Finfanfun.fi

Originaalit => Pergamentinpala => Aiheen aloitti: Sokerisiipi - 06.03.2017 01:22:56

Otsikko: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään | K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 10/10
Kirjoitti: Sokerisiipi - 06.03.2017 01:22:56
Nimi: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: slash, draama, angst
Paritus: Heikki/Kalevi
Yhteenveto: Se oli pitänyt haudata ja unohtaa, jotta me oltiin saatettu pysyä ystävinä, mutta –

A/N: No huh. Yritin kirjoittaa tätä uutenavuotena, mutta ei siitä monenkaan yrityksen jälkeen tullut mitään. Hautumisaika teki kuitenkin hyvää, ja sain tämän tänään valmiiksi. Joskus lupasin, että kirjoittaisin Havahdumme samaan ukkoseen (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=42685.0) (K-18) johtaneista tapahtumista, ja tässä se siis on. Puolitoista vuotta tästä hetkestä eteenpäin, niin Ukkonen alkaa.

Kiitän tässä samalla siitä, että Heilevi sai finipikareista hopeaa Vuoden paritus -kategoriassa!! Tämähän meinaa siis sitä, ettei Heilevi ollut iso juttu vain minulle viime vuonna! Wuhuu, jaettu ilo, sen suurempi ilo!!

Omistan tämän tekstin kaikille, jotka tästä parituksesta jotain iloa saavat! Olette ihania murusia ♥︎


Tämäkin hetki saa jäädä pimeään

sä oot käynyt jo liiankin syvällä
nyt sun mieli on kuin puro keväällä
virta houkuttaa ja sua pelottaa
mee silti kahlaamaan

(Iisa – Nimimerkillä)

Helmikuu 2019

I

Heikki

Kalevi tuskin piti minua kummoisenakaan vastustajana. Olin lähes absolutistin maineessa, vaikka ainahan mä olin seurassa juonut siinä missä muutkin. Siksi oli kai sopivaa olettaa, etten mä mitään shotteja osannut vetää, mutta yhden asian yliopistossa oppi väkisinkin, nimittäin ryyppäämisen perusteet.

En ajatellut mitään, kun join väkevää väkevän perään. Lasit kilahtelivat, ihmishälinä sekoittui musiikkiin ja baarin valaistus ihmetytti. Olin Kalevia nopeampi. Miehen ilme oli aivan loistava. Se ei millään voinut uskoa hävinneensä just mulle.

”Jumalauta, Heikki!” Kalevi huudahti ja heitti kätensä mun olkapäiden ympäri. ”Uusi shottimestari, vedä tosta!”

Mies ojensi mulle viimeisen shottinsa, ja mä join.

Kalevin riehakas nauru nielaisi koko maailman.

Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 1/10
Kirjoitti: Sokerisiipi - 06.03.2017 11:29:19
II

Kalevi

Ulkona oli satanut lunta ja satoi yhä. Se teki suunnan arvioimisen vaikeaksi. Seisahduin ja yritin ajatella humalani lävitse. Valkoisuus häikäisi silmissä eikä ajatuksista meinannut saada enää kiinni. Katsoin, miten lumihiutaleet putosivat Heikin hiekanruskeaan tukkaan. Oliko se ollut nuorempana blondimpi, sellainen vehnäpää?

”Kai sä tiedät, minne mennä?” Heikki huohotti. Tajusin jököttäväni siinä kuin mikäkin idiootti. Lunta tuiskutti, ja Helsingin alituinen tuuli kävi kasvoihin. Nyt himaan ja äkkiä.

Heikki ravasi sellaista vauhtia, että sain suunnilleen juosta mukana. Helvetin hujoppi. Huomasin puhuvani mitä sattuu. Olin juonut liikaa, mutta ei se ollut vain sitä.

Kielletty tunne värähteli huulilla enkä mä viidessäkään vuodessa unohtanut tarpeeksi.
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 2/10
Kirjoitti: Sokerisiipi - 07.03.2017 12:06:59
A/N: Mielipiteitä olisi mukava kuulla :)


III

Heikki

Kalevi ei saanut kotioveaan auki. Ei munkaan motoriikka ollut enää entisensä, mutta uskoin osaavani vielä tuon verran.

”No nyt”, se puuskahti, mutta pudottikin avaimensa.

”Anna mä”, yritin sanoa ja tarttua avaimiin, mutta Kalevin koura oli nopeampi. Sen kyräilevä, lähes vihainen katse häkellytti. ”Mikä tuli?”

Mies hypisteli avaimiaan kuin olisi hermostunut. Mitä se muka hermoili? Koko illan Kalevi oli ollut loistavalla tuulella. En käsittänyt, mikä olisi voinut kääntää sen mielialan niin rajuun laskuun.

”Anna mulle tilaa.”

”Kuinka paljon tilaa sä oikein tarvitset?”

