Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: FractaAnima - 03.01.2017 18:59:31

Otsikko: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 7/7 raapaletta
Kirjoitti: FractaAnima - 03.01.2017 18:59:31: Title: Katumuskellot
Author: FractaAnima
Genre: angst, draama, dark
Rating: K11
Pairing: Sirius/Lily
Status: 7/7
Summary: Siriuksella piti olla vuosia aikaa odottaa.
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Raapalesarja

Haasteisiin:
Spurttiraapale IV kierros 6
OTS20#2
Vuosi raapalehtien VI
Yhtyeen tuotanto II (Damien Rice - Cheers Darlin' (https://www.youtube.com/watch?v=GzKFEx-wsJo))

A/N: Mun ei pitänyt osallistua spurttiin eikä varsinkaan alottaa mitään uutta tässä vaiheessa vaan keskittyä vanhoihin, mut minkäs teet. Haluun ~~syyttää~~ kiittää Odoa, joka tietämättään kannusti mua osallistumaan. Kiitän myös Saappaatonta, joka on aina muusailemassa ja muussailemassa (o_O) mun kanssa. Ja lopuksi haluan vielä omistaa tän Tikkikselle, jonka suurempaa Sirius/Lily shippaajaa en tiedäkään. Anteeks, että tää on näin surku. :-*

Katumuskellot

Cheers darlin'
You give me three cigarettes
to smoke my tears away

1. (hämärtyä)

Sirius ei tiedä kumpi lopulta on hämärtynyt nopeammin, hänen mielensä vai sellinsä. Ei sillä, että kumpikaan olisi koskaan ollut erityisen valoisa. Kahdessa vuodessa hukkaa helposti ajantajun - kahdessa vuodessa kiinni kahleissa, jotka aristavat hänen riutuneita ranteitaan. Iho hilseilee muualtakin kuin kahleiden alta, aina kaulasta isovarpaisiin saakka. Kasvojen peitoksi tai suojaksi on kasvanut risuparta, eikä miestä ole tunnistaa. Selleissä ei ole heijastavia pintoja, joten Sirius ei kavahda ulkoisesta olemuksestaan mitään yhtä voimakkaasti kuin pistävää hajua, joka ei turru. Haju saa hänet antamaan ylen lähes päivittäin. Ja vaikka haju ei turru, vaikka rintakehä ei lakkaa särkemästä, hulluuden partaalle hänet kuitenkin saa vain yksi asia - yksi sielua raastava ääni.

Siriuksella piti olla vuosia aikaa odottaa. Hänen koko elämänsä oli suunniteltu tai jätetty suunnittelematta vain yhtä päämäärää varten, ja nyt hänellä ei ole mitään siitä jäljellä. Hänellä on käsissään vain aikaa, tyhjiä vuosia vailla merkitystä, mutta ei mitään mitä odottaa.

Hänen päänsä sisällä soivat hääkellot.
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 1/7 raapaletta
Kirjoitti: FractaAnima - 03.01.2017 20:17:48: cassialma Mulla on vastavuoroisesti aina pakottava tarve saada tekstille otsikko, joka todella linkittyy tekstiin, joten. Olet oikeassa paikassa, toivon. :3 Täältä tulee lisää, kiitos kommentista nam. <3

A/N: Päivitystä heti, koska se tiistainkin rapsu. Ja sanoivat, että ihan hyvin voi päivittää kahdesti. o/

2. (tiili)

Lilyn katse ei tartu näkemäänsä, vaikka se pälyilee Siriuksen suuntaan jatkuvasti. Sirius seisoo etäämmällä nojaillen talon tiiliseinään. Hänellä on kädessään kuohuviinilasi, ja hän tuntee itsensä typeräksi, monestakin syystä.

Rintakehässä tärisee kummasti, kun Lily lopulta hymyilee keskustelukumppanilleen kohteliaasti, kerää helmansa ja kävelee kohti. Sirius tiukentaa vaistomaisesti otettaan lasista.

"Onko kaikki - olemmeko - ", Lily ei löydä sanoja.
"Kaikki on hyvin", Sirius virnistää leppoisasti. Hän on kiitollinen siitä, ettei hänen äänensä väräjä kuten lihas hänen rinnassaan. "Tämä on oikein." Se on ainoa vakava asia, mitä Sirius kykenee sanomaan.
"Niin", Lily vastaa ja katsahtaa ympärilleen kuin tarkistaen, ettei James ole lähettyvillä.

"Luulin, että lopetit", Sirius kohottaa kulmiaan nähdessään savukeaskin, jonka nainen näyttää taikoneen tyhjästä.
"Minua hermostuttaa. Otatko sinä?"

Sirius ottaa kolme: kaikki mitä on jäljellä.

"Senkin lurjus", Lily sähähtää.
"Minä tarvitsen niitä enemmän kuin sinä", Sirius virnuilee yrittäen sytyttää savukkeen ennen kuin jää kiinni tunteilusta.
"Vai niin", Lilyn katse eksyy.

"Olet kaunis morsian", Sirius sanoo.
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 2/7 raapaletta
Kirjoitti: FractaAnima - 05.01.2017 00:03:08: 3. (vähitellen)

Sirius on aina ollut sitä mieltä, että lopulta Lily tulee kyllästymään Jamesiin. Hän on sitä mieltä vielä silloinkin, kun hän istuu tuoreen avioparin keittiössä ja odottaa, että kahvi jäähtyy juomakelpoiseksi.

"Otatko kermaa?" Peter ojentaa kermakkoa Siriukselle, joka puhaltelee kuppiinsa.
"Minähän en kahviini mitään litkuja sotke", Sirius tyrmää kohteliaan ehdotuksen ärhäkästi. Peter vetäytyy itseensä ja Sirius huomaa Remuksen toruvan katseen. Se vain lisää nuoren miehen ärtymystä. Sinäkään et ymmärrä mistään mitään, Siriuksen tekee mieli huutaa, mutta hän polttaa mieluummin kielensä kuumaan kahviin. James kurtistaa kulmiaan.

