Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Melodie - 01.12.2017 23:35:05
-
Nimi: Operaatio Joulumieli
Kirjoittanut: Melodie
Ikäraja: K-11
Okei aion yrittää tehdä joulukalenterin! Joulumieli on varmasti teissä vahvana ja ymmärrätte jos luukkujen ilmestyminen vähän venyy. :3 Tyylilajeina tulee olemaan ainakin fluffya, pientä angstausta ja huumoria!
Hyvää joulunodotusta kaikille!
--
Joulumieltä
Luukku 1
Joulukuun ensimmäisenä satoi lunta suurina hiutaleina. Draco Malfoy käveli Viistokujalla sylissään kasa paketteja ja hyräili. Kujalla oli ruuhkaa ja näkyvyys oli huono, ja äkkiä hän törmäsi johonkuhun.
”Voi anteeksi!” hän huudahti ja säntäsi kohti uhriaan. Tämä oli vain horjahtanut, ja oli nyt kiireisenä keräämässä Dracon paketteja maasta. ”Anna toki niiden olla, eihän sinuun sattunut – Harry Potter! Hei!” Draco oli yllättynyt nähdessään Harryn. Hän oli luullut, että tämä oli lähtenyt Romaniaan tutustumaan lohikäärmeisiin.
”Draco Malfoy. Hei vain”, Harry vastasi innottomasti ja ojensi Dracolle paketteja. Sitten hän puisteli lunta vaatteistaan.
”Kastuitko sinä? Olen kauhean pahoillani. Tule, tarjoan sinulle juoman hyvitykseksi!”
Vastentahtoisesti Harry tallusti Dracon perässä kuppilaan. Kaipa juotava aina maistuisi.
”Kiitos oikein kovasti”, Draco säteili lahjapaketiksi pukeutuneella tarjoilijalle tämän tuotua heille teetä ja skonsseja. Harry istui vastapäätä hiukset silmillä ja siemaili teetään.
”Miten sinulla nyt menee?” Draco kysyi, nojaten olkapäitään pöytään ja nojautuen kiinnostuneena kohti Harrya.
”Ei kummoisemmin”, Harry vastasi lyhyesti ja työnsi suuhunsa puoli skonssia. Draco mutristi huuliaan tyytymättömänä.
”Minä kuulin että lähdit Romaniaan.”
Harry pureskeli pitkään hiljaa ja sanoi sitten: ”Tulin takaisin.”
”No millaista siellä oli? Oliko komeat maisemat!”
”Ihan kivat.”
Draco oli tyytymätön Harryn mitäänsanomattomiin vastauksiin. ”Eikö sinulle tulisi mieleen edes joku kiva yksityiskohta sieltä?”
”Kuule, Malfoy, vaikka sinusta on tullut tuommoinen penteleen hyveellinen niin anna nyt jo olla”, Harry tuiskahti. Sitten hän kokosi viittansa ja lähti tiehensä. Draco jäi tyytymättömänä istuskelemaan ja nauttimaan teestä. Hän oli kyllä sodan jälkeen pyrkinyt parantamaan tapojaan ja toimimaan hyvin ja oikein, mutta että penteleen hyveellinen! Harrylla ei selvästi ollut kaikki hyvin, ja Draco oli huolissaan siitä että oli haavoittanut tätä ratkaisevasti ilkeämielisillä tempuillaan kouluaikoina. Niinpä hänen täytyi pyrkiä korjaamaan asia.
Oli aika käynnistää operaatio Joulumieltä Harry Potterille!
-
Luukku 2
Toisena joulukuuta Draco Malfoy päätti laatia Suunnitelman. Hän istuutui tärkeänä kirjoituspöytänsä ääreen, kasteli sulkakynänsä terän musteessa ja tuijotti tyhjää paperia.
Tuntia myöhemmin paperi oli yhä tyhjä. Inspiraatio ei ollut saavuttanut häntä.
Hän mietiskeli erilaisia monipolvisia suunnitelmia, mutta jokainen niistä tuntui sisältävän joitain määrittelyhankaluuksia. Lopulta hän päätyi siihen, että suunnitelman olisi syytä olla yksinkertainen. Jos hän onnistuisi kerrasta, jäisivät kaikki myöhemmät proseduurit aivan turhiksi!
Niinpä hän päätti muka sattumalta törmätä Harryyn. Kuinka vaikeaa se muka voisi olla, olihan se onnistunut edellisenäkin päivänä (vieläpä kirjaimellisesti). Hän verhoutui mustaan ulsteriin ja aurinkolaseihin ja kätki vaalean pehkonsa knallin alle. Sitten hän lähti partioimaan Viistokujalle.
Kaksi tuntia myöhemmin hän tunsi orastavaa ärtymystä. Harrya ei näkynyt missään! Hän oli kiertänyt kaikki kaupat ja vilkuillut kahviloihin ikkunoista keräten kummastuneita ja närkästyneitä katseita. Lisäksi hänelle alkoi tulla kylmä. Hän päätti poiketa lähimpään kahvilaan kaakaolle. Tuskinpa Harry juuri sillä aikaa ilmestyisi, kun oli pysynyt piilossa siihen astikin.
Juuri kun Draco oli kohottamassa kaakaomukia toista kertaa huulilleen, hän havaitsi kohteensa ikkunasta. Kiireesti hän loikkasi pystyyn ja laukkasi pihalle vaivihkaa varjostamaan Harrya. Kun hän uskoi olevansa selvillä tämän kulkusuunnasta, hän ilmiintyi kulman taakse ja jäi väijyksiin. Harryn ollessa kohdalla hän kipitti päätielle ja pysähtyi sitten ilahtuneena tämän eteen.
”Harry! Miten mukavaa nähdä sinua taas! Eilinen ajanviettomme... jäi hieman kesken”, hän selvitti innostuneena. Harry mulkaisi häntä ja jatkoi kävelemistä.
”Odota! Mikset sano mitään!”
”Hei Draco”, Harry murahti, pysähtymättä. Draco kipitti hänen perässään.
”Eikö olisi hauskaa jos menisimme yhdessä vaikka kaakaolle? Tai pelaamaan shakkia? Tai keilaamaan!”
”Ei, en usko että olisi”, Harry sanoi ja kiristi tahtia. Räntä vihmoi heidän kasvojaan ja valot vilkkuivat talojen ikkunoissa.
”No mikä sitten olisi hauskaa?”
”Minusta olisi hauskaa olla yksin”, Harry täräytti. Draco pysähtyi hetkeksi tyrmistyneenä ja jatkoi sitten perässä jonkun talon pihalle.
”Mutta joulu on yhdessäolon ja välittämisen aikaa!”
”Minä välitänkin näin itsestäni”, Harry totesi, avasi oven, meni sisään ja paukautti oven kiinni perässään.
Draco jäi tuijottamaan ovea tyrmistyneenä. Suunnitelmaa olisi selvästi tarpeen hioa!
-
Luukku 3
Kolmantena joulukuuta Draco päätti lähestyä Harrya kirjeitse. Hän käytti pitkän aikaa valitakseen juuri sopivan kirjepaperin, ja päätyi lopulta rauhallisen punateemaiseen (jotta joulu tunkeutuisi Harryn alitajuntaan). Seuraavaksi hän valitsi vihreän musteen, ja alkoi sitten sommitella kirjettä.
Hyvä Harry Potter, hän aloitti.
Epäilen, että olemme uudistaneet tuttavuuttamme väärällä jalalla. Vakuutan, että minulla ei ole mitään negatiivisia taka-ajatuksia, haluan vain auttaa sinua löytämään joulun ihmeen.
Yst. Terv. Draco Malfoy
Draco katseli kirjettä tyytyväisenä ja sinetöi sen.
”Pullanmuru, tänne”, hän huhuili ja sitoi kirjeen pörröisen ruskean pöllön jalkaan.
-
Pöllö palasi takaisin useita tunteja myöhemmin höyhenet hapsottaen ja ilmeisen tyytymättömänä.
”Krr”, se sanoi, ja Draco säntäsi hakemaan pöllöherkkuja ja täydentämään vesikuppia. Muutaman vesisipaisun ja namin jälkeen pöllö oli jo huomattavasti tyynempi ja ryhtyi sukimaan sulkapeitettään ojennukseen.
Vastausta sillä ei kuitenkaan ollut mukanaan.
Draco odotteli vielä tovin, siltä varalta että Harry oli halunnut lähettää vastauksen oman pöllönsä mukana, mutta ketään ei kuulunut. Hän tuhautti nenäänsä, kaivoi kultakimalteista kirjepaperia ja aloitti uuden kirjeen.
Herra Harry Potter
Saitko edellisen kirjeeni? Pullanmuru palasi ilman sitä, mutta hän vaikutti kyllä joutuneen koville. Ehkä joku varasti kirjeen!
Joka tapauksessa halusin tiedustella, millä tavoin voisin auttaa sinua löytämään joulumielen? Ehkä voisimme mennä istuskelemaan Matami Puddifootin kahvilaan, sehän on mukavasti mukana sesongeissa, muistan kouluajoilta!
Vastausta odottaen,
Draco Malfoy
Draco oli tyytyväinen uuteen kirjeeseensä. Pöllö mulkaisi häntä kun hän kiinnitti kirjeen sen jalkaan, ja lensi sitten tiehensä edelleen selvästi tyytymättömänä. Draco istui ikkunan ääressä odottamassa sen paluuta, joka kävi tällä kertaa huomattavasti vikkelämmin. Vastausta se ei kuitenkaan tälläkään kertaa tuonut. Sentään se näytti paljon aiempaa iloisemmalta, joten Harry oli varmaan antanut sille herkkuja.
”Voi Pullanmuru”, Draco huokaisi. ”Mitä me oikein tämän asian kanssa teemme!”
-
Luukku 4
Neljäntenä joulukuuta Draco päätti, kuvainnollisesti ilmaistuna, tarttua poroa sarvista ja suunnata Harryn asunnolle, jonka sijainnin hän nyt niin kätevästi tiesi. Hän punnitsi huolella asuaan, kunnes päätyi mustaan kaapuun ja punaiseen tonttulakkiin. Hän silmäili vielä peilikuvaansa tyytyväisenä ja totesi sitten:
”Pullanmuru, toivota minulle onnea!”
Pöllö huhahti näreänä ja kääntyi poispäin. Se ei ollut vielä toipunut kahdesta toimeksiannosta samana päivänä.
Draco ilmiintyi Viistokujalle ja tepasteli sitten lyhyen matkan Harryn asuinsijoille. Sitten hän muisti, että olisi ollut kohteliasta olla jotain viemisiä, ja palasi ostamaan piparkakkuja ja pullollisen glögiä. Jännittyneenä hän vaelsi koputtelemaan ovelle. Ovessa roikkui jopa komea leijonakolkutin! Draco kolkutti sillä, ja se avasi kitansa ja karjaisi.
Draco hyppäsi taaemmas, mutta todettuaan leijonan pysyvän paikoillaan hän palasi ovelle ja kolkutti uudestaan.
”Draco, mene pois”, kuului, epäilemättä Harryn, kyllästynyt ääni leijonan suusta.
”En mene!” Draco sanoi närkästyneenä ja nousi varpailleen. ”Sinä et ole vastannut kirjeisiini! Ja minä toin pipareita ja glögiä!”
Harry avasi oven hiukset pörröisinä ja yllään pelkkä aamutakki. ”No anna ne sitten tänne.”
”...mitä?”
”Ne tuomiset”, Harry selvensi. Kuin komennutettuna Draco ojensi piparit ja glögin.
