sitä vain siksi, että siinä olisi tällainen hahmo pääosassa.
Fanfictionin buumeista yleisesti ottaen tulee mieleen lähinnä se, miten tietyt paritukset tai tietyt asiat ovat aina kuhunkin aikaan suosittuja. Ja pidän kyllä eräänlaisena buumina sitäkin, että raapaleet ja lyhyet tekstit ovat tosiaan yleistyneet viime vuosina. Tavallaan pidän siitä, että se madaltaa kynnystä julkaista tai edes kirjoittaa, kun oletusarvona ei ole mikään juonellinen pitkä jatkotarina, mutta mitenkään väheksymättä raapaleiden arvoa minusta on kyllä vähän sääli, että pidemmät ficit ovat selvästi vähentyneet viime aikoina.
-
Toisaalta mietin sitä, onko se yhtään sen kummempaa (fanfictionissa siis) että ficissä Harrysta tehdään homo kuin että siitä tehdään vaikka trans-nainen? Tai tehtiinpä siitä sitten täysin eri luonteinen / tummaihoinen / raskaana oleva / luihuinen / Voldemortin salainen sielunkumppani / kotitonttujen jälkeläinen / zombie-Harry / tai "jotakin muuta/mitä"
Minäkin näkisin että sukupuoli-identiteetin muuntelu tai hahmojen kirjoittaminen muina kuin cis-sukupuolisina on yksi fanfictionin mahdollisuus siinä missä kaikki muukin tuttujen hahmojen esittäminen jotenkin uudella tavalla :) Minusta on kuitenkin vähän eri asia esimerkiksi kirjoittaa hahmo trans-sukupuoliseksi tai ihastumaan samaa sukupuolta olevaan henkilöön kuin kirjoittaa hahmo vaikkapa täysin eri luonteiseksi (tai zombieksi, zombie-Harry nyt jotenkin kutkuttaa mun mielikuvitusta). Esimerkiksi hahmojen ihonvärin ja etnisyyden ja seksuaalisuuden suhteen voi nimittäin helposti käydä niin, että mikäli kirjailija ei erikseen ilmoita että hahmo on jotain muuta kuin valkoihoinen hetero, lukija kuvittelee hahmon valkoisena heterona, niin kuin nyt tuossa Hermionen tapauksessa ihonvärin osalta. Eli sinällään jos canonissa ei ole sanottu vaikka hahmon ihonväriä ja seksuaalisuutta, mun mielestä on vähän oma moka jos jumittautuu siihen omaan mielikuvaan vaikka hahmon valkoisuudesta/heteroudesta niin kovasti että muut tulkinnat näyttäytyvät ristiriitaisina canonin kanssa.
Ja siis tykkään myös kovasti fanfictionissa siitä että hahmojen identiteeteillä voi leikitellä kovastikin, ja jos alkuperäisteoksessa kaikki päähenkilöt olisivatkin valkoisia heteroita niin kuin länsimaisessa populaarikulttuurissa monesti muutenkin, mun mielestä yksi fanfictionin parhaita mahdollisuuksia on se että siinä voi kirjoittaa muidenkin kuin valkoisten heretoiden tarinoita. Mutta silti esimerkiksi se jos mieshahmo on canonissa kerran ihastunut naiseen, ei tietenkään kerro itsessään että hahmo olisi siinä mielessä hetero että ei voisi ihastua mieheen.
Tuntuu, että sukupuolivähemmistöistä on alettu pikkuhiljaa suomalaisissakin medioissa puhua enemmän, joten sinällään ymmärrän tämän aiheen yleistymisen ficeissä. Mitä mieltä olette, onko tämä buumi? Jos on, niin miksi? Tykkäättekö AU:ista, joissa on muuteltu hahmojen sukupuoli-identiteettejä siitä, mitä ne canonissa (todennäköisesti) ovat?
Minäkin olen kyllä itse asiassa huomannut tämän, tai sanotaanko että enkunkielisten Remus/Sirius -ficcien tageissa on esimerkiksi trans-hahmoja ollut siinä mielessä usein että olen havainnoinut asian :D Ja minäkin kyllä yhdistäisin sen siihen, että jos jostain aiheesta muutenkin aletaan puhua enemmän, se tulee pikkuhiljaa populaarikulttuuriinkiin ja varmaan ensimmäisenä just ficceihin, koska ficit on esimerkiksi ei-kaupallisuutensa takia jotenkin aika notkea kulttuurin muoto jossa on helppo nostaa esiin monenlaisia juttuja.
Mitä tulee siihen että rantautuuko tämä juttu suomenkieliseen fanfictioniin, olen tavallaan vähän epäluuloinen ylipäänsä "buumien" rantautumisesta Suomeen sen takia, että suomalainen fanfiction tuntuu aika pieneltä kentältä. Ainakin itse huomaan että esimerkiksi mainstreamista kovasti poikkeavat AU:t tuntuu helpommalta kirjoittaa ja julkaista enkuksi, koska vaikka myös enkuksi niitä luetaan huomattavasti vähemmän kuin tiukasti canonissa kiinni olevia ficcejä, silti niitä lukijoita voi olla tyyliin vaikka 20 sen sijaan että kirjoittaisi suomeksi ja pitäisi peukkuja että lukeeko kaksi ihmistä :D Tuntuu siis siltä että suomenkielisessä fanfictionissa hankalammin kehittyy semmoisia eloisia lokeroita muille kuin canonissa tiukasti kiinni oleville tulkinnoille. Mutta toisaalta taas ihan mahdollistahan se on tehdä suomeksi samoja juttuja kuin englanniksi.
Onko kukaan muu huomannut, että masennuksen käsittely ficeissä olisi jotenkin yleistynyt (suorastaan buumiksi) viime aikoina?
Tätä en itse ole huomannut! Ehkä nämä tosiaan menee fandomeittain/shippauksittain :)
-
Toisaalta mietin sitä, onko se yhtään sen kummempaa (fanfictionissa siis) että ficissä Harrysta tehdään homo kuin että siitä tehdään vaikka trans-nainen?
Hahaa, hyvä että Fiorella sanoit tän! Piti vähän nauraa itselle, kun tajusin, että niin, eihän se Rowling tosiaan mihinkään kirjoittanut, että Sirius ei ole hetero jne. Monet omat tulkinnat on jo niin pinttyneitä, että esim. kirjojakin lukee jo ne omat headcanon-lasit silmillä. Tottahan se on, että jollekin muulle jotkut hahmot ovat aina voineet olla vaikkapa transsukupuolisia, jos/kun canonissa ei ole toisinkaan sanottu.
Aloin kuitenkin miettiä noita tagejä, joista Violetu mainitsi. En ficcaa englanniksi, mutta jos ficcaisin, niin ehdottomasti laittaisin tageihin vaikkapa just maininnan jonkun hahmon transsukupuolisuudesta, mutta sitten toisaalta ei tulisi varmaan mieleenkään tagata vaikka jotain Siriuksen homoutta, koska se on itselle melkein canonia! Ja nyt vähän ärsytän itseäni! Koska jos tageja nyt ajattelee kätevänä mahdollisuutena etsiä itseä kiinnostavaa luettavaa, niin yhtä laillahan lukijoita voi houkuttaa/karkottaa tagit seksuaalisesta suuntautumisesta kuin sukupuoli-identiteetistäkin. (Toki ihmiset seuloo tekstejä hirveästi parituksen avulla, jolloin se seksuaalinen suuntautuminen ei välttämättä ole tagina niin ”oleellinen”.)
