Täällä Fleurilla ei ollut ketään muuta kuin Bill, jonka puolesta hän tietysti antaisi vaikka oikean kylkiluunsa, mutta silti, ei se ollut ihan sama asia.
Tuulikellot kolisivat porstuan kaaritukea vasten yhä voimakkaammin, kun aurinko painui horisontin taa niin paksun pilvimassan alla, että auringonlaskun värejä hädin tuskin huomasi. Oli niitä pilviä tietty Välimerelläkin, mutta ei näin tukahduttavia, ei ainakaan Fleurin mielestä: täksi päiväksi luvattu superkuukaan tuskin näyttäytyisi paksun pilviseinämän takaa.Tässä kohdassa oli ihan huikean vahva tunnelma! Samaan aikaan hurjan kaunista kuvailua, mutta myös erityisen tukahduttava fiilis. Sama oli havaittavissa oikeastaan läpi koko tekstin, mikä teki tekstin yleisfiiliksesta erittäin kiehtovan ja mielenkiintoisen.
Tuulikellot kolisivat porstuan kaaritukea vasten yhä voimakkaammin, kun aurinko painui horisontin taa niin paksun pilvimassan alla, että auringonlaskun värejä hädin tuskin huomasi. Oli niitä pilviä tietty Välimerelläkin, mutta ei näin tukahduttavia, ei ainakaan Fleurin mielestä: täksi päiväksi luvattu superkuukaan tuskin näyttäytyisi paksun pilviseinämän takaa.Erityisesti tässä palasessa näkyy se, miten kauniin kuvailevasti kirjoitat ja Fleurin sielunmaisema sekä sisällä myrskyävät tunteet välittyvät niin selkeästi tänne ruudun toiselle puolelle, että aivan kuin ne olisivat omia ajatuksia. Mä en vain pääse yli tästä, miten kauniita sananvalintoja ja virkkeitä tämä teksti sisälsi. Sulla on ainakin tämän tekstin perusteella aivan käsittämätön taito solmia sanoja yhteen sillä tavoin, että siinä ei ole mitään teennäistä, vaan tavallaan tajunnanvirran sekoitusta harkittuun tyyliin ja kaikki vain sopii täydellisesti yhteen.