”Jumalauta”, Kalevi puuskahti ja nappasi mua takin rinnuksista. Nyt se lyö mua, ehdin ajatella, mutta ei se mennytkään niin.
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 3/10
Kirjoitti: Parris - 07.03.2017 12:55:35
En oo Heileviä lukenut oikeastaan yhtään aiemmin, mutta mikä ettei sitten aloittaa tällä. Sen verran tiedän, että parivaljakolla on kuitenkin historiaa keskenään, niin esimerkiksi viittaus siihen, ettei Kalevi ole "unohtanut viidessäkään vuodessa tarpeeksi", on jotenkin aika haikea. Joistain ihmisistä vaan on vaikea päästää irti. Muutkin kohdat, jotka liittävät tän rapsusarjan osaksi pidempää kokonaisuutta ja aikajanaa ("absolutistin" maine kaveriporukassa, pohdinta siitä miten Heikki on muuttunut), ovat tosi kivoja.

Tykkään siitä, että jokainen näistä rapsuista kuvaa aika tarkasti tietyn tilanteen tuolta illalta. Tykkään myös näkökulman vaihtumisesta, että pääsee molempien pään sisään ja huomaa sen, ettei ole kumpikaan tainnut unohtaa. Rapsumuoto toimii kivasti, kunkin rapsun loppu on tuonut jännän näkökulman juuri siihen kohtaukseen - ja etenkin nyt tässä viimeisessä melkoisen cliffhangerin. :D

Hoh, kunhan nyt siis horisen jotain, että kiinnostavia ovat ja taattua Sokru-laatua. :D Tack för de här, palaillaan asiaan ~

// Ai niin, ja tykkäsin paljon myös tuosta tekstin aloittavasta lyriikkalainauksesta. Antaa aika pelottavankin sävyn kokonaisuudelle. :p
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 3/10
Kirjoitti: Hilla - 07.03.2017 21:07:34
Ei Kalevi voi saada niin paljon tilaa kuin tarvitsisi. Tarve on henkinen ei fyysinen ja siinä ei ulkopuoliset juuri auta.
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 3/10
Kirjoitti: Sokerisiipi - 10.03.2017 11:43:37
Bluji: Oo, tervetuloa heilevin pariin (voipi olla, että matkalippu on vain yksisuuntainen, mutta ei se ainakaan minua haittaisi :D) ja hyvä, että tämä avautuu sellaisellekin, joka ei ole muuten heileviä lukenut. Se on aina hyvä. Olin todella vaativa tämän suhteen, että raapaleiden pitää olla tasan 100 sanaisia, joten ihanaa kuulla, että se toimii ja näyttää/kuulostaa hyvältä ^^ Ja tuo Iisan kappale on niin Heilevi-biisi, ettei ole tosikaan (kiitos Aurooralle <3) Kiitos kommentista!!

takkuinen: Kalevi on niin intiimipelkoinen ja Heikki pamauttelee niin lujaa sen muureja, että miestä hirvittää. Kiitos kommentista!!

A/N: Kaksi osaa kerralla :>

IV

Kalevi

Tönäisin Heikin kauemmas ja avasin sen saatanan oven. Hapuilin valonkatkaisijaa, mutta se sanoikin räts, ja me jäätiin kompuroimaan pimeään.

”Vitun hienoa.”

”Äläs nyt.”

Yritin kumartua avatakseni kengännauhat, mutta Heikillä oli sama aikomus. Meidän päät kolahti tuskallisesti yhteen, ja mä rojahdin perseelleni.

Heikki alkoi hihittää. Pian se tunari kompastuikin mun seuraksi.

”Kai sua edes vähän hymyilyttää?” Heikki kysyi. Kavahdin, kun tajusin, miten lähellä se oli. Mulla oli vaikeuksia ajatella tai edes hengittää, koska Heikin tuoksu ahdisti mut eteisen kaappeja vasten.

”Ootas”, Heikki sanoi, mutta en totellut. Kosketin sen lumesta kosteaa tukkaa. Mun huulet osuivat pimeässä Heikin nenään, ja viimein mua hymyilytti.
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 3/10
Kirjoitti: Sokerisiipi - 10.03.2017 11:44:33
V

Heikki

Me jatkettiin mehulinjalla ja muisteltiin menneitä. Nostalgisointi nostatti aina mieltä. Kahdeksan vuotta kestäneeseen ystävyyteen mahtuikin paljon, mitä muistella.

”Abivuosi oli hieno vuosi”, Kalevi kehaisi.

”Legendaarinen”, myöntelin.

Viimeiseen lukiovuoteen oli mahtunut kaikkea mahdollista penkkareiden ja ylioppilaskirjoitusten lisäksi.

”Syksyllä Joni pölli Norssin kusipäiltä auton, talven alussa Tino sai litsarin keskellä koulupäivää ja talvella oli se eeppinen lumisota. Ja sit keväällä…”

Kalevin ääni hiljeni, ja multa meinasi pudota lasi kädestä. Tiesin, että kumpikin ajatteli samaa asiaa, josta me mieluummin oltiin vaiti ja syystä. Se oli vaarallinen puheenaihe.