En tiedä, ehkä mua niissä parissa lukemassani ficissä, jossa näitä muutettuja sukupuoli-identiteettejä oli, häiritsi se, että asia tuli ilmi jossain tekstin puolivälissä, sillä ei ollut tarinan kannalta loppujen lopuksi oikeastaan mitään merkitystä, ja muut hahmot ohittivat koko jutun lähinnä olankohautuksella. Tuli aavistuksen hämmentynyt olo siitä, kuinka yksinkertaisena ja ”helppona” sukupuolivähemmistöön kuuluminen kuvattiin, ja toisaalta jälleen omat ajatukseni ärsyttävät itseäni, koska inhoan sitä, kun teksteissä/leffoissa/missä tahansa on vähemmistöhahmoja, jotka jäävät vain sen vähemmistönsä edustajiksi. Mutta ehkä tämä johtuu siitä, että siinä missä esimerkiksi homofobiasta on puhuttu tosi paljon jo vuosia, ja siitä ja muista seksuaalivähemmistöjen kohtaamista ongelmista ja epätasa-arvoisista mahdollisuuksista on kirjoitettu aika paljon myös ihan romaaneja yms., niin esimerkiksi sukupuolivähemmistöjen syrjinnästä ei ole keskusteltu läheskään samassa mittakaavassa. Itse ainakin tiesin esimerkiksi käsitteet pan- ja aseksuaalisuus oikeasti vuosikausia ennen sitä, kun vihdoin törmäsin esimerkiksi käsitteisiin genderfluid tai demigender. Vuosia sitten olin paljon nykyistä kiinnostuneempi lukemaan tekstejä, joissa käsiteltiin vaikkapa homofobiaa, kun taas nykyään ohitan ne maininnat hahmojen seksuaalisesta suuntautumisesta aika olankohautuksella ja tahdon lukea siitä hahmojen elämästä laajemmin. Vähän vaikea selittää! Mutta ehkä sen vuoksi, että sukupuolivähemmistöistä kertoviin teksteihin olen törmännyt niin paljon vähemmän, niin olen niiden osalta vielä siinä ”vaiheessa”, jossa mua kiinnostaisi lukea realistisia kuvauksia siitä, millaisia ongelmia ne hahmot kohtaavat arjessa juuri sen sukupuolivähemmistöön kuulumisen vuoksi. Toki mun kannattaisi tässä vaiheessa muistaa, ettei ficcejä pidä lukea realistisina kuvauksina yhtään mistään, vaan mun ehkä kannattaisi mennä kirjastoon kahmimaan kätösiini jotain tutkimustietoa transfobiasta tai jotain.
//Muoks: Toki saatoin myös törmätä vain teksteihin, joissa sukupuolivähemmistöön kuuluminen ohitettiin olankohautuksella; voihan netti olla täynnä tekstejä, jotka käsittelee tarkastikin niitä kohdattuja ongelmia, mutta joihin en ole vain törmännyt.
Onko kukaan muu huomannut, että masennuksen käsittely ficeissä olisi jotenkin yleistynyt (suorastaan buumiksi) viime aikoina?
Mäkään en ole huomannut. Skamista olen nähnyt vain yhden kauden, mutta sen perusteella on kyllä helppo uskoa, että se inspiroi kirjoittamaan just vaikka masennuksesta. Joskus takavuosina (ehkä 7–8 vuotta sitten…) muistan kauhistelleeni Finissä sitä, että monissa teksteissä tunnuttiin suorastaan romantisoivan mm. masennusta ja muita mielenterveysongelmia sekä päihteiden käyttöä. Silloin taisi pyöriä useampiakin suosittuja haasteita, joihin kirjoitetut tekstit tuppasivat olemaan aika synkkäsävyisiä.
-
Hitto! Muistinpa juuri, että jokunen aika sitten luin aika loistavan Severus/Remus -ficin, jossa Remus oli trans-mies.
Eli varmasti riippuu juurikin kirjoitustavasta, miltä se hahmojen sukupuolilla leikkiminen tuntuu, Remusta pohjustettiin niin hienosti, että alusta asti aavisteli jotain, eikä siinä missään vaiheessa tehty mitään numeroa tai suurta "paljastusta" asiasta. Ostin melkein trans-Remuksen headcanoniksi.
Voi olla myös, että hettiä aika lailla välttelevänä tuntuu vähän keljulta, jos lukee slashia ja sitten yhtäkkiä sinne tuleekin PIV-seksiä :o
Tuntuu vaan petetyltä kun tosiaan omat mielikuvat onkin väärässä ja se paljastuu vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa tarinaa. Hah, ihan samalla lailla käynyt joskus romaanin päähenkilön kanssa kun on ennättänyt kuvitella sen ulkonäön ja sitten kerrotaankin että sillä on siniset silmät eikä ruskeat :'D
Larjus, hahahaa, voi tumblrin paskamyrskyt... toivottavasti ficcejä kommentoisessa ei koskaan nouse buumiksi nillittää asioista niin kun siellä ihmiset tykkää tehdä about kaikesta :-X
Munis, joo, nyt kun sanoit, niin joskus muinoin finissä oli aika paljonkin kamaa, jossa tehtiin itsemurhia ja ylipäätään romantisoitiin vastaavia synkkiä asioita... varmaan tämäkin vähentynyt sitä mukaa, kun masennusta ym. on tuotu enemmän yleiseen tietoisuuteen.
-
Ja pidän kyllä eräänlaisena buumina sitäkin, että raapaleet ja lyhyet tekstit ovat tosiaan yleistyneet viime vuosina. Tavallaan pidän siitä, että se madaltaa kynnystä julkaista tai edes kirjoittaa, kun oletusarvona ei ole mikään juonellinen pitkä jatkotarina, mutta mitenkään väheksymättä raapaleiden arvoa minusta on kyllä vähän sääli, että pidemmät ficit ovat selvästi vähentyneet viime aikoina.
Tää on totta! Myönnän itsekin, että kynnys kirjoittaa lyhyitä tekstejä on todella matala, koska ne eivät vie niin paljon aikaa pitkällä tähtäimellä eivätkä vaadi sitoutumista samalla tavalla kuin pidemmät fikit. Tosin nyt kun olen taas jatkista kirjoittanut, niin täytyy kyllä sanoa, että on niissä pitkissä teksteissä omat hyvät puolensa. Jatkikset antavat selvästi enemmän tilaa käsitellä pitkiä kehityskaaria ihmissuhteissa ja hitaasti muodostuvat rakkausjutut on edelleen meikäläisen lemppareita jatkispuolella. Lyhyet fikit ja raapaleet vastaa sitten enemmän siihen tarpeeseen, kun tulee mieleen jokin yksittäinen hetki tai ajatus, josta haluaisi kirjoittaa ja lyhyt mitta palvelee sitä tarkoitusta hyvin! Mutta musta ois kyllä ihanaa, että pitkiä fikkejä näkyisi enemmän! Mikään ei vedä vertoja kunnon slow build kerronnalle, jossa lukija joutuu luvusta toiseen jännittämään, että koska se kipinä syttyy täyteen liekkiin. Ai että. ;D
-
Minä voin sanoa ainakin suoraa myöntää kirjoittaneeni ulkomaisten fikkitrendien innoittamana ensin vuosia sitten genderbendin, koska ne olivat kovasti muodikkaita silloin... omasa fikissäni sukupuolen muuttuminen ei tapahdu kesken fikin vaan on alusta lähtien jo ellainen, mutta muistan kun oli paljon fikkejä jossa joku taita tai siitepöly tai mikälie avaruuskappaleiden liikehdintä muutti jonkun hahmon sukupuolen tosta noin vaan. Ne olivat ihan hauskoja fikkejä, mutta saivat ajan kanssa aika paljon kritiikkiä sukupuoli-identiteettien trivialisoimisesta ja fetisoimisesta. Sinällään ihan totta, että puhtaassa genderbendissä ei ole trans-aspektia reaalimaailman mukaan, vaan se on puhtaasti todellisuudesta irtaantunut fantasia. Minulle on jopa kertaalleen (tumblrisssa) sanottu että "genderbend" on nykyään vähättelevä ja loukkaava termi ja sen tyylisille teksteille pitäisi käyttää jotain "repressentation play" -tyyppistä termiä. En osaa itse sanoa asiaan juuri mitään, en enää kirjoita aiheesta niin asia ole tullut enää iholle.
