-
Jouluisia ficlettejä finiläisistä Tylypahkassa
Kirjoittaja: Lyra
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: En omista Tylypahkaa tai muutakaan minkä voi tunnistaa J.K. Rowlingille kuuluvaksi. En myöskään omista finiläisiä, jotka toivottavasti omistavat itse itsensä. En myöskään saa tästä tuotoksesta rahaa.
Varoitukset: ei
A/N: Tämä osallistuu finin Ficcejä finiläisistä II (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=45155.msg849599#msg849599) -haasteeseen. Ihan ihka ensimmäinen kerta, kun jotain hp-osastolle julkaisen, iik. Tähän sarjaan kirjottelen joulukuun aikana söpöjä pikkupätkiä. :) Rauhallista ja söpöä joulun odotusta kaikille:) <3
Mukana hullussa menossa: Lyra, Lasikeiju, Ränts, rimpsessakerpeera (lupa saatu), Avaruuspiraatti, Beelsebutt, nominal, Sokerisiipi, Arte, Odo (lupa saatu), Lauchuo, Mirror
Toisenlainen lahja
“Auta minua ottamaan tuo vuohi kiinni!” Lyra huusi ja juoksi ympyrää aitauksessa vuohen perässä. Lasikeiju istui aitauksen reunalla, josta oli taikasauvallaan huiskinut lumet pois.
“Mihin sinä sitä vuohta tarvitset?” hän kysyi ja katseli, kun vuohi kierros kierrokselta keräsi etumatkaa.
“Minä aion tänä vuonna antaa toisenlaisen joululahjan”, Lyra tokaisi, liukastui ja kaatui selälleen lumiseen maahan. Lasikeiju kiirehti nostamaan tytön pystyyn ja auttoi ravistelemaan lumet tämän vaatteista. Vuohi seisoi tyytyväisenä hiukan kauempana kaksikosta.
“Entä jos sinä vain ottaisit sen kiinni taikomalla?” Lasikeiju ehdotti ja nosti omaa sauvaansa taskustaan. Lyra pudisteli päätään:
“Mikä lahja se sitten oikein on, jos sen eteen ei ole nähnyt vaivaa?”
“Minä luulen, että sinä olet käsittänyt toisenlaisen joululahjan vähän väärin”, Ränts huikkasi ja kipitti kaksikon luokse polulta, jota pitkin oli tullut. Hän heitti mukanaan kantamansa luudan lumeen ja kipusi aidan yli.
Lyra pudisteli taas päätään.
“Tänäänkin aamulla ne mainosti Päivän Profeetan etusivulla: “Osta ystävällesi vuohi joululahjaksi.” Ja minä ajattelin, että voisin tulla tänne ja napata tuon paholaisen vuohen, sen sijaan, että ostaisin kaupasta sellaisen”, Lyra selitti ja viittoi käsillään suurieleisesti kohti vuohta, joka oli hitaasti perääntymässä kohti aitauksen toista laitaa. Ränts ja Lasikeiju vilkaisivat toisiaan, mutta eivät sanoneet mitään.
Ränts nappasi Lyran käsikynkkään.
“Eiköhän vaan mennä suureen saliin syömään lounasta?” Ränts ehdotti. Lyra nyökkäsi, vaikka mulkoilikin hiukan ilkeästi vuohta, joka seisoi lumessa aitauksen toisella puolella. Lasikeiju sujautti sauvansa takaisin taskuun.
“Hyvä idea. Minulla olikin jo nälkä”, hän sanoi.
Ränts nosti luutansa lumesta ja kolmikko lähti yhtä matkaa kapeaa polkua pitkin kohti Tylypahkaa.
-
Ensimmäinen reaktioni: siellähän on vuohi! Ja sitten lisänä: paholaisen vuohi ?!? Kuulostaa kohtalokkaalta!
Onneks finiläiset tulee taikasauvoin varusteltuina, muistakaa, se lausutaan "levi-o-sa" \o/
Pakkohan tätä on jäädä seuraamaan x)
-
Oi Bbuttis kiitos kommentista. :D Vuohihan sieltä tosiaan löytyy ja saa nähdä päätykö se lopulta lahjaksi vai ei:D
ps. rimpsiltä saatu lupa tässä esiintymiseen
Piparkakkuja
Rimps ja Piraatti olivat piiloutuneet Vorolta keittiöön. Pieni kepponen oli johtanut siihen, että nyt eteisaulassa tuprutti lunta. Oli ollut parempi idea kadota hetkeksi näkyvistä kuin jäädä odottelemaan tulevaa jälki-istuntoa. Kotitontun juoksivat edestakaisin valmistellen lounasta, mutta osa ehti tulla tarjoamaan heille kaakaota. Äkisti Piraatin teki kamalasti mieli syödä pipareita. Kun hän jakoi ajatuksen Rimpsille, toinenkin innostui valtavasti.
“Me voitaisiin itse leipoa ne!” tyttö huudahti hymyillen.
“Ja koristella”, Piraatti jatkoi.
“Sitten me voidaan laittaa ne mukaan lounaalle”, Rimps keksi. Piraatti nyökytteli.
“Ja kaikille tulee joulumieli.”
Yhdessä he rupesivat tuumasta toimeen ja kaakaot unohtuivat pöydälle jäähtymään. He saivat kotitontuilta valmiin piparkakkutaikinan ja kasan muotteja ja Rimps löysi kaapista jauhoja ja kaulimen. He levittäytyivät ison pöydän ääreen. Piraatti kaatoi puolet jauhopussin sisällöstä pöydälle niin, että se loi ison valkoisen pilven heidän ympärilleen. Rimps puolestaan kumosi piparkakkutaikinan jauhokasan päälle. Ensin Rimps kauli taikinasta levyn ja sitten he yhdessä painelivat siitä pieniä luutia ja sydämiä. Piraatti tahtoi ehdottomasti tehdä yhden lohikäärmeen.
Kun piparit oli valmiita, kaksikko yhdessä tuumin leijutti ne uuniin. Ystävällinen kotitonttu lupasi vahtia, ettei vaivalla leivotut piparit palaneet, kun Rimps ja Piraatti siivosivat jauhot pois pöydältä. Osa jauhoista päätyi kuitenkin Piraatin hiuksiin, kun Rimps kiireessä huiski pöytää tyhjäksi, ja pian oli keittiössä käynnissä armoton jauhosota. Se keskeytyi vasta, kun kotitonttu toi kaksikon eteen neljä pellillistä vasta uunista tulleita pipareita. Niiden tuoksu leijaili ilmassa ja Piraatti kiirehti maistamaan ensimmäistä.
“Auts”, Piraatti tokaisi ja pudotti piparin, josta oli haukannut palan pöydälle.
“Mihä polhtin kiehleni”, tyttö valitti. Rimps nauroi ja taputti ystävänsä päätä.
“Olet höpsö”, hän tokaisi ja Piraatti näytti hänelle kieltään.
Rimps ja Piraatti aloittivat pipareiden koristelun. He sekoittivat toisessa kulhossa tomusokeria ja vettä ja toisessa lisäksi myös punaista väriainetta.
“Tästä tulee todella hyvä”, Rimps uhosi. Hän kaatoi vaaleanpunaista tahnaa pipareittensa päälle niin, että ne melkein uivat siinä. Piraatti nauroi ja alkoi piirtämään pieniä sydämiä omien pipareidensa päälle. Pian he olivat jo syvällä työn touhussa.
Pitkän koristelu-urakan jälkeen Rimpsin pipareiden pinnalla oli kuitenkin vain epämääräisiä vaaleanpunaisia viivoja ja Piraatin vastaavissa pienet sydämet turposivat parhaillaan toisiinsa kiinni.
“Tämä ei ole kyllä oikein sitä mitä ajattelin”, Rimps tuhahti. Piraatti tökki hammastikulla omia pipareitaan ja nyökkäsi.
“Nämä eivät ole ollenkaan niin nättejä kuin aina kotona”, hän sanoi ja katoutti valkoisen kulhon, jonka sisällä koristelumassa oli.
“Ei me näitä voida tarjota”, Piraatti sitten huokaisi ja katseli kasaa pipareita. Rimps tuijotti myös pöytää.
“Minulla voisi olla idea”, Rimps sanoi. Hän nosti oman taikasauvansa esiin ja heilautti sitä pari kertaa.
Yläkerrassa tupapöytiin ilmestyi pipareita, joissa pienet keltaiset tähdet muodostivat jokaiseen pipariin hyvän joulun toivotuksen.
-
Aw, sieltä löytyy patpat <3
Onpas varsin söpöä! Tai siis ihan jotenkin normia, että just rimps ja Piraatti päättäisivät keppostella eteishalliin lumisateen, koska... no ne on vähän kuin Tonks ja kaksoset yhdessä ja sitten jakautuneena kahteen persoonaan O.o ja jauhosota kuulostaa mahtimeiningiltä! :D
Kukahan keittiön päätyi siivoamaan :P
-
Minä pientä kommenttia jo tuosta ensimmäisestä ficletistä annoinkin, mutta sanonpa uudestaan, että vallan vekkuli pieni aloitus näille jouluisille ficleteille! Mistä lie Päivän Profeetta saanut ajatuksen, että vuohia nyt ihmisten pitäisi alkaa toisilleen ostaa. Hatunnosto Lyralle, joka ei sorru tuhlaamaan rahaa, vaan päättää toimeliaana pyydystää vuohen itse ;-)
Haha, tunnistan kyllä hämmentävästi tästä toisesta ficletistä asioita, joita ihan oikeasti voisinkin tehdä! :'D
Piraatti tökki hammastikulla omia pipareitaan ja nyökkäsi.
Voin hyvin kuvitella itseni tökkimässä rumia pipareita hammastikulla ja vielä hyvin onnettoman näköisenä kaiken lisäksi. Kokemuksia nimittäin on hyvin rumannäköisistä leipomuksista (ihan hyviähän niistä tuli, mutta ulkonäkö ei kauhean pramea ollut). Onneksi Rimps on tässä meistä kahdesta se viisaampi ja keksii, miten vielä pelastaa nuo rumilukset! Ja Rimps on tässä ficletissä ihan oikeassa: olen minä vähän höpsö. Mutta kannan tämän tittelin kunnialla hautaan asti!
