Title: Sulkee silmänsä ja kuuntelee
Author: FractaAnima
Genre: drama, angst
Rating: S
Pairing: Severus/Lily, James/Lily
Status: 2/2
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Raapalesarja
Haasteisiin:
FF100 sanalla 069. Ukkonen.
Luonnonilmiöistä
Aakkoshaaste
Otsikoinnin iloja (Tekstilainausotsikko)
Vuosi raapalehtien VI
OTS20 #2 (draama)
A/N: Luonnonilmiöistä -haaste oli selkeästi tän illan puuttuva palanen. Se avasi raapalehanat. Se ja muutama myrskykuva.
Sulkee silmänsä ja kuuntelee
Ulkona sataa. Severus seisoo katoksen alla, liian lähellä reunaa, ja nostaa kauluksiaan. Vesi tunkeutuu hänen iholleen asti, mutta hän ei välitä. Hän katsoo järvelle ja näyttää synkemmältä kuin taivas.
Tyttö nauraa niin, että piha kajahtelee. Taikasauva nostelee vedestä pylväitä yhä ylemmäs ja ylemmäs. Tytön paita on läpimärkä ja liimautunut hänen selkäänsä. Toinen vesipylväs kohoaa korkeammalle kuin tytön ja sitten kolmas ohittaa molemmat. Severus tunnistaa hahmot kaukaakin. Lupin ja Piskuilan seisovat puun alla viitat päänsä yllä sateensuojana, seuraavat vierestä kuten yleensä. Potter seisoo lähimpänä tyttöä, häilyy hänen ympärillään, on vähällä koskettaa koko ajan, odottaa tilaisuuttaan. Ja sitten on Musta, joka ei Severuksen onneksi osaa väistyä ajoissa vaan on kahden kipinöivän katseen tiellä ja nostaa vesipylväänsä korkeimmalle. Salama tavoittelee pylvästä, mutta pamahtaa lopulta tähtitorniin.
Severus näkee kuinka Potter hätkähtää ja kumartuu Lilyn ylle kuin suojaksi. Lilyn kiljahdus kiirii Severuksen korviin selkeämmin kuin ukkonen. Musta nauraa Potterin reaktiolle.
Severus sulkee silmänsä ja kuuntelee.
*
"Oletko varma, että jaksat valvoa?" Minerva kysyy pidellen ohimoaan, ukkonen saa hänen päänsä lähes halkeamaan. Severus nyökkää ilmeettömästi. "Minä korvaan tämän sinulle."
"Miten vain", mies siristää silmiään kuin hymyn elkeenä ja jatkaa partiovuoroaan puolella vuorokaudella. Häntä ei väsytä laisinkaan, sillä ukkonen jylisee linnan laitamilla.
Yö liikkuu hitaasti, eikä aamu ole valjeta ollenkaan. Severus seisoo tutun katoksen alla ja katsoo järvelle. Hän on tyytymätön. Myrsky ei ole yltynyt äärimmilleen, mutta näyttää jo pakenevan. Se ei jätä Severukselle vaihtoehtoja.
Sade hakkaa miehen kasvoja tämän astuessa pois katteen suojista. Nurmi moiskahtelee askelten alla. Matka järvelle on pidempi, kuin hän on laskelmoinut. Ainakin kaksikymmentä askelta pidempi. Hän miettii, miten on joskus voinut kuulla niin kaukaa.
Kun Severus on tarpeeksi lähellä, hän nostaa sauvansa ilmaan ja kohottaa jo pienellä liikkeellä vesipatsaan korkealle ilmaan. Hän kiepauttaa sauvaansa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Vesipatsas kasvaa ja kohoaa paljon korkeammalle kuin nuorten loitsijoiden vuosia sitten.
Severus puree hammasta yhteen. Hän on jo vähällä luovuttaa, vähällä antaa periksi, kun yhtäkkiä hän tuntee ilman sähköistyvän. Severus päästää irti. Samassa salama halkoo vesipatsaan miljooniksi pisaroiksi. Aika pysähtyy, ilma värisee. Taivas kuulostaa hetken siltä kuin se repeäisi, kunnes tulee hiljaista. Myrskyn silmässä Severus saattaa kuulla Lilyn nauravan.
Hän sulkee silmänsä ja kuuntelee.