”Mutta etkö aio kutsua minua sisään?”
”En, kiitos”, Harry sanoi.
”Mutta entä joulun henki!”
”Kiitos, nautin siitä mielelläni.”
Draco oli tyrmistynyt. ”Entä pöllöni! Mitä sinä sille teit?”
”Toivoin että se lähtisi pois jos en huomioisi sitä, mutta se oli sitkeää sorttia”, Harry huokaisi. ”Kuten sinäkin, ilmeisesti. Kai se on kunnossa?”
”Juu Pullanmuru voi hyvin, hän on vain vähän tyytymätön olosuhteisiin – ”
”Pullanmuru”, Harry pärskähti. ”Hyvää joulua, Draco Malfoy!” hän sanoi.
Ja läimäytti taas oven kiinni Dracon naaman edessä.
-
Aivan ihania pikku pätkiä.
Pullanmuru, kuinka söpö nimi pöllölle. Pöllöparka on joutunut vähän pöllytykseen.
Ja tuo sanavalintasi "päätti tarttua poroa sarvista."
Draco on sitkeä, mutta niin on Harrykin harmittavan jääräpäinen. Tässä on vielä monta päivää Dracolla jäätä murrettavana, ressukka ei tiedä joutuneensa joulukalenteriin. Vaan minäpä jään odottamaan mikä luukku murtaa tätä jäätä ja Operaatio Joulumieli alkaa tuottaa tulosta.
-
Oooiii olet aloittanut joulukalenterin!!!
Eikä, tämä on niin ihanan hupaisa! ♥ Draco on tässä niin höpsö hupsu! Tykkäsin, miten ekassa ficletissä oli avattu, että miksi Draco on nyt niin erilainen kuin lapsena/teininä - toimi hyvin! Ja ylipäänsä se, että Draco on nyt ottanut Joulun Lähettilään roolin on tosi viihdyttävä ajatus. Harry taas on oma möhkö itsensä ♥ Oi voi. Saatoin melkein itkeä riemusta, kun luin Pullanmurun nimen. Iiiiiihana.
Nyt jännityksellä odotan, että miten Draco oikein saa joulun mielen välitettyä Harrylle! Onneksi tämä sentään otti piparit ja glögin ja oli kiltti syyttömälle pöllölle ♥
-
Fairy tale: Kiitos!! Joulu on raskasta aikaa pöllölle, pian pitää kortitkin toimittaa. :D Ei ole kyllä helppoa joulukalenterissakaan olla. :/
Arte: Niin tein! Ihanaa että pidät (ja iloitset Pullanmurusta!). <3 Kiitos!
-
Luukku 5
Viidentenä joulukuuta Draco oli tolaltaan Operaation hitaasta etenemisestä. Plussana toki saattoi pitää sitä, että Harry oli ylipäätään ottanut jouluherkut vastaan. Toisaalta Draco epäili, että tämä ei suinkaan nauttinut niistä jouluisten ajatusten kera (mikä oli puolestaan miinus).
Niinpä hän päätti pitää taukopäivän, jotta mielikuvitus ehtisi virkistyä ja mieli muutenkin latautua jouluiseen sosiaalisuuteen. Ja mikä olisikaan parempaa taukopäivän puuhaa kuin oman joulumielen jalostaminen!
Nautittuaan hitaan riisipuuroaamiaisen Pullanmurun rakastavassa seurassa (se oli selvästi antanut anteeksi kokemansa vääryydet) Draco suuntasi ostelemaan askarteluvälineitä ja joulukoristeita. Tietysti hän oli aloittanut koristelun jo marraskuussa ja askartelutarvikkeitakin hamstrannut koko vuoden, mutta aina oli hyvä idea täydentää varastoja! Hän osti useita paikasta toiseen siirtyileviä tonttuja, väriävaihtavaa koristenauhaa ja soivan joulukuusen, ja lisäksi paljon erilaisia musteita, papereita ja koristuksia kortteja varten. Lopuksi hän haki glögiä, joulutorttuja ja jouluisia pöllönameja ja suuntasi hyräillen kotiin. Pöllö odotteli häntä ja pörhisteli tyytyväisenä orrellaan saatuaan uudenlaisia herkkuja.
Draco levitteli uudet koristeet ympäri asuntoaan kuunnellen joululauluja ja tanssahdellen. Pullanmuru liihotteli ympäriinsä ja auttoi häntä kiinnittämään koristenauhan katonrajaan. Kun kaikki oli valmista, Draco lämmitti tytyyväisenä glöginsä ja istui pöydän ääreen väsäämään kortteja. Takkatuli rätisi taustalla ja tunnelma oli kertakaikkiaan kotoinen. Jouluinen pöytäliina tuntui pehmeältä ja glögi oli todellakin herkullista. Pöllökin huhuili tyytyväisenä.
Ensimmäisen kortin hän teki Harry Potterille. Seuraavana päivänä pitäisi ryhtyä uusin voimin järeämpiin toimiin!
-
Söpöisää yhteiseloa Dracon ja pöllön välillä! Ei ihmekään, että Draco vähän kaipaa Harryn seuraa, koska tuntuu että tämä on hieman yksinäinen.
Paikasta toiseen siirtyilevät tontut kuulostavat kivoilta! Miekin tahdon sellaisia. Tavalliset on niin tylsiä tuollaiseen verrattuna.
-
Salainen lukija täällä hei! :D Päätin nyt huutaa ääneen että olen täällä. (tai ehkä ihan sanominen riittäis? ;D)
Tää kalenteri on mielenkiintonen ja mietin, että mitenköhän mahtaa tuo Harry lämmetä? Päivät vaan vähenee.. Vaik onhan niitä vielä kuitenkin 19! Tää viimeisin luukku oli suloisen jouluntäyteinen. Mun on ehkä vaikea kuvitella Dracoa tanssahtelemassa joululaulujen tahtiin tai tekemässä innoissaan muutenkaan mitään jouluista, mutta ehkä se onkin se Dracon piilevä puoli josta mä en vielä tiedä :D Mut eiköhän meissä jokaisessa elä se oma sisäinen jouluihminen. :3
-
Arte: harmillista ettei sinulla ole taikatonttuja :(
Lunalotta: ooh salalukija!! Draco on pitänyt sisäisen tonttunsa hyvin piilossa. :D
-
Luukku 6
Kuudentena joulukuuta Draco heräsi varhain. Itselle ja joululle omistettu päivä oli selvästi energisoinut häntä, ja hän suuntasi heti glögimuki mukanaan kirjoituspöydän äärelle. Oli kirjeitä kirjoitettavana! Hänen olisi turvauduttava Harryn muiden läheisten apuun.
Hyvä neiti Hermione Granger
Olet saattanutkin kuulla, että olen ryhtynyt toimenpiteisiin Harry Potterin saattamiselle joulumielelle. Suunnitelmani on kuitenkin kohdannut yllättäviä takaiskuja hänen vastustellessaan joulumielenlevitystyrityksiäni. Haluaisinkin nyt pyytää sinua auttamaan minua saavuttamaan kontakti häneen. Lähetän kirjeen myös R. Weasleylle. Toivottavasti jommallakummalla (tai molemmilla!) teistä on aikaa auttaa minua tässä tärkeässä Operaatiossa.
Yst. Terv. Draco Malfoy
*
Hyvä herra Ron Weasley
Olen yhteydessä sinuun varsin tärkeässä asiassa! Olen valitettavasti huomannut toverisi Harry Potterin joulumielen olevan erittäin vaillinainen, ja olen ottanut asiakseni kohentaa sitä. Ongelmaksi kuitenkin on muodostunut se, että hän on haluton ryhtymään kontaktiin kanssani. Kenties voisit keksiä jonkin keinon, jolla saisin häneen todellisen yhteyden? (Lähetin viestin myös Hermione Grangerille, joten kenties voitte miettiä ratkaisuja myös yhdessä.)
Yst. Terv. Draco Malfoy
Ronin vastaus saapui melko vikkelästi, ja siinä hän ilmaisi (Dracon mielestä hivenen epäkohteliaaseen sävyyn) että joulumieli on jokaisen oma henkilökohtainen asia, eikä siihen tulisi liiaksi puuttua. Hermionen vastaus viipyi hivenen pidempään, mutta oli paljon maltillisempi. Hän kertoi myös huolestuneensa Harryn selvästä synkkämielisyydestä, ja totesi olevansa mieluusti avuksi jos Draco vilpittömästi halusi levittää joulumieltä. Draco vastasi kiireesti, että hänen ja Harryn väliset kouluaikaiset kaunat painoivat hänen mieltään raskaina, ja hän olisi valmis tekemään paljon saadakseen Harryn unohtamaan synkät mietteensä, eritysesti näin joulun aikaan. Hermione lupasi, että hän ja Ron keksisivät kyllä jotain, ja Dracon sytytettyä illalla kynttilät pöllö koputti hänen ikkunaansa.
Tavataan huomenna Vuotavassa noidankattilassa. Kutsuin Harrynkin.
- Hermione
Vihdoin tapaaminen!
-
Luukku 7
Seitsemäntenä joulukuuta Draco heräsi pirteänä. Samoin Pullanmuru, joka tiesi, että tänään Draco lähtisi itse hoitamaan asioitaan eikä lähettäisi pöllöparkaa tuuleen ja tuiskuun. Draco järjesti molemmille aamupalat, valitsi hienoimman tonttulakkinsa ja suuntasi Vuotavaan noidankattilaan.
Kolmikko olikin jo odottelemassa. Draco pani hyvillään merkille, että Harry oli asetettu Ronin ja Hermionen väliin, joten tämä ei pääsisi välittömästi pakenemaan. Hän huomasi Harryn havainneen hänen lähestymisensä, kun tämä alkoi tempoilla ja hokea ”ei, mitä, ei”. Hermione taputti Harrya rohkaisevasti olalle, Harry näytti siltä kuin olisi joutumassa ankeuttajan suutelemaksi, ja sitten Draco olikin jo pöydän ääressä.
”Hei vain ja hyvää joulunaikaa!” hän tervehti.
”Hei!” Hermione vastasi.
”Terve”, sanoi Ron.
”Hrmrph”, murahti Harry. Draco kävi hakemassa heille kaikille juomiksi kermakaljat, ja istuutui sitten muita vastapäätä.
”No niin”, Draco aloitti. ”Olemme kokoontuneet tänne miettimään, miten voisimme edistää Harryn joulumieltä. Tiedämmehän, että jouluun on enää muutama hassu viikko!”
”Mutta en minä kaipaa joulumieltä”, Harry protestoi. Hermione naksautti kieltään:
”Itse asiassa joulumieli on tärkeä, olen lukenut tutkimuksia joiden mukaan joulumieli korreloi vahvasti taikakykyjen kanssa!”
Harry näytti lievästi järkyttyneeltä. ”Ai oikeasti?”
”Kyllä, se liittyy mielialoihin ja energiavirtoihin... selvitystyö on yhä kesken...”
Harry näytti vaikuttuneelta. ”No mitä joulumielenkohottamista sinulla sitten oli suunnitelmissa?”
Draco availi ja sulki suutaan. Oikeastaan hänellä ei ollut mitään suurempia suunnitelmia, hän oli toivonut, että Harry vain kehittäisi joulumielen! ”No me voisimme mennä joulumarkkinoille”, hän keksi nopeasti.
Harry näytti epäilevältä. ”Joulumarkkinoille”, hän maisteli sanaa.
