-
Nimi: Tänne se johti
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: ihastushömppä
Paritus: Jami/Mika
Haasteet: Fluffy10 #3, Random10, Spurttiraapale V 4. - 10.6 ja Albumihaaste #5 Twenty One Pilots – Tear in my heart (https://www.youtube.com/watch?v=wB1ceH9yYq0)
A/N: Kuuluu sarjaan Tältäkö tuntuu, kun rakastuu? (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=22184.0#post_KUN) ja tämä on aikajärjestyksessä ensimmäinen, koska tässä eletään Mikan fuksivuotta. Tämä on tämmöinen blokinpurkuteksti.
Tänne se johti
Yksi
200 sanaa, sanalla lusikka
Mika ei ole varma, onko yliopisto sittenkään oikea paikka hänelle. Kaikki on niin uutta ja pelottavaa, on vielä pitkän aikaa. Uudet ihmiset hermostuttavat. Mika ei tiedä, miten niille pitäisi puhua. Hän seuraa vierestä, kuinka muut fuksit tutustuvat toisiinsa ja ihmettelee, miten se oikein tapahtuu. Mikan taakkana on tiukassa istuva ujous, joka hellittää vasta humaltuessa. Se kaiketi selittää, miksi alkoholi on niin olennainen osa opiskelijakulttuuria.
Ja aivan kuin elämä ei olisi jo tarpeeksi monimutkaista, Mika on mennyt ihastumaan yhteen opiskelijakavereistaan. Hän ei tiedä, miten siinä niin pääsi käymään, mutta se on perkeleen huono homma. Jami on hänen vastakohtansa: rento, ulospäinsuuntautunut ja sanavalmis. Mika on heikkona sen kujeileviin silmiin ja paksuihin, hunajanruskeisiin kutreihin. Kun Jami on hänen lähellään, Mika menettää kontrollin itsestään. Hänellä on kuuma ja vatsassa kolisee. Sanat ovat kadoksissa. Mika pudottelee tavaroita. Nöyryytykset seuraavat toisiaan kuin ketjureaktiona.
He ovat syömässä. Jamin jalka osuu vahingossa hänen omaansa. Mikan kroppa sekoaa ja keittolusikka lentää pitkin ruokalan pöytää. Kaikki tuijottavat, ja Mika haluaa kuolla. Jami tarttuu lusikkaan, puhdistaa sen omalla servetillään ja ojentaa takaisin Mikalle. Jamin hymy on lämmin. Mika uppoaa sen hymykuoppaan. Kun lusikka vaihtaa omistajaa, heidän sormensa koskettavat, ja Mikan sydän laulaa. Hän mumisee epäselvän kiitoksen ja piilottaa tärisevät kädet syliinsä.
-
Kaksi
300 sanaa, sanalla hämärä
Alkaa jo hämärtää, kun he kävelevät poispäin kampukselta. Kaikki muut puhuvat, ja Mika kuuntelee. Hän kantaa roolinsa hiljaa ja valittamatta. Porukka pienenee. He ovat melkein keskustassa, kun jäljellä ovat enää Jami ja Mika. Äkkiä Mika tulee liiankin tietoiseksi siitä, miten lujaa hänen sydämensä lyö.
”Hei, haluaisitko sä lähteä vielä kahville?” Jami kysyy. Mika mykistyy silkasta tyrmistyksestä. Pyytääkö Jami häntä kahville? Eihän siinä ole mitään järkeä. He tuskin puhuvat keskenään.
”Ööm”, Mika köhäisee ja häpeää omaa kömpelyyttään. Miksi lauseiden muodostamisen pitääkin olla Jamin seurassa niin hankalaa?
”Voidaan mennä joku toinenkin päivä, jos sulle ei nyt käy”, Jami sanoo. Mikaa pyörryttää. Jami tahtoo oikeasti mennä kahville hänen kanssaan. Us-ko-ma-ton-ta.
”Kyllä mulle käy”, Mika sanoo, kun kykenee. Hän unohtaa, että lupasi Aatulle koti-illan ja Pako-maratonin. Jamista on tullut kaiken keskipiste. ”Minne?”
Jokivarressa on CaféArt, josta Jami tykkää. Mika ihastuu paikkaan saman tien. Se on tyylikäs ja viihtyisä. Jami puhuu enemmän, mutta se ei haittaa. Mika hytkyttää jalkojaan pöydän alla ja nauraa Jamin jutuille. Jami on ensimmäinen, jolle Mika kertoo, miksi halusi tulla opiskelemaan juuri mediatutkimusta. Hän elää populaarikulttuurista ja tahtoo tietää siitä kaiken.
”Mä en ole kovin varma itsestäni tai elämästä yleensä, mutta tästä mä oon varma”, Mika sanoo. ”Tuntuu, että oon tismalleen oikealla alalla, ja se on ihan parasta.”
”Niin on!” Jami sanoo, ja jokin Mikan sisällä hehkuu. He puhuvat elokuvista, sarjakuvista ja musiikista. Mikasta tuntuu, että hänen ja Jamin välille muodostuu jotakin. Lennokkaan juttelunsa lomasta he eivät edes huomaa, miten kahvila tyhjenee. Lopulta tarjoilija ilmoittaa, että he ovat sulkemassa.
Mika saattaa Jamin bussipysäkille. Hän ei millään haluaisi, että ilta päättyy, mutta Aatu pommittaa häntä tekstiviesteillä, ja Jami haukottelee. Ennen bussiin nousua Jami halaa häntä. Mikan sisällä räiskyy.
”Otetaan tää pian uusiksi”, Jami sanoo. Mikalla on taas sanat hukassa, mutta hän nyökkää hymyillen.
Kotimatkalla Mika uskaltaa ajatella, että ehkä Jamikin tykkää hänestä.
-
Kolme
300 sanaa, sanalla sataa
Kupittaanpuistossa on fuksien ja vanhojen opiskelijoiden yhteinen nyyttäripiknik. He eivät pääse nimileikkiä pidemmälle, kun alkaa tihuttaa ja pian sataa kaatamalla.
”No niin, säätiedotus petti taas pahan kerran!” Tomi, heidän tutorinsa, sanoo. ”Mutta eipä hätiä mitiä. Sovittiin, että sateen sattuessa pääsette turvaan mun, Krissen ja Paavon kommuuniin. Se on tässä lähellä. Seuratkaa!”
”Arvaa, mikä toinen paikka on lähellä”, Jami sanoo. Silläkään ei ole suojaa sadetta vastaan. Parhaillaan Jami pyyhkii vettä silmälaseistaan, mutta luovuttaa nopeasti.
”No?”
”Mun kämppä”, Jami vastaa. ”Mitäs sanoisit, feidataanko muut ja mennään sinne?”
Mikan iholla kihelmöi. Jamin vaivaton spontaanius hurmaa hänet joka kerta. Mika kieltää itseään ylianalysoimasta ehdotusta. Hän vain nyökkää.
Jamin luona Mikaa alkaa hermostuttaa. Hän on kaksin Jamin kanssa tämän asunnossa. Ei se tarkoita mitään. He vain hengailevat. Salaa Mika kuitenkin toivoo – no, jotakin.
”Mulla ei taida olla sulle hirveesti vaihtovaatteita”, Jami pahoittelee pyyhettä ojentaessaan. ”Sä kun oot niin pitkä, ja mä olen tällainen hobitti. Yritän kattoa.”
”Ei sun tarvii –” Jami on jo mennyt. Mika kuivaa märkiä hiuksiaan eikä uskalla liikkua eteisestä. Pian Jami palaa mukanaan tummansininen miestenhuppari. Se näyttää Mikan kokoiselta.
”Kokeile tätä”, Jami sanoo. Mika ottaa hupparin eikä ihan tiedä, mitä seuraavaksi. Ajatus riisuutumisesta Jamin edessä kauhistuttaa häntä. Jami tajuaa tilanteen, ja se menee hämillisen, lähes ujon näköiseksi. Mika ei muista, että olisi koskaan nähnyt Jamia sellaisena. Mika tuntee punastuvansa. Se on kamalaa.
”Sä voit laittaa sun paidan kylppäriin kuivumaan”, Jami ehdottaa. ”Haluatko sä – hmm, teetä? Kahvia?”
Mika toivoo, että tarjolla olisi jotakin vahvempaa, mutta ei hän sellaista voi sanoa.
”Tee on ihan hyvä”, hän mumisee ja luikahtaa kylppäriin. Hänellä on sotkuinen tukka ja punaisena helottava naama. Mika ei tahdo tulla koskaan ulos.
Mika hengittää syvään. Hän riisuu flanellinsa ja pesee kuumottavat kasvonsa kylmällä vedellä.
”Ota ihan iisisti”, Mika kuiskaa peilikuvalleen. Hän pukeutuu huppariin ja ripustaa märän paitansa oven päälle. Keittiössä kohisee vedenkeitin.
-
A/N: Tulevia osia miettiessäni tajusin, ettei spurtti riitä. Ei tästä silti mitään kovin pitkää ole tulossa :)
Neljä
350 sanaa, sanalla harvoin
He juovat rooibosteetä Jamin vaaleanharmaalla sohvalla. Stereoista soi Life Is Strangen soundtrack. He puhuvat samankaltaisista peleistä, kuten Heavy Rainista ja Until Dawnista. He keskustelevat elämästä, valinnoista ja syy-seuraussuhteista. Mikaa hämmästyttää se, miten paljon heillä on yhteistä. Mika on niin lumoutunut, että häntä vähän pelottaa. Tässä on pakko olla jokin jekku. Ei kukaan voi olla noin täydellinen.
”Se on hassua, miten monia valintoja me tehdään päivittäin ja tosi harvoin sitä pysähtyy miettimään, mitä seurauksia niillä mahtaa olla”, Jami sanoo. ”Vasta kun jotain tapahtuu, sitä yrittää selvittää, mitkä asiat johtivat kyseiseen tapahtumaan. Mut se ei koskaan onnistu täysin, koska ympärillä on muitakin ihmisiä, ja mitä sä niiden motiiveista tiedät?”
”Peleissä sentään on rajallinen määrä mahdollisia versioita, koska pelintekijät ovat päättäneet ne. Elämässä ei ole sitä ylellisyyttä”, Jami sanoo.
”Kaikki on mahdollista”, Mika toteaa, ja häntä alkaa taas jännittää. Niskaa pistelee. Hän hengittää syvään, vaikka se on huono idea. Miksi Jamin pitää tuoksua niin hyvältä?
”Pelottava ajatus, eikö?” Jami hymähtää ja tökkäisee häntä kaverillisesti jalallaan. Vatsassa lepattaa. Päässä heittää. Mika saa kohautetuksi olkiaan.
”Musta kaikki on yhtä pelottavaa”, Mika naurahtaa. Hän ei tiedä, miksi sanoo sen ääneen. Epävarmuuden näyttäminen kauhistuttaa, ja silti Mika ei osaa pitää suutaan kiinni. ”Etenkin muut ihmiset.”
”Oonko mäkin?” Jami kysyy. Mika ei tiedä, mitä sanoa siihen. Hän tuijottaa mukinsa pohjaa kuin siellä lukisi tarvittavat vuorosanat. Ehkä on vain parempi pysyä hiljaa. ”Toivottavasti en oo. En halua, että sä pelkäät mua.”