Kukahan keittiön päätyi siivoamaan :P
En minä ainakaan! ;D
Oikein hauskoja ficlettejä, jään odottelemaan, keitä kaikkia täällä vielä vilahtelee tekemässä kolttosia sun muuta ^.^
-
Tämähän vaikuttaa kivalta joulukalenterilta! Vuohi tosiaan on toisellainen lahja :D Voi sitä onnekasta joka sen lahjaksi saa, mikäli Lyra/sinä sen päättää/päätät saada kiinni loppujen lopulta :D Heti uunista tulleiden pipareiden syöminen on parasta, vaikka kieli palaisikin! Voih, samaistun siihen liikaakin että lopputulos ei näytä aina samalta kuin mitä on ajatellut mielessään :D Toivottovasti piparit kuitenkin maistuivat mainioille :D Kenties niitä voidaan syöttää sille vuohelle!
-
Bbuttis: Ihanaa aws kiitos kommentista taas. Keittiön siivouksesta ei tarina kerro, saati sitten siitä saatiinko kaksikko kiinni kepposestaan vielä myöhemmin. Tässä vähän lisää ja sinä
Piraatti: Aws iso kiitos sinullekin kommentista. Minullekin tuli ihan sinä mieleen kun sinusta kirjoitin:D Kiva että ajattelin samalla tavalla
Crysted: Ihanaa kiitos kommentista. En tiedä voinko sitoutua tuohon päivittäiseen joulukalenteriin, mutta ainakin tämä on osittainen joulukalenteri:D Tässä pieni pala (joka edelleen leikkii olevansa ficlet) jatkoa teille kaikille
Lumisota
Tylypahkan pihamaa oli yön aikana peittynyt valkoiseen lumeen. Lunta oli tupruttanut läpi yön aina aamiaisaikaan asti, joten kun Bbuttis ryntäsi ulos pihalle, oli siellä jo melkein kahden jalan verran lunta. Hän kävi tarkistamassa, että lumi varmasti oli sellaista, että siitä saattoi tehdä lumipalloja - vaikka taikomalla lumipalloja olisi voinut tehdä vaikka millaisesta lumesta, piti Bbuttis tietynlaisesta vanhanaikaisuudesta. Sen jälkeen hän hypellen siirtyi suureen saliin syömään aamupalaa.
Koko sali oli oikeastaan aika tyhjä, mutta joukko viidennen vuosikurssin oppilaita istui rohkelikkojen tupapöydässä syömässä. Välittämättä vuoden ikäerosta ja toisesta tuvasta - ja siitä ettei oikeastaan ollut puhunut ryhmän jäsenille noin kolmea kertaa enempää - Bbuttis liittyi seuraan. Hän sai muutaman väsyneen huomenen tervehdykseksi ja sitten hän alkoi koota lautaselleen jotakin syötävää.
Pienen hämmennyksen jälkeen neljä tyttöä jatkoi keskustelua siitä mihin olivat jääneet, ennen Bbuttiksen saapumista.
“Mutta tosiaan”, sanoi tyttö, jonka nimen Bbuttis hatarasti muisti Lyraksi. “Aion vielä saada sen paholaisen vuohen kiinni ennen joulua.” Yksi tytöistä tyrskähti ja kurottautui heti ottamaan itselleen paperia.
“Oletko aivan varma?” kysyi Nominal. Nominalin Bbuttis muisti puolestaan varsin hyvin. He olivat olleet yhdessä jälki-istunnossa useampaan otteeseen.
“Ainakin minun lahjani tulee olemaan uniikki”, Lyra sanoi ylpeästi ja haukkasi palan leivästään. Bbuttis muisti myös oman aamupalansa ja hetken he kaikki söivät hiljaisuuden vallitessa.
“Kenelle sinä edes aiot sen vuohen antaa?” kysyi toinen tytöistä, jonka nimeä Bbuttis ei tiennyt, tai muistanut. Tyttö, joka oli puhunut aiemmin vuohesta, nosti katseensa lautasesta ja hymyili ilkikurisesti.
“Se on salaisuus.”
“Aiotko sinä antaa vuohen joululahjaksi?” Bbuttis kysyi nyt. Oli varsin hämmentävä ajatus antaa vuohi joululahjaksi.
“Kyllä”, Lyra vastasi päätään tarmokkaasti nyökäten.
Että rohkelikot olivatkin outoja, Bbuttis ajatteli ja söi leipänsä muutamalla haukkauksella loppuun.
“Minä aion aloittaa lumisodan pihalla”, hän ilmoitti sitten. “Kai te kaikki tulette mukaan?” Neljä rohkelikko tyttöä katsoi toisiinsa ja kohautti hartioitaan täsmälleen samaan aikaan.
“Mikäs siinä”, Nominal vastasi. “Käydään laittamassa kunnon vaatetta vain päälle ensin.” He nousivat pöydästä samaan aikaan ja poistuivat suuresta salista iloisesti rupatellen. Bbuttiksellekin tuli kiire, sillä hänen täytyi vielä herättää Rimps ja Piraatti, jotta suuri lumisota voisi alkaa.
Puolta tuntia myöhemmin kolme puuskupuhia ja neljä rohkelikkoa seisoi keskellä lumista pihaa. He olivat luovasti päättäneet jakautua puuskupuhit toiseen joukkueeseen ja rohkelikot toiseen. Koska toisia oli yksi vähemmän oli Bbuttis kovaan ääneen mankunut, että he saisivat rakentaa oman linnansa siihen, mihin tuuli oli kasannut suuren kasan lunta ja rohkelikot joutuisivat tyytymään pienempään lumimäärään. Pian he olivat kaikki työn touhussa kasaamassa omaa linnakettaan, jotta lumisota pääsisi alkamaan.
Rohkelikkojen muurin takana, oli jakauduttu niin, että Lyra ja Ränts parhaillaan pyörittelivät kiireessä lumisodassa tarvittavia palloja ja Nominal Lasikeijun pienellä avustuksella rakensi yhä korkeampaa ja paksumpaa muuria.
“Nämä pallot ovat epätasaisia”, Lasikeiju valitti ja tökkäsi yhtä Räntsin palloista, joka halkesi keskeltä. Vastaukseksi Ränts tökkäsi kohtaa, jota Lasikeiju oli äsken rakentanut ja muurista lohkesi pala.
“Lapset, lapset”, Nominal rauhoitteli kiireesti. “Me emme ikinä voita tätä sotaa, jos ette tee yhteistyötä.”
Puuskupuhien muurin takana Rimps ja Piraatti kokosivat muuria ja Bbuttis rauhassa pyöritteli lumipalloja. Niitä oli koossa vasta muutama, mutta ainakin ne olivat kaikki ihanan pyöreitä.
“Ei tästä tule mitään”, Rimps tuhahti ja katsoi ystäväänsä, jonka edessä oli vasta viisi lumipalloa. Hän kaivoi taikasauvan viittansa uumenista ja huitaisi sitä epämääräisesti. Pian muurin takana oli röykkiöittäin lumipalloja. Hymyillen Rimps työnsi sauvan takaisin viittansa kätköihin.
“Joko te olette valmiita!” Lasikeiju karjui pihan toiselta puolelta. Piraatti koristeli heidän muurinsa lisäämällä kirkkaan pinkin lipun sen sisäpuolelle liehumaan.
“Joo”, Rimps karjui takaisin. “Aloitetaanko me?” Vastauksena tuli karjuttu joo. Hetkeen ei tapahtunut mitään. Sitten Rimps lähti armottomaan hyökkäykseen kohti vastapuolta mukanaan vain muutama lumipallo. Aivan pian tyttö kuitenkin kiljui, kun muutama kova ja märkä lumipallo osui häntä kasvoille. Piraatti heitteli muutaman lumipallon muurin yli ja sai vastaukseksi muutaman kiljaisun. Bbuttiskin hyökkäsi seisomaan ja heitti muutaman lumipallon. Ensimmäinen osui muuriin, eikä toinen edes lentänyt sinne saakka.
“Höh”, Bbuttis huudahti ja jäi vahingossa seisomaan, niin että Nominalin tarkkaan heitetty lumipallo osui häntä olkapäähän.
Lumisota jatkui pitkään niin, että kumpikaan joukkue ei uskaltautunut oman muurinsa takaa. Aina silloin tällöin Bbuttiskin pääsi heittämään ja pian kuuluikin kovaäänistä valitusta, kun tyttö ei taaskaan osunut kohteeseensa.
“Eikö meidän pitänyt voittaa tämä sota?” Rimps kyseli ystäviltään, kun kolmikko nojasi muuriin hengitystään tasaten. Piraatti nyökkäsi ylpeänä.
“Ei me voida hävitä viidesluokkalaisille.” Bbuttis ei kuitenkaan liittynyt hyökkäykseen, kun Rimps ja Piraatti lähtivät muurin suojista.
Hetken kuluttua, kun kiljaisut olivat siirtyneet kauemmas Bbuttiksesta ja lähemmäs rohkelikkojen muuria, Bbuttis ajatteli, että hän voisi vielä kerran yrittää osua johonkin. Koko lumisota oli ihan tyhmä, jos ei voisi lounaalla kehua osuneensa. Hän nappasi yhden lumipallon ja oi sitä riemua, kun joku oli parhaillaan juoksemassa häntä kohti, kun hän nousi ylös. Bbuttis tähtäsi ja tähtäsi vielä vähän lisää, että varmasti tuo lumipallo ei menisi ohi. Ja sitten hän heitti. Lumipallo lensi kauniissa kaaressa ja osui juuri siihen mihin Bbuttis oli sen tarkoittanu. Tyttö hyppäsi iloissaan ilmaan ja huusi:
“Minä osuin, minä osuin. Näittekö kaikki? Minä osuin!” Ilo olisi kuitenkin voinut loppua lyhyeen, kun paljastui, että henkilö, johon Bbuttis oli osunut, olikin Rimps, joka rohkelikkojen lippu käsissään oli ollut palaamassa takaisin oman muurin suojiin. Viimeistään silloin, kun Nominal salakavalasti kävi Bbuttiksen vierestä pihistämässä heidän oman kirkkaan pinkkin lippunsa ja rohkelikot julistettiin voittajiksi, olisi luullut Bbuttiksen ilon haihtuvan. Silti vielä lounaalla saattoi puuskupuhien pöydästä kuulla Bbuttiksen ilon, kun hän kertoi kaikille, kuinka oli lumisodassa heittänyt ratkaisevan lumipallon.