”Niin”, Draco sanoi, ideastaan jo innostuneena. ”Siellä on kaikkea jouluaiheista! Paljon esineitä ja lampaita ja hevosajelu!”
”Hevosajelu”, Harry toisti. Ajatus oli hänestä ilmeisen vastenmielinen. Hermione hymyili hänen vieressään posket pingottuneina kannustuksesta, ja Ron sanoi ”vau, hevoset on siistejä otuksia”. Harry väänsi kasvonsa hymyyn.
”No kokeillaan niitä markkinoita sitten.”
-
Jee, jotain kehitystä! :3 Millasetkohan niistä joulumarkkinoista tulee... No, pianhan se nähdään :)
-
Äreä Harry on oikeastaan aikast söpö.
Ja Draco tonttulakissaan joulumarkkinoista höpöttämästä kuulostaa luihuiselta joka kastettu kinuskikastikkeessa. ;)
Tosiasiat joulumielen vaikutuksesta Harryyn alkaa kolahtaa. Hermione laukoo kovia totuuksia.
Jään seurailemaan miten tämä tästä kehittyy.
-
Awwww. :3 Ärrimörri Harry ♥
Seitsemäntenä joulukuuta Draco heräsi pirteänä. Samoin Pullanmuru, joka tiesi, että tänään Draco lähtisi itse hoitamaan asioitaan eikä lähettäisi pöllöparkaa tuuleen ja tuiskuun.
Pullanmuru on kyllä mun lemppari! Miksi nyt olla postipöllö jos pitää koko ajan liidellä edes takaisin ympäri maailmaa kuljettamassa postia!
Pidin myös siitä, kuinka Draco valitsi hienoimman tonttulakkinsa, koska totta kai velholla täytyy olla monta upeaa tonttulakkia.
”Itse asiassa joulumieli on tärkeä, olen lukenut tutkimuksia joiden mukaan joulumieli korreloi vahvasti taikakykyjen kanssa!”
Tämä oli myös niin hauska :D Ah, kaikki tässä on niin hupaisaa ja rentoa! Pidän. Melkein alan itsekin kehitellä joulumieltä. :P
-
Lunalotta: nyt se nähdään!
Fairy tale: toivottavasti Harry sulaa joululle kuten sinä hänelle :D
Arte: hyvä, koska joulumieli on TÄRKEÄÄ! Ja Pullanmuru <3
-
Luukku 8
Kahdeksantena joulukuuta Draco heräsi jo varhain valmistautumaan. Jos päivä ei sujuisi täydellisesti, ei välttämättä tulisi enää toista tilaisuutta kohentaa Harryn joulumieltä, ja sehän olisi tutkimustenkin mukaan vaaraksi! Draco ei voisi antaa Harryn joutua pulaan. Nyt kun tällä oli meneillään lyhyt hetki jona tämä tajusi oman parhaansa, oli todellakin syytä pyrkiä maksimaaliseen joulumieleen. Ja mikä muutenkaan olisi hauskempaa kuin markkinat!
Hän pukeutui lämpimään kaapuun ja punaiseen viittaan, rapsutti Pullanmurua ja suuntasi Harryn luo. Tällä kertaa hän kolkutti reippaasti, ja leijona vaikutti paljon aiempaa säyseämmältä. Harrykin oli ymmärtänyt pukeutua kolean sään ja ulkoilma-aktiviteettien edellyttämällä tavalla, vaikka Draco ei täysin ollutkaan tyytyväinen hänen toppatakkinsa juhlavuuteen. No, tärkeintä oli silti että he olivat matkalla!
Joulumarkkinat olivat Godrickin notkossa, jonne he ilmiintyivät. Ihmisiä oli varsin kohtuullinen määrä, mutta ilo oli ylimmillään. Poni näykki heinää puomin vieressä, sillä yksikään lapsi ei halunnut juuri silloin ratsastaa. Hevonen puolestaan oli juuri lähdössä uudelle kierrokselle, ja lampaat määkivät ja vaelsivat ympäriinsä – alue oli suojattu loitsuin niin etteivät ne päässeet aiheuttamaan tuhoja tai karkaamaan. Draco säntäsi taputtelemaan lähintä lammasta, ja Harrykin rapsutti sen korvantaustoja hämillisenä. Kun he lähtivät kiertelemään kojuja, lammas seurasi perässä. Dracolle tarttui mukaan kaikenlaista ostettavaa, hän hankki lisää joulukoristeita, erilaisia pipareita ja äidille joululahjaksi villahuivin. Harry osti lumisadepallon, jossa kinokset olivat vallanneet maan. Parin tunnin kiertelyn jälkeen he istuivat uupuneina glögille.
”Väsyttää”, Harry huokaisi. Draco nyökkäsi.
”Ei meidän tarvitse olla kauempaa.”
Harry näytti tyytyväiseltä ajatukseen, joten kun glögit oli juotu, he suuntasivat torin ulkopuolelle kaikkoontumaan (ettei lammas vahingossa tulisi mukana).
”Mutta”, Harry sanoi vaivautuneena heidän hyvästellessään. ”En ehtinyt kokeilla tuota hevosajelua, ehkä meidän pitäisi tulla huomenna uudestaan.”
Draco pyrki pitämään ilmeensä neutraalina, mutta sisäisesti hän hihkui. ”Tullaan ihmeessä!”
-
Luukku 9
Yhdeksäntenä joulukuuta oli suuri päivä, sillä Harryn joulumieli oli selvästi alkanut heräillä! Draco epäili silti, että herkän joulumielen kasvua olisi syytä tukea ja varjella. Ja ensimmäiseksi pitäisi selvitä toisesta joulumarkkinapäivästä parhaalla mahdollisella tavalla. Dracosta tuntui kuin olisi suorastaan ollut joulu kun pääsi markkinahumuun heti uudestaan!
Tällä kertaa he olivat sopineet tapaavansa Godrickin notkossa. Kun Draco ilmiintyi markkina-alueen reunalle, hän ihmeekseen huomasi Harryn jo olevan paikalla. Tämä oli keskittynyt taputtelemaan yhtä pienikokoista mustaa lammasta. Näky oli niin herttainen, että Draco unohtui hetkeksi katselemaan. Pian Harry kohotti ensin katseensa lampaasta ja sitten kulmiaan.
”Oletko ollut siinä kauankin?”
”Mitä? Ei, en, juuri tulin, tässä vain, tuota, mietin yhtä... joulujuttua”, Draco solkotti nopeasti ja hymyili. ”Kierrelläänkö ensin vai mennäänkö heti hevosajelulle?”
Harry halusi ensin kierrellä hetken, ja Dracon mielestä näytti siltä kuin tämä olisi ostanut muutamia joululahjoja. Sitten he ostivat tuokollisen kuumia kastanjoita ja söivät ne yhdessä. Harry näytti vaikuttuneelta uudesta makuelämyksestä.
Kastanjoiden jälkeen he menivät hevosen luo ja taputtivat sitä nopeasti kaulasta ennen kuin istahtivat vieretysten kärryihin. Ajelu oli pidempi kuin Draco oli ajatellut, mutta Godrickin notkon maisemat olivat kyllä komeita. Kärry oli niin ahdas, että hänen reitensä painautui Harryn lämmintä reittä vasten. Se tuntui yllättävän mukavalta. Ajelu oli kuin jonkinlainen joulumielikapseli, ja siellä olisi viihtynyt pidempäänkin. Kun he olivat palanneet lampaiden luo, Harry vaikutti alkavan suunnitella lähtöä.
”Pitää vielä ostaa Pullanmurulle lisää herkkuja”, Draco muisti. ”Tämä on raskasta aikaa hänelle, kohta pitää viedä joulukortitkin.”
”Joulukortit”, Harry säpsähti. ”Pitäisikö sellaisia lähettää?”
Draco tunsi olonsa apeaksi ajatellessaan, etteivät edes joulukortit olleet kuuluneet Harry-raasun joulunodotukseen! ”Kyllä se usein on tapana”, hän myönsi. Harry näytti siltä, ettei tiennyt kuinka kykenisi ratkaisemaan tilanteen.
”Tuota... haluaisitko tulla huomenna minun luokseni askartelemaan niitä?”
”Mielelläni”, Harry sanoi helpottuneena. ”Tähän joulunodotukseen liittyy niin paljon kaikenlaista mitä en ole tullut ajatelleeksi!”
”Nähdään sitten huomenna!” Draco huikkasi mielissään ja kiiruhti kotiin joulusiivoamaan.
-
Luukku 10
Joulukuun kymmenennen aamun Draco käytti siihen, että haali esiin kaikki askartelutarvikkeensa. Ja niitä riitti! Hän joutui leijuttamaan sohvapöydän apupöydäksi, ja silti tila tuntui loppuvan kesken. Hän oli kuitenkin aika varma, että Harry (askartelua harrastamattomana) ei jäisi kaipaamaan jotain tiettyä kasan alimmaiseksi hautautunutta kiiltokuvaa, joten järjestys sai luvan kelvata. Pullanmuru silmäili toimitusta järkyttyneenä – se selvästi toivoi, että Draco ei keksisi lähettää kortteja enää kauhean monille puolitutuille.
Harry saapui puolen päivän jälkeen, juuri kun Draco oli sopivasti saanut glögin lämmitettyä ja joululaulut soimaan. Harry ravisteli lumet vaatteistaan eteisen lattialla ja katsoi ympärilleen häkeltyneenä.
”Täälläpä on... tyrmäävää.”
Draco säteili. ”Olen väsännyt joulua jo kuukauden!”
”No, vaivannäkösi ei todella jää huomaamatta”, Harry vakuutti. Tyytyväisenä Draco ohjasi tämän pöydän ääreen.
”Voit käyttää mitä vaan! Tuossa ovat kartongit ja muut korttipohjat, ja loput ovat sitten koristuksia. Minä haen glögin!”
Pullanmuru huhuile tervehdyksensä. Harry jäi lamaantuneena istumaan pöydänääreen, ja Draco touhusi keittiössä glögin lisäksi vielä joulutorttujakin. Kun hän palasi herkkuineen takaisin, Harry oli alkanut epävarmasti siirrellä askartelutarvikkeita pöydällä. Hetken Draco katseli Harryn toimintaa hämillään, ja päätti sitten vaivihkaa näyttää esimerkkiä. Pullanmuru lensi kirjahyllyn päälle mököttämään Dracon aloittaessa kolmannen kortin.
Iltaan mennessä Harry oli saanut aikaan neljä varsin mukiinmenevää korttia ja näytti siltä kuin olisi selvinnyt päivän koettelemuksista kolmivelhoturnajaisissa.
”Ne ovat oikein somia”, Draco vakuutti, ja Harrykin katseli aikaansaannoksiaan tyytyväisenä. Sitten hänen suunsa mutristui ja hän sanoi kiusaantuneena:
”Olen... ostanut muutamia lahjoja. Ja luulen että ne pitäisi paketoida.”
”Olet oikeassa, niin yleendä tehdään!” Draco myönteli tyytyväisenä. Harry mulkoili häntä vaivautuneena kunnes hän lopulta ymmärsi Harryn toivovan häneltä jotain. ”Ah! No mitäpä jos tulisin paketointitarvikkeineni huomenna sinun luoksesi niin voisimme kääräistä ne?”
Jostain syystä idea arveluttavan Harrya. ”Kai se sopii”, tämä kuitenkin sanoi.
Loppuillan Draco tyytyväisenä etsiskeli erilaisia lahjapapereita, -nauhoja ja -kasseja.