Jami näyttää oikeasti huolestuneelta. Sillä on kurttu kulmakarvojen välissä. Mika hymyilee ja pudistaa päätään. Taivas, sitä yhtä hymykuoppaa. Mika tahtoisi tökätä kuoppaa sormellaan ihan vain kokeillakseen, miltä se tuntuu. Tahtoisi Mika tehdä muutakin, mutta hänellä ei ole aavistustakaan, miten se kävisi.
”Sä oot hirmu suloinen”, Jami sanoo. Mika vilkuilee ympärilleen odottaen näkevänsä jonkin lemmikin, jolle Jami puhuu. Sellaista ei näy. Mika katsoo takaisin hymyilevään Jamiin. Se tarttuu varovasti Mikan käteen. Kosketus lähettää sähköiskuja Mikan rannetta pitkin. Hän tuijottaa heidän yhteen liitettyjä käsiään. Sydän tempoilee. Käsi hikoaa. ”Onko tää okei?”
Mika nyökkää. Se on ihanaa ja jännittävää. Jami silittää peukalollaan hänen kämmenselkäänsä, ja se tuntuu upealta. Kokeillakseen, mitä tapahtuu, Mika puristaa Jamin kättä. Jami puristaa takaisin, ja Mikaa hymyilyttää.
-
Mitä mitä? Lisää tätä verseä?
Mun piti lukea moneen kertaan tuo paritus, koska olin ihan että mitä! Mika ja Jami! En odottanut tätä, mutta kyllä ne tässä oli niin söpöjä :3 Varsinkin Mika, se oli niin äww söpö ja suloinen ja hermopallo. Hih.
Ihana tutustua Mikaan lisää. Se on niin lutuinen ja selkeästi niin hermostunut ihastuttuaan Jamiin. Tällaiset paritusasettelut ovat kivoja, kun toinen on ujompi ja toinen avonaisempi. Mikan hermoilu ja kiemurtelu :3
Jee, Turku. Kiva kun tekstit sijoittuvat tuttuihin paikkoihin niin voi vaan heittää ne kävelemään tuonne kaupungille. CafeArt on kyllä kiva paikka. Kiva idea Jamilta karata hänen luokseen. Pyh joku opiskelijatapahtuma kun voi hengata kahdestaan. Viimeisimmän rapsun loppu olikin oikein suloinen :3 pff mun fluffykiintiö ihan poksahtaa pian.
Aa, kiitos paljon tästä, toivottavasti pian lisää. Tykkäsin näistä rapsuista tosi kovin. Kiitos! :3
-
Minäkin olin ihmeissäni, kun ruudulle pamahti Jami/Mika. Haha, luulin aluksi että olet tehnyt jonkun virheen :'D. Tarkistin listauksen ja pari haastetta, mutta ei, kaikkialla luki Jami/Mika eikä esim. Aatu/Jami tai Mika/Petja. Tarkistinhan minä vielä nimetkin, jos olisinkin vaikka sekoitanut ja unohtanut hahmojen nimet, voi minua raukkaa. Olin lievästi sanottuna hämmästynyt, mutta toisaalta - why not? En yhtään osannut odottaa tällaista paritusta, mutta antaahan se hahmoihin syvyyttä ja ylipäätänsäkin taustaa muille tämän versen tarinoille!
Mika on niin suloinen pieni pallero! Kovin on ihastuttava hahmo, varastanut sydämeni kokonaan. Mistä tuollaisia ihmisiä löytää? <3 Kamalan suloista tekstiä, vaikka olenkin edelleen yllättynyt parituksesta. Odotan jatkoa innolla!
-
Täytyy tunnustaa, että piti palata hetkeksi tuon Yksisarvisen alkuun että sain hahmoteltua nämä hahmot päässäni oikeaan järjestykseen. Yllätyin nimittäin tästä parituksesta (enkä näköjään ollut ainoa), sillä luulin että Mika on kiinnostunut Petjasta, mutta en ehkä hätäile ja mene asioiden edelle vaan nautiskelen näiden rapsujen tunnelmasta ja katson mitä tuleman pitää :)
Siis aivan ihania pätkiä. Tykkään Mikasta joka on ujo ja arka, mutta uskaltaa kuitenkin vähän jotain. Jami puolestaan vaikuttaa hurjan rohkealta, mutta toki toisen pitääkin olla. Kivaa, kiireetöntä olemista, tykkään.
Kiitos näistä, jään odottelemaan jatkoa :)
Vendela
-
Seila: Haha. Mahtavaa, että pääsin yllättämään! Mika on kyllä niin luttana <3 Turku on kyllä upea miljöö. Kiva, että se antaa tälle oman osansa. Ihanaa, että tykkäät. Kiitos kommentista!
Grazioso: Hämmästys on hyvä! Kivaa vähän sekoitella pakkaa. Joo, nimenomaan. Antaa näiden historialle syvyyttä! ^^ Mika on höpönen. Kiva, että fluffy maistuu ja kiitos kommentista!
Vendela: Et tosiaan ollut ainoa. Aina mukava yllättää! Tämä kaikki tapahtuu kolme vuotta ennen Kipinöitä, joten on mahtunut suhdekiemuroita. Jami on tuollainen rohkea, joka ei pelkää tehdä aloitteita. Parempi Mikan kannalta, koska ei se olisi uskaltanut mitään tehdä. Kiva, että tykkäät. Kiitos kommentista!
A/N: Aatu kehiin!
Viisi
350 sanaa
”Perse penkkiin. Sä oot tän illan kotona”, Aatu sanoo heti, kun tulee kotiin. Mika on juuri lähdössä. Hän naurahtaa Aatun komentelulle.
”Sori. Mulla on menoa”, hän pahoittelee. Se ei kelpaa Aatulle.
”Kyllä sulla on varaa jättää yhdet pippalot välistä. En oo nähny sua ikuisuuksiin, koska sä oot koko ajan jossain”, Aatu sanoo. Mika kohottelee kulmiaan.
”Me asutaan yhdessä. Me nähdään joka päivä”, Mika perustelee.
”Tiiät, mitä tarkoitan. Mulla on ikävä mun bestistä”, Aatu nurisee ja näyttää surullista naamaa. ”Eikö sulla mulla muka oo ikävä mua?”
”Ei”, Mika sanoo, mutta Aatun koiranpentukatse saa hänet horjumaan. Aatu lisää tehoja, ja Mika katsoo pois. ”Älä kato mua noin.”
”Ootko sä löytänyt itselles jonkun miehen?” Aatu kysyy. Mika punastuu. ”Mika! Bros before hoes, kyllä sun pitäis tietää!”
”Sori?” Mika sanoo varovasti puhisevalle Aatulle. Se pudistelee päätään ja hengittää syvään.
”Ei kai ne treffit oo?” Aatu kysyy. Mika pudistaa päätään. Aatu nyökkää pontevasti. ”Hyvä. Mä varaan sut täksi illaksi. Helvetti, meillä on ainakin sata sarjaa rästissä! Tilataanko pitsaa?”
Ennen kuin Mika ehtii sanoa mitään, Aatu on jo soittamassa lempipizzeriaansa. Mika huokaa. Hän punnitsee hetken vaihtoehtojaan. Aatua ei ole helppo suututtaa, mutta tästä se voisikin pahoittaa mielensä. Mika tekstaa ryhmächattiin:
Sori. En pääsekään tänään. Tuli yllättäviä menoja. Pitäkää hauskaa!
Jami viestittää heti heidän omassa viestiketjussaan.
Jami
Onko kaikki hyvin?
Mikan sisällä säkenöi. Tuntuu ihan hiton kivalta, että Jami ajattelee häntä.
Mika
Joo. Mun kämppiksellä on vain eroahdistus. En oo kuulemma ikinä kotona.
Jami
Haha, okei :D Vähän jään kyl kaipaamaan sua, mut ehkä mä kestän. Pidä säkin kivaa :3
Mika
Kyllä sä pärjäät! Joo, mä pidän. Huomisen aamuluennolla nähdään! ^_^
Jami
It’s a date!
Mika hymyilee itsekseen. Rintalastan alla kipinöi.
”Kerro siitä sun jätkästä”, Aatu sanoo, kun he ahmivat pitsaa telkkarin ääressä.
”Ei se oo mun”, Mika sanoo. ”Ei me olla käyty ees treffeillä. Mut se on siis ekavuotinen ja älyttömän söpö. Me tykätään monista samoista asioista, ja se on niin fiksu ja ihana. Ää, nyt mulla on ikävä sitä!”
Hellyydenkipeänä Mika kömpii Aatun kainaloon. Se nauraa ja pörröttää Mikan tukkaa.
”Sä oot ihastuneena kyllä niin toivoton.”
”Tiedän”, Mika hymähtää, mutta ei se ole täysin pahasta.
-
Nyt kun olen saanut hahmot järjestykseen ja pystyn tosiaan nauttimaan ihan vain lukemisesta niin täytyy sanoa, että tämä käy mielenkiintoiseksi ;)
En muuten tiedä miksi minulle on tärkeää pistää asiat/tapahtumat/hahmot aina järjestykseen. En vain voi nauttia pelkästä tekstistä vaan pitää olla aina myös kokonaisuus hallussa. Joten kiitos kun valotit tämän paikkaa ajallisesti.
Minusta Aatun ja Mika välit ovat ihanan mutkattomat. Ja tämä pelottaa myös vähän. Näissä sinun tekstiessäsi on jännää se, että lukijalla on usein tietoa tulevista tapahtumista (kuten tässä siitä, että Aatusta ja Jamista tulee pari) ja siksi onkin tosi mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa seuraamassa hahmojen elämää. Kuten varmasti arvaat, mietin kuumeisesti että kuinka aiot parittaa Aatun ja Jamin, kuinka Mika tulee suhtautumaan siihen ja ennen kaikkea meneekö Mikan ja Jamin suhde kuinka pitkälle. Tiedän, että nämä ovat vain spekulointeja, ajatuksia joihin en välttämättä saa koskaan vastauksia, mutta ehkä tässä on yksi syy miksi olen niin järkyttävän koukussa tiettyihin hahmoihisi :)
Aatu oli kyllä ihanan päättäväinen tässä. Hän halusi olla bestiksensä kanssa ja sen hän toteutti. Mika teki kyllä ihan oikein joustaessaan, sillä ystävät ovat tärkeitä! Milloinkohan Mika esittelee Jamin Aatulle? Ja ihastumisen tunne on kyllä jotain niin ihanaa <3 Kivaa kun voin fiilistellä sitä Mikan kautta :)
Kiitos tästä,
Vendela
-
Tiiätkö, tää on tosi hämmentävää. Ja hauskaa, ja omituista ja ties mitä samaan aikaan. On niin omituista lukea tätä, kun tietää että Jamista ja Aatusta tulee pari :'D. Janoan vastauksia! Haluan tietää, tuleeko Mikasta ja Jamista ihan oikea pari, vai jääkö koko juttu pelkälle ihastus tasolle. Kun kumminkin Aatu tulee ja vie Jamin mennessään, haha. Vähän pelkään, mitä kaikkea draamaa tästä voikaan saada aikaan. Tai tuskin vielä tässä rapsusarjassa mitään kovin dramaattista tapahtuu (tai who knows?), mutta tulevaisuudessa! Jos Aatu ja Jami kerran tapasi, nai ja sitten päätyi suhteeseen, niin entäs Mika? Tuleeko se raukka olemaan ihan rikki, vai onko Mikan ja Jamin suhde kariutunut ennen sitä jo? Ja sitten se Petjakin. Jos tämä kerran sijoittuu 3 vuotta ennen Kipinöitä, ja Yksisarvinen nimeltä Petja:ssa sanotaan, että Mika iski silmänsä Petjaan jo kolme vuotta sitten niin hmmm. Sittenhän ei voi mennä kovin kauaa tästä, kun Mika näkee Petjan ensimmäistä kertaa. Huihui, olet saanut tällä yhdellä rapsusarjalla ajatukseni käymään ylimääräisillä kierroksilla, haha. No mutta, enköhän minä (joskus) saa vastaukset kysymyksiini. Nyt ehkä pitäisi keskittyä vain tähän sarjaan, mutta kun...