”Se Jämsän reissu?” yritin pelastaa tilanteen. Kalevi hymähti, ja juttu jatkui. Me oltiin yhä turvallisella maaperällä.
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 5/10
Kirjoitti: Parris - 10.03.2017 21:41:26
Lainaus
tervetuloa heilevin pariin (voipi olla, että matkalippu on vain yksisuuntainen, mutta ei se ainakaan minua haittaisi :D)

Ei minuakaan, kuules, että ihan hyvä vaan. Vaikuttavat ihan mahtavalta parivaljakolta, ihme etten oo aiemmin päätynyt niinkään keskittymään heihin! :D

Tykkään siitä, että näissä kahdessa raapaleessa oli hauskan kaksijakoinen tunnelma. Että toisaalta niissä aistii edelleen sellaisen angstisen vivahteen, kun kaksikon välillä on vuosien varrella kasaantunutta jännitettä, mutta silti päävibana näistä nousee tuo huumori - räksähtelevät lamput ja kompurointi pimeässä eteisessä, ja muistelu ihan hulluista jutuista kouluajalta. Kaikkea ei myönnetä, mutta onko tarvekaan, kun kerran on niin paljon muutakin hyvää ja hienoa?

Eli kauheasti tyksin ja jatkoa toivon pian, sen verran kivoja pikku lukuhetkiä nämä tarjoavat. <3

// Ja voi vitsit, nyt heti tajusin tähän perään että heh-heh, tuo eteishetki nelosrapsussa sai jäädä pimeään. *badum-tsh*
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 5/10
Kirjoitti: Sokerisiipi - 11.03.2017 20:00:50
Bluji: Tervetuloa siis hyvin pitkälle matkalle! Ota mukava asento ja katsele eturivistä, mitä nämä keksivät toistensa pään menoksi :D Noo, eihän tätä menoa jaksaisi hyvällä tujauksella huumoria ;) Haha, hyvä kirjaimellinen oivallus nelosrapsussa. Sitä en ollutkaan suunnitellut ihan noin, mutta aina hauskaa, miten joku toinen nappaa tekstistä merkityksiä, joita ei ole itse edes tarkoittanut laittaa sinne. Kiitos kommentista!!

VI

Kalevi

Tarinat ja syvälliset ajatukset, joissa oli tujaus humalaista mielenvikaisuutta, saivat meistä otteen, ja me vaan puhuttiin sensuroimatta sanaakaan. Heikin kanssa puhuminen oli välillä niin uskomatonta. Joskus mies jopa ennakoi mun sanoja ennen kuin edes sanoin ne.

Sellaisina hetkinä mun teki mieli suudella Heikkiä. Ei vittu.

Pakenin Heikkiä ja houkutukseen kuiskuttelevia ajatuksiani vessaan. Jääkylmää vettä kasvoille, jos se vaikka tekisi musta jälleen selväpäisen ja riippumattoman.

Jees. Olen vahva. Ei mitään hätää.

”Mäkkäristä saa parhaat taudit”, infosin.

Se johtui Heikin ilmeestä, siitä pienestä, lähes huomaamattomasta hymystä, joka sysäsi mut yli rajojeni, jotka olin vannonut tuntevani.

Ja jumalauta sitä suuta oli pakko suudella.


A/N: Mäkkäriheitosta kaikki kunnia Tuiskulle :3
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 6/10
Kirjoitti: Räntsäke - 12.03.2017 10:40:18
Heissaan!

Onpa hännää lukea vaihteeksi sellaista raapalesarjaa, joka tosiaan koostuu tällaisista oikeasti lyhyistä pätkistä. Oletan, että olet pysynyt aika tiiviisti siinä sadassa sanassa näitä kirjoittaessa. :) Ihan kiva näin, ja ovat oikein toimivia tällaisina pikku palasina. Saat kivasti kaiken olennaisen näihin mahtumaan, tunnelman tavoitettua ja ääh... no, sä nyt olet vain niin mielettömän taitava kirjoittaja! <3

Mulla on nyt vähän semmoinen vaihe, että luen finistä vähemmän tekstejä, mutta totta kai sinä ja heilevi herätätte minunkin uinuvan lukuintoni henkiin. :D Nää jätkät on ihan parhautta. Voi eiii tuota vaivautunutta tunnelmaa ja sähköisyyttä, mikä näistä välittyy tänne asti, kun tekisi niin kauheasti mieli, mutta ei sitten kuitenkaan voi... Tiedän itse asiassa tuon tunteen. Vähän vastaavassa tilanteessa kun itsekin nyt elän. Joten ehkä Heilevi juuri siksi puhutteleekin minua tällä hetkellä erityisesti? Mahdollisesti.