-
Pullanmuru silmäili toimitusta järkyttyneenä – se selvästi toivoi, että Draco ei keksisi lähettää kortteja enää kauhean monille puolitutuille.
Voi pöllöpoloinen.
Oih, alkaahan se joulumieli sieltä Harryn mielen syövereistä löytyä. Oikei toistamiseen piti joulumarkkinoillekin mennä.
-
Pullanmuru silmäili toimitusta järkyttyneenä – se selvästi toivoi, että Draco ei keksisi lähettää kortteja enää kauhean monille puolitutuille.
<3__3 Rakastan Pullanmurua. Voisit kirjoittaa seuraavan spurtin hänestä.
Harry mulkoili häntä vaivautuneena kunnes hän lopulta ymmärsi Harryn toivovan häneltä jotain.
Voi möksmöks-Harri ♥ Ihanan hupaisaa, kuinka tämä ei saa suutaan auki olennaisissa asioissa! Mutta onneksi Draco on loistava lukemaan ajatuksia ja Harrin möksmöks-ilmeitä. Aws.
-
Fairy tale: ehkä Harrylla on vielä toivoa!
Arte: oih Pullanmuru! Mutta oletko hylännyt Harryn ja Draco Malfoyn pikkuperheen!
-
Luukku 11
Joulukuun yhdentenätoista Draco lähti jo aamupäivällä Viistokujalle ostelemaan hieman jouluherkkuja. Hän valikoi savukalaa ja jouluhalon, ja sen jälkeen suuntasi Harryn luo. Tällä kertaa hän uskalsi jo rempseästi tervehtiä kolkuntinta, joka mäyrähti hänelle vastaukseksi miltei ystävällismielisesti.
Harry vaikutti tavattoman kiusaantuneelta avatessaan oven, ja tuijotteli sukan reiästä pistävää isovarvastaan Dracon riisuessa ulkovaatteitaan. Päästyään peremmälle asuntoon Draco ymmärsi välittömästi Harryn ahdistuksenaiheen: asunto oli todella karu. Missään ei ollut ainuttakaan joulukoristusta! Huonekalutkin olivat tummasävyisiä ja valokin näytti häkellyttävän himmeältä. Ei ollut todella mikään ihme, ettei Harrylla tällaisissa oloissa ollut ollut joulumieltä!
Draco onnistui kuitenkin mielestään estämästä kasvojaan vääntymästä kauhusta, ja pyysi vain tyynesti Harrya tarjoilemaan heille vähän kalaa sillä välin kun hän levitteli paketointitarpeensa olohuoneen lattialle. Harry teki työtä käskettyä, ja Dracon helpotukseksi huone näytti edes vähän eläväisemmältä värikkäillä papereilla kuorrutettuna. Kala oli oikein herkullista, ja Harry otti esiin kolme pientä lahjaa (paketointitarpeiden määrä saattoi olla hiukan yliarvioitu), ja he käyttivät hyvän tovin sen miettimiseen, mikä paperi sopisi kenellekin parhaiten. Lopulta Ronin ja Hermionen lahja oli paketoitu puna-kultakimalteiseen paperiin lumisella pakettinarulla, herra ja rouva Weasleyn lahja kirkkaanvihreään paperiin jossa oli violetteja poroja, ja Ginnyn lahja iloisensiniseen paperiin jossa luudanvarret ja siepit kisailivat. Sitten sekä Harry että Draco silmäilivät vaivautuneina ympärilleen.
”Täällä ei ole oikein jouluista”, Harry sanoi lopulta. ”Koristelu ei ole ehkä minun juttuni.”
”Haluaisitko että auttaisin?” Draco tarjoutui varoen. Tätä tilaisuutta ei saisi pilata! Oli selvää, että kuinka paljon tahansa hän onnistuisikaan Harrylle joulumieltä tuottamaan, täällä se lakastuisi parissa päivässä.
”Voisitko sinä?” Harry kysyi silmät kirkastuen. ”Se olisi mukavaa, tulisi tännekin vähän joulunhenkeä.”
”Tietenkin minä voin! Mennään huomenna ostoksille ja sitten laitetaan kaikki joulukuntoon!”
Harry näytti hiukan kauhistuneelta, mutta varmasti hyvällä tavalla.
-
Voi ei, en suinkaan! Harryn ja Dracon pieni perhe on ihana ♥ Mutta olen niin ihastunut Pullanmuruun että olen surullinen, ettei hän kuulu samaan verseen Harryn ja Dracon perheen kanssa. ):
Hui, onneksi Draco on piristämässä Harryn asuntoa! Kuinka karua siellä onkaan.
Harry näytti hiukan kauhistuneelta, mutta varmasti hyvällä tavalla.
Ihana miten Draco osaa aina olla positiivinen ja toiveikas! Toivottu muutos siihen teini-ikäiseen tyyppiin. (:
-
Arte: voi ei miten traagista :<
-
Luukku 12
Kahdentenatoista joulukuuta he tapasivat tavaratalossa jonka jouluosastosta Dracokin oli vaikuttunut. Harry tuijotteli silmät suurena koristevalikoimaa, ja Draco kulki määrätietoisena keräilemässä esineitä koriinsa.
”Jos vain näet jotain kivaa niin ota ihmeessä, kyllä me sille paikka keksitään”, hän ohjeisti. Harry tarttui epäröiden piparkakkuporoon ja laski sen koriin Dracon nyökättyä rohkaisevasti. Draco valikoi todennäköisesti lähemmäs 555 koristetta ja Harryn olemus muuttui koriste koristeelta hätäisemmäksi. Lopulta heillä kuitenkin oli sopiva määrä koristeita kolmionsomistamiseksi, ja he lähtivät koristelupuuhiin. Matkalla Dracon tosin oli pakko käydä hakemassa Pullanmuru, sillä hän ei saattanut kuvitella koristelevansa ilman sitä!
Harry istui sohvalle siksi aikaa, kun Draco mittaili huoneistoa katseellaan sekä vaihtoi Pullanmurun kanssa silmäyksiä. Sitten he aloittivat koristelun. Harry sai vapaat kädet asettaa mitä tahansa mihin tahansa, ja käytti oikeuttaan niukasti. Draco ei lupia kysellyt, vaan asetteli sukat takanreunukselle, pipariukot seinille, kynttilöitä pöydille ja ovenkolkutinleijonalle tonttuhatun (se sai Harryn näyttämään lievästi pahoinvoivalta). Lopuksi hän ja Pullanmuru asettelivat koristeköynnökset seinille ja Harry sytytti kynttilät ja takan. Harryn asunto näytti todelliselta joulun valtakunnalta! Harry itsekin näytti varsin vaikuttuneelta, ja Draco ja Pullanmuru katselivat ylpeinä kättensä ja nokkainsa työtä.
Sitten Draco kaivoi viittansataskusta esiin pussillisen vaahtokarkkeja.
”Keittäisitkö kaakaota?” hän pyysi, ja Harry keitti. Hän leijutti kaksi joulunpunaista mukia kermavaahdolla koristeltua kaakaota olohuoneeseen juuri kun Draco oli saanut Pullanmurun ruokituksi ja oli pujottamassa vaahtokarkkeja tikkuihin. Loppuilta oli rauhallinen Pullanmurun huhutessa ikkunalaudalla ja Harryn ja Dracon nauttiessa kaakaosta ja vaahtokarkeista.
-
Tiedätkö, ehdin jo odottaa tämän päivän luukkua ja sait mut jälleen tosi iloiseksi. :)
Tämä joulukalenteri levittää oikeasti joulumieltä. Mukavaa huomata, että tuo leijonaovenkolkutin on yksi toistuva asia näissä teksteissä. Iih, nyt se sai tonttulakin. Mietin että 555 koristetta ja siihen vielä Harryn valitsemat saavat kyllä kodin täyteen. Siinä on pakko olla koristeita vessassakin.
-
Harry sai vapaat kädet asettaa mitä tahansa mihin tahansa, ja käytti oikeuttaan niukasti.
Nämä pienet huumoriviljelmät niin viehättävät minua! Voi Harri ♥
Piparkakkuporo! Söpö! Tässähän alkaa joulumieli vähän itselläkin nousta, vaikka olen varsin anti-jouluinen tyyppi. :o Dracon innostus on tarttuvaa. Samaa mieltä siis Fairy talen kanssa!
-
Fairy tale: voi ihanaa! kiitos <3 ja olisihan se kamalaa, jos joulumieli pääsisi vessassa lakastumaan :D
Arte: jee <3 kyllä se joulu sieltä tulee!
-
Luukku 13
Joulukuun kolmantenatoista Dracolla oli kummallinen olo. Ensin hän arveli sen johtuvan nälästä, mutta se ei helpottanut aamupalalla. Sitten hän mietti, oliko sittenkin syönyt jotain sopimatonta, mutta ei keksinyt mitään sellaista. Lopulta Pullanmuru turhautui hänen jahkailuunsa ja siirtyi nokkimaan hänen kirjoituspöydälleen, joulukorttia joka oli tarkoitus lähettää Harry Potterille.
Silloin Draco ymmärsi kiusallisen totuuden: hän hieman kaipasi Harryn seuraa. Siihen oli näinä päivinä ehtinyt tottua, mutta tälle päivälle heillä ei ollut sovittuna mitään. Eikä Draco tiennyt, tulisiko enää mitään, sillä Harryn joulumieli vaikutti olevan jo sen verran hyvällä mallilla että ehkä hän jo pärjäisi itsekin. Ehkä Draco vain lähettäisi kortin, ja se sitten siitä.
Toisaalta Harry kyllä varmasti kaipaisi yhä tukea. Ja Dracolla olisi hyvää aikaa autella, ei Pullanmuru häntä koko aikaan kaivannut (itse asiassa se nautti omasta ajasta) ja lahjahankinnatkin olivat jo hyvällä tolalla. Niinpä Draco alkoi mietiskellä, millaisella verukkeella hän tällä kertaa ujuttaisi itsensä Harryn seuraan (tämäkin saattoi kuvitella pärjäävänsä jo omillaan).
Lopulta hän sai mahtavan idean: juhlat! Pikkujoulukausi oli toki täydessä vauhdissa, mutta varmasti olisi mukavaa järjestää vielä yhdet rauhalliset illanistujaiset, vaikkapa vanhalla kouluporukalla. Draco säntäsi välittömästi kirjoituspöytänsä ääreen, ja kutsui Harryn lisäksi paikalle myös Ronin ja Hermionen (jotta ei vaikuttaisi epäilyttävältä, vaikka mitäpä epäilyttävää tässä olisi ollut). Hän ei varmuuden vuoksi maininnut juhlista mitään vielä kirjeissä, kuulisivat sitten kun eivät voisi hillitä uteliaisuuttaan ja saapuisivat paikalle!
Sitten hän valmisti pieneksi naposteltavaksi savujuustopiiraan ja jäi odottelemaan. Pullanmuru toi kaikilta kutsutuilta myöntävät vastaukset, ja huhuili kellon vieressä kärsimättömänä tajuttuaan Dracon odottelevan jo, vaikka vieraiden oli tarkoitus saapua vasta muutaman tunnin kuluttua.
Lopulta ovikello kuitenkin soi, ja kaikki kolme kutsuvierasta saapuivat samalla kertaa. Draco kutsui heidät peremmälle ja tarjosi heti piirakkaa ja teetä. Saatuaan vieraat istumaan mukavasti hän esitteli ideansa:
”Meidän pitäisi pitää joulujuhlat!”
”Minkä takia?” Harry kysyi.
