Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Rowena - 06.09.2017 23:03:32

Otsikko: Ennen auguurinlaulua (S, Lily/James, syksyinen one-shot)
Kirjoitti: Rowena - 06.09.2017 23:03:32
Nimi: Ennen auguurinlaulua
Ikäraja: S
Paritus: Lily/James
Tyylilaji: Draama
Vastuuvapautus: Rowlingin maailmaa, ei minun.
Tiivistelmä: Minä luotan Peteriin täydellisesti.
Kirjoittajan sana: Ficci on vastaus sadonkorjuuetydejä-haasteeseen. Inspiraatiokuvana toimi tämä (http://68.media.tumblr.com/tumblr_lpm6p9Ywbr1qa4teco1_1280.png). Tarina vei lopulta kauas kuvasta, mutta kuvan väri on juuri se, jonka ajattelen vallitsevan Pottereiden kodissa tässä syksyisessä tarinassa.




Ennen auguurinlaulua

Sinä aamuna sumu oli sankkaa. Se oli kätkenyt Godrickin notkon syleilyynsä kuin suuri, harmaa peitto. Syksy oli auttamattomasti täällä, mutta toisin kuin kesää rakastavaa Jamesia, minua se ei haitannut. Pidin syksystä. Silloin valo oli uskomattoman kaunista, yhtäältä niin voimakasta ja kuitenkin jo niin haurasta.

Harry oli herännyt tapansa mukaan aikaisin. Olin syöttänyt hänet ja yrittänyt saada pojan sitten vielä nukkumaan, siinä tietenkään onnistumatta. Nyt Harry istui olohuoneen lattialla ja jokelteli puhpallurapehmolelulleen.

Minä olin linnoittautunut peiton ja kahvikupin kanssa isoon nojatuoliin. Keltainen tuoli oli lempipaikkani kodissamme – paitsi että se oli ihanan pehmeä, siihen liittyi rakkaita muistoja. Se oli ensimmäinen huonekalu, jonka olin ostanut pieneen yksiööni Viistokujalla. Tylypahkan päättymisen jälkeinen kesä oli ollut yksi elämäni parhaista, olin työskennellyt Qaino Vahvahqon jäätelöbaarissa tarjoilijana (ja syönyt niin paljon jäätelöä, että minun ei tee sitä vieläkään mieli), istunut ystävien kanssa monia iltoja Vuotavassa noidankattilassa ja vapaapäivinä neulonut tai lukenut keltaisessa nojatuolissani.

Nyt nojatuoli oli olohuoneessa ikkunan edessä. Tänä aamuna ikkunasta ei tietenkään näkynyt muuta kuin sumua, mutta yleensä siitä avautui näkymä takapihaltamme alkavaan vanhaan sammalmetsään. Oikealla näkyi Bathilda Bagshotin hyvin hoidetut piikkipensaat ja vasemmalla Siriuksen ja hänen vaimonsa Selestinan kodin pieni nurmikkokaistale, jolle mahtui lähinnä Siriuksen moottoripyörä ja Selestinan kitukasvuinen ruusutarha. Meidän pihamme oli vähän isompi, siinä mahtui hyvin viljelemään alruunaa ja kurttuviikunaa. Valitettavasti tämän syksyn sato oli jäänyt kolean kesän takia varsin vähäpätöiseksi.

”Ka!” Harry hihkaisi ja nosti Rohkelikon värein koristeltua helistintä minua kohti ja alkoi helistää vimmatusti.

”Älä kulta helistä niin kovaa, isi nukkuu vielä”, sanoin lempeästi ja ojensin Harrylle hänen lempikuvakirjansa: Reiska-rotta retkeilee. Harry hihkaisi ja tarttui kirjaan innolla. Hän rakasti Reiska-rottaa sen verran paljon, että James oli kieltäytynyt lukemasta enää kertaakaan ääneen kertomuksia siitä, miten Reiska-rotta menettää onnettomuudessa varpaansa, joutuu sen vuoksi kavereittensa kiusaamaksi ja päättää lähteä kiertämään maailman. Harry oli rakastunut Reiska-rottaan ensisilmäyksellä: Peter oli antanut sen hänelle syntymäpäivälahjaksi, ja välittömästi, kun kirja oli paljastunut paketista, oli Harry unohtanut kaikki muut yksivuotislahjansa. Hän oli istunut puoli tuntia Peterin sylissä ja katsellut hihkuen kuvia hauskannäköisestä rotasta.

