Finfanfun.fi

Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Waulish - 02.01.2019 16:41:40

Otsikko: Kuihtuneesta kaunista (S • uusi alku uuden vuoden kynnyksellä, Kari/Oula • 3,5-raapale)
Kirjoitti: Waulish - 02.01.2019 16:41:40
(https://i.imgur.com/LMx2Ic2.png)

(https://i.imgur.com/CWJEO4a.png)

S

Kirjoitin tämän raapaleen Finin joulukalenteriin, mutta julkaisen sen nyt täälläkin haastetta (Teelusikan tunneskaala II (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=47336.0) vapaavalintaisella tunteella toiveikkuus) ja listaukseen linkkaamista varten. :)




Kari piteli Oulan rukkasia tämän kumartuessa sytyttämään jätkänkynttilää. Oula oli tampannut sille tasaisen alustan etupihan pihapolun varteen, suunnilleen puoliväliin, niin että he saattaisivat ihailla sitä sisältäkin keittiön ikkunasta, ja niin että siitä voisi olla iloa naapureille ja ohikulkijoillekin.

Siinä se seisoi jykevänä ja ylväänä, rakkaudella rakennettu puolimetrinen puupölkky. Oula oli jo kevättalvella etsinyt metsästä sopivan kelohongan ja omin käsin sen kaatanut, pilkkonut, kuivattanut kesän yli ja sahannut ristiin jätkänkynttilöiksi niin kuin oli isoisältään lapsena oppinut. Uudenvuodenaattoa sopi juhlistaa sellaisella. He olivat vieneet kaksi kynttilää joululahjoina molempien vanhemmille, ja viimeinen valaisisi heidän kotipihaansa uuden alun kunniaksi.

Niin, kotipihaa. Kari katseli ympärilleen pienen, puisen omakotitalon lumen peittämällä etupihalla. Heillä oli takanaan vaikeita vuosia, Karin leukemia ja Oulan työuupumus, mutta pikkuhiljaa hämärä oli alkanut valjeta. Oula oli piristynyt silminnähden, kun he olivat syksyllä muuttaneet kerrostalosta omakotitaloon ja saaneet oman pihan, jonka parissa puuhastella, ja Kari oli saanut terveen paperit ja alkanut vähitellen tunteakin itsensä terveeksi. Koko elämänsä kerrostalossa suurkaupungin sydämessä asunut Kari ei aluksi ollut käsittänyt Oulan kaipuuta syrjäseudulle, mutta heidän muutettuaan hän oli yhtäkkiä ymmärtänyt. Siellä oli kevyempää vain olla; se tuntui sallitummalta kuin kaupungissa, jossa ihmisvilinä ja alituinen tietoisuus ajan kulusta vaativat suorittamaan, olemaan hyödyllinen, olemaan enemmän, enemmän.

Se todella tuntui uudelta alulta. He olivat kuluneen vuoden aikana käyneet lähempänä eroa kuin koskaan, mutta kuihtuneesta maasta oli kai versonut toivonvarpu. Ehkä he olivat istuttaneet sen jo silloin, kun he parikymppisinä nuorukaisina olivat pujottaneet titaanisormukset toistensa nimettömiin. He rakastivat yhä, ja he halusivat nähdä yhteisen huomisen, uudestaan ja uudestaan.

Oula sai jätkänkynttilän yläpäähän asettamansa tuohet syttymään, ja hän perääntyi Karin viereen katselemaan, kuinka tuli kiemursi niissä. Pian se leviäisi kelohongan sydämeen, hehkuisi puuhun sahattujen railojen läpi ja valaisisi pimeyden. Jätkänkynttilä oli lumoava ilmestys, eikä Kari voinut muuta kuin ihailla Oulan taitoa ja ennen kaikkea tahtoa luoda jostain kuihtuneesta jotain niin kaunista.

Oula hymyili ensin aikaansaannokselleen ja sitten Karille. Pakkanen punersi jo poskissa, ja hengitys höyrystyi ilmaan. Jossain etäällä paukahteli sarja ilotulitteita. Lähtölaskenta uuteen vuoteen oli alkanut. Jälleen kääntyisi uusi sivu elämän mittaisessa tarinassa. Vielä vuosi sitten sen tyhjyys oli pelottanut, ammottanut ja kammottanut kaikessa toivottomuudessaan, mutta ei enää.