Aatu on hirmu söpö. Päättäväinen kaveri siis kyseessä, hyvä vain! Bros before hoes, nimenomaan. Pitää sitä bestiksellekin jättää aikaa. Aatu vaikuttaa niin kivalta, mutta... (mutisee epämääräisesti Jamista). Minulle tulee hahmosta hyvin ristiriitainen kuva, kun tiedän kuitenkin että Jami ja Aatu päätyyvät yhteen :'D.
Mutta siis, noi tekstarit! Hirmu söpöä on, voi Jami ja Mika <3. En voi olla hehkuttamatta Mikaa, se on niin söpö! Tuollainen höpöhöpö- höpöläinen, joka on ihan fiiliksissä Jamista. Ja sitten kun se vielä hellyydenkipeänä kömpii Aatun kainaloon, voi pientä!
-
Vendela: Hyvä, että oot kärryillä! Onhan se tosiaan hankalaa lukea tekstiä, jos ei oikein tiedä, mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu. Hii, kivaa, että tulevat tapahtumat lisäävät mielenkiintoa eikä päinvastoin. Aatu ja Mika ovat läheisiä, ovat aina olleet, ja oli kiva viimein tuoda Aatu tässäkin esille. Hyviä pohdintoja, katsotaan! Kiitos kommentista!
Grazioso: Haha, ihanaa, että tää herättää paljon ajatuksia! Kertoo onnistumisesta. Ihania kysymyksiä ja pohdintoja! Saat kyllä aikanaan vastaukset kaikkiin kysymyksiisi :) Aatu on söpö, päättäväinen ja konstailematon tyyppi. Ehdottomasti bestismateriaalia. Katsotaan, miten käy. Kiitos kommentista!
Kuusi
300 sanaa, sanalla katu
He hengailevat Sirkkalan aulassa, kun Eeva alkaa kysellä, että kiinnostaisiko heitä lähteä bailaamaan Dynamoon ensi torstaina. Vain he fuksit. Ongelmana on vain se, ettei heillä ole paikkaa etkoille. Eeva vilkuilee heitä toiveikkaasti. Mika yllättää itsensä sanomalla:
”Meille voi tulla.”
Iina ja Linnea näyttävät niin yllättyneiltä hänen ehdotuksestaan, että Mika kiusaantuu. Eeva räpyttelee hetken. Jamin hellä hymy kuitenkin tyynnyttää. Mika vastaa hymyyn ja katsoo odottavasti Eevaan.
”Eikä, ihanaa!” Eeva sanoo. ”Laita mulle osoite, niin mä teen tapahtuman Faceen.”
”Mä laitan”, Mika lupaa. Bileistä mielleyhtymän saanut Linnea alkaa puhua tulevasta Disney-maratonista, ja miten kovasti se odottaa sitä. Mika myötäilee, ja käy ilmi, että he kaksi ovat yhtä kovia Disney-faneja. Linnean silmät syttyvät, ja Mika huomaa, että hänellä on hirveästi asiaa eikä puhuminen tunnu enää oudolta tai hankalalta.
Myöhemmin Hämeenkadun liikennevaloissa Jami kysyy niin vaimeasti, etteivät muut kuule:
”Huvittaisko sua tehdä jotain lauantaina?”
”Joo, tehdään vaan”, Mika sanoo. Korvissa suhisee, mutta se ehkä johtuu ruuhkasta. Vatsassa kuplivaa jännitystä Mika ei osaa selittää.
”Voitais käydä vaikka leffassa, yksillä tai vain kävellä ympäriinsä. En tiiä. Mitä treffeillä nyt yleensä tehdään”, Jami sanoo jotenkin niin huolettomasti, että Mika melkein räjähtää. Treffit. Jami kysyy häntä treffeille. Ja vieläpä noin rennosti ja sulavasti. Mistä se on saanut tuon suorasukaisuutensa? Mikallekin kelpaisi.
”Tota noin”, Mika kähisee tietämättä, mitä sanoa. Jami tulkitsee sen väärin.
”Sori. En mä tarkoittanut mitenkään olettaa, että me – tai siis, voidaan vain hengailla. En todellakaan tarkoittanut painostaa –”
Jami vaikenee, kun Mika tarttuu tämän käteen ja puristaa. Jamiakin hermostuttaa. Se vain osaa piilottaa sen Mikaa paremmin. Mika katsoo Jamia silmiin.
”Totta kai me mennään”, hän sanoo. Jami hymyilee hämillään. Se näyttää niin söpöltä, että Mikan tekisi mieli kumartua pussaamaan sitä tässä ja nyt, mutta hetki ei ole oikea. Ehkä lauantaina sitten. Hermostus puristaa rinnassa, mutta siitä huolimatta Mika on aivan tohkeissaan. Ei helvetti, hänellä on treffit!
-
Seitsemän
300 sanaa
Mika istuu vessan lattialla pää käsiensä välissä. Häntä oksettaa. Jalat eivät toimi. Hän tuntee itsensä rumaksi ja vastenmieliseksi. Hänen kehonsa kieltäytyy yhteistyöstä. Se vikuroi ja petkuttaa. Mikaa turhauttaa niin, että kyyneleet kihoavat silmiin. Miksi hänen täytyy olla tällainen munaton paska? Kaikesta tulee aina niin vitun suurta ja vaikeaa.
Mika niiskahtaa ja soittaa Aatulle.
”Moi!” se tervehtii iloisesti. ”Miten treffit sujuu?”
”Huonosti”, Mika sanoo tukahtuneella äänellä. ”Mun jännitys – se vittuilee mun kustannuksella. Miksi kukaan tahtoisi treffailla tällaista hermoheikkoa luuseria?”
”Voi Mika, mun hassu pieni pupunen”, Aatu sanoo, ja sen ääni on täynnä lämpöä. ”Sähän oot ihan unelmatyyppi deittailtavaksi. Oot komea, ihana ja hauska. Oot huomaavainen ja kiltti. Vittu, sä oot suorastaan aviomiesainesta. Jos se jätkä ei tajuu sitä, niin painukoon helvettiin.”
Mika naurahtaa ja pyyhkii märät silmänsä paidanhihaan.
”Ja tiedätkö mitä?” Aatu kysyy.
”No?”
”Sä saatat jännittää ja pelätä, mutta sulla on tapana panna täysillä vastaan, ja useimmiten sä nitistät sun pelkos. Se on vitun kova homma. Oot niin paljon enemmän kuin mitä kuvittelet olevas. Mä kuule tiedän. Oon tuntenut sut 13-vuotiaasta saakka.”
”Miten sä kestät mun paskaa?” Mika ihmettelee.
”Rakastan sua, idiootti”, Aatu sanoo suoraan ja arkailematta. Se on sanonut sen ennenkin ja silloinkin yhtä mutkattomasti. Aatu on ainoa Mikan tuntema ihminen, joka ilmaisee rakkautensa avoimesti ja häpeilemättä. Mika ei muista kuulleensa samaa edes omilta vanhemmiltaan. ”Nyt hilaat sen sievän peffas lattialta ja meet humputtelemaan.”
Mika tottelee. Jalat tutisevat, mutta ne kantavat, ja se on alku.
”Kiitos”, hän mumisee vähän jo häveten itsesääliään.
”Eipä mitään. Joko alkaa helpottaa?” Aatu kysyy.
”Hiljalleen.”
”Hyvä juttu. Sä pystyt tähän.”
”Okei”, Mika sanoo ja hengittää syvään. Hän lähtee vessasta, pukee kengät jalkaansa ja pujottaa takin ylleen. ”Okei. Nyt oon ovella.”
”Hienoa! Otetaanko ratkaiseva askel yhdessä?” Mika nyökyttelee, ja hänestä melkein tuntuu, että Aatu näkee hänet. ”Yy, kaa, koo, nyt!”
Mika avaa oven ja lähtee.
-
Uih miten ihana tuo kuudes rapsu oli <3 Huippua kun Jami on myös hermostunut ja epävarma, mutta hän tosiaan peittää sen paljon paremmin. Hienoa kuitenkin että orastava väärinkäsitys tuli oikaistua heti alkuunsa. Ihanan keveä ja tietyllä tavalla huoleton pätkä.
Toisin kun tämä seuraava sitten. Tämä olikin aika erilainen ja valotti Mikaa aivan uudesta näkökulmasta. Toki tiedossa on ollut, ettei hän ole niin itsevarma ja avoin, mutta silti yllätyin noin voimakkaasta reaktiosta. Aatu on kyllä mahtava kaveri kun tsemppaa Mikaa, juuri tuollaisia ihmisiä pitäisi jokaisella olla elämässään. Toivottavasti treffit sujuivat hyvin. Ja hieman odottelen jo, että milloin Aatu ja Jami oikein tapaavat ja mitä sitten tapahtuu!
Kiitos näistä, nautin taas ja jään janoamaan lisää. Olet onnistunut herättämään mielenkiintoni näillä pojilla ja haluan Grazioson tavoin tietää miten näille pojille oikein käy :)
Vendela
-
Vendela: Jami on ihan yhtä ihminen kuin Mikakin, mutta sillä on parempi pokka. Mika raukka ja sen jännittämiset. Oli kivaa syventyä siihen ihan kunnolla. Aatu on huippu. Se selvinnee. Kiitos kommentista!
Kahdeksan
350 sanaa, sanalla turkoosi
”Oon mun sisaruksista vanhin. Meitä on yhteensä viisi”, Jami kertoo heidän syödessään. ”Vaikeinta Turkuun muutossa oli niiden jättäminen. Vähän pelottaa, mitä ne paskapäät oikein keksii, kun en oo siellä katsomassa niiden perään.”
”Etkö luota sun porukoihin?” Mika kysyy. Jami pyöräyttää silmiään.
”Ei ne osaa paskaakaan. Ne on hyviä ihmisiä, mut ne luottaa lapsiinsa turhan paljon. Kun niiden luottamuksen pettää, se unohtuu nopeasti”, Jami huokaa ja tökkii ranskalaisia haarukallaan. ”No, ehkä mä vähän liioittelen.”
”Se voi olla”, Mika hymähtää. ”Vanhimpana sitä ajattelee pienempiään aina vauvoina, oli ne minkä ikäisiä tahansa.”
Jami naurahtaa.
”Säkin taidat olla isoveli?” se kysyy. Mika nyökkää.