”Huomenta”, kuulin Jamesin äänen takaani. Hän istuutui sohvalle teekuppi kädessään ja vilkutti Harrylle, joka kiljahti riemusta isänsä nähdessään.

”Huomenta. Ihan uskomaton sumu.”

”Joo, ja se jää tähän notkoon varmasti… ei, Harry, isi ei lue Reiska-rottaa”, James irvisti ja kurottautui pörröttämään Harryn tukkaa. Harry katsoi isäänsä ensin tyytymättömästi, mutta syventyi sitten taas tutkimaan kirjan liikkuvia kuvia.

”Kuule, minulla olisi asiaa”, sanoin. Tiesin, että Jamesin olisi pitänyt ensin herätä kunnolla ja syödä aamupala rauhassa, mutta minun oli pakko saada sanottua asiani nyt heti. Olin yrittänyt puhua Jamesille jo eilen, mutta en ollut tiennyt, miten oikein aloittaisin.

”Kuulostaa vakavalta. Ei kai Reiska-rottaan ole ilmestynyt jatko-osaa?”

Minun oli pakko naurahtaa. Join kahvikuppini tyhjäksi, ennen kuin sanoin:

”Minua vähän arveluttaa se Siriuksen idea.”

”Salaisuudenhaltijan vaihtaminen?”

”Niin. Minä… minulla on viime aikoina ollut vähän omituinen olo Peteristä.”

James rypisti kulmiaan ja joi ison kulauksen teetä ennen kuin vastasi.

”Millä tavalla omituinen?”

”En oikein osaa sanoa. Hän on ollut jotenkin poissaoleva. Viimeksikin, kun hän kävi täällä, hän ei huomioinut Harrya juuri lainkaan eikä katsonut minua silmiin.”

James mietti hetken. Harry hikkasi.

”Minusta tuntuu, että nämä synkät ajat ovat vaikuttaneet Peteriin. Hän ei osaa suhtautua siihen, että ympärillä on koko ajan kuolemaa. Kukapa osaisi.”

”Minusta tuntuisi silti turvallisemmalta, jos salaisuudenhaltijana olisi Sirius.”

”Ymmärrän sen. Mutta ymmärrän myös Siriuksen kannan. Hän olisi salaisuudenhaltijaksi liian ilmeinen. Voldemort tietää, miten läheinen hän meille on.”

”Entä Remus?” kysyin ja kääriydyin tiukemmin Mollyn meille häälahjaksi neulomaan tilkkupeittoon.

”Remuksen taakkaa minä en halua lisätä yhtään enempää”, James sanoi ykskantaan, laski teekuppinsa pöydälle ja nosti yhä hikkaavan Harryn syliinsä.

”Sinäkö luotat Peteriin?” kysyin. Minulla oli hirvittävän ristiriitainen olo. Totta kai minäkin luotin ystäväämme, mutta jotakin hämärää hänessä oli, jotakin, mistä en ihan saanut kiinni. Hän ei ollut enää se sama Peter, joka oli jaksanut lukea Harrylle Reiska-rottaa uudelleen ja uudelleen. Hän oli niin kuin tuo sumu ikkunan takana, samea ja painostava.

”Luotan ehdottomasti”, James sanoi ja nosti Harryn korkealle ilmaan. Harry kikatti ja unohti hikkaamisen.

”Ehkä huoleni on turha”, sanoin pienen hiljaisuuden jälkeen. Halusin uskoa siihen, että James tiesi, mitä teki. Ja loppujen lopuksi hän tunsi Peterin paremmin kuin minä.

”Olen varma, että on. Mutta jos sinusta tuntuu ikävältä, voimme aina kysyä Dumbledorea.”

Pudistin päätäni. Dumbledore oli Voldemortin maalitauluna jo muutenkin.

”Pidetään vain Peter. Voi Merlin, miten epäluuloisen nämä ajat ovat minusta tehneet.”

”Varovaisuus on aina hyväksi. Mutta minä luotan Peteriin täydellisesti”, James sanoi ja hyppyytti Harrya polvellaan. ”Miten on, Harry, mennäänkö pukemaan? Haluatko lähteä isin kanssa kauppaan ostamaan herkkuja? Ostetaankin oikein paljon herkkuja, koska Peter-setä tulee illalla kylään. Niin, Peter-setä, eikö mukavaa?”

