Finfanfun.fi

Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: liljankukka - 03.09.2018 21:17:06

Otsikko: Taivaanranta palaa | S | tajunnanvirtaisaa angstia | raapale
Kirjoitti: liljankukka - 03.09.2018 21:17:06

Ficin nimi: Taivaanranta palaa
Kirjoittaja: liljankukka
Ikäraja: S
Genre: Angst

A/N: Omistan tämän Aurille, toivottavasti tykkäät edes hieman! :>

---

T a i v a a n r a n t a
p a l a a

Punertavat hiukset, sinertävät silmät, paidan helma liehuu tuulessa ja kaipuu valuu sateen mukana tielle. Tuuli ulvoo, ehkä sekin kaipaa rakastaan. Kuu loistaa, taivas on tumma, puut heiluvat ja sade ropisee vasten ikkunoita.

"Mulla on ikävä", kuiskaus kaikuu autiossa talossa, samaan aikaan tuuli ulvoo omaa kaipuutaan.

Oranssi aurinko nousee, näyttää kuin taivaanranta olisi tulessa, hiukset hulmuaa, sade kastelee nurmikon ja nurmikko paljaat jalat. Kesän aika on ohi, mutta kaipuun ei kai koskaan.

"Mä rakastan sua", tuuli kuiskaa, onko kaikki vain mielikuvituksen tuotetta?

Puut heiluu, tuuli ulvoo, taivaanranta palaa ja sade huuhtoo mukanaan rakkauden. Ottaa kipeää, ei tahdo uskoa sen olevan ohi. Taivas repeää, sade lakkaa ja kaipuu pakenee sen mukana. Mikään ei ole enää ennallaan.

Otsikko: Vs: Taivaanranta palaa | S | tajunnanvirtaisaa angstia | raapale
Kirjoitti: Crys - 05.09.2018 14:07:08

Kommenttikampanjasta terve! Siis tää oli jotenkin tosi nätisti kirjoitettu, syksy on mun lempivuodenaika ja oon niin ready for it joten syksyisten tekstien lukeminen on vaan niin ihanaa, varsinkin sellaset, joissa on näin nättiä kuvailua :)

Taivaanranta tulessa on jotenkin upea ilmaus. Se kuvastaa sitä kaipuun kipua hienosti ja vaikka tässä ei kerrotakaan mikä kaipuun aiheuttaa, kuolema vai ero, mutta tuli sellanen fiilis, että kuten auringonlasku tulee hiljalleen, tätä eroakin/kuolemaa on odotettu jo jonkin aikaa. Autio talo vihjaa varmaan siihen, että kertoja ja tämän rakastettu ovat muuttaneet pois yhteisestä talostaan ja nyt tämä kertoja on viimeisen kerran talossa, hyvästelemässä.

Tykkäsin myös siitä, että kertoja on tosi näkymätön tässä pätkässä, aivan kuin hän olisi luonto itse, hän tarkastelee ympäristöään ja kaipuutaan luonnon kautta, joka saa aikaan vaikutelmaa, että hän ei ole vielä sisäistänyt tapahtumia, vaan tuntee olonsa tavallaan turraksi. Kenties itkut on jo itketty, eikä enempää irtoa, vaan sade saa itkeä nyt hänen puolestaan.

En tiedä tarkotitko tekstiä yhtään sellaseks mitä oon kuvaillut, mutta tykkäsin siitä, että tästä pystyi vetämään omia tulkintojaan :) Vau miten paljon tästä pikkupätkästä voi saada irti :D

Sattumalta kuuntelin tässä taustalla tätä biisiä (https://www.youtube.com/watch?v=Ksg5K6AKUSA) ja jotenkin tuntu että tän lukeminen iski vielä syvemmälle sitä kuunnellessa :D Tuli ihan kylmät väreet kun tuli niin konkreettinen kuva tästä mieleen :D

Ainoa asia mikä vähän särähti oli se, että tuossa pääasiassa käytetään preesensiä, mutta nuo Tuuli ulvoi, ehkä sekin kaipasi rakastaan. Kuu loisti, taivas oli tumma, puut heiluivat ja sade ropisi vasten ikkunoita on kirjoitettu imperfektissä. Mun mielestä nääkin vois olla perfektissä, niin ne kuuluis kokonaisuuteen paremmin.

Tykkäsin tosi paljon!
-Crys

Otsikko: Vs: Taivaanranta palaa | S | tajunnanvirtaisaa angstia | raapale
Kirjoitti: zilah - 17.11.2018 12:30:24

Tällä tekstillä oli niin vaikuttava nimi, että pakko oli lukea ja kommentoidakin. Tämä on lyhyydestään huolimatta kaunis ja vaikuttava teksti, joka pistää ajattelemaan. Toistoa ehkä oli, mutta se antaa oikein käytettynä tehokeinona mukavan säväyksen tarinalle. Vaikutelma on dramaattinen, mutta tekotaiteellisuus on tästä mahdollisimman kaukana. Kiitos tästä hienosta tunnelmapalasta, eikä kannata murehtia sellaisesta- hmm- ei loppuun asti ajatellusta kommentista.  ;)


zilah

Otsikko: Vs: Taivaanranta palaa | S | tajunnanvirtaisaa angstia | raapale
Kirjoitti: Sokerisiipi - 17.11.2018 13:45:20

Vaihdokkaista heips!

Omaan makuuni tyyli on vähän turhan dramaattinen, mutta toisaalta luontokin on dramaattinen ja siksi hyvä alusta suurille tunteille.

Sanat maalaavat elävän kuvan kertojan kokemista tunteista ja sisäisen kuohun vertaaminen luontoon on hyvin onnistunut. Koko kohtaus näyttäytyy kuin elokuvasta suuren kliimaksin hetkellä.

Toisto vähän vei ulvovalta tuulelta sen tehon, sen olisi voinut mainita vain kerran tai max. kahdesti.

Nimestä tykkään, se oli oikein kuvaava ja tekstiin sopiva.

Kiitos :)

Otsikko: Vs: Taivaanranta palaa | S | tajunnanvirtaisaa angstia | raapale
Kirjoitti: Kelsier - 10.06.2020 21:10:05

Tästä syntyi tosi mahtavia ja kauniita mielikuvia. Kertoja mietti kivasti toden ja epätoden rajaa. Myös puhe- ja kirjakielisyyden vaihtelu toi erikoista rytmiä tähän. Otsikko on kiinnostava ja mieleenpainuva.

Kiitos, kun kirjoitit! :-*