Noniin, lopultakin ne pussas! <3

Jään odottelemaan jatkoa. :)
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 6/10
Kirjoitti: Sokerisiipi - 12.03.2017 13:16:44
Ränts: Heii <3 Joo, tämä on tällainen niukka tasan 100 sanoista koostuva rapsusarja. Huomasin tunnelman särkyvän, jos kirjoitin yhtään pidemmin. Huisin ihanaa, että lukukokemus on ollut hyvä!! ^^ Hihii, hienoa, että minä ja typerät poitsuni herättelevät lukuintoa! Oijoi, minäkin tiedän sen tunteen, kun haluaisi jotain jostakin ihmisestä, mutta ei voi/saa jostakin syystä. Ei ole kiva tilanne, mutta antaahan se omanlaistaan perspektiiviä tällaisiin tarinoihin. Joo, lopultakin pussailua! Kiitos ihanasta kommentista! <3

VII

Heikki

Olin humalassa ja onnellinen. Kalevi oli puhelias, rento ja hymyileväinen. Jutut sinkoilivat hieman tärähtäneesti, mutta jotenkin me pysyttiin mukana. Yö saisi sittenkin mukavan päätöksen eikä mua edes hirvittänyt seuraavan aamun todennäköinen krapula.

Kun Kalevi nousi, mua harmitti ja hirvitti, että mitä nyt, sanoinko jotain väärin, mokasinko jotenkin? Kalevin virnistys rauhoitti.

”Kusitauko”, se sanoi, veti kätensä lippaan ja peruutti vessaan yllättävän sulavasti kuin ei olisi koko iltana mitään mehua vahvempaa juonutkaan.

Nousin ylös venyttelemään jumittunutta selkääni. Kalevi palasi nopeasti. Sen leualta valui vesipisaroita.

Kalevi sanoi jotain tyhmää, mutta kohta mies oli aivan mussa kiinni, ja helvetti suuteliko se mua?

Taisi suudella.
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 7/10
Kirjoitti: Sokerisiipi - 12.03.2017 20:41:33
A/N: Seuraava osa oli pitkän aikaa hyllytettynä ja yritin kirjoittaa tätä toisella tavalla, mutta palasin lopulta alkuperäiseen, koska Heikin vika repla on vain niin mainion karkea. Suorastaan epäheikkimäinen, mutta ehkä juuri siksi loistava? No, ilmaiskoon kukin asiasta rehellisen mielipiteensä :D

VIII

Kalevi

Heikin tukka oli yhä sulaneesta lumesta kostea ja sen suu lämmin, voi luoja, miten lämmin. Olin kananlihalla, mutta en mä oikeasti tätä tahtonut – vittu, näin ei voinut käydä.

Heikki päästi tukahtuneen äänen. Kai se oli järkyttynyt. Oli sillä kyllä syytäkin, kun sai mut tällä tavalla päälleen täysin odottamatta. Helvetti, miten typerä mä olin. Humala sai mut tuhlaamaan vuosia kuin ne olisivat sekunteja.

Vetäydyin nopeasti, mutta kallis vahinko oli jo tapahtunut.

Heikin siniset silmät olivat suuret ja hämmentyneet. Oli pakko katsoa muualle. Hävetti niin saatanasti.

Kolahti. Päädyin seinän ja Heikin väliin.

”Vittu”, hengähdin.

”Sitä ei ole tarjolla”, Heikki kuiskasi mun huulille.
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 8/10
Kirjoitti: Parris - 13.03.2017 21:54:51
(No niin, ihan hyvä että saatiin tuollainen tylsä UST-vaihe alta pois! :p)

Lainaus
Se johtui Heikin ilmeestä, siitä pienestä, lähes huomaamattomasta hymystä, joka sysäsi mut yli rajojeni, jotka olin vannonut tuntevani.

Niinpä, sitä luulee tietävänsä, mihin asti pystyy päästämään itsensä, mutta etenkin tuollaisessa vähän tuhdimmassa humalassa kontrolli pettää helposti :D

Tykkään siitä, että sun kertojaäänet uskaltaa käyttää kirosanoja. Ne on oikeisiin kohtiin aseteltuina hienon voimakas tyylikeino, ja tässä sopivat kivasti kans tähän koko tunnelmaan. Ne osuvat napakoiksi ilmauksiksi noihin paikkoihin, joissa Heikki ja Kalevi pelkäävät tehneensä jonkin virheen, mikä on toimiva ratkaisu.