”Pukekaa kunnolla päälle, ettette vilustu”, sanoin, kun James nousi seisomaan iloisesti jokelteleva Harry sylissään. James nyökkäsi, kumartui painamaan suukon otsalleni ja sanoi:

”Harry, sano äidille, että äiti huolehtii aivan liikaa.”

”Pööö”, Harry sanoi ja heitti isänsä kanssa ylävitoset (tapa, jonka Sirius oli opettanut kummipojalleen jo ennen tämän ensimmäistä syntymäpäivää).

”Minkä sitä luonteelleen mahtaa”, naurahdin.

Harry ja James lähtivät yläkertaan ja minä jäin istumaan olohuoneeseen. Sumu ei ollut hälventynyt yhtään. Olin tyytyväinen, että minun ei tarvinnut lähteä ulos.

Kurottauduin nostamaan Reiska-rotan lattialta. Kirjan kansikuvassa Reiska heilutti iloisena tassullaan, josta puuttui yksi varvas. Niin, ehkä minä tosiaan huolehdin turhaan. Ei kai velho, joka antoi lapselle Reiska-rotan lahjaksi, voinut olla muuta kuin hyväsydäminen.

Ulkoa alkoi kuulua vaimeaa vaikerrusta. Bathildan piikkipensaassa pesivä auguuri lauloi.

Kohta alkaisi sataa.
Otsikko: Vs: Ennen auguurinlaulua (S, Lily/James, syksyinen one-shot)
Kirjoitti: maigaro - 07.09.2017 12:10:22
Luin ensin että otsikko on Ennen auringonlaskua ja hämmästyin kun uudelleen katsottuna nimi olikin vaihtunut auguurinlauluksi :D Mun lukutaidossa on vissiin jotain häikkää...

Sitten itse asiaan. Eli tää oli tosi suloinen pätkä vaikkakin hieman surullinen kun tietää kuinka Lilylle ja Jamesille käy. Tässä on semmonen idyllinen ja rauhallinen tunnelma jota hieman rikkoo epäilykset Peterin luotettavuudesta ja puheet Voldemortista.

Tuo rotta kirja oli hauska. Vielä hauskemman siitä teki se, että Peter oli antanut sen Harrylle. Ettei Peter vaan olis saanut inspiraatiota kyseisestä kirjasta.
Otsikko: Vs: Ennen auguurinlaulua (S, Lily/James, syksyinen one-shot)
Kirjoitti: Rowena - 10.09.2017 11:31:28
Maigaro, hauskaa, että luit ja kommentoit :). Ja hehee, kieltämättä leikittelin ajatuksella, että Peter muisti Pottereiden kuoleman jälkeen Siriuksen kohdatessaan juurikin Reiska-rotan... Mietin kirjoittaessani, että meneekö tää syystunnelmointi nyt ihan överiksi Reiskan ja sen varpaanleikkuun takia, mut en voinut vastustaa kiusausta x).

Kiitos!
Otsikko: Vs: Ennen auguurinlaulua (S, Lily/James, syksyinen one-shot)
Kirjoitti: Isfet - 11.09.2017 17:46:41
Auts. Luin tämän jo aiemmin, mutta piti keräillä ensin sydämen palaset lattialta, ennen kommentointia. Hyvin kirjoitettu Lily/James hajottaa joka kerta, varsinkin kun ollaan näin lähellä tuhoa...

Ihana syksyinen tunnelma heti alkuun. Paksua sumua, joka saa paljaille oksille tiivistyneet vesipisarat tipahtelemaan hiljalleen puusta... Myös Lilyn nojatuolitunnelmointi oli kivaa, se toi vähän aitoutta hahmoon. Harvoin esitetään Lilyllä ollen koulun ja avioliiton välissä oikeastaan itsenäistä elämää.

Harry-vauva! Joka tekstissä niin lutuinen, oi voi. Puhpallurapehmolelu oli varmasti ihana, rohkelikon väreissä hehkuja helistin saa erityispisteet ;>

Lainaus
”Joo, ja se jää tähän notkoon varmasti… ei, Harry, isi ei lue Reiska-rottaa”, James irvisti ja kurottautui pörröttämään Harryn tukkaa. Harry katsoi isäänsä ensin tyytymättömästi, mutta syventyi sitten taas tutkimaan kirjan liikkuvia kuvia.

”Kuule, minulla olisi asiaa”, sanoin. Tiesin, että Jamesin olisi pitänyt ensin herätä kunnolla ja syödä aamupala rauhassa, mutta minun oli pakko saada sanottua asiani nyt heti. Olin yrittänyt puhua Jamesille jo eilen, mutta en ollut tiennyt, miten oikein aloittaisin.