”Mulla on sisko ja veli. Sari on nyt au pairina Saksassa ja Lasse asuu vielä kotona”, Mika sanoo. ”Me ollaan kaikki kyl niin kunnollisia, että ollaan päästetty vanhempamme vähällä.”
”Uskon”, Jami sanoo. ”Sähän oot kuin mikäkin partiopoika.”
”Se on vain pintaa”, Mika sanoo. ”On musta rellestelyynkin.”
”Hyvä tietää”, Jami sanoo, ja sen äänessä on flirttiä. Yllättäen itsensäkin Mika ei punastu. Toinen suupieli nousee vinoon, ilkikuriseen hymyyn. Ilmassa on sähköä. Mikan aistit terävöityvät. Hän näkee itsensä suutelemassa Jamia. Kuva tuntuu todelliselta kuin se olisi jo tapahtunut.
Se tapahtuu, kun he ovat Mikan luona. Mika siivoaa vähän. Kylppärin pesukoneen päällä on kuivumassa Aatun turkoosi dildo. Että se jätkä on uskomaton. Mika heivaa sen Aatun huoneeseen.
”Missä sun kämppis on?” Jami kysyy kierrellessään asunnossa. Se ei ole kovin kummoinen. On vain keittiö, vessa, siivouskomero ja hänen ja Aatun huoneet.
”Kaverin luona Salossa”, Mika vastaa. ”Haluutko sä jotain?”
”Onko jotain holillista?” Jami kysyy keittiön ovensuuhun seisahtuessaan.
”Joo”, Mika sanoo jääkapin avatessaan. ”On punkkua ja kaljaa.”
”Vaikka punkkua”, Jami sanoo. Mika kaataa viiniä kahteen lasiin. Jami kiittää ja ottaa omansa. He menevät Mikan huoneeseen. Jami selaa hänen elokuviaan. On oudon hiljaista. Mika juo viiniä kuin se olisi vettä. Hänen hermonsa ovat taas pettämässä. Lasi tyhjenee. Mika hakee lisää. Jami nappaa lasin pois ja katsoo häntä tietyllä tavalla, että suuteletko vai etkö. Mika hengähtää ja päättää suudella.
Se ei ole järisyttävä suudelma, mutta ei Mika sitä odotakaan. Hän kokeilee ja tutustuu. Se vaatii useamman suudelman. Lopulta Jami vetäytyy. Mika näkee sen kasvoista, että jotain kamalaa on tulossa.
-
Apua! Ei tällaiseen kohtaan saa jättää, ihan hirveää kidutusta! Nyt heti jatkoa että saan tietää miten tässä oikein käy!
En kyllä ymmärrä tuota Jamia ollenkaan. Ensin se flirttailee ja vihjailee kaikenlaista mutta sitten toiminnan hetkellä vetäytyykin pois. Tosi mielenkiintoista. Ja mikä tarkoitus sillä Aatun dildolla oikein oli? Mietin heti että onkohan Aatulla ja Jamilla jo ollut jotain ja nyt Jami yhdistää kämpän ja vetäytyy siksi ettei halua satuttaa Mikaa. Kauheaa kun olen ihan tulisilla hiilillä kun janoan tietää lisää :)
Joten: lisää kiitos!
Vendela
-
Vendela: Cliffhangerit on kamalia, tiedän :D Syy Jamin kenkkuiluun selviää vielä. Aatun dildon tarkoitus oli vain kuvastaa miehen estottomuutta ja avoimuutta, ei sen kummempaa. Olisi ollut jo vähän turhan härskiä, jos Aatu ja Jami ois jo pannu :'D Lisää tulee, kiitos kommentista!
Yhdeksän
250 sanaa, sanalla taistella
”Hei”, Aatu sanoo korvaan ja herättää hänet. Mika ei vastaa. ”Mitä sä täällä?”
Mika nukkuu Aatun sängyssä. Hän on mennyt sinne ihan tarkoituksella.
”Ootin sua”, Mika kuiskaa. Hän tuntee Aatun käden hiuksissaan. Mikaa itkettää, ja hän on liian väsynyt ja humalassa taistellakseen kyyneliä vastaan.
”Mitä tapahtui?” Aatu kysyy.
”Tuli pakit. En jaksa selittää. Tuu nyt tähän ja pitele mua.”
Aatu tulee Mikan taakse ja vetää häntä lähemmäs itseään. Se nostaa jalkansa hänen ylitseen. Mika itkee. Aatu halaa häntä tiukasti.
”Oon ihan tyhmä”, Mika kuiskaa. ”Kun meen aina täysillä, ja sit käy näin.”
”Etkä oo”, Aatu sanoo. ”Se on just parasta sussa, kun sä tunnet kaiken niin lujaa. Välillä toki sattuu, mutta niin käy meille kaikille.”
”Just joo”, Mika sihahtaa, vaikka monta kertaa hän on lohduttanut Aatua, kun joku on torjunut tai jättänyt sen. Se on ollut ihan yhtä rikki kuin hän nyt. ”Sori.”
”It’s okay, baby”, Aatu kuiskaa. Mika hengittää. Hän kääntyy ja etsii pimeässä Aatun huulet. Mika ei tiedä, mitä hän on tekemässä. Hän tahtoo jonkun, kenet tahansa. Aatu vastaa suudelmaan, mutta se pidättelee. Mika painostaa ja vie kätensä Aatun paidan alle tämän lämpimälle iholle. Aatu jännittyy.
”Mika”, Aatu sanoo. Jokin Aatun äänensävyssä herättää hänet. Mika lopettaa. Hän yrittää korvata Jamin Aatulla. Se ei ole oikein. Mikaa hävettää, ja hän pelkää, että on mokannut peruuttamattomasti.
”Anteeks, anna anteeks”, Mika pyytää.
”Saat anteeksi”, Aatu sanoo. ”Suhun sattuu, ja sä oot kännissä. Ei hätää.”
”Ethän lähde?”
”En tietenkään”, Aatu sanoo. ”Mähän asun täällä.”
Mika nauraa, puristaa Aatun kättä ja kuiskaa:
”Kiitos.”
-
Ui ui ui! Kiitos jatkosta mutta jäin silti janoamaan lisää (mikä on tuskin ylläri!).
Tänä oli mielenkiintoinen osa ja valotti taas hieman lisää niin Mikasta kuin Mikan ja Aatun välisestä suhteesta. Se, että Aatu jarruttaa kertoo tosi paljon. Ja hyvä niin, että Aatu jarrutteli, sillä Mikalla tuntui menevän lujaa. Kiinnostaisi kyllä kuulla mikä Jamille sitten tuli ja miksi treffit loppui noin. Kuten totesin niin Jamin motiivit/ajatukset kiinnostaa tosi paljon. Mutta luotan että vastaukset selviää sitten aikanaan :)
Tässä oli jotenkin tosi suloista se, että hädän hetkellä, silloin kuin kaikki potkii päähän, Mika löytää lohdun (platonisesta sellaisen) ystävän sylistä. Ihanaa että Aatu on tuollainen.
Jäin miettimään vielä sitä, että miten tämän kaiken jälkeen Jamista ja Aatusta voi tulla pari? Kerro se meille uteliaille!
Vendela
-
Vendela: Mikalla meni turhankin lujaa, mutta onneksi Aatu oli jarruttelemassa. Jamin motiivit raottuvat ensi osassa. Aatun ja Mikan ystävyys on kyllä hyvin tui <3 Haha, tämän perusteella ei kyllä ehkä uskoisi, että Aatu ja Jami pariutuvat. Kiitos kommentista!
A/N: Fun fact: Mikan ulkonäköä ei ole (vielä) kuvailtu missään :---D
Kymmenen
250 sanaa
Seuraavan aamun krapula ei ole paha. Hän on väsynyt, mutta kuvotus on lievää. Mikan sietokyky on parantunut huimasti syksyn aikana. Aatu tuo kahvia sänkyyn ja kysyy, mikä olo. Mika muistaa eilisen ja kaiken tapahtuneen mukaan lukien aamuyön sekoilunsa. Hänen on vaikea katsoa Aatuun.
”Ihan hyvä”, hän sanoo ja puhaltaa kahviinsa. ”Sä varmaan haluut kuulla, mitä tapahtui?”
”Tietty, mut kerro sitku oot valmis”, Aatu vastaa. Mika miettii, onko hän valmis. Hän ei ole varma, mutta tuntuu paremmalta kertoa heti. Sitten se on hoidettu, ja Mika voi unohtaa koko Jamin.
”Treffit suju mun mielestä ihan hyvin. Me oltiin täällä ja pussailtiin vähän. Sit se sanoi mulle, ettei meidän kemiat kohtaa. Mä oon kuulemma tosi mahtava tyyppi, ja se haluis meidän olevan kavereita, mut sen enempää meistä ei voi tulla.”
”Mitä vittua?” Aatu puuskahtaa sanoen tismalleen sen, mitä Mika on miettinyt koko tämän ajan.
”No niinpä. Sit se alkoi selittää jostain sen eksästä, jonka kanssa sillä ei ollut kipinää, mutta ne oli silti yhdessä jotain kaksi vuotta ennenku ne tajus, miksei ne toimi. Kuulemma mun kanssa sama juttu”, Mika mutisee.
”Okei”, Aatu tuhahtaa epäuskoisesti. ”Ehkä parempi näin. Kuulostaa tosi vaativalta ja ristiriitaiselta kaverilta. Ei tommosia voi millään miellyttää.”
”Joo. Harmittaa silti. Se vaikutti niin kivalta”, Mika huokaa.
”Ainahan se harmittaa”, Aatu sanoo myötätuntoisena. Mika juo kahvia ja tuijottaa pussilakanan kuvioita. Varovasti hän nostaa katseensa Aatuun. Tämän blondattu tukka on aamupörrössä. Siropiirteiset kasvot näyttävät väsyneiltä, mutta hyväntuulisilta. Se onkin Aatun perusilme. Mika melkein kysyy, mutta Aatu pudistaa päätään.
”Kaikki hyvin, senkin pälli”, se virnistää.
-
No niin, nyt tuli vähän selvyyttä tähän kuvioon, kiitos :)
Olen tietenkin Mikan ja Aatun kanssa samalla linjalla että ’mitä vittua’ mutta samaan aikaan ymmärrän tosi hyvin sen että jos kemiat ei kohtaa niin ei kannata yrittää väkisin. Parempi näin että homma loppuu heti alkuunsa jolloin on vielä mahdollisuus säilyttää ystävyys. Tosin nyt odotan malttamattomana Jamin ja Aatun ensitapaamisesta ja tietenkin sitä, että tietääkö Aatu kuka Jami on ;)
Mutta kiitos nopeasta jatkosta!
Vendela
-
Vendela: Ootpa sä nopea kommentoimaan! Oot varmaan ainut, joka pysyy mun tahdissa mukana :'D Joo, niinpä. Oon samaa mieltä. Jos ei vain synkkaa, niin se on sit vaan voivoi. Ei siinä oikein voi muuta tehdä, kun ei itseään voi pakottaa tuntemaan jotakin. Tietysti se kirvelee ja etenkin, kun Mikalla on jo valmiiksi huono itsetunto niin :< Kiitos kommentista!
A/N: Tää osa tuli sikanopeesti, koska tämän aloittamisesta saakka se on muotoutunut mun päässä.