”Ihana idea!” Hermione sanoi.
”Kohtahan se joulukin jo on”, Ron huomautti.
”Niin on”, Draco myönsi. ”Mutta pidetään ne jo pian! Eihän teillä ole mitään kiireitä?”
Kävi ilmi, ettei kellään ollut mitään erityistä, joten juhlat päätettiin järjestää joulukuun seitsemäntenätoista. Kaikki saivat tehtäväkseen kutsua joitakin vanhoja ystäviään Tylypahkasta. Draco ei ollut oikein varma, soveltuisivatko luihuiset tämänkaltaisiin joulujuhliin, mutta lupasi kuitenkin yrittää.
-
Niinpä Draco alkoi mietiskellä, millaisella verukkeella hän tällä kertaa ujuttaisi itsensä Harryn seuraan (tämäkin saattoi kuvitella pärjäävänsä jo omillaan).
Voi Draco! Harrya kaipaava Draco ♥ Onneksi Draco on neuvokas ja keksii keinon, jolla saa Harryn seurakseen.
Minäkin tahdon tuollaisia kavereita, joilla ei ole joulun alla mitään, kun heiltä kysyy! Odotan innolla, miten luihuiset ja rohkelikot, nuo vanhat koulukaverit, sulautuvat samaan juhlaan.
-
”Meidän pitäisi pitää joulujuhlat!”
”Minkä takia?” Harry kysyi.
Voi Harry! Jotenkin niin tämän joulukalenterin Harrya tuo tuollainen ajattelu. Harrylla on vain niin armottoman pitkät kaapelit käsittää. Draco on kyllä kekseliäs ja luova. Ja Harry kyllä selvästi näyttää vielä tarvitsevan tukea, jotta saa myös ylläpidettyä jo hankittua rahtusta joulumieltä.
-
Arte: minulla on monta ihan tyhjää (arki)päivää! Joulumieli lienee velhoissa ja noidissa vahvana!
Fairy tale: voi Harry-reppanaa! Joulumieli on hankala asia.
-
Luukku 14
Neljäntenätoista joulukuuta Draco ja Pullanmuru lähtivät valmistelemaan juhlapaikkaa. Hän oli valinnut siihen tarkoitukseen vanhempiensa kartanon.
”Äiti ja isä, me järjestämme täällä joulujuhlat!” hän selitti. ”Tekin voitte osallistua, kunhan ette nolaa minua.”
Narcissa ja Lucius näyttivät lievästi häkeltyneiltä, mutta lupasivat juhlasalin Dracon käyttöön ja livahtivat sitten omiin puuhiinsa. Myös Harry, Ron ja Hermione tulivat auttamaan koristeluissa, jotta Dracon ja Pullanmurun ei tarvitsisi tehdä kaikkea. Ron sijoitteli pöydät sopiviin kohtiin, Harry asetteli seinälle kiertämään paperista marssivien tonttujen ketjua, ja Hermione avusti Dracoa yleisessä somistamisessa. Samalla he sopivat hoitavana kaksin ruokien valmistamisen juhlia edeltävänä päivänä. Lepopäivä ennen juhlia tekisi Harrylle hyvää; vähemmän joulumielevälle henkilölle tällainen varmasti oli raskasta. Mutta jotain Draco kyllä Harrynkin kanssa halusi tehdä. Kun he olivat neljästään, hänellä oli paljon vähemmän aikaa keskustella Harryn kanssa, ja hän oli huomannut hieman kaipaavansa heidän kahdenkeskeisiä hetkiään.
Niinpä Draco kipitti seinänvierustalle jossa Harry neuvotteli tonttujen kanssa marssijärjestyksestä.
”Kuule Harry”, hän sanoi ja mulkaisi tonttuja. Nämä alkoivat jälleen marssia siististi.
”Mm?” Harry kysyi kiinnitellessään tonttuihin teippejä.
”Haluaisitko lähteä huomenna pulkkamäkeen?” Draco kysyi varovasti. Ehkä Harry ei haluaisi. Pulkkamäki ei suoraan liittynyt jouluun, vaikka talviaktiviteetit kyllä usein lisäsivät joulumieltäkin.
”Mikäs siinä”, Harry sanoi ja katseli edelleen tonttuja. Draco hymyili tyytyväisenä, ja he sopivat tapaavansa jälleen Godrickin notkossa, jossa lunta voisi huoleti taikoa lisää jos sitä ei olisi riittävästi mäenlaskuun.
Illalla Draco kaivoi pulkkansa jo esille.
”Minusta tuntuu että minä ja Harry voisimme olla ystäviä. Se olisi ehkä mukavaa”, hän uskoutui Pullanmurulle. Pullanmuru huhahti jotenkin kyseenalaistavasti.
-
Luukku 15
Viidennentoista joulukuuta aamulla Draco otti esiin loihditun pulkankuljetussäkkinsä, ja lastasi sinne varmuuden vuoksi kaikenlaista: pari pulkkaa ja liukuria, lumilautasen, rattikelkan ja potkukelkan. Sitten hän pukeutui huolellisesti vaatteisiin, joissa lumi ei pääsisi kauluksen alle tai sisään hihoista (hrr), valmisteli ja pakkasi eväät, silitti Pullanmurua ja lähti matkaan.
Harry ei ollut vielä ennättänyt paikalle, joten Draco istui penkille odottamaan. Lunta oli erinomaisesti, ja runsaasti erikokoisia ihmisiä oli jo laskemassa mäkeä. Pian Harrykin puuskutti paikalle pipo vinossa.
”Herätyskello ei soittanut”, hän selitti. Draco hymyili ystävällisesti.
”Eihän tuo mitään haittaa, en ehtinyt odottaa kauaa. Missä sinun pulkkasi on?”
”Öö...”
Kävi ilmi, että Harrylla ei ollut pulkkaa. Draco oli hyvillään siitä, että oli ottanut mukaan niin monta laskuvälinettä, ja tarjosi niitä Harrylle. Koska tämä ei näyttänyt osaavan päättää, millä laskisi, Draco ehdotti että he aloittaisivat pulkilla ja siirtyisivät sitten hurjempiin välineisiin. Se sopi Harrylle, joten he kiipustivat mäen päälle.
Muutaman kerran pulkalla laskettuaan Draco halusi kokeilla rattikelkkaa. Sillä pääsikin laskemaan hurjasti! Hän kiemurteli pitkin rinnettä muutaman kerran Harryn laskiessa yhä pulkalla.
”Minäkin haluan kokeilla tuota”, Harry sitten sanoi. Draco nyökkäsi ja ojensi kelkkaa Harrylle, joka kuitenkin puisteli päätään.
”En minä osaa ohjata, tehdään niin että sinä ohjaat ja minä istun takanasi!”
”Se voi olla vähän hankalampaa, mutta kokeillaan vaan”, Draco myöntyi. He istahtivat perätysten kelkanselkään, ja Draco onnistui mutkittelemaan miltei yhtä hienosti kuin aiemminkin.
”Nyt on sinun vuorosi”, Draco sanoi muutaman laskun jälkeen. Harry näytti epäröivältä. ”Minä voin tulla kyytiin jos halua”, Draco lupasi, ja Harry myöntyi ohjailemaan kelkkaa. Jonkin aikaa näytti hyvältä, mutta puolivälissä rinnettä kävi ilmeiseksi, että he olivat suuntaamassa kohti puuta.
”Käännä”, Draco kiljui.
”Ei onnistu”, Harry nyki rattia hämillään.
Viime hetkellä ennen törmäystä Draco onnistui kurottamaan rattiin ja kääntämään sitä niin, että he humpahtivat lumikasaan. Ennen kuin edes huomasi jalkaansa kolottavan, Draco huomasi makaavansa Harryn päällä (joka puolestaan makasi kelkan päällä), ja että se puolestaan ei tuntunut lainkaan epämiellyttävältä.
”Draco”, Harry huomautti lumenvaimentamalla äänellä, ja Draco hätkähti ja nousi kiireenvilkkaa Harryn päältä. Harry nousi kinoksesta, puisteli vaatteitaan ja sanoi: ”Eiköhän tämä mäenlasku ollut tässä.”
Draco kertoi Harrylle eväistä ja tämä ilahtui, joten he menivät vielä istuskelemaan pöydän ääreen läheisessä puistossa.
”Minun vaatteeni ovat märät”, Harry valitti. Hiljaa itsekseen Draco hehkui tyytyväisyyttä: huolellinen pukeutuminen oli kannattanut, eikä lunta ollut mennyt lainkaan ulkovaatteiden alle.
”Ikävä kuulla”, hän kuitenkin sanoi. ”Haluatko että loitsin niitä kuivaksi?”
”Ei kiitos”, Harry sanoi ja joi kulauksen kaakaotaan. Myös eväsleivät tekivät kauppansa (Harry söi kolme ja Dracolle jäi yksi), joten kotiinpalattuaan Draco oli sitä mieltä, että retki oli sujunut keskimäärin erinomaisesti.
-
Luukku 16
Kuudentenatoista joulukuuta Draco valmisteli aamulla keittiön ruoanlaittoa varten. He olivat sopineet, että Hermione toisi ainekset mukanaan, joten Draco otti vain esiin tarvittavan välineistön ja tyhjensi tasot. Odotteluajan hän hyödynsi uudelleenjärjestelemällä joulukoristeita ja rupattelemalla Pullanmurulle.
Hermionella oli mukanaan useampi kassillinen ruokaa, ja hän näytti hyvin jouluisalta punaisine poskineen. He menivät heti touhuamaan keittiöön, sillä aikomuksena oli tehdä pikkupitsoja, kolmenlaista kakkua, paria sorttia keksejä sekä jouluhalko. He sekoittelivat aineita, leikkelivät, lämmittivät ja paistoivat. Samalla he keskustelivat joulusta, taikuudesta, koulusta, elämästä ja pöllöistä (Pullanmuru oli melko vaatelias).
”Mitäs sinulla ja Harrylla on meneillään?” Hermione kysyi sitten. Draco säpsähti.
”Meneillään? Miten niin? Mitä tarkoitat? Ei meillä mitään ole.”
Hermioen hymähti. ”Ajattelin vain kun vietätte nykyään niin paljon aikaa yhdessä.”
”Luulen että olemme ystävystymässä”, Draco sanoi arvokkaasti. Hermione hymyili hänelle.
”Se onkin mukavaa, hän kaipaakin uusia ystäviä.”
”Hieno homma!” Draco sanoi innokkaana. Harry siis tuskin torjuisi hänen ystävystymisyrityksiään nyt kun he olivat jo tottuneet toisiinsa!
Kun kaikki oli valmista, he sulkivat ruoat Dracon ruokakomeroon ja Hermione lähti kotiinsa. Draco laittoi takkaan tuleen ja jäi valmistautumaan henkisesti seuraavan päivän juhlahumuun. Hän ja Pullanmuru käpertyivät sohvannurkkaan herkkujen ja hyvän kirjan kanssa, ja sitten Draco meni varhain unille.
Mitähän huomisesta tulee, hän pohdiskeli vielä ennen nukahtamistaan.
-
Monta lukua ehtinyt tulla kun kännykällä ei haluta lukea!
Aww. Minä niin näen Narcissan ja Luciuksen hämmentyneet ilmeet. :D Mutta mikäs siinä, antaa pojan järjestää kemut!
Sitten hän pukeutui huolellisesti vaatteisiin, joissa lumi ei pääsisi kauluksen alle tai sisään hihoista (hrr), - -
Tämä oli ihana. :D Etenkin tuo (hrr). Ja se, että Draco lopuksi hiljaa myhäili itselleen, että kunnon pukeutuminen oli auttanut.