Ja tässä viimeisimmässä rapsussa tykkään tuosta ekan lauseen kuvailusta. Se miltä toinen ihminen tuntuu, kun on humalassa, ja näön sijaan muut aistit korostuvat. Ja hei, ihan hyvä että pidit tän version, koska toi viimeinen repla on kultaa. :D (En sitten siitä heikkimäisyydestä tiedä sanoa, mutta whatevs. :p)
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 8/10
Kirjoitti: Hilla - 14.03.2017 07:28:11
Hyvä että sentään Heikki tiesi, mitä on tai ei ole tarjolla, kun Kalevin toiminta vaikutti siltä, että hän katsoi sitä hidastettuna vasta jälkikäteen.
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 8/10
Kirjoitti: Sokerisiipi - 14.03.2017 11:46:24
Bluji: Tylsä UST-vaihe, vai niin :D No, se on kyllä ihan totta näiden kanssa, että nämä ovat silleen juueijuuei niin monta vuotta, ettei tosikaan. Ovat vaikeita ja tyhmiä (plus Katariina!) Juu, Kalevi kuvittelee olevansa itsekontrollin mestari, mutta humalassa senkin estot on veks ja se voi toimia impulsiivisesti. Kirosanat on Kalevin tavaramerkki :D Kiva, että ne toimii eikä tule liian isoina annoksina! Haha, vika repla on kyllä kultaa. Kiitos taas ajatuksiesi jakamisesta! <3

takkuinen: Onneksi Heikki on Heikki ja vähän humalassa :D Kiitos kommentista! <3

A/N: Vikat osat, huu! Mitä mieltä?

IX

Heikki

En tiennyt, mitä sanoa tai tehdä. Tämä tuntui mahdottomalta. Kalevi sanoi silloin, ettei enää ikinä. Meidän ystävyyskin oli hetkeksi katkolla kevään vuoksi. Se oli pitänyt haudata ja unohtaa, jotta me oltiin saatettu pysyä ystävinä, mutta –

(miksi se tuntui yhä niin helvetin hyvältä?)

Kalevi päästi irti ja katsoi heti pois.

Viisi vuotta valui kuin puro meidän välistä. Virtaus toi mukanaan kipeitä muistoja. Kalevi vei mut takaisin ja teki musta taas teinin, ja kaikkihan tiesivät, miten ahneita teinit olivat.

Pää ei toiminut, mutta keholla oli aivan oma tahto. Suutelin lujaa ja malttamattomasti. En ajatellut, en voinut. Tahdoin vain enemmän tätä, juuri tässä.
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 8/10
Kirjoitti: Sokerisiipi - 14.03.2017 11:47:36
X

Kalevi

Me suudeltiin, ja se oli täydellistä. Juovuin Heikistä, sen kaipuunsekaisesta kiihkosta ja huulista, jotka muistuttivat mua unohdetusta mielihyvästä. En tajunnut, miten olin saattanut pakottaa itseni unohtamaan tämän nautinnon. Se oli niin väärin. Mikä vittu oli ollut mulle tätä tärkeämpää?

Tukistin Heikin tukkaa enkä voinut irrottautua. Jos tämä päättyisi, muistaisin syyni ja unohtaisin taas.

Väsymys hiipi salakavalasti ja suudelma päättyi. Nojasin Heikkiin ja hengitin sen kaulaan. Ei ollut mitään ratkaisua. Me oltiin yhä siinä samassa umpikujassa kuin abikeväänä. Tämä oli taas vain niitä humalaisia virheitä eikä muuta.

”Mennään nukkumaan”, kuiskasin. ”Tätä ei tapahtunut.”

Päästin irti, kuten silloin. Niin mä aina tein.
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 10/10
Kirjoitti: Hilla - 14.03.2017 20:01:13
Kalevi pystyi kuittaamaan tapahtuneen tuolla, mutta Heikillä se aloitti lumipallon hitaan liikkeen.
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 10/10
Kirjoitti: Tuhisija - 19.03.2017 23:30:22
No niin! Ihanaa että sait tämän viimein uunista ulos ja valmiiksi. Olenkin kaipaillut Kalevia, joka on ihan "abikeväällä ei tapahtunut mitään" mutta silti sillä on tuo kipinä, joka leimahtaa Heikistä ajoittain :3 Ja aika pitkään olivatkin pojat (miehet) osanneet pitää kaiken keväällä tapahtuneen jossain muistojen syövereissä (ainakin Kalevi).

Alku oli aivan loistavan rento ja ihanan lämmin kaverillisesti! Muutenkin tunnelma oli aivan ihana ja Heikin toteaminen siitä, että ryyppäämisen perusteet oppi yliopistossa oli loistava :'D Heikin ajatukset tuntuivat olleen tyytyväisesti ihan poissa abikevään tapahtumista, kunnes Kalevi oli pussannut sitä nenänpäähän ja tuli puhe abikeväästä, mutta Kalevin mieli tuntui horjuneen jo aiemmin itse aiheessa. Ja Heikissä itsessään, kun se pohti Heikin hiustenväriä  ja muutenkin hermoili ovea aukaistessaan ja hoh hoh :D Selvästikin vaikka Kalevin on helpompi kuitata mennyt vain menneeksi ja lakaista se maton alle niin sillä tuntuu kuitenkin rakoilevan jotenkin "helpommin" tai enemmän tuo unohtaminen kuin Heikillä. Nyt en löydä fiksuja sanoja tuon sanomiseen mutta kuitenkin! Kalevi yrittää niin kovin unohtaa ja olla muistamatta että ne tunteet ja muistot nousevat välillä ehkä väkisin pintaan.

