Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Kaatosade - 15.10.2017 12:29:10
-
Fandom: Black Jack
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, enkä saa leikkimisestä muuta kuin hyvää mieltä.
Otsikko: Jotain tavallista
Kirjoittaja: Kaatosade
Paritus: Black Jack/Pinoko
Ikäraja: S
Genre: romantiikka, draama
Varokaa: Pinoko on tässä oikeasti aikuinen, mutta Black Jackilla on vieläkin pedofiilikompleksi
Summary: Ne olivat kaikin puolin kummalliset häät.
A/N: Olipa harvinaisen hankala Lyrics Wheel -kierros (nro 15). Aloitin yhden ihan toisen ficin, mutta siitä ei tullut mitään ja päädyin lopulta tällaiseen. Tekstissä on ihan yhtä vähän järkeä kuin muissa tämän fandomin teksteissäni, koska jostain syystä tämä menee aina pelkäksi feelsimössöksi. Olisihan se mukavaa, jos tällaista olisi luvassa erinäisiä vuosia canonin jälkeen... <3
Osallistuu myös One True Something 20 #2 -haasteeseen, missä kirjoittelen lääkäreistä.
Jotain tavallista
Black Jack pukeutui jopa omissa häissään mustaan viittaan. Jos sulhanen olisi ollut kuka tahansa muu, se olisi kirvoittanut häävieraista vitsejä siitä, että puku olisi sopinut paremmin hautajaisiin. Hänen kohdallaan kukaan ei vaivautunut. Kukaan ei kai osannut kuvitella häntä muissa vaatteissa kuin näissä, tai sitten lääkärin valkoisissa.
Eikä näissä häissä ollut oikein mitään muutakaan tavallista.
Vaikka tie alttarille oli ollut pidempi kuin matka maailman ympäri, hän ei tuntenut olevansa vielä valmis tähän hetkeen. Ei ihan uskonut, että tämä oli mahdollista tai sallittua.
Siitä, kun Pinoko oli tullut hänen elämäänsä ja noin vain julistautunut hänen vaimokseen, oli vuosia ja taas vuosia. Alkuun hän oli ohittanut puheet epäkypsänä kotileikkinä, mutta ajan mittaan asiat olivat muuttuneet. Hän oli alkanut toivoa, että se voisi olla totta.
Hän ei halunnut edes muistaa, millaiseen kriisiin sen faktan tajuaminen oli hänet ajanut.
Mutta tässä he nyt olivat, useita vuosia ja useita kivuliaita operaatioita myöhemmin, ja hän pukeutui omiin häihinsä mustiin kun ei muutakaan osannut. Hän raahasi lääkärinsalkkua mukanaan ja hänellä oli viittansa taskussa sormuksen lisäksi valikoima skalpelleja. Jos hän kelpasi Pinokolle näine hyvineen, ei hän aikonut ryhtyä näyttelemään muiden vuoksi.
Ne olivat kaikin puolin kummalliset häät. Vieraiden joukko koostui lähinnä lääkäreistä sekä joistakin potilaista, jotka hän joskus oli tullut parantaneeksi. Sukulaiset puolestaan loistivat poissaolollaan, ja Black Jack yritti olla ajattelematta asiaa tarkemmin. Tämän oli tarkoitus olla iloinen päivä. Ja iloinen hän olikin, vaikka samalla hämmentynyt.
Hän tunsi käsivarressaan pienen nykäisyn ja kääntyi katsomaan Pinokoa, joka oli näköjään harmistunut hänen huomionsa harhailusta. Tämä oli pullistanut poskensa kuin valmistautuisi pidättämään hengitystään, ellei saisi tahtoaan läpi juuri tällä sekunnilla – ilme muistutti niin elävästi siitä pikkutytöstä, joka Pinoko oli aikoinaan ollut, että Black Jack ihmetteli jälleen kerran vakavasti mitä helvettiä oikein oli tekemässä.