"Musta juo kahvinsa aina mustana", Lilyn jäänrikkova naurahdus kuuluu tiskipöydän luota. Sirius nostaa päänsä ja on vähällä hymyillä Lilylle niin kuin hänellä on ollut tapana, mutta James nauraa jo ääneen. Lilyn lämmin hymy on suunnattu väärälle puolelle pöytää, tai niin Sirius ajattelee.

Vähitellen Sirius unohtaa kujeilevan hymynsä ja muuttuu yhä vain synkemmäksi. Kaikki syyttävät siitä hiljaa lähestyvää sotaa, vaikka oikea sota on jo käynnissä, Siriuksen rinnassa.
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 3/7 raapaletta
Kirjoitti: FractaAnima - 05.01.2017 14:57:27: cassialma Whiiiii, hei taasen. <3 Hyvä, että viihdyt, koska musta on alkanut tuntua, että viihdyn itsekin. o_o Iloksesi ilmoitan, että tämä rapsu on pidempi rapsu kuin aiemmat! Olet ihana, kiitos taas, nam. :-*

4. (riepu)

James syleilee Lilyä ja kuiskaa tämän korvaan jotain, mikä saa naisen kiemurtelemaan. Sirius puree hampaansa yhteen ja yrittää katsoa muualle, muttei kykene. Katse on liimautunut kahteen hahmoon, jotka sulavat yhdeksi.

He kaikki ovat taas pariskunnan kotona, he ovat siellä aina. Sirius ei voi paeta, mutta ei voi olla pakenemattakaan. Hän ottaa huikan oluestaan ja pamauttaa pullon vasten pöytää. "Menen röökille", hän ilmoittaa eikä odota ketään mukaansa.

Ulkona sataa, mutta Sirius huomaa sen vasta, kun on kävellyt jo useita metrejä terassin katoksen alta pihatielle päin. Sätkä palaa huonosti, ja Sirius keskittyy suojaamaan sitä kastumiselta enemmän kuin itseään.

Pihatieltä kuuluu askeleet. Sirius on jo valmis kertomaan Remukselle kaiken, hän tietää, että Remus ymmärtäisi lopulta kuitenkin.
"Oletko kunnossa?" Lilyn ääni repii kaiken rikki kesken heikon hetken. Sirius on litimärkä kuin uitettu koira. Hän katsoo naista kuin ihmettä.

He seisovat siinä, metrien päässä toisistaan ja katseet puhuvat enemmän kuin he tulevat koskaan puhumaan. Lilyllä on taikasauvansa päässä sateenvarjolumous.

"Miksi sinä?" Sirius kysyy happamasti.
"Jonkun piti tulla. He sanovat, että ymmärtäisin paremmin, että olen empaattisin", Lilyn kasvot ovat ilmeettömät. Sirius tietää, että sanojen takana on Remus, kukaan muu ei edes tiedä mitä se sana tarkoittaa.
"Ovat varmaan oikeassa", Sirius vastaa ja katsoo kuinka hänen sätkänsä katkeaa sateen pehmentämästä kohdasta kahtia. Purut varisevat maahan. Hän tuntee olonsa märäksi rievuksi, jota elämä käyttää lattialuuttunaan.

"Niin", Lily vastaa. "Tuletko sinä?" nainen katsahtaa lumoustaan merkitsevästi. Hän tarjoaa Siriukselle sateensuojaa. Sirius pohtii miltä tuntuisi suudella Lilyä sateessa. Ajatus on liian houkutteleva.

"Ei kiitos", hän vastaa ja kaivaa esiin uuden sätkän.
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 4/7 raapaletta
Kirjoitti: Isfet - 06.01.2017 13:14:05: Uuh, ääh, voi ei. Draamaa, en kestä, DRAAMAA! Ihana :-*

Ensinnäkin, Sirius/Lily on vain lähtökohtaisesti niin väärin, (melkein kuin James/Remus) mutta silti tavallaan toimii tässä. Varsinkin kuin tämä on kuitenkin vahvasti James/Lilyä. Ja ihanaa että mainitsit Peterin! <3

Tässä on hienosti tunnetta taustalla, kaikki nuo sanomatta jättämiset ja piilotulkinnat, se miten Sirius haluasi suudella Lilyä sateessa kuin siirappisessa rakkauselokuvassa. Minusta ei nyt irtoa enempää, ihana on.
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 4/7 raapaletta
Kirjoitti: Lunalotta - 06.01.2017 15:47:18: Oon hämilläni. Ensin luin Draco/Blaisea, ja nyt sit Sirius/Lilya. No, pitäähän sitä tutustua muihinkin parituksiin kuin Luna/Ginny (joka on muuten paras).
Angst tästä tosiaan huokuu, kun Sirius haikailee Lilyn perään. Mutta onko Lilyllakin jotain tunteita Siriusta kohtaan? Hmm. Sade, savukkeet ja lohduttomat ajatukset tuo kyllä angstisen tunnelman ihan luihin ja ytimiin saakka. Jään siis odottelemaan, mihin tämä raapalesarja mahtaa päätyä.
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 4/7 raapaletta
Kirjoitti: FractaAnima - 06.01.2017 18:22:10: cassialma No erityisen ahkera, kyllä! Olet oikeassa, Remus on <3 ja hei, sieltä se sateenvarjo tulikin, tykkäsin siitä niin kovasti, että oli saatava lainata. :)
Isfet Mutta minähän olen oikea draamalaama, aina pitää olla draamaa. :3 Ja joo, Peter. <3 Kiitos kommentista! :-*
SparklingAngel Aina on hyvä tutustua uusiin parituksiin. :3 Kivaa, että eksyit tämän pariin ja jätit vielä kommentinkin, kiitos. :)

5. (läpi)

Uutinen tulee yllättäen. Sirius ei ole osannut odottaa sitä ollenkaan, vaikka Remuksen mielestä se on ollut odotettavissa jo kauan. Peteristä näkee, ettei hänkään osaa suhtautua asiaan. Kerrankin Sirius on hänen kanssaan edes vähän samalla aaltopituudella.
"Tällaiseen aikaan, sodan keskelle?" Peter mutisee. Sirius nyökkäilee harmaasti hänen ajatuksilleen. Remusta vain hymyilyttää miesten skeptisyys.