Sittemmin olen kirjoittanut muutamankin transsukupuolisuutta käsittelevää tekstiä, myös puhtaasti muiden fikkien innoittamana, sekä niin että sukupuoli-identeetti on yhdessä tekstissä selvä juonielementti ja toisessa vaan yksi sinällään varsinaiseen tarinaan liittymätön osa. Voin ainakin omasta kokemuksesta sanoa, että näiden kirjoittaminen poikkesi suuresti genderbendaamisistani, että minä todella mietin sitä kolmiuloitteisesti hahmonkautta.
Se minua välillä harmittaa, että joskus tuntuu että varsinkin tumblrissa ilmapiiri on sellainen, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä täytyy aina kirjoittaa jotenkin "oikein". Että se ei riitä, että minua nyt vaan huvitti kirjoittaa joku skenaario X, vaan pitää tosissaan mietti mitä tämä kertoo minusta ihmisenä, tai jotain. Kun ei minulla oikeasti välttämättä oli fikkejä kirjoittaessa sen parempia motiiveja, kun että sattui nyt tulemaan tämmöinen idea mieleen.
En ole huomannut, että masennusfikkien määrä olisi varsinaisesti lisääntynyt... ehkä nykyään on huomattavasti vähemmän tekstejä joissa suorastaan ihannoidaan syömishäiriöitä ja viiltelyä. Voisko se johtua kirjoittajien keski-iän kasvulla? Kyllä minä muistan kirjoittaneeni hyvin glorifioivia itsetuhofantasioita teini-ikäisenä, nyt kun kirjoitan masennusa niin se on ehkä vähemmän kärsimyksellä mehusteleva. En sano että asia aina pelkästään hyvä, mehusteluilla on toisaalta omaa sielua puhdistava vaikutus ;D
-
Voi transheadcanonit! Pakko tulla jauhamaan kun on niin hyvä aihe (ja koska SJW-Orkku tykkää).
Siis. Mä en itse näe miksi hahmojen kuvitteleminen trans/muunsukupuolisiksi olisi jotenkin ihmeellistä. Okei, itsekin vielä jonkin aikaa sitten jaksoin kummastella että mitäs hittoa, mut mut, eihän juuri missään sanota, ovatko hahmot cis vai ei. Esim. Harry Potter. Missään kohtaa kirjassa ei sanota, onko hän cisjätkä vai transjätkä. Selväks tulee se, että poika hän on, mutta ei siellä suoraan sanota että hänet on määritelty syntyessään pojaksi. Ihan hyvin hän saattaa olla transjätkä, joka on käynyt korjausjutut vaikka velhomaailman puolella tai käykö ollenkaan, sitä ei tiiä, eipä kirjoissa sanottu sitäkään että hänellä ois kiki. Se vaan on se, että me ajatellaan heti että totta kai se on cis, kun sitä ei erikseen määritellä. Just siks tykkään transheadcanoneista, kun ne haastaa sitä standardia, mikä meillä sukupuolista on. Ja itse asiassa on paljon uskottavampaa ajatella Harry transsukupuolisena kuin vaikka homona, hänen ihastustaan Ginnyyn kuitenkin kuvataan, joten niin. Homo-Harry muuttaa jo canonia (ellei hän myöhemmin tajua olevansa homo), kun taas trans-Harry ei vaikuta canoniin mitenkään. Tietty vaikka Drarry voidaan mahdollistaa tekemällä Harrysta bi, mut siis, niin. En siis ymmärrä miks trans-Harry ois epärealistisempi. :--D
En tiedä, ehkä mua niissä parissa lukemassani ficissä, jossa näitä muutettuja sukupuoli-identiteettejä oli, häiritsi se, että asia tuli ilmi jossain tekstin puolivälissä, sillä ei ollut tarinan kannalta loppujen lopuksi oikeastaan mitään merkitystä, ja muut hahmot ohittivat koko jutun lähinnä olankohautuksella. Tuli aavistuksen hämmentynyt olo siitä, kuinka yksinkertaisena ja ”helppona” sukupuolivähemmistöön kuuluminen kuvattiin, ja toisaalta jälleen omat ajatukseni ärsyttävät itseäni, koska inhoan sitä, kun teksteissä/leffoissa/missä tahansa on vähemmistöhahmoja, jotka jäävät vain sen vähemmistönsä edustajiksi.
Tän takia mä itse tykkään tästä buumista. Mä kaipailisin fiktioon paljon, paljon enemmän transhahmoja - varsinkin sellasia, joiden tarina perustuu ihan muulle ja se sukupuoli just ignoorattais miltei kokonaan. Ois kiva nähdä itteni kaltasii hahmoja, joihin voi samaistua muillakin tavoilla kuin vain sillä että buhuu kun on nyt niin vaikeaa tämä sukupuoliristiriita buuu. En siis sano etteikö sitä sais käsitellä laisinkaan, mut ois kiva jos ois transsukupuolinen hahmo jonka pääidea on olla vaikka lohikäärmeratsastaja eikä kukaan kyseenalaista sitä että sillä on "väärät värkit" tai muuta. Sitä kyseenalaistamista on ihan liikaa jo irl, niin jos ees fiktiossa voitais esittää sellaista utopiaihannemaailmaa missä ketään ei kiinnosta.
Sinällään ihan totta, että puhtaassa genderbendissä ei ole trans-aspektia reaalimaailman mukaan, vaan se on puhtaasti todellisuudesta irtaantunut fantasia. Minulle on jopa kertaalleen (tumblrisssa) sanottu että "genderbend" on nykyään vähättelevä ja loukkaava termi ja sen tyylisille teksteille pitäisi käyttää jotain "repressentation play" -tyyppistä termiä. En osaa itse sanoa asiaan juuri mitään, en enää kirjoita aiheesta niin asia ole tullut enää iholle.
Musta toi genderbend-termi on kyl vähän vanhentunut jos sillä kuvataan "cismiehestä tulee cisnainen"-ficcejä. Se kuitenkin tarkoittaa sukupuolen taivuttamista ja sukupuolihan taipuu ihan minne kukin sen haluaa taipuvan, niin että emt, termi ite on hyvä mut musta sen tulis tarkoittaa sukupuoliperseilyä näin laajemminkin. En sit tiiä.
Se minua välillä harmittaa, että joskus tuntuu että varsinkin tumblrissa ilmapiiri on sellainen, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä täytyy aina kirjoittaa jotenkin "oikein". Että se ei riitä, että minua nyt vaan huvitti kirjoittaa joku skenaario X, vaan pitää tosissaan mietti mitä tämä kertoo minusta ihmisenä, tai jotain. Kun ei minulla oikeasti välttämättä oli fikkejä kirjoittaessa sen parempia motiiveja, kun että sattui nyt tulemaan tämmöinen idea mieleen.