Ja tuo eteisen kohtaus oli hieman kuumottava, sellaisella vilpittömällä tavalla. Kalevi ajautuu nurkkaan Heikin läheisyydestä, mutta jokin saa siitä otteen ja saa sen hapuilemaan Heikin kosteaa tukkaa ja ohjaamaan huulet Heikin nenälle. Aww, Kalevi joutui Heikin huumaan hetkellisesti. Näistä kahdesta näkee tässä lyhyessä rapsutarinassa kuinka ne molemmat ovat yrittäneet ja yrittävät epätoivoisesti unohtaa ja haudata menneen, mutta eivät vain kykene siihen, koska se jännite ja kipinä vain on siellä. Melkein sammuneena, mutta se silti saa välillä voimaa jostain äkillisestä tuulenpuhalluksesta. Abikevään kipinä ja jännite on kyllä tässä yhä läsnä. Sellaisena viettelevänä. Varsinkin Kalevia viettelevänä ja kiusaavana. Ja mä niin rakastan tämän tekstin Kalevia, tuota muistot ja tunteen kieltävää ja piiloon painavaa miestä, joka ei kuitenkaan osaa pysyä erossa Heikistä. Nngh. Mööpeli-Kalevi all the way :3 Vaikka se onkin myös vähän rasittava, mutta hyvällä tavalla. Argh.

Ja ja näiden suutelot... Molemmat ovat selvästi hämillään tilanteesta, koska oli sovittu juttu, että näin ei enää tapahdu eikä sitä tapahtunut abikeväänäkään, ainakaan Kalevin mielestä. Ja sitten herra mätkähtääkin Heikin huulille ja avot. Totta kai Heikki on hyvin hämmentynyt ja ihmeissään, mutta totta kai siitä tuntuu myös hyvältä edelleen ja se edelleen haluaa Kalevia. Mä voin niin hyvin nähdä koko skenaarion päässäni ja oon ihan ngh, koska siis nämä kaksi nyt jumalauta. Mä en jotenkin aina kestä näitä, koska tulee hirvittävä turhautumisen olo, kun oon vaan silleen, että älkää olko mööpeleitä! :'D Mutta toisaalta on kivaa kun ne on mööpeleitä ja kaikki on vaikeaa ja hankalaa eikä kaikki menekään juuri niin kuin pitää. Näissä kahdessa vain on niin paljon sähköä, niiden välillä on niin paljon jännitettä, jonka täytyy välillä purkautua.

Tykkäsin tästä lyhykäisestä sarjasta tosi paljon! Oli aivan mainio keino kirjoittaa tämä sadan sanan raapalein, muoto oli siis miellyttävä ja jotenkin sinä aina vain saat hyvin vähäisiin sanamääriin mahtumaan paljon asiaa, tunnetta ja tunnelmaa. Varsinkin vielä näin kymmenessä osassa. Kadehdinkin aina siun raapaletaitoja :D Tekstissä vilahteli myös kivoja lauseita, joista yksi lemppareistani oli tuo, kun Kalevi pohti, että humala sai sen tuhlaamaan vuosia kuin ne olisivat olleet sekunteja.

Wää, onneksi meillä onkin tästä jo jatkoa tiedossa, joten ei tarvitse jäädä repimään tukkaa päästään, että mites tästä eteenpäin :'D Kiitos paljon tästä, Heilevistä on aina ilo lukea ♥
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 10/10
Kirjoitti: Arte - 26.03.2017 10:44:14
Voi Heilevi! ♥ Kyllä nämä kaksi ovat niin intohimoisia ja kiihkeitä että jään vaan tänne aukomaan suutani sille, että eikä, taas se loppui! Osaat kirjoittaa näille niin hienoa jännitettä, että omaakin vatsaa oikein vihlaisee ja tulee ihan sellainen tunne, että itsekin olisi mukana kaikessa ja olisi niin tunteidensa vietävänä ja ah. Suorastaan raakaa, että tämä loppuu näin äkkinäisesti!

Kylläpä pojat olivat osanneet olla kauan irti toisistaan! Viisi vuotta ilman mitään välikohtauksia ja nyt taas tämä. Voi toisia. Tahtoisin vaan halata näitä ja työntää samaan sänkyyn ja sanoa että kiehnätkää siinä nyt ihan rauhassa ilman mitään häiritseviä ulkomaailman ajatuksia. Voi.

Nämä on niin ihania. Kirjoita lisää lisää lisää! ♥
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 10/10
Kirjoitti: Nuutti| - 29.03.2017 15:21:43
Siis voi mikä ihana! Heilevi on kyllä yks niitä parituksia joita en joskus ois ajatellutkaan näin toimivana kaksikkona. Joskus alkuajoista vähän kyllä kurtistelin kulmiani ajatukselle Heikin ja Kalevin tosirakkaudesta, mutta ekat luettuani täytyy myöntää, että vei ne munkin sydämeni.