"Olemme vähän pohtineet", James sanoo, kun he ovat Siriuksen kanssa kahden kesken. Sirius kääntää sätkää, koska ei osaa katsoa enää silmiin. Heidän välillään on kuilu, jonka vain toinen heistä näkee.

"Haluaisitko - me Lilyn kanssa haluaisimme sinut lapsen kummiksi."

Kuilussa humisee. Sirius nostaa katseensa Jamesiin ja vain tuijottaa. Hän käy mielessään läpi millainen keskustelu on mahtanut olla. Onko idea alunperin Jamesin vai Lilyn?

Joka tapauksessa, heidän molempien on täytynyt hyväksyä se.

"Sano nyt jotain", James vaivautuu, kun Sirius ei vastaa mitään, tuijottaa vain.
"Totta helvetissä", Sirius tapailee hymyä. Se on hankalaa, kun puukkoa hänen rinnassaan käännetään yhä uudestaan ja uudestaan.
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 5/7 raapaletta
Kirjoitti: Lunalotta - 06.01.2017 19:50:01: Aww, ymmärrän niin Siriuksen tuskat. Ensin saa kuulla että ihastus saa lapsen toisen miehen kanssa, ja sitten vielä häkeltyy kun häntä pyydetään kummiksi (meinasin kirjottaa kumiksi, whut). Väkisinkin siinä varmaan rupee kelaamaan että onko alunperin ollut Lilyn ehdotus tämä (ja siinä ajatuksessa on kaipausta rakkaudesta), vai miten on asia mennyt.
Kiitos taas uudesta rapsusta, oli kivaa kun se tuli jo samana päivänä ku luin edellisetkin. :D
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 5/7 raapaletta
Kirjoitti: FractaAnima - 07.01.2017 22:14:56: SparklingAngel Luulenpa, että Lily on Siriukselle vähän enemmän kuin ihastus. ;) Ja juu, spurteilla on tapana tipahdella tasaiseen tahtiin, toki minusta kun on kyse, niin ikinä ei voi olla varma. :D Kiitos kommentista taasen. <3

6. (kynsinauha)

"Anna olla, Sirius, anna olla", Remus sulkee silmänsä. Sirius kurtistaa kulmiaan, hänellä ei ole aavistustakaan mistä Remus puhuu. "Minä olen nähnyt kuinka katsot häntä."

"Sinä et ole nähnyt mitään", Sirius ponkaisee ylös sohvaltaan. Hänen katseensa on tumma ja rintansa rauhaton. Remus pitelee tyynesti teemukia kädessään eikä väitä vastaan. "Sinä et ole nähnyt hevonvittuakaan", Sirius korottaa ääntään ja potkaisee pöydänjalkaa. Hän jättää huoneen ovet paukkuen, ja hetken kuluttua Remus löytää hänet nojaamasta keittiön tiskialtaaseen. Mies tärisee.

"Minä en aio tuomita sinua, Sirius, ymmärrä se", Remus laskee käden miehen olkapäälle. "Kukapa meistä päättäisi tunteistaan. Älä vain tee mitään tyhmää, ethän? Sinusta tulee heidän salaisuudenhaltija, sinä olet heidän poikansa kummisetä, he luottavat sinuun."
"Painu vittuun", Sirius sylkee sanat katsomatta ystäväänsä. Remus nyökkää. Hän laskee teemukin pöydälle ja poistuu vähin äänin.

Sirius puree kynsinauhansa verille. Hänen rintakehänsä ei lakkaa kohoilemasta, se ei edes hidasta tahtiaan. Hän päättää ehdottaa Peteriä salaisuudenhaltijaksi, niin on parempi. Kaikille.
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 6/7 raapaletta
Kirjoitti: Nyyhti - 07.01.2017 23:22:25: Ui vitsi!! Nimi oli todella hyvä, ja odotin näiltä aika paljon, mutta nämähän olivat vielä paljon enemmän! Oon aivan täysin myyty!

En osaa yhtään kommentoida. Tahtoisin ottaa lempikohtiani kaikista raapaleista, mutta tästä tulisi ihan järjetön lainausrimpsu... Ääh.

Ensimmäinen raapale oli ihanan synkkä, ja pidin aivan erityisen paljon alusta ja lopusta. Raapaleen perusteella odotin, että Lily ja Sirius ovat olleet yhdessä paljonkin, että he olivat menossa naimisiin tai jotain. Ja voi että kun ilahduin, kun tämä paritus olikin yksipuolinen! Tai siis, ainakin näiden raapaleiden verran yksipuolinen, ja ainakin käytännössä. Rakastan kaikkia ficcejä, jotka voisivat sijoittua canoniin, ja tämä todellakin voisi!

Tupakka oli aika isossa roolissa tässä. Yleensä en ole pitänyt siitä, jos se on vedetty ficceihin mukaan tutuille hahmoille isoon rooliin, mutta tässä se toimi yllättävän hyvin.

Lainaus
"Vai niin", Lilyn katse eksyy.

"Olet kaunis morsian", Sirius sanoo.

Oi vitsi tuo kohta, hyvä etten alkanut itkeä! Sirius on niin julmetun ihana tässä ficissä, vähän kamala myös tavallaan, mutta siltikin ihana, ja äääääh Lily olikin morsian ja aaaaaa. Ja tuo niin simppeli "katse eksyy", ihan mielettömän hieno ilmaus.

Lainaus
Hän tuntee olonsa märäksi rievuksi, jota elämä käyttää lattialuuttunaan.

Ääää voi Sirius <33 Tuo koko raapale oli jotenkin tosi vetinen, näin niin selkeästi sen tilanteen ettei mitään rajaa, ja sitten vielä tuollainen katkera mutta symppis ajatus jossa siinäkin oli mukana vesi ja ääää.

Rakastan näissä raapaleissa erityisesti sitä, kuinka tunnistettavissa kaikki hahmot ovat. Jamesin ja Siriuksen välit vaikuttavat samalta kuin kirjoissakin, vaikka heidän välillään on kuilu, jonka vain toinen heistä näkee (!!! niin hieno!). Dialogi saa hahmot heräämään eloon, ja olet osannut tehdä sen juuri sopivan tiiviiksi mutta silti sellaiseksi, että sinne mahtuu epäröintiä ja toistoa.