”Kuulostaa vakavalta. Ei kai Reiska-rottaan ole ilmestynyt jatko-osaa?”

Tämä oli oikeasti hauska ja suloinen, varsinkin pikkuisen Harryn tyytymätön ilme.

Suloisuutta tosiaan kompensoitiin mukavasti synkillä puheilla ja epäilyksillä (vaikka ihan vain fluffkin olisi toki kelvannut!), mutta tunnelma jäi lopuksi rauhalliseksi, joskin hitusen ahdistavan pahaenteiseksi.

Kiitos <3
Otsikko: Vs: Ennen auguurinlaulua (S, Lily/James, syksyinen one-shot)
Kirjoitti: Rowena - 18.09.2017 18:52:18
Isfet, ihanaa, että luit ja palasit sitten vielä kommentoimaankin, kiitos!

Tätä oli tosi kiva kirjoittaa, mikä on vähän outoa, koska oon vannoutunut Snily-ficcari. Mutta ehkä vaihtelu virkistää. Kiva kuulla, että tätä oli mukava lukeakin! Rupesin kommenttisi luettuani miettimään, että oonkohan koskaan kirjoittanut ihan puhdasta fluffya... mulla taitaa olla aina mukana joko kämää (mustaa) huumoria tai sitten angstinen pohjavire... pitäiskin ottaa asiaksi kokeilla kirjoittaa ihan vaan hempeää fluffya!

Kiitos vielä <3.
Otsikko: Vs: Ennen auguurinlaulua (S, Lily/James, syksyinen one-shot)
Kirjoitti: Dokumentti - 04.10.2018 12:12:41
Päädyin tämän pariin Etsi otsikko ja kommentoi -haasteen Syksy sanan kautta ja ai että mitä löysin!

Mua on lähiaikoina kiehtonut kovasti Jamesin ja Lilyn viimeiset viikot. Elämä sodan keskellä pienen lapsen kanssa, kaikessa epävarmuudessa. Ja Peterin petturuus ja miten hiljaiseen, pelokkaaseen Peteriin on luotettu niin paljon. Tämä siis oli oikein mukava löytö!

Peterin lahjakirja Harrylle olikin oikein osuva, vaikkei itse ollutkaan yhtä kiltti ajatustensa kanssa lopulta. Peter on kyllä tavallaan uskomattoman kiehtova hahmo, vaikka vuosia en edes tahtonut ajatella koko hahmoa. Mut ikä on tuonut uusia ajatuksia hahmon suhteen ja siitä on tullutkin kiinnostava. :D

Lilyn epäily on hyvin uskottavaa, varsinkin jos Peterin käytös on muuttunut. Lily on terävänäköinen ja varmasti osaa lukea ihmisiä hyvin. Olisi vain luottanut siihen.
Jamesin luottaminen ystäviinsä on myös hyvin uskottavaa. James ei tietenkään mistään hinnasta epäilisi ystäviensä pettävän luottamustaan. Ei edes Peterin. Mies itse kun puollustaisi Peteriäkin viimeiseen saakka.

Tämä todella oli ihana löytö, kiitos<3
Otsikko: Vs: Ennen auguurinlaulua (S, Lily/James, syksyinen one-shot)
Kirjoitti: Fairy tale - 05.10.2018 16:53:41
Tämäpä oli suloinen ja ihana fikki. Paljon yksityikohtia joista pidin todella paljon. Sumun ja syksyn kuvailu. Lilyn ketltainen nojatuoli. Jokelteleva pikku Harry puhpallurapehmoleluineen ja lempparikirjoineen. Voin kuvitella että James ja Lily osaavat kirjan tekstin ulkoa, kun kirjaa on niin paljon luettu. Koskettavaa että rottakirja on Peterin Harrylle antama.
Vasta toisten kommentit herättivät minut siihen, että tosiaan... koska on syksy, niin ihan kohta tapahtuu kamalia asioita.
Otsikko: Vs: Ennen auguurinlaulua (S, Lily/James, syksyinen one-shot)
Kirjoitti: Rowena - 16.10.2018 23:58:34
Onpa hauskaa, että tämä on nostettu ylös, varsinkin näin syksyllä. Kiitos kommenteista, Dokumentti, Rae ja Fairy tale!