Ugh, mä niiin vihaan tätä mentaliteettia että yhyy kuuluu miettiä onko kirjoittamasi jutut Problemaattisia ja millainen ihminen olet ja aargh siis. Minähän kirjoitan mitä haluan ihan vain koska mieli tekee. Emmä jaksa viedä jokaista tekstiä terapeutille erikseen ja käskee vetään jotain himmeetä psykoanalyysiä. Ylipäätään tumblrissa otetaan fiktio ihan liian vakavasti. Joo, totta kai fiktio vaikuttaa myös ihmisiin ja näin, mut siellä tunnutaan näkevän asiat tosi mustavalkoisesti. Esimerkiks et kaikki epäterveitä parisuhteita tai hyväksikäyttöö kuvaava materiaali normalisoi sitä ja oot sairas paska jos kirjotat mistään ikävistä jutuista. Mun tuttu on saanut jopa tappouhkauksia, itsemurhakehotuksia ja häntä on syytetty pedofiiliraiskaajaksi kun hän sattuu piirtämään noncon-fanarttia ja samaa paskaa luulen että on myös kirjoittajien kohdalla. Sen takii en ite ees käytä enää tumblria kun en jaksa sitä kokoaikaista "jos luot materiaalii asiasta x tapa ittes uwu", kun usein se koskee aiheita jotka mua ittee fiktiossa kiinnostaa. :--D Blää.
Ei mut alkuperäiseen lainaukseen: just go for it. Toki joo oon ite sitä mieltä et jos esimerkiks cissukupuolinen kirjottaa vaikka kirjan transsukupuolisesta tai mitä nyt ikinä vähemmistö-enemmistö juttua onkaan, on hyvä siinä vaiheessa konsultoida pariakin vähemmistöön kuuluvaa, mut herranjumala joku fanifiktio on vaan harrastetason perseilyy. Ketä kiinnostaa.
Mut joo, hyvä tulla aukomaan kun en ite oo varmaan yhtäkään sukupuolivähemmistöficciä lukenut. En ees tiiä mistään buumeista, kun en nykyisin lue pahemmin ficcejä. Musta on tullut niin kovin nirso. :--( Hassua kyllä, omat lempificit mitä on viimevuosina tullut löydettyä on kaikki kirjotettu joskus ennen 2010-lukua. Kaipaan vähän niitä aikoja koska vaikka taso on kyllä noussut ja monet asiat parantuneet (esim arvostan et nykyään ulkomaillakin on tää trigger warning -kulttuuri, niin kukaan ei vahingossa lue mitään ahdistavaa), mut silloin oli lupa olla kunnolla ronski ja härski ja mitä ikinä tahtoikaan. Nykyään meno tuntuu jotenkin niin hirveen pehmoselta, eikä siinä mitään, kukin tekee mitä tykkää, mut just toi kulttuuri et jos satut kirjoittamaan kamaluuksia saat pelätä noitavainoja. Tuntuu et niitä kamaluuksia ei sen takia enää niin paljoa kirjoitellakaan. Ja minä kun en kivoista jutuista perusta, en sitten yhtään.
-
Etnisen taustan muuttaminen oli mielenkiintoinen esimerkki, mutta siitäkin tulee jokunen tapaus mieleen. Blaise Zabini oli ficeissä yhteen aikaan sekä musta että valkoinen riippuen siitä, minkä käsityksen kukin lukija oli saanut, koska osan mielikuvissa hän oli vain tummatukkainen. Näytelmässä Hermionen näyttelijä on tummaihoinen, mikä herätti ihmisissä hämmennystä, mutta Rowling oli kommentoinut että suoranaisesti hän ei ollut määritellyt Hermionen etnistä taustaa, vaan oletus ihmisillä tapahtui elokuvan perusteella. Siinä mielessä toisaalta Hermione olisi voinut olla vaikka brittiläisten vanhempien adoptoitu lapsi tai suvussa erilaisia etnisiä taustoja, mutta koska kirjoissa on selkeästi määritelty nimien ja esim. pukeutumisen perusteella esim. Patilin sisarukset etnisiksi hahmoiksi, lienee lähinnä kyse vain siitä, että sopiva näyttelijä nyt on vain sattunut olemaan eri ihonväriä.
Siis mitä, olen lukenut kirjat varmaan kymmeniä kertoja, ja en ole koskaan tajunnut että Patilit olisi etnisiä. Toki en ole hetkeen niitä lukenutkaan, nuorempana missasin aika monetkin tuollaiset, lähinnä ficeistä sitten selvisi, ketkä on esim. tummaihoisia. Ehkä nuo sanotaan englanniksi selvemmin kuin suomeksi. Sanoisin että ainakaan suomeksi ei ole selkeää, kaikkihan siellä pukeutuu kaapuihin ja nimistäkin Parvati ja Hermione on ihan yhtä outoja :D
Siis. Mä en itse näe miksi hahmojen kuvitteleminen trans/muunsukupuolisiksi olisi jotenkin ihmeellistä. Okei, itsekin vielä jonkin aikaa sitten jaksoin kummastella että mitäs hittoa, mut mut, eihän juuri missään sanota, ovatko hahmot cis vai ei. Esim. Harry Potter. Missään kohtaa kirjassa ei sanota, onko hän cisjätkä vai transjätkä. Selväks tulee se, että poika hän on, mutta ei siellä suoraan sanota että hänet on määritelty syntyessään pojaksi. Ihan hyvin hän saattaa olla transjätkä, joka on käynyt korjausjutut vaikka velhomaailman puolella tai käykö ollenkaan, sitä ei tiiä, eipä kirjoissa sanottu sitäkään että hänellä ois kiki. Se vaan on se, että me ajatellaan heti että totta kai se on cis, kun sitä ei erikseen määritellä. Just siks tykkään transheadcanoneista, kun ne haastaa sitä standardia, mikä meillä sukupuolista on. Ja itse asiassa on paljon uskottavampaa ajatella Harry transsukupuolisena kuin vaikka homona, hänen ihastustaan Ginnyyn kuitenkin kuvataan, joten niin. Homo-Harry muuttaa jo canonia (ellei hän myöhemmin tajua olevansa homo), kun taas trans-Harry ei vaikuta canoniin mitenkään. Tietty vaikka Drarry voidaan mahdollistaa tekemällä Harrysta bi, mut siis, niin. En siis ymmärrä miks trans-Harry ois epärealistisempi. :--D
Minusta melkein kenet tahansa muun voisi kyllä kuvitella transsukupuoliseksi, mutta ei Harrya. Hän on kuitenkin niin pääosassa, että olisi mahdotonta, ettei transsukupuolisuus olisi tullut esille missään kohdassa. Muut hahmothan voi olla transsukupuolisia vaikka salaakin, mutta eihän Harry voi itseltään sitä salata. Harrysta myös puhutaan Harryna ja poikana jo hänen ollessaan vauva, joten ei se vaan voi olla. Ennemmin vaikka sitten transtyttö, joka kuitenkin elää poikana, mutta senkin luulisi sitten edes hänen ajatuksissaan jotenkin näkyvän. Toki ficeissä voi sitten olla mitä vaan, mutta kirjoissa kyllä ei. Ja kuten aiemmin on sanottu, eihän kirjoissa seksuaalista suuntautumista määritellä kenestäkään, ei yhteen sukupuoleen ihastuminen tarkoita, ettei voisi ihastua muihinkin.
-
(esim arvostan et nykyään ulkomaillakin on tää trigger warning -kulttuuri, niin kukaan ei vahingossa lue mitään ahdistavaa)
Jäin pohdiskelemaan näitä trigger warningeja. Yleisesti en ole trigger warning fani, sillä Yhdysvalloissa se on levinnyt kampuskulttuuriin ja näen sen siinä mijöössä ongelmallisena. Tässä kelpo mielipideartikkeli aiheesta:
https://www.theatlantic.com/politics/archive/2016/08/silencing-religious-students-on-campus/497951/ (https://www.theatlantic.com/politics/archive/2016/08/silencing-religious-students-on-campus/497951/)
Fanfiction on siitä mielenkiintoista, että se on hirvittävän kulutuskeskeistä olematta kaupallista. Tägeistä voi valita hyvin tarkkaan minkälaista viihdettä haluaa. Mielestäni fanfiction-ympäristössä trigger warningit ovat paikallaan, mutta laittaisiko kukaan niitä "vakavaan kaunokirjallisuuteen", jonka tarkoitus on haastaa. Entäpä jos haluaa kirjoittaa hieman haastavamman fanfictionin?
