Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: Parris - 31.03.2018 20:42:51

Otsikko: Kun suru tulee saumoista läpi | S, Draco & Harry
Kirjoitti: Parris - 31.03.2018 20:42:51
Nimi: Kun suru tulee saumoista läpi
Kirjoittaja: Ronen
Ikäraja: S
Genre: angst
Hahmot: Draco & Harry
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Haasteet: Salainen ystävä III (pelastus)

Yhteenveto: Harry katsoi uupunutta Dracoa päästä varpaisiin, arvioiden mittoja ja ylipäätään koko tilannetta.

A/N: Hieman myöhäinen tervehdys salaiselle pelastusystävälleni Lauchuolle! Toiveissasi oli Dracoa ja Harrya sekä angstia, joten toivottavasti tämä Samuli Edelmannin kappaleesta nimensä saanut pieni tekstinpoikanen tyydyttää tämän tarpeen. :>





Draco yllättyi yhä lukiessaan Viistokujan perällä kyltin liikkeenoven yläpuolelta.

~ Räätäli Harry Potter – maagisia miestenvaatteita ~

Ja olihan Dracolla varauksensa. Ei Potter – Harry – ollut ollut mitenkään erityisen tarkka tai muotitietoinen Tylypahka-aikoina tai niiden jälkeenkään, minkä Rita Luodikokin oli huomannut kolumneissaan; Draco antoi vaimean hymynpoikasen nousta hetkeksi kasvoilleen miettiessään kaikkia niitä kertoja, kun Luodiko oli kuvaillut Harrya ”velhomaailman historian auttamattomasti rumimmilla tavoilla pukeutuvaksi kaavunparsijaksi” sen jälkeen, kun tämä oli päättänyt perustaa vaatehtimon. Luodiko oli tainnut kirjoittaa kolmisenkymmentä kolumnia liikkeen joka ikisestä vaiheesta sen ensimmäisen vuoden aikana, mutta niin vain Harry oli sinnitellyt – kuten aina ennenkin kaikkien haasteiden edessä.

Draco otti askeleen lähemmäs ovea, laski kätensä kahvalle ja pysähtyi vielä hetkeksi pohtimaan. Halusiko hän juuri nyt nähdä Harryn? Vaikka nykyään heidän välinsä olivatkin viileän ystävälliset, Draco tiedosti kaiken aiheuttamansa antipatian edelleen kalvavan sydäntään. Toisaalta sillä ei ollut Dracolle nyt väliä – kylmentynyttä sydäntä ei liikauttaisi mikään.

Draco astui ovesta sisään ja kuuli kellon kilahtavan kirkkaasti yläpuolellaan.

”Hetki vain!” Draco kuuli Harryn huutavan viereisestä huoneesta, jonka ovi oli hieman raollaan. Hän päätti odotellessaan silmäillä esillä olevia juhlakaapuja ja jästimallisia pukuja, jotka – osittain Dracon yllätykseksi – näyttivät jopa paikoitellen paremmalta kuin kaavut. Draco ojentui hieraisemaan yhden kaavun kangasta ja tiesi heti ensimmäisen näppituntuman perusteella, että Harry teki kyllä erittäin laadukasta työtä.

”Draco?”

Harryn ääni sai Dracon hätkähtämään ajatuksistaan.

”Harry.”
”Mitä sinä täällä?”
”Minä… tarvitsen juhla-asun?”
”Ja kaikista maailman vaatehtimoista minun räätälipuotini on juuri se, johon päädyit sellaista etsimään? Vaikka sinulla olisi varmasti varaa mennä ihan mihin tahansa?”
”No, niin. Ja ehkä kaipasin jotakuta tuttuakin. Tiedän kyllä, että meidän välimme eivät ehkä ole parhaat mahdolliset…”

Harry näki Dracon kasvoilta vastauksen jälkeen, että jokin oli muuttunut. Dracon piirteissä näkyi väsymystä, tummat varjot häilyivät silmien alla ja vaaleat hiukset roikkuivat epäsiisteinä otsalla. Muutenkin Harry tiesi, että Draco ei varsinaisesti ollut luonteeltaan mikään huvivierailutyyppinen ihminen.

”Ei sillä väliä. Millaista asua kaipaat?”
”Mustaa. Yksinkertaista. En tiedä oikeastaan.”
”Hmmh… millaiseen tilaisuuteen?”