Jätkänkynttilä paloi läpi yön.
Otsikko: Vs: Kuihtuneesta kaunista (S • uusi alku uuden vuoden kynnyksellä, Kari/Oula • 3,5-raapale)
Kirjoitti: Parris - 02.01.2019 19:30:35
Yhdestä jätkänkynttilätekstistä toiseen - siinä missä eilen lukemani Avaruuspiraatin Mitä metsä meistä kertoisi sisällytti sen yhtenä elementtinä metsämiljööseen, tässä se on ihanasti keskipisteenä. Tykkään siitä, kuinka sen "valmistamisprosessi" (tai mikä ikinä termi olisikaan järkevin :D) heijastelee tuota miesten välistä suhdetta - kertoo siitä, miten heidänkin välittämisensä syttyy aivan uuteen liekkiin. Erityisen kiva oli ihan vihoviimeinen lause, joka luo lukijalle uskoa Karin ja Oulan suhteen pitkäikäisyyteen: tapahtuipa ympärillä mitä tahansa lyhytaikaista turbulenssia sairauksien muodossa (kuten jätkänkynttilällä verraten uudenvuoden ilotulitukset), he kestävät ne yhdessä ja palavat kirkkaina kuten tuo jätkänkynttilä. Ihanaa! <3

Kiitokset tästä, oli kiva palailla joulukalenterista erillään vielä tähän!
Otsikko: Vs: Kuihtuneesta kaunista (S • uusi alku uuden vuoden kynnyksellä, Kari/Oula • 3,5-raapale)
Kirjoitti: Waulish - 03.01.2019 01:05:50
Ronen, haa, joku muukin on kirjoittanut jätkänkynttilöistä, pitääpä hipsiä lukemaan! Kivaa että pidit jätkänkynttilän asemasta tarinan keskiössä ja siitä, miten sen valmistamisprosessi (oikein hyvä sana minusta!) omalla tavallaan kuvastaa myös Karin ja Oulan välistä suhdetta. Tällainen symboliikka syntyi vähän vahingossa, kun alun perin piti kirjoittaa ihan vain tunnelmointia jätkänkynttilän ja uuden kodin ympärille. ;D Kivaa, jos se toimi. :)

Kiitos kovasti kommentista! :-*
Otsikko: Vs: Kuihtuneesta kaunista (S • uusi alku uuden vuoden kynnyksellä, Kari/Oula • 3,5-raapale)
Kirjoitti: Avaruuspiraatti - 03.01.2019 20:00:44
Jätkänkynttilä! Heh, minä itseasiassa löysin tämän sanan vasta muutama päivä sitten (tai milloin nyt tuon oman tarinani kirjoitin/julkaisin), kun etsin synonyymiä roihulle. Minä en ole tainnut koskaan nähdä jätkänkynttilää ihan oikeassa elämässä, mutta kuvissa se näytti oikein kivalta ja sanana siinä on jotain hauskan vanhanaikaista ja suomalaista. Ronenin huomautuksen takia oikeastaan päädyin tämän triplaraapaleen lukemaan ja onpa hauska, että jätkänkynttilä tuli uudestaan vastaan ;D Voi myös olla, etten ole vain sanaan kiinnittänyt aikaisemmin huomiota paitsi nyt, kun Ronen siitä mainitsi.

Tämä oli oikein kiva pieni tunnelmapätkä. Aina välillä näkee käytettävän sanaa elämänmakuinen kommenteissa ja minusta tämä on juuri sitä itseään. Takana on tavallisten ihmisten elämän vastoinkäymisiä, joita kuka tahansa voisi kokea, mutta syvimmästä kuopasta on jo päästy yli ja tulevaisuus näyttää jo toiveikkaalta, muttei liian kiillotetulta. Tykkään lukea tällaisia pieniä, rauhallisia katsauksia erilaisten hahmojen elämiin, koska niihin ei tarvitse käyttää liikaa ("liikaa") aikaa ja ajatustyötä, mutta niistä saa kuitenkin tarpeeksi irti, että tulee sellainen miellyttävä, rauhallinen fiilis - tai millaista fiilistä pätkä nyt ikinä välittääkään.

Kiitoksia oivasta lukupalasta!
Otsikko: Vs: Kuihtuneesta kaunista (S • uusi alku uuden vuoden kynnyksellä, Kari/Oula • 3,5-raapale)
Kirjoitti: Waulish - 05.01.2019 00:54:27
Kosmorosmo, minäkään en ole tainnut koskaan nähdä jätkänkynttilää oikeassa elämässä! Varmasti on komea ilmestys kuitenkin, ja jotain inspiroivaakin siinä minusta on niin kuin tulessa ylipäätään. Hauskaa, että ollaan satuttu molemmat kirjoittamaan jätkänkynttilöistä! ;D Minun pitääkin käydä lukemassa se sinun tekstisi!