-
Mielestäni fanfiction-ympäristössä trigger warningit ovat paikallaan, mutta laittaisiko kukaan niitä "vakavaan kaunokirjallisuuteen", jonka tarkoitus on haastaa. Entäpä jos haluaa kirjoittaa hieman haastavamman fanfictionin?
Tämä on hyvä pointti, ja usein varsinkin enkuksi A03:ssa julkaistessani tuntuu että pitää tasapainotella tämän kanssa kovastikin, tosin ei varsinaisesti varoitusten vaan ylipäänsä tagien kanssa. Mun teksteissä varoitukset tosin on yleensä aika "lieviä", mutta koetan kyllä laittaa ne niin, että ne eivät varsinaisesti paljasta mitään tai pitävät lukijan enemmänkin sopivasti varpaillaan tai ihmettelemässä kuin varsinaisesti kertovat mitä tekstissä on. Mutta toisinaan näkee tarinoita joihin on tagattu ihan kaikki mahdollinen, mikä on tavallaan ihan kivaa, mutta toisaalta niistä voi sitten päätellä millainen juoni tarinassa on. Mutta onneksi kaikki eivät tagaa kovin tarkasti varsinkaan sellaisissa tarinoissa joiden on tarkoitus pistää lukija miettimään, ja itsekin monesti jätän tagit tarkoituksella vähän avoimiksi.
-
Minuakin välistä tägit AO3:sessa stressaa, koska musta tuntuu että niiden mainos- ja varoitusvoima on jotenkin kolmin- nelinkertainen verrattuna suomivaroituksiin.
Annan esimerkin: Kirjoitin englanniksi fikin, jossa pieni sivujuonne oli, kun hahmo paljasti nuoruudestaan joitakin ahdistus- ja hyväksikäyttöteemoja. Kyseessä ei ollut aiheella mässäilyä, vaan enemmänkin tulkittavaksi jätetty viite. Sain palautetta siitä, että se lävähti silti liikaa silmille, ja että kaikki ei missään nimessä halua lukea sellaisia aiheita ikinä.
Selvä, tömän otin sydämelleni, sillä en tarkoitushakuisesti halua ihmisiä sen suuremmin stressata. Toiseen fikkiin sitten ihan suosiolla tägäsin saman tyyppiset asiat. No sitä ei sitten edes klikannut kukaan auki, koska ne varoitukset tuntuu niin yliampuvilta! Emmä tiä, ehkä AO3:sessä on sitten sellainen ilmapiiri, että jos tägää jotain sexual abuse tai self-harm themes tai jotain sen sellaista, niin ihmiset ymmärtää sen heti, että tämä on sitten alusta loppuun asti erinäisten asioiden glorifioimista.
Ei olisi harmittanut yhtään, jos se fikki nyt olisi ollut oikeasti vaikka itsetuhoisuuden manifesti, mutta kun ei ollut. Ja harmitti kun se fikki ei saanut edes mahdollisuutta tulla klikatuksi auki kun mokasin sen tägäämisen kanssa.
Tai sit jos tägää emmä tie, jotai seksuaalisia prefesenssejä, niin sitää tulee sit se kuva että tää fikki sit sisältää alusta loppuun sitten jotain anal playta tai mitä lie vaik se ois vaan joku kohtaus ;D
Musta suomeksi viralliset varoitukset ovat ihanan neutraalit ja halutessaan myös spoilaamattomat. Englanniksi taas tägään vähän sen mukaan, että minkä ajattelen olevan sellaista joka voi aiheuttaa turhaan pahaa mieltä, eli juuri insestiä, pedofiliaa yms. joka on sinällään ymmärrettävää, ettei niitä kaikki halua feediinsä. Ja sit toisaalta tägäään vaikka aikauden, kuten "Victorian", tai genren niin kuin "hurt-comfort" tai jos kyseessä on jotain PWP:tä niin minkälaista seksiä siellä nyt sit olis.
Julkaistujen kirjojen ja fikkien rinnastaminen toisiinsa on vähän ongelmallista siinä suhteessa, että kirjoissa tosiaan harvoin varoitetaan lukijaa yhtään mistään, mutta toisaalta, itselleen sopimattomien aiheet on usein mahdollista kyllä kalastaa muista lähteistä, kirja-arvosteluista yms. Kun taas fikissä usein e alkutiedot vetää sekä takakansitekstin että vähän arvostelunkin virkaa.
-
Mielenkiintoinen aihe nää trigger warningit (tw). Monet nimenomaan perustelevat niiden turhuutta sillä, että eihän tosimaailmassakaan sellaisia ole. Mitä nyt tota kultahatun linkkaamaa artikkelia nopeasti vilkaisin, niin siinä esiintyvät aikalailla ne ongelmat mitä ne voivat tosielämän tilanteisiin sovellettuina aiheuttaa, vaikka luonnollisesti myös päinvastainen on mahdollista erilaisten safe space-keskustelutilaisuuksien muodossa. Ottamatta nyt näihin irl-esimerkkeihin (kampus & kirjat) sen enempää kantaa, koen että ficcien puitteissa tw:t ovat ihan paikallaan oleva, kohteliaisuuteen ja mielipahan välttämiseen pohjaava käytäntö. Maailmassa jossa ikävyyksiä läsähtää jatkuvasti ilman filtteriä päin näköä on ainakin itsestäni kiva, että on olemassa jokin paikka jossa voi vähällä vaivalla valikoida itselleen mieluisaa luettavaa. Toisaalta ficcaus perustuu kuitenkin täysin ficcaajien vapaaehtoisuuteen ja samoin lukeminen. Tästä syystä kenelläkään lukijalla ei pitäisi olla oikeutta ilmestyä raivoamaan kommentiboksin puolelle siitä ettei sisältö miellyttänyt. En tiedä oliko jossujb sulla kyseessä yhden vai useamman ihmisen kipakka palaute, mutta varsinkin tossa sun kuvailemassa tapauksessa ottaisin ehkä tän mielipiteen vähän sellaisena ääriesimerkkinä. Ja vaikka tekstissä nyt olisikin ollut jotain huomauttamisen arvoista, niin aina on olemassa kehittävämpiä tapoja tehdä mielipiteensä tiedetyksi.
Ehkä vähän aiheen vierestä, mutta paljon on ollut esimerkiksi tumblrin puolella puhetta siitä, että fandom ei loppupeleissä ole kenenkään ehdoton safe space eikä voi taipua puhdistamaan pois kaikkea sellaista mikä ei jotakuta miellytä. Jos ruvetaan säätelemään sitä mikä on oikeanlaista ja mikä "väärää" ficcimateriaalia, ollaan jo vaarallisilla vesillä. Luin tässä taannoin myös hyvän keskusteluketjun siitä kuinka eri ihmiset saavat irti erilaisia asioita erilaisista ficeistä; mikä on yhdelle moraalisesti paheksuttavaa kärsimyspornoa/mitä tahansa, voi olla toiselle äärimmäisen voimaannuttava ja tervetullut lukukokemus. Jos ficin alussa on asialliset maininnat siitä mitä on odotettavissa, jokainen etenee sen jälkeen omalla vastuullaan eikä voi sitten jälkeenpäin valittaa jos ei miellyttänyt. Tässä suhteessa ne tw:t ovat taas paikallaan, koska niiden jälkeen ficcaaja on ns. velvollisuutensa täyttänyt.