-
Vai Nominalin kanssa jälkkärissä ;D joo, tunnistan kyllä itseni! x)
Tää oli vallan ihana pätkä! Luonnollisestikin keskityin vain itseeni XD ja mietin, että miten saitkaan noin hienosti minua kuvattua: ryntään tuntemattomien kanssa samaan pöytään, pyörittelen palloja ikuisuuden, ENKÄ OSU MIHINKÄÄN ja sitten kun osun niin se on elämää suurempi juttu josta kaikkien pitää kuulla XDDDD
Tietenkään sillä ei ole väliä, että sota hävittiin, vaan sillä että OSUIN VIHDOINKIN JOHONKIN! (sori rimps)
Hahaa, ihana tarina, jee! Enkä malta odottaa, mitä vuohelle tapahtuu ;D
-
Voi bbuttis minkä teit! Kai mä saan kostoni jatkossa, Lyra? En ole järin kilpailuhenkinen, mutta oi että, jos joku muu menee mössimään mun hienot suunnitelmat, millä olisi voitettu :'DD Oletan, että bbuttis kätevästi unohti kertoa lounaalla, kehen oli osunut :'D Vaikka toki ratkaiseva heitto se on sekin, mikä ratkaisee häviön.
Tykkään tästä puuskukolmikosta<3 Erityispropsit kirkkaan pinkistä lipusta! Tykkään kyllä, miten aikaansaavan oot tehny musta!
Tässä on kyllä sellasta pirtsakkuutta ja kepeää huumoria, mitä on ilo lukea.
Jotenkin tällainen teiniversion lukeminen itestään saa kommentointikyvyn rippeetkin taantumaan :'D
-
Oi taas Bbuttis kiitos kommentista <3 Yritin tehä susta sellasen kun toissapäivänä kerroit, kiva jos osuin oikeaan:)
Kiitos rimps kans, anteeksi siitä lumipallosta:D Juu, bbuttis tais unohtaa kertoa keneen se lumipallo osui ;) <3
Lahjasuunnitelmia
“Kenelle kaikille minun oikein täytyy ostaa joululahja?” Lasikeiju tuskasteli rohkelikkojen oleskeluhuoneessa. Hän oli istuutunut suureen nojatuoliin, joka oli mahdollisimman kaukana kuumuutta hehkuvasta takasta. Ränts istui hänen vieressään toisessa nojatuolissa tehden muodonmuutoksen läksyjä ja Lyra oli levittänyt lattialle monta pergamenttia, joihin parhaillaan luonnosteli suunnitelmiaan kaapata vuohi.
“Minulle”, Nominal ilmoitti tullessaan hyppien paikalle. Hän pysähtyi Lyran eteen ja katsoi tytön suunnitelmia.
“Aiotko houkutella vuohesi glögillä tulemaan vapaaehtoisesti paikalle?” hän kysyi ihmeissään. Lyra kohautti olkiaan.
“Jos porkkanat, piparit, lantut, lepakot ja hämähäkit eivät tepsi”, tyttö ilmoitti.
“Mistä sinä aiot saada lepakoita tähän aikaan vuodessa?” Ränts lopetti hetkeksi läksyjensä tekemisen. Lyra kohautti olkiaan.
“Miksei ketään kiinnosta minun ongelmani joululahjojen kanssa?” Lasikeiju valitti. “Kaikki puhuvat aina vain Lyran typerästä vuohesta.”
“Minä sentään olen melkein valmis joululahjojeni kanssa”, Lyra tokaisi. “Sitten kun saan sen paholaisen vuohen kiinni, olen saanut hankittua kaikki lahjat, jotka aion antaa.” Lasikeiju hiljeni, mutta kysyi sitten:
“Kenelle kaikille sinä annat lahjan?” Lyra mietti ja nosti vihdoin katseensa ylös pergamenteista, jonne oli ilmestynyt monia nuolia, viivoja ja listoja tarvittavista tavaroita.
“Äidille, isälle, molemmille siskoilleni”, Lyra listasi. “Sekä yhdelle ystävälleni jästimaailmassa ja totta kai teille kolmelle.” Sitten Lyra vaikeni, eikä hänestä saanut muuta irti aiheeseen liittyen.
“Minä ostin lahjan äidilleni”, Ränts kertoi. “Ja teille kolmelle ja kuutosluokan Sokerisiivelle ja Artelle.”
“Niin monelle”, Lasikeiju tuskasteli.
“Minä puolestaan aion antaa lahjan joka ikiselle viidesluokkalaiselle rohkelikolle”, Nominal ilmoitti päättäväisenä. Lasikeiju huokaisi erittäin tuskaantuneen kuuloisena.
Hetken oli hiljaista.
“Oletko sinä jo hankkinut ne kaikki lahjat?” Lasikeiju kysyi Nominalilta. Nominal pudisti päätään.
“En minä ihan vielä”, tyttö sanoi.
“Oletko sinä jo päättänyt mitä aiot antaa?” Lasikeiju kysyi sitten. Nominal pudisteli päätään.
“Hyvä”, Lasikeiju sanoi painokkaasti.
“Me voidaan Lasikeiju yhdessä tehdä sinulle lista kenelle kaikille aiot ostaa lahjan ja mitä ostat”, Ränts ehdotti. Lasikeijun ilme kirkastui.
“Kyllä kiitos”, hän hihkaisi. “Tehdään se vain ennen viikonloppua niin ehdin vielä ostaa ne lahjat myös.”
“Voisit ostaa sinäkin vuohen”, Nominal ehdotti pilke silmäkulmassa.
“EII!” Lyra huusi. “Kukaan ei vie minun vuohtani!”
-
Kiitos rimps kans, anteeksi siitä lumipallosta:D Juu, bbuttis tais unohtaa kertoa keneen se lumipallo osui ;) <3
*viheltelyä*
Voihan vuohi! :D Tunnelma tiivistyy! Ehkä siitä tulee paisti joulupukille eiku! Hui, ei saa syödä vuohta <3 ...ja sit mä jäin miettimään, että milläs luokalla Bbuttis olikaan? Oisko se sit ollut kuudennella? Eli turha odotella Nominalilta lahjaa :P
Ihanaista, että Lasis-parkaa autetaan lahjoittelussa, ei oo kiva jos niiden kans tulee ongelmia <3
Jee, jatkoa! \o/
-
Minä jo muodostin päässäni kuvan että tämä on joulukalenteri kun osia on tullut joka päivä, mutta tosiaan tuolla otsikossahan ei ole laskuriakaan :D no mutta mieluusti täällä otetaan vastaan sen verran osia kun tähän jaksat kirjoittaa! Voi, toivottavasti Lasikeijunkin lahjaongelmat saadaan selvitettyä, vaikka tuo vuohen kiinni saaminen onkin sitten hankalanpuoleisempi juttu :D No sitten kun se saadaan selvitettyä, niin sitten vaan kaikille vuohet lahjaks, eiks joo xD
-
Voi Bbuttis, minkä tempun menitkään tekemään! Mä olen hyvin kilpailuhenkinen (en mikään kilpailuhenkisin, mutta kilpailuhenkinen kuitenkin), joten voin hyvin kuvitella murjottavani hetken tuon lumisodan häviön jälkeen :'D Varsinkin kun syypäänä on oman joukkueen jäsen! Petturi!
Tiedätkös, Lyra, minä tänään ajattelin sinua, kun vajosin alas metroon! Siellä kirkon ulkomaanapu mainosti, että osta tänä jouluna erilainen lahja ja vuohen saisi ostaa 30e! Pieni raha siitä, ettei tarvitse itse sellaista mestästää ;-) Ehkä tarinankin Lyra päätyy ostoratkaisuun vielä, ken tietää.
Voi lapsoset pienoiset, miksette tee itse lahjojanne? Kuinka helppoa olisikaan Lasikeijulla ja nomppiksella, jos he vaikka leipoisivat lahjaksi pipareita ja jotain muuta pientä ja makoisaa!
-
Awww. :D Olipas tämä symppis! Erityisesti Lyra hankkimassa erilaista vuohi-lahjaa on kyllä tosi hauskaa luettavaa. Jännitys tiivistyy - saako Lyra vuohen kiinni ennen jouluaattoa?!?!
“Oletko aivan varma?” kysyi Nominal. Nominalin Bbuttis muisti puolestaan varsin hyvin. He olivat olleet yhdessä jälki-istunnossa useampaan otteeseen.
Tämä oli jotenkin hupaisa. :D Ihana mielikuva siitä, kuinka nominal ja bbuttis kuuraavat linnan haarniskoja yhdessä Voron valvovan silmän alla, tai paikkaavat rikkinäisiä portaita.
-
Oi taas taas kiitos kommentista Bbuttis. <3 Sut oon sijottanu kuudennelle joo:) Toivottavasti se kelpaa edelleen, vaikka nominal ei annakaa lahjaa:D
Kiitoskia Crysted, joo vuohia vaan kaikille <3
Avaruuspiraatti, kiitos sullekin <3. Ei nää taida vaan olla niin fiksuja että tekisivät lahjansa itse.
Ja Arte kans kiitos <3 On tämä söpöä kirjoittaakin
Ja tässä kaikille lisää ja
Kansainvälinen ninjapäivä
“Tänään on kansainvälinen ninjapäivä”, Piraatti ilmoitti Rimpsille erittäin ylpeänä astellessaan aamupalapöytään.
“Jaahas”, Rimps sanoi ja nojasi toisella kädellään leukaansa haukotellen suuresti.
“Mitä se kansainvälinen ninjapäivä oikein tarkoittaa?” Bbuttis kyseli ja mätti lisää hilloa leipänsä päälle. Sitä oli jo huomattava kasa, mutta asiaa huomaamatta Bbuttis jatkoi hillon lisäämistä samalla tuijottaen Piraattia odotellen vastausta.
“Hmmm”, Piraatti pohti. “En minä oikeastaan tiedä.”
“Ehkä se tarkoittaa, että meidän pitää ninjailla ympäriinsä?” Rimps ehdotti. Piraatti nyökkäsi päättäväisenä.
“Sitä se todella voisi tarkoittaa”, tyttö sanoi. Bbuttis huomasi viimein, että hänen leipänsä tursusi hilloa ja lopetti hillon lisäämisen. Tyytyväisenä aikaansaannokseensa Bbuttis haukkasi leivästä palasen niin, että punaista hilloa putosi niin lautaselle kuin pöydällekin.
“Mitä se ninjailu on sitten?” Bbuttis kysyi, kun oli syönyt suunsa tyhjäksi hilloleivästä.
“Kansainvälinen ninjapäivä tarkoittaa selkeästi kansainvälistä keppostelupäivää!” Rimps huudahti innoissaan.
“Minä olen keppostelun kannalla”, Piraatti ilmoitti. Bbuttis nyökkäili myös tyytyväisenä. Sitten nyökkäily loppui äkisti.