Yksitoista
350 sanaa
Seuraavan viikon Mika välttelee Jamia. Tämä yrittää ottaa kontaktia niin kasvokkain kuin viestienkin välityksellä, mutta Mika jättää kaiken huomiotta. Muut varmaan huomaavat, mutta Mikaa vähät välittää asiasta. Hän alkaa hengailla enemmän Linnean ja Eevan kanssa. Torstai ja etkot lähenevät, mutta Mikalla on suunnitelma. Hän aikoo ryypätä ja pysyä kaukana Jamista.
Aatu yllättäen on kotona torstai-iltana. Mika ei pane pahakseen. Aatu osaa sopeutua porukkaan kuin porukkaan. Ovikello alkaa soida vartin päästä etkojen alkamisesta. Sisään tulee kerralla Eeva, Iina, Linnea, Frans ja perässä Jami. Mikan ja Jamin katseet kohtaavat. Mika kääntyy pois ja toivottaa muut äänekkäästi tervetulleeksi. Hän esittelee Aatun, joka on riehakas ja valloittava oma itsensä. Mika huomaa Iinan silmäilevän Aatua kiinnostuneesti ja huokaa sisäänpäin.
Hänen suunnitelmansa etenee juuri niin kuin pitääkin. Mika juo, ja mitä enemmän hän humaltuu, sen helpompi hänen on puhua. Mika bondailee Linnean kanssa puhuen lapsuudestaan ja kaikista elokuvista, jotka saavat hänet aina itkemään. Kun Linnea kysyy Jamista, Mika vuodattaa koko jutun.
”Voi ei, kamalaa!” Linnea sanoo ja halaa. He melkein putoavat Mikan sängystä. Muut ovat keittiössä. ”Tiesin, että jotain oli tapahtunut, mut tota mä en odottanut!”
”En mäkään”, Mika naurahtaa. Linnea huokaa ja pussaa poskelle.
”Haetaan jotakin syötävää”, Linnea sanoo. He tulevat keittiöön, ja Mikan katse etsiytyy ruokapöydän nurkkaan. Näky yllättää hänet. Aatu on siellä Jamin kanssa. Ne juttelevat kiihkeästi keskenään, ja Jami nauraa Aatun jutuille. Mika näkee Aatun olemuksesta, että se flirttailee ihan täysillä.
Hän näkee muutakin, jotain sellaista, mitä hän ei välittäisi nähdä. Se, miten Aatu ja Jami katsovat toisiaan. Ne eivät näe mitään muuta kuin toisensa. Niiden välillä on kiihkoa. Mika tuntee jännitteen huoneen toiselle puolelle saakka.
Mikan päässä alkaa pyöriä elokuva. Hän näkee kaikki ne valinnat ja tapahtumat, jotka ovat johtaneet tähän hetkeen. Hän ei koskaan kertonut Aatulle Jamin nimeä tai näyttänyt kuvaa. Välttelyllään hän on ajanut Jamin Aatun syliin. Mikan valinnat ovat syy, miksi näin tapahtuu.
”Näätkö sä saman, minkä mäkin?” Mika kysyy Linnealta ja nyökäyttää päätään Jamiin päin. Linnea katsoo. Sen suu loksahtaa auki. Siniset silmät näyttävät valtavilta.
”Jami ja sun kämppis?” Linnea varmistaa. Mika nyökkää.
”Vittu saatana perkele”, hän kiroaa kattoa kohti. ”Ei oo todellista.”
Mika tarvitsee lisää viinaa.
-
Heh, juu olen ollut nopea näiden kommenttien kanssa kun on sattunut sopiva sauma näiden päivien aikana kommentoida ;) Lisäksi tapahtumat ovat olleet sellaisia, että on ollut pakko tunkea mukaan omien mielipiteideni kanssa! Kesä kyllä varmasti hiljentää minutkin, ainakin hetkellisesti, joten älä huoli jos et kuule minusta sitten vähään aikaan. Tämä on ollut myös tosi herkullinen ja mielenkiintoinen rapsusarja kommentoida kun ripottelet pieniä palasia jatkuvasti lukijalle, joka kuitenkin haluaisi saada tietää niin paljon enemmän ;) Joten kiitos tästä!
Äh, tässä se nyt sitten tuli. Auts kun minua koskee Mikan puolesta :’( Ei Aatu sitä tietenkään tee tahallaan, mutta silti. Jos Aatu vain tietäisi, niin ei se olisi tuollainen, eihän? Onneksi Mikalla on nyt kuitenkin Linnea tukena tässä tilanteessa, ja jospa se alkoholi jäisi vähemmälle (tai Mika sammuisi) ettei mitään peruuttamatonta tapahtuisi. Lähinnä mietin Mikan ja Aatun välejä (vaikka tiedänkin tulevien tekstien pohjalta, että kaveruus säilyy).
Nyt tietenkin kiinnostaisi kuulla myös Aatun ja/tai Jamin näkökulma tapahtumiin, mutta se on kyllä varmasti täysin oma tarinansa eikä kuulu tähän sarjaan ollenkaan. Että ihan näin pienenä vinkkinä heidän idean ilmaan ;)
Mutta se missä olet kyllä mestari niin näissä juonenkäänteissä. Olen monen tekstisi parissa nauttinut juuri siitä, että saan kärsiä, iloita ja jännittää hahmojen kanssa. Tykkään siitä, ettei mikään ole helppoa tai valmiiksipureskeltua. Ja tässä oli myös tämä yllättävä käänne joka särkee niin Mikan kuin lukijankin sydämen.
Uh, sanat loppuu. Lisää?
Vendela
-
0___0
Nyt kaikki alkaa valottumaan. Jotenkin arvasin, että Jami jarruttaa jossain vaiheessa. En jotenkin osannut nähdä Mikaa ja Jamia yhdesssä, en tiedä miksi :'D. No totta kai alkuun sen takia koska tiesin Jamin ja Aatun päätyvän yhteen, mutta muutenkin oli sellainen fiilis. Taustalla häilyi koko ajan se Yksisarvinen nimeltä Petjassa sanottu "Jami ei kaipaa romantiikkaa, kuten ei Aatukaan." Lähinnä sen takia tämä pyöri mielessä, koska Mika on todella hellyydenkipeä ja muutenkin aika romanttinen, mutta Jami taas ei omien sanojensa mukaan kaipaa romanttiikkaa. Miten tällainen voi toimia? Tai tietenkin voi, mutta aika epätodennäköisesti.
Mutta voi Mikaa! Tekee pahaa sen rakkaan halinallen puolesta! ;----;
Ymmärrän Jamia, mutta silti suututtaa. Oliko Jami ihan pakko mennä flirttailemaan juuri Mikan kämmpiksen kanssa? Eikö joku muu olisi kelvannut? Tykkään kyllä Jamista ja Aatusta parina, mutta tekee pahaa Mikan puolesta.
-
Vendela: Mahtavaa, että teksti ja tapahtumat vievät mukanaan! Mikan puolesta on kyllä surkufiilis. Leväyttää silmille tuommoista, kun jo valmiiksi sattuu. Jos Aatu olisi tiennyt, ei hän olisi tuollaista tehnyt. Oon itsekin miettinyt, että vois kirjoittaa Aatu/Jamin alkuvaiheista heidän näkökulmastaan, mutta tässä tosiaan keskitytään Mikaan. Kiva, että juonenkäänteet herättää tunteita ja ajatuksia! Kiitos kehuista ja kommentista!
Grazioso: Haha, en minäkään osaa. Ne kaksi on romanttisilta tarpeiltaan niin erilaisia, kuten sanoit. Todella tarkkanäköinen huomio! Ei se olisi toiminut. Mika parka sai nyt kunnolla nenilleen. Kiitos kommentista!
A/N: Päivän vika rapsu :3
Kaksitoista
350 sanaa
Muut lähtevät Dynamoon, ja Mika suunnittelee menevänsä perässä. Helvettiäkö hän aikoo jäädä tänne todistamaan Aatun ja Jamin nuolemista. Linnea odottaa häntä eteisessä. Mika käy kusella, pesee kätensä ja horjuu liikkeissään. Hän on aivan ympäripäissään.
Ulkopuolella Mika törmää Aatuun. Se ihan säteilee, ja syytä ei ole vaikeaa arvata. Mika tuhahtaa ja alkaa survoa kenkiä jalkaansa.
”Hei, mikä hätänä?” se kyselee.
”Älä yhtään ala”, Mika sammaltaa ja mulkoilee Aatua.
”Miksi sä oot mulle vihainen?” Aatu kysyy hämillään.
”Jaa, miksiköhän?” Mika sanoo niin kovaa, että hän melkein huutaa. ”En suinkaan siksi, että sä oot koko illan lääppinyt sitä samaa jätkää, joka anto mulle rukkaset!”
Aatun tyrmistys aiheuttaa suurta mielihyvää.
”Mika, anteeks”, se sopertaa. ”Mä en tiennyt – ”
”Joojoo, et tiennyt niin!” Mika huutaa. ”Sä teet aina näin! Kuka haluaisi mut, kun säkin oot maisemissa? Tuskin sä ees välität musta. Mä oon vaan sun homohoukutin. Eka Konsta ja nyt Jami! Voi vitun perkele, toivottavasti te nussitte toisenne hengiltä.”
Mika nappaa kiinni Linnean vyötäisiltä, ja he lähtevät. Mika kihisee raivoa, jonka voimaa hän ei hallitse. Hänellä on paha olo ja suoraan käveleminen on kohtuuton haaste.
”Kuka on Konsta?” Linnea kysyy.
”Mun eksä”, Mika mutisee. Häntä oksettaa. ”Istutaan hetkeksi.”
He istuutuvat puistikkoon ja nojaavat patsaan jalustaan. Mika tuijottaa Linnean kukallisia kenkiä. Ne on tosi söpöt.
”Se jätti mut puolen vuoden seurustelun jälkeen iskeäkseen Aatun”, Mika sanoo. ”Ei Aatu Konstalle lämmennyt, mutta se ajatus, että se oli mua haluttavampi – se musersi mut. Enkä mä oikein vieläkään oo päässy yli siitä. Siksi suutuin. Tää Jami-juttu toi kaiken sen paskan mun mieleen.”
”Okei. Sitten mä ymmärrän”, Linnea sanoo. ”Se on aina paskaa, kun joku ei halua sua. Sitä miettii, mistä se johtuu. Enkö oo tarpeeks kaunis, laiha tai haluttava?”
”Hei”, Mika sanoo Linnean pyöreille, surullisille kasvoille. ”Sä oot hirmu kaunis, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.”
”Sori”, Linnea sanoo, ”en mä tarkoittanut alkaa valittaa itsestäni. Meinasin vaan sitä, ettet sä oo ainut, jolla on huono itsetunto.”
Se on varmasti totta. Jos muut pärjäävät, Mikankin täytyy.
”Haluatko sä lähteä Dynamoon?” Mika kysyy. Linnea pudistaa päätään. ”Mennäänkö sun luo ja katotaan Herkules?”
Linnea hymyilee ja nyökkää. Mikan vatsaa kouraisee.
”Venaa, multa lentää laatta.”
-
Voi Mika, tule tänne niin saat halin <3 Tuollainen on tosi, tosi kurjaa. Se, että Mikalla on jo ennestään huono itsetunto ja sitten tulee vielä tämmöisiä Konsta- ja Jami-tyyppejä niin vähemmästäkin on mieli maassa. Onneksi on tosiaan Linnea (toistan itseäni, tiedän) joka on tukena tässä hetkessä.