Pinoko oli fyysisestikin täysikasvuinen nainen nyt, olkoonkin että siihen oli tarvittu melkoisesti lääketieteellistä sekaantumista. Kovasta yrityksestä huolimatta Pinoko ei ollut onnistunut kasvamaan kovin pitkäksi ja ulottui sulhastaan vain rintaan saakka, mutta Black Jack ei piitannut siitä. Hän oli tottunut siihen, että Pinoko oli pieni.
Mutta oliko se silti vähän kieroutunutta? Hänen ei ollut koskaan ollut tarkoitus rakastua Pinokoon tässä mielessä... ja sitten hän löysi itsensä alttarin äärestä pujottamasta sormusta tämän nimettömään.
Se tuntui niin oikealta ja niin väärältä samaan aikaan.
Pinoko kohotti katseensa sormuksestaan ja hänen silmissään kimalteli kyyneliä. Hän näytti hyvin suloiselta morsiuspuvussaan, joka oli niin täynnä pitsejä, ruusuja ja rusetteja että vain vaivoin vältti ylilyövän ja pursuilevan vaikutelman.
Pinoko halusi edelleen olla prinsessa, eikä Black Jack oikein tuntenut sopivansa prinssin rooliin.
He astelivat ulos kirkosta. Pinokon käsi oli sievästi sulhasensa käsivarrella, ja toisessa kädessään Black Jack kantoi lääkärinsalkkuaan. Koskaan ei tiennyt milloin sitä tarvittaisiin. Eikä sellainen yksityiskohta enää mitään haitannut, kun näissä häissä oli muutenkin pielessä ihan kaikki.
Black Jack räpytteli silmiään, kun näki että hänen tilaamansa kyydin sijasta oven edessä odottelikin ambulanssi. Sitä tavallista – joku oli kuoleman kielissä ja hänet haluttiin leikkaamaan hinnalla millä hyvänsä. Potilaan puoliso näytti valmiilta sieppaamaan hänet vaikka voimakeinoin.
Olisi pitänyt arvata. Mutta leikkaussali kuulosti houkuttelevammalta ympäristöltä kuin tukalan juhlava hääateria ravintolassa, ja he voisivat tehdä mukavan häämatkan niillä rahoilla, jotka hän aikoi operaatiosta laskuttaa.
Jollain tapaa oli myös lohdullista, että näinkin kummalliseen päivään mahtui jotain tavallista.
~*~
Scandinavian Music Group - Liikaset
Joukko oli tumma ja tumma oli ilta, ilta Johanneksen kirkolla
Minä olin pitkä ja pitkä oli tie, tie naisen sydämeen
Joukko oli laiha ja laiha oli lompsa, lompakko Jaakon povella
Minä oli sekaisin ja sekaisin oli hiukset, hiukset Jaakon kourassa
Yö oli lyhyt, ja lyhyt oli matka, matka kirkolta maistraattiin
Sormus oli halpa ja halvat oli juhlat, juhlat ravintola Salvessa
Minä olin iloinen ja iloinen oli lintu, lintu räystään reunalla
Jaakko oli ylpeä ja ylpeä oli keula, keula telakan laiturissa
Yö oli lyhyt ja lyhyt oli matka, matka kirkolta maistraattiin
Sormus oli halpa ja halvat oli juhlat, juhlat ravintola Salvessa
Taivas oli synkkä ja synkkä oli aika, ei lihonut lompakko
Me muutimme kauas ja kauas me jäimme, viljapellon laidalle
Mutta keväisin me tanssimme saarenmaan valssin, niinkuin kerran Salvessa
Kun kultahäät koitti, me lepäsimme hetken ja ruumiit löysi Jaana Nylén
Lyhyt oli kulkue ja lyhyt oli matka, matka kirkolta haudalle
Viini oli halpaa ja halvat oli juhlat, juhlat ravintola Salvessa
Kun aurinko laski yks jos toinenkin itki, ja kuiskasi näkemiin
Mutta Nylénin Jaana se keitti kahvit ja lauloi meille marseljeen
Nylénin Jaana se keitti kahvit ja lauloi meille marseljeen