Dracon laskuvälinekuljetuspussisysteemi kuulosti supersiistiltä. Kelkan ja pulkat saa niin helposti mukana! Kekseliästä. Mutta hhhhhhr, kuka uskaltaa laskea kelkalla mäkeä alas. D: En yhtään ihmettele, ettei Harry uskaltanut... Olisi voinut jäädä minultakin välistä. En ole koskaan päässyt laskemaan kelkalla, johtunee siitä. ):
Huomenna on juhlat! On muuten niin kiva, että jokainen luku kertoo aina yhdestä päivästä ja alkaakin aina sen päivän maininnalla. (: Tätä on ylipäänsä kauhean mukava ja helppo lukea - naureskelen Pullanmuru-maininnoille ja Dracon joulu-hupsuudelle. Kivaa kevyttä ja viatonta huumoria.
-
Arte: onneksi olet jälleen päässyt sivistyksen pariin! Draco ei varmaan ole kauheasti kotibileitä pitänyt. :D Eikös kelkalla juuri ole tarkoitus laskea! Hyvä että päiväjuttu toimii, se on ollut välillä hankala!
-
Luukku 17
Seitsemäntenätoista joulukuuta oli viimein juhlan aika! Draco heräsi aamulla täynnä intoa, ja hypähteli ympäri asuntoa aamutoimiensa ajan. Pullanmuru työnsi päänsä ärtyisänä siiven alle Dracon loilottaessa joululauluja. Draco valitsi huolella joulunpunaisen kaavun ja pirtsakan tonttulakin, pakkasi ruoat mukaan ja suuntasi kartanolle odottamaan juhlien alkua.
Vieraita alkoi saapua hitaasti. Harry, Ron ja Hermione tulivat ensimmäisinä auttamaan Dracoa viimehetken valmisteluissa. Draco oli itse kutsunut paikalle luihuistoverinsa Blaise Zabinin, Gregory Goylen ja Pansy Parkinsonin. Ron oli kutsunut ainakin puoli Weasleyn klaania, Hermione Parvati ja Padma Patilin ja Harry Luna Lonekivan. Luihuiskolmikko seisoskeli vaivautuneena yhdessä nurkassa, ja muut olivat levittäytyneet tarjoilupöydän ympärille vaihtamaan kuulumisia. Hetken kuluttua Charlie Weasley näytti keskustelevan Blaisen kanssa lohikäärmeistä, ja Hermione ja Pansy olivat vetäytyneet toiseen nurkkaan supattamaan. Juhlat siis sujuivat mainiosti! Draco säteili ja kipitteli porukan luota toiseen toivottelemaan hyvää joulua.
”Sinulla on kyllä ihan joulunpunainen aura”, Luna sanoi.
”Voi kiitos!” Draco hihkaisi ja halasi Lunaa.
Harry näytti viihtyvän mieluiten sivummalla, ja aina välillä joku kävi vaihtamassa hänen kanssaan muutaman sanan. Loppuillasta Dracollakin oli viimein aikaa kysellä Harryn kuulumisia.
”Onko ollut mukavat juhlat?”
”Juu, noin joulujuhliksi”, Harry sanoi ja punastui. ”Tarkoitan, että tämä levittää hyvin joulumieltä!”
”Hienoa!” Sitten Dracon katse kiinnittyi esineeseen Harryn pään yläpuolella. ”Tuota... oletko huomannut, että seisot mistelin alla?”
”Kyllä”, Harry sanoi. Hänen silmänsä tuikkivat hassusti.
”Tuota... tiedätkö, mitä se tarkoittaa?”
”Kyllä”, Harry sanoi. Hänen äänensä kuulosti miltei... haastavalta.
Niinpä Draco kuroi heidän välimatkansa umpeen parilla askeleella, asetti kätensä Harryn lanteille ja suuteli tätä. Harry selvästi vastasi suudelmaan, hetken, ennen kuin kavahti irti, vilkaisi Dracoa järkyttyneenä ja säntäsi tiehensä.
Selvittyään pöllämystymisestään Draco kipitti perään, mutta Harrya ei näkynyt enää missään.
-
sainpas viimein aikaiseksi lukea tätä! ollut suunnitelmissa jo monta päivää.
minäkin olen kovin tykästynyt Pullanmuruun, ja haluan hänestä omia tarinoita, tai sitten ainakin jotain hänen näkökulmastaan. Olisi pöllöllä varmasti kaikenlaista jännittävää kerrottavaa dracosta.
ihan pikkuisen osaan kyllä samaistua harryyn tässä, koska oma joulumieli on aina välillä vähän mitä on. mutta draco on kovin suloinen kun haluaa sitä niin levittää harryllekin. ja ihan varmasti se oli ainoa syy miksi draco tahtoi harryn kanssa alkaa jutella, tämä mistelijuttu ei ainakaan ollut ollenkaan mielessä.
mutta voi harry nyt! miksi luinkaan tämän juuri tänään, kun jää näin ikävästi kesken!! onneksi on joulukalenteri ja tietää, että lisää tulee jo huomenna! minun pitää tietää, mitä harry nyt oikein. miten draco tässä aikoo toimia! draco on kuitenkin kekseliäs poika, kyllä se keksii miten harryn luo pääsee taas!
-
Juhlat! Awwww, toivoinkin, että saisin edes pienen pätkän Hermionesta ja Pansysta juttelemassa keskenään, kiitos ♥♥ This made my day. Samoin kuin se, että Pullanmuru oli ärtynyt Dracon joulumielestä. Minäkin olisin! Samaistun niin Pullanmuruun. Ja möksöttävään Harryyn.
Misteli! Aww. Mutta voi Harry, miksi panikoit? Onneksi Draco on neuvokas ja varmasti rientää heti huomenna selvittämään, mitä Harrylle tapahtui.
-
”Äiti ja isä, me järjestämme täällä joulujuhlat!” hän selitti. ”Tekin voitte osallistua, kunhan ette nolaa minua.”
Pullanmuru huhahti jotenkin kyseenalaistavasti.
Olen täällä nauranut tuota Dracon sanomista nolaamisesta. Herättää mielenkiintoisia mielikuvia siitä kuka nolaakaan ja kenet ja miten.
Ihana tuo huhahdus.
Ja pulkkamäki! Pääsispä itsekin pulkamäkeen. Täällä vaan alkaa lumi näyttää sulamisen merkkejä.
Sivussa punasteleva Harry raasu jähmettyneenä mistelin alle. Harrylla tuntui olevan aikast erilainen juhla, hmm mihis se katosi?
-
Wingu: tervetuloa joukkoon! hmmm olisiko luukku Pullanmurun näkökulmasta hyvä :D Dracolla tietenkään ei ole mitkään mistelijutut mielessä!
Arte: hihii ajattelinkin sinua! ja oi oletko oman elämäsi pöllö!
Fairy tale: Draco ei ainakaan nolaisi ketään! Toivottavasti sinnekin tulisi lumitäydennystä!
-
Luukku 18
Kahdeksantenatoista joulukuuta Draco oli tolaltaan! Hän nukkui huonosti ja heräsi jo aamusta varhain murehtimaan. Lisäksi hän oli käynyt tapahtumat jo monta kertaa läpi Pullanmurun kanssa, mutta aloitti taas alusta:
”Miten minä loukkasin häntä niin! Jos hän ei halunnut suudella, olisihan hän voinut vain sanoa? Olenko minä niin pelottava! Mutta hänhän vastasi suudelmaan ensin? Vai kuvittelinko vain? Tämä on kauheaa!”
Pullanmuru huhuili kyllästyneenä ja jäi odottamaan aamupalaa.
Draco alkoi suunnitella kirjettä, jossa hän pahoittelisi tapahtunutta ja kyselisi miksi Harry oli sänännyt tiehensä, ja voisivatko he olla vielä ystäviä (tietysti olettaen että he olivat koskaan olleetkaan). Siitä ei kuitenkaan tullut mitään. Hän repi turhautumisen vallassa paperin toisensa jälkeen, ja Pullanmuru keräsi nuristen silpun roska-astiaan. Lopulta Draco ymmärsi, että kirjeestä ei tulisi mitään: hänen pitäisi mennä tapaamaan Harrya. Hän pohdiskeli tovin, mikä asu ilmaisisi parhaiten hänen katumustaan, ja päätyi lopulta mustaan kaapuun.
Draco lähestyi ovenkolkutinta epävarmana. Se kuitenkaan ei huomioinut häntä lainkaan kun hän varovasti kolkutti. Harrykin tuli avaamaan!
”Kas hei”, Harry sanoi.
”Hei”, Draco sanoi varovaisesti.
”Otatko teetä?” Harry kysyi mennessään peremmälle asuntoon.
”Mielelläni”, Draco sanoi ymmällään. Hän istuutui jännittyneenä sohvalle ja katseli joulukoristuksia. Hetken kuluttua Harry saapui teen kanssa.
”Oli ihan mukavat juhlat eilen, vai mitä?” Harry aloitti rupattelusävyyn. Dracolla meinasi mennä tee väärään kurkkuun.
”Juu olivathan ne”, hän myönsi.
”Oli kiva jutella kavereiden kanssa”, Harry sanoi. ”Oli sittenkin hyvä idea pitää tällaisest juhlat.”
”Mukava kuulla...”
Harry jatkoi höpöttelyään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Draco aukaisi suunsa muutamaan otteeseen ottaakseen asian puheeksi, mutta ei saanut sanaa suustaan. Lopulta hän kiitti teestä ja pakeni paikalta.
Kotiinpäästyään hän oli vielä hämmentyneempi kuin lähtiessään.
-
Harry :O Mitä ihmettä se nyt selittää! Ensin harrymaisesti möksöttää koko joulukuun ja sitten, myöskin aika harrymaisesti, teeskentelee ettei mitään ole tapahtunut! Voi Dracoa tämän kaiken hämmennyksen keskellä. ):
Pullanmuru huhuili kyllästyneenä ja jäi odottamaan aamupalaa.
♥
-
Voisin vallan hyvin istahtaa Dracon vierelle ja olla aivan yhtä hämilläni. Mitenkäs tästä voi puskea eteenpäin?
Harry on nyt vähän arvoitus. Ensin se kököttää siinä mistelin alla silmät kiiluen ja nyt se (mitä ilmeisemmin itsekin hyvin häkeltyneenä?) puhua solkottaa, jotta Draco ei saisi puheenvuoroa. Vähemmästäkin Dracon pää tyhjenee. Voihan kehvatsu (kuten tonttu-Toljanteri sanoisi.)
-
Arte: ei ole helppoa olla Draco! Saati Pullanmuru...
Fairy tale: voih! ja tonttu Toljanteri olisi varmasti jakanut joulumielen suudelmitta :D
-
Luukku 19
Yhdeksäntenätoista joulukuuta Draco oli murheissaan. Miksi Harry käyttäytyi niin! Oliko joku unhoituttanut hänet kotimatkalla? Ja jos oli, oliko se hyvä vai huono asia? Voisiko joku unhoituttaa Draconkin? Miten hän oikein voisi käyttäytyä Harryn seurassa kuten ennen, kun mikään ei ollut kuten ennen!
Pullanmuru oli varsin tuskastunut Dracon hämmennykseen. Jopa niin tuskastunut, että se lähti mieluusti toimittamaan kortteja! (Sillä Draco käsitteli ahdistustaan väkertämällä useita uusia joulukortteja. Hän myös lähetti Harryn kortin, joka siihen saakka oli lojunut hänen pöydällään. Hän ei oikein tiennyt, mitä oli sen kanssa odottanut.)