Jään malttamattomana odottamaan viimeistä rapsua!
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 6/7 raapaletta
Kirjoitti: FractaAnima - 08.01.2017 15:28:33: nominal Iiik, apua! Kiitos hurjan paljon kommentistasi. Toivottavasti tämä viimeinenkin on mieleesi! :-*

7. (valo)

Kling - klong - kling. Sirius lyö kahleitaan kaltereihin hääkellojen tahtiin. Hän näkee yhä mielessään Lilyn valkeassa mekossaan ja ylpeydestä paisuneen Jamesin.

"Mikä on tämä meteli?" kauempaa kantautuu keskustelu, joka herättää Siriuksen muistoistaan. Kellot eivät lakkaa soimasta, vaikka kahleet lakkaavatkin.
"Herra Musta soittaa katumuskellojaan", Azkabanin johtaja vitsailee. Sirius kohottaa katseensa ja näkee parivaljakon astelevan lähemmäksi. Cornelius Toffee nyrpistää nenäänsä nähdessään Siriuksen.
"Katumuskellojaan vai?" ministeri ei usko hetkeäkään, että Sirius Musta katuisi ainoatakaan tekoaan.

Sirius pistää merkille Toffeen käsivarren alla joutilaana matkustavan Päivän profeetan. Jokin sen etusivulla pistää hänen silmäänsä. Siriuksesta tulee lähes maaninen.

"Iltaa ministeri, oletteko jo mahdollisesti lukeneet tuon?" Sirius osoittaa lehteä. Toffee hätkähtää, hän ei ole odottanut vangin puhuvan. "Kaipaan niin kovasti ristisanatehtäviä", Sirius virnistää.

Inho väreilee ministerin kasvoilla, kun hän työntää lehden kaltereiden välistä sellin lattialle.
"Kiitoksia, ministeri", Sirius on nostavinaan olematonta hattuaan.

Askeleiden etäännyttyä Sirius tarttuu lehteen ja levittää sen eteensä. Kellot hänen päässään kiihdyttävät tahtiaan. Etusivulla on kuva velhoperheestä. Yhden pojan olkapäällä on rotta, jonka Sirius tunnistaisi vaikka unissaan.

"Sinä olet elossa", Sirius mutisee. "Sinä vitun petturi olet elossa."

Siriuksen silmissä välkähtää. Hänen mieleensä syttyy palo, hänellä on taas päämäärä, hänellä on taas tarkoitus. Hetken on täysin hiljaista. Sirius ymmärtää yli kaksitoista vuotta soineiden kellojen viimein vaienneen.
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 7/7 raapaletta
Kirjoitti: Ricolette - 08.01.2017 16:09:49: Huhhuh. Nyt mä kommentoin, vihdoin, vaikka olen seurannut tätä alusta asti. Olen vain pikkuisen sanaton, joten katsotaan mitä tästä tulee.

Aloitetaan vaikka parituksesta. Ai vitsi. En muista olenko ikinä lukenut Sirius/Lilyä johon ei jotenkin liittyisi Sirius/James. Ehkä en. Mutta huhhahhei tässähän on vaikka mitä potentiaalia! Ja sinun käsittelyssäsi tästä tuli ihan huikea. Ja ihan liikaa canoniin sopiva, voi apua! Mitä jos se oikeasti olikin näin. o.O

En yhtään osaa sanoa, mikä näistä oli mun lemppari. Ehkä viimeinen, se sitoi kaiken yhteen ja ne kamalat 12 vuotta siellä välissä tekee kaikesta vielä murheellisempaa. Sanomalehti, rotta ja "Sinä vitun petturi olet elossa."

Huh. Niin. Mitäs sitten. Tykkäsin Siriuksesta, en niin paljon tykännyt Lilystä koska voi Siriusta, tykkäsin Jamesista joka ei nähnyt kuilua ja tykkäsin Remuksesta joka tiesi sittenkin!

Lainaus
Pihatieltä kuuluu askeleet. Sirius on jo valmis kertomaan Remukselle kaiken, hän tietää, että Remus ymmärtäisi lopulta kuitenkin.
Tämä oli hieno ja jotenkin ahdistava, koska ehkä kaikki olisi mennyt ihan toisella tavalla, jos se olisi ollut Remus?

Tämä kommentti oli nyt vähän tällainen töräys. Hienoa kirjoittamista ja sydäntäsärkevä tarina, joka nyt kovasti mietityttää. Kiitos!
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 7/7 raapaletta
Kirjoitti: Isfet - 08.01.2017 17:01:25: Vau, upeaa! Viimeinen raapale sitoi tämän niin hyvin yhteen, että oksat pois!

Herra Musta soittaa katumuskellojaan, ei hemmetti. Se on niin upeasti, tavallaan tyylikkäästikin sanottu. Ja sitten tuo Siriuksen pieni naljailu ja koston palo, uuh!

Lainaus
Sirius ymmärtää yli kaksitoista vuotta soineiden kellojen viimein vaienneen.

Tähän on hyvä lopettaa. Kiitos tästä sarjasta :-*
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 7/7 raapaletta
Kirjoitti: Lunalotta - 08.01.2017 17:15:25: Uu, en osaa muiden jälkeen oikein sanoa mitään. Tokavikasta raapaleesta oli niin helposti aistittavissa öh, katkeruus? Kuitenkin niitä voimakkaita tunteita. Ja viimeinen raapale tosiaan sitoi kaiken hyvin loppuun. Nyt Siriuksella on joku uusi päämäärä, joka voi ehkä viedä sen ajatukset muualle Lilysta, vaikka tuskin pysyvästi silti. Mut kuitenkin. Kiitos tästä sarjasta munki puolesta, vaik tää kommentti oliki vähä köhnö (mut mähä oon tunnettu siitä, eiku) :D
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 7/7 raapaletta
Kirjoitti: Nyyhti - 08.01.2017 19:51:33: Tuossa jokunen päivä sitten satuin selailemaan ficcitiedostojani ja bongasin sieltä ihan ensimmäisen ikinä kirjoittamani ficin, jonka myös sitten luin (laatu oli juuri niin kamalaa kuin 10 vuotta sitten kirjoitetulta ihan ensimmäiseltä ficiltä voi odottaa). Kerroin tämän, koska ficci käsitteli ihan tismalleen samaa tilannetta kuin tämä viimeinen raapale, joten tämän lukeminen oli hassua ;D Mutta ei toki niin hassua, että se olisi pilannut tämän tunnelman. Ja koska mulla on tällä kertaa vain yksi raapale kommentoitavana, voin lainailla kaikki lempikohtani ;D

Lainaus
Kling - klong - kling. Sirius lyö kahleitaan kaltereihin hääkellojen tahtiin.