“Mitä me oikein keppostellaan tänään?” Bbuttis kysyi. “Ollaan joulukuussa jo aiheutettu lumisade eteisaulaan ja muutettu kaikki linnan haarniskat lumiukoiksi.”
“Aika lumista touhua”, Rimps totesi. Bbuttis nyökkäili mukana.
“Jotain jouluun liittyvää sen pitää olla”, Piraatti sanoi.
“Mitkä asiat liittyvät jouluun?” Rimps kysyi. Kolmikko mietti hetken hiljaisuuden vallitessa.
“Ainakin piparit ja lumi”, Bbuttis sanoi. “Ja mistelit ja lahjat.”
“Mistelit!” Rimps huudahti iloisena. “Mistelit ne ovat.”
“Mitäs me misteleillä?” Piraatti kysyi kummissaan. Rimps viittoi heitä lähemmäs ja kolmikko löi päänsä yhteen.
“Auts”, Bbuttis mutisi.
“Minusta voisimme tehdä näin”, Rimps kuiskasi ja hiljainen puhe jatkui. Bbuttis ja Piraatti nyökkäilivät.
Muutamaa tuntia ja tarkkaan valittua loitua myöhemmin suunnitelma oli valmis ja toteutettu. Sen seurauksena jokainen Tylypahkassa kulkeva, joka eksyi kulkemaan suuren salin ovista sisään, sai riesakseen kirotun mistelin. Mistelit leijuivat päiden päällä ja satoivat lunta, kunnes joku suuteli niitten kantajaa. Ja siitäkös riemu vasta syntyi, kun eräs misteleistä alkoi seuraamaan Severusta.
“Varsin loistava kansainvälinen ninjapäivä”, tuumi Piraatti itsekseen.
-
Hilloa, yök! ;D Mut kiva että Bbuttis tykkää, onpas se varsinainen sottapytty, vähän kuin esikuvansa (mul on aina rinnuksilla jotain tahroja ja sit saa hävetä x))
NINJAT! Ovat kyllä loistava keksintö! Ja mistelinoksa Severuksen pään päällä on kyll sellainen, että jos siitä ei jälkkäriä lohkea, nii ei sitten mistään XD (toivottavasti ei jää shoppailureissu meijän kolmikolta välistä!)
Jee, kiva luku taasen ;D
// Nii ja koitan nyt elää ilman Nomin lahjaa urheasti!
-
Aww, kansainvälinen ninjapäivä! Minäkin ihmettelisin, mitä sillä haetaan. Mutta onneksi Rimps on neuvokas ja keksii ihanat karmeat mistelit. Olisi ollut kiva tietää, ketä Severus pääsi tai joutui pussailemaan tämän päivän takia... Ehkä jotakuta finiläistä!
-
Voi awws<3 onpas kaikki hahmot niin pieniä ja söpöjä<3
Tää kolmikko on kyllä varsinainen nerokkuuden multihuipentuma ideoidensa kanssa :'D konnuuksia aina vaan mielessä.
Voi severus-parkaa! Rimps voi mielellään uhrautua pussaamaan misteliväijyjän pois Severuksen kimpusta ja ottaa vähän jälki-istuntoa...
-
Vitsit, että tää on hulvaton. :D En oikeasti osaa nyt sanoa mitään kovin fiksua, mutta ihana meininki. Hauska lukea pitkästä aikaa finiläisistä hahmoina ja kivasti olet saanut kaikki ujutettua Tylypahkaan. Taikajutut on myös saatu mukavasti mukaan yksityiskohtina, mistä tykkään tosi paljon ja tämän rento fiilis kyl herättää joulutunnelman.
Minutkin saa muuten lisätä luihuisentupaan, jos on tarvetta! Olen vapaata riistaa, vaikka uusimmassa haasteessa en taidakaan olla mukana, mutta kuitenkin. :D
-
Perus minä, aina puhumassa asioista, joista en oikeasti tiedä mitään ;D Pakko sanoa, että sellainen kansainvälinen ninjapäivä on kyllä paras, kun kepposen uhriksi joutuupääsee Severus! Voihan ällö-Bbuttis ja sen hillot, ja rimps on selkeästi meidän aivot <3 Kiitoksia jälleen hupsusta ficletistä! ^.^
-
Bbuttis, täällä taas. Oot mun luottokommentoija <3 On jälki-istunto tainnut jäädä välistä, kun luistelemaan pääsette nyt seuraavaksi.
Arte, kiitos<3 Jääköön kaikelle salaisuudeksi kenen kanssa Severus pussaili päästäkseen eroon mistelistään.
Rimps, <3, ehkä se olit sinä, kuka tietää <3
Odo, kiitos <3. Tässä sinä sitten oletkin jo mukana, etkä eroon enää pääse :D
Avaruuspiraatti, <3 <3 Ninjapäivä on rakkaus joo. tässä vähän lisää.
ps Odo antoi luvan päästä tänne
Luisteluretki
Odo tahtoi luistelemaan. Sää oli juuri oikea. Aurinko paistoi pilvien takaa juuri oikealla tavalla ja oli juuri tarpeeksi kylmä, muttei kuitenkaan liian kylmä. Jää oli varmasti tarpeeksi paksu, eikä ulkona tuullut melkein ollenkaan. Mutta auta armias sitä, joka luihuisen tuvassa pyysi ihmisiä lähtemään luisteluretkelle. Odollehan olisi heti naurettu ja naurettu luultavasti vielä seuraavanakin vuonna, niin kauan, että nyt kuudesluokkalainen Odo olisi valmistunut Tylypahkasta. Luistelemaan oli kuitenkin päästävä. Säähän oikein kutsui ulos.
Kun kukaan ei ollut näkemässä, Odo hiippaili ulos luihuisten oleskeluhuoneesta luistimet viitan alle piilotettuna. Edelleen olkansa yli vilkuillen Odo tuli eteisaulaan ja saman tien törmäsi johonkin pehmeään.
“Auts”, Odo mutisi vaimeasti kaatuessaan lattialle.
“Hei”, toinen sanoi. “Anteeksi.” Käsi ilmestyi Odon näkökenttään ja auttoi nostamaan maassa maanneen Odon ylös.
Vasta nyt Odo saattoi tarkemmin katsoa henkilöä, johon oli törmännyt. Toinen oli pukeutunut puuskupuhin vaakunalla varustettuun kaapuun ja hymyili varsin iloisesti. Tytön hiuksissa oli pinkkejä pinnejä.
“Olen Rimps”, tyttö sanoi.
“Odo”, Odo sanoi hämillään. Vaikka oli ollut koulussa todennäköisesti yhtä kauan kuin tuo tyttö, hän ei voinut kunnolla muistaa tyttöä. Edes nimi ei soittanut päässä mitään kelloja.
“Oi suloista!” Tyttö hihkaisi. “Olet menossa luistelemaan.” Odo yritti heti piilottaa luistimia takaisin viittansa kätköön, mutta se oli selkeästi liian myöhäistä.
“Me ajateltiin myös Bbuttiksen kanssa mennä tänään luistelemaan”, tyttö selitti innoissaan. “Piraatin piti tehdä jotain todella salaista, eikä voinut tulla mukaan. Oikeasti luulen vain, ettei Piraatti osaa luistella.” Puheesta ei meinannut tulla loppua ja Odo kuunteli selitystä kauhistuneena. Miten niin pienen ja ujon oloisesta tytöstä saattoikin irrota niin paljon puhetta.
“Hyvä, voidaanko me tulla sinun kanssasi luistelemaan? Olisi ihana tutustua johonkin uuteen. Voisin mennä heti kertomaan Bbuttikselle ja hakemaan luistimet”, Rimps selitti.
“Öh”, Odo mutisi. Hän oli ajatellut luistelevansa yksin. Puuskupuh-tyttö olisi kuitenkin varmasti pettynyt, jos hän nyt olisi kieltäytynyt. Varovaisesti hän siis nyökkäsi. Tyttö pitäisi myöhemmin kuitenkin vannottaa olemaan hiljaa pienestä luisteluretkestä. Odo ei tahtonut, että luihuisten keskuuteen leviäisi tarina luistelusta puuskupuhien kanssa. Rimps lähti menemään, luvattuaan ensin, että hän ja Bbuttis tapaisivat Odon järvellä ihan pian.
Hiukan myöhemmin Odo istui järvellä itse taiotulla jääpenkillä. Muutaman tarkkaan valitun loitsun jälkeen jää ei sulanut tai edes tuntunut kylmältä. Odo oli juuri saanut solmittua luistimensa, kun Rimps ja hänen ystävänsä Bbuttis riensivät järvelle. Odo teki tilaa penkilleen ja kokeili luistimia jaloissaan. Hän teki muutaman kierroksen ja kokeili loppuun vielä piruettia. Odo sai taputukset Rimpsiltä, joka oli myös ehtinyt jäälle. Tyttö, joka oli tullut Rimpsin mukana, solmi edelleen luistimiaan.
Rimps luisteli Odon luokse.
“Hei taas”, tyttö sanoi ja hymyili iloisesti. Odokin hymyili, sillä Rimpsin hymy oli varsin tarttuva. Rimps teki muutaman piruetin ja nauroi ääneen. Bbuttis liittyi heidän seuraansa haparoivin liikkein.
“Olen erittäin huono jäällä”, hän tokaisi päästessään Odon luokse. Odo nyökkäili.
“Kai kuulit jo meidän lumisodasta?” Bbuttis sitten kyseli innokkaana. Odon täytyi nyt pudistaa päätään. Hän oli istunut tiiviisti sisällä ja pysytellyt kaukana juoruista viime päivät.
“Minä heitin voittavan lumipallon”, Bbuttis kertoi innoissaan.
He luistelivat yhdessä pitkään. Rimps työnsi heitä vuorotellen ympyrää ja taikoi sitten pieniä lumisia eläimiä luistelemaan heidän kaikkien ympärillä. Odollakin oli varsin hauskaa tuntemattomasta seurasta huolimatta. Bbuttis kompuroi heidän perässään.
“Talvilajit ei ole oikein minun juttuni”, Bbuttis selitti.
“Mikään urheilu ei ole”, Rimps mutisi hihaansa. Odo nauroi vapautuneesti.
Pitkän päivän jälkeen Odo oli varsin tyytyväinen, että oli lähtenyt luistelemaan. Hän hyvästeli Bbuttiksen ja Rimpsin eteisaulassa ja painui sitten takaisin luihuisten tupaan. Siellä kaikki hänen ystävänsä istuivat edelleen nojatuoleissa. Odo tervehti Mirroria ja Lauchuota ja kävi piilottamassa luistimensa sängyn alle.