Harry huomasi, kuinka aika tuntui kysymyksen perään hidastuvan. Draco nielaisi, sulki silmänsä pariksi sekunniksi ja vastasi sitten.

”Hautajaisiin. Ensi viikonloppuna.”
”Draco, siihen on neljä päivää.”
”Maksan mitä tahdot.”

Harry katsoi uupunutta Dracoa päästä varpaisiin, arvioiden mittoja ja ylipäätään koko tilannetta.

”Hyvä on. Minun tarvitsee vain ottaa sinusta muutama mitta, mutta voimme katsoa niitä hetken päästä. Sitä ennen ajattelin, että voisimme katsoa vaikka näitä asuja tässä.”
”Mitä näistä?”
”No, enemmän sellaista, että millainen sinulle kelpaisi, mistä pitäisit erityisesti…”
”Ah, tietenkin. No… olisiko sinulla mitään ehdotuksia?”
”Sinulle sopisi paremmin varmaankin puku, ei juhlakaapu – vaikka tiedänkin, että et varmaan jästimallista eritoten välitäkään—”
”Sillä ei ole merkitystä. Puku kuulostaa hyvältä. Musta takki ja housut, musta paita?”
”Se olisi musta, yksinkertainen ja tyylikäs.”
”Mennään sillä.”

Kaksikko siirtyi ottamaan tiettyjä mittoja viereiseen huoneeseen. Vaikka he elivätkin aivan velhomaailman ytimessä, Harry piti silti paljon manuaalisesta mittanauhajärjestelystä. Draco joutuikin seisomaan paikoillaan jonkin aikaa, jotta Harry sai otettua kaiken tarvitsemansa. Syvä hiljaisuus ehti täyttää huoneen, eikä sitä rikkonut mikään muu kuin Harryn askeleet tai kynän rapina paperia vasten, kun Harry kirjasi mittoja ylös. Draco tuntui tuskin hengittävänkään Harryn käsien vaeltaessa mittanauhan kanssa hänen ihollaan.

Lopulta kaikki oli valmista, Draco oli mitattu, hän oli valinnut kankaat, maksanut etukäteen niin suurella määrällä kaljuunoita, että Harry ei voinut uskoakaan. Harry oli jäänyt kuitenkin pohtimaan erästä asiaa ja päätti rohkaistua kysymään asiasta Dracon ollessa jo ulko-ovesta puoliksi ulkona.

”Draco. Saanko kysyä yhden asian?”
”No?”
”Kenen hautajaiset?”

Ja Harry tiesi, ja hän tiesi katuvansa, heti kun Dracon silmäkulmiin kihosivat kyyneleet.

”Astorian.”

Ei mikään olisi niin karua kuin lastensa äidin menettäminen. Eikä Harry voinut sanoa tietävänsä, mitä Draco kävi läpi, mutta sydämessään hän lupasi nyt hoitavansa Dracolle maailman parhaan puvun seuraavaksi lauantaiksi.
Otsikko: Vs: Kun suru tulee saumoista läpi | S, Draco & Harry
Kirjoitti: Vendela - 04.04.2018 11:10:33
Tällä on todella hyvä nimi, se kiinnitti huomioni. Pakko oli tietenkin googlata biisi ja kuunnella sitä samalla kun luin tätä.

Tekstin fiilis oli yhtä aikaa surumielinen mutta myös toiveikas. En tiedä oliko tämä tarkoituksesi, mutta näin minä tätä tulkitsin. Vai johtuiko se siitä, että kuuntelin samaan aikaan tuota Edelmanin biisiä. Ehkä se toiveikkuus tuli siitä, että Draco oli valinnut juuri Harryn maagiset miestenvaatteet kaikista muista mahdollisuuksista.

Mutta joo, pidin tästä. Oli mukavaa, että Harrylla oli aivan erilainen ammatti kuin yleensä. Se, että Draco oli asiakas toimi kivasti vaikka toki syy (hautajaiset) olikin surullinen. Sijoitin tämän mielessäni sinne Kirotun lapsen aikaan kun Astoria muutenkin kuoli.

Kiitos tästä,
Vendela
Otsikko: Vs: Kun suru tulee saumoista läpi | S, Draco & Harry
Kirjoitti: Pura - 28.07.2019 23:22:10
Vaihdokkaista hyvää iltaa! Anteeksi, että oon melkein myöhässä.