AO3:n tagauksen kanssa tuskaileville: kuten siellä(kin) julkaisseet varmasti tietävät, on siellä mahdollista valita siihen ihan tagien eteen se boldattu Archive Warnings sisällön mukaan. Siinä kohtaa on myös mahdollista valkata se Author Choose Not To Use Archive Warnings, jota voi käyttää mm. silloin mikäli ei halua spoilata ficin juonta tai ei muista syistä halua lähteä varoituksia erittelemään. Itse ainakin miellän sen olevan tavallaan kattavampi vastuunvapautus ficcaajan puolesta eli lukija lukee omalla vastuullaan. Helposti se tietenkin menee ihmisiltä ohi. Jos ei halua ruveta ihan vainoharhaisesti tagaamaan (mikä on erittäin ymmärrettävää) mutta haluaa kuitenkin tarjota ihmisille mahdollisuuden hypätä ajoissa pois kyydistä, niin olen nähnyt ficcaajien laittavan alkutietoihin maininnan että näiden ja näiden tagien sisältö/nämä ficissä esiintyvät teemat on vielä ficin lopussa selitetty paremmin auki. Eli esim. jos olisin laittanut tagiin vaikka ruokailuvälineiden kohtaamaa väkivaltaa, niin sitten siellä loppunootissa erittelisin että mitkä ruokailuvälineet kokevat kovia ja millä tavalla.
Raapustettuani tämän kilometriviestin rupesin nyt pohtimaan, että tää ficcausbuumien keskustelu ei ehkä ole tälle ihan oikea paikka, mutta meni jo :D Voidaan mun puolesta jatkaa tästä aiheesta Mustepullon puolella jos niin on parempi.
-
Kyllä minusta tämä puheenaihe oikein hyvin kuuluu fanfictionin buumeihin! Itse olen kovasti miettinyt sitä, että suomenkielisen skenen ja pääasiassa englanninkielisen maailman konventiot ovat jossain määrin lähteneet eroamaan toisistaan.
Esimerkiksi, meillä täällä Finissä on aika lailla vakiinnittu siihen, että fikit laitetaan oikeille osastoille, ne ikärajoitetaan yleisten, kaikkia koskevien standardien mukaisesti ja varoitettavien asioiden lista on lyhyt, mutta ne ovat pakollisia. Mutta itse sisältöön ei puututa.
Varsinkin Tumblrissa, mutta muutenkin, tilanne on melkein päinvastainen. Tekstejä kirjoitetaan ja julkaistaan vähän miten sattuu, kuka milläkin alustalla tai mihin tyyliin nyt tykkää, mutta kysymykset sisällöstä ovat yleisiä. Miksi kirjoitat tästä. Miksi tästä aiheesta ylipäätänsä pitää kirjoittaa mitään.
En ole koko pitkän Finiurani aikana varsinaisesti joutunut kyseenalaistetuksi siitä miksi haluan kirjoittaa vaikka non-conia tai RPF:ää tai itsetuhomanifesteja, ellen ole tarkoitushakuisesti etsiytynyt aiheesta keskusteleviin väittelyketjuihin. Kukaan ei ole koskaan suoraa fikin yhteyteen tullut sanomaan, että tätä ei olisi pitänyt kirjoittaa. Englanniksi tätä taas sattui ainakin yhtä väliä aivan jatkuvasti, että pelkkä genre tai paritus saattoi hiertää niin pahasti, että suurinpiirtein kyseenalaistettiin meikäläisen todellisuudentaju ja mielenterveys, koska miksi muuten kirjoittaisin näin "epäterveistä" aiheista.
Tietyllä tapaa nautin osaltaan siitä, että skenessä on tiedostavia kirjoittajia ja lukioita, jotka oikeasti miettivät sitä miten tässä taiteenlajissa viestitään. On minusta aivan tervetullut ajatus, että jokainen miettii oman ilmaisunsa tarkoitusta niinku syvemmältä kantilta - mutta kun se niin helposti sitten lipsahtaa siihen, että nämä aiheet ovat absoluuttisesti kiellettyjä nyt ja aina ja sillä ei ole mitään väliä mitä se sisältö faktisesti koettaa viestiä.
Jos ymmärrätte mitä koetan sanoa ;D Ennen vanhaan sentää nää shippausodatkin eri paritusten välillä perustui vain ääliöiden nillittämiseen, mutta nyt voi vastapuoli ottaa niin paljon kovemmat aseet käyttöön sanomalla, että sun paritus on väärin, koska se on lähtökohtaisesti epäterve ja sinä olet sairas kun olet sellaista edes miettinyt.
Sanotaanko, että minulla on suomiskenessä viime aikoina ollut oikein hyvä olla juuri sen takia, että säännöt tuntuvat olevan kaikille samat ja selvät ja tuolla muualla on villi länsi ;D
-
Sanotaanko, että minulla on suomiskenessä viime aikoina ollut oikein hyvä olla juuri sen takia, että säännöt tuntuvat olevan kaikille samat ja selvät ja tuolla muualla on villi länsi ;D
Maailma vain kerta kaikkiaan on niin avara, että sitä ei osaa äkkiseltään edes hahmottaa, miten monenlaista ajattelijaa sinne sopii... ::) Ja jos mennään noihin miksi-kysymyksiin, niin minua myös joskus vähän mietityttää, miksi ihmiset, joita kaikki häiritsee, tuppautuvat väkisinkin lukemaan sellaista, josta pitää sitten valittaa. Ehkä se on joillekin omanlainen tyydytyksen lähde, kun pääsee sanomaan? On tietysti niitäkin, jotka oikeasti törmäävät johonkin vahingossa, mutta kun on niitäkin, joiden näköjään vain pitää päästä sanomaan ja sillä hyvä... ::)
-
Varsinkin Tumblrissa, mutta muutenkin, tilanne on melkein päinvastainen. Tekstejä kirjoitetaan ja julkaistaan vähän miten sattuu, kuka milläkin alustalla tai mihin tyyliin nyt tykkää, mutta kysymykset sisällöstä ovat yleisiä. Miksi kirjoitat tästä. Miksi tästä aiheesta ylipäätänsä pitää kirjoittaa mitään.
Itse nykyään kirjoitan vain kansainvälisellä puolella, ja siellä on kyllä ihan erilainen meno kuin täällä. Juurikin tämä "miksi tästä pitää muka kirjoittaa" ajatusmaailma on hyvin vahvasti läsnä. Osa ihan suosituista ficcaus alustoistakin kieltää jo lähtökohtaisesti pedofilian ja muut raskaamaat aiheet sekä kinkit, ja muutenkin esim. non- ja dub-con on kiellettyjä hyvin monissa ficcien suosittelu blogeissa ym. Mun mielestä tää on ihan hämärää. Kukaan ei tuomitse George R. R. Martinia vaikka GoT:ssa on kaikenmoista pahaa, mutta jos joku kirjoittaa ficin, jossa tapahtuu raiskaus, kirjoittaja suurinpiirtein kivitetään tietyissä piireissä.