Onneksi tästä on jo jatkoa, koska typerä Kalevinperkele kun olet tuollainen nynny. Ja toi Heikin vittua ei ole nyt tarjolla heitto, miten loistava!😍

Kiitos tästä, oli ihana ❤️
- Veeru
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 10/10
Kirjoitti: Sokerisiipi - 11.04.2017 16:54:38
Hilla: Ei Kalevikaan ihan pystynyt hautaamaan tunteitaan. Tästähän tosiaan seurasi puolentoista vuoden ajan kännitekstareita- ja puheluita Heikille, joka lisäsi jälkimmäisen hämmennystä, että mitäs täällä oikein tapahtuu. Mutta kyllä, Heikkiä tämä tapahtuma jäi kahertamaan ja tsädäm, Ukkonen tapahtui :D Kiitos kommentista!

Tuhisija: Joo, onhan tässä pitkä aika abikeväästä, mutta koska miehet ovat edelleen läheisesti tekemisissä (ovathan ne parhaita kavereita), oli vain ajan kysymys ennen kuin jotain taas tapahtuisi (ja tietysti kännissä, koska näillä on kaava! :D) Kalevi käyttää niin paljon aikaa siihen "unohtamiseen" ja asioiden maton alle lakaisemiseen, kun taas Heikki on käsitellyt asian ja jatkanut eteenpäin, niin sen takia sitä ei kummittele nuo asiat samalla tavalla kuin Kalevia, joka sit sen takia hairahtuu helpommin ja vetää Heikin lopulta mukanaan. Hihii, jännite on kyllä edelleen siellä, valmiina herätettäväksi. Rakastan näiden välillä vallitsevaa tunnelmaa aina, kun ne on silleen, ettei ne tiedä, mitä tehdä, kun siinä on halua ja kaipuuta, mutta myös ongelmia. Noo, ei Heikki pysty Kalevia vastustamaan, kun se noin innokkaasti tulee sen naamalle ja alkoholi on heivannut estot metsään :D Tämä oli kyllä haastava raapalesarja, mutta olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Ihanaa, että pidit ja kiitos hurjasti kommentista!

Arte: Hihii, ihanaa, että jännitettä on ja riittää! Sen nämä kaksi kyllä taitavat. Jep, viisi vuotta on pitkä aika! Heikki on päässyt yli, mutta Kalevi ei, ja kun toinen lankeaa, toinen seuraa perässä... Ihanaa, että tykkäilet. Kiitos kommentista!!

Nuutti|: Awww. Ihanaa, että Heilevi on vienyt sydämesi! Haha, Heikin heitto on totisesti kultaa <3 Kiitos kommentista!
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään, K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 10/10
Kirjoitti: Ricolette - 14.01.2018 11:17:41
Olin tosi iloinen, kun tämä napsahti mulle Vaihdokkaissa, sillä oon toki lukenut kaikki näistä kahdesta kertovat stoorit, vaikka en ole (muistaakseni) kommentoinut. Se asia saadaan ainakin nyt korjattua.

Tästä parista yleisesti sen verran, että nämä sekä toimii että ei toimi mulle. Näillä on mainio jännite, mikä tulee just pitkästä ystävyydestä, nuoruuden sekoiluista ja erilaisuudesta. Heikki haluaa analysoida, keskustella, ja Kalevi, öö, no nimenomaan ei tahdo. :D Siinä mielessä näistä on tosi kiinnostavaa lukea. Toisaalta mulle tulee välillä (varsinkin tuolla pidemmällä näiden elämässä) mieleen, että mihinkä asti se jännite kantaa ja onko jossain kohtaa vain aika antaa periksi ja todeta, että pelkkä ystävyys kantaa paremmin. Ehkä se fiilis tulee siitä shaibamäärästä, minkä Heikki on saanut niellä (ja toisaalta myös Kalevi).

No mutta, sitten itse tähän tekstiin! Tässä toimi tosi kivasti lyhyt mitta ja vaihtuva kertoja. Näillä on niin selkeät ja omanlaisensa äänet. Riehakas, onnellinen humala tuli hyvin esiin. Se fiilis kun toinen on jotenkin samalla humala-asteella. Pimeässä eteisessä kompurointi antoi jo esimakua tulevasta ja itse suudelma sitten, ah, miten väistämätöntä ja sittenkin vähän surullista. Varsinkin tämä lause oli ihan huikea, niin kuvaava: Humala sai mut tuhlaamaan vuosia kuin ne olisivat sekunteja. Musta on aina niin kiehtovaa, kun yritetään lakaista joku menneisyydessä tapahtunut asia syrjään, vuodet vierii ja kaikesta tulee jo aika kevyttä ja helppoa, mutta sitten joku aika pieni asia saa kaiken nyrjähtämään taas paikoiltaan. Eli tässä ollaan kyllä Heilevin ytimessä!