Tässä ensimmäisenä huomio kiinnittyi kauniiseen nimeen, joka sopikin itse tekstiin tosi hyvin. Tunnelma on kauniin surumielinen, ja tykkään siitä, että pojat ovat pystyneet jättämään kouluvuosien kaunat taakseen, ja nyt heidän välillään on ehkä vain jonkinlaista kunnioitusta, ja ehkä myötätuntoa. Tällaiselta pohjaltahan olisi hyvä lähteä rakentamaan ystävyyttä tai mahdollisesti jotain syvempääkin :D

Tällainen uravalinta Harrylle oli tosi mielenkiintoinen! Auroria ja opettajaa ja huispaajaa näkee niin paljon, että innostun aina kun Harry tekeekin jotain aivan muuta, ja aivan varmasti hän ansaitsee tällaisen rauhallisemman, mukavan ja tuskin kovinkaan vaarallisen ammatin. Tykkään myös siitä, että tietenkin Harry toisi vaatteisiinsa vaikutteita myös jästimuodista. Ihanaa oli myös huomata, että Draco suhtautui niihin ihan hyväksyvästi!

Lainaus
Harry näki Dracon kasvoilta vastauksen jälkeen, että jokin oli muuttunut. Dracon piirteissä näkyi väsymystä, tummat varjot häilyivät silmien alla ja vaaleat hiukset roikkuivat epäsiisteinä otsalla.
Voi ei :'( Draco on sen tyyppinen ihminen, että täytyy olla jo todella rikki, että antaa sen näkyä ulkonäössä.

Lainaus
”Kenen hautajaiset?”

Ja Harry tiesi, ja hän tiesi katuvansa, heti kun Dracon silmäkulmiin kihosivat kyyneleet.

”Astorian.”
Auts, tämä sattui. Draco-parka :'( :'( Onneksi nyt ainakin Harry haluaa vähän auttaa, eikä Draco ole ihan yksin.

Tää oli todella kaunis pieni ficci, tykkäsin! Kiitos <3
Otsikko: Vs: Kun suru tulee saumoista läpi | S, Draco & Harry
Kirjoitti: Avaruuspiraatti - 12.12.2019 11:33:59
(Haha, mun on pitänyt aina avatessani tän topan uudestaan tarkistaa, että onko tämä oikeasti Ronenin teksti, kun sun ava hämää mua niin ;D)

Kommenttikampanjasta moikka! Valitsin tämän sun listauksesta, kuten KK-topaankin pistin, koska Harry & Draco on melkein kuin Harry/Draco. Sydämeni läpättää erityisesti Dracolle, ja jollain kieroutuneella tavalla hänen surustaan ja kipuilustaan on siksi erityisen makoisaa lukea.

Lainaus
”No, niin. Ja ehkä kaipasin jotakuta tuttuakin. Tiedän kyllä, että meidän välimme eivät ehkä ole parhaat mahdolliset…”
<//3
Siitä huomaa, että ihminen on rikki, kun hän hakee turvaa sellaisestakin ihmisestä, joka ei ole hänelle se läheisin ystävä. Ehkä Dracon sitten on helpompi Harryn seurassa juuri sen takia. Harry ei samalla tavalla anna tukea ja sääli, vaan on ennemmin vain siinä, vähän etäisempänä mutta kuitenkin ymmärtäväisenä. Draconkin varmasti helpompi kestää puvunhankinta, kun Harry on tuttu ja turvallinen omalla tavallaan, muttei kuitenkaan kysele liikaa ja lähde tökkimään tuoreita haavoja. Ja totta kai myös pieni shippaajansydämeni kuiskii, että TOTTA KAI Draco menee Harryn luo, koska they're meant to be together <3

Lainaus
”Kenen hautajaiset?”

Ja Harry tiesi, ja hän tiesi katuvansa, heti kun Dracon silmäkulmiin kihosivat kyyneleet.

”Astorian.”
:c
Mutta sydämeni pitää ehjänä onneksi se ajatus, että surullakin on tapana laantua ja että Draco varmasti pääsee vielä tämän jälkeen uudestaan jaloilleen. Nyt sattuu, mutta se ei tule koko lopun elämää tuntumaan yhtä kipeältä.

Kiitoksia!