Lohduttaakseen itseään Draco kokeili myös muutamaa uutta jouluista reseptiä ja luki postipöllön tuoman joululehden. Nämäkään toimet eivät kuitenkaan saaneet hänen ajatuksiaan irtoamaan hänen ja Harryn kummallisiksi menneiksi väleistä. Ja miksi hän edes oli suudellut Harrya!
Illalla, Dracon jahkattua asiaa jälleen kerran, Pullanmuru huhahti käskevästi. Draco huokaisi.
”Olet aivan oikeassa. Minun on otettava itseäni niskasta kiinni!”
Pullanmuru pörhisti höyheniään myöntävästi.
”Heti huomenna otan asian puheeksi! Mutta mitä minä sitten oikein sanon...”
”Krii”, sanoi Pullanmuru ja vaihtoi huonetta.
-
oivoi, voi harrya! ei pidä noin olla että mitään ei olisikaan tapahtunut!! kyllä nyt keskustella pitää!
pullanmuru on kyllä niin suloinen hahmo, hupsua dracoakin pitää piristää ja viedä kortteja! voivoi, kyllä kannattaisi dracon aina kysyä neuvoa pullanmurulta, olen ihan varma, että siltä saisi parhaat vinkit kaikkiin ongelmiin!
-
Voi ei, tää on jotenki niin symppis <3 Hymistelin ääneen varmaan jokaisen luukun kohdalla, kun Draco yrittää olla tommonen pieni joulun lähettiläs ja sitten vähän ihastuu Harryyn, awww. :)
-
Voi pieni Draco ♥ Ei edes uudet jouluiset syötävät ja joululehti piristä! Nyt ollaan vaarallisilla vesillä D:
”Heti huomenna otan asian puheeksi! Mutta mitä minä sitten oikein sanon...”
”Krii”, sanoi Pullanmuru ja vaihtoi huonetta.
Eikä ♥ Pullanmuru on niin symppiiiiiiis. Näitä on kyllä niin hupaisa lukea.
-
Joulumielen levittäjä tarvitsisi nyt ehdottomasti jonkun ulkopuolisen lisäämään omaa joulumieltä. (Eikä Harry tajua että sitä tarvittaisi nyt!)
Mulla on itselläni pieni valkoinen pehmopöllö, joka ei kyllä ole Pullanmuru, mutta voisi kyllä hyvin olla. Pullanmuru on varmasti juuri sen pehmopöllön näköinen. Tui tui.
-
Wingu: Harry on niin ymmärtämätön :( kyllä Pullanmuru varmasti auttaisi mutta Draco ei taida ymmärtää sitä!
Lenune: hihihi kiitos! <3
Arte: kyllä on tilanne hankala!
Fairy tale: vähintään jonkinlainen joulukonsertti lienisi kyllä välttämätön! oi, ehkä voit nimetä hänet Pullanmuru kakkoseksi :3
-
Luukku 20
Kahdentenakymmenentenä joulukuuta Draco oli hyvin päättäväinen. Hän oli puoli yötä miettinyt, miten ottaisi asian Harryn kanssa puheeksi, ja uuvuttanut Pullanmurun pohdinnoillaan täysin. Se jäi nukkumaan pää siiven alla kun Draco pyyhälsi Harryn asunnolle heti aamuyhdeksältä. Leijonakolkutin suoritti tervehdykseksi jonkinlaisen karjahduksen ja haukotuksen välimuodon.
Harry avasi oven pöllämystyneenä ja tukka pystyssä.
”Draco? Mitä sinä teet täällä tämmöiseen aikaan?”
”Anteeksi, haluaisitko...” Draco aloitti, mutta keskeytti sitten. ”Ei kun minulla on sinulle asiaa”, hän sanoi topakasti ja tunkeutui sisään. Harry seisoi hetken typertyneenä ovella ja seurasi sitten perässä.
”Istu ihmeessä alas”, hän sanoi sarkastisesti. Draco totteli. ”No, mitä asiaa sinulla nyt oli?”
”Minä... öö...”
Harry huokaisi kyllästyneesti. Tai väsyneesti, Draco ei ollut varma.
”Niin minä tulin ottamaan puheeksi sen suudelman”, Draco sopotti nopeasti. Tämä ei kyllä mennyt yhtään niin kuin hänen suunnitelmissaan! (Niissä Harrykin usein tiesi, mistä hän oli puhumassa. Ja hän itse oli huomattavasti sujuvampi!)
”Ai, mitä siitä?” Harry kysyi, kuin asia olisi aivan arkinen. Draco availi ja sulki suutaan hetken.
”Niin sitä minä vaan että eihän se vaikuttanut väleihimme.”
”Ei tietenkään!” Harry sanoi. ”Oikeastaan minä olin jo unohtanut sen.”
Draco tuijotti Harrya ja räpytteli silmiään. Hän ei taatusti ollut vielä unohtanut asiaa.
”Ahaa, no, sepä... hyvä.”
”Oliko sinulla muita huolia?” Harry tiedusteli, mutta ei oikeastaan kuulostanut siltä kuin haluaisi tietää.
”Ei ollut”, Draco mumisi vaivautuneena. Harry vilkuili makuuhuoneensa ovea merkitsevästi (ei sillä tavoin merkitsevästi!), joten Draco huikkasi alistuneena heipat ja tepsutteli ulos.
Oli toki oikein hyvä, että suudelma ei harmittanut Harrya. Jotenkin Dracosta silti tuntui kurjalta, että tämä ei välittänyt siitä yhtään.
-
Voi Draco ♥ Harry on nyt ihan kauhea sydäntensärkijä! Miten kehtaakin noin esittää, ettei mikään ole vialla...
Tämä ei kyllä mennyt yhtään niin kuin hänen suunnitelmissaan! (Niissä Harrykin usein tiesi, mistä hän oli puhumassa. Ja hän itse oli huomattavasti sujuvampi!)
Komppaan tässä niin Dracon haaveita siitä, miten tilanteiden pitäisi mennä. ): Miksi suunnitelmissa aina osaa puhua hienosti ja toinen ymmärtää ajatuksia lukemalla, että mitä tarkoittaa, ja sitten todellisuus ei yhtään vastaa suunnitelmia! Epäreilua.
-
Arte: on kyllä hankalaa kun ihmiset ovat niin ymmärtämättömiä! Harry etunenässä!
-
Luukku 21
Kahdentenakymmenentenäensimmäisenä joulukuuta Draco päätti palata ruotuun. Nyt olisi aika keskittyä tiukasti joulumielen ylläpitoon, jouluunhan oli enää muutama päivä! Kaikenlainen murehtiminen oli heti syytä lopettaa. Ja koska hän ja Harry olivat yhä ystäviä, hänen velvollisuutensa olisi ylläpitää myös Harryn joulumieltä (jota misteli ei selvästi ollut lakastuttanut).
Niinpä hän lähetti Pullanmurun viemään Harrylle viestiä:
Hei! Ajattelin lähteä tänään kirkastamaan joulumieltäni joulukonserttiin Godrickin notkoon. Jos haluat lähteä seuraksi, olen siellä hieman ennen kuutta!
Yst. Terv. Draco
Sitten hän jäi jännityksellä odottamaan. Pullanmuru ei taaskaan tuonut mukanaan vastausta, eikä Harrysta kuulunut muutenkaan mitään. Toisaalta Dracon oli myönnettävä, että tämän kuukauden perusteella se ei ollut Harrylta erityisen poikkeuksellista käytöstä. Siispä hän hermoili, puki päälleen mustan, hopealangalla koristellun kaavun ja aivan tavanomaisen tonttulakin.
Hän meni jo puoli kuudelta istuskelemaan pieneen ja tunnelmalliseen kahvilaan Godrickin notkossa, ja siemaili glögiä kunnes näki Harryn viittä vaille kuusi askeltavan epävarmasti kohti kirkkoa. Sitten hän säntäsi äkkiä pystyyn ja kipitti tämän luo.
”Sinä tulit!” hän iloitsi.
”Niin tulin”, Harry sanoi, näyttäen hiukan hämmentyneeltä. ”Mikä tämä joulukonserttihommeli on?”
”Oi, se on ihana. Siellä on musiikkia ja esilaulajat ja sitten me kaikki laulamme mukana!”
Harry kalpeni.
Konsertti sujui rattoisasti. Draco lauloi täysin rinnoin mukana, ja Harry aukoi toisinaan suutaan laulujen tahdissa.
”Olen niin iloinen että tuli osallistuttua”, Draco hehkui konsertin jälkeen. Harryn suupieliä nyki.
”Mukavaa, että se tuotti onnea”, hän tuumasi. ”Se oli kyllä hyvin jouluista!”
”Eikös! Enää muutama päivä, miten ihanaa. Mitä sinä aiot tehdä jouluna?”
”Jaa... ei minulla ole mitään ihmeempiä. Varmaan istuskelen kotosalla ja käyn ehkä hautausmaalla.”
Draco napitti Harrya silmät suurina. ”Oletko sinä ihan yksin?” hän kysyi murheellisella äänellä.
”Kyllä minä pärjään”, Harry lohdutti. ”Joulumieleni on jo varsin vahva!”
Draco teeskenteli, että uskoi Harrya, mutta illalla vuoteessa hän murehti asiaa.
-
”Kyllä minä pärjään”, Harry lohdutti. ”Joulumieleni on jo varsin vahva!”
Draco teeskenteli, että uskoi Harrya, mutta illalla vuoteessa hän murehti asiaa.
Narrasko Harry nyt kuitenkin? Ja murehtiiko Draco turhaan?
Tuollainen sängyssä illalla murehtiminen on kyllä liiankin tuttua.
Draco on kyllä selvästi aktiivisempi osapuoli tekemään aloitteita. Pikkiriikkisen vaivaan täällä päätäni Harryn takia. Dracon mielentilaan on helppo samaistua.
-
Joulukonserttihommeli ♥
Harry kalpeni, awww ♥
Voi Draco! Miten nyt pystyt elämään sen tiedon kanssa, että Harry aikoo viettää joulun aivan yksin ja käydä ehkä hautausmaalla! ;_; Nyt meni yöunet. Mutta toivottavasti ei Pullanmurulta, koska Pullanmuru on ansainnut yöunensa ahkerana postipöllönä.
-
Fairy tale: ehkä Harry on aktiivisempi johonkin toiseen vuodenaikaan. :D sopii ainakin toivoa!
Arte: Pullanmurun yöunet ovat tärkeät jotta hän jaksaa kiidättää paketteja!
Näin tästä tarinasta jo untakin!
-
Luukku 22
Joulukuun kahdentenakymmenentenätoisena Draco suoritti jouluun liittyviä viime hetken valmisteluita. Hän laittoi joululaulut soimaan ja otti esiin kaikki ostamansa joululahjat. Hän oli ostanut lahjoja enimmäkseen vanhemmilleen, ystäville oli pieniä kasveja ja jouluisia mietelausekirjoja. Hän paketoi äitinsä kaulaliinan kimaltavaan pinkkiin paperiin. Lisäksi hän oli hankkinut Jokanoidan käsikirjan (sininen lumihiutalepaperi), kaulakorun (joulutähtipaperi) ja käsirasvaa (joulukuusia punaisella pohjalla). Isälleen hän oli hankkinut Voldemortin elämäkerran (musta paperi tähtitaivaalla) sekä solmion ja solmioneulan (ruskea olkipukkipaperi). Ystävien lahjoihin hän kiinnitti vain pienet ruusukkeet. Hetken epäröityään hän lähetti kukkaset myös Hermionelle, Ronille ja Luna Lovekivalle (joulunpunainen aura! Hänellä!). Harrylle hänellä oli huispausaiheinen koriste-esine. Hetken epäröityään hän lähetti senkin. Sitten he käpertyivät Pullanmurun kanssa lukemaan jouluista kirjaa.