Mieleen tulee esimerkiksi yksi fic fest (eli periaatteessa tapahtuma, jossa kirjotetaan johonkin teemaan liittyen anonyymisti ficcejä, jotka sitten postataan tiettyyn communityyn), jonka aiheena oli maailmanloppu. Festin säänöissä kiellettiin mm. dub-con, non-con, pedofilia ja alaikäisten välinen seksi. Tästä nousi hirveä haloo, koska teema oli joka tapauksessa hirveän synkkä ja ihmiset halusivat kirjoittaa synkistä aiheista ilman rajoituksia. Lopulta nämä ihmiset leimattiin sairaiksi ja huonoiksi kirjoittajiksi koska "he eivät pystyneet kirjoittamaan synkkiä ficcejä ilman turhaa raiskauksella ym. mässäilyä". Jopa festin järjestäjä sanoi, että ihmiset voivat mennä kirjoittamaan raiskausfantasioitaan ja lapsipornoa jonnekin muualle. En vain voi ymmärtää. Omasta mielestäni näistä "tabu" aiheista voi kirjoittaa hyvin ja ajatuksella, ilman mässäilyä ja pelkkää shokeeraamista, eikä ketään pitäisi leimata sairaaksi sen perusteella, mitä he kirjoittavat :/
Ficitkin ovat taidetta siinä missä kaikki muukin eikä taidetta pitäisi rajottaa. (Niin kauan kun varoitukset ovat kunnossa eikä ketään pakoteta lukemaan mitään, mitä he eivät halua.)
-
Lueskelen Nina Kaipian slash-aiheista gradua, ja hän nimeää kolme slash genreä : buddy slash, enemy slash ja power slash, joiden esimerkkeinä on harry/Ron, H/d ja Harry/snape. En aikaisemmin ollut lukenut tällaisista termeistä, joten kyselenkin ovatko nämä teille muille tuttuja konsepteja ja huomioitteko parituksia tällaisilla dynamiikoilla tietoisesti?
-
Ei ehkä noilla termeillä, mutta se on minusta hyvä huomio, että shippaajat niinku kategorisesti kyllä jakaantuvat suurin piirtein niihin, jotka perustavat parituksensa kaveriudelle, koska ystävyydestä on helppo tavallaan jatkaa luontevasti romanttiseen suuntaan. Toiset taas tykkää nimenomaan vihamiesparituksista, niissä yleensä vetovoimasta enemmän niinku kemiana. Tuppaavat olemaan dramaattisia ta täynnä love/hate kuvioita. Sitten taas on no, joita kiehtoo hahmojen aseman apätasapainoisuus, juurikin oppilas/opettaja hyvä esimerkkki, mutta joku yliluonnolinen olento/ihminen voi ajaa saman asian.
Siitä sit saakin hyvän riidan aikaan mikä on oikeanlöainen tapa paritttaa ;D Itsestäni voin sanoa, että ennen pidin juuri vihamiesparituksista eniten. Siinä oli sitä dramjatiikkaa ja tunteiden äärimmäisyyttä, joka viehätti. Nyttemmin pidän enemmän ystävyyspohjaisista parituksista, koska niihin saa projisoitua toiveita vaikka omasta parisuhteesta xD Tuskin kukaan haluaa oikeasti tulla opettajansa ahdistelemaksi, mutta ei kai sitä nyt voi kieltää että alistaja/alistettu asetelma on monestakin kiinnosta ja totta kai se fikeissäkin näkyy.
Minusta ainakin tuntuu, että ehkä ystävyyspohjaiset paritukset olisivat olleen hiukan kasvussa viime aikoina? Ihan siis parituksettomien tekstien lisäksi.
-
Mä kyllä ajattelen että fanfiction ja muu taide on tavallaan yhteiskunnallista ja sosiaalista toimintaa siinä missä kaikki muukin mitä me tehdään. Sikäli "taidetta ei pidä sensuroida" on mun mielestä vähän hassu lausahdus josta tulee mieleen lähinnä yläasteen esimerkki jostain "taidevideosta" jota tehdessä oli tapettu kissa ja juttua puolusteltiin sanomalla, että tämä on taidetta. Niin että myöskään fanfictionia tehdessä ei pidä tappaa eläimiä eikä ihmisiä :')
Ja muutenkin kyllä taiteen "rajoista" pitää voida keskustella ja taidetta pitää tehdä niin että tajuaa että sillä voi olla vaikutusta ja että taiteen tekemisessä on myös eettinen vastuu niin kuin ihan missä tahansa muussakin mitä ihminen keksii tehdä. Mutta tuskinpa on miltään kannalta rakentavaa yrittää kieltää joitain aiheita kokonaan tai velloa semmoisessa moraalisessa järkytyksessä joidenkin aiheiden osalta. Parempi ois vaikka omalta osaltaan miettiä, että mitä minä kirjoitan ja miksi ja ennen kaikkea miten. Ja fiktiosta puhuttaessa pitää tietysti muistaa että puhutaan fiktiosta. Se ei tarkoita etteikö fiktiolla olisi vaikutuksia ja etteikö niitä voisi ja ehkä pitäisikin pohtia etiikan kannalta, mutta fiktio on kuitenkin eri juttu kuin vaikka faktaksi tarkoitettu ja sellaisena luettava teksti ja se pitää muistaa tai muuten keskustellaan vääristä jutuista.
Minä olen tiedostanut "ystävistä rakastajiksi" ja "vihollisista rakastajiksi" -leirien olemassaolon, mutta enpä ollut älynnyt että tuo hahmojen aseman epätasaisuus olisi myös yksi semmoinen shippaajia jakava juttu. Mulle varmaankin tuo "ystävistä rakastajiksi" on ollut koko fikkaushistoriani ajan kaikkein tutuin ehkä sen vuonna 2006 alkaneen Remus/Sirius-manian takia.
Ylipäätään musta tarvii paljon enemmän kirjallista lahjakkuutta, että saa jostain tutusta ja turvallisesta (esim. Harry suhteessaan Roniin) irti sellaista pelkoa ja kiihottavia elementtejä, kuin jostain selkeän uhkaavasta.
Mua hirvittää aina kaikki kommentit missä sanotaan että jonkun jutun kirjoittaminen on vaikeampaa kuin jonkun muun :D Ja lahjakkuus-sana hirvittää myös, koska mitä ihmettä se on! Mutta siis tuota niin kuin sanoitkin, ehkä Harry/Ron-fikeissä ylipäänsä haettaisiin erilaisia juttuja kuin Harry/Draco-fikeissä, ja tarvinneeko niissä sitten saada välttämättä lukijaa tuntemaan pelkoa :D Tai se pelko voi tosiaan tulla jostain muualta kuin Harryn ja Ronin suhteesta.
Ehkä mulle itselleni noissa ystävyydestä romanttiseen rakkauteen -jutuissa on ollut kiehtovaa ikään kuin se harmaa tila siellä ystävyyden ja romanttisen rakkauden välillä, tai se että miten semmoista seksuaalista vetovoimaa tai ihastuksen tunteita tai sellaista saa sekoitettua jo valmiiksi läheiseen suhteeseen, ja miten se näkyy suhteen dynamiikassa.
-
Herätetäänpä tämäkin keskustelu taas eloon, vaikka tuntuu, että näistä jutuista on viimeksi keskustellut täällä about eilen (siitä on pian kaks vuotta??!) :o
Oletteko huomanneet jotain uusia buumeja ficeissä? Onko jotain buumeja, mitä toivoisitte tuleviksi/tapahtuviksi just nyt?
Minä vähän toivoisin jonkunlaista kesäficcibuumia, koska kesä. Ja tulevien "seksihelteiden" mukana saisi nousta pwp-buumi :'D
Useimmiten tulee luettua jotain tiettyä fandomia, joka on sen hetken ykkönen, ja tällä hetkellä toivoisin erityisesti Fruits Basket -buumia ::)
Ja ehdottomasti saisi kesäkuussa olla myös aina jonkunlainen pride-ficcien buumi. (toisaalta en tiedä onko joulun alla yleensä ollut jonkunlainen joulubuumi? Viime vuonna ne ficit näki selkeämmin, kun niille oli oma osastonsa, mutta aiemmin?).