Kiinnostaisi kyllä tosi paljon kuulla Aatun näkökulma tapahtumiin, etenkin nyt kun Mika laukoi näitä totuuksia. Mutta tää on Mikan tarina, ja haluan kuulla ehdottomasti lisää. Mitä nyt tapahtuu? Miten Mikan ja Aatun seuraava kohtaaminen menee? Ryhtyykö Aatu Jamin kanssa johonkin nyt kun tietää että Jami oli se joka satutti Mikaa, vai meneekö tässä jonkin aikaa ennen kuin nämä kaksi ryhtyvät suhteeseen.
Herkules on kyllä ihana <3 Hyvä, että Mika päätyi tämmöiseen ratkaisuun ja jätti sen viinan kanssa läträämisen. Oletan että hän jäi Linnean luo yöksi, vaikka sillä ei varmaan ole suurta merkitystä :)
Kiitos tästä, jatkoa odotan!
Vendela
-
Vendela: Osittain Konstan temppujen takia Mikalla on huono itsetunto. Onneksi on tosiaan Linnea, ettei Mikalla ole seurana pelkkä pullo. Herkules on <3 Oli tosiaan Mikalle parempi mennä Linnean luokse kuin baariin juomaan lisää. Kiitos kommentista!
Kolmetoista
350 sanaa
Perjantai menee aivan jäätävässä darrassa. Ensin Mika oksentaa, sitten hän vain makaa Linnean kylppärin lattialla. Laatoitus on ihanan kylmä hänen kuumia kasvojaan vasten. Päässä jyskyttää. Heikottaa. Miten voikin olla näin paska olo? Linnea tuo vesipullon ja särkylääkkeen. Mika hädin tuskin saa tabletin alas.
”Aatu on soittanut sulle”, Linnea sanoo hiljaa.
”Okei”, Mika mumisee. ”Vastaa sä, jos se soittaa vielä ja sano, että mä tuun kotiin, kun olo vähän helpottaa.”
”Se sanoo, että tulee hakemaan sut”, Linnea ilmoittaa jonkin ajan kuluttua.
”Okei”, Mika mutisee jaksamatta ajatella asiaa sen enempää. Linnea kertoo Aatulle osoitteen. Mika sulkee silmänsä pahoinvoivana. Jonkin ajan kuluttua Linnea auttaa hänet ylös.
”Se on nyt alhaalla”, Linnea sanoo ojentaen hänelle puhelimen ja lompakon. Mika halaa ja kiittää tytön seurasta ja huolenpidosta. Linnea vain hymyilee.
Autossa ei puhuta mitään. Mika tuijottaa tietä. Pää on turta ja tyhjä.
”Mitään ei tapahtunut”, Aatu lopulta sanoo, kun auto sammuu parkkiruutuun. ”Mun ja Jamin välillä.”
Mika ei jaksa vastata.
”Pussailtiin vähän, ei sen kummempaa”, Aatu tarkentaa. ”Kuule, Jami kertoi, mitä teidän välillä tapahtui. Mä ymmärrän, jos sä et halua meidän tapailevan. Sano vaan, niin en näe sitä enää.”
”Mitä sä mun mielipiteestä piittaat?” Mika kysyy. Hänen äänensä kuulostaa tylyltä, mutta se johtuu väsymyksestä.
”Piittaan ihan helvetisti”, Aatu sanoo. ”Sä oot mun ehdoton ykkönen, ja en todellakaan aio antaa jonkun jätkän tulla meidän väliin. Bros before hoes, muistatko?”
”Mut teillä synkkas”, Mika sanoo. ”Luopuisitko siitä mun takia?”
”Tietysti”, Aatu sanoo. ”Oon tuntenut Jamin vaan yhden illan, mutta sut mä oon tuntenut lähes kymmenen vuotta. Se painaa paljon enemmän.”
Turtuneen krapulansakin keskeltä Mika huomaa liikuttuvansa. Hän on Aatun tärkein. Se tuntuu kivalta. Mikan melkein tekee mieli kieltää, koska ajatus Aatusta ja Jamista sattuu, mutta ei hän voi sellaista tehdä. Mika ei tahdo olla se ihminen, joka sabotoi parhaan kaverinsa rakkaussuhteita.
”Senkus tapailette”, hän sanoo. ”Kaikkea hyvää teille, mut jos voisitte alkuun hengailla Jamin luona? Se ois mulle helpompaa niin.”
”Totta kai”, Aatu sanoo heti. Se hymyilee niin onnellisena, että Mikaa vähän ärsyttää. Hän vasta ilmaisi oman epämukavuutensa, ja silti Aatu on heti hieromassa asiaa hänen naamaansa. Vitun kiva. ”Kiitti.”
”Joojoo”, Mika mutisee ja panee keskustelulle pisteen.
-
Mika on niin symppis ja höpö ja sitä käy nyt kyllä sääliksi :< Se oli niin ihastunut Jamiin ja sitten yhtäkkiä toinen pudottaa pommin, että sori, ei tässä oo kipinää. Toki onhan se hyvä pistää peli suht ajoissa poikki ettei vaan jatka kunnes on upottu liikaa. Se olisi pahempi tilanne, mutta ei tuokaan ole Mikalle mikään kivoin tietenkään.
Aatu on niiin symppis myös, sen ja Mikan ystävyys on niin aww. Ikävää kun sen piti löytää Jami tuolla tavoin, mutta tutkimattomia ovat elämän Sokrun oikut. Kiva ettei Mika kuitenkaan kieltänyt Aatulta Jamin tapailua, vaikka siihen sattuikin niin kovin.
Mikan epävarmuus omasta itsestään oli niin oww :'< kyllä susta tykätään. Kyllä joku vielä nappaa sinut ja tahtoo juuri sinut. Varmasti!
Tää on ollut tosi kiva pieni sarja, on ollut rentoa lukea tätä. Jotenkin freesiä. Kiitos paljon :3
-
Seila: Ihanaa, että Mika on pidettävä hahmo! Mika raukka on kova poika ihastumaan, ja vaikka mitään vakavaa ei ehtisikään tapahtua, se ottaa romanttiset vastoinkäymiset ihan mahdottoman raskaasti :/ Aatu on <3 Haha, mun oikut tosiaan :'D Kiva, että oot tykännyt tästä. Kiitos kommentista!
Neljätoista
300 sanaa
Mika ja Jami eivät ole ystäviä, mutta he ovat puheväleissä. Lähinnä siksi, että se on vaivattomampaa kuin jättää Jami kokonaan huomiotta. Sillä ja Aatulla menee ilmeisesti ihan kivasti. Aatu ei puhu Jamista, mutta se on paljon poissa kotoa. Se on hankalaa Mikalle, tietää, missä Aatu todennäköisesti on ja kenen kanssa. Välillä Mika kuvittelee tahtomattaan ne kaksi kuhertelemassa Jamin asunnolla. Sellaisina hetkinä hänen tekee mieli työntää pää uuniin ja grillata ne ajatukset mielestään. On se silti parempi kuin tulla kotiin ja nähdä ne oikeasti. Näin on ihan hyvä, Mika uskottelee itselleen. On Mika silti vähän yksinäinen. Hänestä tuntuu kuin hän olisi menettänyt kaksi ystävää yhden sijaan.
”En tiedä, auttaako tää tai haluutko ees kuulla, mutta sanonpa nyt kuitenkin”, Jami sanoo yhtenä päivänä, kun he lähtevät päivän viimeiseltä luennolta. ”Mut siis. Ystävystyminen ja ihastuminen ovat samankaltaisia tunteita. Sitä innostuu toisesta ihmisestä ja siitä, miten kiva ja mahtava se on. Mulla ne kaksi menee välillä sekaisin. Innostuin susta ihan kympillä ja ajattelin, et se on ihastusta, mutta kun me suudeltiin, tajusin mun tunteiden olevan platonisia.”
Mika ei sano mitään. Hän ei välitä Jamin ajatuksista. Tapahtuneen ruotiminen nolottaa Mikaa. Miksei Jami voi antaa asian olla?
”Mut se fiilis, minkä sain susta, ei ole muuttunut”, Jami jatkaa. ”Sä oot ihan huippu tyyppi, ja mä tahtoisin meidän olevan kavereita.”
”Mehän ollaan”, Mika sanoo.
”Eikä olla. Me hädin tuskin puhutaan toisillemme”, Jami sanoo suorasukaiseen tapaansa. Mika on hiljaa. Hän tuntee Jamin katseen itsessään, mutta hän katselee mieluummin ruskaisia puita.
”En mä tiiä”, Mika lopulta sanoo, ”mutta kaipa meidän pitää olla jonkinlaisissa väleissä, jos ei muuten, niin Aatun takia.”
”Niin”, Jami myöntää, ”mutta mä tahtoisin –”
”Se tuli jo selväksi”, Mika keskeyttää. Jami vaikenee ja laskee katseensa. Se näyttää niin surkealta, että Mikaa melkein kaduttaa oma tylyytensä. Mika ei anna omatuntonsa kolkuttaa. Tahtomatta luvata mitään Mika sanoo:
”Katellaan.”
-
Mika on kyllä todella avarasydäminen kun antaa Aatulle 'luvan' tapailla Jamia. Todella kypsää käytöstä, hienoa. Ja samalla varmasti todella vaikeaa kun itsellä on ollut tunteet ihan täysillä mukana. Mikaa käy kyllä niin sääliksi :( Tuossa 13:sta lopussa oli kyllä vaikeaa, sillä Aatu oli vähän turhankin onnellinen ja iloinen. Sympatiani ovat näköjään täysin Mikan puolella!
Olen iloinen, että Mikasta löytyi selkärankaa sanoa vähän tylysti Jamille. Eihän se toki ole Jamin vika ettei heillä synkannut, mutta saavat Aatu ja Jami vähän kieriä omantunnontuskissa kaikesta siitä mitä ovat Mikalle tehneet. Joo, olen ilkeä ihminen, mutta kuten totesin, symppaan Mikaa kun ei ole muiden näkökulmat tiedossa ;)
Tuo ajatus, että ihastuminen ja ystävystyminen ovat samankaltaisia tunteita on kivasti muotoiltu. Monesti niin positiiviset kuin negatiivisetkin tunteet menevät helposti sekaisin ja on vaika erottaa mikä tuntuu miltä. Hienoa, että Jami sanoi sen vaikka se ei Mikasta kivalta tunnukaan.
Tack,
Vendela
-
Vendela: Mika on hyväsydäminen kaikesta huolimatta! Helppoa se ei ole, mutta Mika todellakin osoittaa olevansa kypsempi ihminen. Aww, ihanaa, että oot Mikan puolella :3 Aatu ja Jami tosiaan ovat vielä jonkin aikaa vähän vaikeina Mikan takia, mutta eipä ne niin paljon omatunnontuskia koe, ettei niiden suhde kuitenkin toimisi. Ne ovat vähän sellaisia huolettomia kumpikin. Joo, tunteet ovat merkillisiä ja välillä hirveän vaikeita tulkita ja ne sekoittuvat. Kiitos kommentista!