-
“Talvilajit ei ole oikein minun juttuni”, Bbuttis selitti.
“Mikään urheilu ei ole”, Rimps mutisi hihaansa. Odo nauroi vapautuneesti.
Mitäää?? ;D ;D ;D D Mitään en kyllä myönnä mutta köh, ehkäpä joo :P sentään Bbuttis heitti voittavan lumipallon, ähä \o/
Ihanaa että Odo kuitenkin suostui seuralliseen luisteluun, tylsäähän siellä olis ollut yksin luistella! Ja tietysti sen salaisuus säilytetään (toivottavasti rimps ei lörpöttele!) hamaan hautaan asti, o7
Ja hei, kaikkea pitää aina yrittää, vaikkei kauheen hyvin osaisikaan! Mua nyt jäi vähän kiinnostamaan, että jäikö se Piraatti sitten kärsimään jälki-istuntoon vai mitä se puuhastelee, kun sitä ei jäällä näkynyt? ;D
Jee, lisää \o/
//
Ehkä Piraatti meni pussaamaan Severusta ja jäi jälki-istuntoon, missä tapauksessa olen kyllä kade! :'D
OOOOOH!!! EHKÄ SE VIDEOI SEN?! Tai siis näyttää meille ajatuseulan kautta, koska WAU!
-
Ehkä Piraatti meni pussaamaan Severusta ja jäi jälki-istuntoon, missä tapauksessa olen kyllä kade! :'D
Awws näissä on kyllä niin suloisen hyväntuulinen tunnelma. Oikein sellanen fluffynen teinisydämet leijailee-fiilis. Oon vähän laiska lukemaan fikkejä ja vielä laiskempi kommentoimaan, mutta tätä kyllä kyttään, milloin uusi osa ilmestyy. (köh ehkä voi olla oma lehmä ojassakin köh)
Plussaa pinkeistä pinneistä!
Bbuttis minähän en lörpöttele salaisuuksia, jos oon luvannu ne pitää!
-
Jee, pääsin luistelemaan! <3 Enkä edes jäänyt kiinni tupatovereille, joten hyvin meni. :D
Mahtavaa päästä mukaan tähän. Tässäkin oli tosi hyväntuulinen tunnelma, joten näitä on hauskaa seurata. Sori, mun kommentointitaitoni ovat vähän jäässä, mutta hienoa, jatka samaan malliin!
Ps. Voi Piraattia! ;D
-
Kaikille paljon rakkautta <3 <3 ja ilmaisia keksejä. Kiitos kommenteistanna, ne piristävät päivää <3
Rakkauskirje
Piraatti puristi saamaansa kirjettä tiukasti, rystyset valkoisena. Se oli tullut hänelle aamulla pöllön mukana niin kuin aivan tavallinen posti. Aivan tavallinen ei kirje kuitenkaan ollut. Pieni puna nousi Piraatin poskille, kun hän ajatteli sitä. Hän rullasi kirjeen varovasti taas auki, aivan kuin olisi pelännyt, että teksti katoaisi, jos sitä katsoi liian pitkään. Hän ahmi kirjeen sisällön jälleen läpi. Se oli vasta neljäs kerta. Piraatti tarttui jokaiseen sanaan kuin ne olisivat voineet yksin pelastaa hänet kuolemalta.
Silmäsi ovat kuin taivaan tähdet. Kirje alkoi niin. Se ei ollut mitenkään omaperäistä, mutta ainakin se sulatti Piraatin pienen sydämen.
Olen jo pitkään tahtonut kertoa sinulle, kuinka tunnen sinua kohtaan. Tunteeni ovat lämpimät ja suorastaan kuumat. Olen tarkkaillut sinua kaukaa ja rakastunut hymyysi yhä uudelleen ja uudelleen. Olet uskomaton. Aina kun edes vilkaiset minun suuntaani, jalkani vapisevat ja tunnen leijuvani taivaassa. Olet ihana ja kaikki mitä sydämeni halajaa. Kun misteli roikkui pääsi yllä, minä olisin tahtonut olla se, joka sen suutelee pois. Kun tulit sisälle lunta viitassasi, mutta hymy kasvoillasi, ymmärsin ettei koskaan ole ollut muita kuin sinä.
Jos mielit tietää, kuka olen, tapaa minut joulutanssiaisissa suuren kuusen vasemmalla puolella. Odotan innolla, että voin katsoa sinua silmiin ja kertoa tunteeni kasvokkain.
Lopussa luki vielä allekirjoituksena Salainen ihailijasi ja Piraatti huokaisi pohtiessaan kuka tuo mysteerinen Salainen ihailija oli.
Oi kumpa se olisi ollut eräs rohkelikon seitsemäsluokkalainen, Piraatti toivoi sormet ristissä. Se olisi ollut kaikkien hänen toiveidensa täyttymys. Joulutanssiaisiin oli kuitenkin vielä ikuisuus aikaa. Miten Piraatti saattoi jaksaa odottaa niin pitkään, että saisi tietää kirjeen lähettäjän? Piraatti punastui lisään ja puristi kirjeen kasaan. Hänen sydämensä meinasi haljeta onnesta. Se oli hänen ensimmäinen rakkauskirjeensä ja ensimmäinen ihailijansa koskaan.
Oli parempi pitää kirje piilossa muilta tupalaisilta. Piraatti ei paljon tahtonut rakkauselämästään puhua ja koska parhaina kavereina oli sellaiset ihmiset kuin Rimps ja Bbuttis, ei ollut mitään rajoja, mitä häneltä kysyttäisiin, jos kirjeen olemassa olo tulisi ilmi. Tämä pieni kirje oli hänen omansa. Ja missio salaisen lähettäjän selvittämiseksi olisi myös hänen omaa joulunodotusta. Piraatti piilotti kirjeen kaapunsa alle, kun Rimps rymysi sisään perässään Bbuttis, joka hymyili maireasti havuja hiuksissaan.
-
Eipäs kun sinä piristät päivää näillä ficleteillä<3
Ihan kun rimpsiin ja bbuttikseen ei oikein luotettaisi salaisuuksien kanssa :'D mutta oi että palan halusta kuulla, kuka on tuo salainen ihailija! (Ja miksi bbuttis hymyili tyytyväisenä havuja hiuksissaan...)
-
^ what she said! Tosin rimps, musta tuntuu että nyt viitattiin meidän 2-mielisyyksiin eikä niinkään salaisuuksien pitämiskykyyn XD
Havut hiuksissa kuulostaa kyllä hyvältä, haisu on varmasti mukava <3 ja minuakin kiinnostaa kovasti Piraatin saama kirje! Aloin heti miettiä, että ketäs siellä Rohkelikon seiskaluokalla on ;D
Olipa taasen kiva ficletti! Nää tosiaankin piristää päivää kovasti <3 kiitos myös kekseistä, mums!
-
Kivoja luukkuja taas, ninjapäivä varsinkin nosti hymyn huulille :D Toivottavasti Piraatin rakkauskirje on Severukselta! Koska:
Ehkä Piraatti meni pussaamaan Severusta ja jäi jälki-istuntoon, missä tapauksessa olen kyllä kade! :'D
Severus kaipaa rakkautta!
-
Oi aws <3 tarjoilen taas paljon rakkautta ja keksejä ja kiitosta <3 <3 Olette piristyksiä kaikki <3
Tämän jutun juonen tyngät ovat nyt lähteneet keriytymään. Saa nähdä saanko ne kerittyä.
Omituisuuksia
“Lyra on taas jahtaamassa vuohtaan”, Lasikeiju selitti, kun Nominal vilkaisi kummastuneena tyhjää paikkaa. Sitten toinen tyttö kohautti olkiaan.
“Eipä ole ihme”, Nominal tokaisi. “Se on ollut koko viikon siellä aitauksessa.” Hän istui Lyran paikalle pöytään ja aloitti lounaansa. Pienen hetken kuluttua Ränts tuli paikalle lumihiutaleita hiuksissaan.
“Verso ei mitenkään meinannut lopettaa tuntia ajoissa”, tyttö valitti ja mätti pelkkää perunasosetta lautaselleen.
“Onneksi minulla oli hyppytunti”, Lasikeiju huokaisi iloisena. Hetken Nominal ja Ränts söivät hiljaisuuden vallitessa ja Lasikeiju luki läpi esseetä, jota oli kirjoittanut.
“Lyra ei muuten ole ollut jahtaamassa vuohta”, Ränts sanoi, kun oli syönyt puolet perunasoseestaan. “Aitauksessa oli vain vuohi, kun kuljin siitä ohi.”
“Eikö?” Lasikeiju kysyi yllättyneenä. “Sinne hän sanoi menevänsä, kun katosi oleskeluhuoneesta tunti sitten.”
“Ehkä hän kyllästyi koko ideaan vuohesta, muttei uskalla kertoa meille?” Nominal ehdotti.
“Ehkä”, Ränts mutisi.
Melkein samantien Lyra pyyhälsi sisään suuren salin ovista. Hänellä oli punaiset posket, mutta toisin kuin Räntsillä, joka oli tullut ulkoa, Lyran hiuksissa tai kaavussa ei ollut lunta.
“Se paholaisen vuohi ei vain suostu jäämään kiinni”, Lyra marmatti istuutuessaan. Muut kolme tyttöä vilkaisivat toisiaan, mutta katse jäi Lyralta huomaamatta.
“Ehkä sinun pitäisi vain luovuttaa?” Nominal ehdotti varovaisesti.
“Ehkä”, Lyra toisti. Tyttö mätti ruokaa lautaselleen ja söi sen suurella kiireellä. Hän oli valmis hetkessä ja lähti sitten jälleen matkaan.
“Nähdään liemissä!” Ränts huikkasi tytön perään. Lyra heilautti kättään merkiksi, että oli kuullut.
“Omituista”, Lasikeiju sanoi.
“Omituista todella”, sanoi Nominal.
Puuskupuhien oleskeluhuoneessa Rimps ja Bbuttis istuivat suurissa nojatuoleissa yrittäen tehdä muodonmuutoksen läksyjä.
“Mistä minä voin tietää, että jos muutan teekupin kissaksi kasvaako sille ensin jalat vai häntä?” Bbuttis tuskasteli.
“Miten sinä olet ylipäätään edes muuttamassa teekuppia kissaksi, kun tässä tehtävässä pitää muuttaa käpy hiireksi?” Rimps kysyi ja selasi kirjaansa turhaantuneena.