Myöhään illalla ovikello soi. Kun Draco avasi oven, hän kohtasi Harryn jolla oli tukka pörrössä ja silmät suurina.
”En minä ole unohtanut sitä suudelmaa”, tämä purskautti. Draco räpytteli silmiään, ja Harry säntäsi tiehensä. Draco jolkotti perään, mutta Harry oli taas jo kaikkoutunut.
”Mitä minä oikein teen hänen kanssaan”, Draco mutisi hämillään.
-
Aww, miten suloinen mielikuva Dracosta kaikkien noiden ihanien eriväristen joululahjapaperien keskellä! Aww. Kuulostaa ihanilta papereilta.
Harry ei olekaan unohtanut! Kääk! Mitä Draco nyt tekee! Harry on niin vaikea.
-
Arte: jee! Draco on varmasti koko vuoden noita etsinyt. :D Voi Harry. :(
-
Luukku 23
Joulukuun kahdentenakymmenentenäkolmantena Draco oli kovin hämmentynyt. Aamulla hän puki päähänsä tonttulakin, jotta tuntisi olonsa jouluisammaksi. Joulumieli oli kerta kaikkiaan koetuksella näissä olosuhteissa! Mutta projektin onnistuminen oli toki hänen omaa iloaan tärkeämpi, ja Harry todentotta oli vaikuttanut löytävän joulumieltä. Kunpa se nyt vain ei viimeisinä päivinä katoaisi!
Dracoa askarrutti Harryn eilinen purkaus. Mitä Harry oli mahtanut tarkoittaa? Oliko hän sittenkin loukkaantunut ja pahoillaan tapahtuneesta?
...
Vai...
...
Vai oliko hän pitänyt siitä? Ja siksi ei ollut saanut sitä mielestään?
Sillä, ihan totta puhuen, Draco oli pitänyt siitä. Se oli osasyy sille että hän ei ollut saanut sitä mielestään (Harryn oudon käytöksen lisäksi). Hänestä olisi ollut kauhean mukavaa, jos Harrykin olisi pitänyt siitä, sillä sitten sitä olisi voinut kokeilla uudestaan. Ilman misteliä.
Kun Pullanmuru lensi kovaäänisesti epätoivosta huhuillen ympäri asuntoa, Draco teki lopulta päätöksensä. Hän kävi ostamassa kolmetoista erilaista sydämenmallista suklaakonvehtia, ja lähetti ne Harrylle viestin kera:
Hei ja hyvää joulua!
Olet tervetullut syömään luokseni päivällistä huomenna, jos haluat.
Sinun,
Draco Malfoy
-
Minä voin ennustaa, mitä sitten tapahtuu!
Harry palaa seuraavana iltana Dracon luokse, avaamaton suklaarasia käsissään sanoen jotain "13 on huono enne, pitäisikö meidän syödä ne yhdessä vinkvink" ja sitten he maistelevat niitä ja viimeisen he jakavat ja sitten suutelevat! Se jakaminen tapahtuu samalla lailla kuin spagetin syönti Kaunotar ja Kulkurissa! Tai sitten (toinen vaihtoehto), suklaat jäävät syömättä ja jäljelle jää myllätty peti.
Kuinka vain, halusin tulla ilmoittamaan näin viimeisen luukun aattona, että olen seuraillut tätä ja rakastunut muiden edellä Pullanmuruun ja itse Dracoon ja oi voi. Harrykin on aika ihana, kun hän ei tajua oikeastaan mitään. Kiitos paljon tästä kalorittomasta kalenterista, ihana on ollut! <3
- Syksy
-
Syksy: tervetuloa pois kalenterikaapista! Ihanaa että pidät hahmoista. :3 seuraavaksi saat nähdä mitä heille tapahtuu!
Kiitos kaikille lukijoille ja erityisesti kommentoijille! <3 Olen ylpeä teistä, ja itsestäni koska olen saanut tämän valmiiksi! Kovasti hyvää joulua kaikille!
-
Luukku 24
Kahdentenakymmenentenäneljäntenä joulukuuta Draco odotti.
Hän heräsi jo aamulla varhain odottamaan, vaihtoi asua kolmesti ja kyseli Pullanmurun mielipidettä. Pöllö jatkoi nukkumista.
Harrysta ei ollut kuulunut mitään, mutta ei hän sitä ollut odottanutkaan. Eihän tästä koskaan kuulunut. Niinpä iltapäivällä hän alkoi valmistella päivällistä: alkupalaksi punajuurisalaattia, pääruoaksi pieniä kinkkurullia ja jälkiruoaksi erilaisia pipareita. Sitten hän odotteli lisää.
Kello viisi ovikello soi ja Harry löytyi sen takaa, lumihiutaleet kimallellen hiuksissaan (jotka hän oli näköjään harjannut). Draco ei voinut estää leveää hymyä valtaamasta kasvojaan.
”Hyvää joulua”, Harry sanoi, miltei ujolla äänellä.
”Hyvää joulua”, Draco vastasi, ja hetken epäröityään halasi Harrya. Tämä vastasi halaukseen, ja Draco hihkui sisäisesti.
”Huhuu”, Pullanmuru sanoi Harryn riisuttua viittansa.
”Hei, Pullanmuru”, Harry sanoi. Pullanmuru lensi orrelleen, ja Draco johdatti Harryn pöytään.
Ateria oli herkullinen, minkä Harry ilmaisi Dracon kysyttyä mielipidettä. Kynttilä paloi pöydällä heidän välissään, ja heidän keskustellessaan Draco elehti vilkkaasti haarukalla.
Ruoan jälkeen Harry jäi epäröiden keikkumaan kantapäillään. Draco nielaisi.
”Haluaisitko jäädä vielä hetkeksi?” hän kysyi. Harry nyökkäsi hitaasti, ja he istuutuivat sohvalle kauaksi toisistaan. Vähitellen he hivuttautuivat yhä lähemmäs, kunnes lopulta istuivat kiinni toisissaan. Sitten Draco kääntyi kohti Harrya ja kuiskasi:
”Haluaisitko kokeilla... sitä suutelemista uudestaan?”
Harry nyökkäsi, ja niinpä Draco painoi huulensa hänen huulilleen ja suuteli.
-
Kiitän ja kumarran tästä ihanasta joulukalenterista Melodie.
Tämä on saanut monen monta kertaa hymyn huulilleni. Olen usein ollut jo menossa
nukkumaan, kun olen vielä kännykkään kurkannut ja päässyt lukemaan illalla
saapuneen luukun. Oikein mukavaa ja pehmoista joulua. :)
-
aww! voi että, onneksi heillä ei kuitenkaan tämän enempää soutamista ja huopaamista ollut!
on Harry kyllä tuollainen kun ei edes ilmoita että aikooko liikkua mutta onneksi Draco nopeasti oppi ymmärtämään että miten hän oikein toimii.
oikein hyvä joululahja oli varmasti molemmille uusi suudelma ja tästä voi sitten alkaa uusi seikkailu heille!
kiitos tästä joulukalenterista ja oikein hyvää joulua sulle Melodie <3
-
Voi miten suloinen ja ihanan ujo loppu 💚 Hyvää joulua, Mel - kiitos tästä joulukalenterista, sitä on ollut kiva seurata!
-
Fairy tale: ihana kuulla <3
Wingu: säädön määrä on syytä pitää minimissä! kiitos <3
Arte: jee!! kiitos <3
Toivottavasti joulunne sujuu hyvin! ^_^
JA NYT:
-
JOULUPÄIVÄN BONUS
Joulukuun kahdeskymmenesviides valkeni lumisena. Pullanmuru nukkui pitkään ja venytteli. Sillä oli ollut raskas joulunaika, sillä postipöllöjen työt painottuivat kovasti loppuvuoteen. Siitä asti kun se oli muuttanut Dracon kämppikseksi, jouluna oli riittänyt tekemistä. Mutta nyt oli aikaa levätä! Kuppi oli täynnä herkkunaksuja.
Draco rapsutti Pullanmurua herättyään, ja pian lähti viettämään joulua perheensä kanssa. Hän oli pyytänyt Pullanmuruakin mukaan, mutta se oli mieluummin jäänyt kotiin rentoutumaan. Rauhassa se liihotteli ympäri asuntoa, ja korjasi vaivihkaa parin joulukoristeen asentoa. Sitten se nukkui päiväunet.
Illalla Draco palasi mukanaan Harry. Pullanmurusta oli tavattoman ihanaa, että Draco oli vihdoinkin saanut asiat järjestettyä tämän kanssa – kerrankin Pullanmurun ei tarvinnut kuunnella nurinaa ja jahkailua. Miehet käpertyivät halailemaan sohvalle takan eteen, mutta Pullanmuru ei jäänyt heitä katselemaan, vaan lensi keittiöön ihastelemaan ikkunasta talvisäätä. Myöhemmin, kun muut olivat jo vetäytyneet nukkumaan, Pullanmurukin lenteli omaan unipaikkaansa ja näki kauniita unia.
-
Pullanmuru-ekstra!! <3___3 olet vastannut yleisön innostukseen <3 Olipa ihana. Ihanaa että Pullanmuru sai viimein rauhaisan joulupäivän itselleen ja Dracon ei tarvitse enää valittaa, kun voi sen sijaan pussailla Harryn kanssa! Aww.
-
Tämäpä oli vasta ihana ja sai hyvälle mielelle! Kiva oli lukea kaikki osat putkeen ja virittäytyä tämän myötä tämän vuoden joulukalentereihin ja saada itsellekin tässä sivussa hieman joulumieltä :)
Draco oli varsin ihana joulumielensä kanssa ja Harryn yrmeyskin haihtui onneksi mitä lähemmäs joulu etenki. Pullanmuru, awwww miten ihana <3 Suukot lopussa olivat suloisia, vaikka tässä olikin monta kohtaa jotka saivat hymyn huulille. Pidin tästä tarinasta aivan valtavasti ja nyt odotan innolla kuinka Operaatio Joulumieli jatkuu :)
Joulumieltä vain kaikille!
Vendela
-
Löysin tämän vasta tänään, jatko-osia kautta, ja mystiseen Pullanmuruun täytyi ensin päästä tutustumaan :) Tämä joulukalenteri oli todella suloinen, ja tästä tuli todella hyvälle mielelle. Draco oli hyvin erilainen kuin olen tottunut, ja alussa varsinkin luin hänen touhotustaan hyvin hämilläni, mutta hän oli niin herttainen ja suloinen, ettei häneen voinut olla tykästymättä! Harryn äksyyden syy ei selvinnyt ja jäin sitä miettimään (mitä Romaniassa tapahtui, ehkä ero?). Myöhemmin hänen käytöksensä oli kyllä aika ymmärrettävää, vaikka harmi miten etäisyyden otto loukkasikin Dracoa. Loppu oli suloinen, ja joulupäivän ekstra oli tarpeen - ja oli ihanaa kuulla Pullanmurun ajatuksia yhteiselosta kämppiksensä kanssa!