A/N: Finaali on tässä ja se on ficlet-mittainen, koska en saanut sitä lyhyemmäksi :D Kiitos kaikille tätä rapsusarjaa seuranneille! Tätä oli ihan superhauskaa kirjoittaa :)
Viisitoista
400 sanaa
Kaikki taiteidentutkimuksen opiskelijat ovat koolla Brahenpuistossa. On Kastajaispäivä. Heille tulee sekaryhmät, Mika tajuaa, ja äkkiä häntä alkaa jännittää. Hetkessä hänestä tulee taas yhtä ujo ja vaivaantunut kuin ensimmäisinä viikkoina.
Mika katsoo kaihoisasti kavereidensa perään, mutta etsiytyy oman ryhmänsä luokse. Heitä on kuusi. He esittäytyvät toisilleen. Mika yrittää painaa nimiä tai edes pääaineita mieleensä, mutta turhaan. Hän keskittyy naamoihin. Neljä tyttöä ja vain yksi poika Mikan lisäksi. Vieläpä varsin söpö. Mikaa alkaa saman tien hermostuttaa. Se on juuri sellaisen näköinen, että Mika tahtoisi tutustua siihen paremmin. Pojalla on kivannäköiset kasvot, isot ruskeat silmät ja tumma, pöyheä tukka. Sen tapa olla on rento, mutta etäinen kuin se olisi syvällä omissa ajatuksissaan. Mikaa kiinnostaisi tietää, mitä se ajattelee.
”Mikä meidän nimeksi tulee?” huivipäinen, johtajaksi ruvennut, tyttö kysyy. Kellään ei ole ideoita. ”Tehdään näin. Mikä adjektiivi sulle tulee ekana mieleen?”
Tyttö osoittaa sanansa pojalle. Se hymyilee. Mikan sisällä alkaa hurja lepatus. Hitto, hän voisi vaikka kuolla sen hymyn takia.
”Pehmeä”, poika vastaa.
”Mikä asia teille tulee ekana mieleen?” Tyttöjä naurattaa.
”Jostain syystä tuli mieleen vain Ulla Taalasmaa”, yksi tytöistä sanoo. Huivipäinen hymähtää.
”Okei, meidän nimi on sit Pehmeä Ulla Taalasmaa!” tyttö päättää, ja he kaikki nauravat. On nimessä ainakin luonnetta.
He lähtevät kiertämään rasteja. Ensimmäisellä rastilla vanhemmat opiskelijat vihjailevat, että ihmispyramidilla voi ansaita lisäpisteitä, ja he ottavat idean omakseen. Jokaisen tehtävän jälkeen he kömpivät pyramidiin ja laulavat niin kovaa kuin keuhkoista vain lähtee:
”KELTAINEN TOUKOKUU, MIKSET SÄ JO TUU? OON TURHAAN ODOTTANUT TUULTA LEMPEÄÄ!”
Rastinpitäjät kirjaavat pisteet papereihinsa arvoituksellisen näköisinä. Mika alkaa päästä jähmeydestään. Muiden heittäytymisenhalu tarttuu häneen, ja hänellä on oikeasti hauskaa.
Monta kertaa Mika miettii puhuvansa söpölle pojalle. Nimestä ja pääaineesta voisi aloittaa. Sillä on söpöt hempeänvioletit tennarit. Niitäkin voisi kommentoida. Hän ei vain uskalla. Jamin torjunta on yhä tuoreena Mikan mielessä eikä hän ole valmis uuteen nöyryytykseen. Hän toivoo kaihoisana, että ehkä poika puhuisi hänelle ensin. Niin ei kuitenkaan käy.
Illan lopuksi he ovat jälleen Brahenpuistossa.
”Ja voittajaryhmä on…” kuuluttaja pitää dramaattisen tauon. ”PEHMEÄ ULLA TAALASMAA!”
He huutavat ja hyppivät. Mika säteilee. Hän ei ole tottunut olemaan voittajatiimissä, joten hetki on sitäkin upeampi. He saavat niinkin hulppean palkinnon kuin pari Lidlin limsatölkkiä.
Porukka hajaantuu ja hakeutuu omiensa pariin. Mika saa pojasta vielä viimeisen vilkaisun. Ehkä he näkevät vielä, Mika toivoo, vaikka hän tietää sen olevan erittäin epätodennäköistä. Hän ei tiedä pojan nimeä tai edes pääainetta. Kastajaiset ovat tässä, ja niistä jää käteen salaperäinen komistus, hänen oma pelkuruutensa ja Pehmeä Ulla Taalasmaa.
A/N: Jos mysteerisen pojan henkilöllisyys ei avautunut, niin tsekkaapa Kipinöitä (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=46633.0), S
Tähän tämä päättyy. Kiitos, että luit ja jätähän kommenttia! :>
-
Oi, tämä oli kyllä ihana. Semmonen mukavan asiallisen rento ja vakava. Ja silti tosi hyväntuulinen. Tykkäsin paljon. Piti ihan muitakin lueskella, kun tuli niin iloiseksi tällaisesta sanojen käytöstä. Kiitos :)
-
Tänne se sitten johti, todellakin :D Olipas mainio päätös tälle ihastushömpälle! Kiitos Sokru kun kirjoittelit tämän, oli ilo olla mukana seuraamassa tarinaa lähes realiajassa ;) Harvoin käy näin hyvä tuuri.
Tässä viimeisessä osassa oli kivaa se, että Petja saatiin viimein kuvioihin. Lisäksi se, että Mika oli niin rikki tuon Jamin jäljiltä koski ainakin tämän lukijan sieluun sen verran lujaa, että oli ihanaa kuulla että Mikan elämässä on jotain hyvääkin. Ja joo, olen toki lukenut Kipinöitä -tekstin, mutta jotkut asiat tuppaa unohtumaan ;) Tämä meni juuri oikein, kiitos!
Nyt en voi sanoa muuta kuin että lisää tätä! Hahmot ovat todella mielenkiintoisia ja heistä saa varmasti paljon irti, etenkin kun nyt on saatu vain yhden tyypin näkökulma. Janoan tietää mitä Aatu ja Jami ajattelevat tahoillaan. Ethän kuitenkaan unohda Heileviä ja JP:tä jookos kookos, haluaisin kovasti kuulla heidänkin kuulumisia tämän kesän aikana!
Kiitos tästä, nautin,
Vendela
-
Irishe: Ihanasti kuvattu, kiitos :3 Käytän näiden kanssa tosiaan vähän eri tavalla sanoja kuin muissa teksteissäni. Kivaa, että tykkäät siitä! ^^ Kiitos kommentista!
Vendela: Mikan eka vuosi ei tosiaan ollut helppo, mutta se kasvaa ja saa itseluottamusta seuraavien kolmen vuoden aikana! Kiva kuulla, että Mikan kokemukset herättivät tunteita ja pidät hänestä hahmona :) Aion todellakin kirjoittaa lisää! Itse asiassa jatkiksen verran ;) Mutta ensin kirjoitan JP:n uuden luvun. Kiitos kommentista!
-
Nyyh, tykkään tästäkin niin kovasti <3
Mika on jotenkin vaan niin ihana ja samaistuttava(siis tuo ahdistuskohtaus?? Mikä mood, halusin vaan mennä ja halata sitä)
En ees oo mikään suurin draaman ystävä, mut tässä se kaikki vaan toimii niin hyvin! Mikan ihastus Jamiin on tosi suloinen ja aidon tuntuinen, just tuo että kaikki nolottaa ja tulee sekoiltua ihan ihmeellisesti, ja sitten jos toinen ei loppujen lopuksi tunnekkaan samoin, niin se satuttaa todella paljon. Sitten jos se vielä menee iskemään parasta kaveria niin huhhuh, olisin itse ainakin niin rikki etten ihan hetkeen kestäisi puhua kummallekaan. Mikassa on oikeesti paljon enemmän kypsyyttä ja vahvuutta mitä se itse tiedostaakaan.
Mut myhäilin kyllä täällä iloisena kun se oli vähän töykeä Jamille, koska imo jätkä todellakin ansaitsi sen. On aika törkeää mennä sellasen ihmisen kotiin jota on just loukannu pahasti ja alkaa siinä sen nenän edessä flirttailla toiselle :'D Aatua ymmärrän paremmin, koska sehän ei tienny. Aatu on muutenkin aivan ihana ystävä ;___; oon iloinen että Mikalla on se vaikka kaikki muu meniskin pieleen.
-
Pura: Aww, ihanaa että tykkäät! <3 Mika on oikea kanelipulla. Sen tahtoisi vain ottaa syliin ja varjella kaikilta maailman pahuuksilta :3 Jees, mahtavaa, että draamaa oli just sopivasti ja kaikki pelas hyvin yhteen. Mika on kyllä paljon vahvempi kuin se itseä tajuakaan. Hyvin hokastu! Jami on vähän tommonen ajattelematon :D Aatu on beibe. Kiitos kommentista!!
-
Iltoja ja terveisiä vaihdokkaista! Minä olin tätä itseasiassa jo lueskellut aikaisemmin, mutta jotenkin syksy oli kovin hektinen ja kommentointi jäi aina. Oli kiva palata tämän pariin uudestaan. 15 osaa on sen verran paljon, että ajattelin lähteä kommentoimaan tätä osa kerralla.
Jotenkin tuli alussa mieleen kaikki tarinoiden kirjoittamisen abc:t jotka sanovat, että ensimmäisessä luvussa esitellään tilanne, tuntemukset ja ensimmäinen konflikti. Mika tuntuu olevan niin hukassa yliopistossa, ja tietää että kaikki on uutta vielä pitkän aikaa. Vähän tuli mieleen omat kokemukset kun aloitin lukion paikassa, josta en tuntenut yhtään ketään. Mika on niin suloisen ujo ja vaikuttaa niin herttaiselta ihmiseltä. Ja aivan kuin elämä ei olisi jo tarpeeksi monimutkaista,
sai naurahduksen karkaamaan suusta. Koska niinhän se aina menee. Lisäksi on vielä se yksi juttu, joka on myös vaikeuttamassa elämää. Mika on just sellainen ihastuneena kuin hänen voisi ensimmäisen kappaleen perusteella kuvitellakin olevan. Tämä ensimmäinen osa sai kyllä mielenkiinnon heräämään.
Mä muistan kuinka tässä tarinassa tapahtuu. Luullakseni. Ja siksi tämän seuraavan osan ja tän ihastuneen Mikan seuraaminen tuntuu jotenkin sydäntäsärkevältä. Mika on niin innoissaan Jamin seurassa. Alussa oli niin kankeeta ja hankala uskoa, että mikään on totta, mutta illan edetessä se alkaa soljua. Oikeasti satuttaa jo valmiiksi Mikan puolesta. Tuollaisesta saa ihan selkeästi vibat että Jamikin tykkää hänestä.
”Arvaa, mikä toinen paikka on lähellä”, Jami sanoo. - -
”No?”
”Mun kämppä”, Jami vastaa. ”Mitäs sanoisit, feidataanko muut ja mennään sinne?”
No kuule tästähän saa ihan sellaisen vaikutelman, että Jamikin on jo ihan myyty. Ei tuollaista saa ehdotella vain kavereille. Se että siirrytään hengaamaan kaksisteen jonnekkin on jotenkin vielä selkeämpää kuin edellisen osan kahvittelut ja muu sellainen.