“Teetkö sinä nyt varmasti aivan oikeaa tehtävää?” Bbuttis kysyi. “Tässä kirjassa lukee aivan selkeästi kissa ja teekuppi.” Tyttö osoitti riviä omasta kirjastaan. Rimps selasi samalle sivulle.
“Minulla lukee käpy ja hiiri”, Rimps ilmoitti.
Bbuttis pamautti oman kirjansa kiinni.
“Aivan turhaa”, hän sanoi. “Meillä on tunti kuitenkin vasta viikonlopun jälkeen. Ehdimme hyvin myöhemminkin.” Rimps noudatti esimerkkiä ja molemmat kirjat päätyivät lattialle.
“Mahtava idea.” Hetken he istuivat paikoillaan.
“Mitä me sitten oikein teemme, jos emme opiskele?” Bbuttis kysyi varovaisesti.
“Onko Piraattia näkynyt?” Rimps kysyi vastakysymyksen. “Voisimme mennä tekemään jotain ikimuistoista.”
Bbuttis mietti hetken.
“Piraatti taisi mennä juuri makuusaliin”, tyttö empi.
“Hienoa”, Rimps sanoi. “Sinne siis.” He noukkivat tavaransa ja siirtyivät makuusalin puolelle.
“Pikku pirtti?” Bbuttis huhuili, kun työnsi oven auki.
“Täällähän minä”, Piraatti vastasi. Hänen kasvonsa olivat hiukan punehtuneet. Rimps katsoi niitä tarkkaan. Näytti aivan siltä, että Piraatti olisi ollut tekemässä jotain kiellettyä, kun he olivat tulleet paikalle.
“Rimps ehdotti, että mennään tekemään kivoja asioita”, Bbuttis tokaisi ja hyppäsi Piraatin viereen tämän sängylle.
“Mitä ne kivat asiat on?” Piraatti kysyi. Toisella kädellä hän työnsi jotain paremmin peittonsa alle. Rimpsin mielenkiinto heräsi, mutta hän päätti tulla myöhemmin tutkimaan asiaa.
“Me oltiin eilen Rimpsin kanssa hakemassa kuusia koristeluja varten”, Bbuttis selitti innoissaan.
“Kerroit sen eilen”, Piraatti sanoi hymyillen.
“Mutta jokatapauksessa”, Bbuttis sanoi kovaan ääneen. “Me voisimme taikoa ne kuuset vaikka pinkeiksi!” Bbuttis loikkasi ylös sängyltä.
“Sehän on hyvä idea”, Rimps sanoi silmät loistaen. Bbuttis kiirehti heti ovelle. Hän oli jo kaukana rappusissa, kun Rimps lähti seuraamaan. Piraatti istui edelleen omalla sängyllään.
“Tuletko sinä?” Rimps kysyi. Piraatti nousi ja vilkaisi kaihoisasti sänkyään, mutta lähti sitten ystävänsä perään.
“Toki.”
-
“Pikku pirtti?” Bbuttis huhuili, kun työnsi oven auki.
;D ;D ;D ;D aws <3
Olipas taas venkula jakso! Koko ficci oikein kerää nyt jännistystä ja nyt on vasta 9. pvä! Apua, miten maltan oottaa kaks viikkoa?! Heeha, taitaa sekä Rimpsi että Bbuttis olla ensteks helppoja, kun oppikirjat nakattiin noin kevyesti syrjään x) ja Piraattikin siellä sitä rakkauskirjettään vain lueskeli, aws <3
Pinkkejä joulukuusia, kuulostaa hyvältä \o/
-
Bbuttis <3 <3 aws kiitos paljon kommentista. Tässä vähän lisää :>
Hiljaisuus
“Mitä sinä oikein teit viikonloppuna?” Ränts kysyi Lyralta, kun tämä kipusi maanantaiaamuna rohkelikkojen penkille ja alkoi mättämään ruokaa lautaselleen. Lyraa ei ollut näkynyt koko viikonloppuna rohkelikon tuvassa, tai missään muuallakaan linnassa. Ränts ja Nominal olivat kyllä etsineet. Lasikeiju oli luovuttanut heti alkuunsa. Lyran silmät olivat puoliksi kiinni.
“Meillä oli pikkujoulut”, Lyra mutisi. Tyttö kaatoi lasinsa täyteen kahvia ja sitten sekoitti joukkoon ilmeisen väsyneenä vähän jogurttia. Nominal kohotti kulmiaan, mutta koska Lyra ei nostanut kuppia juodakseen siitä, kukaan ei kokenut tarvetta kertoa kahvimukista, jossa oli muutakin kuin kahvia.
“Mitkä pikkujoulut?” Lasikeiju kysyi. “Miksei meitä kutsuttu.” Nominal vilkaisi varoittavana Lasikeijua. Lyra ei vastannut kysymykseen.
Aamupalan jälkeen Lyra lähti järvelle. Hän käveli aivan jäätyneen vesistön laidalle, kauas vuohen aitauksesta. Tuuli valui järven poikki ja nosti irtonaisen lumen tanssiin mukanaan. Lyran hiukset heiluivat tuulen mukana. Hän seisoi pitkään paikallaan ja katsoi liikkumatonta järveä.
“Hei”, sanoi uusi ääni. Lyra säpsähti ja katsoi ympärilleen. Luihuisen värein koristautunut tyttö oli tullut rantaan. Tytöllä oli mukana luistimet ja tämä pudotti ne lumeen.
“Tämä on yleensä ollut minun mietintäpaikkani”, tyttö sanoi. Lyra otti askeleen lähteäkseen pois.
“Ei älä!” tyttö huudahti. “Me voimme kyllä miettiä yhdessäkin.” Lyra jäi paikalleen ja he yhdessä katsoivat hiljaista järveä.
“Minä olen Odo”, tyttö sanoi hiljaisuuden jälkeen.
“Lyra”, Lyra esitteli itsensä. Hän vilkaisi tyttöä sivusilmällä.
“Minä muistankin sinut”, Odo tokaisi iloisesti. “Olit juhlissa viikonloppuna.”
“Niin”, Lyra mutisi.
“Kenen kanssa sinä olitkaan?” Odo kyseli. Hän hymyili iloisesti ja osa hymystä tarttui myös Lyraan.
“Minun poikaystäväni”, Lyra kertoi varovaisesti. “Hän on luihuinen myös.”
“Aivan”, Odo sanoi. “Michael Nott?” Lyra nyökkäsi.
Sitten he olivat taas hiljaa. Luonto heidän ympärillään hiljeni heidän mukanaan. Tuuli lopetti suhinansa järven yllä. Ilmassa tuoksui enemmän talvi kuin koskaan.
“Minä en ole kertonut ystävilleni, että seurustelen”, Lyra sanoi.
“Minä en ole kertonut ystävilleni, että rakastan luistelua”, Odo sanoi.
Ja talven hiljaisuus säilytti heidän salaisuutensa.
-
No wöeeee! Onpa herttaista. Semmoinen pysähtyneisyyden hetki kun ympärillä vain lunta ja jäätä ja tuulikin tyyntyy. Ja yhteinäinen salaisuus yhdistää <3 Nomppu taisi tietää, kun silmäili Lasista tuolla lailla O.O
Jospa Lyra uskaltaisi tulla luihuiskaapista pian! :)
Kiva jatko!
// OOOH! 4000. viestini! ;D
-
Oi taas Bbuttis kiitos kiitos kiitos <3 <3
Ystävyys
Että elämä olikin tylsää, ajatteli Bbuttis hiljaa itsekseen ja heittäytyi omalle rakkaalle sängylleen. Parina viime päivänä ei ollut tapahtunut mitään jännittävää. Piraatti oli punastellut itsekseen ja kieltäytynyt edelleen erittäin vahvasti kertomasta mistä oikein oli kysymys. Ja Rimps - Bbuttis huokaisi kuuluvasti - Rimps oli päättänyt, ettei aikonut jäädä jälki-istuntoon enää kertaakaan sen vuoden puolella. Koko ajatus oli ensiksikin aivan tyhmä. Rimpsiä ei ollut koskaan kiinnostanut, kuinka moneen jälki-istuntoon hän joutui, kunhan hänellä oli ollut hauskaa. Kaiken lisäksi, heidän edellinen kepposensa oli ollut varsin onnistunut. Ketään ei ollut rankaistu ja Dumbledore oli kaiken lisäksi jättänyt osan kuusista pinkeiksi.
Bbuttis huokaisi isoon ääneen. Hänen kaverinsa olivat aivan tylsiä. Miten he olivatkin juuri joulun alla päättäneet, että lopettaisivat kaiken hauskan. Makuusalin ovi kävi ja Piraatti käveli sisään.
“Hei Pikku Pirtti”, Bbuttis tervehti hymyillen ystäväänsä. “Tahdotko lähteä tekemään jotain hauskaa?” Piraatti kohotti katseensa ja pudisti hiukan hymyillen päätään.
“En minä tänään.” Bbuttis olisi halunnut purkaa turhautumistaan kirkuen ääneen.
“Ei se mitään”, hän sanoi ja nousi ylös sängyltään.
“Hei hei”, Piraatti sanoi hänen jälkeensä ja ovi painui kiinni.
Bbuttis vaelsi linnassa tietämättä edes itse, minne oli menossa. Joulu tarvitsi pientä kujeilua tai se oli auttamatta pilalla. Kääntyessään eräästä nurkasta Bbuttis melkein jyräsi alleen rohkelikkotytön.
“Hei minä tunnen sinut!” Bbuttis huudahti innoissaan ja antoi tytön itse nousta lattialta, jonne Bbuttis oli hänet vahingossa työntänyt.
“Mukavaa”, tyttö sanoi.
“Sinä olet Ränts, eikö?” Bbuttis varmisteli. “Me oltiin lumisotaa vähän aikaa sitten.”
“Joo”, tyttö hymyili. “Me voitimme sinun ansiostasi.” Hetken he molemmat miettivät tuota voitokasta lumisotaa.
“Haluaisitko sinä tulla tekemään jotain hauskaa?” Bbuttis kysyi innoissaan. “Minun omat ystäväni ovat olleet erittäin kummallisia viime aikoina.” Ränts kohautti harteitaan.
“Mikäs siinä. Odota vain niin kipaisen viemässä laukkuni takaisin torniin.” Vasta nyt Bbuttis huomasi, että lattialla oli avonainen laukku, jonka sisältö oli levinnyt käytävälle.
“Juu tottakai”, Bbuttis mutisi. Hän heilautti sauvaa ja irtonaiset tavarat tanssivat takaisin laukkuun. “Anteeksi vielä tuosta.”