Toisaalta voisihan näihin ainakin yrittää vaikuttaa pykäämällä haasteen pystyyn tai toivomalla sellaista. Ja ainahan voi tietysti kirjoittaa itse.
Se olisikin jännää, kun buumit seuraisivat välillä maailmanmenoa/uutisia. Olisi ihan kiinnostavaa, kun jääkiekon MM-kisojen aikaan tulvisi lätkä-AU:ita (lätkä-RPF:ää vähän ehkä esiintyykin silloin enemmän?), ja tänä keväänä olisi varmaan ollut Suomessa myös vaaleihin/politiikkaan liittyvien AU:iden buumi. Okei, siihen olisi varmaan mennyt hermot, kun ei muutenkaan meinannut päästä vaaleja pakoon...
Olen kaiketi lukenut viime aikoina niin vähän ficcejä (apua!), että ei ainakaan yhtäkkiä muistu mieleen mitään buumia, johon olisi törmännyt.
Ehkä Avengersien Thor/Bruce on tullut itselleni vähän uutena ja yllättävänä parituksena, jota on yhtäkkiä ruvennut näkymään enemmän kuin yhdessä paikassa, mutta voiko sitä kuitenkaan ihan buumiksi mennä kutsumaan. Ehkä silleen, kun sitä näkyy kuitenkin nykyään melkein enemmän kuin Thor/Lokia ???
-
Itse olen havainnut sielunkumppanibuumin! Tosin se saattaa olla jo vähän helpottanut (vaikka onhan meillä kyllä vielä aiheesta haaste). Toinen, kenties myös haasteen inspiroima, on pakkoavioliittobuumi. Lisäksi ajattelen mpreg-buumia, mutta olen aika varma että sitä ei ole olemassa vaan minä haaveilen siitä. ;D Ihmeotukset kai aiheuttivat oman pienen buuminsa mutta sekin taitaa jo olla mennyttä. Ja mitä olen AO3:ssa käynyt niin siellä tuntuu olevan AU-buumi!
Olisi kyllä mukavaa kohdata vaikka Riverdale-buumi! Aiheeseen liittyviä minulla ei tähän hätään ainakaan tule mieleen muita kuin tuo mpreg (koska angsti on aina muodissa!).
-
Ehkä Avengersien Thor/Bruce on tullut itselleni vähän uutena ja yllättävänä parituksena, jota on yhtäkkiä ruvennut näkymään enemmän kuin yhdessä paikassa, mutta voiko sitä kuitenkaan ihan buumiksi mennä kutsumaan. Ehkä silleen, kun sitä näkyy kuitenkin nykyään melkein enemmän kuin Thor/Lokia ???
Saisi olla vielä buumimpi, mielestäni paras paritus! ♥ Olen kyllä tyyliin viisi ficciä sitäkin paritusta Finiin tahkonnut, joten oma osa on tehty. :P Luulen, että tää paritus sai vettä myllyynsä Ragnarökistä, koska Endgame ei siihen hirveästi tarjonnut aineksia.
Soulmate-AU on kyllä ollut jo pitkään buumi, mutta minusta ihan hyvä niin, koska sielunkumppanificit ovat aivan parhaita. ♥ Pakkoavioliittoficcejä Finissä on kyllä ollut tuon haasteen myötä taas enemmän, mutta se on vain hyvä, koska siitäkin troopista tykkään. (Ficcimaailmassa, mind you, en tietenkään reaalimaailmassa. :P ) Sinällään en oikein kansainvälisen ficcimaailman buumeista tiedä, koskapa usein luen vain ficcejä sieltä täältä.
Itse toivoisin, että telepatiaficeistä tulisi buumi. :P
-
Minä mietin jo, että Thor/Bruce -buumi taisi olla Nevillan ansiota, mutta oikein hyvä juttu kyllä! ;D Itselläni on tainnut olla Avengers-buumi päällä viime aikoina. ;)
Sen olen huomannut jo viime talvena, että pienien originaalitarinoiden osuus on kasvanut rajusti ja se on myös tosi kiva buumi olla olemassa. :)
Kesäisten hyväntuulen ficcien buumi ei olisi yhtään hullumpi!
-
Saisi olla vielä buumimpi, mielestäni paras paritus! ♥ Olen kyllä tyyliin viisi ficciä sitäkin paritusta Finiin tahkonnut, joten oma osa on tehty. :P Luulen, että tää paritus sai vettä myllyynsä Ragnarökistä, koska Endgame ei siihen hirveästi tarjonnut aineksia
Ragnarok ainakin mulle oli ensimmäinen elokuva, jonka perusteella olisin voinut kyseistä paritusta harkita, joten veikkaan samoin kuin sinä. Myöhemmät leffat ei ole kyllä pahemmin tarjonnut tuolle tukea. Sä oot ansioitunut tuossa parituksessa. ;D
Itse en ole tuosta soulmate-buumista ihan hirveästi syttynyt ikinä ainakaan kirjoittamisen suhteen. Lukiessa ne ihan menee, mutta ei ole kyllä mulle mikään ykkössuosikki. Samoin tuntuu olleen viime vuosina pinnalla nämä alfa/beta/omegat, joista en ollenkaan piittaa muun osalta kuin että tarjoavat välillä kivoja ryhmäsilittelysessioita. ;D Pakkoavioliittohaaste inspiroisi, mutta en hirveä lähteä kirjoittamaan mun pitkään muhinutta ideaa, koska se on loputon suo. :D
-
Voidaanko puhua buumista, jos kyseessä on ihan vaan henkilökohtaisesti joku aihe/fandom, josta itse huomaa kirjoittavansa paljon? ;D
Jos voidaan, niin tässä tapauksessa voisin omalla kohdalla puhua kuluneen kevään (ja vähän kesänkin) osalta pwp-buumista ja Witcher-buumista, jotka vähän osuvat samaan, mutta eivät kokonaan yksiin.
Kesä tuntuu muutenkin aina poikivan vähintään yhden pwp:n, kun katsoo vuosia taaksepäin🤔
Havaitsetteko helposti buumeja omassa kirjoittamisessanne?
Fandom varmaan helposti muodostaa buumin, ehkä joku suosikkiparituskin, mutta entä muut sisällöt/aiheet tai tekstin tyyli? (runobuumi? Minämuoto? Jatkis? Raapale?)
-
Näin vierestä seuranneena täällä ainakin näkyi ihan selvä MCU-buumi ja taitaa se jatkua vieläkin. Joku uusi elokuva kaiketi vaikuttaa siihen, että inspiraatiota on ilmassa enemmän. Itse olen siis vasta vähän varvastani laittanut koko MCU:hun. Siksi ehkä sen maailman fikkien paljous jotenkin näkyi täällä enkä "asiaan vihkiytymättömänä" käynyt fikkejä lukemaan.
Ja milloinkas tuo Witcher oli katsottavana? En siis netflixittömänä ole (sitäkään) katsonut, kirjoja olen nyt muutaman lukenut. Pieni piikki fikeissä, sen huomasi myös näin vierestä katselemalla. Kirjojen myötä tuli muutama fikki luettua.
Koronan aiheuttama maailmanlaajuinen buumi on tietysti nähtävissä. Siinä on aihe joka on jollain lailla koskettanut kaikkia ja kun aiheesta on tarjolla haastekin, niin siihen oli helppo itsekin tarttua.
Havaitsetteko helposti buumeja omassa kirjoittamisessanne?
Omat buumini liittyvät läheisesti juuri katsottuun elokuvaan, sarjaan taikka sitten ihan omasta elämäntilanteesta nousevasta yksityiskohdasta. Kun jostain aiheesta on haaste, johon monet muutkin tarttuvat samaan aikaan, silloin tulee kirjoittaneeksi aiheesta tai henkilöistä, joista tulee enemmän luettavaa.