Ihana alku! Tämä kertoi niin paljon: heti tiesi, missä ollaan, ja heti pääsi mukaan sellaiseen vähän hulluun maaniseen mutta kuitenkin apaattiseen tunnelmaan. Samoin siirtymä edellisestä raapaleesta tähän oli tosi sujuva. Ja sitten vielä se, kuinka tämä viimeinen ja ensimmäinen raapale kytkeytyivät yhteen, ja välissä olleet olivat vain sellaista muistelua. Plus ylipäätään mun mielestä on tosi hieno ajatus tämä kahleiden lyöminen kaltereihin hääkellojen tahtiin.

Lainaus
"Herra Musta soittaa katumuskellojaan", Azkabanin johtaja vitsailee

Aaaa ficin nimi, jeee! Ja tämä lausahdus oli nerokas. Lisäksi ihastuin siihen seikkaan, että Azkabanin johtaja vitsailee - kuka hullu sitä puljua vetää, jos hänessä on kykyä vitsailuun?!

Lainaus
"Kiitoksia, ministeri", Sirius on nostavinaan olematonta hattuaan.

Tämä oli ihana kohta myös! Sirius oli niin siriusmainen, vaikka olikin Azkabanissa. Ei kuitenkaan liioitellun hauska, jotta siltä olisi mennyt uskottavuus.

Lainaus
Sirius ymmärtää yli kaksitoista vuotta soineiden kellojen viimein vaienneen.

Tämä oli aivan erityisen hieno lopetus. Ensinnäkin se lopetti hienosti tämän raapaleen, kun juuri tämän alussa oli ollut puhetta niistä kelloista, eli tästä tuli tunne, että ne kellot ovat tosiaan soineet ihan tauotta sen kaksitoista vuotta. Ja sitten yhtäkkiä tuon kuvan myötä ne loppuivat. Samalla tämä kuitenkin oli myös täydellinen lopetus tälle itse raapalesarjalle, koska kyseessä oli tosiaan koko sarjan nimi, jonka merkitys näin lakkasi, kun kellotkin hiljenivät.

Wääh, mun piti sanoa vielä jotain muutakin, mutta unohdin. Ei voi mitään. Upea raapalesarja, kiitos!
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 7/7 raapaletta
Kirjoitti: ruttotohtori - 08.01.2017 23:41:19: No terve! Oon jo pitkään katsellut tätä kauempaa koska tykkään otsikosta ihan liikaa, mutta ajattelin että tahdon lukea vasta kun kaikki osat ovat ulkona. Ja hyvä niin, tää on niin tiivis tarina, etten mitenkään osaisi käsitellä vain yhtä osaa kerrallaan.

Joo no, Sirius/Lily. En ikinä oo oikein ajatellut että tää pari vois missään muodossa toimia, ainakaan Siriuksen puolelta, mut sä sait sen tuntumaan hyvältä. Tai no pahalta koska tää oli niin angstinen, mutta you know, sopivalta. Ja vielä coolimpaa: sait tän istutettua canoniin. Pottereissa hahmot tekee paljon valintoja joita ei hirveemmin perustella, ja mun kink on ficit jotka esittää mahdollisia syitä näille jutuille. Sirius ehdottamassa Peteriä salaisuudenhaltijaksi on yks juttu joka ei koskaan kunnolla auennut mulle, mut tää sun vaihtoehtos sille tuntuu tosi järkeenkäyvältä. Hitsi, miltei tekis mieli ottaa tää Sirius/Lily-kuvio mun fanoniin, vaikka oonkin henkeen ja vereen Sirius/James-ihmisiä. :-D Mut tää vain sopii alkuperäisteoksen väleihin niin hyvin, en kestä!

Sirius oli tässä oikein IC. Katkeruus ja Sirius kulkee niin käsi kädessä, ja tässä toi tunne oli niin vahva että se ihan riipi, ja hienosti tota Siriuksen huoletonta olemusta käytettiin maskina sille kaikelle. Tai siis Sirius käytti. Tai sinä pistit Siriuksen käyttämään. Mistä diggaan koska Siriushan on ihan helkkarin angstinen jäbä eikä todellakaan niin huoleton kuin esittää. Hieman nauroin kun Sirius pohti etteivät muut kelmit Remuksen lisäksi edes tiedä mitä empatia tarkoittaa - pata kattilaa soimaa, Sirre, ikään kuin itse tietäisit! Mutta silti niin ihanaa kuinka Remus oli se joka ymmärsi. En tykkää Sirius/Remuksesta sitten yhtään, mut niiden välisestä ystävyydestä pidän.

Lily jäi tässä ficissä vähän etäiseksi, mikä on itse asiassa hyvä. Musta oli cool kuinka ei oikein käynyt selväksi olisiko Lily loppujenlopuksi tahtonut olla mieluummin Siriuksen kanssa. Siriuksesta tuntui siltä, mutta hänen näkökulmansa on todella epäluotettava - ja vastauksiahan ei saatu koska Lily ehti kuolla ennen sitä. Just toi teki tästä niin traagisen. Kamalinta ei ole suora hylkäys vaan se jos, se mahdollisuus joka saattaa olla olemassa mutta johon ei ikinä enää voikaan tarttua. Ainakin näin musta, joten hell yeah. Silti edes tää ei ollut mun lemppariaspekti tässä tekstissä vaan Siriuksen motiivi laittaa Peter salaisuudenhaltijaksi. Sirius kelasi että itse saattaisi pettää kaiken - siis niin jotenkin - ah! Kirjacanonissa mun on mahdotonta uskoa että Sirius ikinä pettäisi Jamesia, mutta tän ficin valossa se tuntuu jopa todennäköiseltä koska Sirius ei oo missään määrin hyvä ihminen. Musta Sirius kuuluisi Luihuiseen just siks että hän tuppaa ajattelemaan eniten itseään. Mun mielestä. Tai että Sirius vaan on... sellanen. Hän ei pettäis ystäviään kuoleman pelossa mutta saadakseen jotain mitä haluaa - todellakin! Mut osoitti hän tässä sen verran harkintakykyä että sentään vaihtoi osia Peterin kanssa. Ei Sirius pahakaan ole, ennemminkin se on sillä moraalin harmaalla alueella imho.