“Ei se mitään”, Ränts sanoi.
Bbuttis odotti Räntsiä siinä käytävällä. Tytöllä ei mennyt kuin hetken aikaa ja pian he seisoivat toimettomina tyhjällä käytävällä.
“Mitäs me sitten tehdään?” Ränts kysyi.
“En minä oikeastaan tiedä”, Bbuttis sanoi surkeana. “Yleensä Rimps on meidän porukan aivot ja keksii kaikki suuret suunnitelmat.
“En minäkään tiedä”, Ränts mutisi. He molemmat tuijottelivat lattiaan. Hiljaisuuden jälkeen Ränts avasi jälleen suunsa:
“Entä, jos sinä tulisit rohkelikkotorniin minun kanssani? Voisimme ottaa ystäväni mukaan ja pelata vaikka pullonpyöritystä.” Bbuttis nyökkäili innokkaana.
Kolme tuntia myöhemmin ja monen vauhdikkaan pelin jälkeen Bbuttis raahusti takaisin omaan oleskeluhuoneeseensa. Rimps istui suuressa nojatuolissa kirja kädessään. Bbuttis kiipesi nojatuolin käsinojalle.
“Minulla oli hauskaa tänään”, Bbuttis kertoi. “Mutta olisi ollut paljon hauskempaa, jos sinä olisit ollut mukana.”
-
Oooooh! Pullonpyöritystä! Mitähän siellä tapahtui? Toivottavasti Bbuttis piti suunsa kiinni ja otti pelkkiä tehtäviä? O.O Kyllähän Bbuttis sentään sellaisen tajuaa? Eikö?!
Onpa hyvä että löytyi seuraa, vaikka Pirtti (hehe XD) ja Rimps olivat ihan tylsiä möllejä :P
Rants sentään kiitteli lumisodan voitosta Bbuttista <3
Jee, oottelinki jo aamulla jatkoa (olin itsekin eilen vähän off) ja nyt sitä vihdoin sain :) kiitos <3
-
Minä se vain luistelen! Harmi, etteivät luihuistoverit taida sitä niinkään arvostaa. :D Voisin kyllä hengailla niidenkin kanssa joskus, luihuisegonihan kärsii tuollaisesta veljeilystä muiden kanssa. :D
Mutta oh, Lyralla on luihuispoikaystävä ja Nott vielä kaiken lisäksi! Tuo herättikin kysymyksiä, missähän ajassa sitä ollaan menossa, kun Severus ja Dumbledore ovat mukana, mutta sitten on mysteeri-Nott! Toivon, että bbuttis on lipsautellut jotain hupaisaa pullonpyörityksessä, mutta saa nähdä kuullaanko koskaan vai pitävätkö rohkelikot suunsa supussa!
-
Kiitokset kommenteista ja hyvää joulua!
Yksi yö jouluun/Glitteristä joulua
“Tänään on jouluaatto!” Bbuttis huusi ravistellessaan Rimpsiä hereille. Kello oli tuskin seitsemää sunnuntai aamuna ja varsin pian Rimps huiskaisi ystäväänsä yhdellä monista pinkeistä tyynyistään.
“Anna minun nukkua”, Rimps mutisi. Bbuttis luovutti hetkellisesti Rimpsin kanssa ja meni hyppimään Piraatin sängylle.
“Tänään on jouluaatto, tänään on jouluaatto!” Bbuttis hoki hyppiessään.
Piraatti potkaisi hänet alas sängyltä.
“Auts”, Bbuttis mutisi.
“Anna meidän nukkua”, Piraatti valitti silmiään hieroen. “Joulu on vasta huomenna kyllä sinä ehdit iloita vielä.” Piraatti käänsi kylkeään.
“En minä voi enää nukkua”, Rimps sanoi sitten ja heitti peittonsa lattialle. Bbuttiksen kasvot kirkastuivat ja hän nousi iloisesti lattialta.
“Nyt tehdään kaikkea kivaa”, Bbuttis iloitsi ja kaivoi taikasauvansa esille.
“Tulkoon joulu ja pinkki glitteri”, Bbuttis tokaisi ja heilautti sauvaansa. Pian makuusali oli täynnä pinkkejä joulukoristeita ja katosta satoi glitteriä.
Piraatti aivasti ja nousi ylös sängystään.
“Eihän täällä saa edes rauhassa nukkua”, hän sanoi hiukset aivan glitterissä.
“Tätä joulun sanomaa meidän pitää levittää ympäri koulua”, Rimps sanoi ja heilautti sauvaansa.
Nopeasti koko Tylypahka oli peittynyt glitteriin ja kolmikko meinasi saada jälki-istuntoa jouluksi. Onneksi Dumbledore oli joulutuulella ja niin he saivat samoin tein hoitaa myös linnan ulkopuolen koristelut.
-
GLITTERIÄ! PINKKIÄ GLITTERIÄ KAIKKIALLA<333
Ei bbuttis-raukka tainnut tietää, ettei rimps ole aamuihmisiä :'D Mutta voin vain kuvitella, miten kauniilta Tylypahka näyttä pinkillä glitterillä kuorrutettuna.
Ihanaa, että tuli jatkoa joulun kunniaksi<33
-
Au! Potkituksi tuleminen ei ole kivaa >: | mut onneksi glitteriä on joka paikassa, se on kivaa \o/
Jeeeeeeeeeeeee, ihana joululahja kun sai tähän uuden luvun, ihanaa joulua sulle, Lyra <3
-
<3 Paljon rakkautta ja sydämiä ja kiitoksia kommenteista <3. Mitä tapahtui joulutanssiaisissa selviää sitten joskus.
Suuri paljastus
“Kuka sen vuohen lopulta sai?” Ränts kysyi Lyralta. He istuivat rappusilla eteisaulassa viittoihinsa kietoutuneina. Tanssiaiset olivat ohi. Salista kuului enää muutaman harvan oppilaan ääni, kun he yrittivät nauttia viimeisenkin pisaran joulun taiasta.
“Saitko sinä sitä koskaan edes kiinni?” Ränts kysyi. Lyra nyökkäsi.
“Sain minä.” Tyttö hymyili. “Oli kyllä aivan järkyttävän vaikeaa. Se paholaisen vuohi ei vain tahtonut tehdä joulustani helpompaa.” Joukko luihuistyttöjä pölähti eteisaulaan ja Lyra tervehti käden heilautuksella Odoa.
“Kuka tuo oli?” Ränts kysyi, kun tytöt olivat menneet ja heidän äänensä kaikuivat kaukaa kivisistä käytävistä.
“Odo”, Lyra muistutti. Tyttö nojasi taaksepäin ja sulki silmänsä.
“Tämä joulu on ollut ihana”, Lyra kuiskasi. Ränts nojasi ystäväänsä ja sulki myös silmänsä. Rauhallinen tunne levisi hänen sisältään.
“Hyvää joulua”, Lyra kuiskasi. Kuiskaus kaikui autiossa eteisaulassa ja Ränts hymyili. Tämä todella oli ollut paras joulu pitkiin aikoihin.
Ränts avasi silmänsä. He istuivat vieretysten rappusilta ja katselivat hämärään yhdessä. Kivet olivat kylmiä ja aivan kohta heidän tulisi nousta ylös ja mennä takaisin tupaan.
“Voisitko sinä nyt kertoa kenelle se vuohi oli?” Ränts pyysi.
“Minä annoin sen vuohen-.” Loppu Lyran puheesta peittyi suuren kolahduksen alle, kun McGarmiwa sulki suuren salin ovet.
“Nukkumaan tytöt”, professori hoputti. Kaksikko nousi ylös ja lähti kipuamaan kohti tornia. Kun he olivat päässeet kulman taakse, Ränts katsoi Lyraa odottavasti.
“Dumbledorelle”, Lyra sanoi. “Minä annoin sen vuohen Dumbledorelle.”
-
Ihana luku! Oli jotenkin viimeisen luukun tuntua, mutta jään nyt kuitenkin odottamaan joulutanssiaisista päivitystä edes jossain muodossa <3
Tunnelma oli kovin rauhallinen ja jopa jouluinen, sellainen väsynyt, mutta mukavasti väsynyt, ihan kuin olisi tehnyt vain kivoja asioita koko päivän! Kuten antanut Dumbledorelle joululahjaksi vuohen XDDD loistavaa! Ja ihanata, että lahjan saaja meillekin vihdoin paljastettiin <3
Hyvää yötä Lyra ja Ränts <3
-
SE ON VALMIS! Muistaakseni lupailin tätä viimestä osaa jo viime jouluksi, mutta sain tämän lopulta vasta heinäkuussa. Kiitos Bbuttis kovasti kommentistasi! Mulla oli viime vuonna tosi kiva fiilis aina kun näitä kirjoittelin. Tässä sitten se kaikista viimeisin ja sellaista. Hyvää joulua kaikille vain! (vaikka onhan tässä taas aattoon aikaa)
Joulutanssiaiset
Takan reunalla oli puisissa kehyksissä kuva, jossa juhlakaapuihin pukeutuneet tytöt hymyilivät kameralle yhä uudestaan ja uudestaan. Ränts hyppi Lyran reppuselkään ja heidän molempien kasvoilla oli leveät hymyt. Nominal ja Lasikeiju olivat päätyneet Odon molemmin puolin ja luihuistyttö suorastaan säihkyi. Piraatti seisoi Lyran vieressä ja varoi Räntsin jalkaa, kun se heilahti häntä kohti. Rimps ja Bbuttis loihtivat sauvoistaan pinkkejä kipinöitä, jotka välkkyivät ilmassa.
Hetki tapahtui kuvassa yhä uudestaan ja uudestaan. Taustalla suuret joulukuuset notkuivat koristeista ja jouluruuat saattoi haistaa kuvan läpi. Tarkkasilmäinen saattoi nähdä vuohen, joka maisteli Dumbledoren kaavun helmaa.
“Äiti”, pieni tyttö sanoi ja nyki äitinsä kaapua. Sama kuva oli ollut heidän takan reunallaan vuosia ja joka joulu tyttö kysyi kuvasta uudestaan.
“Minkä takia tuossa kuvassa on vuohi?” tyttö kysyi ja tökkäsi pienellä sormellaan vuohta. Vanhempi nainen hymyili, kun hän katsoi vuohta kuvassa ja iloisesti nauravaa joukkoa.
“Se oli joululahja”, hän sitten sanoi. Lämpimät muistot joulusta Tylypahkassa tulvivat hänen mieleensä.