Dokumentti, muakin kiehtoo Lilyn ja Jamesin viimeiset päivät ja arki ensimmäisen sodan aikana muutenkin. Ja sama, vasta vanhemmalla iällä oon ruvennut suhtautumaan Peteriin ihmisenä, johon oikeasti luotettiin ja josta pidettiin. Se tekee kaikesta paljon traagisempaa, mutta myös mielenkiintoisempaa.

Rae, tulin tosi iloiseksi siitä, että pidät tätä uskottavana – pyrin kirjoittamaan ficcejä, jotka ovat mahdollisimman uskollisia canonille. Ehkä siksikin kelmien sukupolvi inspiroi erityisen paljon, koska heistä kirjoittaessaan saa käyttää mielikuvitusta, mutta tietyt raamit on kuitenkin olemassa. Ihanaa oli myös kuulla, että tämä teksti herätti tunteita <3.

Fairy tale, kiva, että tykkäsit syksyn kuvailusta! Eräs tietty kaunis ja sumuinen aamu viime syksynä inspiroi tämän kirjoittamiseen, tulee vieläkin hyvä mieli, kun muistelen sen aamun kuulautta. Hauska oli myös kuulla, että pidit yksityiskohdista! Lilyn keltaisesta nojatuolista oon tainnut kirjoittaa jossakin toisessakin ficissäni, mitäs sitä huonekalujen värejä vaihtelemaan :'D.



Kiitos vielä, teidän kommentit piristivät hurjasti pimeän syksyn keskellä!
Otsikko: Vs: Ennen auguurinlaulua (S, Lily/James, syksyinen one-shot)
Kirjoitti: Vuorna - 03.03.2021 19:05:38
Iltaa! Oon tosi tyytyväinen että tämän tekstin bongasin tuolta osastojen syövereistä, nimittäin syksyisät tekstit ovat varsin kivoja näin kevättalvella (vai voiko niin sanoa edes vielä). Erityisesti ilahduin sitten myös parituksesta ja oikeastaan koko tekstin asetelmasta: Lily/James on parituksena semmoinen todella sympaattinen ja tapahtuma-aikakin oli mielenkiintoinen.

Oi voi, tässä oli tosiaankin vähän "hetki-ennen-tuhoa"-tunnelma. Oikein sattui sydämeen lukea, miten varsinkin Jamesin luottamus Peteriin oli noin vankkumatonta. Ymmärrettävää toki, mutta se teki musta kovin melankolisen kun tietää sen, miten Jamesin luottamus palkitaan. Tästä tekstistä kävi kyllä hyvin ilmi myös tuo kelmien välinen dynamiikka ja luottamus, se oli oikein hyvä lisä tähän! Tykkäsin myös minä-muodosta Lilyn osalta, se on jotenkin ihastuttavan virkistävä kerrontatapa ja sopi tähän hyvin.

Reiska-rotta oli ihana! Niin olivat kyllä kaikki muutkin kivat yksityiskohdat Potterien perhe-elämästä, James oli kovin samaistuttava pelätessään Reiska-rotan jatko-osaa. Pikkuinen Harry oli myös suloinen, musta oli hirveän ihastuttavaa lukea Lilyn ja Jamesin kommunikaatiosta hänen kanssaan. Canon ei mitenkään liikaa tarjoile Potterin perheen keskusteluja, joten pienimuotoisen lepertelyn otin mielelläni vastaan. Loppu oli tosi kiva, mutta samaan aikaan luonnollisesti pahaenteinen! Vähän sitä siinä toivoi, että Peter olisi ollut luottamuksen arvoinen, mutta niinhän siinä ei käynyt. :(

Minä pidin tästä paljon, tämä oli kivan tunnelmallinen ja Potterien perhearki oli suloista. Toki melankolinen juonne oli matkassa koko ajan, mutta se teki tästä vaan mielenkiintoisemman. Tykkäsin myös kovasti tän tekstin nimestä. Kiitos tuhannesti tästä tekstistä!
Otsikko: Vs: Ennen auguurinlaulua (S, Lily/James, syksyinen one-shot)
Kirjoitti: Rowena - 30.03.2021 18:09:12
Vuorna,

kiitos ihanasta kommentista! Tuli tosi hyvä mieli sitä lukiessa. Hauskaa, että olit tämän syksyisen tunnelmoinnin löytänyt tuolta Notkon perukoilta 😊. Muistan tosi hyvin hetken, jona tää tarina syntyi, niin oli kiva päästä pienelle aikamatkalle (en oo tätä tekstiä aikoihin lukenut).

Kaikkea ihanaa sun kevääseen!