Tässä oli niin paljon hyviä kohtia et en mä voi lainata niitä kaikkia. Katumuskellojen maininta vikassa osassa oli bueno ja tykkäsin myös hirveesti ekan osan aloitusvirkkeistä (ne kaks ensimmäistä kuulosti joltain mitä ite voisin kirjottaa, haha). Mut yks kohta on pakko nostaa esille siis:

Lainaus
Hän on kiitollinen siitä, ettei hänen äänensä väräjä kuten lihas hänen rinnassaan.
Ettei ääni värise kuin lihas rinnassa aaaaa apua en tiiä miks mut tää uppos! <3

Vähän hankala oli kommentoida osin siksi että tää oli todella jotenkin tyhjäksi vetävä setti ja toisekseen tääl taustalla soi South Park samalla kun aloitin kommenttia nii et keskittymiskyky vähän kuoli mut summa summarum: tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin! Tää sattui just sillä hyvällä tavalla. Sydänlihas värisi myös täällä suunnassa niin että bravo! <3
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 7/7 raapaletta
Kirjoitti: Tikkis - 09.01.2017 17:17:56: Ensinnäkin kiitos Fracta, että omistit tämän mulle. Sirius/Lily se vaan toimii jotenkin mun kieroutuneessa mielessä niin hyvin, että sitä ei voi koskaan olla liikaa. (Finissä sitä ei todellakaan ole liikaa, koska niin harvat kirjoittavat siitä). Enkä vaan voi käsittää, kuinka hyvin se toimi tässä, yksipuolisena, ujutettuna alkuperäisen tarinan sisään.

Sä olet niin älyttömän taitava kirjoittaja. Kadehdin sua aina aiemmin siitä. Jo silloin, kun oltiin pieniä. Nykyään mä oon enemmänkin vaan ylpeä siitä, että tunnen sut, jolla on niin älyttömän hyvä verbaliikan taju. Pidän erityisesti sun kielikuvista ja lauseiden sujuvuudesta. Myös se tunnelataus, jonka osaat luoda vain muutamiin sanoihin, on ihailtavaa. Mä pidin erityisesti tästä lauseesta:
Lainaus
"Herra Musta soittaa katumuskellojaan"
Ai että, kun se vaan toimii!

Jokainen raapale on omalla tavallaan kiehtova. Jokaisessa osassa tarina kehittyy. Aina seuraava kiteyttää enemmän Siriuksen tuntemuksia. Aina vähän enemmän uidaan syvemmällä tunteiden suossa. Viimeinen osa on oivaltava. Se, miten kyseinen raapale nivoo koko sarjan yhteen, on upeaa. Vielä upeampaa siitä tekee se, miten Sirius saa elämänhalunsa takaisin. Sirius saattaa olla angstinen, katkeroitunut vanha koira, mutta hemmetti, ei se mikään uikuttaja sentään ole. Se ilmenee niin hyvin tuossa viimeisessä raapaleessa, että pidin kenties siitä eniten.

Enempää en löydä sanoja.
Kiitos.
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 7/7 raapaletta
Kirjoitti: LillaMyy - 25.04.2017 14:35:42: Vielä viimeinenkin kommentti artistiterttuun, niin voin olla taas vähän iloisempi, kun saan taas uuden tertun kasaan. :D

Jännittävä aloitus, koska mä olen koko aika yhdistänyt katumuskellot hääkelloihin, mutta sitten tämä alkaakin, kun Sirius istuu sellissä = Azkabanissa? Nyt meni jotenkin sitten mun alkuperäiset ajatukset ainakin ihan sekaisin, koska en yhtään osannut olettaa, että tämä lähtisi tällä tyylillä liikenteeseen. Olin ajatellut, että tämä vaan kertoisi siitä, kuinka Lily meneekin Jamesin sijaan naimisiin Siriuksen kanssa ja sitten kaikki menisi kuitenkin päin helvettiä. Eipä sillä, että voihan tämä edelleen mennä jotenkin noin, mutta olen nyt ihan äimän käkenä silti tuosta aloituksesta. :'D Tai tietysti sekin on ihan mahdollista, että tuo selli onkin vain metafora tälle alkutilanteelle... Hmm, pitää selvästi lukea enemmän, että tämä aukeaa paremmin...

Hei, mä olin sittenkin oikeammassa kuin luulinkaan. Koska ne katumuskellot viittasi hääkelloihin (mutta myös muuhunkin), Sirius oli alussa oikeasti Azkabanissa, mutta Lily kuitenkin meni naimisiin Jamesin kanssa, vaikka Sirius ehkä toivoi muuta. Tästä myös sai hyvin pitkälti aika monessakin kohdassa sellaisen vaikutelman (joko vahingossa tai tarkoituksella), että tämä ei ollut mitään yksipuolista rakkautta Siriuksen puolelta, vaan että jotain olisi joskus oikeastikin tapahtunut Siriuksen ja Lilyn välillä ja SEN takia tämä on niin kovin vaikeaa.

Tämä oli oikeasti tosi hienosti kirjoitettu teksti, tykkäsin ehkä vähän liikaakin! Ja siis, mun mielestä on ihan älyttömän upeaa, että sä onnistut kirjoittamaan niin canon-uskollista tekstiä, vaikka väännätkin sitä canonia omiin tarkoitusperiisi mielin määrin! Tässäkin oli TOSI paljon viitteitä canoniin, vaikka missään ei ole ikinä vihjattu puolella sanallakaan, että Sirius olisi tuntenut mitään muuta kuin vain ystävyyttä Lilya kohtaan ja tämä TOIMI täydellisesti! Olen ylpeä susta! Koska se vaan olisi niin helppoa kirjoittaa ficci, joka menee ihan täysin omia raiteitaan pitkin, mutta sä upotat näitä canon-juttuja sen oman juttusi sekaan, ja wow, oikeasti!