“Kuka antaa joululahjaksi vuohen?” tyttö kysyi. Hänen äitinsä nauroi.
“Lyra antoi joululahjaksi vuohen. Kenelläkään muulle ei tulisi sellainen mieleenkään.”
~
“Tänäänkin aamulla ne mainosti Päivän Profeetan etusivulla: “Osta ystävällesi vuohi joululahjaksi.” Ja minä ajattelin, että voisin tulla tänne ja napata tuon paholaisen vuohen, sen sijaan, että ostaisin kaupasta sellaisen.”
~
“Mihä polhtin kiehleni.”
“Olet höpsö.”
~
“Mistä minä voin tietää, että jos muutan teekupin kissaksi kasvaako sille ensin jalat vai häntä?”
“Miten sinä olet ylipäätään edes muuttamassa teekuppia kissaksi, kun tässä tehtävässä pitää muuttaa käpy hiireksi?”
~
“Aiotko houkutella vuohesi glögillä tulemaan vapaaehtoisesti paikalle?”
“Jos porkkanat, piparit, lantut, lepakot ja hämähäkit eivät tepsi.”
“Mistä sinä aiot saada lepakoita tähän aikaan vuodesta?”
~
~
Lasikeiju oli jo saanut tanssiaisasunsa päälle ja naputti nyt kengänkärjellä lattiaa. He olivat yhdessä sopineet, että menisivät tanssiaisiin ilman paria ja nyt hän joutui odottamaan omia ystäviään! Kukaan ei ollut hitaampi vaihtamaan vaatteita kuin Ränts ja Nominal vietti aina ikuisuuden suihkussa niin ettei muille riittänyt kuumaa vettä. Lyra oli pukeutunut aikoja sitten ja ilmoittanut näkevänsä ystävänsä salissa. Tytön päällä oli ollut vihreä juhlakaapu, kun hän oli pyyhältänyt ulos maakuusalista. Lasikeijulla oli yllään sininen kaapu ja hän oli kihartanut hiuksensa. Nominal oli sentään viimein tullut suihkusta ja aloittanut vaatteiden vaihdon.
“Te olette hitaita”, Lasikeiju valitti ja istui oman petaamattoman sänkynsä päähän. Nominal kuivasi hiuksiaan sauvallaan.
“Olisit lähtenyt Lyran kanssa niin et joutuisi odottamaan meitä”, Ränts sanoi ja veti vihdoin kaapunsa päälleen. Se oli tummanpunainen.
“En minä tajunnut että teillä kestää näin pitkään!” Lasikeiju tuhahti ja katsoi, kun Nominal leijutti oman mustan kaapunsa huoneen poikki.
Kuudesluokkalaisten puuskupuhien makuusalissa oli oma hässäkkänsä menossa. Bbuttis oli kadottanut oman juhlakaapunsa, vaikka oli vasta edellisenä viikonloppuna saanut sen postissa vanhemmiltaan, unohdettuaan kyseisen kaavun kotiinsa syksyllä. Piraatti oli jännityksestä pakahtumaisillaan, sillä nyt oli viimein joulutanssiaiset ja hänen salainen ihailijansa paljastuisi. Hän ei malttanut pysyä paikoillaan ja täten ripsiväriä päätyi hieman myös kulmakarvoihin. Rimps oli vastuullisesti ajoissa - ehkä ensimmäistä kertaa ikinä. Hän istui jo oleskeluhuoneessa yllään pinkki kaapu ja luennoi kolmannen luokan puuskupuheille, mitä joulutansseissa sai ja mitä ei saanut tehdä.
“Joko sinä löysit sen kaavun?” Piraatti kyseli puhdistaessaan kulmakarvojaan ripsiväristä. Bbuttis pudisteli päätään ja käänsi samalla matka-arkkuansa sisältöä viidettä kertaa ympäri.
“Minä muistan vain, että laitoin sen jonnekin varmaan paikkaan, etten varmasti kadota”, tyttö sanoi.
“Eli toisin sanoen laitoit sen minun tai Rimpsin kaappiin”, Piraatti sanoi. Hehkulamppu syttyi Bbuttiksen pään yllä ja tyttö läimäisi omaa otsaansa.
“Niinhän minä teinkin”, hän sanoi ja avasi Rimpsin kaapin, josta juhlakaapu nopeasti löytyikin.
Lyra törmäsi melkein Odoon haahuillessaan luihuisten oleskeluhuoneen ulkopuolella. Hän oli luvannut tavata Michaelin siellä.
“Hei”, Lyra sanoi varovaisesti. Odo hymyili ja tervehti takaisin.
“Onko sinulla paria tansseihin?” Lyra kysyi. Odo pudisti päätään.
“En jaksanut vaivautua. Ihan hyvin siellä pärjää itsekin”, tyttö sanoi.
“Sinä voit etsiä meidät, jos käy tylsäksi”, Lyra ehdotti. Odo nyökkäili.
“Sinä taidat odottaa Michaelia”, luihuistyttö sanoi sitten. Oli Lyran vuoro nyökätä.
“Aion viimein kertoa ystävilleni hänestä”, hän kertoi. “Toivottavasti se menee hyvin.” Odo hymyili hänelle.
“Varmasti”, tyttö sanoi ja piti sitten pienen tauon. “Mutta minä menen nyt. Nähdään tansseissa.” Lyra jäi odottamaan poikaystäväänsä käytävälle ja Odo lähti kohti salia.
Nominal, Lasikeiju ja Ränts olivat ottaneet paikan samasta pöydästä Rimpsin, Piraatin ja Bbuttiksen kanssa. He olivat joulun alla ystävystyneet ja juttelivat nyt suureen ääneen tansseista. Kukaan ei vielä oikeastaan tiennyt bändistä, joka esiintyisi. Arvauksia esitettiin.
“Onko joku nähnyt Lyraa?” Lasikeiju ihmetteli hetken päästä ääneen. “Hän lähti oleskeluhuoneesta paljon meitä aikaisemmin.” Rimps kohautti olkiaan.
“Ehkä hänen piti tehdä vielä jotain?” tyttö ehdotti.
Samassa ovesta tuli yksi erittäin tutun näköinen hahmo ja toinen vähemmän tuttu. Lyra puristi poikaystävänsä kättä tiukasti, kun he kävelivät vierekkäin pyöreän pöydän luokse, jossa hänen ystävänsä odottivat silmät suurina.
“Hei”, Lyra sanoi hiukan vaivautuneena. Nominal nyökkäili tyytyväisenä.
“Kuka olet?” Ränts kysyi ja Bbuttis tukahdutti naurahduksen hihaansa.
“Tässä on minun poikaystäväni Michael”, Lyra sanoi vaivaantuneena ja poika hänen vierellään nosti kättään tervehdykseen.
“Vai poikaystävä”, Lasikeiju sanoi. Hän mittaili poikaa katseellaan.
“Mukava tavata”, Rimps sanoi.
“Mikset sinä kertonut meille?” Ränts alkoi kyselemään heti.
“En minä osannut”, Lyra mutisi.
“Ei meitä haittaa”, Lasikeiju sanoi. “Ihanaa, että olet löytänyt jonkun.” Lyran kasvoille ilmestyi pieni hymy.
“Varsin hyvännäköisen vieläpä”, Bbuttis sanoi. Piraatti nyökkäili hänen vierellään.
Keskustelu alkoi virrata kovaan ääneen eikä katkennut kun ruoka ilmestyi pöytiin. Jossain vaiheessa Michael ja Lyra kävivät tanssimassa yhden valssin, mutta muuten ystävykset pysyivät tiukasti pöydässään.
Hiukan myöhemmin Piraatti liukeni pöydästä jonkun huonon tekosyyn varjolla. Suuren kuusen vasemmalla puolella ei vieläkään ollut ketään, mutta Piraatti liikkui hitaasti sinnepäin ja jäi seisoskelemaan kuusen varjoihin, ettei häntä salista päin huomannut. Jännitys kutkutti hänen sisällään. Hän oli odottanut tätä hetkeä niin pitkään. Sitten ihan yhtäkkiä, joku oli hänen edessään ja painoi huulensa hänen huulilleen. Piraatti ei oikeastaan osannut reagoida, sulki vain silmänsä ja nautti suudelmasta.
“Se oli paljon parempaa kuin uskalsin odottaa”, tutun seitsemäsluokkalaisen rohkelikon ääni sanoi. Piraatin pieni sydän suli. Vasta muutaman suudelman ja vannottujen lupausten jälkeen hän palasi ystäviensä luokse posket punaisina.
Illan edetessä tunnelma kohosi ja jossain vaiheessa joku päätti että heidän oli aivan pakko ottaa kuva yhdessä, muistoksi parhaasta joulusta ikinä. He olivat jo asettumassa kameran eteen, kun Rimps näki tutun tytön toisella puolella salia.
“Odo! Hei Odo!” Rimps huusi salin poikki ja huikutti käsiään suurieleisesti. “Tule tänne, me otetaan kuva!” Toinen tyttö hymyili ja noudatti kutsua. Seitsemän tyttöä oli jo jotenkin asettumassa kameran eteen. Nominal kaappasi Odon kainaloonsa.
“Hymyilkää kameralle!” sanoi joku oppilas jonka tehtäväksi kuvan antaminen oli annettu. Ränts hyppäsi Lyran selkään ja Bbuttis ja Rimps taikoivat pinkkejä kipinöitä sauvoistaan.
~
Ovikello soi ja Rimps heräsi muistelustaan. Hänen tyttärensä oli aikoja sitten siirtynyt leikkimään lentävillä keiloilla ja takan reunalla olevassa kuvassa nuoret tytöt hymyilivät edelleen. Rimps valui hitaasti ovelle ja avasi sen. Lunta tuprutti sisään.
“Me tultiin jouluksi käymään!” Bbuttis ilmoitti ja marssi sisään, ennen kuin Rimps ehti reagoida vieraisiin. Bbuttiksen takana Nominal ja Piraatti hymyilivät laukkujen kanssa. Ränts, Odo ja Lyra olivat ehtineet jo aloittaa lumisodan pihalla ja Lasikeiju yritti parhaansa mukaan saada heitä lopettamaan.
“Bbuttis-täti!” pieni tyttö huusi ja juoksi eteiseen vieraita vastaan. Lasikeiju paimensi Lyran, Odon ja Räntsin sisälle ja hetken pieni eteinen oli täynnä nauravia ystäviä ja lunta.
“Tervetuloa vain”, Rimps mutisi itsekseen, mutta hymyili silti.