Finfanfun.fi

Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Ronen - 31.12.2018 00:02:09

Otsikko: Ja vielä se soi | S, kaipuuta lapsuuteen (Milja)
Kirjoitti: Ronen - 31.12.2018 00:02:09
Nimi: Ja vielä se soi
Kirjoittaja: Ronen
Ikäraja: S
Genre: haikeaa fluffia
Hahmot: Milja perheineen
Haasteet: Spurttiraapale V, Fluffy10 #3 (sanalla nostalgia), Teelusikan tunneskaala II (kaipaus), Ficlet300 (sanalla 167. Seepia), Inspiroidu kuvasta -ketju (Saappaattoman kuva (https://data.whicdn.com/images/312276621/large.jpg))

A/N: Piti keksiä spurttirapsulle aihe. Muistin ottaneeni kuvaketjusta inspiraatiota aiemmin, ja se yhdistyi luontevasti Fluffykymppiin ja Ficletkolmesataseen. <3




Isovanhempien vintillä ei ole käynyt kukaan pariin kuukauteen, Milja huomaa saapuessaan eräänä iltapäivänä siivoamaan taloa myyntiä varten. Pölyisen lattialautojen ja seepiavalokuvien peittämien pikkupöytien keskellä ikkunasta tihkuvassa auringonvalossa seisoo vanha piano. Milja askeltaa varovasti sen luo, pyyhkäisee tuolilta pölyt ja nostaa koskettimien suojan ylös.

Ja vielä se soi, niin heleänä kuin hänen lapsuudessaan, kun vaari oli elossa. Milja muistaa ne kesäillat, kun ulkona tihutti harmaata sadetta ja vaari yritti piristää häntä soittamalla suosikkilaulujaan. Mummi oli tehnyt pannukakkuja ja keittänyt itse poimimistaan mansikoista kirpeänmakeaa hilloa, jonka maku pyrki muistoista Miljan kielelle. Silmät sulkiessaan Milja palaa niihin aikoihin.

Silloin kun mummi ja vaari olivat vielä elossa. Miljalla on niin iso ikävä heitä molempia, etenkin kun menetysten välissä on ollut vain kuukausia. Ensin vaari putosi traktorin kyydistä ja joutui siitä sairaalakierteeseen, ja pian hänen hautajaistensa jälkeen mummi ei vain enää jaksanut. Ei Miljan äidilläkään ole jaksamista hoitaa maataloa, on helpompi myydä se eteenpäin. Milja ymmärtää, vaikka onkin eri mieltä.

Onko järkeä heittää pois kaikki vanha, onko sydäntä luopua muistoista? Milja antaa sormiensa kulkea koskettimilla ja kuuntelee soittamaansa haurasta melodiaa. Hän voi myöntää koko sielullaan, että täällä hän on viettänyt elämän tähän asti parhaat hetket.

Ja kai nyt on aika antaa mahdollisuus siihen jollekulle muulle.
Otsikko: Vs: Ja vielä se soi | S, kaipuuta lapsuuteen (Milja)
Kirjoitti: Fiorella - 02.01.2019 17:57:10
Nappasin tämänkin kommenttikampanjan kautta, koska silmäilin sitä ihastuksissani jo eilen, mutten kerinnyt kommentoimaan silloin. :) Tämä ficci täyttää erittäin hyvin haasteiden aiheet, mutta ennen kaikkea se oli tämä tunnelma, joka minuun kolahti.

Lainaus
Onko järkeä heittää pois kaikki vanha, onko sydäntä luopua muistoista?
Myönnän, että olen nostalgikko, ja nimenomaan en raaski itse luopua oikein mistään, millä on tunne- ja muistoarvoa. Tuntuisi hyvin haikealta tällainen kuvatun kaltainen tilanne, ja voin hyvin samaistua Miljan tunnelmiin. Olenhan joutunut näitä itsekin kokemaan, niin kummankin mummolan kuin isomummolankin kohdalla. Joskus tosiaan on eri asia ymmärtää järjellä kuin tunteella. Kunpa aina olisikin niin, että se joku, joka tilalle astuu, arvostaisi ja vaalisi sitä, mikä oli aiemmille asukkaille rakasta. Ei se aina niin mene, murheellista kyllä. On sydäntäsärkevää nähdä, kuinka rakas paikka rapistuu huonolla hoidolla. Mutta ehkäpä tässä Milja sai jonkin muiston matkaansa mummolasta, ellei pianoa sentään niin ehkäpä jotakin muuta konkreettista, joka myös kantaa lämpimiä muistoja. :) Vaikkapa noita mainittuja vanhoja valokuvia. Itsellä ne muutamat pienet asiat, jotka ovat lapsuuden mummoloista kulkeneet mukana oman kodin sisustukseen, ovat tosi tärkeitä ja rakkaita.

Tällaisissa pikkuoriginaaleissa jää helposti miettimään sitä, että on tartuttu vain lyhyeen hetkeen tai tunteeseen, ja se originaaliteksti voi olla riittävä ihan juuri sellaisenaan. Minulle tulisi helposti kiusaus koota kokonainen elämäntarina, vaikka tässäkin kaikki olennainen tulee kyllä esiin ihan muutamissa lyhyissä kappaleissa. Olisi kuitenkin oikein kiva lukea Miljasta lisääkin, jos hahmo jää elämään myöhempiinkin teksteihin. :)