Tosiaan siis tykkäsin ihan älyttömästi, joten olen erityisen iloinen, että nappasin tämän listauksestasi viimeiseksi artistiterttu-tekstikseni, joten kiiiiiiiiiitoksia tästä! (: <3
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 7/7 raapaletta
Kirjoitti: Munis - 25.04.2017 17:29:43: Jotenkin eksyin tänne vaikka mun pitäisi lukea täysillä tenttiin, suunnitelmanani livetä hiljaa paikalta ajatellen että ”luen tän nyt ihan äkkiä enkä kerro kenellekään ja sitten jatkan tenttiin lukemista”, mutta sen sijaan luin tän toisenkin kerran, ja koska tää todellakin ansaitsee kommentin niin en kehdannut livistää sanomatta edes jotain 😃 Muistan kiinnittäneeni tän otsikkoon huomion jo tän julkaisun aikoihin, se on upea!

Siis tässä parituksessa on kieltämättä ihan hirveästi kutkuttavia mahdollisuuksia! Tän lukemisen jälkeen alkoi vähän tehdä mieli kokeilla itsekin, että mitähän näistä voisi saada kehiteltyä. Oon aina ajatellut, että Sirius kuuluu Jamesille joskus kouluaikoina ja myöhemmin Remukselle, enkä oo kauheasti uhrannut ajatuksia tälle mahdollisuudelle. Mun headcanonin mukaan Jamesin ja Lilyn yhteen päätymiseen vaikutti paitsi se, että James aikuistui vikoina vuosina Tylypahkassa, myös se, että uskon Lilyn jotenkin ”kasvattaneen selkärankaa” about siinä samassa iässä, tavallaan siirtynyt vähän sellaisesta kiltistä koulutytöstä enemmän ”asennemuijaksi”, toki kuitenkin säilyttäen hyväsydämisyytensä. Ja tän luettuani mun on jotenkin tosi helppo kuvitella, että Siriuskin rakastuisi siihen astetta paria aiempaa badassimpaan Lilyyn. Ainakin niiden on jossain vaiheessa täytynyt tulla tosi läheisiksi ystäviksi; uskon että niillä on esim. hankalien sisarussuhteiden ym. vuoksi paljonkin yhteistä. Alkupuolen raapaleita lukiessa kaipasin todella kiihkeästi vastauksia kaiken maailman kysymyksiin, lähinnä siihen että missä määrin Siriuksen ja Lilyn juttu on mahdollisesti ollut molemminpuolinen ja jotain selontekoa siitä, että mitä niiden välillä on tapahtunut tai miten Sirius on rakastunut Lilyyn tai jotain – ehkä kaipasin sitä niin kovasti, koska oon törmännyt tähän paritukseen niin harvoin, että se vaatii mun mielestä jonkinlaista selittelyä. 😃 Mutta loppuun kun pääsi, niin tää tuntui oikein ehyeltä kokonaisuudelta ja ne kysymykset jäi mietityttään vain sopivissa määrin.

Mun mielestä on myös aina ollut kiinnostavaa lukea tekstejä, jotka käsittelee Siriuksen aikaa Azkabanissa, vaikka kieltämättä mulla oli aluksi tosi vahva odotus, että tää olisi sijoittunut kokonaan ensimmäisen sodan ajalle. Kauhean kiinnostavaa ajatella, miten Siriuksessa on just ”syttynyt palo”, ja sillä on taas ollut jotain tappelemisen arvoista. Tosi mielenkiintoista pohtia, miten se uusi motivaatio on vaikuttanut sen viimeisiin aikoihin Azkabanissa ja miten se on saanut takaisin niin ison osan vanhasta määrätietoisesta Sirius ”fuck u all pystyn mihin tahansa” Mustasta.

Sirius oli tässä niin ihanan musertunut. "Olet kaunis morsian", Sirius sanoo. oli yks mun lempparilaineja, ah miten katkeraa. Muutenkin tässä oli tosi osuvia yksityiskohtia, kuten se, että Remus on ainoa, mitä sana empaattinen tarkoittaa 😃 Ja toi itsensä märäksi rievuksi tunteminen oli kans tosi kekseliäs! Ja koska tupakoiva Sirius on mun lempparikliseitä, niin kaikki sateesta katkeilevat tupakat ja sellaiset oli mukavaa kuvastoa. Remuksen ja Siriuksen riitely (tai Siriuksen raivostuminen) oli myös kutkuttavaa ja voih Remus kun se vain heti lähtee kun Sirius käskee.

Muut jo mainitsikin tuon Herra Musta soittaa katumuskellojaan, mutta herranjumala miten hyvä se oikeasti on. Hitsit, tää oli kyllä kekseliäs ja ihanan synkkä. Kuten Ricolette sanoi, mitä jos se oikeasti oli noin! Kiitos hurjasti!
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 7/7 raapaletta
Kirjoitti: Arte - 31.07.2017 09:50:57: Tikkis mainosti tätä Hormipulverissa niin vakuuttavasti, että piti tulla katsomaan, mistä on kyse.

Olipas tämä kiva ja kiinnostava! En ole aiemmin lukenut Sirius/Lilyä, mutta tämä oli tosi hienosti toteutettu. Tykkäsin. Sirius angstaamassa toimii tosi hyvin, koska Sirius on aika angst. En voi kuvitellakaan, millaista on olla rakastunut parhaan ystävänsä vaimoon. Toivoa, että tämä vaimo jättäisi parhaan ystävän ja että he voisivat jotenkin päätyä yhteen. Tilanteessa ei ole kuin huonoja kortteja. Voi Siriusta!

Ihana nimi! Kuvaa niin hää-teemaa kuin sitä iänikuista jäytävää katumustakin kovin osuvasti.