Tästähän ne ongelmat sitten vasta alkavat. Oh boys. Mutta kiitos tästä tarinasta! Olet hämmentävän tuottelias kirjoittaja, ja tekseissäsi on just mulle sopivassa suhteessa kepeyttä ja angstia. Jään tuolla toisaalla seuraamaan, miten näiden kahden lopulta käy.
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään | K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 10/10
Kirjoitti: Ripple - 24.07.2018 08:06:05
Kiva lukea näitä minipätkiä, se on niin ripeää, vaikka toisaalta kaipaankin syvempää infoa  :) Mua niin inhottaa kun jää aukkoja joista en välttis saa koskaan tietää sen enempää ;D Mitäs tässäkin mahtoi tapahtua näiden jälkeen? Ja mitä Heikin mietteet mahtoi olla. Pakkohan sen oli kata muistaa. Hmmhmm. No en tiiä saanko tietää kun luen seuraavan, mistä se sit jatkuukaan. Sit mua hämää kun en tiiä yhyään mitä nää touhuaa nykyään vaikka kaikilla on ollut uudet menot jo ties kuinka pitkään  :D Mitäs nää Helsingissä, mitä kukakin tekee tai opiskelee. No maltan mieleni, ehkä saan vielä tietää.

Jotenkin suloisen surullista noi Kalevin fiilikset. Viidenkin vuoden jälkeen Heikki vaikuttaa siihen noin. Kräts, aika sydäntä särkevää. Tykkään kun oot kirjoittanut näille näin pitkän tauon. Se jos joku saa vakuuttumaan mutkin siitä, että näillä on todellakin jotain erityistä välillään. Mielenkiinnolla jatkan luku-urakkaa ::) :-*
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään | K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 10/10
Kirjoitti: Sokerisiipi - 16.07.2019 20:43:53
Ricolette: Oo, en tiennytkään, että Heilevi on sulle tuttu paritus! Mut kiva, että tämä teksti osu just sulle Vaihdokkaissa ^^ Haha, tiedän kyllä, mitä tarkoitat näiden toimivuudella ja toimimattomuudella. Onhan näillä ihan hirveet määrät paskaa välillään, ja nämä kaksi ovat niin erilaisia, että usko meinaa välillä pettää itse kirjoittajallakin ::) Mutta silti ne vain ajautuu toistensa luokse ja iholle, ja kaiken sen vaikeuden ja himon alla on hurja määrä rakkauttakin. Tämä tarina heistä on yksi omia suosikkeja, kivaa, että säkin tykkäsit ja tässä oltiin kyllä just Heilevin ytimessä. Olen ollut ehkä turhankin tuottelias, etenkin Leimahduksia -sarjan suhteen, mutta no, mitäs olen niin näiden hahmojen lumoissa ;D Mahtavaa, että tykkäilit ja kiitos kommentista!!

Ripple: Tästä nimenomaisesta tarinasta syvempää infoa ei valitettavasti saa. Tämä on enemmänkin sellainen fiilistelykokonaisuus, joka keskittyy yhden illan tunnelmiin ja tunteisiin. Näillä on todellakin jotain aivan erityistä, niinpä. Kiitos kommentista!!
Otsikko: Vs: Tämäkin hetki saa jäädä pimeään | K-11 | slash, draama | Heikki/Kalevi | 10/10
Kirjoitti: Astronautti - 24.07.2019 11:23:41
Tajusin itseasiassa vasta sen kämppisAUn lukemisen jälkeen, että tää Heikki/Kalevi taitaa olla vähän laajamittaisempi juttu kuin osasin, ja ajattelin koko hommaan tutustua sitten ajallaan. Eksyin nyt lukemaan tämän ja tykkäsin todella.

Vaikka nää raapaleet on kovin lyhyitä niin niissä on kuitenkin läsnä sellainen jatkuva menneisyyden aura joka tuntuu vaikuttavan kaikkeen. Mä ainakin kiihdyin ihan miten intensiivinen olo tästä jäi. Ja oon nyt vakaasti tiellä siihen, että oikeasti tykästyn tähän paritukseen kyllä kuollakseni.

Sulla on uskomaton taito hyvin pienellä määrällä tekstiä luoda tunteita ja tilanteita niin aidoiks, että tätä oli todella ilo lukea. Oon ehkä vähän sitä mieltä et raapaleet on tekstilajina tällaisissa kohtauskuvauksissa aivan uskomattoman tehokkaita, jonka sä tietysti todistit tässä kirjoittaessasi. Paljon tunnetta! Tykkään.

Oon myös voimakkaiden loppukaneettien suuri fani ja tää kolahti kyllä:

Lainaus
”Mennään nukkumaan”, kuiskasin. ”Tätä ei tapahtunut.”

Päästin irti, kuten silloin. Niin mä aina tein.

Suuri kiitos tekstistä ja palaan muihin Heikki/Kalevi teksteihin sitten uusien kommenttien kanssa!

-Astronautti