Ei se tarkoita mitään. He vain hengailevat
Pyh. Kyllä tarkoittaa. Se tarkoittaa aina jotain. (Paitsi tässä ja se murtaa sydämen) Vaihtovaatteitakin vielä! Tämähän menee kuten kaikki ficit jossa pelastaudutaan sateelta ja sitten tilanne kuumenee kovasti. Tykkään kovasti, ettei tässä oo sorruttu kuvailemaan turhia yksityiskohtia - Jamin asuntoa tai muuta sellaista - vaan lähinnä vaan tuntemuksia ja vuoropuhelua. Se toimii tän tekstin kanssa aivan loistavasti.
”Sä oot hirmu suloinen”, Jami sanoo. Mika vilkuilee ympärilleen odottaen näkevänsä jonkin lemmikin, jolle Jami puhuu. Sellaista ei näy. Mika katsoo takaisin hymyilevään Jamiin. Se tarttuu varovasti Mikan käteen. Kosketus lähettää sähköiskuja Mikan rannetta pitkin. Hän tuijottaa heidän yhteen liitettyjä käsiään. Sydän tempoilee. Käsi hikoaa. ”Onko tää okei?”
Lainasin ihan hirveen pätkän, koska tästä saa niin vibat taas siihen ihastukseen ja suututtaa Mikan puolesta. Jotenkin tuntuu, että Jami vaan leikkii Mikan kanssa. Kutsuu suloiseksi ja kaikkea. Tässä oli taas sitä samaa kuin tokassa osassa, kaikki tuntuu luistavan vaikka Mika vähän epäileekin koko juttua. Mahdollisuuksista ja tällaisesta keskustelu oli jännää. Tuntuu tosi syvälliseltä.
Aatu uutena henkilönä tuo mukanaan tietynlaista raikkautta ja tapahtumaa. Vaikka Aatusta taidettiinkin maininnan verran sanoa tokassa osassa tai jossain siellä, on kiva, että se pääs mukaan tarinaan. Aatu tuntuu tosi sellaselta, ööh, samanlaiselta kuin Jami? Jotenkin sitä miettii että miten Mika on sitten Aatun kanssa onnistunut niin hyvi lyöttäytymään yhteen kun muuten on niin ujo. Jami on taas niin ärsyttävän suloinen kun kyselee heti onko kaikki kunnossa (vain kaverit ei tee niin!) Rintalastan alla kipinöi.
Tämä on jotenkin tosi osuvasti sanottu. Sen tunteen saa niin hyvin kuviteltua ja niin. Aatu ja Aatun eroahdistus <3
Voi Mikaa. ”Voitais käydä vaikka leffassa, yksillä tai vain kävellä ympäriinsä. En tiiä. Mitä treffeillä nyt yleensä tehdään”, Jami sanoo jotenkin niin huolettomasti,
Jami pyytää treffeillekin vielä. Jotenkin niin sulavasti ja kaikkea. En nyt muista enää yksityiskohtaisesti että mistäs syystä se Jami Mikan sitten hylkäsi, mutta tuntuu kyllä kaikista syistä aika pahalta tämän kaiken jälkeen. He vaikuttavat niin unelmalta. JA voi Mikaa kun se istuu vessan lattialla ja tuntuu pahalta. Haluais mennä lohduttamaan kyllä. Mutta onneksi on Aatu <3 joka pelastaa päivän ja saa toisen nousemaan ylös sieltä. Tuollaisia ystäviä pitäisi olla kaikilla.
Sitten oli taas lisää tutusmista ja sellaista. Vähän aikaa tässä voisi kuvitella, että kaikki menee hyvin. Mika alkaa ajatella miltä tuntuisi suudella Jamia ja kaikki vaan toimii! Flirttiä ja sähköä ilmassa.
Se ei ole järisyttävä suudelma, mutta ei Mika sitä odotakaan. Hän kokeilee ja tutustuu. Se vaatii useamman suudelman. Lopulta Jami vetäytyy. Mika näkee sen kasvoista, että jotain kamalaa on tulossa.
Mutta sitten tämä. Täm viimeinen lause tuhoaa koko maailman. Mika on vihdoin uskaltautunut suutelemaan ja kaiken tän jälkeen, koska Jamihan on ollut niin in ja pyytämässä treffeille ja kaikkea, sieltä tulee jotain kamalaa vastaan. Voi Mikaa kun ensin on viettänyt aikaa kylpyhuoneen lattialla ja sitten kohdataan tämä.
Tämä oli mielenkiintoinen valinta jättää kertomatta suoraan mitä oikeastaan tapahtui. Mika sai pakit, mutta miksi mitä hä? Ja kyllä sattuu. Voi Mikaa. Onneksi Aatu tulee halmiaan ja auttamaan. Aatun ja Mikan suhde kuulostaa tosi läheiseltä ja jotenkin tuntuu ymmärrettävältä, että Mika hakee sitten tukea Aatusta. Aivan ihanaa, että Aatu ei töni Mikaa pois, puhutaan asia vaan halki ja sellaista. Niin sen pitäis olla.
Sit se sanoi mulle, ettei meidän kemiat kohtaa. Mä oon kuulemma tosi mahtava tyyppi, ja se haluis meidän olevan kavereita, mut sen enempää meistä ei voi tulla.”
EI MUKA KOHTAA?! Jami pieni, oletko sinä huomannut sitä kun flirttailet ja juttu sujuu ja kaikki menee muutenkin just hyvin. JA SIT EI MUKA KEMIAT TOIMI! (anteksi kovasti, olen tunteellisella päällä:D)
”Mitä vittua?” Aatu puuskahtaa
Olen aivan samaa mieltä Aatun kanssa kyllä tässä tilanteessa. Ymmärrän kyllä että jos kemiat ei kohtaa, mutta kuinkas pitkälle piti sitten sitä odottaa. Kaikki nuo treffit läpi ja sitten päästää toinen suutelemaankin vielä, ennen kuin tokaistaan, että ei, ei me toimita.
Huokaa sisäänpäin oli jotenkin tosi kuvaava ja sellainen. Mikalla varmaan vähän väsynyt fiilis ja ihanaa kun pääsi kaiken purkamaan Linnealle. Aina tulee parempi fiilis, kun pääsee puhumaan ja juttelemaan. Mutta sitten. Aatu. Jami. Mitä. Miksi.
Hän näkee kaikki ne valinnat ja tapahtumat, jotka ovat johtaneet tähän hetkeen.
Jotenkin tästä tuli viittaukset siihen mahdollisuuskeskusteluun ja kaikkeen siihen sen luvun tapahtumaan. Mutta Mika on kyllä oikeassa, että Aatu ei tiedä kuka Jami on. Sitä minä mietin vain, että eikö Jamilla soi kelloja päässä. Luulisi että Mika on hänelle kämppiksestään kertonut, vaikkei Aatu osaa yhdistää nimetöntä henkilöä edessään seisoskelevaan Jamiin.
”Vittu saatana perkele”, hän kiroaa kattoa kohti. ”Ei oo todellista.”
Olen niin samaa mieltä Mikan kanssa. Tällaista ei saisi tapahtua. VArsinkaan noin nopeasti pakkien jälkeen. Tuntuu varmasti ihan kamalalta. (Jami vois vähän miettiä, että kannattaako tälleen yleensä mennä Mikan kämppään flirttailemaan yhtään kenenkään kanssa. Kyllähän se varmaan pitäs ymmärtää, että Mika ei välttämättä tahtois katella sellasta heti)
Ymmärrän hyvin, että Mika on Aatulle vihainen, vaikka järki kuinka sanois, että Aatu ei oo voinut tietää.
”Jaa, miksiköhän?” Mika sanoo niin kovaa, että hän melkein huutaa. ”En suinkaan siksi, että sä oot koko illan lääppinyt sitä samaa jätkää, joka anto mulle rukkaset!”
Aatun tyrmistys aiheuttaa suurta mielihyvää.
Tää riita kuulostaa jotenkin niin luonnolliselta eikä yhtään siltä et se olis kirjoittaessa pakotettu tapahtumaan. Aatu tietenkin pahoittelee, mutta kyllähän sen ymmärtää, ettei tollanen välttämättä auta siinä tilanteessa, vaan vasta sitten myöhemmin. Konsta tulee vähän puskista, mutta ehkä jos porukasta lukis enemmän häntä mainittaisiin ehkä jossain toisaalla. Onneksi selitettiin Linnealle, niin sai lukijanakin tietää. Tykkäsin kans että oli Linnea, jonka luokse mennään katsomaan leffaa ja niin, ettei tarvitse mennä baareilemaan tai palata kotiin.
Aatun ja Mikan välit vaan yksinkertaisesti toimii. Pieni riita ei laita mitään poikki ja pystytään olemaan samassa tilassa vielä jälkeenpäin. Mun mielestä on hyvä, että he pystyvät puhumaan jutut läpi.
Turtuneen krapulansakin keskeltä Mika huomaa liikuttuvansa. Hän on Aatun tärkein. Se tuntuu kivalta. Mikan melkein tekee mieli kieltää, koska ajatus Aatusta ja Jamista sattuu, mutta ei hän voi sellaista tehdä. Mika ei tahdo olla se ihminen, joka sabotoi parhaan kaverinsa rakkaussuhteita.
TÄmä on itseasiassa aika kamalaa, koska tottakai tässä tilanteessa tekisi varmasti mieli kieltää. Satuttaa varmaan kaikista eniten tuollainen ja sitten kun tietää, että kieltäminen tulee satuttamaan vielä kaveria ja kaikki valinnat tuntuu pahalta. Minä en tiedä olisinko itse pystynyt olemaan se parempi ihminen ja antamaan tähän luvan. Olisin varmaan silkkaa itsekyyttä ja sitä että tämä tilanne sattuu sanonut ein.
Tämä neljästoista osa jotenkin tuntuu jo päätökseltä.
Innostuin susta ihan kympillä ja ajattelin, et se on ihastusta, mutta kun me suudeltiin, tajusin mun tunteiden olevan platonisia.”
Jami selittää tunteitaan ja kyllähän tässä ymmärtää molempien kantaa, vaikka vahvasti sympatiat ja kaikki muu onkin Mikan puolella. Jotenkin tuntuu pahalta, että Jami tulee juttelemaan nyt, vaikka puhuminen on kyllä varmasti paras lääke tähän kaikkeen. Katellaan vielä lopussa jotenkin olisi ollut jo koko sarjalle varmasti hyvä loppu, mutta vähän toivoton fiilishän tästä jäi. Siksi nautin niin paljon kun oli vielä tuo viimeinen osa.
Tässä jotenkin palataan jälleen alkuun. On tutustumista ja sitä keveyttä mitä alussa, eikä merkkiäkään näistä ikävistä tapahtumista. Tämä loppu on ihana lupaus tulevaisuudesta ja jostain onnellisesta. Jälleen ihastutaan ja kaikki tuntuu hyvältä (oon sen verran lukenut sun tekstejä, että tiiän tähän viitattavan vielä uudestaan. tulee niin marvel mieleen niiden leffan loppukohtauksien kanssa)
Kiitoksia tästä erittäin tunteita herättävästä lukukokemuksesta! Jotenkin tämä matka oli pitkä ja ihanan tarinan olit saanut kerrottua. Vähän jään vielä seurailemaan noita muita tekstejä että mitäs tässä sitten tapahtuu. Kiitoksia kovasti <3