Tykkään ratkaisusta, kuinka Peter päätyi salaisuudenhaltijaksi. Tämän takia Sirius sitä ehdotti! Voin kuvitella, että Remus on saanut tietää Siriuksen tunteista, kun taas James on niin sinisilmäinen, ettei haluakaan ymmärtää mitään. Peter taas on Peter, joka on kiinnittänyt enemmän huomiota oman salaisuutensa varjeluun kuin muiden esiinkaivamiseen. Nythän Siriuksella on ehkä vielä enemmän kostettavaa kuin canonin mukaan.

Tosi kiva raapalesarja! Tykkäsin! Kiitos!
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 7/7 raapaletta
Kirjoitti: Kelsier - 25.06.2019 18:48:45: Finikesän kommenttikamppanjasta hei!

Ihana ficci. Minusta selitit kivasti Siriuksen ajatuksia. Olin aluksi kirjoja lukiessa suuri Sirius fani, mutta nyttemmin olen alkanut pitää häntä myös ylimielisenä kasvatuksensa tuotoksena. Musta sun kirjoittajan taitoja osoittaa se, että tää voisi toimia ihan virallisessakin Potterissa (no ehkä tuo selkeä rakkaus pitäisi muuttaa kepeäksi ihastumiseksi, mutta kuitenkin).
Tuli myös hyvä selitys sille miksi Peteristä tuli salaisuudenvartija. Siihen liittyvä selitys, jos sitä varsinaisesti olikaan, jäi mulle ainakin kirjoissa tosi hämäräksi.
Tykkäsin erityisesti tupakkasanailusta, se kuullosti tosi luonnolliselta. Samoin tuo ei mitään litkuja minun kahviin -juttu. Pisteenä iin päälle vielä kielen polttaminen ;D
Katumuskellot on kivan kliseinen valinta taikaministerin suuhun. Voin kuvitella Toffeen käyttävän sitä jatkuvasti aivan kuin olisi keksinyt jotain ihan uutta ja dramaattista.
Hienoja raapaleita! Kiitos!
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 7/7 raapaletta
Kirjoitti: hiddenben - 01.07.2019 13:53:58: No voi herranjumala, kun tämä oli hyvä! Niin tajuttoman hyvä! Kuudennessa osassa, kun kaikki yhdistetään canoniin – oikeesti. Tämä oli ihan huippu, kiitos tästä!

Tässä oli niin paljon hyvää, vaikka tämä kovin synkkä raapalesarja olikin. Synkkyyttä kuitenkin tasapainottaa Siriuksen surullisen kaunis rakkaus Lilyä kohtaan. Jotenkin ehkä ristiriitaista: miten voi olla jotain hyvää tai kaunista jossain näin synkässä? Olet valinnut näihin raapaleihin onnistuneesti hetkiä, jotka kuvastavat riutuvaa rakkautta pahimmillaan. Sydän ihan särkyy, kun näitä lukee.

Varsinkin tuo kolmas raapale oli tässä sarjassa mieleeni, osittain, koska siitä lähtien koko synkkyys alkoi jotenkin kehittyä uudelle tasolle, mutta osittain, koska pääsin siinä jotenkin heittäytymään ficin tunnelmaan.

Lainaus
Sinäkään et ymmärrä mistään mitään, Siriuksen tekee mieli huutaa, mutta hän polttaa mieluummin kielensä kuumaan kahviin.

Kahvin juominen, myöhemmissä raapaleissa tupakan polttaminen, Siriuksen lyhyet vastaukset (varsinkin, miten hän jää ulos seisomaan tuossa neljännessä raapaleessa) – kaikki toimii. Sirius on niin IC, osaan nähdä hänet tällaisena Lilyn ja Jamesin kotona. Ja tämä vielä tekemässä siitä yhä piinaavampaa:

Lainaus
He kaikki ovat taas pariskunnan kotona, he ovat siellä aina.

Kelmien väliset kemiat toimivat uskottavasti ja hyvin yhteen. Tykkään siitä, miten ne tulevat esille huomaamatta tarinan edetessä. Pidän myös erittäin uskottavana Jamesin ja Siriuksen välistä rikkoa, jota kuvaat viidennessä raapaleessa – se tuntuu niin todelta, tuo silmiin katsomisen vaikeus.

Ja hei, tykkään hurjasti siitä, että olet päättänyt käyttää preesensiä tässä tekstissä! Yritän aina löytää siinä aikamuodossa kirjoitettuja tekstejä, koska itsekin kirjoitan niitä ja pidän siitä. Tässä tekstissä preesens toimii hyvin, se tekee kaikesta niin aitoa ja tuskaisaa.

Tässä on niin paljon hyvää – en tiedä, miten saisin edes sanottua kaiken :D Ficin nimi on kaunis ja surullinen, mutta ai että ihastuin ja kumarsin, kun yhdistit sen niin osuvasti tuohon viimeiseen raapaleeseen. Olen ihan myyty tästä raapalesarjasta. Kiitos!
Otsikko: Vs: Katumuskellot | Sirius/Lily, K11, 7/7 raapaletta
Kirjoitti: Vendela - 05.07.2020 00:07:58: Löysin tämän Hormipulverin Sirius/Lily-topasta ja tulin lukemaan! Kyllä kannatti, sillä tämä on todella hieno :D

Paritus kalskahti ensin hieman korvaani, mutta sitten tämän edetessä luin ja tulkitsin asian niin, että kyse oli ehkä enemmän Siriuksen yksipuolisesta kaipuusta Lilyyn. Toki jos oikein lähtee miettimään ja analysoimaan, niin tästähän voisi löytää vaikka mitä! Mutta tein nyt tämän johtopäätöksen :) Sirius rakasti Lilyä muttei koskaan saanut vastakaikua tunteilleen.

Sätkää polttava Sirius on muuten ihan käsittämättömän hot! En tiedä mistä se johtuu, että rööki vaan sopii Siriukselle niin hyvin!

Pidin kuinka olit sitonut tätä tuolla lopussa canoniin. Jotenkin se antoi koko asetelmalle uskottavuutta ja mahdollisen vaihtoehtoiseen totuuteen. Nimi tällä on aivan tajuttoman hyvä, etenkin kun se tulee tuolla tekstissä myös esiin.

Kiitos tästä, tämän myötä on hyvä mennä nukkumaan :)

Vendela