Mukavaa, että pidit tätä pätkää elämänmakuisena! Minä usein nautin tällaisten lyhyiden elämänkatsausten kirjoittamisesta. On helpompi pitää paketti kasassa, kun keskittyy tiettyyn hetkeen ja elämänvaiheeseen. Mainiota, että tästä tekstistä sai mielestäsi kuitenkin riittävästi irti! :)

Kiitoksia ihanasta kommentista! :-*
Otsikko: Vs: Kuihtuneesta kaunista (S • uusi alku uuden vuoden kynnyksellä, Kari/Oula • 3,5-raapale)
Kirjoitti: Vendela - 08.01.2022 15:46:47
Vaihdokkaista hei :D

Tämä haaste on tosi kiva, kun tulee luettua tekstejä jotka muuten saattaisivat mennä ihan ohi :) Tätäkään en muista lukeneeni joulukalenterista, joten ensinnäkin kiva että olet julkaissut tämän omanaan sekä kivaa että tämä sattui juuri minulle tuolla haasteessa!

Oi miten kauniisti tuo otsikko kertoikin jo tämän tarinan! Mutta vasta kun tämän oli lukenut, niin otsikkokin avautui aivan uudella tavalla :D Tykkään tämmöisestä ihan tosi paljon ja muutenkin sinulla on aina niin osuvat ja oivaltavat nimet teksteilläsi. Sekä tietenkin nuo bannerit, ihanat ♥

Tässä oli jotenkin tosi kaunis tunnelma alusta loppuun. Tuo, että oltiin omalla pihalla ja mitä kaikkea oli tapahtunut ennen kuin tuohon hetkeen oli päästy oli kerrottu tosi hienosti. Sillä tavalla koruttomasti ja ilman suurta draamaa, mutta kuitenkin koskettavasti niin että melkein tuli tippa linssiin tätä lukiessa.

Ajatus maaseudun rauhasta kosketti jotenkin tosi paljon ja sai myös ajattelemaan, että ei kaikkien tosiaan tarvitse olla sellaisia kaupungissa viihtyviä bile-hileitä! Vaan onni voi tosiaan olla ihan yksinkertaisesti sitä, että saa sytyttää jätkänkynttilän omalle pihamaalle ♥

Tämä oli tosi hieno teksti ja oivallinen valinta Vaihdokkaisiin! Kiitos, pidin todella paljon :)

Vendela
Otsikko: Vs: Kuihtuneesta kaunista (S • uusi alku uuden vuoden kynnyksellä, Kari/Oula • 3,5-raapale)
Kirjoitti: Waulish - 08.01.2022 19:27:32
Vendela, hauskaa että törmäsit Vaihdokkaiden kautta uuteen tuttavuuteen, ja vieläpä mieleiseen sellaiseen! :) Olen samaa mieltä siitä, että Vaihdokkaat on tosi kiva haaste, kun vastaan voi tulla kaikenlaista, mitä muuten ei välttämättä tulisi ollenkaan löytäneeksi. Se on inspiroivaa ja innostavaa!

Kiva kuulla, että otsikko itsessään kertoi jo tarinan, ja että se avautui vielä uudella tasolla ja tavalla tekstin lukemisen jälkeen. Kiitos paljon nimeämis- ja bannerikehuista, ne lämmittävät mieltäni kovasti! Otsikointi on yksi lempivaiheistani kirjoitus- ja julkaisuprosessissa, ja jotenkin tuo bannerin tekeminenkin on jäänyt sellaiseksi mukavaksi tavaksi ja rutiiniksi, jolla tuoda tekstiin vähän visuaalista ilmettä. :)

Mukavaa, että pidit tunnelmasta ja aiempien tapahtumien avaamisesta. Tässä tekstissä on ehkä aika paljon selittelyä raapaleeksi, mutta toisaalta se tuntui tarpeelliselta sen raottamiseksi, mitä miehet ovat käyneet läpi ja miksi tämä vuodenvaihde tuntuu uudelta alulta aivan erityisesti. Hyvin sanottu, että onni voi piillä yksinkertaisesti jätkänkynttilän sytyttämisessä omalle pihamaalle - niinhän se on, ettei elämästä nauttimiseen välttämättä tarvita suuria seikkailuja tai spektaakkeleja. ♥

Kiitos kovasti lämmittävästä kommentista, ihanaa että pidit tästä ja koit tämän sopivan Vaihdokkaiden talvikierrokselle! :-*